Luonnossa – Koiran Luonto

Terrieri ja patsaat

9.11.202113.11.2021 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Luonnossa, Virikkeistys ja aktivointi

Kun koiran vie ulos vähintään kolme kertaa päivässä se tekee 1095 ulkoilua vuodessa. Vaikka tästä vähentäisi lomat poissa kotoa ja viikonlopun pidemmät ulkoilut metsässä saa niitä kotikulmien polkuja tallata melkoisen usein.

Taisto Terrierin ulkoilut ovat niin vaihtelevia meille molemmille kuin vain keksin. Viikonloppuisin on seikkailupäivä jossain lähiluontoa kauempana, arkena saatamme hypätä metroon tai ratikkaan ja kävellä pidempää reittiä kotiin. Välillä piilottelemme lelua puistossa, välillä Terrieri etsii nosework tuoksuja kivimuureista. Usein Terrieri saa päättää ulkoilun suunnan ja keston minun seuratessa perässä. Toisinaan ihmettelemme maailmaa puistossa ja syömme eväitä tai pyydämme ystäviä mukaan kävelylle. Piipahdamme kirjastoon, kahvilaan tai käymme torilla.

Samalla lähiluonnosta ja -kaduista on tullut minulle tärkeitä. Seuraan puiston kukkien kukoistusta, lempipuiden lehtien kasvua ja auringon valoa lehvästössä. Tiedän mistä kerätä vuohenputkea ja nokkosta salaattiin, missä citykanit ja siilit pitävät pesää. Kerään vaahteran lehtiä ja pudonneita oksia Terrierin puuhalaatikkoon sadepäivien varalle ja innostumme hiekka- ja multakasoista.

Silti välillä ulkoilu puuduttaa ja pitää keksiä jotain ihan muuta. Erityisesti näin vuoden pimeimpään aikaan.

Pieni Terrieri ja massiivinen monumentti

Eräällä kävelyllä kävimme Sibelius monumentilla. Aiemmin turisteja kuhiseva puisto oli autio ja pääsimme Terrierin kera tutkimaan monumenttia tarkemmin. Samalla reissulla pohdin ihmisten tarvetta ikuistaa itsensä. Miten me ihmiset haluamme ottaa kuvia itsestämme turistikohteissa ja miten monessa kamerassa eri puolella maailmaa on kuva hymyilevästä turistista juuri tälläkin patsaalla. Mietin palaavatko ihmiset katsomaan kuvaa itsestään maailman nähtävyyksien edessä vai hukkuuko kuva somen pyörteisiin ikuistettuna välähdyksenä.

Seuraavalla viikolla huomasin lähipuiston patsaan saaneen kaulaansa kukkaseppeleen. Kävelin patsaan ohi päivittäin, mutta en ollut koskaan pysähtynyt ja katsonut patsasta. Tunnistin patsaan esittävän Mamatha Gandhia ja aloin muistella mitä tiesin hänestä. Aloin tarkkailla patsasta päivittäin. Miten valo ja varjot muuttivat patsasta, miten patsaan juurella oli usein kukkia ja kynttilöitä. Luin lisää Gandhista ja selvitin miksi patsas on lähipuistossamme.

Huomasin lisää patsaita reiteillämme. Aiemmin olin ohittanut ne varmistaen, ettei Terrieri nosta jalkaa kivipaaseille enkä ollut edes nostanut katsetta ylös itse patsaaseen. Edelleen pidin huolen, että Terrieri pissaa muualle, mutta nyt tähyilin myös itse teosta. Yritin keksiä minkä muistolle tai mitä kunnioittaen patsas oli tehty ja miltä aikakaudelta patsas oli . Usein sain googlata ensin patsaan nimen ja sitten patsasta esittävän henkilön ja vielä samaisen ihmisen elämän pääkohdatkin ja saavutukset.

Aloin samalla nähdä patsaita kaikkialla. Hieman unohdettuna kaiken keskellä graniittijalustoja, pronssimöykkyjä, moderneja värikkäitä rautamuodostelmia, betonia ja kierrätystä. Hyvin harvoin kukaan muukaan tuntui huomaavan patsaita saati ikuistavansa itseään patsaan kera.

Joten me ryhdyimme puuhaan. Nyt kerään sarjaa Terrieristä patsas selän takana. Terrieri ei ehkä ymmärrä miksi pyydän häntä istumaan kivipaasien eteen, mutta pitää uusista ulkoilureiteistä ja näin molemmat saavat uutta energiaa marraskuun iltoihin. Minä olen puolestani oppinut hurjasti lisää niin patsaista, kuvanveistäjistä, kuin ihmisistä ja tapahtumista, joiden muistolle patsaita on pystytetty.

Minkälainen ulkoilu sitten onkaan kullekin koirakolle me voimme aina valita onko lenkki pakkopullaa hartiat kireänä ja poissaolevana vai yhteinen seikkailu lähiympäristöön. Koiran ulkoilutus on toki aina koiran omaa aikaa päästä tarpeilleen ja nuuhkia tuoksuja, mutta ulkoilusta voi myös tehdä molempien päivän parhaan hetken. Retken, jolla ollaan läsnä yhdessä ja tutkitaan maailmaa.

Kesäreissussa koiran ehdoilla

12.7.2020 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Luonnossa

Me vietimme Taisto Terrierin kera huikean upean viikon ystäviemme mökillä. Säät olivat kesäisen vaihtelevat, päivien kulku sisälsi niin yhteistä puuhaa, kuin runsaasti lepoa ja uintia ja koirat viihtyivät kaikki yhdessä ihmisten valvovan silmän alla tonttia tutkien.

Kun me ihmiset olemme pohtineet, suunnitelleet ja tutkailleet keväästä lähtien kalentereja, karttoja ja aikatauluja ja näin sisäistäneet lomasuunnitelmat koirille retket tulevat yllätyksenä.

Toki koira saattaa aavistaa jonkin olevan käynnissä oman ihmisen käytöksestä. Etsitään rinkkoja, kylmälaukkuja, sohvalle kertyy pinoja vaatteista, hyttyskarkotteista ja rantasandaaleista. Sitten eräänä aamuna ihminen pakkaa kaiken kassiin ja matka alkaa.

Epäluuloinen koira on ehkä jo tässä vaiheessa lievän stressaantunut. Koiran arki on poikennut totutusta ja nyt ei suunnatakaan tutulle lenkkipolulle, vaan autoon tai muuhun kulkuvälineeseen.

Junassa omalla paikalla on turvallista olla.

Meidän matkamme alkoi junalla. Ohjeet sujuvaan matkustamiseen julkisilla kulkuneuvoilla löytyy täältä. Meidän perheessä matkustaminen on sikäli helppoa, että Taisto Terrieri on hyvin innokas matkaamaan millä tahansa kulkuneuvolla. Kunhan kukaan vieras eläin tai ihminen ei tule Terrierin reviirille liian ahtaissa tiloissa.

Julkisilla matkustettaessa kaikkeen tulee varautua. Vuosien saatossa meille on rakentunut oma tapa voittaa matkan haasteet yhdessä. Pyrin siihen, että Terrieri näkee muut matkakumppanit hyvän välimatkan päästä pysäkeillä. Jos junaan nousee asemilta uusia koiria saa omani seurata näitä junan ikkunasta. Kun vieras koira asettuu vaunuun lähellemme vien Terrierin huomion pois käytävän liikkeestä peittämällä näkyvyyden huivilla tai takilla ja tarjoan tilalle jotakin mielekästä puuhaa, kuten meidän laukkujen sisällön tutkimisen. Kun matka jatkuu Terrieri nuuhkii hetken ilmaa, mutta rauhoittuu nopeasti ymmärtäessään, ettei toinen eläin tule meidän lähelle vaan pysyy omalla paikallaan.

Sinilevän vallatessa kotirannat oli mahtavaa jatkaa uintikautta puhtaassa järvessä.

Jos matkan päämääränä on koiralle vieras mökki kannattaa perille päästyä kiertää tilukset koiran kanssa ja näin tehdä paikasta kotoisampi ja helpommin lähestyttävä. Kovin matkaväsyneen koiran kanssa kannattaa ottaa yhdessä päiväunet ja levittää omaan makusoppeen koiralle tuttuja tuoksuja vaatteiden ja tavaroiden muodossa. Koira ei välttämättä uskalla rentoutua yksin vieraassa paikassa, joten on syytä malttaa ja aloittaa loma yhteisellä lepohetkellä, vaikka mieli tekisi jo kirmailemaan rantaveteen ja grillin viritykseen.

Meille tämä mökki oli jo entuudestaan tuttu, mutta kiersimme silti alkuun yhdessä tutkimassa tonttia. Samoin, vaikka koirat ovat kohdanneet toisensa muutaman kerran joka vuosi tutustutimme koirat toisiinsa pikkuhiljaa yhdessä puuhastellen ja pidimme huolta, että kaikki koirat hyväksyivät ja muistivat toisensa jälleen. Onneksemme meillä oli niin paljon tilaa ja rauhaa, ettei koiria tarvinnut pitää kiinni hihnoissa ja liinoissa. Kaikki koirat pääsivät vapaasti liikkumaan ja olemaan, sekä tarvittaessa hakeutumaan omaan rauhaan jos näin halusivat.

Nukuimme Terrierin kanssa omassa rauhassa saunan vierashuoneessa, joten koirat saivat riittävän etäisyyden toisiinsa yöunien aikaan, eikä mökin sisätiloja näin tarvinnut rajata jokaisen koiran tarpeiden mukaan. Iso mökki oli omien koirien reviiriä ja saunamökki Terrierin. Koirat myös söivät omissa mökeissään. Etukäteen tiesimme, että mahdolliset koirien väliset kinat tulisivat liittymään ruuan tai ihmisten omimiseen, joten pyrimme ennakoimalla minimoimaan mahdolliset ärtymyksen aiheet.

Oma lukunsa on lomamatkan kauppareissut. Jos ihmisiä on useampi ja käytössä henkilöauto on varsin helppoa järjestää ostoksilla käynti niin, että koiran seuraksi autolle jää aina joku. Jos matkaa yksin koiran kera kannattaa yrittää soittaa kauppaan etukäteen ja pyytää kauppiasta valmiiksi pakkaamaan ostokset ja ehkä jopa kantamaan ne kaupan pihaan maksettavaksi, jolloin koiraa ei tarvitse jättää yksin odottamaan missään vaiheessa.

Tällä reissulla ystäväni koirat jäivät aina mökille nukkumaan kaupassa käynnin ajaksi. Terrieri tuli mukaan ja me ihmiset kävimme vuorotellen kaupoissa toisen jääden aina varjoon ihmettelemään maailman menoa Terrierin seuraksi. Vaikka mökki ja koirat ovat toisilleen tuttuja en silti kokenut turvalliseksi jättää koiraani vieraaseen paikkaan, emmekä varsinkaan jättäneet koiria keskenään yksin.

Kotikoiralle saattaa käydä kuin ihmiselleen lomalle päästessään. Kaikki on niin kivaa ja poikkeavaa arjesta, ettei oikein malta syödä, nukkua tai juoda. Tulee oltua auringossa liikaa, rymyttyä pitkin varvikkoa liikaa ja sitten kaikki alkaa ärsyttää. Ensin hiukan harmittaa muut ja lopulta on niin kiukkua täynnä, että kaikelle ja kaikesta tulee ärähdettyä. Tai sitten lähtee kierrokset niin yli, ettei koiraa meinaa millään saada illallakaan mökkiin nukkumaan. On syytä hengähtää ja luoda rytmi loma-arkeen. Lisätä lepoa, taata säännöllinen ruokarauha, tehdä koiralle hitaita rapsutushetkiä laiturilla ja olla läsnä.

Meidän lomamme koostui uimisesta, hitaista kävelyistä metsässä, auringonlaskun ihailusta laiturilla, sopivasta määrästä pihatöitä, kuopan kaivuusta, keppien kantamisesta, punkkitarkastuksista ja yhdessä olosta aina huomioiden sen, että kaikilla koirilla on hyvä olla.

Jos omaan mökkielämään kuuluu grillaus kannattaa miettiä miten haluaa koiran siihen suhtautuvan ja missä koira saa olla. Onko helpompaa antaa koiran nukkua mökissä, antaa koiralle luu kaluttavaksi tai mahtuuko koira turvallisesti pyörimään grillin viereen ihmisten kera. Kuten lapset, myös koirat karsastavat humalaisia. Kesällä on ihanaa juoda lasi kylmää valkoviiniä tai saunakalja, mutta humalahakuisuus koirien seurassa ei ole suotavaa.

Taisto Terrieri on intohimoinen uimari, joka ei oikein sulata oman ihmisen uimista. Tai Terrieri osaa kyllä kauniisti tulla mukaan uimaan, mutta jos koiraa ei enää huvita ei hänestä ihmisenkään tarvitse vedessä lotrata. Terrieri haukkuu rannalla niin kiivaasti, ettei luonnonrauhasta ole tietoakaan. Eli jos haluan uida omassa rauhassa laitan ensin koiran mökkiin nukkumaan ja sen jälkeen käyn vaivihkaa uimassa ilman suurta numeroa. Kaikilla on kivempaa ja sopu säilyy näin paremmin.

Meidän loma sujui hyvin, kukaan koirista ei kolhinut itseään, punkkeja oli vähän ja hyttysiä vielä vähemmän. Taisto Terrieri koki suuren ihastumisen, kun kävimme hakemassa mökkinaapurin kaivosta vettä. Paluumatkalla huomasin Terrierin kantavan suussaan naapurin pihatonttua. Kaupunkikoira oli sitä mieltä, että pihatonttu oli mitä parhain aarre, joka olisi tullut piilottaa metsään. Hetken keskusteltuamme tonttu vaihtui vinkuleluun ja naapuri sai pitää tonttunsa. Ainakin tällä kertaa.

Parasta on juosta metsätiellä vapaana ystävien kera kilpaa.

Kun loma on lopuillaan alkaa pakkaaminen uudestaan. Nyt koira on jo ehkä niin väsynyt, ettei stressaa samalla tavalla kuin lähtiessä. Mutta hieman epäilyttävää ihmisen käytös on jälleen. Kotiinpaluussa on hyvä huomioida, että koira on todennäköisesti hyvin väsynyt päästessään takaisin tuttuun omaan kotiin ja petiin. Arkeen paluu kannattaa tehdä koiralle lempeästi ja antaa koiralle tilaa sopeutua jälleen vanhaan tuttuun rytmiin.

PS. Puhelimeen kannattaa varmuudeksi tallettaa mökkiseudun päivystävien eläinlääkärien puhelinnumerot. Jos jotain sattuu on apu huomattavasti nopeammin saatavilla, kun paniikissa ei tarvitse etsiä kaikkea alusta.

Koiran kera uiminen

13.6.2020 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Luonnossa, Virikkeistys ja aktivointi

Meidän perheen ehdoton vesipeto on Taisto Terrieri. Koira ui mielellään aina kun siihen on mahdollisuus ja into veteen määrittää toisinaan ulkoiluamme hyvinkin paljon. Keväisin, kun vesi on vielä liian kylmää tai loppukesästä, kun sinilevä valtaa uintivedet me emme mene lähellekään rantoja. Jos uiminen on kiellettyä on aivan turha kiusata koiraa viemällä häntä rannalle.

Terrierin tauko rannalla — Parasta on telttailu veden äärellä, uimaan pääsee heti aamusta ja viimeksi illalla.

Uimaretken suunnittelu kannattaa aloittaa etsimällä sopiva ranta. Virallisille uimarannoille koirilla ei ole yleensä asiaa ja muutenkin kannattaa noudattaa kohteliaisuutta ja olla muut rannalla oleilevat huomioiva reilu koiranomistaja. Koira, joka jahtaa muita eläimiä, pelottaa lapsia tai haukkuu taukoamatta ei ole suosittu rantaleijona.

Jos koira on uimiseen totutteleva on hyvä, jos koira itse, omaan tahtiin, pääsee kahlaamaan veteen, eikä ainakaan joudu hyppäämään laiturilta tai pelästy äkkisyvää. Kalliot muuttuvat liukkaiksi kastuessaan myös tassujen alla ja kivikkoinen rantavesi saattaa hämmentää arempaa koiraa. Paras ranta koiran uittamiseen on hieman varjoisa, kovapohjainen ja rantatörmiltään matala, jotta koira pääsee itse helposti veteen ja pois.

Kaikki koirat eivät välitä uimisesta ja tämä tulee hyväksyä. Koiraa ei saa pakottaa uimaan tai ylipäätään veteen. Koiraa voi kuitenkin houkutella ja innostaa veteen leikin ja yhteisen kisailun avulla. Kun ranta on matala kannattaa itse kahlata rantavedessä ja leikittää koiraa vesirajassa, jotta koira tottuu ja innostuu vesileikeistä.

Samoin, jos koira menee täysin kierroksille uimisen mahdollisuudesta, kuten Taisto Terrieri, koiralle kannattaa opettaa leikin lomassa rauhoittumisen jalo taito. Meillä uinti ja rentouttava hieronta viltillä rytmittävät rantapäivää nykyään.

Toisinaan vedenalaiset kivet kummastuttavat Terrieriä.

Koiralle voi heitellä veteen lelua noudettavaksi, koiran kanssa voi leikkiä vesisotaa matalassa rantavedessä, kaivaa kuoppia vesirajassa tai vaikka lähteä yhdessä uimaan. Tärkeintä on, että kaikilla osapuolilla on hauskaa ja tekeminen on turvallista.

Osa koirista suhtautuu varsin suojelevasti omaan ihmiseen, joka ui. Jos koira hätääntyy oman ihmisen uimisesta kannattaa koira totuttaa tähänkin pikkuhiljaa. Itse olen opettanut Taisto Terrierin kiertämään minut vedessä. Uimme yhdessä, rannan suuntaisesti, sopivan matkan, annan Terrierin uida minun ympäri ja palaan kiltisti Terrierin perässä rannalle. Molemmilla on mukavaa ja kumpikin saa uimisesta riemua.

Jos toisinaan mökillä haluan uida yksin varmistan ensin, että Terrieri nukkuu mökissä sisällä, ei kuule aikeitani uimisen suhteen ja on näin onnellisen tietämätön ihmisensä salaisista retkistä.

Terreri ja Hangon hiekkarannat — Hangon hiekkarannoilla on koirillekin tilaa uida.

Koiran tapaa uida kannattaa tarkkailla ja tarpeen vaatiessa pukea pelastusliivit koiralle. Hyvät pelastusliivit auttavat koiraa säilyttämään oikea uintiasento ja saattavat luoda varmuutta opettelevaan uimariin. Pelastusliivien hankinnassa kannattaa neuvoa kysyä pätevältä myyjältä. Sopimattomat pelastusliivit saattavat muuttaa painopistettä niin, että ne ovat vaaraksi koiralle.

Koirauimalat ovat myös oivia paikkoja varmistaa, että koira ui oikein. Uimaloihin sisältyy yleensä alussa kouluttajan ohjaama ja valvoma uintikerta, jolloin varmistetaan, että koiran liikkeet ja tapa uida eivät riko koiraa. Uimalan kouluttajalta saa myös yksilölliset vinkit juuri oman koiran uittamisen suhteen. Koirauimalat takaavat vesipedoille oivan kuntomahdollisuuden läpi vuoden puhtaassa, turvallisessa ympäristössä.

Uiminen on myös raskasta ja kuntoa vaativaa. Koiraa ei siis kannata jättää yksin rannalle, vaan ennemminkin valvoa koiran touhuja ja tarvittaessa houkutella koira rannalle, varjoon lepäämään. Koiralle kannattaa varata myös puhdasta, raikasta vettä juomiseen. Varsinkaan meriveden juominen suurissa määrien ei ole suotavaa koiralle.

Jos sopivaa rantaa ei ole lähellä voi koiralle rakentaa kahluu-altaasta oman uimapaikan pihalle. Kannattaa huomioida, että koiran kynnet ja hampaat saattavat osuessaan rikkoa altaan muovireunat.

Auringon valon heijastuessa veden pinnasta koiran silmät saattavat altistua liialliselle ultraviolettisäteilylle tai karvaton iho palaa, aivan kuten meidän ihmistenkin kohdalla, joten varsinkin aurinkoisena päivänä koiran vedessä oloa on ehkä syytä rajoittaa ja uintiretkiä suunnitella hetkiin, jolloin aurinko ei porota täydellä voimalla. Kesällä aikaiset aamut ja myöhäiset illat luovat sadunomaiset puitteet yhteiselle uintiretkelle!

Terrieri, meri ja aurinko — Auringon lämmittämä rantakallio, uimisesta väsynyt koira ja kesäyö.

Sinilevä on uintiretkien tuho. Kun kukintojen aika koittaa on rantavesi syytä tutkia huolella ennen koiran päästämistä veteen. Jos koira on ehtinyt uimaan ennen mahdollisen levän havainnointia on syytä konsultoida eläinlääkäriä. Sinilevän suhteen ei kannata ottaa riskejä ja vaarantaa koiran terveyttä.

Toinen uintikauden pilaaja on hot spot, koirien melko yleinen ihotulehdus. Koiran turkin kuivaaminen uinnin jälkeen tai turkin trimmaaminen lyhyeksi saattaa vähentää riskiä tulehdukseen.

Taisto Terrierin vinkit onnistuneeseen uintiretkeen:

Pitkä liina. Kaikki rannat eivät ole turvallisia koiran vapaana ololle, joten pitkä, kevyt, kelluva liina antaa koiralle tilaa uida. Pariksi kannattaa varata kevyet valjaat, jotka kuivuvat nopeasti tai vaihtaa uinnin jälkeen kuivat valjaat päälle.
Uintilelut. Hyvään leluun koiran on helppo tarttua vedessä. Kerran ihminen oli niin hölmö, että heitti veteen lelun, joka upposi. Meni koko kesä rantaa naaratessa lelusta, jota ei lopulta koskaan löytynyt. Jos leluja ei tullut mukaan kepit toimivat oivina noutoleluina.
Hyvät eväät. Uiminen väsyttää ja retken jälkeen nälkä on kova, myös koirilla.
Äkkinäiset syöksyt ja hypyt veteen liukkailta rannoilta saattavat aiheuttaa lihasvenähdyksiä koirille. Hyvä, säännöllinen hieronta ja monipuolinen liikunta vähentävät riskiä ja lisäävät muutenkin elämäniloa.
Uiminen on märkää, likaista ja kuraisaa. Ihmisen on siis syytä säästää valkoiset kesämekot kaupunkikesään ja varata mukaan isoja pyyhkeitä märkää koiraa varten.
Vaikka suppailu, melontaretket ja veneily on uinnin jälkeen parasta on näitä syytä välttää paahtavalla helteellä tai ainakin suojata koira liialta auringolta ja huolehtia koiran hyvinvoinnista erityisen hyvin.
Uiminen ja vedessä leikkiminen on parasta kesässä. Yhdessä, turvallisesti.

Terrieri ja kesäyö järvellä — Huomenna uidaan lisää!

Mennään ulos! Ja pysytään etäällä.

10.4.2020 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Luonnossa

Koiranomistajille ulkoilu vähintään kolmesti päivässä on normaali arkea. Varsinkin näin keväällä aurinko, kevääseen heräävä luonto ja innokas koirakaveri houkuttelevat ulos luontokohteisiin. Mutta mitä tehdä, kun luontopoluilla on ruuhkaa ja turvaväliä on mahdoton ylläpitää? Miten pitää oma ulkoilu mielekkäänä ja samalla pysyä etäällä muista ulkoilijoista?

Lähiluonto

Usein me ihmiset turrumme arjessa lähiluontoon. Kun saman koivun ohittaa joka päivä useamman kerran ei puuta oikeastaan edes huomaa, sehän on siinä aina muuttumattomana. Mutta juuri lähiluonto tarjoaa huikean mahdollisuuden nähdä luonnon moninaisuus ja vuodenaikojen, sekä sään vaikutus ympäristöön. Varsinkin nyt keväällä on helppo seurata luonnon heräämistä, lehtien avautumista, kukkien kasvua ja muuttolintujen paluuta. Lähikaduilta saattaa löytää paljonkin uusia kasveja, merkkejä eläimistä ja uusia lempikallioita, kun katselee seutua uusin, kiireettömin silmin.

Teollisuusalueet ja parkkipaikat

Kuka haluaa ulkoilla teollisuusalueilla tai tyhjillä parkkipaikoilla? Ehkä maisemat eivät ole parhaat mahdolliset, mutta koiralle alue saattaa olla tuoksutaivas! Arkena ihmiset ovat tuoneet tuoksunsa alueelle ja hämärän aikaan alueen saattaa vallata varsin kirjava joukko erilaisia eläimiä ketusta hiireen. Kun koira keskittyy tutkimaan aidanvierustojen tuoksuja voi itse tehdä askelkyykkyjä ilman, että muut lenkkeilijät häiritsevät omaa suoristusta.

Patsaat, arkkitehtuuri ja muut nähtävyydet

Yksi tapa löytää uusia ulkoilukohteita ja määränpäitä kävelyille on tutkia oman kotiseudun nähtävyyksiä. Me olemme Taisto Terrierin kanssa aloittaneet ”patsaskävelyt”, eli käymme läpi lähialueen patsaita ja monumentteja. Aivan kuten lähiluontoonkin oman alueen erikoisuuksiin turtuu arjessa. Vaikka olen tiennyt lähipuiston patsaan olemassa olon ”aina”, en ole kertaakaan miettinyt mitä patsas oikeasti esittää, kuka sen on tehnyt ja miksi. Sen lisäksi, että koira oppii uusia reittejä, haistelee uusia tuoksuja, itse ihmisenä oppii oman asuinalueensa historiasta. Ja samalla voi ottaa hauskoja poseerauskuvia patsaiden edustalla ystävien iloksi, nyt kun sosiaaliset kontaktit ovat rajalliset.

Leikki

Aina ei tarvitse tehdä pitkää kävelyä, vaan ulkoilu voi olla leikkiä puistossa. Mukaan muutama koiran lempilelu, koiralle pitkä liina ja sopivan syrjäinen puiston kulma takaavat iloa sekä ihmiselle, että koiralle. Bonuksena monipuolinen liikunta, riemukas yhteinen kokemus ja parempi mieli molemmille.

Roskien keruu

Jos korona-aika ahdistaa ja mieli on maassa kannattaa panostaa tekoihin, joista tulee hyvä mieli. Yksi helppo ja konkreettinen tapa tehdä hyvää on kerätä ulkona koiran ulkoilutuksen lomassa roskia ja koirankakkoja pois katujen ja teiden varsilta. Mukaan iso roskapussi, sekä hyvät suojakäsineet. Jos saaliina on pantillisia tölkkejä tai pulloja tuotto kannattaa käyttää oman parhaan ystävän hyväksi. Koira taatusti ilahtuu extranamista kävelyn lomassa.

Uudet ulkoiluajat

Jos houkutus mennä suosittuihin luontokohteisiin on suuri kannattaa ulkoilu ajoittaa niin, että muita reippailijoita on mahdollisimman vähän liikkeellä. Esimerkiksi aikainen aamu on usein oiva ja rauhallinen hetki, tai myöhäinen ilta, kun aurinko on jo laskemassa. Luonto myös näyttää, tuoksuu ja kuulostaa hyvin erilaiselta eri vuorokaudenaikoihin, tämäkin lisää ulkoilun vaihtelevuutta koirakolle.

Rentoutuminen auringossa

Välillä ulkona voi myös vain olla. Kannattaa valita hieman syrjäinen puistonpenkki, kaatunut puunrunko tai iso kivi, sopivan iso ja miellyttävä istuinpaikka molemmille. Mukaan voi ottaa termarillisen kahvia tai teetä, ehkä kirjan ja nameja koiralle. Kuunnellaan yhdessä luonnon ääniä, nautitaan seurasta ja hetkestä.

Parkour

Vaihtelevuutta ulkoiluun saa myös helpoilla parkour tempuilla. Tekemisen tulee aina olla koiralle mieluista ja turvallista.

Nautitaan yhdessä, erikseen, keväästä, auringosta ja seikkailuista luonnossa turvallisesti.

Mustikkamaa, retkellä Helsingissä

28.3.2020 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Luonnossa

Mustikkamaa on noin 36 hehtaarin monipuolinen saari Helsingin keskustan itäpuolella. Saari on alun perin perustettu kansanpuistoksi 1921, joten vuosien saatossa melkoinen määrä kaupunkilaisia on etsinyt rauhaa ja iloa sen kallioilta ja hiekkarannoilta.

Mustikkamaan luonto on todella monipuolinen saaren kokoon nähden. Korkeita kallioita, hienoja hiekkarantoja, metsää, pieniä niittyjä ja kosteikkoja. Lapsuuteni Mustikkamaa oli iso parkkipaikka, josta käveltiin Korkeasaareen. Enpä osannut silloin aavistaa, että koittaa aika, jolloin suuntaan koirani kera lähes päivittäin saareen, enkä laisinkaan parkkipaikan tai Korkeasaaren vuoksi.

Mustikkamaan rantoja kiertää helppokulkuinen kävelytie, mutta parhaat seikkailut löytyvät toki rantapöheiköistä tai saaren keskiosan kallioilta ja metsiköstä.

Me kävelemme Taisto Terrierin kera kotoa Mustikkamaalle Redin ostoskeskuksen läpi Isoisänsillan kautta. Taisto Terrierillä on erittäin selvät sävelet saaren suhteen, joten sillan ylitettyämme käännymme aina oikealle ja suuntaamme mahdollisimman suoraan rannalle.

Isoisänniemen rannoilla kannattaa hieman varoa lasinsiruja ja muuta roskaa, mitä aaltojen mukana rantaan ajautuu, kävely kannattaa silti. Rantahiekan seasta saattaa nimittäin löytää piikiven palasia, muistoja 1700-luvun purjelaivojen aikakaudelta. Isot alukset purkivat painona käytetyn maa-aineksen näille rannoille ja tuolta ajalta on muistona erikoiset rantakivet.

Kun piikivet on tutkittu on Terrierillä kiire läheiselle niitylle, jolta löytyy usein mielenkiintoisia tuoksuja, koira merkkaa, kierii ja juoksee ympäri niittyä riemukkaana ketun ja jäniksen polkuja etsien.

Jos päivä on tuulinen Taisto Terrieri käy nuuhkimaan kantakaupungin tuoksuja niityn reunalla olevalle korkealle kalliolle. Asfaltti, raitiovaunut, kaupungin ihmiset, voin vain kuvitella mitä kaikkea Terrierin nenä haistaa tuulesta.

Tässä vaiheessa on syytä miettiä kaipaavatko retkeläiset huikopalaa. Korkeasaaren sisäänkäynnin edustalla on oiva koiraystävällinen kahvila ja terassipöytiä on sen verran siroteltuna pihaan, että paikka auringosta ja tuulen suojasta löytyy lähes aina.

Tauon jälkeen virtaa jälleen riittää ja on minun aikani määrätä tahti. Kaiken muun lisäksi Mustikkamaa on oiva villiyrttisaari ja keväisellä kävelyllä keräämme usein illan salaatin ainekset mukaan kotiin.

Kun Terrieri on malttanut pysähtyä ja odottaa ihmistään riittävän kauan on aika palkita koira saaren hiekkarannoilla. Mustikkamaalla on virallinen uimaranta, johon koirat eivät tietenkään ole tervetulleita, mutta rantaa ja syrjäisiä poukamia riittää myös koiran uittamiseen. Yhteinen uimaretki on koiranomistajuuden kohokohtia. Se riemu, joka terrierin silmiin syttyy, kun hän ymmärtää, että ihminenkin uskaltautuu veteen on huikea. Jos käy oikein hyvä tuuri uintireissulla saattaa kuulla Korkeasaaren leijonan karjaisun tai ainakin Terrieri haistaa kissapedon.

Jos vesi on kylmää tai vuodenaika ei muuten suosi uimista houkuttelen koiran saaren sisäosiin. Mustikkamaan keskiosa on kaunista kalliota, jylhiä keloja ja mustikanvarpumättäitä. Taisto Terrieri rakastaa tasapainotella rungoilla, hyppiä kiville ja kannoille. Jos meillä on pitkä liina hihnana saatamme leikkiä hetken piilosta metsässä, tai sitten vain istumme ihan hiljaa ja kuuntelemme saaren ääniä. Joskus piilotan metsikön kiviin ja puihin Terrierin lempiherkkuja. Koiran häntä heiluu villisti, kun hän etsii namikätköjä salaman nopealla vauhdilla.

Toisinaan, jos ihmisiä on vähän, poikkeamme sillä lapsuudesta tutulla isolla parkkipaikalla, jotta Terrieri saa nuuhkia kaikkien autoilijoiden tuoksut ja jäljet.

Saarelta löytyy myös melko iso ja uusi koirapuisto, jos koira kaipaa leikkiseuraa lajitovereistaan. Me suosimme leikkiä vain tuttujen koirakaverien kanssa, joten hyvin harvoin vierailemme puistossa. Sen sijaan me harrastamme riippukeinuilua. Ripustan riippukeinun hieman syrjään puiden varjoon ja otamme nokoset meren kohistessa taustalle.

Me olemme kokeneet Mustikkamaalla niin talven tuiskut, kesän ukkoskuurot, kuin myös pakahduttavan kauniit auringonnousut ja laskut. Välillä ihmiselämä on painanut hartioita, välillä Terrierillä on ollut huono päivä, mutta aina Mustikkamaa on saanut meidät seikkailemaan yhdessä. Ainut ajankohta, jolloin Mustikkamaa on meidän perheessä ehdottomasti boikotissa on sinilevän aika. Innokkaana uimarina Taisto Terrierin pahin painajainen olisi vierailu tutulla rannalla, jolta ei pääsekään uimaan.

Kun on aika lähteä kotiin sujuu kävely huomattavasti rauhallisemmin ja laiskemmin, kuin matkalla saareen. Olemme molemmat tyytyväisiä, tuoksumme merelle, auringolle ja tuulelle. Taisto Terrierin turkki on täynnä saaren hienoa hiekkaa, kesäisin turkissa kulkee todennäköisesti muutama punkki, joita en ole vielä löytänyt ja terrieri saattaa kantaa mukanaan hienoa rannalta löytämäänsä keppiä. Olemme molemmat rentoja ja huolettomia. Talvisin parasta on kääriytyä seikkailun jälkeen yhdessä sohvalle viltin alle, kesällä teen punkkitarkastuksen parvekkeella ennen rentoilua.

Muutama vinkki

Mustikkamaalle pääsee kävelemällä Isoisänsillan kautta, mutta silta on toisinaan hieman ruuhkainen. Reaktiivisen koiran kanssa silta saattaa olla kapea, jos vastaantulijat ovat haastavia.
Kulosaaren metroasemalta Mustikkamaalle pääsee kävelemällä noin kilometrin matkan rauhallisen asuinalueen läpi.
Mustikkamaalle pääsee myös halutessaan omalla autolla tai Korkeasaaren bussilla
Saarella on muutamia koiraystävällisiä kahviloita, mutta loistava idea on myös käväistä tullessa Redissä ostamassa mukaan eväät, takeaway kahvit ja koiralle herkut.
Mustikkamaalta löytyy meille ihmisille myös seikkailurata, kesäteatteri, ravintola ja tenniskentät, mutta niistä me koirakkona emme ole niin kiinnostuneita.

Kohti kesän retkeilyä!

8.3.2020 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Luonnossa

Koiran kanssa retkeily on parasta! Ihan lähiluontokin riittää, mutta kesällä ehtii myös hieman kauemmas ja hieman pidemmälle reissulle.

Suomi on täynnä huikeita retkikohteita! Kaunista luontoa, idyllisiä kyliä, historiaa huokuvia katuja, ihan mahtavia taidepuistoja. Meidän suosikkeja ovat mm. Hanko, Turun saaristo, Saimaan aallot, Lapin erämaat, mäntymetsät ja korkeat kalliot.

Jos koira on jo konkari retkeilyssä keväällä riittää, että tarkistaa koiran retkeilyvarusteiden kunnon ja voi alkaa tutkia mieluisia reittejä ja kohteita.

Kokemattoman reissukoiran kanssa kannattaa aloittaa pienesti ja tehdä seikkailuista mahdollisimman mukavia koiralle. Vaikka koira saattaa sopeutua helpostikin vieraaseen mökkipaikkaan, telttaan, kanoottiin tai supp laudalla tasapainotteluun on retkeily huomattavasti miellyttävämpää kaikille pikkuhiljaa tutustuen.

Juuri nyt kannattaakin miettiä tulevan kesän seikkailuja ja aloittaa koiran harjoittaminen retkeilyn saloihin. Me muistelemme retkeilytaitoja pakkaamalla päiväretkelle mukaan riippukeinun ja nukkumalla päiväunet metsän siimeksessä. Taisto Terrierillä kestää aina hetken muistaa, että metsässäkin voi rauhassa malttaa nukahtaa, eikä kaikkea tarvitse vahtia.

Retkeä suunnitellessa ota huomioon koiran kunto, retken vaativuus, taukopaikkojen sijainti, veden saatavuus ja kohteen koiramyönteisyys.

On toki itsestään selvää, että koiran on kytkettynä retkeillessä. Itse suosin metsässä Taisto Terrierillä joko pitkää jälkiliinaa tai flexiä. Suuria tunteita herättävä flexi on mielestäni todella kätevä pujotettuna vyöllä omalle vyötärölle. Toisinaan samoilu vaatii tasapainottelua ja molempia käsiä ilman hihnaa.

Yleinen kohteliaisuus muita retkeilijöitä kohtaan on myös koiranomistajan hyve. Me väistämme aina pois pitkospuilta, jos metsässä osuu vastaantulijoita kohdille. Vaikka läheltä ohittaminen onnistuu terrieriltä en voi tietää pelkääkö vastaantulija koiraa, tai miten tuo vieras ihminen reagoi koiraan. Taukopaikoilla pyrin valitsemaan meille paikan hieman syrjemmältä, kauempana yleisiltä kulkureiteiltä ja poissa muiden retkeilijöiden tieltä. Yleiset uimarannat ovat koirilta kiellettyjä alueita, mutta onneksi meiltä löytyy runsaasti suojaisia poukamia, joilta myös koira saa halutessaan pulahtaa uimaan.

Entä, jos kesäretkesi suuntaakin kohteeseen, jonne koiraa ei voi ottaa mukaan? Nyt kannattaa kartoittaa parhaat koirahoitolat, käydä ajoissa tutustumassa niihin ja varata omalle koiralle se paras ja koiraystävällisin hoitopaikka. Koska myös koirasi ansaitsee turvallisen ja tapahtumarikkaan loman.

Miten motivoitua syysulkoiluun?

25.10.2019 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, Luonnossa

Vuodenajat ovat rikkaus, mutta ulkoilu syksyn pimeydessä on ainakin minulle melkoinen ponnistus. On pimeää, koiran pökäleitä saa etsiä valon kanssa, koiran tassut pitää pestä aina sisään tultaessa ja pahimmillaan sataa ja tuulee vaakatasoon.

Koska koira kuitenkin ansaitsee ja kaipaa ulkoilua, nuuhkimista, polkuja ja kujia olen yrittänyt kehittää itselleni motivaatiota syysiltoihin.

Ota mukaan ystävä tai läheinen

Kun ulkoillessa on seuraa pimeyttä ei edes ehdi huomata kuulumisten vaihdon lomassa. Jos ystävällä on koira lenkki on kaksin verroin hauskempi, myös koirilla on sosiaalista kanssakäymistä, vaikka eivät riehukaan koirapuistossa.

Meidän kulmilla on yleinen tieto siitä, mihin aikaan ja minkä lenkin alueen koirakot illalla tekevät, joten on melko helppoa osua samaan aikaan saman lehtikasan äärelle seisoskelemaan ja näin saada seuraa.

Lähiseudun nähtävyydet

Jos asut kaupungissa tämä vinkki saattaa toimia.

Itse havahduin patsaisiin tänä syksynä, kun lähipuistoomme saatiin Gandhin patsas. Aluksi innostuin googlaamaan itse Gandhin elämäntarinaa, sitten taiteilijaa patsaan takana ja lopulta näin myös muut lähiseudun patsaat uusin silmin. Patsaat ja ylipäätään lähiympäristö myös näyttää varsin erilaiselta säästä riippuen. Katso siis uusin silmin asuinympäristöäsi katulamppujen ja pitkien varjojen kautta.

Luun muotoinen kävelylenkki

Kuulostaa todella omituiselle, mutta ehdottomasti kannattaa kokeilla! Kaikenlaisten appien aikana on varsin helppoa laskea päivän aikana askeleet ja katsoa illalla kartasta missä tulikaan liikuttua. Erityisen hauskaa on yrittää saada kartalle aikaiseksi selkeä kuvio. Aloita helposti, suunnittele esimerkiksi luun muotoilen kävelylenkki, joulun lähestyessä kuusen muoto on jo haastavampi. Esimerkiksi täällä vinkkejä alkuun.

Ota mukaan termosmukillinen kuumaa juomaa

Erityisen koleana iltana on ihanaa ottaa lenkille mukaan muki lämmittävää teetä tai glögiä! Varsinkin, jos koira nuuskuttelee erikseen jokaisen lehtikasan lehden saattaa ihmiselle iskeä kaipuu sohvan uumeniin, lämmin juoma tuo lohtua ja toivoa.

Ulkoilubingo

Toimii oman ja muiden koiranulkoilijoiden motivaattorina. Keksikää ensin yhdessä bingon aiheet. On suotavaa, että asutte suurin piirtein samankaltaisilla alueilla, jolloin yhteiset bongattavat on helpompi määrittää. Sopikaa myös miten vinkkaatte toisillenne löydöstä. Esimerkiksi valokuva toiselle on oiva tapa todistaa näkemänsä. Minun ja ystäväni listalta löytyy mm.

Bongaa rotta (kuvaa ei tarvita, jos koira myös innokas saaliista)
Bongaa pikkujouluseurue
Bongaa ensimmäinen joulukuusi sisällä
Bongaa tähdenlento

Ja tietysti enemmän bongauksia saanut saa jonkin oivan palkinnon, kuten parhaat torikahvit hyvässä bingoseurassa.

Palkkaa itsesi hyvästä suorituksesta

Itsensä palkitseminen onnistuneesta ulkoilusta pimeässä on parasta. Kuten koirankin koulutuksessa määritä itsellesi motivoiva palkka ja vaihtele sitä tarpeeksi usein. Esimerkiksi ulkoilun jälkeen sohvalla pala tummaa suklaata ja hyvä kirja tai jakso lempi tv-sarjasta toimii meillä.

Kuntoile ulkoilun lomassa

Aina kunto ei kasva koiraa ulkoiluttaessa. Välillä toki kannattaa tehdä reippaampia kävelyjä, mutta koiran tulee myös antaa edetä omaan tahtiin nuuskien ojanpientareet. Päätä etukäteen liikkeet ja miten ne teet. Esimerkiksi, aina kun uroskoira nostaa jalkaa tee askelkyykky, aina kun ohitatte lyhtypylvään pyöräytä hartiat ympäri jne. Pimeyden hyvä puoli on, ettei kukaan näe mitä puuhaat. Ota kuitenkin koirasi huomioon, omistaja, joka yhtäkkiä hyppii haarahyppyjä saattaa aiheuttaa kummastusta koirassa.

Opettele tähtikuvioita

Minun tämän hetken lempiviihdyke. Kun ilta on pilvetön ja kävelemme kauempana katuvaloista yritän etsiä taivaalta tähtikuvioita.

Tsemppiä syysulkoiluun!

Syysretkelle

4.10.2019 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Luonnossa

Syksy! Luonnon väriloisto, raikas ilma ja satokausi. Minusta parasta retkeilyaikaa koiran kera on syksy. Vesipulloa ei ehkä enää tarvitse kantaa mukana, koira jaksaa liikkua paremmin, kuin kesän helteillä ja punkkejakin saattaa jo olla vähemmän heinikoissa.

Kun keväällä retkillä kerättiin päivän salaatti villiyrteistä nyt kori täyttyy marjoista ja sienistä. Jos vielä oma koira osaa etsiä sieniä saa koirakin mieluista nenäpuuhaa metsässä.

Kirjoitin jo viime vuonna ilmaisista virikkeistä. Nyt kannattaa kerätä talven varalle lehtiä, käpyjä, risuja ja muuta luontoa. Kun itsellä on kiire tai koira kaipaa jotain extraa on niin helppoa ottaa varastosta muutama kuivattu lehti, piilottaa niiden sekaan koiran etsittäväksi luu tai lelu ja näin antaa koiralle mielekästä puuhaa.

Pakataan siis viikonloppuna reppuun eväät koko perheelle, pukeudutaan sään mukaan, otetaan istuinalustat ja koiralle viltti mukaan. Mennään luontopolulle, jonka varrella on sallittu tulentekopaikka, ihmetellään luonnon väriloistoa, hengitetään raitista ilmaa, kuunnellaan syksyn ääniä. Juodaan nuotiolla kahvit, nautitaan yhdessä olosta. Kerätään kotimatkalla koriin virikkeet talven varalle, annetaan koiran rypeä mudassa ja juosta varvikossa, olla koira. Nauretaan ja iloitaan yhdessä. Kotona pakkaudutaan yhdessä sohvalle, sytytetään kynttilät ja rentoudutaan päivän reippailun jäljiltä. Yhdessä.

Pakkaa mukaan

hyvät eväät sekä itselle, että koiralle
istuinalustat
koiralle lämmikkeeksi takki/viltti taukopaikoille
tulentekovälineet nuotiolle
retkeilijän ensiapupakkaus
tarvittaessa vettä itselle ja koiralle
kori keräilyyn, tarvittaessa poimuri, sieniveitsi
pyyhe, siltä varalta, että koira yltäpäältä ravassa ja mudassa
iloinen, utelias, stressitön olotila

Kesäiset helpot virikkeet

14.6.201914.6.2019 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, Luonnossa, Virikkeistys ja aktivointi

Kesällä ei ole mitään parempaa, kuin seikkailla yhdessä koiran kera vailla suurempia suunnitelmia.

Kukkien, marjojen ja villiyrttien keruu

Kisataanko teillä siitä kuka löytää mehukkaimmat mustikat? Oletko poiminut kukkia koirasi kera niityltä? Meillä jokainen poimimani kukka nuuhkitaan tarkkaan, toisinaan jopa hieman maistellaan. Metsämansikat saan minä syödä, mustikat jaamme (melkein) tasan.

Kuoppien kaivuu

Hyvään koiran elämään kuuluu myös annos mutaa ja kuraa. Vie koira paikkoihin, joissa kuoppien kaivuu on sallittua ja kannusta koiraasi kaivamaan ja mönkimään. Voit myös piilottaa koiran leluja tai ruokaa maahan ja pyytää koiraa etsimään ne kaivamalla. Taisto Terrieri on erikoistunut uusien istutuskuoppien kaivuuseen puutarhassa. Osoitan koiralle kohdan, johon kuoppaa tarvitaan ja odottelen rauhassa sen valmistumista.

Tasapainottelu ja hyppiminen

Pidä huoli koiran lihaskunnosta kannustamalla koiraa tasapainottelemaan kaatuneilla puunrungoilla ja hyppimään kivillä ja kannoilla. Ota aina huomioon koirasi koko ja kunto, pitäkää hauskaa turvallisesti.

Vesileikit

Sup lautailu, uiminen ja veneily koiran ehdoilla. Sup laudalla molemmat pääsevät lähelle luontoa ja stressi laskee. Uiminen kohottaa myös koiran kuntoa ja on oivaa viilennyskeino kesän helteillä. Veneillessä taas tuuli tuo koiran nenään tuoksuja kaukaa ja läheltä. Nenätyö väsyttää koiraa jopa tehokkaammin, kuin liikunta.

Syöminen ulkona

Heittele koiran ruoka nurmikolle, rantaveteen tai metsän siimekseen ja anna koiran etsiä ruoka. Oiva keino väsyttää innokas ja puuhakas koira

Yhteiset päiväunet rantakalliolla

Mikään ei ole parempaa kesällä, kuin päiväunet ulkona! Viltillä nurmella, riippukeinussa koivujen välissä tai paljaalla rantakalliolla on ihanaa nukahtaa kylki kyljessä ilman aikatauluja.

Punkkitarkastus

Tästäkin voi tehdä yhteisen kivan hetken. Illalla viimeksi ennen sisäänmenoa rapsuttele ja kehu koira samalla, kun etsit mahdolliset punkit.

Yhdessä ihmettely

Meidän suosikki! Valitse sopiva paikka, esimerkiksi puiston kulma, rantakivi, laituri, niityn laita. Istu mukavasti aloillesi ja koira asettuu viereesi. Kuunnelkaa, haistelkaa, nähkää ja kokekaa kesä yhdessä. Me istuimme viime viikonloppuna iltayöllä järven rannassa ja kohtasimme hirven. Aluksi kaikkia kolmea jännitti, mutta lopulta hirvi uskaltautui juomaan, terrieri rentoutui syliin ja minä ihmettelin hirven valtavaa kokoa.

Nautitaan kesästä ja yhdessäolosta rennosti!

Villiyrtit koriin ulkoilun lomassa

17.5.201917.5.2019 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Luonnossa

Koiran kanssa kävelyllä ehtii aistia kevään vihreyden, linnun laulun ja auringon. Ottamalla mukaan korin ja pari paperipussia saa samalla reissulla kerättyä seuraavan päivän vihersalaatin ja bonuksena tehtyä kyykkytreenin. Aiempi kirjoitus villiyrteistä täällä. Linkissä tarkemmin kerättävistä kasveista ja niiden käsittelystä.

Poimi vain kasveja, joita tunnet. Vielä saatat ehtiä osallistumaan villiyrttikurssille, joita järjestetään useamman tahon toimesta pitkin maata.
Vältä vilkkaan tien varrelta poimimista, samoin jätä väliin koirien pissapolut
Kerää sieltä täältä, jotta kasvusto ei kärsi
Noudata jokamiehenoikeuksia, esim. kuusenkerkkiin tai puiden lehtiin tarvitset maanomistajan luvan

Koira kannattaa tutustuttaa uuteen harrastukseen leikin ja puuhan varjolla. Kun lähdette keruuretkelle ota koiralle pidempi liina tai hihna, jotta koiralla on mahdollisuus oma-aloitteisesti tutkia ympäristöä ja tuoksuja sinun kerätessä yrttejä. Jos koira on levoton, eikä malta pysähtyä pidä aluksi keruuhetket lyhyinä ja näin koiralle mielekkäinä. Voit heitellä koiran nameja heinikkoon ja antaa koiralle näin nenäpuuhaa ja palkitsevaa tekemistä. Tai ottaa koiralle mukaan lelun ja leikittää koiraa samalla sillä, kun itse etsit täydellisiä vuohenputkia. Meillä Taisto Terrieri piilottaa omaa leluaan, jota sitten yhdessä etsitään ja toisinaan koira saa palkaksi uintikerran, kun on ensin malttanut odottaa kasvien keruun ajan.

Keruuhetki päättyy meillä aina yhteiseen meditaatiohetkeen kalliolla tai nurmelle. Tutkin Taisto Terrierin turkin punkkien varalta, hieron kevyesti TTouch-tyyliin ja kuuntelemme yhdessä lintujen laulua. Ihanan rentoa ja hartioita laskevaa!

Ja kannattaa muistaa, että villiyrttejä voi myös tarjota koiralle pienen pienin annoksin. Itse olen osallistunut muutama vuosi sitten koirien villiyrttiluennolle, jonka järjesti Malin Ekblom.