Koiran Luonto

Tirri herättää ulkoillessa tunteita vieraissa. Ihmiset suhtautuvat Tirriin kuin suloiseen pentuun jota on aivan pakko päästä paijaamaan ja silittelemään. Ongelma on se, että Tirri itse haluaa pitää kaikki vieraat mahdollisimman kaukana ja jos vieras ei tätä ymmärrä tirpalla on kuuluva, kimeä haukkuääni varattuna rajojen ylittäjän pysäyttämiselle.

Me olemme harjoitelleet hurjan paljon ulkoilua niin kaupunkialueella kuin metsässäkin. Olen oppinut huomaamaan stressin ja pelon merkit Tirrissä, tiedän suurin piirtein Tirrin oman tilan rajat ja mitkä asiat ovat erityisen pelottavia pienen mielestä. Mörköjä ovat mm. kaikki muut koirat, naiset, varsinkin kovaääniset naiset, lapset, huppupäiset, epämääräisiin pitkiin takkeihin pukeutuvat ja silmiä muistuttavat valot tai heijastimet pimeässä. Kun tähän lisää Terrierin kammoavat miehet ja takkien turkiskaulukset kaarrammekin kaukaa lähes kaiken lähes aina.

Olemme saaneet huikean hienoja onnistumisia LAT-tekniikalla ja sitten välillä jokin peto on yllättänyt, itse en ole tajunnut ennakoida tarpeeksi tai tähtien asento nyt vaan on ollut väärä ja ulkoilu on ollut molemmista tai kaikista karmea, väsyttävä ja täynnä uhkia jokaisen kulman takana. Etenkin tähän vuodenaikaan pimeys tuo omat haasteensa ja ulkoilumme ovatkin enemmän suuntautuneet metsään ja sivukujille mörköjä vältellen.

Mutta niistä silittelyyn pyrkivistä. Olen huomannut, että pienen koiran kiukkuun ja pelkoon voidaan suhtautua hyvin eri tavalla kuin ison.

Jos Terrieri haukkuu jotakin mielestään pelottavaa ihmiset perääntyvät, minä saan osakseni paheksuvia katseita ja mutinaa. Kun Tirri haukkuu kohti ojentuvalle kädelle onkin suhtautuminen lähinnä huvittunut ja ihminen saattaa haluta vielä enemmän koskea tuota ”höpsöä pientä koiraa”. Jostain syystä Tirrin raivokas haukku herättää joissakin ihmisissä erityisen paljon uteliaisuuden sekaista hämmennystä. ”Onpas söpöä, kun pieni koira noin yrittää ja vielä minulle”-tunteita.

Tirrin kannaltahan ihmisen reaktio on ihan eri kuin koira toivoisi ja tästä seuraa se, että seuraavalla kerralla Tirri aloittaa haukkumisen vielä kauempaa ja lujempaa, jotta viesti menisi perille. Joka taas saa ihmisen innostumaan tutustumisesta vielä enemmän ja kierre on valmis.

Yleensä koira on ennen haukkumista käyttänyt melkoisen repertuaarin elekieltä yrittäen kertoa lähestyvälle ihmiselle ettei tämän käytös nyt tunnu hyvälle. Jos silmien räpyttely, pään kääntäminen pois tai vaikka kielen lipaisu ei tehoa koira siirtyy murinaan ja vasta sen jälkeen haukkumiseen. Jos haukkuminenkaan ei tehoa koiralle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin purra.

Ja jos koira toistuvasti joutuu tilanteisiin, joissa hänen elekielensä ei riitä, eikä vieras kunnioita rajoja elekieli saattaa vähentyä ja koira siirtyy suoraan haukkuun. Näin Tirrikin on oppinut toimimaan. Haukkumista edeltävää elekieltä on hyvin vähän, koska se ei ole Tirrin maailmassa toiminut. Raivokas haukkuminen alkaa heti vieraan ylitettyä koiran rajat ja kun se saa ihmisen lähinnä innostumaan lisää on pienen pakko yrittää hyökkiä kohti.

Jotta tilanne korjaantuisi pyrin itse huomioimaan Tirpan pienen pienet eleet heti ja hieman liioitellusti. Kun kotona lähestyessäni koiraa hän kääntää pään pois peräännyn, kun harjoittelemme syliä kivaksi ja Tirri siristää silmiä sylistä pääsee heti pois ja eteisessä jäykistely tuo tilaa ja valjaiden pukeminen keskeytyy. Yritän näin opettaa koiralle niin luottamusta ihmisiin kuin myös omaan tapaan kommunikoida. Tirri tulee kuunnelluksi ja huomioiduksi hänen viestiensä kautta.

Ulkona pelottaviin tilanteisiin olen opettanut Tirrille sylin pelastavan mahdin. Kun tilanne on koiralle liikaa saa syliin hyppäämällä nähdä maailman ylempää ja tarvittaessa saa oman ihmisen itsensä ja mörkön väliin.

Toisin kuin luullaan syli sinällään ei lisää pelkoa, päinvastoin. Kun sylin turvista katselee maailmaa se saattaakin olla hieman vähemmän pelottava ja koira rentoutuu oman ihmisen turvin. Sylin tulee tällöin olla koiralle paikka, jossa mitään ei tehdä väkisin ja pois pääsee tarvittaessa. Jos esimerkiksi ottaisin koiran syliin ja sitten pakottaisin kohtaamaan vieraan ihmisen sylistä tulisi taatusti pelottava paikka.

Tirri saa siis itse valita tuleeko mieluummin minun syliin vai aloittaako raivokkaan haukkumisen ja entistä useammin minä olen koiralle haukkumista mieluisampi vaihtoehto. Olen luottamuksen arvoinen ja turvallinen ihminen pelottavassa maailmassa ja karkotan haukkumista tehokkaammin vieraan pois.

Tavallaan ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat paijata pientä koiraa. Taitaa olla koodattuna ihmisyyteen kaiken pienen ja söpön ihastelu ja hellittely, mutta samalla olisi hyvä muistaa, että pienikin koira on koira, eikä sen söpönkään tarvitse hyväksyä vieraita käsiä vain siksi, että ihminen haluaa.

Välillä näkökulman kääntäminen siihen miten saisi koiran innostumaan itsestä ja pyrkimään helliteltäväksi ilman omaa lähestymistä tekisi hyvää näille pienen koiran ihailijoille. Ja sen hyväksyminen, että söpöyttä voi ihailla myös kauempaa.