Koiran Luonto

Terrieri ja patsaat

9.11.202113.11.2021 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Luonnossa, Virikkeistys ja aktivointi

Kun koiran vie ulos vähintään kolme kertaa päivässä se tekee 1095 ulkoilua vuodessa. Vaikka tästä vähentäisi lomat poissa kotoa ja viikonlopun pidemmät ulkoilut metsässä saa niitä kotikulmien polkuja tallata melkoisen usein.

Taisto Terrierin ulkoilut ovat niin vaihtelevia meille molemmille kuin vain keksin. Viikonloppuisin on seikkailupäivä jossain lähiluontoa kauempana, arkena saatamme hypätä metroon tai ratikkaan ja kävellä pidempää reittiä kotiin. Välillä piilottelemme lelua puistossa, välillä Terrieri etsii nosework tuoksuja kivimuureista. Usein Terrieri saa päättää ulkoilun suunnan ja keston minun seuratessa perässä. Toisinaan ihmettelemme maailmaa puistossa ja syömme eväitä tai pyydämme ystäviä mukaan kävelylle. Piipahdamme kirjastoon, kahvilaan tai käymme torilla.

Samalla lähiluonnosta ja -kaduista on tullut minulle tärkeitä. Seuraan puiston kukkien kukoistusta, lempipuiden lehtien kasvua ja auringon valoa lehvästössä. Tiedän mistä kerätä vuohenputkea ja nokkosta salaattiin, missä citykanit ja siilit pitävät pesää. Kerään vaahteran lehtiä ja pudonneita oksia Terrierin puuhalaatikkoon sadepäivien varalle ja innostumme hiekka- ja multakasoista.

Silti välillä ulkoilu puuduttaa ja pitää keksiä jotain ihan muuta. Erityisesti näin vuoden pimeimpään aikaan.

Pieni Terrieri ja massiivinen monumentti

Eräällä kävelyllä kävimme Sibelius monumentilla. Aiemmin turisteja kuhiseva puisto oli autio ja pääsimme Terrierin kera tutkimaan monumenttia tarkemmin. Samalla reissulla pohdin ihmisten tarvetta ikuistaa itsensä. Miten me ihmiset haluamme ottaa kuvia itsestämme turistikohteissa ja miten monessa kamerassa eri puolella maailmaa on kuva hymyilevästä turistista juuri tälläkin patsaalla. Mietin palaavatko ihmiset katsomaan kuvaa itsestään maailman nähtävyyksien edessä vai hukkuuko kuva somen pyörteisiin ikuistettuna välähdyksenä.

Seuraavalla viikolla huomasin lähipuiston patsaan saaneen kaulaansa kukkaseppeleen. Kävelin patsaan ohi päivittäin, mutta en ollut koskaan pysähtynyt ja katsonut patsasta. Tunnistin patsaan esittävän Mamatha Gandhia ja aloin muistella mitä tiesin hänestä. Aloin tarkkailla patsasta päivittäin. Miten valo ja varjot muuttivat patsasta, miten patsaan juurella oli usein kukkia ja kynttilöitä. Luin lisää Gandhista ja selvitin miksi patsas on lähipuistossamme.

Huomasin lisää patsaita reiteillämme. Aiemmin olin ohittanut ne varmistaen, ettei Terrieri nosta jalkaa kivipaaseille enkä ollut edes nostanut katsetta ylös itse patsaaseen. Edelleen pidin huolen, että Terrieri pissaa muualle, mutta nyt tähyilin myös itse teosta. Yritin keksiä minkä muistolle tai mitä kunnioittaen patsas oli tehty ja miltä aikakaudelta patsas oli . Usein sain googlata ensin patsaan nimen ja sitten patsasta esittävän henkilön ja vielä samaisen ihmisen elämän pääkohdatkin ja saavutukset.

Aloin samalla nähdä patsaita kaikkialla. Hieman unohdettuna kaiken keskellä graniittijalustoja, pronssimöykkyjä, moderneja värikkäitä rautamuodostelmia, betonia ja kierrätystä. Hyvin harvoin kukaan muukaan tuntui huomaavan patsaita saati ikuistavansa itseään patsaan kera.

Joten me ryhdyimme puuhaan. Nyt kerään sarjaa Terrieristä patsas selän takana. Terrieri ei ehkä ymmärrä miksi pyydän häntä istumaan kivipaasien eteen, mutta pitää uusista ulkoilureiteistä ja näin molemmat saavat uutta energiaa marraskuun iltoihin. Minä olen puolestani oppinut hurjasti lisää niin patsaista, kuvanveistäjistä, kuin ihmisistä ja tapahtumista, joiden muistolle patsaita on pystytetty.

Minkälainen ulkoilu sitten onkaan kullekin koirakolle me voimme aina valita onko lenkki pakkopullaa hartiat kireänä ja poissaolevana vai yhteinen seikkailu lähiympäristöön. Koiran ulkoilutus on toki aina koiran omaa aikaa päästä tarpeilleen ja nuuhkia tuoksuja, mutta ulkoilusta voi myös tehdä molempien päivän parhaan hetken. Retken, jolla ollaan läsnä yhdessä ja tutkitaan maailmaa.

Ruokakauppaan koiran kera?

27.6.2021 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Koulutus

Kesäkuun puolivälissä aamukahvit läikähtivät pöydälle, kun luin uutisen koirista ruokakaupassa. Uusi maa- ja metsätalousministeriön elintarvikehygienia-asetus sallii koirakon vierailun kaupassa ja kioskissa, joissa myydään elintarvikkeita, toki itse kauppias saa kieltää koirakot halutessaan. Olin niin hämmentynyt uutisesta, että tarkastin paristakin lähteestä onko se varmasti totta.

Olen ulkomaan lomilla kateellisena seurannut koiria omistajineen ruokakaupoissa ja samalla ollut kiitollinen kotimaan asennemuutoksista. Terrieri täyttää heinäkuussa 9 vuotta ja jo tänä aikana olemme kokeneet suuren muutoksen suhtautumisessa koiriin julkisissa tiloissa.

Saatamme nimittäin hyvinkin asua Suomen koiramyönteisimmällä alueella. Lähes jokainen lähiseudun kahvila, ravintola ja baari toivottaa koirat tervetulleiksi, samoin kirjasto, apteekki, ostoskeskukset ja tietysti julkiset kulkuneuvot. Terrieri on usein mukanani arjen menoissa ja tottunut asioimaan erilaisissa tiloissa. Onhan Terrierin ehdoton lempikohde ostoskeskukset, joiden tuoksumaailma huumaa koirani joka ikisellä vierailulla. Se, että pääsisimme nopeasti piipahtamaan myös ruokakaupassa olisi helpotus arkeemme ja erityisen huikeaa yhteisillä lomamatkoilla.

Me matkustamme Terrierin kera lähes aina kaksin ja julkisilla kulkuvälineillä. Useamman kerran lomaillessa olen tuskastellut kauppareissujen suhteen. Eräänkin kerran soitin Hangon kaikki ruokakaupat läpi ja kysyin onko mahdollista tilata ostokset etukäteen ja käydä kaupan ovella lunastamassa ne. Ei ollut. Sillä reissulla sain majapaikan ystävällisen naapurin pitämään Terrierille seuraa siksi aikaa, kun itse juoksin pikaisesti lähimpään kauppaan tekemään viikonlopun ruokaostokset.

En ikinä jättäisi Terrieriä, tai mitään muutakaan koiraa, kaupan eteen edes niihin ankeisiin lukollisiin koppeihin. En myöskään jätä Terrieriä uusiin majapaikkoihin yksin ennen kuin koira on kotiutunut tilaan. Mieluusti käytän paikallisia palveluja ja näin tuen alueen yrittäjiä, mutta käytännössä syön usein reissuissa kevyitä, kotoa asti mukana kannettuja pussiruokia. Onneksi koiraystävälliset ravintolat yleistyvät vauhdilla.

Uutisen kommenteissa moni, myös koiranomistajat, kommentoivat, ettei koira yksinkertaisesti kuulu kauppaan. Piste. Totta on, että läheskään jokainen koira ei osaa toimia tai viihdy julkisissa tiloissa. Kovat äänet, liukas lattia, vieraat ihmiset saattavat pelottaa koiraa. Koira ei ehkä ole tottunut kävelemään vierellä kauniisti tai on kovin haukkuherkkä.

Tässä kohtaa onkin koiran parhaiten tuntevalla omalla ihmisellä syytä harkintaan. Hänen vastuulla on joko pitää koira poissa kaupoista tai tutustuttaa koira pikkuhiljaa tilanteisiin ja tehdä kauppareissusta koiralle mieluinen seikkailu. Pikainen kauppareissu voi olla myös koiran arjen mukava sosiaalinen virike. Terrieri nauttii suunnattomasti, kun pääsee Redissä pyörähtämään omissa lempikaupoissaan. Namit ja rapsutukset kirjakaupassa, kukkakaupassa ja apteekissa takaavat, että koirani pyytää pääsyä näihin kerta toisensa jälkeen. Samalla ohimennen minä teen tarpeelliset ja tarpeettomat ostokseni.

Entä, jos koira kuolaa ja pissaa kaupan hyllyt? Toki se on mahdollista. Olen itsekin todistanut pennun pissaamisen lemmikkitarvikekaupassa, mutten koskaan nähnyt koiran pissaavan ruokakaupassa ulkomaan matkoillani tai kotimaan julkisissa tiloissa. Toivoisin, että ihmiset tuntisivat koiransa, eivätkä toisi merkkaavaa koiraa julkisiin tiloihin. Jälleen vastuu on ihmisellä, ennakoinnilla ja koulutuksella pääsee pitkälle, jos haluaa.

Sitten ovat allergiset. On varmasti vaikeaa elää maailmassa, joka on täynnä koirankarvaa ja -pölyä. Itselleni on edelleen suuri mysteeri miten kovin allerginen ei voi vierailla kirjastossa, jos siellä on käynyt koira, mutta voi lainata kotiin kirjan, joka on ollut neljä viikkoa koirataloudessa.

Nyt viimeisimmissä vaaleissa selvittelin myös oman alueeni äänestyspaikkaepäselvyyksiä. Minusta on ollut varsin outoa, että ennakkoäänestämään pääsee koiran kera, mutta varsinaisena vaalipäivänä samassa tilassa koirat ovat kiellettyjä eläinpölyyn vedoten. Sain keskusvaalilautakunnasta vastaukseksi sen, että ennakkovaaleissa tilaa hallitsee ja luo säännöt kirjasto, joka sallii koirat ja äänestyspäivänä noudatetaan yleisiä oikeusministeriön määrittämiä ohjeita, jotka koiran kieltävät. Jos olisin kovasti allerginen saattaisin olla käytännöstä yhtä hämilläni, kuin nyt koiranomistajana.

En siis millään jaksa uskoa, että satunnainen koira ruokakaupassa aiheuttaisi suuria ongelmia allergisille. Ehkä joillekin yksittäisille toki, mutta jos on kovin allerginen saattaa saada oireet minun vaatteissani kulkeutuvasta Terrierin hilseestä tai siitä opaskoirasta, joka jo nyt saa kaupassa vierailla.

Allergisia enemmän sympatiani saavat ihmiset, jotka pelkäävät koiria. Se, että joutuisin alituiseen pelkäämään kaupan hyllyn takaa yhtäkkiä eteeni ilmestyvää murhamiestä olisi stressaavaa ja saattaisin lopettaa kauppareissut tyystin. Onkin todella tärkeää, että jokainen koira on ihmisensä hallussa ja koirakon välit ovat hyvät. Kun me osoitamme ihmisille, ettei koira käyttäydy heitä kohtaan aggressiivisesti vaan on vuorovaikutuksessa meidän kanssa saamme ehkä vähän vastapuolen pelkoa laantumaan.

Epäilen vahvasti, ettei kovinkaan moni ruokakauppias salli koiria myymälässään ihan lähivuosina. En myöskään näe, että perheet rahtaavat perjantaisin lasten lisäksi koiran mukanaan viikonlopun ruokaostoksille. Mutta tosissaan toivon, että pienten turistipaikkojen lähikauppa sallii koiran pikaisen vierailun. Samoin toivon avarakatseisuutta lähikaupoiltani. Vegekauppa täällä Helsingissä ja ilmeisesti myös Turussa ehti ensimmäiseksi. Terrieri on tervetullut ostoksille mukaan ja näin rahani ohjautuvat jatkossa heille entistä varmemmin.

koirani, tein sinusta pullukan

14.6.2021 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi

Keväällä joku ilta olin pukemassa Terrierille valjaita eteisessä onnistumatta. Aluksi epäilin valjaiden olevan väärinpäin koiran päällä, mutta tutkittuani asiaa huomasin valjaiden olevan liian pienet koiralle. Hetken luulin valjaiden mystisesti vaihtuneen eteisen korissa toisiin, mutta tarkemman tarkastelun jälkeen totesin Terrierin olevan melko pullukka.

Koirien ylipaino on kasvava ongelma ja joidenkin arvioiden mukaan meillä Suomessakin noin joka kolmas koira painaa enemmän, kuin ihannepaino soisi. Koiran ylipaino on samalla vähintään yhtä arka aihe, kuin ihmisten paino.

Kun vein Terrierin hammashuoltoon myöhemmin keväällä kerroin varmuudeksi jo ovella olevani tietoinen koirani ylipainosta ja työstäväni asiaa. Ennen kuin Terrieri oli käynyt vaa’alla ja kuulisin paheksuntaa aseman henkilökunnalta. Oletin siis itse joutuvani puhutteluun Terrierin kadonneiden kylkiluiden suhteen ja puolustauduin ennen kuin sain kerrottua miksi saavuimme tai keitä olimme. Toki keskustelimme eläinlääkärin kanssa aiheesta, ihan hyvässä hengessä, ilman että koin syyllistämistä tai minua epäiltiin huonoksi koiranomistajaksi.

Huono koiranomistajahan minä silti omasta mielestäni olin. Kaikki näkivät Terrieriä vilkaistessaan, että koira oli ylipainoinen ja minä olin antanut koiran paisua, koska en ollut tarkkaillut koiran syömisiä riittävästi. Nyt Terrierin elinikä saattaisi lyhentyä, elo olisi kurjaa , uhkana oli nivelrikko, syöpä ja diabetes. Hetken aikaa pohdin puolivakavissani pukevani Terrierille löysän takin päälle aina ulkoillessamme ja jättäväni kaikki kuvat ottamatta someen.

Me ihmiset sokeudumme helposti oman koiran ulkonäölle. Kun koira on mukana arjessa joka hetki ei välttämättä huomaa, että koirat kyljet pyöristyvät, kunnes valjaat, muiden ihmisten kommentit tai vaaka paljastavat karun totuuden.

Viimeistään silloin, kun huomaa koiran tukevoituneen kannattaa aloittaa koiran arjen tarkkailu. Helposti me ihmiset palkitsemme koiraa pitkin päivää herkuilla ruokapöydästä, sohvalla tai kun koira jää yksin kotiin. Vieressä kerjäävä koira sulattaa sydämet ja hellymme jakamaan herkut koiran kera. Annamme makupaloja vieraiden kyläillessä tai ihan vain siksi, että on perjantai, sunnuntai tai sadepäivä.

Jos kaiken koiralle annettavan ruuan annostelee valmiiksi astiaan aamulla on helppo tarkkailla, ettei koira saa ylimääräisiä kaloreita. Tai vastaavasti, jos kirjaa viikon ajan ylös ihan kaikki koiran saamat ylimääräiset namit on helppoa saada käsitys miten paljon ylimääräistä koira syö ajan kuluessa.

Syömisen lisäksi kannattaa tarkkailla liikunnan määrää ja laatua. Koiran tulee saada nuuskutella ulkona tuoksuja, mutta samalla on hyvä, jos toisinaan ulkoilu on reippaampaa ja koira pääsee myös juoksemaan vilisti vapaana. Sallitulla alueella turvallisesti.

Koira kannattaa toki myös punnita säännöllisesti. Omaa vaakaa ei ole pakko omistaa, vaakoja löytyy kaupoista ja eläinlääkäriasemilta, joilla voi piipahtaa iltalenkillä. Kulkematta herkkuhyllyn kautta.

Kun pohdin meidän arkea ja tutkin kalenterimerkintöjäni tajusin heti missä kohdin Terrierin paino oli alkanut kertyä. Talvella kovien pakkasten aikaan teimme Terrierin kanssa lyhyitä lenkkejä, mutta en puuttunut ruuan määrään mitenkään. Koirani söi siis aktiivisen terrierin ruoka-annoksia ja liikkui huomattavasti vähemmän. Pienelle koiralle muutaman viikon tauko liikunnassa näkyy heti vatsan koossa. Nyt, kun helteet koittivat tajusin heti puuttua ruuan määrään ja toivoakseni Terrierin laihduttaminen ei ottanut takapakkia.

Lisäksi Terrieri on keski-ikäinen leikattu uros. Aktiivinen pentuaika on eletty vuosia sitten ja nyt sohva kiinnostaa riehumista enemmän.

Laihduttaminen on teoriassa hyvin helppoa. Vähemmän ruokaa ja enemmän liikuntaa. Käytäntö onkin sitten hieman erilainen. Ainakin meillä.

Terrieri ei ollut yhtään mielissään ruoka-annosten pienenemisestä ja hetken aikaa välimme olivat melko haastavat. Terrieri oppi nopeasti, että yöllä ihminen on hövelein täyttämään kerjäävän koiran kupin. Lopulta löysimme tasapainon. Minä lisään Terrierin kotiruokaan vihanneksia, soseutettuna, luomaan kylläisyyden tunnetta, Terrieri saa pienen annoksen ruokaa juuri ennen nukkumaanmenoa. Lisäsin ruokahetkiin puuhaa, jotta Terrierin ruokailu kestäisi pidempään ja olisi näin mielekkäämpi koiralle. Samalla koira ehtisi tuntea vatsan täyttyneen. Terrieri saa myös hieman enemmän kovaa pureskeltavaa nykyään.

Liikumme hieman normaalia enemmän, Terrieri rakastaa uimista, joten vien hänet rannalle useamman kerran viikossa. Uiminen on loistava laihdutuskeino, koska ylipaino ei rasita niveliä, mutta liikunta on tehokasta. Leikimme ulkona enemmän juoksuleikkejä ja kannustan Terrieriä venyttelyyn, kurotteluun ja turvallisiin hyppyihin. Hitaasti, mutta varmasti Terrierin kadonneet kylkiluut ovat löytymässä jälleen.

Oman koiran painonhallintaan voi myös pyytää apua ja vinkkejä. Koiran ruokinnan voi käydä läpi ravintoterapeutin tai eläinlääkärin avulla. Koirien fysioterapeutti voi antaa vinkkejä liikunnan lisäämisen suhteen ja kouluttajan kursseilta voi löytää uuden reippaan harrastuksen molempien iloksi.

Jos huomaat ystäväsi tai naapurin koiran pyöristyneen asia kannattaa ottaa puheeksi, koiran vuoksi. Mutta mieti miten asia on parasta kertoa ihmiselle. Koiriin ja omistajiin kertyy nykyään valtavasti paineita ulkopuolisilta ja paino koetaan myös hyvin henkilökohtaiseksi asiaksi. Painonhallintaan tulee suhtautua vakavasti, mutta samalla ilman turhaa syyllistämistä niin muita, kuin itseään kohtaan.

Koirien vuoksi

31.5.2021 julkaissut koiranluonto, kategoriassa hyvinvointi, Yleinen

Talvella se iski. Väsymys ja ahdistus koirapiireihin. Tuntui, että aina kun aukaisin somen suojelukoiria hakattiin näytöllä. Ulkona lenkillä näin hihnojen nykimistä, koiria, jotka pelkäsivät omistajaansa ja maailmaa. Pakenin kaikkea ja keskityin vain Taisto Terrieriin ja rescuekoirien kotiutumisiin.

Se, että maailmasta löytyy rohkeita ihmisiä, jotka tekevät kuukausien salapoliisityötä koirien eteen ja tuovat epäkohdat päivänvaloon on huikean hienoa ja kunnioitettavaa. Se, että näitä edelläkävijöitä, koirien puolesta puhuvia, solvataan ja vainotaan on käsittämätöntä. En myöskään millään ymmärrä, että kukaan kouluttaa koiria, tai mitään eläimiä, kivulla ja pelolla ja vielä puolustelee tekoaan.

Jossain kohtaa kevättalvea olin Terrierin kanssa ulkona kävelyllä ja edessämme kulki nuori nainen isokokoisen pentunsa kera. Me jäimme taakse hidastelemaan, jotta välttyisimme kohtaamiselta liikennevaloissa. Koirakko lähti ylittämään katua ja minä pidin Terrieriä puuhakkaana, jottei hän reagoisi pentuun. Pentu ei vielä osannut kulkea hihnassa ja nainen kiskoi pentua kovaäänisesti sättien suojatiellä. Pentu oli selvästi hämillään, ei tiennyt mitä häneltä odotettiin ja pelkäsi omistajaansa. Huikkasin tien yli omistajalle, että pentua kannattaisi yrittää houkutella nameilla tai leikillä kävelemään ja sain melkoisen kirosanojen sekä uhkailujen ryöpyn niskaani. Pentu sai osakseen lisää repimistä. Minua itketti ja ahdisti.

Kaikkea ei tarvitse tietää tai osata, mutta ihmisen tulee ymmärtää hakea ja pyytää apua, kun omat taidot loppuvat. Minäkin eksyin alalle, koska halusin oppia lisää omasta koirastani. Innostuin uudesta maailmasta niin, että se imaisi minut sisäänsä ja opiskelin aina vaan lisää kunnes huomasin olevani hyvinkin syvällä koirien maailmassa.

Siltikin Terrierin elämä on kaukana täydellisestä. Me olemme Terrierin kanssa toisinaan hyvinkin erimieltä polkujemme suunnasta, Terrieri toisinaan räyhää kadulla ja erityisen ärsyttävää on Terrierin tapa heittäytyä makaamaan Redin ovien eteen, jos kierros talossa oli koiran mielestä liian lyhyt. Aina ei jaksaisi kiireen keskellä ennakoida kadulla liikkuvia, miettiä Terrierin kannalta parasta reittiä tai jäädä leikityttämään koiraa tien poskeen, jotta skeittilauta pääsee ohi ilman koiran räyhäämistä.

Minä opin kuitenkin uutta koirastani päivittäin ja yritän parhaani mukaan luoda hänelle hyvän ja mielekkään elämän samalla, kun yritän selviytyä ihmismaailmassa ja pitää huolen meistä molemmista. Jokainen ihminen ja koira on yksilö, jokaisella on niin omat vahvuudet kuin puutteetkin ja jokainen meistä motivoituu, sekä syttyy työhön positiivisen palautteen avulla.

Jossain kohtaa kevättä aloin jälleen nähdä ulkona iloisia koirakoita. Heitä, jotka nauttivat toistensa seurasta. Heitä, joissa toisen heikkouksille on tilaa, mutta keskitytään enemmän vahvistamaan hyviä puolia ja kehittymään yhdessä. Rescuet, joiden kotiutumisessa olin ollut apuna pärjäsivät hyvin. Heidän uudet, hieman hämillään olevat ihmisensä olivat tiedonjanoisia, uteliaita ja kekseliäitä. Heille oli avautunut ovi uuteen maailmaan, joka on täynnä koirankarvaa ja rakkautta.

Nyt kesän kynnyksellä työnkuvani päivätöissä on muuttunut. Olen edelleen päivisin koirien päiväkodissa, mutta osan viikosta vedän myös kursseja koirakoille. Pääsen omalta osaltani vaikuttamaan pentujen ja aikuisten koirien koulutukseen ja hyvinvointiin. Otan satunnaisesti asiakkaita, joiden koirilla on haasteita ihmisten maailmassa. Teen sitä mitä rakastan eniten. Luon koirille niin hyvän päiväkotipäivän, kuin voin. Kerron ihan tavallisen kotikoiran ihmisille minkälaista on hyvä koiranelämä ja miten luoda parhaat mahdolliset puitteet oman koiran hyvään ja tasapainoiseen eloon. Haluan edelleen olla rohkea ja puuttua koirien kokemaan vääryyteen, jos sitä näen. Ja vapaa-ajalla pyrin toteuttamaan oppejani omassa elämässäni. Olemaan läsnä Terrierille ja tekemään meidän seikkailusta parhaan ikinä.

Hotelliloma koiran kera

19.2.202119.2.2021 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi

Sain lahjakortin minilomalle hotelliin ja kukapa olisi parempi matkaseura, kuin Taisto Terrieri.

Jos koiran kanssa halajaa matkalla suunnittelu kannattaa aloittaa koiran ehdoilla. Jos oma koira on arka, kovin reaktiivinen tai helposti stressaantuva hotelli ei välttämättä ole koiralle unelmien kohde. Tällöin koira kannattaa jättää luotettavan hoitajan hoiteisiin ja valita lomaseuraksi joku toinen, joka nauttisi arjen irtiotosta. Koiran kanssa matkustaminen vaatii hieman suunnittelua ja kompromisseja, mutta samalla yhteinen aika ja seikkailu opettavat oman koiran tuntemista ja luovat yhteisiä muistoja ja elämyksiä.

Olen reissannut Terrierin kera aiemminkin, joten arvelen tietäväni mitä Terrieri hotellissa arvostaa. Parasta Terrierille on yhteinen aika, rauhallinen ympäristö ja pahinta yksinolo vieraassa paikassa. Näistä lähtökohdista lähdin siis suunnittelemaan minilomaamme.

Hotelli F6 huone sai Terrierin hyväksynnän.

Koska olen koronan vuoksi rajoittanut turhaa matkustamista julkisilla aloitimme reissun ratikalla. Jo tämä olisi riittänyt Terrierille, joka on jo pitkään hinkunut minkä tahansa julkisen kulkuneuvon kyytiin. Tärkeintä ei Terrierille ole päämäärä, vaan matkanteko.

Itse hotelli oli todella, todella koiramyönteinen. Ainut rajoite, jonka sain henkilökunnalta selville oli, ettei koira olisi tervetullut kovin lähellä aamiaisen buffetpöytää. Olin huonetta varatessa tietenkin maininnut koiran ja tämä otettiin heti huomioon huoneen sijainnissa. Saimme todella mukavan, rauhallisen huoneen, josta oli helppo ja nopea päästä ulos ulkoilemaan.

Huoneessa oli valmiina koiralle juoma-ja ruokakupit ja peti, jonka Terrieri otti heti omakseen. Samoin huoneen ikkunalla oli leveä ikkunalauta, jolla Terrieri nautti loikoilusta sisäpihan liikettä tarkkaillen.

Terrieri hyväksyi hotellin tarjoaman pedin ja kupit.

Meillä oli 20h aikaa vain olla ja seikkailla yhdessä. Ainut sovittu meno oli lähellä asuvilla ystävillä kyläily jossakin vaiheessa iltaa. Minä päätin minilomalla irrottautua puhelimesta. Sain ottaa kuvia, mutta muuten puhelin oli äänettömänä taskussa, enkä kertaakaan avannut somea tai sähköposteja. Miten vapauttavaa!

Kotiuduttuamme oli aika vallata Helsingin kadut! Minun suunnitelmissani oli löytää uusia katuja, kulmia ja nähtävää tutusta ympäristöstä. Annoin kuitenkin ohjat Terrierille Esplanadin puistossa ja Terrieri tajusi hetkensä koittaneen. Terrieri nauttii suunnattomasti ostoskeskuksista ja osasi varsin taitavasti reitin niin Forumiin, kuin Kamppiinkin . Vietimme siis hyvän tovin kulkien käytävillä, ihmetellen kauppoja ja tehden Terrierille mieluisia ostoksia.

Koska itse en niin ostareista perusta olen viettänyt pitkät tovit pohtien mikä koiraani näissä paikoissa miellyttää. Epäilen sen olevan tuoksumaailma. Terrieri nauttii suunnattomasti käytävien ja kauppojen haistelusta ja tykkää tarkkailla ihmisten menoa. On aina niin mielenkiintoista antaa koiran viedä ja seurata koiran tekemiä valintoja! Kun Terrieri oli vasta pentu kävimme muutaman kerran kaupassa, joka sittemmin lopetti, mutta yhä Terrieri osaa, useamman vuoden jälkeen, reitin kaupan ovelle. Onneksi Terrierillä on myös lempikahvilansa ja vietimme myös niissä hyvät tovit maailmaa ihmetellen.

Hotellille palattuamme otimme rennosti. Torkuimme, luin kirjaa, Terrieri sai tassuhieronnan ja vain olimme.

Vaikka emme reissaa erityisen paljon on Terrieri kuitenkin tottunut pienestä pennusta asti yökyläilyihin kodin ulkopuolella. Hotellissa oli todella rauhallista, eikä Terrierillä ollut vaikeuksia vallata koiran petiä ja käydä tyytyväisenä nukkumaan ystävillä kyläilyn ja iltalenkin jälkeen.

Tällä reissulla emme käyneet ravintoloissa, kahviloissa kylläkin. Koiran kera lomailun haastavat hetket, ainakin meillä, liittyvät juurikin ruokailuun. Terrieri ei mielellään jää yksin vieraaseen hotellihuoneeseen odottelemaan, joten helpointa ja sujuvinta meille on päästä yhdessä ravintolaan. Terrieri osaa rauhoittua pöydän alle tai sohvalle viereeni omalle viltilleen tarvittaessa.

Ainakin pääkaupunkiseudulla on nykyisin todella helppoa löytää ravintola tai kahvila, johon koirakin pääsee sisään, varsinkin hiljaisempina aikoina. Kahvilavierailun tekemisestä koiralle miellyttävää lisää täällä. Stressaantunut ja pelkäävä koira on surkea näky aina, myös ravintoloissa ja kahviloissa. Samalla muut asiakkaat saattavat kokea koiran läsnäolon epämukavana, joten koiran kera syömässä käyminen ei ole vain oman mahan täyttämistä, vaan koko palapelin hallintaa ja kaikkien osapuolien huomioimista. Mitä vähemmän koirat herättävät pahennusta ravintoloissa, sitä helpompaa niissä on oman koiran kera käydä.

Erityisen hienoa hotellissa oli mahdollisuus ottaa koira mukaan aamiaiselle. Terrieri olisi saattanut jäädä haukkumaan jos olisin jättänyt hänet huoneeseen yksin, joten tämä helpotti lomaamme huimasti. Toki, jos aamiaisella olisi ollut ruuhkaa tai tila olisi ollut pieni olisin keksinyt jonkin toisen ratkaisun. Terrieri ei välitä myöskään vieraiden ihmisten liiallisesta huomiosta, enkä myöskään halua koirani pilaavan muiden hotellin asiakkaiden aamun rauhallista hetkeä.

Aamupäivällä ehdimme vielä tehdä hotellihuoneessa muutaman nosework harjoituksen Terrierin iloksi ennen laukun pakkaamista ja kotimatkaa.

Ja koska päivä oli aurinkoinen kävelimme hotellilta kotiin.

Hotelliloma oli meille juuri sopiva piristys talviseen arkeen. Hieman jotakin uutta ja poikkeavaa, samalla tarpeeksi rentoa yhdessäoloa, jotta Terrierikin viihtyi. Hotelli oli rauhallinen, huoneen ulkopuolisia ääniä ei kuulunut ja Terrieri sai vaihtelua päivittäiseen ulkoiluun uusien kulmien ja katujen ansiosta. Jos koira on erityisen arka tai ääniherkkä hotelliloma ei ehkä ole paras tapa virikkeistää koirakon elämää, mutta rohkeille ja reippaille kulkijoille tämä saattaa olla juuri sopiva pieni muutos kangistuneihin tapoihin ja rutiineihin kun sama lenkkipolku joka päivä alkaa tympiä molempia.

Miniloman jälkeen on myös hyvä muistaa, että koira saattaa olla hyvinkin väsynyt. Terrieri nukkui seuraavina päivinä normaalia enemmän ja oma sohva lämpimällä viltillä oli mieluinen jälleen.

Täytetyt ydinluut

4.2.20214.2.2021 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi

En ole huikean taitava kokki, mutta pidän vaihtelusta ja kokeilusta. Innostun helposti testaamaan erilaisia raaka-aineita, kerään uusia jännittäviä reseptejä ja usein keittiössä onkin useampi kattila liedellä samaan aikaan poreilemassa. Samalla periaatteella ruokin Taisto Terrieriä.

Terrieri saa toisinaan ruuan kupista, toisinaan pahvilaatikosta, joka pitää koiran ensin repiä. Joskus ruoka on ripoteltu puiston nurmelle, joskus piilotettu pitkin asuntoa, kiireisenä päivänä Terrieri saattaa syödä kuivanappulaa namipallosta. Aika usein ruoka on ydinluun tai vastaavan sisään jäädytetty.

Jos Terrieri saa valita hän syö väsyneenä ruuan mielellään kupista, mutta energisinä päivinä ruuan etsintä ja erilaiset virikkeet ovat kovasti koiran mieleen. Epäilen, että juurikin vaihtelevuus innostaa Terrieriä, joka vaikuttaa odottavan yhtä paljon sitä mistä ruuan saa, kuin mitä tänään syödään. Terrierin ruoka on aina hieman erilaista ja eri tavalla tarjoiltua.

Oman koiran tunteminen auttaa myös ruokinnan suhteen. Oman koiran mieltymyksiä voi testata vaikka maistelulaudalla. Samoin kannattaa seurata miten koira syö ja vaihteleeko tapa syödä väsymyksen, päivänajan tai vaikka iän myötä. Omistajan tehtävä on varmistaa, että koira syö monipuolisesti ja saa kaiken tarvitsemansa ruuasta, mutta ruuan ei suinkaan tarvitse olla joka päivä samanlaista ja samalla tavalla tarjottua.

Vilkkaalle ja energiselle koiralle ruuan tarjoaminen erilaisista virikeleluista voi hyvinkin olla koiran elämänlaatua isostikin parantava asia. Koira saa puuhaa, ratkoo haasteita ja saa palkkana itse ”hankitun” ruuan. Koira saa purkaa tarpeensa kalvaa, nakertaa ja pureskella syömisen yhteydessä ja se ehkä vähentää tarvetta nakertaa kiellettyjä asioita, kuten johtoja tai lattialistoja.

Koiran hotkiessa hän samalla usein nielee ilmaa ja tästä saattaa seurata vatsavaivoja. Hotkijalle ruuan tarjoaminen niin, että syöminen hidastuu saattaa ratkaisevasti vaikuttaa koiran terveyteen ja hyvinvointiin.

Koiran ei pidä turhautua ruuan etsintään nälkäisenä, eikä koira välttämättä hypi innosta jos joutuu ratkomaan ruuan eteen liian vaativia aivopähkinöitä. Virikeruokinta kannattaa siis aloittaa harkiten ja kannustaen koiraa onnistumisiin.

Ydinluun asemasta Kong on monen omistajan suosima tapa virikkeistää koiraa ruokinnan suhteen. Kongin idea onkin täysin sama, en itse vaan innostu useamman Kongin ostamisesta tai saman täyttämisestä useampaan kertaan viikolla. Kokeilin aikoinaan tarjota Terrierille samaan aikaan sekä täytettyä ydinluuta että Kongia ja koiran valinta osui aina ydinluuhun. Se ainut hankittu Kong on toki mukana ja käytössä, mutta herättää luuta vähemmän innostusta Terrierissä tai minussa.

Minä olen kerännyt Terrierin kaluamat ydinluut talteen ja noin kerran kuussa täytän kaikki luut ja varta vasten ostetut kuivatut henkitorvet erilaisilla ruokasekoituksilla. Yksi pakastimen hylly on pyhitetty luille ja henkitorville ja näin koiran ruokinta on helppoa ja vaivatonta.

Herneitä, mustikoita, chian siemeniä, omenaa, banaania ja porkkanaa.

Terrieri ei aivan joka päivä saa täytettyä ydinluuta, mutta useamman kerran viikossa kyllä. Muina päivinä Terrierin ruokavalioon kuuluvat sisäelimet, kalat ja erilaiset luut.

Kun kerään erilaisia raaka-aineita luiden täyttämiseen pyrin pitämään huolta, että Terrieri saa monipuolisen ja kattavan ravinnon niiden kautta. Tähänkin auttaa useamman viikon ydinluiden täyttäminen kerralla. Samalla saan varmistettua, että luiden sisältö on vaihtelevaa ja itse ruoka sisältää kaiken Terrierin tarvitseman.

Innokas Terrieri odottaa, että ydinluu on täytetty ja valmis syötäväksi.

Ydinluiden sisältö:

Eläinproteiinit Suosin kotimaista hevosen, lampaan naudan, tai kalkkunan lihaa. Lihan voisi käyttää raakana, mutta kokemuksesta tiedän Terrierin vatsan voivan paremmin, jos kypsennän lihan kevyesti.

Hiilihydraatit Varaan luihin pieniä annoksia keitettyä couscousia, quinoaa tai lihaliemessä turvotettuja chian siemeniä. Jos jääkaapista löytyy ihmisiltä jäänyttä riisiä tai pastaa hyödynnän myös nämä tähteet.

Vihannekset, hedelmät ja marjat Terrieri ei varsinaisesti ole vihannesten ystävä, mutta saatan lisätä mukaan kevyesti höyrytettyä porkkanaa tai parsakaalia, herneitä, banaania, omenaa tai mustikkaa. Sekä hyppysellisen kuivattua nokkosta, mesiangervoa tai ruusunmarjajauhetta. Superherkkuna saatan sipaista mukaan maapähkinävoita.

Vitamiinit ja öljyt lisään ydinluiden päälle ennen tarjoilua.

Koiran ruokinnan tulee ennen kaikkea olla koiralle sopivaa, jotta koira voi mahdollisimman hyvin ja saa ruuasta kaiken tarvitsemansa. Jos koira syö nappulaa voi siitä tehdä veden kera puuroa ja täyttää ydinluut näin. Halutessaan nappulapuuron sekaan voi laittaa makupaloiksi jotakin koiralle mieluista herkkua.

Ydinluut valmiina pakkaseen ja sieltä ruuaksi.

Kaupunkikoira

3.1.2021 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Virikkeistys ja aktivointi

Koiran omistajuus vaatii toisinaan melko paksua nahkaa ja muiden mielipiteiden sietämistä. Koulutus jakaa mielipiteitä, samoin koiran hyvinvointi puhumattakaan ruokinnasta. Mielipiteitä ja hyvää tarkoittavia neuvoja sataa niin lähipiiriltä, naapurilta, kuin koirapuiston piireiltäkin. Osa neuvoista on hyviä, osa hieman jännempiä ja osa ihan täyttä puppua.

Varsinkin tuore koiranomistaja saattaa olla hyvinkin hämillään kaikesta kommunikoinnista samaan aikaan, kun vasta opettelee tuntemaan omaa koiraansa ja hänen tapaansa olla ja elää. Koiran kanssa elo saattaa jopa hieman jännittää ja öisin sitä saattaa miettiä onnistuuko ollenkaan luomaan omasta koirastaan kaikkien hyväksymää sosiaalista, tasapainoista kotikoiraa, joka osaa käyttäytyä ja olla kaikissa tilanteissa.

Vielä jos on sattunut ottamaan koiran kaupunkiin ollaan todella syvissä vesissä. Jostain syystä edelleen on vallalla vankka käsitys, ettei koira voisi elää onnellista, puuhakasta elämää kaupungin sykkeessä.

Toki kaupunki on myös koiralle vaativa ympäristö. Hälytysajoneuvojen sireenit, autot, ihmismäärät, kulman takaa yllättäen eteen astelevat muut koirat, potkulaudat, tuoksujen ja ilmavirtojen vyöry, erilaiset pinnat tassujen alla, naapurit, rapun äänet. Koira saattaa saada jo lyhyen ulkoilun aikana yliannoksen kaikkia ärsykkeitä ja niiden käsittely vaatii tilaa, aikaa ja rauhaa. Osa roduista ja niiden sekoituksista saattaa kaivata aktiviteettia, jota kaupungissa on hankala tarjota ja järjestää ihan alkaen vaadittavan tilan suuruudesta tai liikunnan määrästä ja laadusta. Kaupunki ei ole paras mahdollinen ympäristö kaikille ihmisille saatikka koirille, mutta on myös niitä, jotka nauttivat elostaan hälinän ja tuoksujen keskellä.

Meidän kesäkeidas. Terassi, jossa sopivia näkösuojia ja tarpeeksi väljää koirallekin.

Me asumme Taisto Terrierin kera omasta mielestäni lähes maalla, mutta monien muiden mielestä lähes ydinkeskustassa. Riippuen mihin suuntaan ulko-ovelta astelemme saatamme päätyä hyvinkin nopeasti joko pitkospuille, joutomaalle meren rannalle tai Kallion ytimeen. Me pääsemme, kuten varmasti suurin osa suomalaisista, muutamassa minuutissa lähiluontoon. Lähiluonto ei välttämättä ole suuri metsä missä koira saa viilettää vapaana, vaan alue, jossa tassujen alla on niin ruohoa, kuin hiekkaa ja kuono saa nuuskuttaa heinikossa piileskelevien öttiäisten perään. Alue, jonka puista, kivistä ja pensaista muodostuu koirakolle oma, tärkeä yhteinen virkistysalue.

Kaupungin hyviä puolia koirille ovat ympäristön rikkaus, monipuolisuus ja vaihtelevuus.

Tuoksumaailma. Kaupunki tarjoaa koirille uskomattoman rikkaan tuoksumaailman. Välillä, kun Taisto Terrieri oikein nuuskuttaa ilmaa ohikulkevien ihmisten lahkeiden suuntaan palan halusta aistia saman, kuin koirani. Miten huikeaa olisikaan ymmärtää mitä kaikkea Terrierin nenä ihmisistä kertoo! Tai mitä tarinoita koirani lukee tyhjän ratikkapysäkin kivetykseltä.

Hyvin usein, kun lähdemme viikonloppuaamuisin ensimmäiselle kävelylle Terrieri johdattaa minut määrätietoisesti Kallion ytimeen. Jos olisin nuorena yöelämässä pörräävänä tiennyt, että vielä koittaa aika, kun viihdyn baareja paremmin niiden suljetuilla ovilla aamuisin koirani kera olisin taatusti hymähdellyt useamman kerran. Terrieri todella nauttii öisten juhlijoiden tuoksuista ja meillä saattaa vierähtää hyvinkin pitkä tovi koiran nuuskiessa todisteita yön juhlista ja minun hörppiessä samalla kahvia termosmukista.

Koska kaupungeissa asuu paljon myös muita koiria on näiden hajujälkien tutkiminen myös tärkeä osa kaupunkikoiran elämää. Osaan jo tulkita innostuneen hännänvipatuksen, kun Terrieri löytää betoniporsaasta ystäviensä tuoksut. Ja sen kiukun, kun lähikadun iso uros on käynyt merkkaamassa Terrierin omiman betoniporsaan.

Ympäristön monipuolisuus. Ulkoillessa ympäristön monipuolisuuteen välillä jopa turtuu. Jokaisessa kadunkulmassa voi valita uuden suunnan, välillä voi vaihtelua saada hyppäämällä parin pysäkin verran metroon, bussiin tai ratikkaan. Kirkon portaita juostessa ylös sekä koiran, että ihmisen syke nousee ja välillä betoniporsasta vasten voi kumpainenkin venytellä jäykkiä lihaksiaan. Koira saa lisätreeniä ryömimällä puiston penkkien ali, patsaita taas tervehditään heittämällä ihmisen kanssa ylävitoset. Ja jos ollaan oikein hurjalla tuulella vuokrataan supp-lauta Töölönlahdelta ja tasapainoillaan merellä kaupunkia ihastellen.

Vaikka koiria on paljon on niitä oman koiran inhokkeja helppo väistellä autojen ja pensaiden takaa. Tai vaihtamalla suuntaa ja kiertämällä kortteli ympäri ihan eri suuntaan kuin kukaan muu.

Palvelujen määrä. Meillä on kävelymatkan päässä kotoa kolme hyvää koirakoulua, julkisilla pääsemme helposti vielä useampaan. Trimmaajia, koirahierojia ja eläinlääkäreitäkin löytyy monia, joista valita mieleisensä.

En ollut edes tiedostanut asuvani pääkaupunkiseudun koiramyönteisessä kuplassa ennen kuin juttelin tuttavani kanssa kahvilakoirista. Vaikka aina varmistankin ovelta kahvilan ja ravintolan koiramyönteisyyden pidän sitä itsestään selvyytenä, samoin on ostoskeskusten suhteen.

Poikkean Terrierin kera usein iltalenkillä kahvilassa, kaupassa, kirjastossa tai apteekissa. Minä saan ulkoilun lomassa hoidettua ihmiselämän tärkeitä juttuja ja koirani saa vaihtelua ja uusia kokemuksia. Terrieri itseasiassa muistaa todella hyvin mistä kaupoista myyjiltä saa nameja ja rapsutuksia ja välillä teemme kauppareissun Terrierin mieltymysten mukaan.

Sosiaalisuus. Kaupunki saattaa olla haastava ympäristö omaa tilaa kaipaavalle yksilölle, mutta jos muiden seura kiinnostaa ollaan oikeilla vesillä. Ulkoillessa muita koiria ja ihmisiä tulee lähes aina vastaan. Sopivaa ulkoilu- ja leikkiseuraa on helppo löytää ja ihmisten niin salliessa, koirakavereita pääsee tervehtimään kotikadullakin. Yllämainitut kahvilat ovat oivia paikkoja antaa koiran tarkkailla vieraita ihmisiä ja halutessaan koira saa myös paljon rapsutuksia osakseen.

Ihmisten kesken sään ohella toinen takuuvarma keskustelunaihe on koira. Jokaisen koiranomistajan kanssa saa keskustelun aikaiseksi, kun vähän kyselee toisen koirasta. Tai vastailee vastaavasti naapurin kyselyihin. Tai käy kuuntelemaan sen elämän laitapuolta kolunneen sankarin muisteloita kohtaamistaan koirista.

Tärkeintä olisi muistaa elää itselle ja omalle koiralleen mielekästä elämää. Osa nappaa kaupungista mansikat ja kakun toisaalta tai päinvastoin. Jyrkkien vastakkainasettelujen sijaan tärkeämpää on tarjota omalle koiralle niin hyvä, rikas ja rakas elämä kuin mahdollista. Oman koiran tarpeita kuunnellen.

Miksi hankkia koira?

7.11.2020 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi

Aina välillähän se käy mielessä. Aamuyöllä, kun Terrieri pyytää ulos kolmatta kertaa, kun putsaan mustaa mekkoa valkoisista koirankarvoista, kun Terrieri ilahduttaa kantamalla raakaluun sänkyyn ja erityisesti silloin, kun hetkessä havahdun pakahduttavaan tunteeseen, että tämä kaikki päättyy joku päivä. Koittaa se hetki, kun yhteinen aika on ohi.

Otsikot ovat pitkin vuotta kertoneet ihmisten innostuksesta omaan koiraan. Suosituissa roduissa on vuosien jono, poliisi kertoo salakuljetettujen pentujen surullisesta kohtalosta, sopivan pennun löytäjälle luvataan elokuvaroolia palkkioksi. Olen itsekin huomannut Kulkurien varaajana, että myös rescue-koiria kysellään nyt erityisen paljon.

Koska monet meistä ihmisistä ovat tottuneet saamaan kaiken heti ja kyllästyttyään vaihtamaan suuntaa nopeastikin, ovat eläinsuojeluyhdistykset kauhuissaan odottaneet hylättyjen lemmikkien määrän nousua. Samoin eläintenkouluttajien työssä koirien eroahdistukseen liittyvät ongelmat tulevat työllistämään meitä arvattavasti enemmän etätyön myötä.

Ymmärrän ihmisten kiinnostuksen koiraan. Kun maailma ympärillä on muuttunut hetkessä aivan toisenlaiseksi, työpiste löytyy keittiönpöydän kulmalta, ystäviä näkee enemmän somessa, kuin livenä ja oikein minnekään ei pääse tai halua mennä on ajatus koirasta, joka pakottaa ulos houkutteleva. Tuo ihmisen paras ystävä, joka kauniisti nukkuu työpäivän ajan omalla paikallaan ja ulkona kulkee vierellä reagoimatta liiemmälti mihinkään. Helppo ja kiva koira, joka ei työllistä, mutta on uskollinen kumppani.

Katson hetki sitten huikean Chirag Patelin luennon ja jäin pohtimaan odotuksia, joita asetamme koirille. Meillä kaikilla on toiveita, haaveita ja suunnitelmia tulevan koiramme suhteen. Yllättävän moni toive, ainakin oman kokemukseni mukaan, liittyy koiran ulkonäköön ja koiran normaaliin käytökseen. Halutaan tietyn värinen, korvien muodollakin on väliä ja mielellään sellainen koira, joka ei hauku, tulee toimeen kaikkien kanssa, on ulkona helppo, ei jahtaa naapurin kissaa, eikä skeittilautoja. Usein suosittelen näille koirasta haaveileville naapurin koiran ulkoilutusta. Silloin saa koirasta lenkkikaverin, mutta kaikki vastuu ja vaiva on koiranomistajan harteilla.

Minullakin oli omat odotukseni Terrierin suhteen. Toivoin koiraa, jonka kera on helppo matkustaa julkisissa, josta saan seuraa vaelluksille, mutta joka pärjää myös kaupunkiarjessa. Sain kaiken tämän, mutta myös paljon sitä, mitä en olisi toivonut ja bonuksena piirteitä, joita en edes osannut toivoa.

Kun etsin rescue koiralle kotia yksi vakiokysymyksistäni on sen pohtiminen, mitä annettavaa kotiehdokkaalla on juuri tälle koiralle. Usein saan hetken hämmennyksen jälkeen todella hyviä vastauksia ja pohdintaa. Nämä kodit ovat tosissaan miettineet koiran ottamiseen liittyviä haasteita ja onnea. Jos taas koiran hankinta nähdään yksipuolisesti koiraan kohdistuvina vaateina, odotuksina ja rajoitteina ollaan mielestäni väärällä polulla. Koira ei ikinä ole pelkästään lenkkiseuraa, lapsen kaveri, turva yksinäiselle tai keino muuttaa omaa elämänhallintaa.

Parhaimmillaan koirakko oppii yhdessä toisistaan ja yhteisistä tavoista toimia.

Toisinaan mietin olisiko Taisto Terrieri valinnut minut, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus. Asuisiko hän mieluummin maalla, viihtyisikö hän paremmin vilkkaassa lapsiperheessä tai olisiko hänestä tullut metsästäjän paras kaveri. Ehkä. Epäilen Terrierin salaisesti haaveilevan elosta meren rannalla, veneilevän kalastajan koirana, joka pääsee kuitenkin useamman kerran viikossa kauppakeskuksen huikeaan tuoksumaailmaan ja lasiseinäisten hissien kyytiin.

Koiranomistajana minä määritän elomme säännöt ja pidän huolta, että koirani osaa toimia ympäristössä missä elämme, mutta samalla minulla on oma vastuuni ottaa huomioon koirani tarpeet. Vaikka välillä ärsyttää suunnattomasti löytää piilotettu luu tyynyn alta on Terrieri kuitenkin vain toteuttanut omaa koiramaisuuttaan. Ja vaikka matka koirien uimahallille on mielestäni työläs, vaatteiden vaihto hallilla turhauttaa teen kaiken tämän ja varaan Terrierin uintivuorot, koska näen koiran riemun uimassa ja riemu tarttuu myös minuun.

Minä en toivonut koiraa, joka kadulla saattaa räyhätä isoille vieraille koirille, mutta nyt minulla on sellainen. Onnettomien tapahtumien seurauksena koirani pelkää ja vaikka olemme edistyneet huimasti edelleen kaartelemme, väistämme ja vaihdamme suuntaa tarvittaessa lenkkipoluilla.

Minä sopeudun ja muokkaan elämääni Terrierille sopivaksi ja näin me molemmat voimme hyvin. Välillä on päiviä, kun Terrieri haluaa olla hieman kauempana ja minun laatimani säännöt eivät selvästi miellytä, mutta vastaavasti välillä minun tekisi mieli jättää koira lähimpään lyhtypylvääseen sidottuna ja vain kävellä pois. Se, että näitä päiviä on toisinaan ja niistä pääsee yli on normaalia.

Jos koiran kanssa elo on usein työlästä, ärsyttävää ja raskasta asialle täytyy tehdä jotain, molempien hyvinvoinnin vuoksi. Läheskään aina syy huonoon suhteeseen ei ole koirassa tai hänen käytöksessään, vaan ihmiseloa kiemuroissa. Omaa stressiä ja pahaa oloa purkaa helposti läheisiinsä ja usein juurikin koiraan. Jos omasta elämänhallinnasta ei löydy syitä avuksi kannattaa pyytää pätevä eläintenkouluttaja tai vaikka miettiä apua koiranhoitoon ulkoiluttajien kautta.

Jos on valmis ottamaan koiran avoimin mielin elämäänsä, rauhassa tutustumaan uuteen perheenjäseneen, tekemään paljon töitä, muuttamaan pariin kertaan mielipidettään ja näkemään toisessa hyvää kaikkien haasteidenkin keskellä koiran hankinta saattaa olla hyvä idea. Koirat opettavat meille paljon, antavat paljon iloa ja toisinaan ripauksia surua.

Mitä annettavaa sinulla on koirallesi ja jos koirasi saisi valita, olisitko sinä koiranomistaja?

Terrierin syksy

4.10.20204.10.2020 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi

Tätä kirjoittaessa ulkona vihmoo tuuli ja ehkä kohta sade lyö ikkunaan. Terrieri nukkuu vieressäni sohvalla turkki aamulenkin jäljeltä hieman kosteana ja poimin muutaman havunneulasen pois hänen parrastaan. Vaikka maailma on sekaisin meidän sohvalla on kaikki juuri nyt hyvin.

Syksy on aina ollut lempivuodenaikani. Ihanan, rutiinittoman kesän jälkeen koittaa sadonkorjuu, uudet harrastukset ja paluu arkeen. Kesällä oleskellaan mökillä, puistoissa ja rannoilla, syksyllä on jälleen aika kaivaa reppu ja pitkä liina esiin ja miettiä uusia reittejä ja seikkailuja. Kesän rantaelämän jälkeen metsä tuntuu runsaalle, värikkäälle ja olevan täynnä elämää. Kevään ja kesän villiyrttien jälkeen olemme käyneet Terrierin kanssa poimimassa mustikoita, puolukoita ja sieniä. Olemme löytäneet aivan uuden pienen metsän läheltä kotia ja Terrieri on tehnyt kehonhuoltoa tasapainottelemalla kivillä ja puunrungoilla.

Luontoretkien lisäksi seikkailemme kaupungissa, joka kutsuu jälkeen raikkaana ja värikkäänä . Otamme iltaisin suunnaksi jonkin kaupunginosan ja kävelemme katuja ristiin rastiin kaikkea näkemäämme, ja Terrierin haistamaa, ihmetellen. Tervehdimme uusia koiratuttuja ja löydämme tulevia lempipaikkoja. Turvallisuus huomioiden käymme lempikahviloissamme ystävien kera kuulumisia vaihtaen. Ja toki Terrieri saa tahtonsa läpi ja ajelemme kauppakeskusten hisseillä edestakaisin tai hyppäämme ratikkaan ihan vain huvin vuoksi.

Olen jo pessyt ja huoltanut Terrierin pelastusliivit, uimalelut ja rantapyyhkeet odottamaan seuraavaa kesää. Vastaavasti etsin komerosta laatikon, jossa säilytän Terrierin syys/talvivarusteita. Led-valoihin on vaihdettu patterit, koiran sadetakki on ripustettu eteisen naulakkoon, villapaita tuulettuu parvekkeella. Kaikki omat takit on varustettu heijastimilla, samoin hihnojen käsilenkit. Varmistin samalla, että valjaat ja hihnat ovat edelleen ehjiä ja koiralle sopivia. Sekä kaivoin esiin eteisen hyllylle pinon tassupyyhkeitä kurakelien varalle.

Syksyn myötä koti kiinnostaa lähipuistoa enemmän ja sen myötä Terrieri kaipaa iltaisin enemmän virikkeitä ja puuhaa. Minulla on tylsien hetkien varalle olohuoneessa laatikko, josta löytyy Terrierin lempinameja, värilliset muovimukit, pikkuautoja ja muuta pientä rekvisiittaa sadeiltojen tempputreeneihin. Terrierin lempileikki on edelleen kätkeminen/etsintä. Meillä leikkiä leikitään molempiin suuntiin, jompikumpi piilottaa lelun/herkun ja toinen etsii innokkaasti kätköä pitkin asuntoa. Toiseksi mieluisinta koiralle on kaikki kosketusleikit. Terrieri osaa värejä, soittaa kelloa, tekee valintoja ja saa palkaksi kehuja ja herkkuja.

Keittiöön olen koonnut joukon kongeja, onttoja ydinluita ja jääpalamuotteja piristämään Terrierin ruokailuhetkiä ja Pähkinä on kaivettu esiin iltaisia jumppahetkiä varten. Terrieri muisti heti joogamaton nähdessään miten matolla pystyy venyttämään itsensä juuri niin pitkäksi, ettei ihminen millään mahdu viereen tai toiseen päätyyn. Onneksi sohvalle nostettu lempiviltti on hyvä ja pehmeä korvike päiväunille, kun ihminen vaatii joogamaton itselleen ja ihmisen meditoidessa matolla saa kömpiä viereen. Yhteiset hengitysharjoitukset ovat parasta.

Syksyn myötä myös yhdessä harrastaminen kiinnostaa jälleen. Me asumme alueella, jossa toimii useampi huikean hyvä koirakoulu ja olenkin selannut kurssikalentereja, koronapäivitysten lisäksi, ahkeraan. Me harrastamme omaksi huviksi ilman tavoitteita ja tärkeintä meille ei ole mitä harrastamme vaan miten. Nuorempana olin arempi ja erehdyin muutaman kerran koiran kera kursseille, joissa meno oli aivan liian vakavaa, kaoottista ja tuomitsevaa. Nykyään ymmärrän enemmän ja varmistan etukäteen kurssitilojen toimivuuden, vetäjän pätevyyden ja itse harrastuksen sopivuuden meille. Me harrastamme ennen kaikkea, jotta Terrieri saa mielekästä puuhaa, jotta me koirakkona saamme yhteisiä kokemuksia ja iloa ja jotta syksyn harmaudessa meillä on vaihtoehtoja Terrierin energian kuluttamiseen. Hyvällä kurssilla oppii uutta itsestään ja koirasta, mutta tärkeintä on huomata jälleen miten huikean täydellisen koiran onkaan elämäänsä saanut ja miten mukavaa hänen kanssaan on puuhata.

Arkeen ja rytmiin palaaminen tarkoittaa myös Terrierin terveystarkastuksia. Kalenteriin varataan aikoja niin rokotuksiin, ikä- ja hammastarkastuksiin, kuin myös hierojalle tai osteopaatille. Keski-ikäisen koiran terveydestä on erityisen tärkeää huolehtia nyt, kun ilmat kylmenevät ja kaikenlaiset lihasjumit vaanivat nurmikon kasteessa ja ojien jääriitteessä.

Ja tietysti syksyyn kuuluu osaltaan tietynlainen rauhoittuminen. Ulkoilun jälkeen köllitään yhdessä sohvalla, luetaan kirjoja, rapsuttelen koiran turkkia kynttilän valossa. Pakataan iltalenkille mukaan termarillinen lämmintä juotavaa, Terrierille neule ja istutaan puiston reunalla ihaillen tähtitaivasta. Jos korona suo käydään ystävillä kylässä, oleskellaan sisällä ja rentoudutaan yhdessä. Muistellaan kesän seikkailuja ja kommelluksia, sekä suunnitellaan uusia.

Kaunista syksyä!

tarhalta kotikoiraksi

20.9.2020 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi

Olin eilen apuna kotiuttamassa Romanian rescue-koiria uusiin koteihinsa. Illalla, tunteikkaan päivän jälkeen istuin parvekkeella Taisto Terrieri sylissä ja toivoin tähdenlennolta kaikkea hyvää koirille.

Olen nyt toiminut reilun vuoden kotien yhteyshenkilönä Kulkureissa. Yhdistys tekee paljonkin hyvää koirien hyvinvoinnin eteen, omalta osaltani haastattelen tulevia koiranomistajia ja toimin koirakon tukena heidän yhteisen taipaleensa alussa.

Kun ensin kiintyy tarhalla asuvaan koiraan, etsii koiralle sopivan kodin, kiintyy matkan varrella kotiin ja lopulta saattaa nämä yhteen aloittamaan yhteisen matkan tietää tehneensä hyvän teon ja maailman hiukan paremmaksi paikaksi.

Jokaisen koiran tarina on elämisen ja kertomisen arvoinen. Koirien ystävä Romaniassa yrittää kesyttää pentua kaatopaikalla pelastaakseen koiran, tarhan porteille ilmestyy yön aikana pentuja pahvilaatikoissa ja jätesäkeissä, koira tuodaan tarhalle sterilointiin, muttei koskaan haeta takaisin kotiin, esimerkiksi. Olen auttanut koteihin koiria, jotka on pelastettu kadulta, kodeista ja hurjilta tarhoilta. Koirat ovat olleet kaikkea pennusta senioriin, osa villejä maailmanvalloittajia, osa jo rauhallisempia lämmintä petiä arvostavia, joillakin koirilla on erityistarpeita terveyden ja loukkaantumisten vuoksi.

Erityisesti eilen saapuneiden koirien kohtalot ovat pyörineet mielessä koko kevään. Korona on sotkenut, muiden haasteiden lisäksi, koirien kotiin saapumista, koirilla on ollut esteitä voitettavana tarhalla ja kodeilla on ollut omia ylämäkiään omassa arjessaan täällä kotona.

Minulle koirien kotiutumisessa on kolme tärkeää etappia. Ensimmäinen on se, kun voin kertoa kodille koiran matkustuspäivän. Se riemu, minkä tuleva koiraperhe kokee, kun vihdoin odotuksen jälkeen voi laittaa kalenteriin päivän, jolloin oma koira saapuu kotiin. Toinen on se, kun saan kantaa väsyneen, hämmentyneen koiran autosta viltille tutustumaan ikiomiin ihmisiin. Kolmas etappi on, kun koiran kotiutumisesta on kulunut kuusi kuukautta ja päästän koirakon siipieni suojista maailmalle. Tosin usein yhteydenpito jatkuu vielä tämänkin jälkeen, mikä on ihanaa.

Osa koirista kotiutuu nopeasti, osalle muutos on suurempi ja kotiutumiseen liittyy omat haasteensa. Välillä uudet koiranomistajatkin joutuvat ylittämään omia odotuksiaan ja käsityksiään uudesta perheenjäsenestään.

Kaikki tämä pyöri eilen mielessä parvekkeella, kun Terrieri tuhisi sylissä tyytyväisenä. Miten miten paljon annettavaa koirilla on meille ja toisinpäin. Miten tylsää ja harmaata elämä olisi ilman koiria. Ja toisaalta, miten muutama kyynel olisi tullut säästettyä ilman murheita koirasta.

Se, että kantaa uuden koiran kotiin ei automaattisesti tarkoita, että koiran ja ihmisen välille syntyy voimakas tunneside ja elämä koiran kera on pelkkää ruusuilla tanssimista. Toisinaan uusi koiranomistaja saattaa jopa kohdata tyhjyyden tunteen ja ahdistusta, kun pitkä odotus on päättynyt ja nyt kotona on täysin vieras lievästi stressaantunut ja hämmentynyt nelijalkainen. Nykyajan nopeatempoinen maailma ei aina taivu hitaalle tutustumiselle ja niille takapakeille edistymisten lomassa.

Elokuvissa usein sankarit ja pahikset on äärilaidoilla, voitetut haasteet ja esteet ei palaudu kummittelemaan ihmiselossa ja koirat on lojaaleja, uskollisia ystäviä, jotka pelastaa ihmisen liekkimerestä tai vahtii menehtyneen omistajan hautaa loppuelämänsä. Näinhän se ei todellisuudessa aina mene. Taisto Terrieri ei välitä yhtään oman ihmisensä sairastelusta. Terrieri ei ole elokuvien sankarikoira, joka vahtii sängynlaidalla ihmisensä vointia, vaan repii sitkeästi oman palvelijansa ylös, koska poikkeava käytös ei ole koiran mieleen. Terrieri valitsee helposti kenet tahansa seurakseen uimaan tai supp lautailemaan, jos ei omaa ihmistä kiinnosta, niin sitten seikkaillaan muussa seurassa. Eikä koiran käytös ole läheskään aina sitä, mitä ihminen toivoisi. Taisto Terrieri on koira, joka käyttäytyy koiran tavoin, hyvässä ja pahassa.

Mutta parhaimmillaan koirasta tulee ihmisen paras kaveri, seikkailukumppani, jonka avulla voi tutustua uusiin ihmisiin, oppia liikkumaan uudella tavalla luonnossa, oppia uutta itsestään ja ennen kaikkea koirasta. Oma koira opettaa varmasti kärsivällisyyttä, murtaa ihmisen omia juurtuneita käsityksiä ja ennakkoluuloja ja avaa oven uuteen, rikkaampaan tapaan nähdä ja kokea maailma.

On koiran tausta mikä tahansa on huikean hieno tunne saada koira luottamaan, olemaan oma itsensä ja näyttämään persoonansa meille ihmisille. Koen olevani varsin etuoikeutettu, kun saan tehdä töitä koirien ja uusien kotien kanssa. Kuunnella murheita, valaa uskoa, jakaa ilot ja riemuita onnistumisista. Jokainen koira ja koti opettaa uutta, jokainen voitettu ongelma tai saavutettu tavoite on juhlan arvoinen. Ihan parasta on saada koirista terveisiä kesken oman kiireisen arjen. Kaupan kassajonossa piristää tieto aran koiran onnistuneesta ulkoilusta, viikonloppuna kuva koirasta luontoretkellä valaa uskoa paremmasta maailmasta ja se, kun entinen katukoira valtaa sohvan saa sydämen pakahtumaan ihmisten hyvyydestä ja koiran onnesta.

” Elämäni on yksitoikkoista. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Ja se on murheellista. Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa… Kettu vaikeni, ja katseli kauan pikku prinssiä. Ole hyvä… kesytä minut! se sanoi.” Pikku Prinssi, Antoine de Saint-Exupery