Hyvinvoiva koira luonnollisella ruokinnalla

Arvostelukappale saatu kustantajalta BoD.

Koiranomistajien kesken on muutamia kestoaiheita, joista saa väittelyn aikaiseksi hyvinkin nopeasti, yksi niistä on koiran ruokinta. Yhden mielestä ainut oikea valinta on  kuivanappula, toinen vannoo raakaruuan nimiin, kolmas valmistaa koiran ruuat itse ja neljäs yrittää selvitä viidakossa ja löytää omalle koiralle parhaan ruokintatavan.

Taisto Terrieri oirehti vatsallaan hyvinkin voimakkaasti pentuna ja kävimme jo silloin koirien ravintoterapeutilla selvittämässä mikä ruoka sopii koiralle parhaiten. Sen jälkeen Terrieri on voinut pääsääntöisesti hyvin minun valmistamallani kotiruualla.

Ilman ravintoterapeuttia olisin saattanut rämpiä erilaisten ruokavalioiden suossa hyvinkin paljon pidempään etsien parasta vaihtoehtoa. Vaikka tietoa on saatavilla todella paljon on maallikon vaikea erottaa hyvää huonommasta ja ymmärtää mikä juuri omalle koiralle on se paras ruokintavaihtoehto.

Malinin uusi kirja Hyvinvoiva koira luonnollisella ruokinnalla on oiva ja selkeä sukellus ruokinnan sekavaan maailmaan.

Ensimmäinen reaktioni kirjasta oli, että se on aivan liian ohut! Miten ihmeessä 116 sivua riittää kattamaan aiheen, kun kirjahyllyssäni on useampi tiiliskivi ruokinnasta. Mutta juurikin selkeys on kirjan salaisuus. Asioista ei tehdä turhan vaikeita, kirjassa ei ole millintarkkoja ohjeistuksia, eikä ehdottomuuksia.

Kirjassa edetään selkeästi eri ruokinnan suuntauksista ruuan määrään, painonseurantaan ja ruuan käsittelyn kautta sisältöön ja lisäravinteisiin.

Selkeän ruokaympyrän kautta on helppoa pohtia onko oman koiran ruokinnassa korjattavaa ja kirjassa on hyvät ohjeet ruokavalion muokkaamiselle tai kokonaan uudeksi uudistamiselle.

Erityisen kattavasti Malin on kirjoittanut erilaisista luista. Kun yleisiä uskomuksia on, että luut joko putsaavat koiran hampaita tai katkovat ne on todella mielenkiintoista ymmärtää, että luita on hyvinkin erilaisia ja vaihtoehtoja riittää.

Toinen itselleni mieluinen osuus kirjassa on lisäravinteet. Jos koiranomistaja lopulta päättää omalle koiralleen sopivan ruokavalion seuraava kompastuskivi onkin lisäravinteet. Sen selvittäminen mitä koira tarvitsee, mitkä valmisteet ovat parhaita ja millä annostusmäärällä vaatii hurjasti aikaa ja mielenkiintoa. Malinin kirja tarjoaa oivan oikotien aiheeseen.

Ja mitä olisi ruokinta ilman kakkaa! Kirjassa on oma mielenkiintoinen osuutensa myös ulosteen analysointiin.

Itse jäin kaipaamaan lisää tietoa erilaisista lihoista. Liha on koiran ruokavalion perusta, mutta ainakaan Taisto Terrierille kaikki lihat eivät sovi ja olisi mielenkiintoista lukea aiheesta lisää.

Kaiken kaikkiaan Malinin uusi kirja on todella hyvä perusteos kaikille, jotka haluavat tarjota koiralleen monipuolisen ja vaihtelevan ruokavalion. Kirjan mukana ei tule milligramman tarkkoja ohjeistuksia, mutta tämä onkin vapauttavaa. Kirja antaa raamit tavalle ruokkia oma koira koiran omien yksilöllisten tarpeiden ja mieltymysten mukaan. Helposti ja koiran parhaaksi.

Malinin aiemmin julkaistusta Haukun herkut kirjasta täällä.

 

 

Haukun Herkut kirja

Arvostelukappale saatu kustantajalta BoD.

Kuulun niihin koiranomistajiin, jotka tuskailevat kaupassa yrittäessään selvittää koulutusnamien tuoteselosteita ja valmistusmaata. Toisaalta, Taisto Terrieri on myös niin nirso, ettei mielellään syö teollisia herkkuja. Olin siis todella innoissani, kun kuulin Malin Ekblomin uudesta Haukun Herkut kirjasta.

Heti kirjaa selatessa käy ilmi, että terveellisten herkkujen tekoon ei tarvita hurjaa määrää raaka-aineita. Reseptejä löytyy monipuolisesti erilaisista lihoista sisäelimiin, kalaan ja broileriin. Mukana on erilaisten pannarien ohjeita, kuin myös yhden raaka-aineen kokkausvinkkejä.

Kirjan alussa Malin vinkkaa vaihtoehtoja ohjeiden muokkaamisesta erikoisruokavalioita noudattaville koirille ja samalla selviää, että vaikka reseptit ovat yksinkertaisia ja koostuvat perusraaka-aineista vaihtoehtoja on loputtomiin.

Olen testannut suurimman osan herkuista Taisto Terrierille ja kaikki on maistunut erittäin hyvin. Veripannari oli jopa niin hyvän tuoksuista, että koira vahti uunin vieressä kypsymistä, samoin kävi sisäelimien kypsyessä.

Malin ei ota kirjassa kantaa lihan eettisyyteen, itse jätin omista vakaumuksista ja arvoista johtuen väliin tonnikalan ja broilerin, mutta onkikalat tulemme testaamaan kesällä, sekä juhlapäivinä maksalaatikon.

Namien tekoon ei mene paljoakaan aikaa, mutta pientä tapojen muokkausta itsetehdyt namit vaativat. Ensin pitää löytää raaka-aineet. Lihat löytyvät kaupasta, mutta sisäelimissä turvauduin perinteiseen lihakauppaan ja heidän loistavaan palveluunsa. On melkoista luksusta keskustella myyjän kanssa! Tai saada lihat mukaan paperikääreessä! (Käärepaperi on muuten huikea virike pitkäksi aikaa)

Toinen suurempi muutos on namien säilyvyys. Teolliset herkut säilyvät taskun pohjalla kuukausia, itsetehdyt pitää aina muistaa ottaa mukaan jääkaapista tai pakastimesta ja erityisesti pois taskusta sisään tullessa.

Helpointa on tehdä kerralla muutamaa erilaista herkkua ja pannaria ja sekoittaa samaan pussiin useampaa makua. Koiran mielenkiinto nameihin pysyy näin yllä ja herkkuvarastoa on helppo täydentää. Meillä Taisto Terrieri oppi varsin nopeasti, että pakastimen oven ääni yhdistettynä muovipussin rapinaan tarkoittaa hauskaa herkkuhetkeä.

Pannarista leikatut pitkät herkkutikut ovat huikea oivallus hetkiin, kun terrieri kaipaa pitkäaikaista syömistä ulkona, esimerkiksi kun katselemme kauempaa skeittilautojen ohikiitoa.  Tästä vinkistä olen erityisen kiitollinen Malinille.

Kun kirjan ohjeilla on muutaman kerran täyttänyt pakastelokeron ja tottunut uuteen rutiiniin hämmästelee miten ihmeessä tuli ennen toimeen ilman itsetehtyjä herkkuja tai mitä koira ylipäätään söi aiemmin.  Meistä kumpikaan ei kaipaa kaupan teollisesti valmistettuja herkkuja ja kirja jäi pysyvästi keittiöön käyttöön.

Kirjan voi ostaa mm. täältä.

 

 

Koirani syö mesiangervoa, miksi?

Olemme kesäisellä säällä ulkoilemassa ja Mini pysähtyy tarkastelemaan lähimipiä polunvarren kasvustoja, tämä kohta on hieman kosteikkomainen. Kiinnitän huomota siihen että kasvien haistelu ja tarkastelu on nyt erilaista kuin pissojen tai muun hajun haistelu. Kasvit tutkitaan jotenkin rivakalla otteella ja sitten se oikea löytyy. Mini mäyrikseni alkaa syömään valittua kasvia kuin märehtiä konsanaan. Olen ihmeissäni, mitä nyt? mikä tuo kasvi on joka syödään noin intensiteetillä? ja miksi?

MesiangervoIMG_0989Ensin selvitin mikä kasvi on kyseessä ja Mesiangervosta selvisi seuraavaa :

  •  alentaa kuumetta ja hoitaa tulehduksia
  • hien- ja virtsaneritystä lisäävän ja antireumaattisen vaikutuksen takia sitä käytetään niveltulehduksiin, reumaattisiin vaivoihin, kihtiin ja sidekudostulehduksiin.
  • antiseptinen ja virkistävä vaikutus
  • vaikuttaa ulkoisesti ja sisäisesti käytettynä kipuihin, päänsärkyihin, hermosärkyihin ja lihaskouristuksiin.
  • käytetään vahvistamaan sydäntä, hoitamaan verisuonten kalkkeutumisia, verenpainetautia ja ohentamaan verta aspiriinin tapaan.

Vaikea sanoa mihin vaivaan hän tätä kasvia alkoi syömään, koska itse en huomannut mitään erikoista koirassa. Ehkä se olikin osittain ennaltaehkäisevää.  Mini sai jotkatapauksessa kasvista todennäköiseti sen mitä tarvitsi, juuri sillä hetkellä. Luonnonlääkintää parhaimmillaan! Eläimet tietävät mitä tarvitsevat, luota siihen.

Tämä on tapahtunut ensimmäisen kerran edellisen kesän lopussa ja nyt kerran tämän kuluvan kesän aikana. Ei siis usein, mutta täytyy tarkailla asiaa ja siihen liittyviä mahdollisia käytösmuutoksia tai tapahtumia. Kannattaa miettiä syytä taustalla ennemmin kuin kieltää koiraa syömästä. Ruohon syömisen kanssa on sama juttu, miksi koira haluaa puhdistaa suolistoa? Tukos, kipu, stressi, puutos, jokin sisäelimellinen tarve jne.

Ihania kesäulkoiluja!   Taru & Mini ❤

IMG_1064 Katso video alla, siitä näkee kettä kasvin lehdet syödään huolella.

 

 

 

 

 

 

 

 

5+1 vinkkiä arkeen

Tuttu tilanne kaikille koiranomistajille. Arki vie mennessään, on kiire, stressaa ja koirakin kaipaa huomiota.

Helpoin tapa virikkeistää koiraa on antaa hänelle jotakin uutta tutkittavaa.

  1. Tutun koirakaverin lelu

Kaapissa kannattaa aina säilyttää muutamaa tutun koirakaverin lelua. Itse kävin ystäväni kanssa kaupassa, molemmat ostimme kolme pientä lelua, annoimme ne omalle koiralle ja viikon päästä lelut vaihdettiin. Lelut odottavat kaapissa hetkeä, kun koira kaipaa puuhaa. Tutulta koirakaverilta tuoksuva lelu pitää oman koiran touhukkaana pitkän aikaa.

kaverilelut
Leluja, joilla tuttu koirakaveri on leikkinyt on helppo säilyttää kaapissa odottamassa hetkeä, kun oma koira kaipaa erityistä puuhaa.

2. Nuuskumatto

Nuuskumatolle voi heitellä koiran lempiherkkuja samalla, kun itse päivittelee somea ja kirjoittaa blogitekstejä.

IMG_5177
Valmiit nuuskumatot

3. Piknik lattialla

Aseta lattialle viltti tai lakana. Etsi keittiön kaapeista turvallisia, koiralle jännittäviä ruoka-aineita. Esimerkiksi multainen porkkana, omena, pala kurkkua, keitetty kananmuna, yrttiruukku. Ota huomioon, että koira saattaa syödä ruuan, älä siis tarjoa mitään, mitä koirasi ei saa syödä. Asettele ruuat viltille. Mukaan voit asettaa vaikka ulkoa tuomasi oksan, kiven tai peilin. Kirjapinoilla voit tehdä lattialle erikorkuisia tasoja. Voit heitellä viltin päälle koiran lempinameja. Näin koira saa sekä etsiä namit, että tutkia ja haistella erilaisia ruokia ja esineitä.

piknik
Peitolla on kiviä, sulka, peili, poronsarvi, oksa, porkkana, bataatti, keitetty kananmuna, pakasteherneitä, mustikoita, parsakaali ja lehtikaalia.

4. Kätketyt namit ja lelut

Tee koiralle revittäviä nami-tai lelukätköjä. Laita luu paperipussiin, rutista pussin suu kiinni ja anna koiran repiä pussi. Käytä myös tyhjät vessapaperirullat, kananmunakennot ja pahvilaatikot. Jos koirasi on erityisen tottunut kätköihin piilota namit useampaan laatikkoon sisäkkäin.

Voit myös näyttää koiralle lelun, pyytää koiraa odottamaan ja kätkeä lelun toiseen huoneeseen. Aloita helpoilla piiloilla ja keksi haastavampia kätköjä koiran taitojen karttuessa.

namit ilmassa
Aina piilojen ei tarvitse olla maassa. Ilmasta roikkuvat namipussit tai nakinpalat ovat uusi hauska haaste koiralle.

5. Ongintaa kylpyhuoneessa

Täytä vati vedellä, ripottele veteen kuivanameja tai leluja. Anna koiran noukkia namit ja lelut vedestä.

pesuvati
Pesuvadissa vettä ja leluja.

 

 + 1. Yhdessä olo

Ota koira kainaloon sohvalle, unohda turhat kiireet. Tee vain välttämätön ja sulje läppäri, puhelin tai kirja. Tunne sormissa koiran turkki, koiran sydämen lyönnit, hengitä ja nauti. Tärkeintä on läsnäolo, ei stressissä elo.

villasukka
Ole läsnä ja unohda kiire!

 

Herkkuja metsästämässä

 

Kille-koirani kanssa pähkäilin pitkään herkkujen kanssa. Se ei tuntunut olevan niistä juuri lainkaan kiinnostunut. Tylsistä tylsin juttu oli joku nakinpala, jota tungin Killen kuonon eteen. Luin ohjeita siitä, miten myös koiran eteen maahan voi vaikka heittää kourallisen nameja toisen koiran tullessa vastaan ja miten tosi hyvällä herkulla voi opettaa koiran ohittamaan nätisti. Ei onnistunut!

Yritin vaihtaa namit myös leluihin, joista koetin tehdä superkiinnostavia ja haluttavia – niillä sai leikkiä ihanaa vetoleikkiä vain ihan pikkuisen aikaa joskus sisällä ja ne piilotettiin nopasti takaisin kaapin kätköihin. No sama juttu, ulkona lelu ei kiinnostanut ollenkaan. Siellähän on monta kertaa mielenkiintoisempia asioita, kuten toisten koirien tuoksut, ehkä jopa juoksut ja toiset koirat itsessään sekä mielettömät, tuoreet riistanhajut tai puolikesyt urbaanioravat ja varislinnut.

Lopulta keksin ratkaisuksi tehdä nameista ”saaliita”! Liitin herkkuihin  jahtaamisen tyydytyksen ja liikkeen nautinnon. Nameista tuli heti monta kertaa arvokkaampia koiran kiinnostushierarkiassa!  Käytän siis kehusanaa ’je’, ja siitä palkkioksi saa herkun vaikkapa heitettynä maahan.

Tässä muutama tosi helppo tapa:

Heitä nami matalla liikkeellä maahan, niin että koira näkee namin lentävän ja pääsee jahtaamaan sitä ja lopulta myös tavoittamaan sen. Killellä heittely on saanut aikaan myös sen että se on motivoitunut etsimään namia pidempään. Aiemmin kun vain tiputin namin maahan se ei oikein jaksanut nuuskia sen perään.

Omat suunnanvaihdot ja takaperin juokseminen välillä lisäävät koiran keskittymistä palkan tavoitteluun.

Monelle koiralle heitellään nameja niin, että ne nappaavat ne  suoraan ilmasta – tätä voi hyödyntää myös palkkaamisessa, sillä se on useimmiten koirasta tosi kivaa. Meillä on tähän erikseen kehotesana ’nakkaa’. Siitä Kille tietää, että heitän namin ilmaan ja se osaa tavoitella sitä.

Lisäksi voi opettaa koiralle jonkin hauskan, dynaamisen toiminnon. Meillä Killen kanssa sujuu aika hyvin ulkona jo käsi-kehote, jolloin Kille käy koskettamassa ojennettua kämmentä ja saa siitä palkaksi namin heiton.  Toiminta voi olla mitä tahansa muutakin, kunhan se on aluksi niin helppoa, että koira jaksaa keskittyä siihen.

Koiran voi saada kiinnostumaan itsestään myös näin: Vie nami koiran kuonon eteen, mutta liikuta namikättä ja pidä vaikka jotain maiskuttavaa ääntä samalla, kun koira tavoittelee namia. Lisää liikettä ja kestoa ja vaihtele suuntaa. Oleellista on etei koira kyllästy tavoittelemiseen, eli anna aluksi herkku nopeasti ja lisää tavoitetta vähitellen.

IMG_6671
Kille odottaa että palkka heitettäisiin.

Namin heittelyissä, kehumisessa ja omassa liikkumisessa kannattaa kiinnittää huomiota koiran mielentilaan – koira saattaa innostua ja kiihtyä omistajan nopeista liikkeistä paljonkin. Ja heittely ja jahtaaminenhan on sellaisenaan kiihdyttävää.  Aina siis tunnustellen, että koira pysyy levollisena, sillä palkatessa palkkaa aina myös mielentilaa.

Lisäksi kannattaa  olla tarkka namien heittelyssä – nami ei saa mennä sellaisen paikkaan, jossa koira liukastuu tai joka on jollain tavoin liian haastava tai maassa on jotain terävää jne.

Näillä keinoin meillä ovat alkaneet sujua muiden koirien ja luonnoneläintenkin ohitukset.  Varmasti syvennämme näitä ja keksimme vielä vaikka mitä hauskoja leikkejä ja namipelejä ulos. On huippuhienoa nähdä koiran motivaatio ja innostus ja kokea niitä aivan parhaita hetkiä, kun Kille selvästi valitsee meidän namileikkimme riippumatta siitä mitä muualla tapahtuu!

p.S. Koirakoulu Vision sivuilla oli idea viikonpäivänameista – siis että namit jakaisikin etukäteen niin, että jokaiselle päivälle olisi eri namit. Tätä ajattelin kokeilla myös, tällä hetkellä vaihtelen nameja jatkuvasti ilman mitään järjestelmää. Vaikka viisi eri namskumakupäivää viikossa ja välillä yllärinä joku eikoisherkku lisäisi varmasti myös namien arvoa.

Reetta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Villiinny!

IMG_4935.JPG

 

Parhaillaan vietetään villiyrttikuukautta 2017. Koiran kanssa on mukava harrastaa myös keräilyä. Villiyrtit on mainio alkukesän keräilykohde. Samalla syntyy kosketuskontakti kasvillisuuteen ja luonnon mikrobeihin – sehän on oleellista vastustuskyvyllemme. Jos ajatukseni on tuoda lenkiltä kotiin vaikkapa villivihannesainekset, otan mukaan repun ja pieniä muovipusseja, joihin kokoan kuhunkin omaa lajiaan. Hyvä olkalaukku ajaisi saman asian. Samoja muovipusseja voi käyttää uudelleen ja uudelleen. Lisäksi minulla on pienet sakset ja hanskat, jos aion pimia nokkosia. Jos sattuu meheville apajille eikä ole varautunut, kakkapussiin mahtuu valtava määrä kasvinosia. Killen kanssa on hiukan haastavaa tehdä keräilyä, mutta olen ottanut mukaan herkkuja tai sen omia nappuloita, ja se etsii niitä juuri sopivan ajan, että ehdin hiukkasen poimia. Tavoitteenamme on toki, että se oppii ottamaan rennosti poiminnan ajan.

Jos vihanneksia ei ehdi heti käsitellä kotona ne voi jättää jääkaappiin suljettuun muovipussiin. Itse ripottelen tällöin niiden päälle aina hiukan vesipisaroita, jotta ne eivät nahistu. Ideaali on kuitenkin, että saa yrtit käsiteltyä mahdollisimman pian. Peruskäsittely yrteille on huuhtelu, ja huonojen osien ja vahingossa mukaan tulleiden vaikkapa heinä korsien poisto. Kasveista valutetaan vesi ja sen jälkeen ne levitellään kuivaamaan. Itse teen usein nokkosesta, voikukasta ja vuohenputkesta myös kevyesti ryöppäämällä muhennosta. Ryöpättynä ne on myös helppo pakastaa ja käyttää talven mittaan.

Jokamiehenoikeudet koskevat luonnonkasvien keruuta. Kasveja ei revitä juurineen ja eikä kasvustoja tietenkään poimita olemattomiin. Itse vältän kokonaan sellaisia kasveja kuin vaikkapa kalllioimarre. Niitä käytetään paljon villliyrttiresepteissä ja ne ovatkin hyviä, mutta riskinä on kasvien häviäminen kasvupaikoiltaan. Itse kerään puuvartisten kasvien osia vain omalta pihalta. Maanomistajan luvalla niitäkin voi poimia maltilla. Voi kuitekin miettiä haluaako mustikan kukkana vai kypsänä marjana.

Minulla on tietyt luonnonkasvit, joita ainakin pyrin keräämään vuosittain:

Alkukesän salaateiksi ja leivän päällysteeksi:
maitohorsma, koivunlehti, voikukka, piharatamo, vuohenputki, siankärsämön lehdet, voikukan kukat.
Viherjauheeksi kuivattuna: vuohenputki, nokkonen, voikukka, piharatamo
Teeksi (lehdet tai kukat kokonaisina kuivattuna) edellä mainittujen lisäksi koivunlehti, mustikanlehti (omasta pihasta) ja vadelman sekä mansikanlehti, apiloiden kukinnot.
Flunssa- ja kuukautiskipulääkkeeksi: mesiangervon ja siankärsämön kukintoja.
Haavoihin: piharatamoa kuivattuna jauheena.

Luonnosta löytyy toki paljon paljon muutakin ja myös käsittelytapoja on lukemattomia villiyrttigurmeesta fermentoituun vadelmateehen. Mutta jo nokkosella ja voikukalla pääsee jo tosi pitkälle! Ne ovatkin aloittelijoille kaikkein helpommat ja myös palkitsevimmat, koska ne antavat paljon satoa ja ovat maukkaita!

Kun alkaa katsella ympärilleen sillä silmällä, että ympäröivä luonto on kuin valtava herkkukasvimaa, alkaa tietenkin miettiä myös koiran vaikutusta ympäristöön. Pelkkä virtsa jo rehevöittää, eikä koirankakkojen keskeltä ole kiva poimia. Luonnollisesti kakat tulee tietysti poimia luonnosta – ei siksi, etteivät ne maatuisi, vaan siksi, että ne todella rehevöittävät ja tietenkin levittävät mm loisia. Virtsalle ei kuitenkaan mahda mitään. Jonkinlaisena kiusallisena kompromissina tähtään itse siihen, että enimmät koiranpissat päätyisivät alueille, jotka ovat jo valmiiksi aika kuormittuneita ja rakon tyhjetessä tähtään herkemmille alueille. Villivihannekset tulee tietenkin muutenkin poimia paikoista, joissa on mahdollisimman puhdasta.

Itse koen että kasvien poimiminen ruuaksi alkaa muuttaa ajattelutapojamme ja haluamme suojella kasvien monimuotoisia elinympäristöjä. Luonnonkasvien keruulla on paljon hyviä vaikutuksia!

Eipä siis muuta kuin kiehtovia keruita koirakaverin kanssa ja herkullisia ruokahetkiä!

Reetta

P.S. koirallekin voi maistua mm nokkosjauhe!

Syöminen ilman ruokakuppia ?

Totta! Ihanaa kun saa toteuttaa koiramaisia juttuja syömisen yhteydessä 🙂

Aikuinen, terve koira ei tarvitse kuppia, ainakaan jokaisella ruokailulla. Peruskupista suoraan tarjoillut nappulat ja muut mössöt jättävät monta koiralle tarpeellista vaihetta pois. Se saattaa aiheuttaa pitkällä aikavälillä turhautumista. Esimerkiksi pureskelu jää hyvin lyhyeksi tai sitä ei ole ollenkaan. Pureskelu on yksi koiran perustarpeista (tästä tulossa oma juttunsa). Kuppiruokailu saattaa lisätä ahmimista. Saattaa aiheuttaa ilmavaivoja. Ylipäätään vähentää ruokailuun liittyviä rituaaleja jotka koira itse saalistaessaan suorittaisi. Luonnossa ruoka ei tule kuin automaatista, pitää jahdata, saalistaa, kaivaa, tonkia, loikkia, suunnitella, ravistella, repiä, raadella….lopuksi syödään.

Kaupoissa on hyviä vaihtoetoja ruuan vaihtoehtoiseen tarjoiluun mm. ahmijan kupit ja kongit, erilaiset ruokapelit. Ekologisempia vaihtoehtoja ovat kaikki pahvipakkaukset mitä kotoa tulee mm. vanhat joulukalenterin pohjat, talouspaperirullat, tyhjät munakennot, muropaketit, sanomalehdet jne. laita näiden sisään ruokaa, jolloin koira ensin joutuu vähän repimään eli tekemään töitä kunnes ruoka on saatavilla.  Tee vaikka kokonainen kasa erilaisia myttyjä  joiden sisällä on ruokaa. Voit laittaa ruokaa ulos nurmikolle, puun runkoon, piilottaa maahan. Laittaa ruokaa roikkumaan.  Tyhjäksi kalutut ydinluut käyvät hyvin kongista. Näillä konsteilla koiralla on puuhaa ruokailun yhteydessä ja ruokailu kestää pidempään. Ongelmanratkaisu nostaa koiran itsetuntoa. Pidentyneet ruokailut ja luontainen käytös sen ympärillä alentaa koiran stressitasoja.

Jos tämä on koiralle uutta niin aloita pienin askelin. Vaikka tulitikkuaskin sisäosa jossa nami sisällä tai avonainen sanomalehti jonka keskellä nami. Näin on helpompi edetä vaikeampiin tehtäviin. Joillain yksilöillä voi mennä hetki ennen kuin ymmärtävät uuden toimintatavan.

Huomioi aina koiran mielentila, ettei tilanne mene yli (innostuu liikaa, pelästy tms). Siksi on tärkeää aloittaa helposta. Tarkkaile tarvitseeko koira mahdollisesti rohkaisua tai jos taas syö esim. sanomalehdet, aloita materiaaleista jotka ei mene silpuksi. Voit myös laittaa nappulat ulos nurmikolle. Tai kokeile normaalista poikkeavaan aikaan, kun koira on rauhallinen eikä varsinaisesti odota ruokaa.

Kesällä on ihana syödä ulkona, iltalenkin yhteydessä ruokailu ulkona, lämpimällä rantakalliolla…. molemmille 🙂 tai helteellä…… jäädytä joku ihana herkkuruoka pakastimessa ja anna oma jäätelö koiralle.

Yksi erinomainen tapa syödä on laittaa veteen ruokaa (vatiin tms ), anna koiran onkia sieltä, samalla se saa viilennystä ja nestettä. Etenkin kesällä tämä on erinomainen!

Käytä mielikuvitusta, tässä lajissa on taivas rajana.  Muista aina turvallisuus !

Anna koiralle ruokarauha !

Lisää vinkkejä, katso blogin pääsivun viereisestä Pinterest palkista.                                          

Taru ja Mini

Kuvat Karoliina Pertamo

 

 

ruokaa puunkolossa                                                                                Puunkolossa on evästä 🙂

Nakkirata
Leijuvat Nakit 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Raaka Runeberg?

img_3196

No niin, ryhdyin hifistelemään runebergin päivän kunniaksi. Päätin tehdä koiran runebergin tortun! Onnistuinkohan? Kille saa päättää.

img_3211

 

Ajatukseni oli laittaa muottiin taikinaksi possun kieltä ja ”hilloksi” maksaa. Ruusunmarjahillo tai vaikka vattuhillo toimisi ihan yhtä hyvin, jos koira pitää marjoista.  Joskaan en muistanut, että tuoreena kieli ei olekaan ihan niin vaaleaa kuin keitettynä, joten maksan ja kielen ero ei ole ihan niin näkyvä kuin kuvittelin

Pilkoin sitkeän kielen saksilla pieniksi paloiksi ja sekoitin joukkoon vähän öljyä ja nokkosjauhetta – ajatuksena kun oli, että nämä ”tortut” olisivat terveellisiä ja vähemmän rasvaisia-. Käytin kakkuvuokaa, jossa on pieniä muotteja, idea on tehdä vain herkkupaloja.

Kolot maksaa varten:

img_3213

Maksat lisätty ja vielä loppusilaukseksi (tämän kerran) tonnikalapasteijaa, josta Kille sekoaa:

img_3215

Annan näitä herkkuja koiralle raakana ja  pakastettuna  ja Kille saa etsiä niitä asunnosta. Jäisten herkkujen etsiminen vaatii kuonoa ja monesti yhdenkin pakastetun ”muffinin” etsimisessä jo tulee tarpeeksi virikettä. Ja makuhan on myös virike.

koiran runebergintorttujen tekemiseen meni sellainen vartin verran, kun kokosin kaikki tarvikkeet ja lopuksi tiskasin. Hitain vaihe oli kielen paloittelu. Jäätyminen vie tietenkin aikansa myös.

Tässä jäätynyt raakaruuneperi 🙂

img_3230

Kille nauttii etsimisestä: (Sorry pimeys)

 

Ainakin Killen mielestä raakaruuneperit olivat hurjan ihania etsittäviä ja maukkaita!

Helppo tapa saada jäisiä raakamakupaloja on täyttää muotit jauhelihalla tai vaikka pelkällä jauhetulla maksalla.

Hygieniasta vielä.  Kille syö raakaa niin vähän, että ostan aineksia yleensä läheisestä lihakaupasta, siis ihmisille tarkoitettuja luita, sisäelimiä ja kanansiipiä. Ihan varmasti kuitenkin koirillekin tarkoitettu nykyraakaruoka on laadukasta.  Tarkkana kannattaa silti olla.

Kun käsittelen raakaa lihaa koiraa varten, minulla on aina sama veitsi ja leikkuulauta. Pesen kädet ja astiat huolellisesti käsittelyn jälkeen, samoin pöytäpinnat. Jotkut käyttävät käsittelyssä jopa hanskoja. Tuoreen lihan kanssa on tärkeää myös huolehtia, ettei ettei kylmäketju katkea! Pakasteidenkaan ei saisi antaa sulaa eli kylmäkassissa kotiin.

No mutta, vielä piti vinkata koiraperheille kivaa kirjaa, jolla pääsee kivasti Runebergin päivän 5.2. tunnelmaan:  http://maurikunnas.net/teokset/kuvakirjat/koiramaen-martta-ja-ruuneperi/

Mukavaa kansallisrunoilijan päivää!