Kategoria: Koulutus

Ruokakauppaan koiran kera?

julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Koulutus

Kesäkuun puolivälissä aamukahvit läikähtivät pöydälle, kun luin uutisen koirista ruokakaupassa. Uusi maa- ja metsätalousministeriön elintarvikehygienia-asetus sallii koirakon vierailun kaupassa ja kioskissa, joissa myydään elintarvikkeita, toki itse kauppias saa kieltää koirakot halutessaan. Olin niin hämmentynyt uutisesta, että tarkastin paristakin lähteestä onko se varmasti totta.

Olen ulkomaan lomilla kateellisena seurannut koiria omistajineen ruokakaupoissa ja samalla ollut kiitollinen kotimaan asennemuutoksista. Terrieri täyttää heinäkuussa 9 vuotta ja jo tänä aikana olemme kokeneet suuren muutoksen suhtautumisessa koiriin julkisissa tiloissa.

Saatamme nimittäin hyvinkin asua Suomen koiramyönteisimmällä alueella. Lähes jokainen lähiseudun kahvila, ravintola ja baari toivottaa koirat tervetulleiksi, samoin kirjasto, apteekki, ostoskeskukset ja tietysti julkiset kulkuneuvot. Terrieri on usein mukanani arjen menoissa ja tottunut asioimaan erilaisissa tiloissa. Onhan Terrierin ehdoton lempikohde ostoskeskukset, joiden tuoksumaailma huumaa koirani joka ikisellä vierailulla. Se, että pääsisimme nopeasti piipahtamaan myös ruokakaupassa olisi helpotus arkeemme ja erityisen huikeaa yhteisillä lomamatkoilla.

Me matkustamme Terrierin kera lähes aina kaksin ja julkisilla kulkuvälineillä. Useamman kerran lomaillessa olen tuskastellut kauppareissujen suhteen. Eräänkin kerran soitin Hangon kaikki ruokakaupat läpi ja kysyin onko mahdollista tilata ostokset etukäteen ja käydä kaupan ovella lunastamassa ne. Ei ollut. Sillä reissulla sain majapaikan ystävällisen naapurin pitämään Terrierille seuraa siksi aikaa, kun itse juoksin pikaisesti lähimpään kauppaan tekemään viikonlopun ruokaostokset.

En ikinä jättäisi Terrieriä, tai mitään muutakaan koiraa, kaupan eteen edes niihin ankeisiin lukollisiin koppeihin. En myöskään jätä Terrieriä uusiin majapaikkoihin yksin ennen kuin koira on kotiutunut tilaan. Mieluusti käytän paikallisia palveluja ja näin tuen alueen yrittäjiä, mutta käytännössä syön usein reissuissa kevyitä, kotoa asti mukana kannettuja pussiruokia. Onneksi koiraystävälliset ravintolat yleistyvät vauhdilla.

Uutisen kommenteissa moni, myös koiranomistajat, kommentoivat, ettei koira yksinkertaisesti kuulu kauppaan. Piste. Totta on, että läheskään jokainen koira ei osaa toimia tai viihdy julkisissa tiloissa. Kovat äänet, liukas lattia, vieraat ihmiset saattavat pelottaa koiraa. Koira ei ehkä ole tottunut kävelemään vierellä kauniisti tai on kovin haukkuherkkä.

Tässä kohtaa onkin koiran parhaiten tuntevalla omalla ihmisellä syytä harkintaan. Hänen vastuulla on joko pitää koira poissa kaupoista tai tutustuttaa koira pikkuhiljaa tilanteisiin ja tehdä kauppareissusta koiralle mieluinen seikkailu. Pikainen kauppareissu voi olla myös koiran arjen mukava sosiaalinen virike. Terrieri nauttii suunnattomasti, kun pääsee Redissä pyörähtämään omissa lempikaupoissaan. Namit ja rapsutukset kirjakaupassa, kukkakaupassa ja apteekissa takaavat, että koirani pyytää pääsyä näihin kerta toisensa jälkeen. Samalla ohimennen minä teen tarpeelliset ja tarpeettomat ostokseni.

Entä, jos koira kuolaa ja pissaa kaupan hyllyt? Toki se on mahdollista. Olen itsekin todistanut pennun pissaamisen lemmikkitarvikekaupassa, mutten koskaan nähnyt koiran pissaavan ruokakaupassa ulkomaan matkoillani tai kotimaan julkisissa tiloissa. Toivoisin, että ihmiset tuntisivat koiransa, eivätkä toisi merkkaavaa koiraa julkisiin tiloihin. Jälleen vastuu on ihmisellä, ennakoinnilla ja koulutuksella pääsee pitkälle, jos haluaa.

Sitten ovat allergiset. On varmasti vaikeaa elää maailmassa, joka on täynnä koirankarvaa ja -pölyä. Itselleni on edelleen suuri mysteeri miten kovin allerginen ei voi vierailla kirjastossa, jos siellä on käynyt koira, mutta voi lainata kotiin kirjan, joka on ollut neljä viikkoa koirataloudessa.

Nyt viimeisimmissä vaaleissa selvittelin myös oman alueeni äänestyspaikkaepäselvyyksiä. Minusta on ollut varsin outoa, että ennakkoäänestämään pääsee koiran kera, mutta varsinaisena vaalipäivänä samassa tilassa koirat ovat kiellettyjä eläinpölyyn vedoten. Sain keskusvaalilautakunnasta vastaukseksi sen, että ennakkovaaleissa tilaa hallitsee ja luo säännöt kirjasto, joka sallii koirat ja äänestyspäivänä noudatetaan yleisiä oikeusministeriön määrittämiä ohjeita, jotka koiran kieltävät. Jos olisin kovasti allerginen saattaisin olla käytännöstä yhtä hämilläni, kuin nyt koiranomistajana.

En siis millään jaksa uskoa, että satunnainen koira ruokakaupassa aiheuttaisi suuria ongelmia allergisille. Ehkä joillekin yksittäisille toki, mutta jos on kovin allerginen saattaa saada oireet minun vaatteissani kulkeutuvasta Terrierin hilseestä tai siitä opaskoirasta, joka jo nyt saa kaupassa vierailla.

Allergisia enemmän sympatiani saavat ihmiset, jotka pelkäävät koiria. Se, että joutuisin alituiseen pelkäämään kaupan hyllyn takaa yhtäkkiä eteeni ilmestyvää murhamiestä olisi stressaavaa ja saattaisin lopettaa kauppareissut tyystin. Onkin todella tärkeää, että jokainen koira on ihmisensä hallussa ja koirakon välit ovat hyvät. Kun me osoitamme ihmisille, ettei koira käyttäydy heitä kohtaan aggressiivisesti vaan on vuorovaikutuksessa meidän kanssa saamme ehkä vähän vastapuolen pelkoa laantumaan.

Epäilen vahvasti, ettei kovinkaan moni ruokakauppias salli koiria myymälässään ihan lähivuosina. En myöskään näe, että perheet rahtaavat perjantaisin lasten lisäksi koiran mukanaan viikonlopun ruokaostoksille. Mutta tosissaan toivon, että pienten turistipaikkojen lähikauppa sallii koiran pikaisen vierailun. Samoin toivon avarakatseisuutta lähikaupoiltani. Vegekauppa täällä Helsingissä ja ilmeisesti myös Turussa ehti ensimmäiseksi. Terrieri on tervetullut ostoksille mukaan ja näin rahani ohjautuvat jatkossa heille entistä varmemmin.

Koira ja pelottavat kasvomaskit

julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Koulutus

Meidän ihmisten elämä on viime aikoina kokenut suuria mullistuksia, mutta entäpä koirien? Sen lisäksi, että oma ihminen viettää paljon aikaa kotona poissaolevana osa ihmisistä on muuttunut ”kasvottomiksi” ja näiden ihmisten hengitystapa poikkeaa totutusta. Onko oma koirasi huomannut muutoksen sinussa tai vastaantulijoissa lenkkipolulla?

Koirilla on oma elekielensä, jossa tärkeässä osassa ovat koiran kasvot. Koirat viestivät toisilleen muun muassa silmillä, suulla, suunpielillä, korvilla, kuonolla ja pään asennolla. Kun opettelee tulkitsemaan näitä pienen pieniä signaaleja oma koira on jälleen hieman onnellisempi. Enää koiran ei tarvitse huutaa, vaan ihminen ymmärtää tilanteen kuiskauksesta. Ja toki kielitaidolla pystyy tulkitsemaan miten kadulla vastaantuleva koira suhtautuu omaan koiraan ja näin tarpeen mukaan voi itse ennakoiden auttaa koiria kohtaamaan sopuisasti.

Ystävälläni on pieni koira, joka usein syliin hypättyään tuijottaa ystävääni silmiin samalla siristäen omia silmiään voimakkaasti. Pitkään ystäväni luuli, että koiran silmissä on roskia, mutta lopulta keksimme paremman syyn siristelylle. Ystäväni on kova stressaamaan ja pieni koira yritti rauhoittaa ystävääni. Koira hyppäsi syliin ja yritti kaikin keinon viestittää omalle ihmiselleen, että kaikki on hyvin, ei ole mitään syytä stressata, kaikesta selvitään. Nykyään, kun koira hyppää syliin silmiä siristäen ystäväni hengittää, laskee hartiat ja tyytyväinen koira kierähtää syliin nukkumaan, maailma on jälleen kohdillaan, kun oma ihminen keskittyy hetkeen ja rauhoittuu.

Tutkimuksissa on selvinnyt, että eniten koiria kiinnostaa tutkia toisten koirien kasvoja, mutta toiseksi mielenkiintoisimmat ovat ihmisten kasvot. Koira myös tulkitsee mielenliikkeitämme kasvojemme ilmeistä.  On siis hyvin ymmärrettävää, jos koirien mielestä maailma on muuttunut viime aikoina huomattavan paljon pelottavammaksi, kuin vielä hetki sitten.

Oma koirani, Taisto Terrieri on suhtautunut aina epäluuloisesti ihmisiin, joilla on aurinkolasit kasvoilla. Koirani ei joko pysty tulkitsemaan mihin ihmisen katse kohdistuu tai ihmisen silmät ovat pelottavan suuret ja mustat, jotka tuijottavat tyhjinä suoraan kohti.

Joka ikinen kevät me palaamme hetkeksi lähtöruutuun ja kaarramme ihmiset aurinkolaseineen hieman kauempaa. Samoin itse käytän aurinkolaseja kohtuudella ja laitan ne aina kasvoille niin, että Terrieri näkee mitä teen. Toisinaan jos koira viilettää ulkona edelläni pitkään, otan lasit pois kasvoiltani ennen kuin Terrieri kääntyy katsomaan minua. Koira on saattanut  unohtaa aurinkolasit ja pelästyy, että oma ihminen on muuttunut yllättäen zombieksi. Kesän puolivälissä tilanne on jo normalisoitunut ja Terrieri on tottunut ihmisten omituisuuksiin, kunnes seuraavana keväänä kaikki alkaa alusta.

Nyt osalta ihmisistä on kadonnut suurin osa kasvojen alaosasta. Koira ei näe ihmisen nenää, poskia tai suuta, tilalla on maski, joka muuttaa myös hengityksen äänen, tuoksun ja ilmavirran. Maailmanloppu saattaa olla lähellä.

Meillä Terrierin on helpompi sulattaa ”kevyt” hengityssuoja, se, joka on suorakaiteenmallinen pala korvalenkeillä. Isompi, kupumainen herättää koirassa selvästi enemmän huolta. Eikä ihme, suoja alkaa heti silmien alta ja muuttaa myös ihmisen kasvojen muotoa.

Jos huomaat koirasi pelkäävän vastaantulevia kasvottomia ihmisiä helpointa on ennakoida ja kaartaa ihmiset vielä normaalia turvaväliä hieman kauempaa. Koiralle on huomattavasti helpompaa lähestyä jännittävää asiaa hieman sivuttain, kylki kohti pelottavaa kohdetta. Jos koira on todella epäluuloinen on parasta kääntää suuntaa kokonaan pois ihmisistä, joilta koiran mielestä puuttuu kasvot.

Jos maskillinen hahmo yllättää teidät kulman takaa pyri saamaan koirasi huomio pois vieraasta ihmisestä. Pyydä koiralta jokin helppo temppu, vaikka kuonokosketus kämmeneen tai heitä koiran lempinameja maahan, sivulle polulta. Anna koirasi etsiä herkut maasta ja näin unohtaa pelottava ihminen.

Jos taas teidän lenkkipoluilla liikkuu paljon maskillisia ihmisiä, ettekä voi aina hypätä syrjään voit asettua koirasi kera turvallisen, teille molemmille, matkan päähän vilkkaasta lenkkipolusta ja rauhassa tutkia uutta ihmisryhmää. Koiralle kannattaa samalla syöttää superherkullisia herkkuja ja näin kertoa koiralle, ettei huoleen ole syytä. Koira huomaa, että ihmiset liikkuvat kuten ennenkin ja löytää näin uudelleen rohkeuden ohittaa kasvottomat.

Kun itse haluat pukea maskin kasvoillesi ota yksi maski testikäyttöön. Anna koiran tutkia ja haistella maskia, aseta maski kasvojesi eteen ja pois koirasi suhtautuessa maskiin neutraalisti. Jos koira pelästyy maskia kasvoillasi olet ehkä edennyt liian nopeasti, eikä koirasi ymmärrä mitä tapahtuu. Ota tällöin  harjoituksissa askel taaksepäin ja anna koirallesi aikaa tutustua maskiin koiran tahtiin.

Muista, että maskit ovat kertakäyttöisiä. Maski, jolla totutat koirasi ei enää sovellu käyttöön, mutta voitte jatkaa sillä treenejä turvallisesti kotona.

Selvää on, jo turvavälien vuoksi, että tällä hetkellä kukaan vieras ihminen ei tervehdi koiraasi, mutta pidä silti vielä erikseen huolta, että maskilliset ihmiset eivät lähesty koiraa. Eivätkä huutele tai pelottele tarpeettomasti koiraasi maskin takaa.

Pidetään huolta toisistamme, koirista ja näin kaikkien hyvinvoinnista!

 

 

 

 

Rähinän karkotus, ulkoilu kaarrellen

julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Koulutus

Yksi tärkeimmistä taidoista, jonka olen Taisto Terreriltä oppinut on kaartelu, eli kaiken pelottavan ja uhkaavan lähestyminen kaartaen, eikä suoraan kohti astellen.

Taisto Terrieri osaa olla melko terävä ollessaan pahalla päällä, kipeä tai sään ollessa terrierille liian vetinen tai synkkä. Samalla koiraa epäilyttää hyvinkin moni asia, kuten aurinkolasit, huppujen turkisreunukset, isot reput, humalainen hoipertelu tai isot mustat koirat. Ja kun terrieri ärsyyntyy sen kuulee pitkälle ja kiukun tasoitteluun menee aikansa.

Alun perin luin koirien tavasta lähestyä kaartaen Turid Rugaasin kirjasta Rauhoittavat signaalit, kirja on edelleen yksi parhaista lukemistani koirakirjoista ja palaan kirjaan säännöllisesti. Suosittelen kirjaa kaikille koiranomistajille ja koirista kiinnostuneille, myös koiria pelkääville.

Kirjan luettuani seurasin koiria koirapuistoissa ja koirat tosiaan harvoin kävelevät suoraan toisiaan kohti, vaan hieman kaartavat lähestyessään. Usein molemmat, tai ainakin toinen koira vielä haistelee maata samalla, joka tehostaa sanomaa rauhanomaisesta lähestymisestä.

Meillä kahdella on käytössä erilaisia kaartamisen muotoja riippuen terrierin mielialasta. Todella pelottava asia tai ihminen kaarretaan ohi siirtymällä kadun toiselle puolelle. Tällöinkin kaartaminen on tärkeää, terrieri ei käännä helposti selkäänsä pelottavalle asialle, mutta laaja kaari on aivan eri asia! Samalla koira voi tarkkailla, ettei hirviö vain keksi juosta perään ja käydä kimppuun takaa. Kadun toiselta puolelta terrieri yleensä vielä syö maasta heittelemiäni nameja samalla, kun tarkkailee pelottavaa asiaa turvallisen etäältä. Namien avulla minun on helppo tarkkailla terrierin pelon tasoa, jos namit eivät maistu olemme liian lähellä, kun taas herkkujen maistuessa hirviö on riittävän kaukana ja terrierin mukaan emme ole välittömässä vaarassa.

Jos vastaantulija on vain lievästi pelottava riittää, jos kaarramme kadun samalla puolella niin kauaksi, kuin tilaa riittää, minun vielä ollessa kilpenä välissä. Ja jos toinen on vain hitusen epäilyttävä kaareksi riittää, että muutamme kulkusuuntaa vain hieman sivuun uhasta.

Nykyään osaamme jo tulkita Taisto Terrierin kanssa toisiamme niin hyvin, että nopea vilkaisu silmiin riittää vinkiksi kaartelun tarpeesta ja lähdemme tasajalkaa muuttamaan kulkusuuntaa. Todella pienellä suunnanmuutoksella on valtavan iso vaikutus ja terrieri pysyy reippaana ja hyväntuulisena, vaikka vastaan kävelee humalainen mies aurinkolasit silmillä, kitaralaukku selässä, turkisreunainen huppu päässä ja iso musta koira vierellä.

Tai kun terrieri kokee tarpeelliseksi ilmaista vastaantulevalle innokkaalle pennulle, että nyt juuri leikki ei kiinnosta, täältä saapuu arvokas keski-ikäinen terrieri, joka ei arvosta korvissa roikkuvaa pentua.

Annetaan siis koirille tilaa ja mahdollisuus opettaa meille uusia tapoja nähdä ja suhtautua maailmaan. Kaikkien parhaaksi.

 

 

 

Kun koira hyökkää toisen päälle

julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Koulutus

Hyökkäävät koirat ovat olleet jo jonkin aikaa otsikoissa ja lähes jokaisella koiranomistajalla on tarina kerrottavana aiheesta.

Kun oman koiran kimppuun käy vieras koira on valmis tekemään mitä vain, jotta oma koira pelastuu.

Jotta oman koiran kimppuun ei käydä

Ennakoi. Jos tiedät asuinalueellasi pihan, jossa on aitaa vastaan hyökkivä koira vältä aidan vierustaa. Samoin, jos tunnistat kadulla koiran, joka usein räyhää pyri ohittamaan koirakko kaukaa tai ainakin niin, että välissänne on jokin este, pensas, auto, oja tms. Vaikka räyhäävä koira ärsyttäisi ja vaikuttaisi sinun ja koirasi liikkumiseen on parempi suojella omaa koiraa turhalta stressiltä, kuin altistaa koirasi sille.

Älä tuomitse. On ehkä ärsyttävää, että kaikki koirat eivät osaa ohittaa muita koiria kauniisti ja hiljaa, mutta et tunne toisen koirakon tarinaa. Reaktiivinen koira saattaa olla kivusta äreä, potea omia huonoja kokemuksia, omistaja saattaa olla kokematon tai koulutus olla vaiheessa. Jos vieras koira on toistuvasti kohti hyökkivä voit iloisesti vinkata omistajalle hyviä ongelmakoirakouluttajia tai jos koira näyttää kärsivän huonosta hoidosta tee koirakosta ilmoitus eläinsuojeluviranomaisille.

Ole valpas koirapuistossa. Koirien tulee saada juosta vapaana, mutta hyvässä seurassa tai yksin, ei jahdattuna tai jahtaajana koirapuistossa. Suhtaudu varauksella vieraisiin koiriin koirapuistossa, tarkkaile koirien leikkiä ja vie koirasi pois, jos koirasi ei viihdy. Jos koirapuistossa on käynyt sääntöjen vastaisesti juoksuinen narttu saattavat urokset ottaa hyvinkin herkästi yhteen nartun tuoksun huumaavina.

Jos vieras koira käy oman koirasi päälle

Jos ehdit huomata vieraan koiran aikomuksen hyökätä oman koirasi päälle yritä siirtää nopeasti hyökkäävän koiran huomio kovalla äänellä. Riippuen koirien koosta voit yrittää suojata omaa koiraasi astumalla koirien väliin, toimii paremmin pienillä koirilla. Yleinen ohje on, ettei omaa koiraa saa nostaa syliin, mutta jos pystyt näin suojelemaan omaa koiraa niin toki syli on hyvä turva. Ongelma on, että jos hyökkäävä koira on suuri ja hyppää sinua vasten saatat kaatua ja olette molemmat hyökkääjän ulottuvilla. Itse olen kerran nostanut pennun syliin turvaan, kääntänyt selän hyökkäävälle koiralle ja ottanut tukea puusta. Pentu oli turvassa minun ja puun välissä, kunnes toisen koiran omistaja sai oman koiransa hallintaan.

Jos vieras koira saa otteen omasta koirastasi pyri peittämään hyökkäävän koiran näkö. Heitä koiran päälle esimerkiksi huivi tai takki. Koira, joka ei näe eteensä saattaa hämmentyä ja irrottaa otteensa ja saat vaatteen suojissa koirasi kauemmaksi turvaan. Hyökkäävä koira saattaa myös hämmentyä esimerkiksi päälle heitetystä vedestä, jos sinulla on vesipullo matkassa.

Kun oma koirasi on turvassa hengitä, rauhoitu ja tutki oma koirasi. Pyri laskemaan oma kiihtymyksesi ja osoita koirallesi hallitsevasi tilanteen. Jos itse lähdet mukaan reaktioon, huudat ja meuhkaat annat vieraalle koiralle syyn jatkaa ja omalle koiralle syyn suurempaan pelkoon.

Jos vieraan koiran omistaja on paikalla vaihda yhteystiedot ja vie oma koirasi aina varmuudeksi eläinlääkäriin tarkastukseen. Et välttämättä löydä itse tutkimalla kaikkia mahdollisia haavoja tai murtumia, joten varmista vammojen laatu aina eläinlääkärillä.

Älä tee hyökkäyksestä numeroa omalle koirallesi. Anna koirallesi aikaa toipua, kannusta ja rohkaise koiraa kuten normaalistikin ja ole rento. Me omistajat saatamme huomaamattamme pahentaa oman koiramme toipumista. Jos esimerkiksi oman koiran päälle käy tietyn näköinen koira ja jatkossa aina samannäköisen koiran osuessa kohdalle me kiristämme oman koiran hihnaa saattaa oma koira lukea meitä ja huolestua tilanteesta. Minulle kävi näin Rajasaaren koirapuiston kanssa. Taisto Terrierin päälle käytiin Rajasaaressa ja pitkään minä jännitin saaressa käyntejä niin, että terrierikin alkoi jännittää, eikä kummallakaan ollut mukavaa. Kun minä opettelin rentoutumaan saaressa käynnit jälleen onnistuivat, tosin käymme vain ruuhka-aikojen ulkopuolella ja tarkkailen herkeämättä sekä vieraita, että omaa koiraani.

Jos oma koirasi on hyökkääjä

Ennakoi. Opettele tuntemaan oma koirasi ja anna koiralle paras mahdollinen elämä. Huolehdi, ettei koirasi kärsi kivuista, kouluta koiraasi, tarpeen mukaan ammattitaitoisen kouluttajan avulla, tarjoa koirallesi monipuolinen koiramainen elämä. Varmista, ettei koirasi ole stressaantunut. Jos koirasi ei pidä joistakin koirista ennakoi. Vaihda kadun puolta, väistä ja kierrä. Älä vie koiraasi liian vaikeisiin tilanteisiin.

Pidä koirasi kytkettynä. Älä anna koirasi kulkea taajamissa ja kaupungissa ilman hihnaa. Opeta koirasi myös kulkemaan hihnassa kauniisti. Tarkasta, että hihna ja panta ovat ehjät, kestävät ja koiralle miellyttävät.

Jos koirasi rähinöi opeta koirallesi varmuuden vuoksi kuonokopan käyttö. Kuonokopan tulee olla miellyttävä ja turvallinen asia koirallesi.

Jos koirasi kaikesta huolimatta pääsee käymään toisen koiran päälle ole reilu. Etsi syy oman koirasi käytökseen, älä rankaise koiraasi. Selvitä kärsiikö koirasi kivuista, ota avuksi pätevä ongelmakoirakouluttaja ja tee töitä ongelman ratkaisemiseksi.

Anna yhteystietosi toisen koiran omistajalle, tarjoudu korvaamaan eläinlääkärikulut ja kysele loukkaantuneen koiran kuulumisia.

Etsi apua ja ratkaisuja, älä syytä koiraasi, vaan ratkaise ongelma. Älä myöskään jää kiinni tapahtuneeseen. Opi tilanteesta, muuta koiran elämää niin, ettei vastaavaa enää pääse tapahtumaan ja unohda häpeä.

Turvallisia ulkoiluja!

Positiivista ärtymystä

julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Koulutus

Meidän perheessä on ollut viime aikoina riittämiin ärtymystä.  Terrieri on potenut selkävaivoja ja ihminen somen kiemuroita.

Tällä hetkellä terrieri kuntoutuu kotijumpalla ja metsäkävelyillä, joten kiukku koiran osalta alkaa olla selätetty. Ihmisellä on vielä hiukan matkaa.

Niin paljon hyvää kuin someen liittyykin, on huikeaa miten helppoa on jakaa ja löytää tietoa ympäri maailmaa, niin välillä ihmisten puutteelliset käytöstavat ja epämääräiset luulot saavat sykkeen nousuun. Viime aikoina erityisen sykähdyttävää on ollut positiivisten koulutustapojen mitätöinti ja väheksyntä.

Positiivisen koulutuksen idea pähkinänkuoressa on keskittyä siihen, mitä koiran halutaan tekevän, eikä siihen mitä koira ei saa tehdä. Koiraa kannustetaan tekemään oikein luomalla tilanteet ja olosuhteet otollisiksi, sekä palkkio sellaiseksi, että koiralla on niin mahdollisuus, kuin motivaatio onnistua.  Koira haluaa tehdä, kuten koulutamme, koska oikeasta käytöksestä seuraa aina jotakin hyvää ja miellyttävää. Eikö kuulostakin hyvälle? Luulisi, ettei tästä voi hermostua, mutta niin vaan somessa huudellaan, että näin syntyy ongelmakoiria, kukkahatut kukoistaa ja maailma tuhoutuu.

Muutama ärsyttävin uskomus liittyen kouluttamiseen:

Koska emo, niin minäkin. Me saatamme nähdä, että emo ärähtää pennuille, mutta me emme välttämättä näe sitä kaikkea muuta kommunikointia. Emmekä missään  nimessä ole koiria ja osaa puhua täydellistä koiraa, joten, annetaan emon ja pennun olla lauma. Me ihmiset jaamme koirien kanssa kotimme, mutta emme ole emo ja puhumme eri kieltä. Älä siis pelota koiraasi alkamalla murista, roikota niskasta tai muuten kurita koiraasi, koska mielestäsi emokin tekee niin.

Koira, jolle ei ole opetettu EI-sanaa tekee mitä huvittaa. Koira tarvitsee rajat ja ne voi opettaa vain kieltämällä. Koira, jota ei ole koulutettu mitenkään tekee mitä huvittaa. Koira, joka on koulutettu pelolla/kivulla ei ehkä uskalla tehdä mitään. Koira, joka on koulutettu kannustaen tekee mikä on kannattavaa. Eli jos olet opettanut koiralle, että sinun vieressä kulkeminen on kannattavampaa, kuin pitkin peltoja viiletys, niin koira itse valitsee sinut ilman pakkoa, omasta halusta.

Koira lihoo/nameja pitää kantaa mukana koiran elinikä. Ensinnäkään namit eivät ole ainoa koiraa motivoiva asia. Koulutuksessa voi hyödyntää myös lelut, koiran kehumisen ja  palkitsemisen pääsyllä jonnekin, eli koira määrittää palkkion. Esimerkiksi ulko-oven viereen kannattaa istua, koska niin ovi aukeaa ja pääsee ulos.

Ruokakipot ovat ihmisen keksintö ja koiralle yhdentekeviä. Koiran päivän ruuan voi käyttää kokonaan palkkioina, jolloin koira tekee työtä ruuan eteen, tämä saattaa olla jopa mielekkäämpää koiralle, kuin kupista syöminen. Tai koiran ruoka-annoksen kokoa voi säädellä sen mukaan, miten paljon koiraa ruokitaan koulutuksen lomassa. Nameja ei myöskään tarvitse kantaa taskussa koko koiran elämää, vaan koulutuksen ajan. Kun koira oppii, niin namien määrää voi vähentää ja lopulta pelkkä vihje toimii koiralle motivaationa.

Hätätilanteet. Hyvin usein vedotaan siihen, että koiran juostessa auton alle tai syödessään myrkkylihapullaa on koiralle pakko karjua ja huutaa, jotta koiran henki säilyy. En ymmärrä miksi varma luoksetulo ei toimisi koiran syöksyessä tielle, tai mitä se huuto auttaa, kun koira syö lihapullaa. Koira oppii erittäin helposti ja nopeasti pysyttelemään omistajansa lähellä, jos motivaatio on kohdillaan. Tai katsekontaktin avulla pyytämään luvan syömiseen. On huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa, että koira vapaaehtoisesti kysyy luvan syömiseen, kuin se, että ihminen paniikissa kaivaa lihapullaa väkisin koiran suusta.

Juuri tämä rotu tarvitsee vahvaa johtajaa ja tiukkaa komentoa. Kaikkia eläimiä voi kouluttaa positiivisin keinoin, myös ihmistä. Siinä vaiheessa, kun krokotiili oppii pitämään kitaansa auki, merileijona olemaan paikalla röngenkuvissa, tiikeri ojentaa tassun vapaaehtoisesti verikokeen ottoa varten ja kala ui itse vaa´alle punnitukseen herkkujen avulla voi miettiä miksi näiden eläinten kanssa koulutus toimii, muttei oman koiran.

Jos haluat oppia lisää koiran motivoinnista, niin facebookiin on tällä viikolla perustettu uusi, ihana ryhmä. Koiralähtöinen koirankoulutus. Ryhmään pääsy edellyttää muutamaan ylläpitäjän laatimaan kysymykseen vastaamista, mutta se kannattaa. Tehdään yhdessä parempi maailma kaikille meille. Ilolla koirien kera.

Koira harrastaa

julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, Koulutus

Kun ilmassa tuntuu syksyn ensimmäiset enteet ja lomien jälkeinen arki alkaa olla jälleen hallussa on aika pohtia koiran arkea. Jos aikana ennen koiria selasin syksyisin työväenopiston kurssitarjontaa niin nykyisin luen läpi lähiseudun koirakoulujen kurssitarjonnan.

Koiran kanssa ei ole pakko harrastaa mitään, koirat rakastavat rutiineja ja arkea, mutta harrastamalla jotakin pienesti  saa lisää virtaa koiran ja  itsensä arkeen sekä keskinäiseen suhteeseen.

Sana koirakoulu on minusta turhan latautunut, kuulostaa, kuin puuha olisi todella vakavaa ja tavoitteellista. Itse pitäisin enemmän esimerkiksi sanasta koirakerho. Kouluun mennään oppimaan ja suorittamaan, kerhoon viihtymään ja oivaltamaan yhdessä. Ja toki koiraharrastus saa olla tavoitteellista, eikä tavoitteet aina ole pahasta, mutta yhteinen harrastus saa olla myös hauskaa iloista puuhaa.

Meille syksyn kurssi on irtiotto arjesta, mukavaa sosiaalista toimintaa, Taisto Terrieri ja minä pääsemme molemmat ohjatusti oppimaan ja oivaltamaan uutta ja ennen kaikkea puuhaamaan yhdessä. Onko parempaa, kuin että joku muu keksii kerran viikossa yhteistä puuhaa, ohjaa, korjaa ja opastaa ja lopputulemana kotiin tallustaa tyytyväinen koira ja omistaja. Todella usein olemme yhdessä kävelleet kotiin läpi pimenevän kaupungin molemmat onnesta ja ilosta soikeina onnistuneen kerhoillan jäljiltä.

Kun tavallinen kotikoira pääsee kerran viikossa harrastamaan sopivaan pieneen ryhmään, puuha on rentoa ja hauskaa, koira pääsee toteuttamaan itseään ja ratkomaan haasteita ja onnistumaan yhdessä oman ihmisensä kanssa saattaa arkikin olla huomattavasti sujuvampaa. Meillä esimerkiksi kyky rauhoittua, odottaa ja malttaa on enemmän kohdillaan, kun harrastuksissa joutuu odottamaan omaa vuoroa ja pitämään taukoja.

Sen oikean ja sopivan koulun ja harrastuksen valintaan kannattaa käyttää aikaa. Harrastuksen pitää olla molemmille hauskaa, stressitöntä ja onnistunutta yhdessäoloa. Olen itse vuosia sitten erehtynyt koirakursseille, joista minä tulin kotiin itkien ja koira stressaantuneena hermokimppuna. Kummallakaan ei ollut kivaa ja arjesta tuli selviytymistä kurssipäivien välillä. Onneksi lopulta rohkenin olla aikuinen ja jättäytyä harrastuksesta pois.

Hyvässä koirakoulussa ryhmäkoot ovat pieniä, vetäjä pätevä alan ammattilainen, hän on myös tasapuolisesti kiinnostunut jokaisesta asiakkaasta ja osaa ohjata jokaista koirakkoa yksilönä. Koirat saavat olla koiria, kipua tai pelottelua ei käytetä koulutuskeinona, taukoja on tarpeeksi ja jokaisella koiralla on oma turvallinen tilansa.

Jos ajatus koirakoulusta on hiukan pelottava omaa kynnystä innostua voi madaltaa esimerkiksi koirien peli-illalla. Ilta kuuluu jo monien koulujen valikoimaan ja on ihan huippu. Illan idea on, että koirakot pelaavat yksin, omassa tilassaan erilaisia koirien älypelejä. Ihmisen ei siis tarvitse pelätä koulumaisuutta, omaa onnistumista tai koiran pärjäämistä. Samalla kun seuraa oman koiran kykyä ratkaista ongelmia ja ratkoa erilaisia pelejä oppii hurjasti koirastaan, saa vinkkiä sopiviin virikkeisiin kotiin ja voi rauhassa tutustua ohjaajan tapaan toimia. Eikä peli-ilta sido pidempään kurssiin.

Meillä vielä pohditaan olisiko sopiva kurssi tälle syksylle vanha tuttu Nosework, joka on Taisto Terrierin suosikki nenätyön ansiosta, vai kokeilemmeko uutta ja menemme Do as I do-kurssille kokeilemaan miten matkimalla oppiminen sujuu innokkaalta terrieriltä.

Valitsen minkä tahansa kurssin tiedän jo innostuksen, joka herää, kun terrieri huomaa repun täyttyvän herkuista ja palkkioleluista ja yhteinen harrastus alkaa jälleen.

 

Puhutko koiraa?

julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Koulutus

Me olemme Taisto Terrierin kanssa viettäneet kesälomaa keskustellen.

  • telttaa pystytettäessä terävä yksittäinen, mutta toistuva, hännän heilautus tarkoittaa, että ihminen on liian hidas ja maailma kutsuu
  • se, että vedessä ui kauemmas ulapalle ihmisen kutsuessa tarkoittaa, ettei vielä ole aika lähteä
  • kävely ratikkapysäkille, koiran aloitteesta, tarkoittaa että on liian kuuma, tai muuten vaan kävely ei huvita
  • kylkeen aamulla kaivautuminen kertoo, että kesä jatkuu vielä, ei ole kiire

Minusta on mielenkiintoista seurata koirakkojen keskustelua julkisissa tiloissa. On koirakkoja, jotka sujuvasti viestivät keskenään yhteistä kieltään, niitä pareja, joissa molemmat puhuvat ihan omaa kieltään toista ymmärtämättä ja sitten niitä, joissa jompikumpi tai kumpikaan ei puhu toiselle mitään.

Kuten ihmissuhteissakin myös koiran kanssa pitää opetella miten toinen kommunikoi. Meidän ihmisten kannattaa aloittaa  ”koirakielen” perusteet esimerkiksi lukemalla Rauhoittavat Signaalit– kirja. Kirjan luettua voi lähteä testaamaan opittua seuraamalla koiria. Löytämään, varsinkin omasta, mutta myös muiden koirista pään kääntämistä, huulien lipomista, silmien siristelyä jne.

Ja kun ymmärtää kielen perusteet, niin voikin oppia sen oman koiran ”murteen”, jokaisella koiralla, kun on ihan oma tyylinsä puhua ”koiraa”. Yksi käyttää enemmän häntää, toinen koko kehoa, kolmas ehkä ääntä. Ja koira toki oppii nopeasti mikä meihin ihmisiin tehoaa. Jos hännän heilutuksella ei saa ihmistä kuuntelemaan, mutta äänellä ihmisen pää kääntyy on selvää, kumpaa ”puhetta” koira jatkossa suosii.

Jos taas koira ei koskaan tule kuulluksi tai kommunikointi kielletään on selvää, että koira lopulta lannistuu yrittämästä.

Entä ihmisen kommunikointi? Varmasti jokaisessa koiraperheessä tiedetään miten koira aavistaa lenkille lähdön jo ennen kuin ihminen on sohvalta ehtinyt nousta.  Meillä huomasin jossain vaiheessa Taisto Terrierin ratikassa nousevan ylös aina, kun nostin kättä. Koira oli tajunnut, että kädennosto, siis stop-napin painaminen, tarkoittaa pysäkille saapumista. Tietty kassi olalla viestii Taisto Terrierille yksin kotiin jäämistä, kahvilassa kämmen on koiralleni merkki siitä, että kaikki on hyvin ja voi levätä.

Oletko huomannut muuttuuko koirasi tapa kommunikoida, kun olet stressaantunut, kipeä tai surullinen?

Varsin yleistä on, että kun ihminen kiireisenä yrittää hoputtaa koiraa nopeampaan ulkoiluun koira hidastaakin askelta entisestään. Ihminen stressaa, koira rauhoittelee, mutta ihminen lisääkin kierroksia ja koira yrittää rauhoitella lisää. Valmis soppa.  Kumpikaan ei ymmärrä toista, mutta yrittää omalla tavallaan vaikuttaa toiseen.

Kommunikointi voi olla myös  virikkeistystä ja leikkiä.  Minä tilasin meille tulevan syksyn iltoihin Kysy eläimeltä-kortit. Kun sade vihmoo ulkona minä ja Taisto Terrieri opettelemme kommunikoimaan symbolien avulla. Tästä myöhemmin lisää.

20190718_154854

 

Kehu kouluttajaa!

julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Koulutus

Välillä koiramaailma ahdistaa, tekee mieli sulkea silmänsä lukiessa somen koulutuskeskusteluja, treenivinkkejä ja koirien myyntipalstoja. Sitten sitä sisuuntuu, koirien vuoksi, haluaa tehdä edes jotain koirien hyvinvoinnin puolesta. Haluaa, että edes yhden koiran elämä muuttuu paremmaksi.

Minulla ja ystävälläni Reetalla on tapana vinkata toisillemme positiivisia kirjoja, lehtijuttuja tai tapahtumia, jotka liittyvät koiriin, eläimiin ylipäätään tai luontoon. Keskitymme mieluummin hyvään, kuin vatvomme negatiivisia ilmiöitä. Ja tästä syntyi  #KehuKouluttajaa.

Varsinkin ensimmäisen koiran omistajalle saattaa tulla yllätyksenä, että koirien ja samalla kaikkien eläinten koulutus on varsinainen villi länsi. Kuka tahansa voi kertoa olevansa kouluttaja, vieläpä mieltää itsensä väkivallattomaksi ja samalla kouluttaa pelolla ja kivulla.

Koiranomistaja saattaa vilpittömästi uskoa epäpätevää kouluttajaa ja näin aiheuttaa ristiriitoja itsensä ja koiran välille. Pahimmillaan epäpätevä kouluttaja saattaa tuomita koiran kelvottomaksi ja vaatia koiran lopettamista. Vain, koska kyseinen kouluttaja ei osaa, ymmärrä ja hahmota koirien maailmaa.

Samalla ymmärryksemme koirista lisääntyy joka päivä. Uusia tutkimuksia julkaistaan hurjaa tahtia ja syntyy uusia tapoja kouluttaa koiraa, kuten esimerkiksi Do as I do, jossa koira oppii matkimalla ihmistä. Kouluttajana pärjää vain aikaansa seuraava, valveutunut ammattilainen.

Vinkataan siis hyvät kouluttajat kaikille koiranomistajille tietoon! Jaa tämän tekstin alle tai someen #kehukouluttaja- tunnuksella kouluttaja tai koirakoulu, johon olet ollut erityisen tyytyväinen. Tehdään yhdessä koirien elämästä entistä koiramaisempaa.

Kopio_ #Kehukouluttaja (1)

 

 

P.S. Taisto Terrierin kirsu mielii jo kesätuulien haisteluun. Blogi lomailee elokuun alkuun asti. Satunnaisia kuulumisia ja vinkkejä päivitän pitkin kesää Koiran Luonnon faceen ja instaan.

IHANIA KESÄSEIKKAILUJA!

20190608_122813

Koiran koulutus viihteenä

julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Koulutus

Erehdyin eräänä iltana katsomaan Ylen dokumenttisarjaa Huonosti käyttäytyvät koirat. Jo nimi oli huono enne, koiria turhaan leimaava, eikä sarja ole yhtään sen parempi.

Lähtökohtana brittisarjoilla on loistavan mykistävä  luonto, johon koirat istuvat sulavasti. Kauniit nummimaisemat, vanhoja taloja ja tunnelmallista kaupunkimaisemaa. Itse kouluttaja henkii reilua ja rehtiä James Herriot henkeä perinteisessä liivissä ja silkkihuivissa. Ongelmakoirista saa myös näyttävää kuvamateriaalia ja draaman kaaren.

Kouluttaja sivuaa asiantuntijan ottein asiakaskoiran rotua, rodun käyttötarkoitusta kuitenkaan huomioimatta tätä koulutuksessa. Sen sijaan kouluttaja kauhistelee mahdollisia uhkia, jos koiran käytökseen ei puututa. Koiran omistajien tunteet ja väsymys saavat myös runsaasti huomioita, tämähän on hyvää viihdettä! Itse koulutus on usein, ongelmasta riippumatta, hihnasta nyppimistä, kieltämistä ja kehua. Koiran kehuminen oikeasta käytöksestä on ainut hyvä osa tämän kouluttajan koulutusta!

Itse koulutusta ei ohjelmassa juuri näytetä, mystisesti koiran käytös muuttuu nopeasti ja huomion saa jälleen onnesta kyynelehtivä ihminen, joka kertoo elämänlaadun parantuneen. Itse olen vakuuttunut, koirien elekieltä lukiessa, että kameroiden ulottumattomissa koulutuskeinot saattavat olla hyvinkin rajuja, niitä ei vain näytetä meille. Aivan kuten surullisissa Cesar Millanin ohjelmissa.

Jos koiralla on ongelmallista käytöstä ensin pitäisi tutkia koiran terveys, koska usein kipu saa koiran käyttäytymisen muuttumaan. Seuraavaksi tulisi käydä läpi koiran arki, se saako koira tarpeeksi puuhaa, virikettä, lepoa ja sosiaalisia kontakteja. Omistajan olisi hyvä ymmärtää minkälaiset ovat juuri hänen koiransa tarpeet, eikä olisi pahitteeksi lukea muutama hyvä koirakirja ja käydä koiran kera osaavan kouluttajan pentukurssilla. Jos arki koiran kanssa on edelleen haastavaa on suositeltavaa varata aika koulutetulta, asiantuntevalta eläintenkouluttajalta.

Koiraa EI saa nyppiä hihnasta, pelotella tai muuten käyttää henkistä tai fyysistä väkivaltaa.

Kun koiralle opetetaan uusia käyttäytymismalleja se vaatii usein runsaasti toistoja ja mukana saattaa olla takapakkia, saman käytöksen opettamista eri ympäristöissä ja tilanteissa. Tämä ei taivu helposti pureskeltavaksi viihteeksi televisioon ilman hyvää ohjausta, taitavaa kamerankäyttöä ja osaamista.

Hyvä kouluttaja taas ottaa huomioon itse koiran, on kiinnostunut juuri tästä eläimestä enemmän, kuin omistajan kyynelistä. Hyvä kouluttaja myös kertoo mihin koulutus perustuu, miksi jotain tehdään ja miten se vaikuttaa koiran käytökseen. Nopeita poppakonsteja ei ole.

Netistä löytyy vetoomuksia juuri tämän ohjelman opettamisen puolesta. Olisin niin toivonut, että Ylellä olisi perehdytty ohjelmaan hieman tarkemmin ennen sarjan ostoa tänne meille nähtäväksi.

Jos kaipaat hyvää, informatiivista ja oikeasti eläimen hyvinvointia lisäävää katsottavaa niin tämä sarja on hyvä,  Youtubesta löytyy muutama jakso.

 

Oletko tietämättäsi julma koiranomistaja?

julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Koulutus, Oppiminen

Olen tällä viikolla seurannut ystäväni seikkailua erään Facebook ryhmän ylläpitäjänä, ryhmässä on kiehunut ja kuohunut eläinten kohtelun ja koulutuksen tiimoilta. Jäsenet eivät suvaitse eläimeen kohdistuvaa väkivaltaa, mutta samalla moni vaatii eläimeltä ehdotonta kuuliaisuutta, sen ymmärtämistä, että ihminen on johtaja ja eläimen kaikenlaisten luulojen ja kapinoinnin pois kitkemistä. Jos tämän kouluttamiseen vaaditaan erilaisia pakotteita, kipua aiheuttavia apuvälineitä tai pelottavia keinoja se ei ole näiden samojen jäsenten mielestä väkivaltaa, vaan hyväksytty tapa kouluttaa.

Vastaavaan törmää päivittäin koiramaailmassa. Me kaikki paheksumme liian rajua metsästyskoirien koulutusvideota, piikki-ja sähköpantoja, mutta silti koiria nypitään hihnasta, viritellään mitä omituisempia hihnaratkaisuja vetämisen estämiseksi tai käytetään sitruunapantoja tai suihkutellaan vesipullolla kouluttamisen nimissä.

Ymmärrän täysin tavallisen kotikoiran omistajan olevan hämmentynyt kaikenlaisten koulutusohjeiden viidakossa, varsinkin, jos oman koiran käytös stressaa ja ahdistaa. Jos esimerkiksi oma koira haukkuu yksin kotona ja on itse todella väsynyt ongelmaan on helppo ostaa se kaikkien nopein ratkaisu tilanteeseen. Ja jos vielä myyjä ja ehkä jopa kouluttaja tai ainakin some suosittelee sitruunapantaa niin ei välttämättä tule mieleen kyseenalaistaa  tuotetta ja sen vaikutusta koiraan. Tai jos ammatikseen kouluttava hyvin vakuuttavasti kertoo laumanjohtajuudesta niin saattaa olla hyvin vaikeaa kyseenalaistaa kouluttajaa, varsinkin, jos on tuore koiranomistaja.

Koiran, ja eläinten ylipäätään, koulutus on ottanut hurjan isoja harppauksia ihan viime vuosina. Meidän isovanhempien aikana koira oli pihalla ketjussa, koiraa käytettiin ehkä metsällä, se ilmoitti vieraista ja asui kopissa. Sitten koira muutti mukaan kaupunkiin ja pääsi sisälle ja koiran koulutus perustui hetken selättämiseen ja kuritukseen.

2000-luvulle tultaessa ymmärrys koirasta lisääntyi ja koiria alettiin tutkia enemmän. Nyt tuntuu, että uusia mielenkiintoisia tutkimuksia koiran tavasta ymmärtää maailmaa julkaistaan viikoittain.  Ja samalla tapa kouluttaa koiria muuttuu koko ajan. Kuka olisi vielä hetki sitten osannut aavistaa, että koirat oppivat katsomalla ja matkimalla ihmistä? Do as I do-kurssit ovat juuri nyt super suosittuja.  Jännittävää nähdä minkälaista koirien koulutus on viiden tai kymmenen vuoden kuluttua!

Minusta meistä jokaisen, joka omistaa koiria tai muita eläimiä, tulisi pohtia minkälainen kouluttaja itse on. Vaikka koira olisi aivan tavallinen kotikoira on sillekin opetettava miten ihmisten maailmassa pärjää.

Jos on omistanut koiria parikymmentä vuotta on todennäköisesti kouluttanut koiraa jossakin vaiheessa keinoilla, joita ei enää hyväksytä. Osa meistä kouluttaa edelleen koiriaan liian rajusti, osa tarkoituksella ja osa ymmärtämättään. Osa jopa kouluttaa ammatikseen ja käyttää väkivaltaisia menetelmiä samalla, kun silmät kirkkaana kertoo koulutuksen perustuvan koiran luontaiseen käytökseen ja olevan väkivallatonta.

Jos menneisyydessä on kohdellut koiraa kaltoin asia kannattaa käsitellä omassa mielessään ja antaa itselle anteeksi. Ajat ja tavat ovat muuttuneet, ymmärrys on lisääntynyt ja tehdä nyt toisin. Vanhaan ei kannata jäädä kiinni.

Jos olet uusi koiranomistaja ota selvää erilaisista tavoista kouluttaa, mieti miksi jotakin tehdään, miten se vaikuttaa koiraan ja mikä saa koiran muuttamaan käytöstä. Kysy ja kyseenalaista.

Kiinnitetään kaikki huomiota omaan tapaan kouluttaa, ollaan koiralle reiluja, ei aiheuteta stressiä, kipua tai pelkoa, mahdollistetaan koiralle hyvä, turvallinen ja onnellinen elämä.