Koiran Luonto

Jokin aika sitten törmäsin somessa keskusteluun, jossa tuore pennun omistaja kyseli neuvoa estämään pennun kiipeily pöydälle. Somehan on nykyisin varsin luonteva paikka kysyä kokeneemmilta ja viisaammilta vinkkejä.

Kun kotiin muuttaa uusi perheenjäsen ensin tutustumaan, halutaan antaa uudelle tyypille paras mahdollinen alku ja tehdä kaikki hyvin ja oikein. Eteen tulee tilanteita, jotka ovat uusia, ei ole varma miten kuuluisi parhaiten toimia ja sitten kysytään neuvoa kavereilta, koirapuiston porukalta tai somesta. Kaikilla on kuin onkin vastaus valmiina, omia tarinoita, kokemuksia ja serkun-kaiman-veljen-naapurin ohjeita. Se, mikä minut tässä keskustelussa jälleen kerran yllätti oli ohjeisiin liittyvä koiralle aiheutuva kipu ja pelko ja näiden vähättely.

Ihminen tuntuu lajina olevan varsin mukavuudenhaluinen, laiska muuttamaan omia käytösmallejaan ja hakevan pikaisia ratkaisuja, myös ottaessaan toisen lajin kanssaan asumaan. Sen toisen lajin yksilön pitää sopeutua nopeasti, ilman ongelmia ja suurempaa muutosta ihmisen arkeen ja siihen muottiin, jonka ihminen on mielessään ja elossaan toiselle osoittanut.

Jos utelias pentu haistaa pöydällä jotakin mielenkiintoista, kuten ruokaa, on aivan selvää, että pentu pyrkii pöydälle. Samoin pentu voi keksiä, että pöydällä ollessaan hän on lattiaa korkeammalla ja näin näkee paremmin ja kauemmas huoneessa. Ehkä pentu oivaltaa, että ihmisen huomion saa parhaiten itselleen kiipeämällä pöydälle tai kiipeily nyt vain sattuu olemaan koirasta mieluista puuhaa.

Omiin uriinsa jumittunut ihminen näkee pennun pöydällä olevan elämää ja sen uomia häiritsevä tahra, joka on pyyhittävä heti pois. Pennun osalle viritetään mitä omituisempia ansoja, joiden tarkoitus on opettaa koiralle, ettei tassujen ole syytä tulla lähellekään pöydän pintaa. Koiralle on kerralla opetettava talon säännöt tai koko elämä ja rauha on vaarassa ja koira ottaa valtaansa koko maailman! Se, että nämä ansat aiheuttavat kipua tai pelkoa ei tule ihmiselle edes mieleen tai keino nähdään opetuksena ja koiran tunnetilat sivuutetaan sillä. Eihän koira nyt tuosta rikki mene! Oppiihan tavoille!

Tykkäyksiä saivat eniten ohjeet, jotka sisälsivät ohjeita ansojen rakentamiseen ja kommentit ennakoinnista eivät niinkään. Omista eduista ja tavoista ei tingitä toisen vuoksi! Se, että ihminen olisi alkuun miettinyt miksi pentu pöydälle pyrkii, olisi ollut jättämättä ruokaa esille, ennakoinut ja asettanut pöydän eteen esteitä, jotka turvallisesti estävät pöydälle hyppäämisen, tarjonnut koiralle muuta puuhaa tai kestänyt sen, että pennut nyt ovat vilkkaita ja toisinaan käyvät pöydällä ei monenkaan neuvojan mieleen juolahtanut.

Ymmärrän täysin, että tuore koiranomistaja ohjautuu kokeilemaan helppoja vinkkejä, niitä mistä tykätään ja mitkä saavat näin eniten hyväksyntää, mutta toivoisin toisin. Olisi suotavaa jos jokaisen uuden neuvon kohdalla miettisimme mitä tämä koirassa aiheuttaa. Liittyykö neuvoon jotakin, joka pelottaa koiraa kuten kova ääni, epämukava tunne, äkillinen kipu ja aiheuttaako keino koiralle pelon itse pöytää kohtaan. Muuttuuko pöytä koiran mielessä paikaksi, josta seuraa kipua tai pelkoa ja jos näin on haluammeko todella, että koira pelkää pöytää lopun ikänsä.

Aina, jos olemme uuden edessä koiran kanssa on ensin syytä miettiä miksi koira käyttäytyy tavalla, joka on meille hankala, mitä me itse voisimme muuttaa tilanteessa, jotta koira valitsisi käytöksen, joka on meille mieleen ja lopuksi, aiheuttaako valitsemamme keino koirassa kipua tai pelkoa.

Jos koirasi käyttäytyy tavalla josta et pidä:

1. Mieti miksi koira tekee mitä tekee, mikä on se syy käytökseen. Pennulla on jokin motivaattori pöydälle hyppäämiseen, kuten edelle kertomani ruoka, halu leikkiä.. Syy ei ole koskaan kettuilu, johtajaksi pyrkiminen, mutta se voi olla ihmisen huomion saaminen.
2. Ennakoi. Pyri ohjaamaan koiraa ennalta ja kannusta valitsemaan itse tilanteeseen sopiva käytös. Ruuan pitäminen pois pöydältä, koiran leikittämin muuten, kehuminen kun toimii sallitusti auttavat koiraa suuntaamaan energian meidän hyväksymiin käytöksiin.
3. Apua ja vinkkejä kannattaa aina pyytää, ongelmiin on syytä puuttua jo alussa, eikä antaa tilanteiden eskaloitua. Alalle kouluttautunut eläintenkouluttaja on aina hyvä ja turvallinen vaihtoehto.
4. Aina eniten tykkäyksiä ja kehuvia kommentteja saanut vastaus ei ole paras vastaus. Pohdi mitä vinkki tarkoittaa pennulle, mikä on se perimmäinen juttu, joka pentuun vaikuttaa. Jos ohjeen noudattaminen aiheuttaa koirassa minkäänlaista kipua tai pelkoa kyseessä on huono ohje. Haluat toki, ettei pentu kiipeä pöydälle, mutta et halua, että pentu pelkää pöytää lopun ikänsä.
5. Pentuaika menee ohi nopeammin kuin huomaatkaan, koira oppii talon tavoille, energian määrä tasaantuu ja arki alkaa rullata uomissaan, te pärjäätte hyvin!