Namaste Aurinko ja luokse tuleminen!

Vihdoin ihana Aurinkoinen sunnuntai !

tämä outo valoilmiö tapahtui siis viime sunnuntaina 7-1-2018

aurinkoa tammikuussa
Ihana Itämeri ja Aurinko armas

Mini-mäyräkoira autoon ja ulos! Ajettiin rannalle. Aurinko muuttaa hetkessä kaiken: energian, maiseman, värit, Itämeren, luonnon, tuoksut…. meidän molempien aistit kiittävät. Namaste!

Mini näytti nauttivan, olihan melkein, korostan siis melkein 🙂 kesäinen meininki. Lämpötila oli väärä…..Hiekkaranta, meri liplatti kivasti, aurinko paistoi siniseltä taivaalta.

Rantakivillä
Etsi Mini kuvasta

Eihän me nyt ilman namien piilotusta ja maksapasteijaa tehty tätäkään ulkoilua 🙂
Miten oiva kivikasa tähän touhuun ! Tämä sattui olemaan juuri sopivan korkuinen, tuosta päältä joutui ihan tosissaan venyttämään takasääriä ja vatsaa.
Hirmuisesti kun varvisteli niin ei jäänyt herkut saamatta.

 

Herkkua kviikassassa 2
Maksapasteijaa, nam!

Huomasin että ranta on hiljentynyt,  joten ajattelin kokeilla pitkästä aikaa luokse tulemista…kuinka hyvin se on muistissa? nyt kun oli kerrankin tilaa ja valoisaa.

Ei me kaikessa olla täydellisiä, ei todellakaan, mutta tämä asia me osataan. Olen onnistunut (ainakin omasta mielestä, sehän on pääasia) tässä hyvin.

Kohta kolme vuotta olen tehnyt samaa rutiinia, siis ihan pennusta asti. Käytän huomiomerkkiä kahteen asiaan, tai oikeastaan se tarkoittaa Minille kahta asiaa. Merkki on nivoutunut samaksi. Saan merkillä sen huomion esim. suuntaa vaihtaessa. Mini on myös oppinut että mamman luokse kannattaa mennä, palkintona tulee herkkua! Olen siis sen arvoinen että kannattaa tulla.

Jollain toisella koiralla palkka voi ollae esim. ihana lelu.

Tee itsestäsi kannattava/palkitseva koiralle.

Luoksetulo on hyödyllinen ennen kaikkea ennakoinnissa. Silloin se vielä toimii takuuvarmasti. En osaa sanoa paniikkitilanteista, onneksi, sillä meillä ei ole niitä ollut. Mutta saattaa siinäkin tilanteessa olla tuttu signaali koiralle ja toiminta lähteä selkärangasta.  Teen merkin suulla (sama kuin hevosen kannustus), näin ääni on neutraali, siihen ei tule mitään tunnetiloja mukaan. Tunnetilasi vaikuttaa koiran luoksetuloon. Esim. joudut huutamaan hädissäsi tai tai olet kiihdyksissä, tunteet välittyy äänensävyyn heti.

Ketju on tämä:

merkki – kehu (heti kun tulee sinua kohti) – palkkio – kiitos (meillä herkku loppuu)  – mennään (tietää että matka jatkuu, usein edelleen vapaana)  – merkki – kehu – palkkio jne

Toimii metsässä ja vaikka koira olisi vähän kauempanakin. Kyllä ne kuulee.

Palkkiota voi vähentää ja on tarkoituskin kun homma alkaa toimia. Joka kerralla ei tarvitse saada herkkua. Tuosta tulee automaatio kun toistaa tarpeeksi.

tässä video:

Otetiin me ihan vaan chillatenkin, puiston penkillä.

puistonpenkillä
No en mä nyt oikeen haluaisi poseerata…:-)

Kesää odotellessa. Paistoi se aurinko useampana päivänä!

Namaste 🙂

 

 

 

 

Joulukalenteri / luukku 19

Tutustukaa muihin eläinlajeihin. Lehmät oli melko jänniä, käytiin katsomassa niitä useamman kerran viime kesänä. Hyvää virikettä kaikille aisteille.

Muistakaa edetä niin, että tilanne pysyy molemmille osapuolille rauhallisena.

Meillä oli uudenvuoden lupaus, että tutustutaan ainakin yhteen uuteen lajiin. Lammas ja lehmä tulivat tutuksi.

Kesä <3….tulee se taas.

Lehmiä katsomassa

Heräsi ihmetystä puolin ja toisin.

Lampaita moikkaamassa

SmartDog -testissä

”Mitä tiedät koirasi kyvystä lukea ihmisen elekieltä? Entä tiedätkö miten hyvä koirasi on ratkaisemaan ongelmia tai millainen itsehillintä sillä on? Onko koirasi niiden 30% joukossa, jotka pystyvät loogiseen päättelyyn? ”

No tietenkin halusin tietää edellä mainitut asiat omasta koirasta 🙂 Minua on aina kiinnostanut eläinten käyttäytyminen, joten tässä oivallinen mahdollisuus siihen vieläpä asiantuntijan opastuksella. Niinpä varasin testiajan. Me kaikki tämän blogin kirjoittajat ja koirat olemme käyneet testissä.

Testissä omistaja toimii ikään kuin ”apuhenkilönä” ja auttaa testin vetäjää. Mitään paineita osaamisesta ei kannata kasata itselleen tai koiralle.Ei ole oikeaa tai väärää. Testitila on yksi huone joka on tarkoitukseen sopivan rauhallinen. Katariina antaa hyvät, selkeät ohjeet siitä mitä tehdään ja kuinka omistajan tulee toimia. Oli mielenkiintoista seurata miten oma koira toimii eri tehtäväosioissa. Erityisen kiinnostavaa mielestäni oli seurata kuinka tarkkaan oma koira seuraa vieraan ihmisen signaaleja? Äärimmäisen mielenkiintoista! Testin aikana havainnoin paljon sellaista mikä ei vaikuta varsinaisesti testin tuloksiin vaan siihen mitkä asiat ovat opittuja (olen itse vahvistanut joitain koiran toimintoja).

Testissä saa hyvin tietoa siitä minkä tyyppistä (koti)treeniä on hyvä jatkossa harjoittaa, koiran vahvuudet ja kehitettävät kohteet aukenee uudella tavalla.

Testi kestää noin 1,5 h  välissä on yksi tauko. Mini jaksoi hyvin tuon ajan, ei ollut yhtään niin väsynyt testin lopussa kuin etukäteen ajattelin (aliarvioin siis turhaan koirani jaksamista ja keskittymistä, opin taas jotain ). Hän on myös erittäin ruokamotivoitunut ja oli hyvin aktiivisesti mukana testin eri osissa. Jotain koomisiakin tilanteita testissä tuli eteen 🙂 Olin tietenkin ylpeä monessakin kohtaa tuosta pikku putkilosta! Mini on kuitenkin vielä tosi nuori.

Miten taitava pikkuotus ❤

Tuloksia voi verrata saman rodun muihin yksilöihin sekä kaikkiin rotuihin. Omistaja saa testin jälkeen tarkan raportin kaikista osa-alueista ja niitä on verrattu samaan rotuun ja kaikkien testattujen keskiarvoon.

Alla on osa Katariina Tiiran raportista.

KOKONAISARVIO TESTIN PERUSTEELLA

Mini on aluksi varautunut vierasta testaajaa kohtaan, eikä ole suuremmin halukas tutustumaan uuteen tilaan. Epäluulo hellittää testin myötä, eikä sen vieraan ihmisen pelko haittaa tekemistä. Mini on hyvin motivoitunut kaikkeen tekemiseen ja selkeästi nauttii siitä. Minillä on myös itsehillintä ja se keskittyy hyvin. Mini lukee hyvin ihmisen eleitä, parhaiten kahta viimeistä osiota (kädellä ristiin ja katseella vihjausta). Mini tyypillisesti aina ensin pyytää apua omistajalta – opittu tapa ratkaista tehtäviä. Kun kukaan ei auta, niin Mini alkaa itse ratkaista tehtäviä (V-aita ja mahdoton tehtävä). Ministä löytyy hyvinkin itsenäistä työskentelijää, mikäli sitä ei heti auteta. Minille looginen päättely on liian vaikea, mutta sillä on erinomainen muisti – se saa kaikki oikein. Myös sosiaalisen oppimisen tehtävä on Minille helppo, ja se lähtee matkimaan ihmisen toimintaa vaikka sitä pelottaa. Ministä löytyy selkeästi pieni harrastuskoira – se nauttii tekemisestä, ja voittaa monesti pelkonsa, ja sen kannattaa antaa itse ratkoa ongelmia, koska se osaa kyllä.

Meidän muistiosio (koska tämä meni niin loistavasti) :

Muisti_SmartDog

Jos kiinnostuit aiheesta niin käy lukemassa lisää :

https://smartdog.fi/smartdog-testit

 

Miten selvitä liikuntakiellosta tervejärkisenä?

Muutama viikko sitten Killellä todettiin harvinainen jänteen rasitusvamma. Hoitona liikuntakielto ja tulehduskipulääke sekä laserhoitokuuri. Liikuntakielto on energiselle koiralle todella raskasta. Kun kiinnostavat ja vaihtelevat lenkit muuttuvat vartin tai korkeintaan kahdenkymmennen minuutin pikalenkeiksi lähialueella, tuntuu kuin pettäisi koiran luottamuksen.

Liikkumattomuus saa aikaan turhautumista. Kille on oireillut mm seuraavasti: sen on vaikea rauhoittua lepäämään sisällä. Se  repii mattoja ja kaluaa huonekaluja. Mitkään luut eivät tähän auta, eikä luita sitä paitsi voi järjettömiä määriä antaakaan kun koira on liikkumaton.  Kille on alkanut haukkua muille koirille, jopa autosta. Se tuntuu olevan jatkuvasti repeämistilassa ja sitä on estettävä saamasta hepuleita niin sisällä kuin ulkonakin.  Pitkä remmi on vaihtunut lyhyeen ja tietenkin energia purkautuu myös kiskomisena ja jatkuvina pyrähdyksinä. Joka ikistä eläintä ja lintua olisi jahdattava ja tuntuu, että ulkosalla on joka puolella kummituksia, joita tuijotella. Urosten hajutkin saavat aikaan haukkumiskohtauksia. Ruoka ei maistu samalla tavoin kuin paljon reippaillessa, eikä ruuansulatuskaan toimi yhtä hyvin kuin paljon liikkuessa. Varmasti jollakulla toisella koirayksilöllä liikkumattomuus ilmenee toisin. Superenerginen koira on  luonnollisesti myös superturhautunut.

Olen yrittänyt helpottaa seuraavin pienin tavoin Killen elämää. Koetan tehdä ne lyhyetkin lenkit hyvin vahteleviksi, eli kiertelen  ja kaartelen lähialueilla aina eri suuntiin ja eri kaduilla. Yllättävän paljon tutkittavaa voi löytyä rakennusten kivijaloistakin, eli kaikki tutkmisen arvoinen käyttöön! Lämpimillä keleillä olen antanut Killen katsella ja haistella kotipihan nurmikolla istuen tai maaten  maailman menoa, jotta ulkonaoloaika pitenisi. Ruoan syötän lähinnä kongista, mutta Kille ei jostain syystä malta syödä kongia maate yhä vieläkään, jolloin kongia on pideltävä sille, jos haluaa sen syövän vammaa rasittamatta makuulla.  Jos joskus ajamme autolla, kuten laserhoitoon mennessä pidän ikkunaa auki, jotta sisään tulvisi mahdollisimman paljon tuoksuja. Nyt kun vamma on jo parempi, olemme myös ajelleet minilenkeillemme kauemmas kotoa. Lenkin pituus ei kasva mutta autoilusta ja uudesta paikasta tulee visävirikettä. Kille ei ole saanut etsiä asuntoon kätkettyjä nameja tai vaikka repiä laatikoita, koska perusvirikkeistäminen, jossa koira liikkuu, ei ole tullut kuuloon lepoaikana.

Sen sijaan olemme alkaneet opettelemaan värejä ja esineitä nimeltä. Harmi vaan Killeä ei motivoi hirveästi nami, joten aika hitaasti olemme edenneet. Pelkn namin kanssa Kille ei hirveästi viitsi pinnistellä. Temppujen opiskelu sujuisi paremmin jos palkinnoksi heittäisi superlelun tai sitä saisi kiskoa tai jos edes pystyisi heittelemään nameja, jotta treenistä tulisi vauhdikkaampi. Mutta kyllä se näinkin onnistuu.

Olemme siis opetelleet

  • keltaisen värin tunnistamista tarkoituksena opettaa vähitellen muutkin värit. Kannattaa aloittaa keltaisesta ja sinisestä, koska vihreää ja punaista koira ei ilmeisesti näe niin hyvin.
  • Peukun tunnistamista tarkoituksena nimetä myöhemmin muutkin sormet.
  • Ikeasta ostettujen pikku ukkojen tunnistamista aluksi muodon ja sitten myös värin mukaan. Tällä hetkellä keltainen ukkeli on jo aika hyvin hallussa. Nyt opettelemme sille nimen (Naksu) jolloin ukkeli alkaa olla vähitellen ärsykekontrollissa.
  • Suurena haasteenamme on esineen suuhun ottaminen ja pitäminen, koska Kille ei näe siinä mitään pointtia. 🙂

Koetin ottaa pädillä kuvia harkoistamme, mutta kuten aina lähinnä otokset ovat tällaisia:

IMG_5323

Tässä kuitenkin pari hiukan onnistuneempaa kuvaa:

IMG_5319
Kille on juuri valinnut keltaisen ukkelin. Nyt kun olka on kipeä, olen pitänyt mielummin ukkeleita ilmassa, mutta kuvaa varten laitoin lattialle.
IMG_5325
Kille on taitava valitsemaan keltaisen (oikeasti siis kansi on keltainen, ei oranssi) vaikka kannet ovat vierekkäin. Vaihtelen kansien paikka kädessä ja asemaa suhteessa koiraan.

 

Näistä iso osa on päättelykykyä vaativia tehtäviä, ja päättelykyky on Smart Dog – testin mukaan Killen heikoin alue. Ilman tätä Killen sairaslomaa olisin siis tuskin edes ryhtynyt tekemään tällaisia harjoituksia, joihin Killen motivaatio on aika heikko. Harkkojen suunnittelu ja tehtävien kokeilu on koiran kanssa ollut kuitenkin hauskaa, ja koira on ollut mielestäni yllättävän kiinnostunut erotteluharjoituksista. Emme siis missään tapauksessa unohda niitä sairaslomalle vaan jatkamme harjoituksia terveenä paremmin motivoivilla palkkioilla. Värierotteluun saa nykyään myös ostaa tarvikkeita, mutta aloittamaan pystyy samanlaisilla, mutta erivärisillä purkinkansilla, mukeilla tai vaikka napeilla.  Linkin takaa löytyviä muotoalustoja voi helposti tehdä ja tulostaa itse: kosketusalustat.

Lisäksi olemme tavallista enemmän loikoilleet ja lötkötelleet yhdessä. Kun Kille terveenä ollessaan lähinnä nukkui sisällä ja annoin sen olla rauhassa on se sairaslomallaan ollut paljon valveilla ja joko vain lötkötllyt tai nakerellut luuta kainalossani. Tämä on ollut tosi mukavaakin kurjuuden keskellä. Olen lukenut paljon!

Meillä on tätä kirjoittaessa viikko jäljellä sairaslomaa, sitten pitäisi käydä kontrollissa ja luonnollisesti nosta liikunna määrää pikkuhiljaa. On ihana saada taas palata pitkille retkillemme. Kuinka niitä kaipaa ja arvostaakaan nyt kun niille pääsy on estetty.  Kävelisin intona kunnon lenkin vaikka kaatosateessa Killen kanssa jos pystyisin.

Reetta

P.S: Laserhoito on ollut Killelle erinomaista ja hoitojen ansiosta Kille on saanut myös myönteisiä lääkärikokemuksia! Sairaslomamme hyvä puoli sekin!

Koirakyykky vai koiran kyykyttäminen?

Älä kaappaa koiraa ilmaan

Kesän alussa somessa levisi jälleen yksi villitys, joka varmasti aiheutti kurjia hetkiä monelle koiralle. Koirakyykky innosti kaappaamaan isompiakin koiria syliin ja tekemään jalkakyykkyjä. Äkillinen nostaminen vie koiralta kokonaan hallinnan tunteen ja koira voi jopa kokea tilanteen kuten saaliseläin kokee saalistetuksi tulemisen.

Koiran nostamisessahan ei sinällään ole mitään pahaa ja mikä estää vaikka tekemästä (muutamia) kyykkyjä koiran kanssa – jos koiralle on opetettu nostaminen niin että se on rento ja tietää, mitä ollaan tekemässä.  Ehkäpä koiran ottaminen mukaan treeniin voi olla koiralle mukavaa aivojumppaakin. Toteutustapa on keskeistä. Treeni tulisikin tehdä koiran – ei ihmisen- ehdoilla.

Nostaminen ja kantaminen vaativat opettelua

Itselläni on ollut pidemmän aikaa ohjelmassa alkaa opettaa Killelle syliin nostamista. Se voi joskus olla kullan-arvoinen taito. Blogimme keskittyy luonnossa liikkumiseen ja ainakin kaikille koirille, joiden kanssa vaelletaan tai liikutaan paljon luonnossa kannattaa nostetuksi tulemisen taito opettaa. Koira voidaan näin nostaa paikoihin joihin sen voi olla riskaabelia hyppiä tai muuten hankala päästä. Onnettomuustilanteessa on myös hyvä, jos nostaminen ei aiheuta lisäpaniikkia.

Useimmat, varsinkin pienemmät koirat ovat tottuneita sylissä oleilijoita. Pahitteeksi tosin ei ole niillekkään opettaa jotain merkkiä tai muuten tehdä oma aikomus selväksi: nostan sinut pian ylös, olethan valmis? Aika usein nimittäin näkee että koira vain kopsaistaan syliin ilman ennakkovaroitusta. Pientä koiraakin on hyvä kantaa pieteetillä sen selkää varoen.

Jos koiralla on huonoja kokemuksia nostelemisesta vaikkapa pentuna tai jos se ei ole lainkaan tottunut nosteluun, kuten monet rescue-koirat Killen tapaan, voi nostaminen aiheuttaa koiralle voimakkaan paniikin. Emme aluksi ole voineet Killen kanssa luonnollisesti edes harjoitella nostelemista. Vasta kun monenlainen muu käsittely oli mahdollista lisäilin vähitellen arkeen pientä nostelua ja käsien kiertämistä koiran ympärille leikin tai hellittelyn lomassa.  Minusta koira on hyvä totuttaa myös hiukan isompiin otteisiin, jotta se ei kavahda niitä.

Kantaminen avuksi pelkotilanteessa

Killen vanha ikävä pelko pukkasi taas vähän aikaa sitten esille. Aivan Killen ensimmäisinä viikkoina Suomessa naapurimme onnistui totaalisesti peläyttämään Killen rappukäytävässä meidän hissitasanteellamme. Hän ei tietenkään tarkoittanut pahaa, vaan halusi helliä koiraa. Kille meni paniikkiin ja alkoi pelkäämään silmittömästi lattiaa, ikäänkuin lattia olisi niin liukas että jalat luisuvat alta ja hissikuilu jonkinlainen kita joka syö koiria. Aina silloin tällöin, varsinkin jos rappukäytävässä on melua tämä pelko on  uudelleen palannut lievänä, Kille jäykistyy ja kokee, että ei pysy pystyssä lattialla.

 

IMG_4697
Tämä kuva näyttää pahemmalta kuin onkaan. Tässä Kille itse asiassa katsoo levollisesti kun käyn tilaamassa meille hissin ennen nostamista. Toisaalta kuva tuo esiin mittasuhteet ja se miten tuo lattia todella kiiltelee ja miten pelottava ja arvaamaton paikka voi koiran mielestä olla milloin tahansa avautuvine ovineen ja rappukuiluineen.

Pelko uusiutui taas kun yläkerrasta avattiin ovi ja jotakin nostettiin ulos räminllä (samalla tavoin kuin naapurimme tuli aikanaan ulos ovesta matkalaukkujen kanssa)  juuri kun Kille oli puolitiessä hissille. Siihen pysähtyi matka, eikä mikään mahti maailmassa saanut Killeä tuosta kohdasta eteenpäin. Enkä yrittänytkään kuin muutaman kerran, koska käytävään meno peläten olisi monta kertaa päivässä ollut kovin stressaavaa. Kyseessä on pelon syntymisen hetken paikkaan sidonnainen pelkotila: ylöspäin tullessa Kille tepastelee saman kohdan kotiovelle aivan rennosti. Onneksi ainakaan vielä pelko ei ole siis yleistynyt koskemaan koko rappukäytävää.

Kuin sattuman kaupalla olimme nostamistreenissä jo lähes valmiita.  Vain viimeinen silaus eli koiran kantaminen asunnossa ja olimme valmiit! Ilokseni Kille oli aivan rento kannettaessa ja mielestäni ulos lähtemiseen liittyvä nostaminen on sen mielestä motivoivaa- pääseehän se palkinnoksi ulos! Aion nyt kantaa koiraa jonkin aikaa ja sitten lähdemme taas rakentamaan käytävällä kulkua turvalliseksi. Ehkäpä pyydän avuksi koirakouluttajan , koska haaste tuntuu itselle aika isolta.

Miten me opettelimme nostamisen ja kantamisen?

Pidemmän aikaa harjoittelimme koiraa lukien rintakehään koskettamista ja käsien kiertämistä koiran takajalkojen ympärille. Lisäsin pikkuhiljaa painetta kosketukseen ja koskettelin välillä reippamminkin – tietysti koiran ehdoilla.

Nostossa tarvittavien vaiheiden harjoittelun aloitimme suosikkilelulla palkiten – sen kiskominen on Killen lempileikki. Nostin Killeä rintakehän alta ensin vain kohottaen, sitten puoli senttiä ja sitten yhä enemmän ja aina niin että nostosta sai palkinnoksi ihanaa papukaijalelun kiskomista.

Sitten siirryin jo palkitsemaan nameilla, niin että nostin ensin etupäätä ja lopulta takapäänkin mukaan ja ensin vain vähän irti maasta ja sitten yhä enemmän ja enemmän ilman ja lopulta kokonaan ylös. Jossain kohtaa lisäsin myös kehotesanan. Ja aivan lopuksi siis kävelimme asunnossa niin, että kannoin Killeä ja kehuin aivan valtavasti.

Seuraavat asiat ovat minusta vielä huomionarvoisia:  Ainakin isompaa koiraa kannattaa pidellä niin vaaka-asennossa kuin pystyy- tämä on oma ajatukseni ja voin olla väärässä, mutta kannattaa mielestäni varoa koira selän vääntymistä takakenoon. Pieniäkin koiria pidetään usein aika pystyssä.

Koiraa kannattaa kantaa niin vähän kuin mahdollista – ison koiran sisuskaluja kantaminen puristaa aika lailla.

Yhtä tärkeää kuin nostaminen on alas laskeminen – hosuva alaslasku voi pilata koko prosessin. Koiran on oltava varma että se saa kaikki neljä tassuaan turvallisesti maahan.

Huolehdi myös omasta selästäsi  – nosta ja laske rauhallisesti kyykyssä. Älä kumarru.

Tsemppiä kaikenlaisiin treeneihin!

 

IMG_4689
Lenkin jälkeen suoraan petiin! Muistakaa te treenaajatkin levätä! 🙂

 

 

 

 

Kanttarellikurssilla

Kävimme viime kesänä kanttarelli -kurssin. Erinomaista nenätyöskentelyä ja hyödyllistä tekemistä sekä omistajalle että koiralle. Kurssi oli todella hyvä ja erittäin koiralähtöisesti toteutettu. Opin paljon uutta itsestäni ja koirastani 🙂

Kurssilla harjoiteltiin suhteen parantamista (hieno tapa aloittaa), kehu-sanan käyttöä, kanttarelliin tutustumista, luvalla etsimistä ja kuinka koira osoittaa löydetyt kanttarellit (istuen, seisaaltaan, haukulla, maaten).  Meillä sujui helposti tuo sienien etsiminen ja osoittaminen vaikka laitetiin vieraitakin esineitä joukkoon tai sienet oli piilossa kulman takana. Luvan odottaminen tuotti jonkin verran haastetta, sitä meidän tulee harjoitella muutenkin esim. ovien kanssa.

Mökillä kokeilimme oppimaamme. Metsässä on niin paljon enemmän haastetta kuin kurssitilassa! Täynnä  hajuja, kiinnostaako mokomat sienet jos joku muu haju on parempi. Muistaako koira mitä piti tehdä…..kokeilin niin että otin ensin itse löytämäni kanttarellin ja palkitsin kun kiinnostui siitä. Menimme apajille ja annoin opetellun ”etsi kanttarelli” -vihjeen ja niin vain löytyi hetken nuuskutuksen jälkeen kanttarelli !!! Whoohoo, teki mieli tuulettaa ja kiljua! Kehuin ihanaa sieni-metsästäjä-noutaja-mammansuperkoira-mäyrinkäistä erinomaisesta toiminnasta 🙂

En tiedä osataanko enää tänä kesänä, mutta ei sen niin väliä löytyykö kanttarelli tai kaksi, joka tapauksessa koiran kanssa yhdessä metsässä on super hauskaa seikkailla ja se on todella rentouttavaa molemmille. Jos koriin tulee vielä muutama kanttarelli paistinpannulle niin mikäs sen ihanampaa.

Vinkki: malta pakastaa pari sientä niin voit harjoitella niillä….tuoreita ei saa ihan milloin vain.

Tässä opettelua kuvina 🙂 Kiva kurssi kokonaisuus ja opitusta jää mukava yhteinen harrastus!

Kuten kaikessa toiminnassa tässäkin harjoittelussa täytyy muistaa pitää taukoja vaikka innostuukin aiheesta. Koira väsyy kun opitaan uutta ja nenää käytetään. Kurssilla harjoittelun lomassa pidettiin selkeitä taukoja koirien jaksamisen mukaan. Jokainen seuraa oman koiran jaksamista, koska kaikki ovat yksilöitä ja vain omistaja tietää (toivottavasti ainkain) milloin on liikaa, sopivasti tai liian vähän haastetta (tätä koiran jaksamis asiaa on hyvä seurata muutoinkin koiran elämässä). On tärkeä että koira saa ottaa välillä happea oppimisesta. Mielummin enemmän taukoja kuin vähemmän.

kanttareli -kurssia voi tiedustella tästä linkistä. Suosittelen lämpimästi !

 

Mennään julkisilla!

Taisto Terrieri on koko ikänsä (4,5 vuotta) matkustanut julkisilla. Käytämme lähes viikottain linja-autoa, metroa tai raitiovaunua, mutta usein myös pitkänmatkan junaa tai bussia. Ja olemme nähneet kaikenlaista..

-juoksuisen nartun yksin junan penkkiin sidottuna (omistajalta meni hermot ja siirtyi ravintolavaunuun), naapuripenkillä häkin, jossa hiiriä (tuskainen matka sekä terrierille, hiirille, että molempien omistajille), useamman äänekkään kissan, joka hattuhyllyltä kopastaan itkee,  ne lukuisat lemmikinomistajat, jotka viihtyvät paremmin somessa, kuin seuraavat lemmikkinsä vointia ja todella monta hyvää kohtaamista koiran/kissan/fretin/jonkin muun lemmikinomistajan kanssa. Hienoja keskusteluja ja joutuisaa matkantekoa

2015-10-02-17-06-32

ja se yksi kerta, kun Taisto Terrierin päälle kävi toinen koira penkin alta junassa.

Se kerta muutti meidän matkustustavan lopullisesti.

Kun koiran kanssa matkustaa julkisilla on hyvä muistaa, ettei kulkuneuvoissa ole pahemmin tilaa lemmikeille. Usein näkee, miten koiranomistajat tunkevat isoa koiraa solmuun omiin jalkoihinsa, kun ahtaat matkustustilat yllättävät, eikä se kissankoppakaan oikeasti mahdu, kuin hattuhyllylle, linja-autoissa ei aina sinnekään.

Jos on tuuria, eikä kulkuneuvoa ole myyty täyteen pieni koira mahtuu viereisen penkin jalkatilaan lattialle.

Kaukojunissa lemmikkimaksu on tällä hetkellä 5€/lemmikki ja jos ostaa viereisen penkin lemmikille sen saa puoleen hintaan. Junalippuja ostaessa netin kautta voi valita mieleisensä paikan,  alla olevassa vaunussa kaikki vihreällä merkityt paikat ovat vapaita.juna

Junassa matkustaessa paras paikka on ehdottomasti ”ison koiran paikka”, nuo yllä olevassa kuvassa valkoisella merkityt, heti ovesta vaunu-osastoon tullessa. Paikka on ”lavetti” ihmisen paikan vieressä. Koiran ei siis tarvitse olla lattialla, jossa penkkien alta on näköyhteys muihin lemmikkeihin, vaan koira pääsee omalle tasolle, jossa on turvallista olla. Ihminen taas saa kassit tason alle. Paikan sijainti on myös loistava! Heti vaunuun astuttua pääsee omalle paikalle ja takana on seinä, ei selkänojan yli hönkivä toinen koira.

Vaikka junalipun yhteydessä voi valita oman ja koiran paikan vaunusta vieruskavereita ei voi valita. Etukäteen ei tiedä onko naapurina rotta, kissa vai juoksuinen narttu, eikä läheskään kaikki lemmikkienomistajat ole joustavia ja muuta omaa paikkaa oman tai toisen eläimen hyvinvoinnin vuoksi. Linja-autoissa voi valita itse paikan ja pysytellä kaukana mahdollisesta toisesta koirasta.

Jos suunnittelet matkaa linja-autolla on hyvä selvittää ottaako kyseinen yhtiö lemmikit kyytiin. Läheskään kaikki eivät ota, myös lemmikkimaksun suuruus vaihtelee yhtiöittäin.

Taisto Terrieri rakastaa kaikkia kulkuneuvoja, matkanteko on siis niiltä osin helppoa. Nykyään varmistan, että matkustamme vain ruuhka-aikojen ulkopuolella, tai ostan meille kaksi vierekkäistä penkkiä, joka takaa riittävän tilan. Junalla matkatessa seuraan laiturilla minkälaisia muut lemmikit ovat ja miten omistajat ovat läsnä lemmikkinsä kanssa. Astumme junaan viimeisinä, jos mahdollista, jolloin kaikki paikalleen asettumiseen liittyvä sählääminen on rauhoittunut. Vuoraan penkin viltillä, jonka yhteen kulmaan olen suihkuttanut eteeristä rauhoittavaa tuoksua. Viritän laukusta, takista ja itsestäni näkösuojan Taisto Terrierin ympärille. Koira on rauhallinen, kun tietää, ettei kukaan kanssamatkustajista tule reviirille. Rentouttava korvahieronta ja matka voi alkaa!

Silittelen, rapsuttelen ja juttelen hiljaa koiralle. Mitä äänekkäämpiä lemmikkejä lähellämme matkaa sitä tasaisemmin puhun ja rentoutan Taisto Terrieriä korvahieronnalla. Kun koira nukahtaa minä valvon. Seuraan muita omistajia ja etenkin muita lemmikkejä. On koiranomistajia, jotka antavat koiransa vaeltaa penkkien yli tai ali muiden luokse, on omistajia, jotka oman pysäkin lähestyessä lähtevät vaeltelemaan ja antavat oman koiran ’tervehtiä’ jokaista penkkiriviä vuorotellen. Nämä kaikki pidän poissa oman koiran luota. Samoin, kuin ihmisten innokkaat kädet, jotka lupaa kysymättä ojentuvat kohti nukkuvan koiran päätä. Nekin torjun.

Meidän kulkuneuvosta poistuminen tapahtuu aina viimeisenä, jos mahdollista. Annan hyörijöiden ja pyörijöiden poistua ensin pois tieltä ja sitten me kävelemme reippaasti ulos ja heti ulkona annan koiralle tilaa. Koira saa rauhassa nuuhkia ilmaa, rekisteröidä missä olemme, ohjaan koiran lähimmälle mahdolliselle nurmikko alueelle ja annan koiran hetken hengittää, tutustua paikkaan ja tehdä tarpeensa.

Niin. Ja tärkeä asia! Yksin lemmikin kanssa matkustavan on todella vaikeaa käydä vessassa matkan aikana. En jätä koiraani yksin julkisissa, enkä mielellään anna täysin vieraan vastuulle koiraani, edes hetkeksi. Lisäksi junien lemmikkivaunussa ihmisillä on jo vastuullaan oma lemmikki. Linja-auton vessa on ahdas jo ihmiselle, koira ei mahdu mukaan millään, junan vessa on aavistuksen isompi, mutta ajatus koiran tassuista vessan lattialla on ällöttävä. En ole varma olisiko lemmikki edes sallittu junan vessassa, joten ei kahvia, eikä muuta juotavaa ennen matkaa tai matkan aikana!

Muutama vinkki!

Tutustuta koira kulkuneuvoihin pienin erin. Käykää asemalla, kokeilkaa sisään astumista, anna koiran nuuhkia tilaa, älä vie koiraa suoraan pitkälle matkalle.

Juna tai linja-auto voi olla todella pelottava paikka koiralle, seuraa koiraasi ja tee matkustus helpoksi molemmille. Seuraa myös muita lemmikkejä.

Kunnioita muita matkustajia. Joku eläin saattaa pelätä toista, ihminen saattaa pelätä koiraasi, ota tämä kaikki huomioon ja pidä silmällä koiraasi.

Muista tauot! Tee ennen ja matkan jälkeen pitkähkö rauhallinen kävely koirasi kanssa ja  rentoutukaa molemmat.

Ota mukaan viltti, herkkuja ja vettä. Ennen matkaa koiralle kannattaa antaa kevyesti ruokaa, ettei pahaolo yllätä ja matkalla kannattaa herkkuja ja vettä antaa säästeliäästi, jotta perille päästään ilman tuskaista koiraa.

Hyvää matkaa!

Mari