Namaste Aurinko ja luokse tuleminen!

Vihdoin ihana Aurinkoinen sunnuntai !

tämä outo valoilmiö tapahtui siis viime sunnuntaina 7-1-2018

aurinkoa tammikuussa
Ihana Itämeri ja Aurinko armas

Mini-mäyräkoira autoon ja ulos! Ajettiin rannalle. Aurinko muuttaa hetkessä kaiken: energian, maiseman, värit, Itämeren, luonnon, tuoksut…. meidän molempien aistit kiittävät. Namaste!

Mini näytti nauttivan, olihan melkein, korostan siis melkein 🙂 kesäinen meininki. Lämpötila oli väärä…..Hiekkaranta, meri liplatti kivasti, aurinko paistoi siniseltä taivaalta.

Rantakivillä
Etsi Mini kuvasta

Eihän me nyt ilman namien piilotusta ja maksapasteijaa tehty tätäkään ulkoilua 🙂
Miten oiva kivikasa tähän touhuun ! Tämä sattui olemaan juuri sopivan korkuinen, tuosta päältä joutui ihan tosissaan venyttämään takasääriä ja vatsaa.
Hirmuisesti kun varvisteli niin ei jäänyt herkut saamatta.

 

Herkkua kviikassassa 2
Maksapasteijaa, nam!

Huomasin että ranta on hiljentynyt,  joten ajattelin kokeilla pitkästä aikaa luokse tulemista…kuinka hyvin se on muistissa? nyt kun oli kerrankin tilaa ja valoisaa.

Ei me kaikessa olla täydellisiä, ei todellakaan, mutta tämä asia me osataan. Olen onnistunut (ainakin omasta mielestä, sehän on pääasia) tässä hyvin.

Kohta kolme vuotta olen tehnyt samaa rutiinia, siis ihan pennusta asti. Käytän huomiomerkkiä kahteen asiaan, tai oikeastaan se tarkoittaa Minille kahta asiaa. Merkki on nivoutunut samaksi. Saan merkillä sen huomion esim. suuntaa vaihtaessa. Mini on myös oppinut että mamman luokse kannattaa mennä, palkintona tulee herkkua! Olen siis sen arvoinen että kannattaa tulla.

Jollain toisella koiralla palkka voi ollae esim. ihana lelu.

Tee itsestäsi kannattava/palkitseva koiralle.

Luoksetulo on hyödyllinen ennen kaikkea ennakoinnissa. Silloin se vielä toimii takuuvarmasti. En osaa sanoa paniikkitilanteista, onneksi, sillä meillä ei ole niitä ollut. Mutta saattaa siinäkin tilanteessa olla tuttu signaali koiralle ja toiminta lähteä selkärangasta.  Teen merkin suulla (sama kuin hevosen kannustus), näin ääni on neutraali, siihen ei tule mitään tunnetiloja mukaan. Tunnetilasi vaikuttaa koiran luoksetuloon. Esim. joudut huutamaan hädissäsi tai tai olet kiihdyksissä, tunteet välittyy äänensävyyn heti.

Ketju on tämä:

merkki – kehu (heti kun tulee sinua kohti) – palkkio – kiitos (meillä herkku loppuu)  – mennään (tietää että matka jatkuu, usein edelleen vapaana)  – merkki – kehu – palkkio jne

Toimii metsässä ja vaikka koira olisi vähän kauempanakin. Kyllä ne kuulee.

Palkkiota voi vähentää ja on tarkoituskin kun homma alkaa toimia. Joka kerralla ei tarvitse saada herkkua. Tuosta tulee automaatio kun toistaa tarpeeksi.

tässä video:

Otetiin me ihan vaan chillatenkin, puiston penkillä.

puistonpenkillä
No en mä nyt oikeen haluaisi poseerata…:-)

Kesää odotellessa. Paistoi se aurinko useampana päivänä!

Namaste 🙂

 

 

 

 

SmartDog -testissä

”Mitä tiedät koirasi kyvystä lukea ihmisen elekieltä? Entä tiedätkö miten hyvä koirasi on ratkaisemaan ongelmia tai millainen itsehillintä sillä on? Onko koirasi niiden 30% joukossa, jotka pystyvät loogiseen päättelyyn? ”

No tietenkin halusin tietää edellä mainitut asiat omasta koirasta 🙂 Minua on aina kiinnostanut eläinten käyttäytyminen, joten tässä oivallinen mahdollisuus siihen vieläpä asiantuntijan opastuksella. Niinpä varasin testiajan. Me kaikki tämän blogin kirjoittajat ja koirat olemme käyneet testissä.

Testissä omistaja toimii ikään kuin ”apuhenkilönä” ja auttaa testin vetäjää. Mitään paineita osaamisesta ei kannata kasata itselleen tai koiralle.Ei ole oikeaa tai väärää. Testitila on yksi huone joka on tarkoitukseen sopivan rauhallinen. Katariina antaa hyvät, selkeät ohjeet siitä mitä tehdään ja kuinka omistajan tulee toimia. Oli mielenkiintoista seurata miten oma koira toimii eri tehtäväosioissa. Erityisen kiinnostavaa mielestäni oli seurata kuinka tarkkaan oma koira seuraa vieraan ihmisen signaaleja? Äärimmäisen mielenkiintoista! Testin aikana havainnoin paljon sellaista mikä ei vaikuta varsinaisesti testin tuloksiin vaan siihen mitkä asiat ovat opittuja (olen itse vahvistanut joitain koiran toimintoja).

Testissä saa hyvin tietoa siitä minkä tyyppistä (koti)treeniä on hyvä jatkossa harjoittaa, koiran vahvuudet ja kehitettävät kohteet aukenee uudella tavalla.

Testi kestää noin 1,5 h  välissä on yksi tauko. Mini jaksoi hyvin tuon ajan, ei ollut yhtään niin väsynyt testin lopussa kuin etukäteen ajattelin (aliarvioin siis turhaan koirani jaksamista ja keskittymistä, opin taas jotain ). Hän on myös erittäin ruokamotivoitunut ja oli hyvin aktiivisesti mukana testin eri osissa. Jotain koomisiakin tilanteita testissä tuli eteen 🙂 Olin tietenkin ylpeä monessakin kohtaa tuosta pikku putkilosta! Mini on kuitenkin vielä tosi nuori.

Miten taitava pikkuotus ❤

Tuloksia voi verrata saman rodun muihin yksilöihin sekä kaikkiin rotuihin. Omistaja saa testin jälkeen tarkan raportin kaikista osa-alueista ja niitä on verrattu samaan rotuun ja kaikkien testattujen keskiarvoon.

Alla on osa Katariina Tiiran raportista.

KOKONAISARVIO TESTIN PERUSTEELLA

Mini on aluksi varautunut vierasta testaajaa kohtaan, eikä ole suuremmin halukas tutustumaan uuteen tilaan. Epäluulo hellittää testin myötä, eikä sen vieraan ihmisen pelko haittaa tekemistä. Mini on hyvin motivoitunut kaikkeen tekemiseen ja selkeästi nauttii siitä. Minillä on myös itsehillintä ja se keskittyy hyvin. Mini lukee hyvin ihmisen eleitä, parhaiten kahta viimeistä osiota (kädellä ristiin ja katseella vihjausta). Mini tyypillisesti aina ensin pyytää apua omistajalta – opittu tapa ratkaista tehtäviä. Kun kukaan ei auta, niin Mini alkaa itse ratkaista tehtäviä (V-aita ja mahdoton tehtävä). Ministä löytyy hyvinkin itsenäistä työskentelijää, mikäli sitä ei heti auteta. Minille looginen päättely on liian vaikea, mutta sillä on erinomainen muisti – se saa kaikki oikein. Myös sosiaalisen oppimisen tehtävä on Minille helppo, ja se lähtee matkimaan ihmisen toimintaa vaikka sitä pelottaa. Ministä löytyy selkeästi pieni harrastuskoira – se nauttii tekemisestä, ja voittaa monesti pelkonsa, ja sen kannattaa antaa itse ratkoa ongelmia, koska se osaa kyllä.

Meidän muistiosio (koska tämä meni niin loistavasti) :

Muisti_SmartDog

Jos kiinnostuit aiheesta niin käy lukemassa lisää :

https://smartdog.fi/smartdog-testit

 

Miten selvitä liikuntakiellosta tervejärkisenä?

Muutama viikko sitten Killellä todettiin harvinainen jänteen rasitusvamma. Hoitona liikuntakielto ja tulehduskipulääke sekä laserhoitokuuri. Liikuntakielto on energiselle koiralle todella raskasta. Kun kiinnostavat ja vaihtelevat lenkit muuttuvat vartin tai korkeintaan kahdenkymmennen minuutin pikalenkeiksi lähialueella, tuntuu kuin pettäisi koiran luottamuksen.

Liikkumattomuus saa aikaan turhautumista. Kille on oireillut mm seuraavasti: sen on vaikea rauhoittua lepäämään sisällä. Se  repii mattoja ja kaluaa huonekaluja. Mitkään luut eivät tähän auta, eikä luita sitä paitsi voi järjettömiä määriä antaakaan kun koira on liikkumaton.  Kille on alkanut haukkua muille koirille, jopa autosta. Se tuntuu olevan jatkuvasti repeämistilassa ja sitä on estettävä saamasta hepuleita niin sisällä kuin ulkonakin.  Pitkä remmi on vaihtunut lyhyeen ja tietenkin energia purkautuu myös kiskomisena ja jatkuvina pyrähdyksinä. Joka ikistä eläintä ja lintua olisi jahdattava ja tuntuu, että ulkosalla on joka puolella kummituksia, joita tuijotella. Urosten hajutkin saavat aikaan haukkumiskohtauksia. Ruoka ei maistu samalla tavoin kuin paljon reippaillessa, eikä ruuansulatuskaan toimi yhtä hyvin kuin paljon liikkuessa. Varmasti jollakulla toisella koirayksilöllä liikkumattomuus ilmenee toisin. Superenerginen koira on  luonnollisesti myös superturhautunut.

Olen yrittänyt helpottaa seuraavin pienin tavoin Killen elämää. Koetan tehdä ne lyhyetkin lenkit hyvin vahteleviksi, eli kiertelen  ja kaartelen lähialueilla aina eri suuntiin ja eri kaduilla. Yllättävän paljon tutkittavaa voi löytyä rakennusten kivijaloistakin, eli kaikki tutkmisen arvoinen käyttöön! Lämpimillä keleillä olen antanut Killen katsella ja haistella kotipihan nurmikolla istuen tai maaten  maailman menoa, jotta ulkonaoloaika pitenisi. Ruoan syötän lähinnä kongista, mutta Kille ei jostain syystä malta syödä kongia maate yhä vieläkään, jolloin kongia on pideltävä sille, jos haluaa sen syövän vammaa rasittamatta makuulla.  Jos joskus ajamme autolla, kuten laserhoitoon mennessä pidän ikkunaa auki, jotta sisään tulvisi mahdollisimman paljon tuoksuja. Nyt kun vamma on jo parempi, olemme myös ajelleet minilenkeillemme kauemmas kotoa. Lenkin pituus ei kasva mutta autoilusta ja uudesta paikasta tulee visävirikettä. Kille ei ole saanut etsiä asuntoon kätkettyjä nameja tai vaikka repiä laatikoita, koska perusvirikkeistäminen, jossa koira liikkuu, ei ole tullut kuuloon lepoaikana.

Sen sijaan olemme alkaneet opettelemaan värejä ja esineitä nimeltä. Harmi vaan Killeä ei motivoi hirveästi nami, joten aika hitaasti olemme edenneet. Pelkn namin kanssa Kille ei hirveästi viitsi pinnistellä. Temppujen opiskelu sujuisi paremmin jos palkinnoksi heittäisi superlelun tai sitä saisi kiskoa tai jos edes pystyisi heittelemään nameja, jotta treenistä tulisi vauhdikkaampi. Mutta kyllä se näinkin onnistuu.

Olemme siis opetelleet

  • keltaisen värin tunnistamista tarkoituksena opettaa vähitellen muutkin värit. Kannattaa aloittaa keltaisesta ja sinisestä, koska vihreää ja punaista koira ei ilmeisesti näe niin hyvin.
  • Peukun tunnistamista tarkoituksena nimetä myöhemmin muutkin sormet.
  • Ikeasta ostettujen pikku ukkojen tunnistamista aluksi muodon ja sitten myös värin mukaan. Tällä hetkellä keltainen ukkeli on jo aika hyvin hallussa. Nyt opettelemme sille nimen (Naksu) jolloin ukkeli alkaa olla vähitellen ärsykekontrollissa.
  • Suurena haasteenamme on esineen suuhun ottaminen ja pitäminen, koska Kille ei näe siinä mitään pointtia. 🙂

Koetin ottaa pädillä kuvia harkoistamme, mutta kuten aina lähinnä otokset ovat tällaisia:

IMG_5323

Tässä kuitenkin pari hiukan onnistuneempaa kuvaa:

IMG_5319
Kille on juuri valinnut keltaisen ukkelin. Nyt kun olka on kipeä, olen pitänyt mielummin ukkeleita ilmassa, mutta kuvaa varten laitoin lattialle.
IMG_5325
Kille on taitava valitsemaan keltaisen (oikeasti siis kansi on keltainen, ei oranssi) vaikka kannet ovat vierekkäin. Vaihtelen kansien paikka kädessä ja asemaa suhteessa koiraan.

 

Näistä iso osa on päättelykykyä vaativia tehtäviä, ja päättelykyky on Smart Dog – testin mukaan Killen heikoin alue. Ilman tätä Killen sairaslomaa olisin siis tuskin edes ryhtynyt tekemään tällaisia harjoituksia, joihin Killen motivaatio on aika heikko. Harkkojen suunnittelu ja tehtävien kokeilu on koiran kanssa ollut kuitenkin hauskaa, ja koira on ollut mielestäni yllättävän kiinnostunut erotteluharjoituksista. Emme siis missään tapauksessa unohda niitä sairaslomalle vaan jatkamme harjoituksia terveenä paremmin motivoivilla palkkioilla. Värierotteluun saa nykyään myös ostaa tarvikkeita, mutta aloittamaan pystyy samanlaisilla, mutta erivärisillä purkinkansilla, mukeilla tai vaikka napeilla.  Linkin takaa löytyviä muotoalustoja voi helposti tehdä ja tulostaa itse: kosketusalustat.

Lisäksi olemme tavallista enemmän loikoilleet ja lötkötelleet yhdessä. Kun Kille terveenä ollessaan lähinnä nukkui sisällä ja annoin sen olla rauhassa on se sairaslomallaan ollut paljon valveilla ja joko vain lötkötllyt tai nakerellut luuta kainalossani. Tämä on ollut tosi mukavaakin kurjuuden keskellä. Olen lukenut paljon!

Meillä on tätä kirjoittaessa viikko jäljellä sairaslomaa, sitten pitäisi käydä kontrollissa ja luonnollisesti nosta liikunna määrää pikkuhiljaa. On ihana saada taas palata pitkille retkillemme. Kuinka niitä kaipaa ja arvostaakaan nyt kun niille pääsy on estetty.  Kävelisin intona kunnon lenkin vaikka kaatosateessa Killen kanssa jos pystyisin.

Reetta

P.S: Laserhoito on ollut Killelle erinomaista ja hoitojen ansiosta Kille on saanut myös myönteisiä lääkärikokemuksia! Sairaslomamme hyvä puoli sekin!

’Ihan kiltti’

IMG_4966.JPG

Kotonani asuu eläin, joka on koira. Koira ei ole uusi asia ihmisen kodissa, mutta edelleen koira on eläin. Eläin, joka käyttäytyy lajilleen ja rodulleen tyypillisesti.

Olen elänyt Taisto Terrierin kanssa nyt viisi vuotta ja osaan jo lukea koiraani melko hyvin. Eikä Taisto Terrieri ole ’ ihan kiltti’. Koirani on seurallinen, hurmaava, leikkisä, innokas,utelias, toisinaan röyhkeä, mutta myös arka, pelokas ja joskus epäluuloinen.

Kun liikumme ulkona vieraiden kohtaamiseen vaikuttaa moni asia, lähdetään alusta.

Ensin on koiran ikä. Pennuilla on kausia, kun kaikki kiinnostaa, pelottaa tai on muuten jännää, vanha koira saattaa jo nähdä huonosti, niveliä kolottaa.

Vuorokauden aika. Taisto Terrieri ei välttämättä ole parhaimmillaan aamuisin, kun tärkein asia ulkona on tarpeiden toimitus ja silmissä on vielä unihiekkaa. Illan viimeisellä lenkillä väsymys saattaa jo painaa päälle.

Vuodenaika. Onko kukaan parhaimmillaan vesi-tai räntäsateessa marraskuussa?

Sää. Tuuli ujeltaa, aurinko tekee varjoista pitkiä, lumi muuttaa äänimaisemaa.

Paikka. On aivan eri asia ollaanko liikkeellä tutuilla kotikulmilla vai uusilla poluilla. Sekin vaikuttaa onko kyseessä kotinurkkien arkilenkki vai viikonlopun jälkeen kotiinpaluu. Kun kotikadun tuoksut ovat jääneet muutaman kerran nuuhkimatta päivitettävää on paljon!

Vastaantulija. Taisto Terrieri saattaa ohittaa vastaantulevan koiran

-koiraa huomaamatta. Jos koira ei jostain syystä kiinnosta omaani, ympäristössä on jotain vielä mielenkiintoisempaa tutkittavaa.

-pyrkimällä tervehtimään. Tuttuja koiria annan Taisto Terrierin tervehtiä, mutta heidänkin ihmisiltään kysyn AINA luvan.

-jäämällä istumaan/makaamaan kauemmas toista koiraa tarkkaillen. Jos tilanne on sopiva annan Taisto Terrierin jäädä paikoilleen toista seuraamaan. Koirani on hieman epävarma ja haluaa rauhassa miettiä miten vastaantulijaan tulisi suhtautua. Toki otan aina huomioon mahdollisuuden Terrierin ärähdykseen ja jos tätä epäilen houkuttelen oman koirani väistämään pois tilanteesta.

-ärähtämällä heti. Nämä koirat ovat jossain kohtaa pelästyttäneet Taisto Terrierin ja koirani puolustautuu ennen kuin toinen ehtii liian lähelle. Nämä kierrämme aina niin kaukaa kuin mahdollista.

Kaikki yllämainittu pätee kaikkeen ulkona liikkuvaan. Vastaantuleva ihminen voi liikkua poikkeavasti, aurinkolasit peittävät silmät, reppu voi olla pelottava ylimääräinen raaja, vaatteet kahista tai hulmuta, ihmiset ovat välillä todella pelottavia jopa terrieristä!

ja jos Taisto Terrieri, kastroitu uros, on haistanut juuri juoksuisen nartun lähistöllä kaikki on hieman hormoonihuuruisempaa ja mustavalkoisempaa.

Äänet. Hälytysajoneuvojen ujellus saa koiran hermostutaan, ratikat kolisevat ohi, kiviporat peittävät kaiken alleen. Tai lintu ääntelee hätääntyneenä, sammakon kurnutus ihmetyttää.

Stressi. Minulla on ollut huono päivä, hartiat ovat korvissa ja tämä huolestuttaa Taisto Terrieriä tai päivän aikana koiran unet jäivät lyhyeksi, kun rapusta kuului meteliä.

Yleinen mieliala ja terveys. Välillä kaikki harmittaa, niin ihmistä, kuin eläintä. On kipuja, kolotuksia, nälkä tai muuten vain ei huvita. Me olemme ulkona suurella seikkailulla ja näemme kauneutta kaikkialla tai nopealla pissalenkillä mieli jo sohvalla.

Luottamus omaan ihmiseen ja maailmaan. Koira, joka luottaa omaan ihmiseensä ja joka on turvallisesti saanut tutustua maailman ihmeisiin saattaa olla rennompi uusissa tilanteissa. Jos koira tietää, että ihminen turvaa ja tarvittaessa paikalta pääsee pois on uuteen helpompi tutustua. Jos taas koiraa on ’koulutettu’ retuuttamalla, jääkausilla, kolinapurkilla tai muilla epämiellyttävillä keinoilla koira saattaa olla todella pelokas uusien asioiden kohtaamiseen. Tuleehan koiran näissä tilanteissa jännittää sekä uutta asiaa, että omaa ihmistä.

Taisto Terrieri, tai mikään muukaan koira, ei siis mielestäni ole ’ihan kiltti’ vaan koira, yksilö, jonka maailmankuvaan vaikuttaa huikean moni asia. Meidän ihmisten tulee oppia tuntemaan oma koiramme ja mielellään lukemaan muidenkin koiria. Jokainen koira ansaitsee enemmän, kuin määritelmän ’ihan kiltti’.

mari

 

Koirakyykky vai koiran kyykyttäminen?

Älä kaappaa koiraa ilmaan

Kesän alussa somessa levisi jälleen yksi villitys, joka varmasti aiheutti kurjia hetkiä monelle koiralle. Koirakyykky innosti kaappaamaan isompiakin koiria syliin ja tekemään jalkakyykkyjä. Äkillinen nostaminen vie koiralta kokonaan hallinnan tunteen ja koira voi jopa kokea tilanteen kuten saaliseläin kokee saalistetuksi tulemisen.

Koiran nostamisessahan ei sinällään ole mitään pahaa ja mikä estää vaikka tekemästä (muutamia) kyykkyjä koiran kanssa – jos koiralle on opetettu nostaminen niin että se on rento ja tietää, mitä ollaan tekemässä.  Ehkäpä koiran ottaminen mukaan treeniin voi olla koiralle mukavaa aivojumppaakin. Toteutustapa on keskeistä. Treeni tulisikin tehdä koiran – ei ihmisen- ehdoilla.

Nostaminen ja kantaminen vaativat opettelua

Itselläni on ollut pidemmän aikaa ohjelmassa alkaa opettaa Killelle syliin nostamista. Se voi joskus olla kullan-arvoinen taito. Blogimme keskittyy luonnossa liikkumiseen ja ainakin kaikille koirille, joiden kanssa vaelletaan tai liikutaan paljon luonnossa kannattaa nostetuksi tulemisen taito opettaa. Koira voidaan näin nostaa paikoihin joihin sen voi olla riskaabelia hyppiä tai muuten hankala päästä. Onnettomuustilanteessa on myös hyvä, jos nostaminen ei aiheuta lisäpaniikkia.

Useimmat, varsinkin pienemmät koirat ovat tottuneita sylissä oleilijoita. Pahitteeksi tosin ei ole niillekkään opettaa jotain merkkiä tai muuten tehdä oma aikomus selväksi: nostan sinut pian ylös, olethan valmis? Aika usein nimittäin näkee että koira vain kopsaistaan syliin ilman ennakkovaroitusta. Pientä koiraakin on hyvä kantaa pieteetillä sen selkää varoen.

Jos koiralla on huonoja kokemuksia nostelemisesta vaikkapa pentuna tai jos se ei ole lainkaan tottunut nosteluun, kuten monet rescue-koirat Killen tapaan, voi nostaminen aiheuttaa koiralle voimakkaan paniikin. Emme aluksi ole voineet Killen kanssa luonnollisesti edes harjoitella nostelemista. Vasta kun monenlainen muu käsittely oli mahdollista lisäilin vähitellen arkeen pientä nostelua ja käsien kiertämistä koiran ympärille leikin tai hellittelyn lomassa.  Minusta koira on hyvä totuttaa myös hiukan isompiin otteisiin, jotta se ei kavahda niitä.

Kantaminen avuksi pelkotilanteessa

Killen vanha ikävä pelko pukkasi taas vähän aikaa sitten esille. Aivan Killen ensimmäisinä viikkoina Suomessa naapurimme onnistui totaalisesti peläyttämään Killen rappukäytävässä meidän hissitasanteellamme. Hän ei tietenkään tarkoittanut pahaa, vaan halusi helliä koiraa. Kille meni paniikkiin ja alkoi pelkäämään silmittömästi lattiaa, ikäänkuin lattia olisi niin liukas että jalat luisuvat alta ja hissikuilu jonkinlainen kita joka syö koiria. Aina silloin tällöin, varsinkin jos rappukäytävässä on melua tämä pelko on  uudelleen palannut lievänä, Kille jäykistyy ja kokee, että ei pysy pystyssä lattialla.

 

IMG_4697
Tämä kuva näyttää pahemmalta kuin onkaan. Tässä Kille itse asiassa katsoo levollisesti kun käyn tilaamassa meille hissin ennen nostamista. Toisaalta kuva tuo esiin mittasuhteet ja se miten tuo lattia todella kiiltelee ja miten pelottava ja arvaamaton paikka voi koiran mielestä olla milloin tahansa avautuvine ovineen ja rappukuiluineen.

Pelko uusiutui taas kun yläkerrasta avattiin ovi ja jotakin nostettiin ulos räminllä (samalla tavoin kuin naapurimme tuli aikanaan ulos ovesta matkalaukkujen kanssa)  juuri kun Kille oli puolitiessä hissille. Siihen pysähtyi matka, eikä mikään mahti maailmassa saanut Killeä tuosta kohdasta eteenpäin. Enkä yrittänytkään kuin muutaman kerran, koska käytävään meno peläten olisi monta kertaa päivässä ollut kovin stressaavaa. Kyseessä on pelon syntymisen hetken paikkaan sidonnainen pelkotila: ylöspäin tullessa Kille tepastelee saman kohdan kotiovelle aivan rennosti. Onneksi ainakaan vielä pelko ei ole siis yleistynyt koskemaan koko rappukäytävää.

Kuin sattuman kaupalla olimme nostamistreenissä jo lähes valmiita.  Vain viimeinen silaus eli koiran kantaminen asunnossa ja olimme valmiit! Ilokseni Kille oli aivan rento kannettaessa ja mielestäni ulos lähtemiseen liittyvä nostaminen on sen mielestä motivoivaa- pääseehän se palkinnoksi ulos! Aion nyt kantaa koiraa jonkin aikaa ja sitten lähdemme taas rakentamaan käytävällä kulkua turvalliseksi. Ehkäpä pyydän avuksi koirakouluttajan , koska haaste tuntuu itselle aika isolta.

Miten me opettelimme nostamisen ja kantamisen?

Pidemmän aikaa harjoittelimme koiraa lukien rintakehään koskettamista ja käsien kiertämistä koiran takajalkojen ympärille. Lisäsin pikkuhiljaa painetta kosketukseen ja koskettelin välillä reippamminkin – tietysti koiran ehdoilla.

Nostossa tarvittavien vaiheiden harjoittelun aloitimme suosikkilelulla palkiten – sen kiskominen on Killen lempileikki. Nostin Killeä rintakehän alta ensin vain kohottaen, sitten puoli senttiä ja sitten yhä enemmän ja aina niin että nostosta sai palkinnoksi ihanaa papukaijalelun kiskomista.

Sitten siirryin jo palkitsemaan nameilla, niin että nostin ensin etupäätä ja lopulta takapäänkin mukaan ja ensin vain vähän irti maasta ja sitten yhä enemmän ja enemmän ilman ja lopulta kokonaan ylös. Jossain kohtaa lisäsin myös kehotesanan. Ja aivan lopuksi siis kävelimme asunnossa niin, että kannoin Killeä ja kehuin aivan valtavasti.

Seuraavat asiat ovat minusta vielä huomionarvoisia:  Ainakin isompaa koiraa kannattaa pidellä niin vaaka-asennossa kuin pystyy- tämä on oma ajatukseni ja voin olla väärässä, mutta kannattaa mielestäni varoa koira selän vääntymistä takakenoon. Pieniäkin koiria pidetään usein aika pystyssä.

Koiraa kannattaa kantaa niin vähän kuin mahdollista – ison koiran sisuskaluja kantaminen puristaa aika lailla.

Yhtä tärkeää kuin nostaminen on alas laskeminen – hosuva alaslasku voi pilata koko prosessin. Koiran on oltava varma että se saa kaikki neljä tassuaan turvallisesti maahan.

Huolehdi myös omasta selästäsi  – nosta ja laske rauhallisesti kyykyssä. Älä kumarru.

Tsemppiä kaikenlaisiin treeneihin!

 

IMG_4689
Lenkin jälkeen suoraan petiin! Muistakaa te treenaajatkin levätä! 🙂

 

 

 

 

Miten eläin reagoi äänenkäyttöön ? vai pitäisikö olla hiljaa paikallaan? tai käyttää kehonkieltä ?

Ääneen ja äänensävyyn vaikuttavat monet asiat. Onnellisuus, väsymys, innokkuus, uhka, pelko ja niin edelleen, lähes kaikki tunnetilat tulevat ilmi äänessämme.

On hyvä miettiä mikä on kehon ja äänen yhteinen viesti vastaanottajalle.

Kehon kieli on äärimmäisen tärkeä eläinten kanssa toimiessa. Eläimet käyttävät keskenään kommunikoidessa todella paljon erilaisia eleitä, koska sanoja ei ole. Olen jonkin verran lukenut rauhoittavista signaaleista ja perehtynyt asiaan, ja yllätyin kuinka paljon samankaltaisuuksia löytyy. Esimerkiksi hevosia ja koiria seuraamalla huomaa että niillä hyvin samankaltaisia eleitä. Molempien ”pakoon reaktiota” edeltää samankaltaiset kehon viestit. Myös jos on epäluuloa tai pelkoa jotakin kohtaan eleet ja reaktiot on samankaltaisia.

Erittäin hyvä kirja luettavaksi aiheesta on Turid Rugaasin – rauhoittavat signaalit.

Kun käsket toista osapuolta – keho jännittyy automaattisesti – ääni kovenee – muutut uhkaavaksi. Ilmeesi on myös erilainen. Mikäli toimit näin, koirasi yrittää mitä suurimmalla todennäköisyydellä rauhoitella sinua! Koira ei myöskään opi sellaisessa tilanteessa jossa joutuu rauhoittelemaan omistajaa.

Esimerkki omasta elämästä, ennen mitään ymmärrystä rauhoittavista signaaleista: Yritän opettaa ihanalle kultsu-pojalleni tottis juttuja aukealla paikalla……se ei keskity vaan touhuaa ihan jotain muuta, olemme aivan eri fääreissä…..alan huutaa koiralle  hermostuneena…… ja silloin se ”vain” istuu tai makaa paikallaan. Niinpä, se yritti viestittää koko kehollaan että rauhoitu hyvä ihminen! …tuossa tilanteessa oli moni muukin asia pielessä, mutta se osasi kyllä rauhoitella minua kun aloin hermostua. Jälkeenpäin mietittynä olisimme tehneet todella paljon perusasioita toisella tavalla.

Koko yhteiselon ajan voi miettiä omaa elekieltään sekä  äänenkäyttöä eri tilanteissa. Siinä riittää ajattelemista ja opettelemista 🙂

Eli siis, kun pyydät nätillä äänellä, mielesi on iloisempi ja rennompi, näytät rennommalta ja kehosi on rennompi. Tämä toimii koiraan ja ylipäätään eläimiin paremmin (siis ihmiset mukaan lukien). Toki palkkion laatu, kehun määrä ja oikea-aikainen reagointi toivottuun käytökseen auttavat paljon. 

Kun elät koiran kanssa, puhu sille aina nätillä äänellä ja kehu koiraa maailman parhaaksi. Se vahvistaa suhdettanne ❤

”Puhu äänellä jonka kuulen” on hyvä lause jota kannattaa miettiä. Joskus kuiskaus on puheääntä tehokkaampi. Kokeile joskus kuiskata koirallesi. Sanat sinänsä ovat merkityksettömiä, niitä koira ei ymmärrä. Se seuraa enemmän äänenpainoa, silmiä, eleitä. Myös niitä hyvin pieniä joihin emme itse kiinnitä mitään huomiota.

Jos sinulla on tilanne ja tunne esim. lenkillä että nyt mennään eri laduilla….koira vetää johonkin ja itse olet menossa toiseen suuntaan. Kokeile joskus ihan vaan rauhallista odottamista, älä sano mitään ennekuin olet rauhallinen ja sitten voit pyytää koiraa mukaasi nätisti. Muista kehua heti kun koirasi tulee luoksesi tai seuraa haluttuun suuntaan. Rauhallinen toiminta on houkuttelevampaa kuin hermostuneena hihnasta nykiminen. On myös kohteliasta ilmoittaa koiralle jos haluat vaihtaa suuntaa ja koira kulkee edelläsi tai haistelee jotain. Ilmoita että mennään täältä tai tee jokin merkki jotta koira voi varautua muutokseen. Nämä ovat usein hyvin pieniä asioita mutta auttavat todella paljon yhteisen sävelen harmoniaan.

Koirat lukee eleitä todella hyvin. Ne oppivat ennakoimaan tilanteita katselemalla meitä ihmisiä. Ne oppivat kädenliikkeistä, kehon kielestä, olkapäiden asennosta, silmistä, otsarypyistä, suun liikkeistä, toisinaan hyvin hyvin pienistä asioista ne jo tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kävin Mini koirani kanssa Smart Dog testissä jossa yksi osio on juuri tätä eleiden lukutaitoa. Äärimmäisen mielenkiintoista. Minin vahvuuksia eleiden lukemisessa olivat silmien sekä kehon-  ja käsien lukutaito. Nappisilmä kyllä seuraa tarkkaan mitä ihminen tekee. Kirjoitamme myöhemmin lisää testistä  kun kaikkien koirat ovat sen käyneet.

Lue lisää SmartDOG™-testit linkin kautta

Jonain päivänä koirasi kuulo saattaa heikentyä tai siitä tulee kuuro. Tällöin eleet ja kehon käyttö ovat tarpeellisempia kuin ääni. Usein kuurous ei haittaa koiraa juurikaan. Se tuntee eleesi ja ilmeesi todella hyvin. Silloin elätte visuaalisuuden maailmassa, voit opettaa paljon asioita erilaisilla käsimerkeillä tai muilla apuvälineillä.

Alla on pari videota, toisessa annan koiralle merkin että vaihdamme suuntaa ja kehun. Toisessa on  ihan vaan masurapsuja ja kehumista 🙂 Hän tykkää. Meillä on hyvä suhde.

Kahvi ja vesikuppi, kiitos!

Koira kahvilassa? Mahdottomuus vielä muutama vuosi sitten, mutta onneksi suvaitsevaisuus voittaa tässäkin!

Snapseed

Käymme toisinaan Taisto Terrierin kanssa kahvilla, ravintoloissa ja joskus baarissakin. Taisto Terrieri on helppo koira mukana, rauhallinen, hiljainen ja melko pieni.

Meidän ravintolaetiketti alkaa säästä. En koskaan vie märkää tai kuraista koiraa kahvilaan. Emmekä käy ruuhka-aikoina herättämässä turhaa ärtymystä.

Vaikka olen etukäteen selvittänyt mitkä kahvilat ja ravintolat ovat koiramyönteisiä kysyn aina ovelta ensin henkilökunnan mielipiteen tulollemme. Pyrin valitsemaan pöydän, joka on hieman syrjässä, niin, ettei ohitse kulje ihmisiä, eikä koiran läsnäolo häiritse muita asiakkaita. Taisto Terrieri saa tervehtiä ystäviäni, niitä, joiden kanssa olemme viettämässä aikaa, mutta vieraat ihmiset eivät saa koskea koiraan, eikä koira nuuhki heitä. Sääntö on ehdoton ja näin luon koiralle turvallisen olon. Taisto Terrieri tietää, että ravintolassa saa levätä rauhassa.

Ennen sisälle menoa olen tehnyt Taisto Terrierin kanssa pidemmän, rauhallisen kävelyn, jonka aikana koira on saanut haistella kaikki haluamansa tuoksut rauhassa. Näin kahvilaan saapuu koira, joka käy tyytyväisenä kerälle prosessoimaan kokemaansa.

Mukana minulla on aina pyyhe, viltti, herkkuja ja vettä koiralle. Jos pöydän alla on tilaa koira nukkuu siellä, jos pöydän jalat ovat tiellä päällystän tuolin viltillä ja koira saa nukkua siinä tai sylissä.

Aloitin ravintolaharjoittelut pennun kanssa terasseilta. Niillä oli mielestäni helpompi olla koiran kanssa, joka vasta opetteli vieraassa tilassa rauhoittumista. Lisäksi visiitit olivat aluksi lyhyitä, muutama nami koiralle ja pois. Pikkuhiljaa, kun Taisto Terrieri oppi, että ystävä, tuolit ja pöytä tarkoittaa rauhoittumista lisäsin kestoa ja uskaltauduimme sisätiloihin. Edelleenkään emme jää tilaan, jossa on jo paljon koiria. Muiden koirien tuoksut ja äänet saattavat hermostuttaa omaa koiraa, enkä aina luota siihen, että ne vieraat koirat pysyvät omalla paikallaan.

Miksikö käymme kahviloissa? Osittain, koska asun kaksin koiran kanssa. Arkisin koira on jo tarpeeksi yksin kotona, joten pyrin vapaa-ajalla tekemään asioita, joissa Taisto Terrieri voi olla mukana. Toisaalta kahvilat ovat hyvää treeniä koiralle. Uusi ympäristö, tuoksut, tutun ihmisen kohtaaminen ovat hyvää virikkeistämistä, mutta myös hyvää itsehillintä harjoitusta. Ja koska vierailut ovat mahdollisia!

Instasize_0312144849

 

Mistäkö tiedän, että Taisto Terrieri viihtyy? Tyytyväisestä tuhinasta, rennosta unesta ja siitä, että Taisto Terrieri osaa viedä minut kahviloihin. Välillä pistäydymme sisällä vain, koska koira ohjaa tutulle ovelle ja katsoo silmiin pyytäen päästämään sisään.

Mari