Kun muutetaan

20170725_112334-01

Me muutimme Taisto Terrierin kanssa kesällä. Muuttomatka oli lyhyt, eivätkä ulkoilumaastot vaihtuneet, mutta tein silti huolellisen pohjatyön muuton suhteen.

Muutto voi olla hyvinkin omituinen kokemus koiran kannalta. Pahimmillaan ihmiset muuttuvat kiireisiksi, asunto täyttyy laatikoista ja sitten, varoittamatta, yksi päivä ne oudot laatikot ja koira ovat uudessa asunnossa, joka tuoksuu vieraalle, äänet ovat erilaisia, kuin vanhassa kodissa ja omat ihmiset edelleen poissaolevina tavaran järjestelyissä.

Edellisessä asunnossamme Taisto Terrieri pelkäsi rapussa naapureita. Rappu oli hämärä, lattia liukas ja kerran naapuri kumartui koiran ylle juuri, kun valot sammuivat. Tavoitteena oli siis saada sekä uusi asunto että rappukäytävä terrierin hyväksytyiksi.

Meillä kävi tuuri ja sain avaimet hyvissä ajoin ennen muuttoa, enkä remontoinut asuntoa. Ennen kuin vein Taisto Terrierin ensimmäistä kertaa asuntoon kävin viemässä sinne sekä uuden lelun, että terrierin lempiherkkuja lattialle.

Ensivisiitillä raput olivat liukkaat ja pelottavat, etenimme Taisto Terrierin vauhdilla ja palkitsin koiraa rohkeudesta sekä herkuilla, että kehulla. Uusi asunto tuoksui vieraalle ja kaikui, mutta lelu ja namit helpottivat jännitystä.

Aloimme käydä uudessa asunnossa aina iltalenkin päätteeksi. Vein joka kerta jonkin Taisto Terrierin tavaran mukanamme. Pikkuhiljaa asunnosta löytyi koiran omia leluja ja tuoksut sekoittuivat. Levitin viltin lattialle ja makoilimme lattialla. Kotiuduimme hitaasti. Näin uuden asunnon äänet, valot ja tuoksut tulivat koiralle pikkuhiljaa tutuiksi eikä koira ollut ihmeissään, kun muuttopäivänä jälkeen saapui uuteen kotiinsa.

Ainahan muutto ei ole näin sujuva. On etäisyyttä, kiire, remonttia, ihmisten tuhat muutakin asiaa, koira kannattaa kuitenkin huomioida niin hyvin, kuin pystyy. Kun muuton tekee koiralle helpoksi koira kotiutuu nopeammin, ei hauku vieraita ääniä tai pode eroahdistusta niin herkästi.

Muuttovinkit

-Vie etukäteen uuteen asuntoon koiralle lelu ja nameja. Näin uusi koti on heti alusta koiralle mieluinen paikka.

-Ota aikaa. Istu uudessa asunnossa rauhassa, näytä koirallesi, että paikka on turvallinen, siellä voi loikoilla ja rauhoittua

-Muuttopäivänä vie koira hoitoon. On aivan turha yrittää huolehtia sekä muutosta, että koiran lenkityksestä samana päivänä

-Unohda stressi!  Jos stressata kuitenkin älä pura sitä koiraan. Koira saattaa olla todella hädissään uudesta tilanteesta ja hermostuu vain lisää sinun kiukusta.

-Pura koiran peti ja lelut heti alussa muuttolaatikoista ja tee koiralle rauhallinen nurkkaus uuteen kotiin

-Jos muutitte uusien lenkkimaastojen ääreen huomio koiran mahdollinen hämmennys myös ulkona. Jos kaikki tuoksut ovat uusia koira saattaa pinkoa nenä maassa, vieraat koirat saattavat innostaa liikaa, puiden varjot ovat vieraita. Tee alueesta pikkuhiljaa koiralle tuttu ja turvallinen.

-Jotta uuteen kotiin ei liity eroahdistusta aloita koiran yksinolotreenit pikkuhiljaa, anna koiran ensin tottua uuden talon ääniin ja tuoksuihin.  Jätä koira yksin vasta, kun koira on täysin rento ja rauhallinen uudessa ympäristössä.

-Jos koira muuttaa yksin, on pentu tai kodinvaihtaja toimi samoin. Voit viedä tulevalle koirallesi sinulta tuoksuvan lelun tai vaikka huivin ja näin koira ehtii tottua tuoksuusi ennen muuttoa. Sama pätee myös uuteen laumanjäseneen. Uudet eläimet voi aluksi tutustuttaa toisiinsa pelkästään tuoksuilla.

 

 

 

 

 

 

 

Koira kotona

2015-12-24 11.18.18Seison keskellä yötä liukkaan kallion reunalla, on kylmä, puin unisena liian vähän päälle ja yritän keksittyä etsimään Otavaa taivaalta. Taisto Terrieri syö ruohoa ja parantelee niin vatsanväänteitä.

Tämä on yksi niistä hetkistä, kun pohdin miksi minulla on koira. Miksi ihmeessä otin tuon nelijalkaisen pöhkön, joka tuo syvästi inhoamaani pientä hiekkaa sisälle, tekee valkoisella turkillaan mustien vaatteiden käytön haastavaksi ja joka kätkee luita tyynyni alle.

Yleisesti kuulee sanottavan, että ihmiset ottavat koiran lenkkikaveriksi. Koira kotona on kuitenkin paljon enemmän. Lenkkikaveri kannattaa etsiä naapuruston ihmisistä. Jos haluaa antaa koiralle mielekkäitä ulkoiluja koira kulkee nenä maassa. Siinä ei oma kunto kasva, tosin mielenrauha lisääntyy näillä rauhallisilla kävelyillä.

Jotkut ottavat koiran seuraksi. Ehkä minäkin.  Kun Taisto Terrieri saapui maailmaani eräs ystäväni totesi, etten enää koskaan ole yksin. Oikeassa oli! Seuraa saa vessaan, sänkyyn ja sohvalle.  Taisto Terrieri on ollut mukana kampaajalla, kahviloissa, ystävillä, vietämme uuden vuoden tiiviisti kotona ja jos emme ole yhdessä lasken tunteja jälleennäkemiseen samalla kun seuraan kännykästä Taisto Terrierin unta.

Toiset yrittävät eläimen avulla opettaa lapselle vastuuta, ottavat eläimen lapselle seuraksi. Meillä ihmisillä on toisinaan jännittävä mielikuva eläimistä, että ne elävät vain meidän tahtiin ja meille. Koira on joidenkin mielestä paras, kun eläin vie innokkaasti ulos, leikittää lapsia, mutta on muun ajan näkymätön, hajuton ja mauton. Millä tahansa eläimellä on tarpeita ja oikeus hyvään elämään. Lapsi voi olla hyvää seuraa koiralle ja päinvastoin, mutta lapsi ei pysty takaamaan koiralle hyvää koiran elämää.

Koiran ulkonäkö on joillekin tärkeää. Koiran pitää olla tietyn värinen, korvien lurpat, hännän kihara, rodun harvinainen tai koiran tulee olla mahdollisimman halpa, nopeasti saatavilla.  Taisto Terrieri näyttää välillä lelukoiralle söpöllä ulkonäöllä, mutta se ei houkutellut tai hämännyt minua. Halusin koiran, joka on tarpeeksi pieni julkisiin kulkuneuvoihin ja kaupunkiin, mutta samalla tarpeeksi aktiivinen retkeilyyn ja vaelluksille. Otin koiran, joka mielellään vaanii, saalistaa ja suolistaa. Jos ei oikeita eläimiä, niin sitten leluja ja pahvilaatikoita.

Koira opettaa myös omaa rajallisuutta ja luopumista. Todennäköistä on, että Taisto Terrieri elää lyhyemmän elämän, kuin minä. Joskus kuitenkin tulee eteen se hetki, kun koirasta on luovuttava. Toisaalta minulla on kukkarossa paperi, josta käy ilmi, että kotona on koira ja paperissa ystävien numerot, jotka ovat lupautuneet hätäavuksi, jos jotain sattuisi. Keskustelu siitä, mitä koiralle tapahtuu, jos kuolisin on myös käyty lähipiirin kanssa.

Vaikka toki koira itsessään tuo seuraa koiran mukana tulee myös koko joukko muita ihmisiä ja eläimiä.  Koira tutustuttaa lähiseudun toisiin koiranomistajiin, koirakursseilla saa uusia ystäviä, vieraat alkavat jutella helpommin julkisissa kulkuneuvoissa, eläinlääkärien ja koiranulkoiluttajien puhelinnumerot täyttävät kännykän.

Otin koiran myös uteliaisuudesta, halusta tutustua toiseen lajiin, oppia uutta itsestä ja eläimestä. Tässä kohdin Taisto Terrieri onnistui yli odotusten. Innostuin koirista niin, että olen viittä vaille valmis eläintenkouluttaja. Tiedän sekä koirista, muista eläimistä, että itse kouluttamisesta enemmän, kuin ikinä ennen ja samalla tiedostan, etten tiedä eläimistä tai kouluttamisesta juuri mitään.

Vaikka en ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään arkana on koira lisännyt myös rohkeutta. Yksin telttailu on hieman ahdistava ajatus, mutta koiran kanssa telttailu on huikea seikkailu! En myöskään tiennyt minkälaiseen tunnemyrskyyn voi syöksyä, jos oma koira on pulassa. Miten voikin kiintyä tassujen ääneen lattialla, tuhinaan vieressä.

En ottanut Taisto Terrieriä pelastaakseni hänet. Tosin juuri tämä koira oli jäänyt myymättä pentueesta, mutta kadulta en koiraa pelastanut. Ehkä seuraava koirani, jos sellaisen aika joskus tulee, on kodinvaihtaja, pelastettava. Koira, joka tarvitsee rakastavan kodin.

On syy koiran hankintaan mikä tahansa jokaisen omistajan on velvollisuus antaa koiralle, tai mille tahansa eläimelle, niin hyvän elämä kuin mahdollista.

Eli ravitsevaa, monipuolista ravintoa, riittävästi lepoa, turvaa, rakkautta, liikuntaa ja lajille tyypillistä puuhaa. Ja viemään yöllä tarvittaessa ulos.

Vaikka minä aikoinaan tein päätöksen koiran hankinnasta olemme me toisillemme yhtä tärkeät. Minä luon säännöt ja puitteet yhteiselle elämälle, Taisto Terrieri luo siihen sisältöä ja rytmiä. Olisinko koskaan nähnyt niin monia auringonnousuja, kohdannut upeita ihmisiä, oppinut niin paljoa tai ymmärtänyt omia piintyneitä tapojani, kuin ilman koiraa. Enää en jaksa hätkähtää luuta sohvatyynyn alla, hiekkaa lattialla tai koirankarvaa kaikkialla.

Kun tulen väsyneenä kotiin töistä minut ottaa aina vastaan onnesta sekaisin oleva koira. Taisto Terrieri kuuntelee kärsivällisesti kaikki jaaritukseni inttämättä koskaan vastaan. Ulkoilun jälkeen vieressä tuhiseva koira on lämmin, rauhoittava ja asiat tärkeysjärjestykseen laittava. Introverttiyttä ei tarvitse sen enempää selittää, kun vetoaa kotona olevaan koiraan. Koira on huikea keskustelunavaus julkisissa, poluilla ja turuilla. Kaikki hyvät ja huonot tavat, joita Taisto Terrierillä on ovat minun opettamia. Niistä voin palkita ja torua vain itseäni.

Kun Taisto Terrieri on saanut syötyä tarpeeksi ruohoa osaan jo odottaa kahta oksennuskertaa. Sen jälkeen pääsemme lopulta sisälle, Otava jää taivaalle kiertämään, annan koiralle vatsalääkkeen, lopulta pääsen lämpimään peiton alle ja tuhiseva koira tekee pesää viereeni. Tässä hetkessä kaikki on hyvin.

Mari

 

 

 

 

 

 

 

Ihana räntäsadeulkoilu…?

Tänään satoi räntää, harmaata. Juuri se perustylsä, kaikkien inhoama sää lähteä mihinkään. Sentään viikonloppu, niin voi päivällä mennä ulkoilemaan.

Tiellä on märkää, kiviä, karheaa, kylmää…ehkä jopa suolaa….tiessä ei ole niin kivoja hajuja…autot metelöi…kura roiskuu….vain asfalttia….mustaa…kävelen hartiat kyyryssä…Mini menee korvat ”supussa” ja silmät viiruina. Se on ikään kuin sitä mieltä että mennään nyt tässä sitten kun ei kerran muutakaan jostain syystä tarjota. Se ei haistele, ei tutki, ei yksinkertaisesti tee mitään koiramaista. Koirien facebook ja alueuutiset jää tutkimatta. Sitä paitsi, kun maavara on 10 cm niin masu kastuu kurasta ihan eri tavalla, jotkut pitkäsääriset lajitoverit ei ehkä ymmärrä tätä seikkaa…

Mini ehdottaa pian polkua joka veisi metsään. Se pysähtyy, katsoo polkua ja sitten minua? mennään tuonne? Itsepintaisesti kävelen vaan eteenpäin. Havahdun ajatukseen, kuinka tyhmä oikeastaan olenkaan.  Ääääh, tottakai se ehdottaa polkua !! Olemmehan metsässä muutoinkin todella paljon, mitä väliä säällä on!? Fiksu koira. Metsässä tuuli ei tunnu niin paljon (tosin tuo maastonakki on kaiketi aina tuulen alapuolella… ) eikä myöskään sade tunnu niin paljoa. Tassujen alla on paljon mukavampia, pehmeitä asioita. Sammalta, jäkälää, lehtiä jne. Päästän Minin irti, näin molempien on helpompi itse valita mistä ja miten haluaa kulkea. Se on välittömästi kuin eri koira verrattuna tiellä kävelyyn. .

Nyt se menee korvat pystyssä ja koko olemus muuttui parissa sekunnissa. Miniä ei metsässä sää haittaa. Siellä pompitaan risujen, kiven ja oksien yli ihan intona. Se tekee spurtteja sinne ja tänne.  Hajuja on märässäkin metsässä, nenä nuuhkii tarkasti. Mennään jyrkännettä ylöspäin, mielestäni on liukasta….no eipä tunnu haittaavaan ainakaan Miniä. Mini on ylhäällä paljon ennen minua, odottelee ja tarkistaa että kai se oma ihminenkin sieltä tulee. Alkaa olemaan pieni hiki, siis minulla. Enpä ole säätä harmitellut sen jälkeen kun tultiin polulle ja metsään. Oikeastaan kiva raitis ilma ja erinomaista liikuntaa. Sadehan tekee hyvää hipiälle 🙂  Joten jatkamme ulkoilua metsässä ja poluilla, ylös ja alas, jännittäviä hajuja on tarjolla!  Yhden puunrungon kohdalla tehdään maksapasteija taiteilua, se onkin jo vakiojuttu ulkoilun yhteydessä ( ehkä jotkut lukijat ovat tämän huomanneetkin). Mini osaa sopivan tai tutun puunrungon kohdalla jo edottaa tätä juttua.

Ollaan jo tulossa kotiin päin. Molemmat ovat tyytyväisiä. Koiralle varmasti kiva ja reipas lenkki ihanassa metsässä. Itse sain raittiin ilman annoksen, liikuntaa ja hyvän mielen. Lämmin suihku tassuille, luu ja päiväunille.

Minä, tylsä ihminen olisin kävellyt pakollisen kierroksen harmaudessa tietä pitkin. Onneksi Mini ehdotti jotain ihan muuta ❤ se on ennenkin yllättänyt minut.

Kannattaa kuunnella ja tarkkailla näitä otuksia, he voivat olla monesti paljon meitä ihmisiä fiksumpia. Jos vain mahdollista, suostu ehdotukseen, mene perässä ja katso mitä tapahtuu. Kyllä ne tietää!

Taru & Mini

Räntäsateessa en tänään kuvannut, alla olevat videot on eri päivältä, samat paikat.

Metsä tuntuu tassuissa varmasti mukavammalta kuin kylmä, märkä, karhea asfaltti.

 

Alla video meidän perusjutusta ulkona: maksapasteijaa kantoihin ja runkoihin. Suosittelen lämpimästi ulkoiluohjelmistoon 🙂

Lisää vinkkejä ulkona virikkeistämisestä on tässä heinäkuisessa artikkelissa Ulkoagilityä herkuilla höystettynä

Lopuksi ansaitut yhteiset päikkärit  ❤

yhteiset päikkärit

 

Koira on kävelevä ekokatastrofi (2) – mutta myös oleellinen osa meitä.

 

Ihmisen omat valinnat

Kun koira tulee taloon, alkaa ihmisillekin yllättäen kertyä tavaraa.

Ulkoiluvaatteita kannattaa etsiä käytettynä tai ommella itse.

Perinteinen käsinkudottu villapaita ja kerrospukeutuminen ovat yhä nykyaikana käyttökelpoisia vaihtoehtoja.  Kotimaisella Ruskovillalla on sarja ekologisia ja eettisiä villa ja merinovillavaatteita.

Villasukka lämmittää saappaassa ja hyvä vuorellinen kumisaapas on syyskaudella lämmin ja pitää kosteuden. Vanha kunnon jalkarätti on muuten uskomattoman hyvä keksintö! Se on varmasti tulossa takaisin.  Saappaiden huono puoli on paljon kävelevälle saappaiden tasainen pohja. Muokatuilla pohjallisilla voi koettaa vaikuttaa jalan hyvinvointiin.

Minulla on tallilla käytössä villakangasmekko ja kaikkein kylmimpinä talvipäivinä olen myös kävellyt koiralenkkejä mekossa. Se on uskomattoman lämmin!

Itse olen käyttänyt jo kaksikymmentä vuotta samoja tallikenkiä kaikki talvet. Ne ovat nahkaa ja mehiläisvahalla ne ovat pysyneet uskomattoman lämpiminä vaikka näyttävät jo todella rähjääntyneiltä.  Mutta kukapa niitä katselisi kun tuolla pimeässä ja loskassa tarvon?

IMG_5701
Rakkaat, rähjäiset, ikilämpimät!

Vanha talliniksi on muuten pakkasella työntää kengän varvasosaan suodatinpaperi. Se eristää yllättävän hyvin kylmää.

Urheiluliikkeet ovat täynnä GoreTex- tai muulla tavoin pinnoitettuja vaatteita ja jalkineita. Niin kivoja kuin ne ovatkin, niiden vedenpitävä materiaali  sisältää kemiallisesti superpysyviä PFC-yhdisteitä, kuten PFOA:a. Myrkyt eivät siis häviä ympäristöstä, muutu tai hajoa, vaan kertyvät jatkuvasti ekosysteemiin, jossa me itsekin elämme. Nämä ympäristömyrkyt vaikuttavat mm eliöiden – meidänkin- hormonitasapainoon.

PVC yhdisteet ovat toinen kankaissa välteltävä kemikaaliryhmä. Niiden sisältämät ftalaatit vaikuttavat haitallisesti eliöiden lisääntymiseen ja hormonitoimintaan.

Monesti koiran tullessa perheenjäseneksi kotiin voi tulla tarpeita muuttaa vaikka lattiapintoja, suihkutiloja tai  hankkia koiran kestäviä sohvia ja mattoja. Näissä jokainen voi käyttää harkintaa ja pohtia kuinka paljon on mahdollista käyttää kierrätysmateriaaleja ja -huonekaluja.  Itsellänikin on ollut lattianvaihto mielessä – oma lattiani on laminaatin tapaista liukasta materiaalia, joka tuottaa jatkuvasti päänvaivaa. Tähän asti olen selvinnyt levittämällä lattialle käytettyjä kumipohjaisia mattoja.

IMG_5703.JPG
Lattian käytävämatot pelastin lastennäyttelyn purkutavaroista. 

Muut elämäntapavalinnat: Jos koiran olemassaolo jo koettelee hiilijalanjäljen kestävyyttä, voi kysyä itseltään voinko jättää väliin lentomatkan? Tai voisinko matkustaa vain junilla?

Voiko itse syödä kasvispainotteisempaa ruokaa?  Miten muuten voi karsia omaa kulutusta?

Tässä porisee herkullinen juureskeitto, jonka nokkoset olen kerännyt Killen kanssa:

Kun koiran kanssa voi ulkoilla ja vaikkapa poluttomassa metsässä ylämäkeä rämpiminen on aikamoista hikijumppaa, onko minun  sen lisäksi vielä pakko käydä autolla punttiksella?

Moni kokee huonoa omatuntoa siitä, että käy lämmitetyissä koirahalleissa tai koirauimaloissa. Koska minulla ei ole tietoa aiheesta en osaa arvioida hallien lämmitykseen kuluvaa energiaa. Toisaalta voi ehkä miettiä, että  Teneriffan-matka luultavasti on paljon epäekologisempi kuin harrastus hallilla. Hallit voisivat tulevaisuudessa lämmetä myös aurinkopaneelien avulla?

Auto?

Olen juuri itse myynyt autoni, ja lähden kokeilemaan autotonta koiranelämää. Huomaan, että arjen miettiminen on nyt yllättävän vaikeaa. Esimerkiksi koiran vieminen erilaisiin hoitoihin ja lääkäriin onnistuu parhaiten autolla. Minulla on ollut myös tapana käydä autolla suhteellisen usein yksityisessä laadukkaassa koirakaupassa, joka ei sijaitse kovinkaan lähellä yleisimpiä bussireittejä ja kantamukset kaupasta ovat raskaat. Olen myös oppinut siihen että voin käväistä hakemassa pikaisesti koirannameja isosta tavaratalosta. Lähikaupoissa kun valikoimat ovat todella ala-arvoiset. Tässä on siis minulle pohtimista. Moni koiraharrastus perustuu samaten autolla hallille tai luontoon ajamiseen.

Autosta on ollut iloa myös siinä, että olemme muutamaan kerran viikossa ajaneet jonnekin mukavaan paikkaan, jonne on ollut liian pitkä kävelymatka.

Joka tapauksessa yhteiskunnat ovat siirtymässä yksityisautottomaan aikaan hyvin piankin,  jolloin mahdollisesti muunlaiset liikkumisjärjestelyt tulevat lisääntymään. Ehkäpä lähitulevaisuudessa on mahdollista tilata sopivaksi katsomakseen ajaksi käyttöönsä sähköauto, jossa on tila koiralle.  Aivan yhtä itsestään selvästi kuin junassa on lemmikkipaikkoja.  Pääkaupunkiseudulla on jo yksityisautojen vuokraustakin. Kuinka pian tällaiset tuulet koskettavat haja-asutusalueita on oma kysymyksensä. Ja kuinka pian olemme siinä tilanteessa että vaikka autonomiset liikennevälineet ovat turvallisia ja käytössä? Voimme vain seurata tilannetta.

Kaupungissa autoton elämä on helppoa, erityisesti, jos koira on tottunut joukkoliikenteen käyttäjä.

Toisaalta maaseudulla voi autoilua rajoittaa siten että hoitaa mahdollisimman monta asiaa vaikka kerralla keskustassa asioidessaan.

 

Lemmikkinä kasvissyöjä?

Jyrsijä tai hevonen on kasvissyöjänä ekologisempi vaihtoehto kuin koira tai kissa. Toisaalta jyrsijöillekin on nykyään tarjolla paljon tavaraa. Ja näyttää yhä siltä, että ani harva perheelleen jyrsijän lemmikiksi ottava jaksaa kuitenkaan nähdä niin paljon vaivaa että jyrsijä saisi todella lajinmukaisia tarpeitaan vastaavat elinolot ja riittävästi virikkeitä.

Hevosenomistajan on ajettava tallille autolla monta kertaa viikossa ellei joka päivä, jos se ei sijaitse omalla kotipihalla.  Auton on myös oltava iso, sellainen, joka jaksaa vetää traileria. Tallit, joissa hevoset tarhaavat pienissä tarhoissa vuosikymmenestä toiseen myös saastuttavat maaperän virtsan typellä ja tallaavat talliympäristön kasvittomaksi. Tälle kehitykselle on toki olemassa vaihtoehtoja, kuten harkiten rakennetut pihattotalliratkaisut.

Hevosmaailmassa voi myös ympäröidä itsensä ja hevosensa tavaravuorella.

Toisaalta, jos ei halua omistaa hevosta, voi ratsastusharrastus olla hyvä vaihtoehto.  Turvallisella ja kivalla tallilla hevosiin voi luoda hyvin läheisiä suhteita.

Rescuekoira tai kodinvaihtaja?

Ekologisempaa kuin tuottaa uusia lihansyöjiä maailmaan olisi tietenkin ottaa koditon tai uutta kotia etsivä aikuinen koira.

IMG_0190
Rescue-koira Kille on Suuri Seikkailija! 

Ainakaan meidän ei pitäisi suosia sairaaksi jalostettujen koirien tuotantoa.

Itselläni ekologisuus oli tärkein syy ottaa löytökoira. Myöhemmin, koiran ongelmien edessä, olen miettinyt monta kertaa, että asiantunteva,  harkitseva kennelkasvatus ei ehkä olekaan niin huono vaihtoehto.

Rescuekoirien kohdalla kannattaa muistaa, että ne lentävät uuteen kotimaahan lentokoneella.

Rahalahjoituksen antaminen sterilisointiin on iso ekoteko. Vähemmän, mutta hyvinvoivia koiria on oikeanlainen suunta.

 

Ei lemmikkiä

Koirien ja tietysti myös kissojen määrä on tietenkin tekijä joka lisää myös niiden lihankulutusta.

Lemmikistä voikin myös kieltäytyä, vaikka se ensi kuulemalta kuulostaakin kurjalta.  Koiraystävän voi nimittäin saada myös tuttavan tai naapurin koirasta.

Tai entäpä jos harrastaisi jotakin mukavaa koiraharrastusta sellaisen henkilön koiran kanssa, joka itse ei ole kiinnostunut harrastamisesta? Tämä rikastaisi koiran elämää valtavasti.

Eläinkiinnostuksen voi suunnata myös luonnoneläinten tarkkailuun ja seuraamiseen.  Niistäkin voi tulla rakkaita ja tärkeitä!

Aineettomat palvelut koiralle

Tavaroiden sijaan koira voi hyötyä paljon aineettomista palveluista, kuten temppukurssista, nosework-koulutuksesta, sienikurssista hieronnasta, fysioterapiasta, ja vaikka Dobo-jumpasta. Tällaiset asiat tukevat koiran hyvinvointia henkisesti ja fyysisesti. Jostain syystä hierojalla koiraansa käyttäviä saatetaan parjata turhasta yleellisyydestä, mutta se on kyllä hölynpölyä. Säännöllinen kehonhoito auttaa koiraa rentoutumaan ja liikkumaan oikein ja ehkäisee myös tulevia ongelmia. Sanalla sanoen se pidentää koiran tervettä elämää, mikä on myös ekologisesti hyvä asia.  Samalla aineettomat palvelut tuovat tuloja ammattimaisesti eläimiä hoitaville pienyrittäjille.

Matokuuri ja punkkimyrkky

Näitä on hyvä sivuta lyhyesti, sillä kyseessä ovat aineet, jotka leviävät myös ympäristöön.  toisaalta on myös tärkeää, ettemme holtittomilla lääkeaineiden käytöllä lisää loisten vastustuskykyä. Matokuuria suositellaan nykyisin kaikille eläimille vain näytteenoton perusteella. Myös punkkipannoissa ja aineissa maltti on suositeltavaa.

Punkkeja voidaan koettaa vähentää myös ekologisin keinoin: suosimalla ympäristöjä, joissa ketut, pöllöt ja kyyt voivat saalistaa myyriä, jotka toimivat punkkien isäntinä. Samalla peurakannat tulisi pitää mahdollisimman pieninä, sillä niiden on myös mahdollisesti todettu lisäävän punkkien määrää alueellaan.

 

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: kakka ja pissa!

Koiran virtsa ja ulosteet lisäävät asutuiden alueiden maaperän typpeä runsain mitoin. Tämä muuttaa ympäristöä lajistoltaan vähemmän monipuoliseksi. Alhainen biodiversiteetti on todettu heikentävän ihmisen terveyttä. Lisäksi ulosteet lisäävät ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien loisten kuten giardian ja mahdollissti myös vastustuskykyisten bakteerien leviämisriskiä. Virtsa tuhoaa istutuksia ja ulosteet uhkaavat puistossa työskentelevien terveyttä.

Tässä kohtaa koiranomistajat eivät voi jäädä yksin vastuuseen vaan tarvitaan suurta suunnitelmaa yhdessä kaupunkien ja kuntien viheryksiköiden kanssa. Peräänkuulutan uudenlaista  ajattelua ulosteiden kunnolliseen keräämiseen ja kompostoimiseen sekä virtsan suuntaamiseen tiettyihin ehkä jopa poistettaviin ja lannoitteena käytettäviin elementteihin. Koirathan merkitsevät mielellään virtsalla samoja kohtia, ehkäpä jonkinlainen puunrunkoja peittävä kuitu tai maatuvat koirapylväät voisivat olla tulevaisuutta? Ja miksei puistoja ja katuja voisi rakentaa myös siten että niissä olisi koirakaistoja?

 

Loppusanat:

Minusta on tärkeä muistaa, että koirat itsessään eivät ole ilmastonmuutoksen aiheuttajia. Koira on kulkenut rinnallamme tuhansia vuosia.  Ilmastonmuutoksen ja ympäristön tuhoutumisen taustalla ovat rakenteet, jotka sallivat yritysten häikäilemättömän toiminnan, suosivat autoilua ja kuluttamista ja tukevat lihantuotantoon tähtäävää maataloustuotantoa. Koiriin liittyvä ruoka – ja tavarateollisuus on osa tätä suurta kokonaisuutta. Pienikin irtiotto tästä kokonaisuudesta on merkittävä ympäristöteko. Yritykset on myös saatava vastuuseen ympäristölle aiheuttamastaan haitasta.

Me ihmiset ja koirat olemme yhteen sidottuja, niin voimakkaasti, että osa tutkijoista pitää vuorovaikutustamme  symbioosina tai yhteisevoluutiona. Me emme olisi sellaisia ihmisiä jollaisiksi me itsemme nykypäivänä tunnemme ilman koiraa.  Itse toivon, että koirat voisivat taas olla enemmän osa yhteisöä, kuten ne olivat vielä omassa lapsuudessani. Nyt koirat on aika lailla eristetty omiin harrastuksiinsa ja koteihin ja jokaisella pitää olla oma koira.  Ennen vanhaan kaikki tunsivat ainakin maaseudulla koko kylän koirat. Minulla oli lapsena niin monta koiraystävää, että en muista edes kaivanneeni koiraa itselleni. Ravintolat ja kahvilat, jotka toivottavat koirat tervetulleeksi ovat minusta myös hyvä uusi suunta. Entäpä jos asuinalaueen seniorit kävisivät yhdessä kävelyllä leppisan ja rauhallisen koiran kanssa?

IMG_5692
Killestä on mukava istuskella kanssani kun laitan tulen takkaan. Kuvassa se meni hetkellisesti hiukan turhakin lähelle tulta. Usein se kuitenkin tulee suoraan istumaan tai makaamana viereeni. Kun yhdessä tuijotamme tulta, tuntuu, että meillä on suora yhteys muinaisiin ihmisiin tuhansia vuosia sitten.  

Lisäksi koirat auttavat vaikkapa lapsia lukemaan, ja epileptikkoa tunnistamaan alkavan kohtauksen, opastavat, terapioivat, etsivät huumeita, norsunluuta ja uhanalaisia hyönteisiä tai syöpäsoluja. Ja koirien geneettinen ja muu tutkimus auttaa meitä ymmärtämään mm. omia sairauksiamme ja omaa tietoisuuttamme.

Koirat tuovat valtavasti hyvinvointia ihmisyhteisöön. Ne vähentävät yksinäisyyttä ja turvattomuutta ja kasvattavat yhä uusia lapsisukupolvia käsittämättömillä sosiaalisilla taidoillaan.  Koirat muuten myös lisäävät ihmisten täysin ekologista ulkoilua – kävelyä!- tuhansia kilometrejä vuosittain!

Sitä paitsi: kenties tulevaisuudessa, piankin, keksitään tapa jolla tuotetaan koostumukseltaan juuri oikeanlaista keinotekoista proteiinia täysin eettisesti, vieläpä ekologista energiaa käyttäen.  Jos tällaisen tuotteen yhdistää vaikkapa läheltä kalastettuun ja metsästettyyn järvikalaan ja riistaan, voi meillä olla pian hyvinkin ekologinen koiranruoka käsissämme.  Olen itse loppujen lopuksi hyvin optimistinen.

 

 

 

Koira- kävelevä ekokatastrofi? (1.osa)

Voiko koiran hiilijalanjälkeä millään tavoin pienentää? Olen yrittänyt kirjoittaa itselleni listaksi väittämiä, jotka huomioimalla voisin vaikuttaa yhteiseen hiilijalanjälkeemme. Olen onnistunut ekohankkeessamme ainakin joltain osin. Erityisesti lihan suhteen olen yhä alkutekijöissä. Mutta pikkuhiljaa petrailen. Se voisi olla hyvä metodi muutenkin; ottaa vaikka yksi kokonaisuus kerrallaan ja miettiä miten sitä voisi arjessa muuttaa aina astetta ekologisemmaksi?

Vaikka yksilö voi vaikuttaa todella paljon arjen valinnoilla, on muistettava että yrityksillä tulisi olla myös vastuu tuotteen eettisyydestä, laadusta ja ekologisuudesta. Yhteiskunnan tulisi mielestäni rajoittaa halvan työvoiman maissa tehtyjen epäeettisten tavaroiden massiivista hyökyä ja vaikka pakkausmateriaalien käyttöä. Kaikki ei siis ole yksilön vastuulla.

Koska lista on pitkä, julkaisen tekstin kahdessa osassa. Tekstissä mainitut yritykset eivät ole millään lailla tukeneet blogia.

  1. Liha

Luonnonkala, joka ei ole uhanalaista, olisi erinomaista ruokaa koirille.

Kotimainen riistaliha ja hevosen liha sekä pientilan lampaanliha ovat ekologisempia kuin kotimainen naudan ja sianliha.

Lähiliha suoraan tuottajalta tai pienteurastamolta on erittäin ekologinen vaihtoehto.

Kotimainen valmisruoka kotimaisista aineksista on ekologisempaa kuin Euroopasta ja  Kanadasta tuotu ruoka.

IMG_5625
Orijenin ruoka on laadukasta ja firma kertoo, että liha on peräisin riistaeläimistä tai vapaana laiduntavista eläimistä. Mutta tuote lentää valtameren yli. Suuri pakkauskoko on plussaa.

Sisäelimet lisäävät teurastetun eläimen ruhonosien käyttöä tiettyyn mittaan asti.

Keittämällä liha kevyesti ja noudattamalla todella hyvää keittiöhygieniaa voi torjua ihmisille ja eläimille yhteisiä antibioteille vastuskykyisiä bakteereja, joiden yleistyminen on todella suuri terveysuhka.

Raakaruokien yleistyminen saattaa vain lisätä lihantuotantoa kuten koko koiranruokateollisuus. Toisaalta laadukas kotimaista alkuperää oleva raakaruoka on parempi vaihtoehto kuin vaikkapa ulkomailta tuotu tuntematonta alkuperää oleva koiraruoka.

Mitä suuremmissa pakkauksissa ruokaa ostaa, sitä vähemmän tulee jätettä. Herkkuhyllyyn voi ottaa mukaan oman pussin.

Nameja voi mahdollisuuksien mukaan tehdä itse ja ainakin suosia kotimaisista raakaaineista tehtyjä herkkuja.

Kotimainen RAUH! tekee puruluita ja herkkuja kotimaisista raaka-aineista ilman lisäaineita, mitä se sitten tarkkoittaakaan. Heillä on valikoimissa myös hirvipuruluu.

On pystyttävä kohtaamaan se tosiasia, että oman eläimen ruokkiminen toisen eläimen lihalla lisää kärsimyksen määrää maailmassa. Tässä artikkelissa on pohdittu lihan eettisyyttä.

IMG_5634
Pakkausten määrä kasvaa koiran tullessa. Tässä säilykeruokaa Saksasta, vitamiineja, kuitulisä, plankkia estävä tuote ja nivelaineita.
  1. Tarvikkeet

Vanha viisaus: osta mahdollisimman laadukkaita tuotteita pitkän käyttöiän takaamiseksi ja  huolehdi tuotteista hyvin, pätee myös koiratarvikkeisiin.

Kannattaa miettiä harkiten mitä koiranomistajan peruspakettiin kuuluu: Harja, kynsisakset, valjaat, remmi ja juomakippo. Lista jatkuu helposti loputtomiin. Ehkä tuohon voisi vielä lisätä laadukkaan huomiovalon pimeällä.

Ruokakipon voi korvata virikkeistämällä kaiken ruuan. Itse olen kuitenkin sortunut ostamaan kaksikin slowfeeding- kippoa.

Sampoita ja muita kemikaaleja kannattaa vältellä viimeiseen asti. Koira ei juuri pesua kaipaa. Pelkkä vesipesu riittää lähes aina huuhtomaan pahatkin liat.

Makuualustan ja pedin voi tehdä itse kierrätysmateriaaleista.  Huom! itse tekemiseen tarvitaan työkaluja ja meidän pitäisi päästä pois siitä ajattelusta, että jokaisessa taloudessa on samat porakoneet ja sahat.

IMG_5628
Killen peti on jämävanerista  tehty   kehikko, joka on täytetty erilaisilla käytöstä poistetuilla helposti pestävillä kankailla ja vilteillä. Kille tekee pesän joka ilta. Pesänteko ja se että haluan koiran mahtuvan petiin pitkin pituuttaan, oli syy itse tehtyyn makuupaikkaan. Valmiit koiranpedit ovat myös järjestään keinokuitua ja vielä kyllästetty likaa ja kosteutta hylkivillä kemikaaleilla.

Kotimaiset koiratarvikkeet tuovat työtä Suomeen ja ovat usein muutenkin paremman valvonnan piirissä. Kind -kulhot on valmistettu Suomessa.  Osa kotimaisista, kuten vaikkapa Hurtta teettää tuotteensa halpatuotantomaissa tai ainakaan sivuilta ei käy ilmi missä tuotteet tehdään. Tuotteesta voi kukin tarkistaa alkuperämaan.

Jos suosii kotimaista pienyrittäjää, valjaiden, pantojen ja remmien kanssa kannattaa varmistaa, että ne on todella ommeltu teollisuusompelukoneilla. Valjaat eivät saa ratketa kriittisessä tilanteessa.

IMG_0099
Killen kotimaiset pentuvaljaat eivät päätyneet kiertoon, koska Kille pureksi ne palasiksi! 🙂 Kuvassa näkyvä pitkä remmi oli huonolaatuinen. Sen jälkeen ostin vastaavan, mutta laadukkaamma ja se on kestänyt erinomaisesti. Valjaissa kiinni myös huomiovalo. Laadukas valo on toiminut hyvin, mutta sekin vaatii aina uusia paristoja.  Joustopala on yhä kuin uusi yli kahden vuoden jälkeen.

Nahkaiset remmit ovat lähes ikuisia, mutta ne eivät anna koiralle samalla tavalla vapautta liikkua kuin löysä ja kevyt, pitkä remmi antaa.  Nahka ei myöskään ole eettisin vaihtoehto.

Olisikohan kotimainen hamppukuitu mahdollisuus remmien kohdalla? Earthdogin tuotteet tulevat Yhdysvalloista, kotimainen vaihtoehtokin kelpaisi.

Tämä Häntä Heilumaan-koirakoulun artikkeli voi auttaa valitsemaan oikeat tarvikkeet, ettei tule hukkaostoksia.

Ota oma ostoskassi myös koirakauppaan!

  1. Asusteet

Paksuturkkinen koira ei tarvitse mitään asusteita.  Sellainen rotu kannattaisi siis valita. Toisaalta sille voi tulla ostettua viilentäviä asusteita, jotka eivät ole erityisen ekologisia.

Asusteissa minimalismi on hyvä periaate. Ohuempiturkkiset koirat tarvitsevat periaatteessa talvitakin ja sadetakin, osa myös ulkoilupukuja, joissa on jalat peittävät lahkeet. Osa koirista tarvitsee kylmällä tossut. Koirat eivät seuraa muotia, joten niille riittää sama vaate vuodesta toiseen, kunhan se toteuttaa tarkoituksensa.

Koirien vaatteissa saattaa olla vettä hylkiviä pinnoitteita, jotka voivat olla ympäristölle vaarallisia.

Asusteet voi teetättää pienyrittäjillä. Killen takit on tehnyt yksityisyrittäjä kierrätyskankaista.

IMG_0485
Myin vastikään Killen ekan talvitakin kirpparilla. Killellä on eläissään ollut kaksi talvitakkia.

Vältä fleeseä materiaalina!  On tutkittu, että yhden fleece-vaatteen kertapesu vapauttaa  1900 mikrokuituhitusta, joista osa päätyy vesistöön vedenpuhdistamoista huolimatta.

Myös asusteisiin toivoisi yrityksiltä ekologisia materiaalivaihtoehtoja: hamppua, villaa jne.

Kierrätä ja lahjoita käyttämättömät asusteet eteenpäin. Esimerkiksi Kulkurit ry: lle voi lahjoittaa tavaroita kirppismyyntiin.

  1. Lelut

Koiranleluteollisuus on räjähtänyt järjettömyyksiin viime vuosina. Lelut tehdään halpatuotantomaissa, kenelläkään ei tunnu olevan tietoa työntekijöiden oloista ja leluissa olevista kemikaaleista. Lelut ja niiden täyte on muovia sisältävää keinokuitua ja niiden sisälläkin on monenlaisia muoviosia.

Koirakaupassa voi kysellä ekologisten lelujen perään, jos niitä ei tunnu hyllystä löytyvän.

Leluja ei kannata ostaa ostamisen vuoksi. Kun on selvillä millaista leluista koira pitää voi hankkia vain sellaisia.

Suosikkilelu voi syntyä itse tehden vanhoista tennispalloista, farkuista, teepaidasta, huovasta.

Osa kauppojenkin leluista on kestävämpiä kuin toiset.

Leluja voi pitää kierrossa, niin että koiralla on kerralla vain muutama lelu ja piilossa olevat lelut keräävät viehätysvoimaa.

Virikkeistäminen ja luun syönti ovat myös hyvää ajanvietettä leluilla leikkimisen sijaan.

Leluja voi vaihtaa kaverikoiran kanssa, kunhan huolehtii, että taudit tai loiset eivät leviä.

IMG_5632
Killen leluja: kavereilta saatuja, itse ostettuja ja itse tehtyjä. Osa kestäviä, osa aivan heppoisia. Kaupan lelut ovat järjestään keinokuituisia. Vanha viltti on Killelle mieluinen makuupaikka.

Becothings markkinoi itseään myrkyttömien ja ekologisten lelujen tekijänä ja yrityksen leluja on alkanut tulla jonkin verran Suomenkin markkinoille. Loop on kotimainen yritys, joka tuontijuutista tekee Suomessa käsityönä myrkyttömiä leluja.  Muitakin ekolelujen  valmistajia on, mutta tarkkana saa olla, ekologisuus on välillä bluffia.

Palkkiolelut ovat oma osa-alueensa ja niissäkin kannattaa muistaa kestävyys ja kotimaisuus.

Suomeen toivottavasti syntyy paljon lisää ekologisten lelujen valmistajia.

Jatkuu… 🙂

Reetta

 

SmartDog -testissä

”Mitä tiedät koirasi kyvystä lukea ihmisen elekieltä? Entä tiedätkö miten hyvä koirasi on ratkaisemaan ongelmia tai millainen itsehillintä sillä on? Onko koirasi niiden 30% joukossa, jotka pystyvät loogiseen päättelyyn? ”

No tietenkin halusin tietää edellä mainitut asiat omasta koirasta 🙂 Minua on aina kiinnostanut eläinten käyttäytyminen, joten tässä oivallinen mahdollisuus siihen vieläpä asiantuntijan opastuksella. Niinpä varasin testiajan. Me kaikki tämän blogin kirjoittajat ja koirat olemme käyneet testissä.

Testissä omistaja toimii ikään kuin ”apuhenkilönä” ja auttaa testin vetäjää. Mitään paineita osaamisesta ei kannata kasata itselleen tai koiralle.Ei ole oikeaa tai väärää. Testitila on yksi huone joka on tarkoitukseen sopivan rauhallinen. Katariina antaa hyvät, selkeät ohjeet siitä mitä tehdään ja kuinka omistajan tulee toimia. Oli mielenkiintoista seurata miten oma koira toimii eri tehtäväosioissa. Erityisen kiinnostavaa mielestäni oli seurata kuinka tarkkaan oma koira seuraa vieraan ihmisen signaaleja? Äärimmäisen mielenkiintoista! Testin aikana havainnoin paljon sellaista mikä ei vaikuta varsinaisesti testin tuloksiin vaan siihen mitkä asiat ovat opittuja (olen itse vahvistanut joitain koiran toimintoja).

Testissä saa hyvin tietoa siitä minkä tyyppistä (koti)treeniä on hyvä jatkossa harjoittaa, koiran vahvuudet ja kehitettävät kohteet aukenee uudella tavalla.

Testi kestää noin 1,5 h  välissä on yksi tauko. Mini jaksoi hyvin tuon ajan, ei ollut yhtään niin väsynyt testin lopussa kuin etukäteen ajattelin (aliarvioin siis turhaan koirani jaksamista ja keskittymistä, opin taas jotain ). Hän on myös erittäin ruokamotivoitunut ja oli hyvin aktiivisesti mukana testin eri osissa. Jotain koomisiakin tilanteita testissä tuli eteen 🙂 Olin tietenkin ylpeä monessakin kohtaa tuosta pikku putkilosta! Mini on kuitenkin vielä tosi nuori.

Miten taitava pikkuotus ❤

Tuloksia voi verrata saman rodun muihin yksilöihin sekä kaikkiin rotuihin. Omistaja saa testin jälkeen tarkan raportin kaikista osa-alueista ja niitä on verrattu samaan rotuun ja kaikkien testattujen keskiarvoon.

Alla on osa Katariina Tiiran raportista.

KOKONAISARVIO TESTIN PERUSTEELLA

Mini on aluksi varautunut vierasta testaajaa kohtaan, eikä ole suuremmin halukas tutustumaan uuteen tilaan. Epäluulo hellittää testin myötä, eikä sen vieraan ihmisen pelko haittaa tekemistä. Mini on hyvin motivoitunut kaikkeen tekemiseen ja selkeästi nauttii siitä. Minillä on myös itsehillintä ja se keskittyy hyvin. Mini lukee hyvin ihmisen eleitä, parhaiten kahta viimeistä osiota (kädellä ristiin ja katseella vihjausta). Mini tyypillisesti aina ensin pyytää apua omistajalta – opittu tapa ratkaista tehtäviä. Kun kukaan ei auta, niin Mini alkaa itse ratkaista tehtäviä (V-aita ja mahdoton tehtävä). Ministä löytyy hyvinkin itsenäistä työskentelijää, mikäli sitä ei heti auteta. Minille looginen päättely on liian vaikea, mutta sillä on erinomainen muisti – se saa kaikki oikein. Myös sosiaalisen oppimisen tehtävä on Minille helppo, ja se lähtee matkimaan ihmisen toimintaa vaikka sitä pelottaa. Ministä löytyy selkeästi pieni harrastuskoira – se nauttii tekemisestä, ja voittaa monesti pelkonsa, ja sen kannattaa antaa itse ratkoa ongelmia, koska se osaa kyllä.

Meidän muistiosio (koska tämä meni niin loistavasti) :

Muisti_SmartDog

Jos kiinnostuit aiheesta niin käy lukemassa lisää :

https://smartdog.fi/smartdog-testit

 

Laiska koira

instasize_171013101551Taisto Terrieri on oppinut rauhoittumisen taidon pennusta alkaen. Kun koirani saa riittävästi tekemistä: haistella ojanpohjia, hyppiä kivillä ja kannoilla, pieninä annoksina älypelejä, paljon rakkautta ja kehua, sopivasti liikuntaa ja monipuolista ravintoa sujuu rauhoittuminenkin helpolla. Kaikkien osa-alueiden tulee olla suurinpiirtein tasapainossa ja elämä hymyilee niin koiralle, kuin omistajallekin.

Olen jo aiemmin kirjoittanut Taisto Terrierin omista lenkeistä.  Koiran lenkillä Taisto Terrieri saa myös päättää lenkin rytmin, ei vain suuntaa. Koirani on oppinut, että tietyt kalliot, puistot ja penkit ovat niitä, joilla voi pysähtyä kesken kävelyn ja jäädä seuraamaan ohikiitäviä ihmisiä, eläimiä ja vain haistella tuulta. Koiran lenkillä voimme pysähtyä Taisto Terrierin valitsemille taukopaikoille, kunhan ne ovat turvallisia ja jotensakin järkevässä paikassa. Yksi lempipaikoista on pieni puistonsiivu, josta näkee vilkkaalle pyörä-ja kävelyteiden risteykselle.

Taisto Terrieri asettuu nurmelle makuulle, seuraa tarkkaavaisesti muita ohikulkijoita nenän käydessä villisti. Välillä koira painaa pään ruohoon, huokaisee ja sulkee silmät. Koira kerää energiaa ja nauttii ulkona tekemättömyydestä.

Minä seison vieressä ja saatan selata puhelimen kautta somea. Tässä hetkessä se on sallittua, vaikka muuten vältän puhelimen käyttöä ulkoillessamme. Vastailen myös ahkeraan ihmisten kommenteille ’laiskasta koirasta’ . Koira, joka makaa nurmella ei ole kaikkien mielestä suotava, koirassa täytyy olla joku vika! Varsinkin, kun rotu on terrieri, niidenhän kuuluu pomppia, vetää ja räyhätä!

Minusta koirani ei ole laiska. Nurmikolla makoilu on jossain hetkessä jopa väsyttävämpää kuin juoksulenkki. Taisto Terrierin nenä löytää uusia tuoksuja, silmät ja korvat seuraavat kulkijoita, iho tuntee nurmen, auringon, tuulen. Kaikki aistit toimivat kiivaasti ja keräävät informaatiota, jota koira käy läpi vielä illallakin olohuoneen sohvalla. Usein puistopysähdystä seuraakin unet, joissa Taisto Terrieri haukkuu, juoksee ja ynisee sohvalla.

Koiran kanssa ulkoilu on niin paljon muutakin, kuin kävely lyhyellä hihnalla ihmisen rinnalla. Koiran kanssa maailman voi nähdä kokonaan toisin, lähiluonto avautuu aivan uudella tavalla, ennen huomaamattomista kivistä tulee kiipeilyrata, joutomaista viidakkoseikkailu ja pienet puistonsiivut ovat oivia ohikiitävien tarkkailuun. Pensaat ovat täynnä erilaisia mönkijöitä, rannat kalan perkeitä ja lintuja löytyy pienistäkin lätäköistä. Koira ei niinkään ole lenkkeilykaveri, vaan opas näkemään maailma toisin.

mari