Meillä on nyt asuttu kahden koiran taloutta reilu puoli vuotta menestyksekkäästi. Tunnemme toistemme mukavat ja ärsyttävät tavat jo melko hyvin ja elo on asettunut uomiinsa.
Usein kuulee sanottavan, että koira tarvitsee kaverin ja toisen koiran seura on parasta mitä koiralle voi tarjota. Olen samaa mieltä, mutta samalla aina sen koiran parhaan kaverin ei tarvitse asua saman katon alla, välillä yhteiset ulkoilut ja leikkihetket riittävät. Koirat ovat yksilöitä sosiaalisuuden suhteen aivan kuin me ihmisetkin.
Minun haluni ottaa toinen koira lähti puhtaasti itsekkäistä syistä, Terrieri alkaa jo olla iäkäs ja ajatus vääjäämättömästi lähestyvästä yhteisen ajan loppumisesta sai pohtimaan toisen koiran ottamista, Terrieri ei kaveria kotiin kaivannut. Oikeastaan olin aika varma, ettei Terrieri hyväksy toista koiraa pidemmäksi aikaa meille ollenkaan. Toisen, tai kolmannen tai neljännen koiran hankintaa onkin syytä pohtia kaikkien perheenjäsenten, myös sen mahdollisen uuden, kannalta. Vanhalle koiralle voi olla hyvinkin rankkaa, jos kotiin tipahtaa taivaalta villikko pentu, joka sotkee arjen ja vie tärkeät resurssit itselleen. Toisaalta uudelle tulokkaallekin on epäreilua, jos kodissa on helposti ärsyyntyvä ja liiallista komentoa pitävä vanhus, jota pitää väistellä.
Kaikilla kodin asukeilla on oikeus mukavuuteen ja turvaan. Tilaa liikkua, olla ja levätä tulee olla niin, että kaikilla on hyvä olla ja lepo on mahdollista. Meillä koirilla on pääsy niin sohville kuin sänkyyn ja lisäksi kaikissa huoneissa on vähintään yksi koiranpeti, jolloin kaikille riittää mieluisia nukkumapaikkoja, eikä niistä tarvitse kinata. Samoin vesikuppeja olen asuntoon ripotellut muutamia.
Kun Tirppa muutti meille keräsin varmuudeksi kaikki Terrierin lelut piiloon, mutta aika nopeasti huomasin, etteivät lelut kiinnostaneet pientä, joten lelukoppa palautui olohuoneeseen ja Terrieri saa leikkiä rauhassa Tirpan ihmetellessä menoa kauempaa.
Terrierin ja minun välit ovat niin hioutuneet, että tunnistan koiran mielenliikkeet helposti ja voin reagoida niihin tarpeen mukaan. Tämä auttoikin hurjasti Tirpan kotiutuessa. Tiesin, koska Terrieri tarvitsi omaa aikaa, läheisyyttä tai ikioman luun ja pedin. Tirpan kanssa taas lähdin opettelemaan hänen tapaa viestiä ja kommunikoida. Taustastaan johtuen pieni sulkeutuu helposti ja oli hyvinkin vähäeleinen, eli täysin toista laitaa kuin kaiken ilmaiseva äkkiväärä Terrieri. Kun tuntee ja osaa lukea oman koiransa elekieltä on helppoa ennakoida koirien keskinäisten suhteiden suvantoja ja karikkoja etukäteen ja ennen kuin tilanteet eskaloituvat.
Meillä on mennyt suurimmaksi osaksi todella hyvin, koirat ovat niin erilaisia tarpeiltaan, että isoja kiistoja heidän välillään ei ole ollut. Tirppa vasta alkaa avautua ja luottaa maailmaan, hän on tyytyväinen minun sylissä tai lähellä ja Terrieri taas itsenäisenä puuhaa paljon omiaan. Molemmilla on omat lempipedit, mutta kumpikaan ei omi niitä vaan tarpeen mukaan molemmat nukkuvat missä parhaaksi kokevat. Ulkoillessa Tirppa turvautuu Terrierin kylkeen jos jokin jännittää ja jos toinen aloittaa haukun toinen yhtyy siihen, vaikkei ihan varma olekaan missä mörkö luuraa. Kun kaikilla on kotona ja elämässä turvallinen olo, saa toteuttaa itseään omien tarpeiden mukaan on yhteiselo helppoa ja sopu taattu.
Ne, mistä olen alusta asti ollut todella tarkka ovat ruokailu ja yksinolo. Aluksi koirat söivät ruuat koiraportin eri puolilla ja nykyäänkin suuren etäisyyden turvin. Tirppa on ahne ja hotkaisee kaiken ennen kuin Terrieri edes ehtii miettiä onko nälkä ja tekeekö ruokaa mieli. Kun etäisyyttä on tarpeeksi molemmilla on ruokarauha, eikä toisen virikkeelle tule mieleen mennä. Toki Terrierin kiinnostus ruokaan on noussut toisen koiran myötä. Kun toinen hotkaisee epäilyttävän kalanamin pitää hänenkin kokeilla mikä siinä herkussa on niin himoittavaa. Yksinollessaan välissä on aina koiraportti. En niinkään usko, etteivät pärjäisi keskenään vaan ongelmana saattaisi olla minun kotiinpaluu. Terrieri on varsin ehdoton siinä, että vain hän saa tervehtiä, tutkia kauppakassit ja tuoksut tullessani kotiin, joten on kaikille stressittömämpää, että ovella on vastassa vain yksi koira. Näin myös Tirppa saa kaiken huomioni, kun tervehdin häntä Terrierin jälkeen.
Onkin tärkeää huomioida kaikkien perheenjäsenten yksilölliset tarpeet. Terrieri pääsee toisinaan vierailemaan junissa ja ostareilla, paikoissa, joita Tirppa pelkää. Tirppa taas saa omia rohkeusharjoituksia ja opetella ilmaisemaan omaa tahtoa ja tulla kuulluksi. Terrierille piilotan leluja etsittäväksi ja leikitään riehumisleikkejä, Tirpalle teen tutuksi erilaisia tuoksuja ja alustoja leikin ensiaskelien varjolla.
Me kaikki opettelemme tuntemaan toisemme ja opimme toisiltamme joka päivä uutta. Tärkeää on, että kaikkien tarpeet tulevat kohdatuksi, kaikilla on turvallinen olo ja minä takaan ennakoimalla ja huomioimalla kaiken tämän.
Parasta on, jos tilanteita pystyy lukemaan ennakkoon ja ikäviltä erimielisyyksiltä näin vältytään, mutta tulehtuneitakin välejä voidaan korjata ajan, kärsivällisyyden ja uusien tapojen opettelun kautta. Apua kannattaa tarvittaessa pyytää kokeneelta, ammattitaitoiselta eläintenkouluttajalta.
Koiran Luonto 
Jätä kommentti