Aina välillähän se käy mielessä. Aamuyöllä, kun Terrieri pyytää ulos kolmatta kertaa, kun putsaan mustaa mekkoa valkoisista koirankarvoista, kun Terrieri ilahduttaa kantamalla raakaluun sänkyyn ja erityisesti silloin, kun hetkessä havahdun pakahduttavaan tunteeseen, että tämä kaikki päättyy joku päivä. Koittaa se hetki, kun yhteinen aika on ohi.
Otsikot ovat pitkin vuotta kertoneet ihmisten innostuksesta omaan koiraan. Suosituissa roduissa on vuosien jono, poliisi kertoo salakuljetettujen pentujen surullisesta kohtalosta, sopivan pennun löytäjälle luvataan elokuvaroolia palkkioksi. Olen itsekin huomannut Kulkurien varaajana, että myös rescue-koiria kysellään nyt erityisen paljon.
Koska monet meistä ihmisistä ovat tottuneet saamaan kaiken heti ja kyllästyttyään vaihtamaan suuntaa nopeastikin, ovat eläinsuojeluyhdistykset kauhuissaan odottaneet hylättyjen lemmikkien määrän nousua. Samoin eläintenkouluttajien työssä koirien eroahdistukseen liittyvät ongelmat tulevat työllistämään meitä arvattavasti enemmän etätyön myötä.
Ymmärrän ihmisten kiinnostuksen koiraan. Kun maailma ympärillä on muuttunut hetkessä aivan toisenlaiseksi, työpiste löytyy keittiönpöydän kulmalta, ystäviä näkee enemmän somessa, kuin livenä ja oikein minnekään ei pääse tai halua mennä on ajatus koirasta, joka pakottaa ulos houkutteleva. Tuo ihmisen paras ystävä, joka kauniisti nukkuu työpäivän ajan omalla paikallaan ja ulkona kulkee vierellä reagoimatta liiemmälti mihinkään. Helppo ja kiva koira, joka ei työllistä, mutta on uskollinen kumppani.
Katson hetki sitten huikean Chirag Patelin luennon ja jäin pohtimaan odotuksia, joita asetamme koirille. Meillä kaikilla on toiveita, haaveita ja suunnitelmia tulevan koiramme suhteen. Yllättävän moni toive, ainakin oman kokemukseni mukaan, liittyy koiran ulkonäköön ja koiran normaaliin käytökseen. Halutaan tietyn värinen, korvien muodollakin on väliä ja mielellään sellainen koira, joka ei hauku, tulee toimeen kaikkien kanssa, on ulkona helppo, ei jahtaa naapurin kissaa, eikä skeittilautoja. Usein suosittelen näille koirasta haaveileville naapurin koiran ulkoilutusta. Silloin saa koirasta lenkkikaverin, mutta kaikki vastuu ja vaiva on koiranomistajan harteilla.
Minullakin oli omat odotukseni Terrierin suhteen. Toivoin koiraa, jonka kera on helppo matkustaa julkisissa, josta saan seuraa vaelluksille, mutta joka pärjää myös kaupunkiarjessa. Sain kaiken tämän, mutta myös paljon sitä, mitä en olisi toivonut ja bonuksena piirteitä, joita en edes osannut toivoa.
Kun etsin rescue koiralle kotia yksi vakiokysymyksistäni on sen pohtiminen, mitä annettavaa kotiehdokkaalla on juuri tälle koiralle. Usein saan hetken hämmennyksen jälkeen todella hyviä vastauksia ja pohdintaa. Nämä kodit ovat tosissaan miettineet koiran ottamiseen liittyviä haasteita ja onnea. Jos taas koiran hankinta nähdään yksipuolisesti koiraan kohdistuvina vaateina, odotuksina ja rajoitteina ollaan mielestäni väärällä polulla. Koira ei ikinä ole pelkästään lenkkiseuraa, lapsen kaveri, turva yksinäiselle tai keino muuttaa omaa elämänhallintaa.
Parhaimmillaan koirakko oppii yhdessä toisistaan ja yhteisistä tavoista toimia.
Toisinaan mietin olisiko Taisto Terrieri valinnut minut, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus. Asuisiko hän mieluummin maalla, viihtyisikö hän paremmin vilkkaassa lapsiperheessä tai olisiko hänestä tullut metsästäjän paras kaveri. Ehkä. Epäilen Terrierin salaisesti haaveilevan elosta meren rannalla, veneilevän kalastajan koirana, joka pääsee kuitenkin useamman kerran viikossa kauppakeskuksen huikeaan tuoksumaailmaan ja lasiseinäisten hissien kyytiin.
Koiranomistajana minä määritän elomme säännöt ja pidän huolta, että koirani osaa toimia ympäristössä missä elämme, mutta samalla minulla on oma vastuuni ottaa huomioon koirani tarpeet. Vaikka välillä ärsyttää suunnattomasti löytää piilotettu luu tyynyn alta on Terrieri kuitenkin vain toteuttanut omaa koiramaisuuttaan. Ja vaikka matka koirien uimahallille on mielestäni työläs, vaatteiden vaihto hallilla turhauttaa teen kaiken tämän ja varaan Terrierin uintivuorot, koska näen koiran riemun uimassa ja riemu tarttuu myös minuun.
Minä en toivonut koiraa, joka kadulla saattaa räyhätä isoille vieraille koirille, mutta nyt minulla on sellainen. Onnettomien tapahtumien seurauksena koirani pelkää ja vaikka olemme edistyneet huimasti edelleen kaartelemme, väistämme ja vaihdamme suuntaa tarvittaessa lenkkipoluilla.
Minä sopeudun ja muokkaan elämääni Terrierille sopivaksi ja näin me molemmat voimme hyvin. Välillä on päiviä, kun Terrieri haluaa olla hieman kauempana ja minun laatimani säännöt eivät selvästi miellytä, mutta vastaavasti välillä minun tekisi mieli jättää koira lähimpään lyhtypylvääseen sidottuna ja vain kävellä pois. Se, että näitä päiviä on toisinaan ja niistä pääsee yli on normaalia.
Jos koiran kanssa elo on usein työlästä, ärsyttävää ja raskasta asialle täytyy tehdä jotain, molempien hyvinvoinnin vuoksi. Läheskään aina syy huonoon suhteeseen ei ole koirassa tai hänen käytöksessään, vaan ihmiseloa kiemuroissa. Omaa stressiä ja pahaa oloa purkaa helposti läheisiinsä ja usein juurikin koiraan. Jos omasta elämänhallinnasta ei löydy syitä avuksi kannattaa pyytää pätevä eläintenkouluttaja tai vaikka miettiä apua koiranhoitoon ulkoiluttajien kautta.
Jos on valmis ottamaan koiran avoimin mielin elämäänsä, rauhassa tutustumaan uuteen perheenjäseneen, tekemään paljon töitä, muuttamaan pariin kertaan mielipidettään ja näkemään toisessa hyvää kaikkien haasteidenkin keskellä koiran hankinta saattaa olla hyvä idea. Koirat opettavat meille paljon, antavat paljon iloa ja toisinaan ripauksia surua.
Mitä annettavaa sinulla on koirallesi ja jos koirasi saisi valita, olisitko sinä koiranomistaja?
Koiran Luonto 