Koiran Luonto

Ruokavirikkeistä puhutaan ja vinkkejä jaetaan nykyisin runsaasti ja hyvä niin. Koira, joka saa etsiä, kaivaa, repiä, ratkoa ongelmia ja onnistua on taatusti tyytyväisempi ja onnellisempi koira kuin lajitoverinsa, joka syö päivästä toiseen samaa ruokaa, samalla tavalla ja samaan aikaan. Aina ja ikuisesti.

Vaikka ruoka on tärkeä osa koiran elämää eivät virikkeet rajoitu vain siihen vaan virikkeiden tulisi kattaa kaikki koiran tarpeet mielekkääseen elämään.

Aistivirikkeistä ehkä puhutaan vähemmän, mutta ne ovat tärkeä osa kaikkien koirien elämää.

Haistelu

Koirat hahmottavat maailmaa tuoksujen kautta ja tuoksuvirikkeet ovatkin tärkeä osa koiran elämää. Perusasioita on ulkona tuoksujen haistelu omaan tahtiin, mutta voimme myös tarjoat koiralle mielekästä nenänkäyttöä muuten.

Meillä Terrieri haistelee aina niin vaatteeni kuin laukut ja kauppakassit tullessani kotiin. Koira saa haistelun kautta selville missä ja kenen kanssa olen päiväni viettänyt, kuka on koskenut kaurahiutalelaatikkoon kaupassa ennen minua ja miten kaukaa banaani on matkannut meille.

Kun Pikku-Tirppa kotiutui alkuun vaihdoin koirien välillä tuoksuja. molemmat haistelivat toistensa valjaita, vaatteita ja vilttejä ja vasta sitten koirat kohtasivat toisensa. Näin alku sujui sopivan hitaasti molemmille ja kumpikin sai rakentaa positiivisen kuvan toisesta.

Kirppareilta ostetut ja kavereilta lainatut lelut toimivat samoin. Toisen koiran lelu on huikea tuoksuvirike ja aina paljon mielenkiintoisempi kuin se oma jo tuttu lelukorin lelu. Jos oikein hurjaksi heittäytyy voi koiralle tarjota lehmän käytetyn nännikumin, hevosen riimun tai lampaan villatukon nuuhkittavaksi. Kannattaa tehdä tämä harkiten ja lempeästi erityisesti, jos koiran on herkkä, ettei voimakas tuoksu pelota liikaa.

Helsingissä asuessamme Terrierin lempijuttuja oli haistella Korkeasaaresta tuulen mukana kantautuvia eläinten tuoksuja, toki ne olivat välillä myös hieman pelottavia, erityisesti, jos samalla kuului leijonan karjahtelua tai lintujen kimeitä huutoja.

Terrierin turvallisempi nenävirike on päästä ostarin käytäville nuuskuttamaan ihmisten tuoksuja. Me käymme kaikki käytävät läpi, hieman hidastetaan kahviloiden edessä, että koiran nenä ehtii rekisteröidä kaiken ja lopulta väsynyt koira raahustaa kotiin ja nukkumaan käsitellen unessa haistelemaansa.

Tirppa taas kerää kotona itseluottamusta ja rohkeutta etsimällä kätkemiäni namiaarteita.

Tuoksuvirikkeet ovatkin oiva keino rohkaista epävarmaa, ujoa tai pelokasta koiraa tai antaa mielekästä, keskittymiskykyä lisäävää puuhaa yli-innokkaalle, riehakkaalle koiralle.

Kuuntelu

Ihmisten maailma on täynnä ääntä. Laitteet kotona, ovikello, koneet taivaalla, hälytysajoneuvot luovat meille tutun, mutta koiralle ehkä pelottavan maailman.

Hyvää vastapainoa on rauhoittua metsässä, istua hiljaa paikallaan ja vain kuunnella lehtien huminaa, lintujen laulua tai veden solinaa. Toki koira aina myös haistaa ja tuuli voi tuoda nenään mielenkiintoisia tai pelottaviakin tuoksuja.

Meillä Terrieri on pennusta asti tottunut lepäämään, kun klassinen musiikki soi. Alkuun aloin soittaa musiikkia aina Terrierin ollessa väsynyt ja nykyään jätän musiikin päälle koiran jäädessä yksin kotiin.

Klassinen musiikki luo koiralle turvallisen ja rennon olon ja samaan tapaan käytän äänikirjoja. Terrieri osaa jo tämänkin, mutta Tirppa vielä harjoittelee. Eli vähintään kerran viikossa, yleensä sunnuntaisin pitkän lenkin jälkeen, keräännymme porukalla sänkyyn ja soitan äänikirjaa kaikille. Tasainen ääni, ulkoilun jälkeinen väsymys, lämpö ja jokaisen tuhina yhdistää meitä ja saa kaikki rentoutumaan. Tärkeä hetki kaikille.

Koiralle on hyvä tarjota myös äänetöntä aikaa. Me helposti täytämme maailman äänillä, emmekä välttämättä mieti miten koira pärjää siinä.

Kosketus

Kosketus voi olla joko koiran koskemista tai sitä, että koira itse koskee jotakin. Tähän tietysti liittyy erilaisten alustojen teko mukavaksi tassujen alla jo pentuna ja pennun tapa tutustua maailmaan maistelemalla asioita.

Aikuiselle koiralle voi tietoisesti valita ulkoilureittejä erilaisilla maapohjilla ja pohtia onko lelujen suutuntumalla väliä.

Terrieri selkeästi pitää mudasta. Hän rakastaa uimista, mutta kylmällä säällä lätäkköjen yli hypätään, mutaojien läpi kävellään. Hän saattaa jopa tallustella syvässä mudassa hieman edestakaisin, jotta elämys on täydellinen. En tietenkään varmasti tiedä miksi muta kiinnostaa, mutta olen päätellyt, että hän nauttii tassujen upottamisesta pehmeään liejuun tuntoaistin kautta. Vaikka inhoan mutatassuja ja niiden pesemistä annan koiran sotkea, niin tyytyväinen hän on noustessaan lopulta ojasta ylös.

Hän myös innostuu pensaista, jonka alle ja sisään voi kaivautua ja antaa oksien hinkata selkää. Usein seison pensaan edessä pidellen hihnaa ja seuraan miten pensaan oksat heiluvat Terrierin liikkuessa niiden alla.

Entäs suutuntuma? Samainen Terreri on valikoiva myös lelujen suhteen. Aivan tietty kumilelumateriaali on paras lelu! Pehmolelun voi suolistaa, mutta kumilelulla voi leikkiä, eikä lateksileluja voi edes katsoa. Suutuntumalla on väliä!

Tirppa taas on koira, joka rakastaa kosketusta. Jos hän saisi valita hän olisi aina ja ikuisesti sylissä loputtomien rapsutusten ja harjauksen kohteena. Tirppa myös pitää pörröisistä pedeistä, vilttien alle kääriytymisestä ja Terrieri taas arvostaa kovaa lattiaa tai hyvin maltillista pedin pehmeyttä.

Katseleminen

Koirien maailmassa värisävyjä on vähemmän kuin meidän ja liike on helpompi erottaa kuin paikoillaan olevat esineet ja asiat.

Kun asuimme kaupungissa Terrierin lempipaikkoja oli ikkunalauta ja siitä kadun vilskeen tarkkailu. Nyt hakeudumme jonkin vilkkaamman kadun laitamille ja istahdamme penkille ihmettelemään liikennettä, pieni korvike aiemmasta elosta.

Osa koirista saattaa pitää television katselusta, mutta jos ohjelma aiheuttaa rähjäämistä on syytä rajoittaa ruutuaikaa ja keksiä muuta puuhaa.

Maistelu

Koirat eivät maista makuja yhtä suurella variaatiolla kuin me ihmiset, mutta saattavat silti nauttia maistelusta.

Mikä on koirasi lempiherkku ja -ruoka? Jos koira saa valita mikä puruluu on paras? Onko valinta helppo vai vaikea koiralle?

Tirri vasta opettelee tekemään valintoja ja ihmettelee maistelulautaa, jonka hänelle tarjoan, mutta Terrieri on hyvinkin suoraviivainen ja nopea mieltymyksissään.

Osalle koiria näkövirikkeet ovat tärkeämpiä kuin vaikka kosketus tai toisinpäin. Joku ei välitä äänistä ja toinen kammoaa jotakin tassujen alla. Tähän vaikuttaa tietysti niin koiran rotu, tausta, tottumukset kuin mieltymyksetkin. Oman koiran tunteminen ja kuunteleminen ovat oiva apu sopivien virikkeiden tarjoamiseen. Mitkä ovat teidän perheessä halutuimmat virikkeet?