Oletko tietämättäsi julma koiranomistaja?

Olen tällä viikolla seurannut ystäväni seikkailua erään Facebook ryhmän ylläpitäjänä, ryhmässä on kiehunut ja kuohunut eläinten kohtelun ja koulutuksen tiimoilta. Jäsenet eivät suvaitse eläimeen kohdistuvaa väkivaltaa, mutta samalla moni vaatii eläimeltä ehdotonta kuuliaisuutta, sen ymmärtämistä, että ihminen on johtaja ja eläimen kaikenlaisten luulojen ja kapinoinnin pois kitkemistä. Jos tämän kouluttamiseen vaaditaan erilaisia pakotteita, kipua aiheuttavia apuvälineitä tai pelottavia keinoja se ei ole näiden samojen jäsenten mielestä väkivaltaa, vaan hyväksytty tapa kouluttaa.

Vastaavaan törmää päivittäin koiramaailmassa. Me kaikki paheksumme liian rajua metsästyskoirien koulutusvideota, piikki-ja sähköpantoja, mutta silti koiria nypitään hihnasta, viritellään mitä omituisempia hihnaratkaisuja vetämisen estämiseksi tai käytetään sitruunapantoja tai suihkutellaan vesipullolla kouluttamisen nimissä.

Ymmärrän täysin tavallisen kotikoiran omistajan olevan hämmentynyt kaikenlaisten koulutusohjeiden viidakossa, varsinkin, jos oman koiran käytös stressaa ja ahdistaa. Jos esimerkiksi oma koira haukkuu yksin kotona ja on itse todella väsynyt ongelmaan on helppo ostaa se kaikkien nopein ratkaisu tilanteeseen. Ja jos vielä myyjä ja ehkä jopa kouluttaja tai ainakin some suosittelee sitruunapantaa niin ei välttämättä tule mieleen kyseenalaistaa  tuotetta ja sen vaikutusta koiraan. Tai jos ammatikseen kouluttava hyvin vakuuttavasti kertoo laumanjohtajuudesta niin saattaa olla hyvin vaikeaa kyseenalaistaa kouluttajaa, varsinkin, jos on tuore koiranomistaja.

Koiran, ja eläinten ylipäätään, koulutus on ottanut hurjan isoja harppauksia ihan viime vuosina. Meidän isovanhempien aikana koira oli pihalla ketjussa, koiraa käytettiin ehkä metsällä, se ilmoitti vieraista ja asui kopissa. Sitten koira muutti mukaan kaupunkiin ja pääsi sisälle ja koiran koulutus perustui hetken selättämiseen ja kuritukseen.

2000-luvulle tultaessa ymmärrys koirasta lisääntyi ja koiria alettiin tutkia enemmän. Nyt tuntuu, että uusia mielenkiintoisia tutkimuksia koiran tavasta ymmärtää maailmaa julkaistaan viikoittain.  Ja samalla tapa kouluttaa koiria muuttuu koko ajan. Kuka olisi vielä hetki sitten osannut aavistaa, että koirat oppivat katsomalla ja matkimalla ihmistä? Do as I do-kurssit ovat juuri nyt super suosittuja.  Jännittävää nähdä minkälaista koirien koulutus on viiden tai kymmenen vuoden kuluttua!

Minusta meistä jokaisen, joka omistaa koiria tai muita eläimiä, tulisi pohtia minkälainen kouluttaja itse on. Vaikka koira olisi aivan tavallinen kotikoira on sillekin opetettava miten ihmisten maailmassa pärjää.

Jos on omistanut koiria parikymmentä vuotta on todennäköisesti kouluttanut koiraa jossakin vaiheessa keinoilla, joita ei enää hyväksytä. Osa meistä kouluttaa edelleen koiriaan liian rajusti, osa tarkoituksella ja osa ymmärtämättään. Osa jopa kouluttaa ammatikseen ja käyttää väkivaltaisia menetelmiä samalla, kun silmät kirkkaana kertoo koulutuksen perustuvan koiran luontaiseen käytökseen ja olevan väkivallatonta.

Jos menneisyydessä on kohdellut koiraa kaltoin asia kannattaa käsitellä omassa mielessään ja antaa itselle anteeksi. Ajat ja tavat ovat muuttuneet, ymmärrys on lisääntynyt ja tehdä nyt toisin. Vanhaan ei kannata jäädä kiinni.

Jos olet uusi koiranomistaja ota selvää erilaisista tavoista kouluttaa, mieti miksi jotakin tehdään, miten se vaikuttaa koiraan ja mikä saa koiran muuttamaan käytöstä. Kysy ja kyseenalaista.

Kiinnitetään kaikki huomiota omaan tapaan kouluttaa, ollaan koiralle reiluja, ei aiheuteta stressiä, kipua tai pelkoa, mahdollistetaan koiralle hyvä, turvallinen ja onnellinen elämä.

 

 

 

 

 

Ne kärkkäät koirapiirit

Tapahtui kesällä.

Eräässä Facebookin koiraryhmistä pennun omistaja pyysi vinkkiä koiran käytösongelmaan. Huvikseni luin kommentteja riippumaton uumenista ja hämmennyin. Osa vastauksista perustui suoraan pelolle ja väkivallalle. Oli aivan pakko kommentoida! Yleensä en osallistu näihin väittelyihin, mutta kuva pennusta jyskytti takaraivossa, enkä voinut antaa asian olla.

Jaoin oman vinkkini, linkkasin listan Suomen Eläintenkouluttajista. Kerroin myös, ettei pelko tai kipu ikinä kuulu koulutukseen. Soppa oli valmis.

Yritin kerta toisensa jälkeen kysyä mihin kyseenalaiset koulutusmuodot perustuvat, miksi niitä suositellaan ja miten ne toimivat. Vastauksia en saanut, mutta sain ivaa,  nimittelyä ja panettelua.

Itse pennun omistaja ei keskustelua kommentoinut mitenkään, luulen hänen hämmentyneen kysymyksen nostattamasta some-raivosta ja vetäytyneen taustalle.

Minä jäin miettimään huutelijoita. Somessa on helppo kenen tahansa olla oman alansa asiantuntija. Neuvoja jaetaan, vaikkei kokemusta tai osaamista olisi. Tyyliin ’Sen serkun-kaiman-veljen-tyttären koirakin oppi tällä, niin oppii ne muutkin Murret’. Toinen ryhmä on yhden miehen show’n kannattajat. Puhutaan johtajuudesta, luulojen poistamisesta ja hierarkiasta. Ja sitten on ne, jotka vain haluavat olla jotain mieltä, vaikka eivät ehkä erota koiraa kissasta.

Usein kuulee sanottavan, ettei riitaisempaa ryhmää ole, kuin koiranomistajat. Some antaa vielä lisämahdollisuuden omaan pätemiseen ja samalla vastapuoli on tuntematon, joku, jota saa solvata ja nimitellä mennen tullen vastuuta kantamatta. Itse koira ja alkuperäinen kysymys unohtuu matkalla kokonaan.

Oma missioni on nyt ja aina koiran hyvinvointi. Koiraa ei pidä pakottaa, pelotella tai hallita kivulla. Hyvä kouluttaja perustelee kantansa, tuntee teorian ja käytännön. Seuraa aikaansa, oppii uutta. Eikä myöskään loukkaa muita ihmisiä tökeröllä käytöksellään, ei pyri guruksi, eikä alenna muita.

Nyt some on täyttynyt tappajakoirista. Yksi vetoaa kiellettäviin rotuihin, toinen syyttää hihnan päätä, kolmas vaatii kuria. En vähättele ongelmaa, se on todellinen ja sille pitää tehdä jotain. Mutta olisiko se jokin sittenkin tiedon lisääminen? Jos jokainen koiranomistaja tai sellaiseksi aikova perehtyisi oikeasti itse koiraan eläimenä ja kyseiseen rotuun tai rotujen sekoitukseen ja itse koiran luonteeseen niin päästäisiin jo pitkälle. Vielä, jos kouluttaminen tapahtuisi ilman kipua ja pelkoa oltaisiinkin jo varmalla puolella. Ja täydellistä olisi, jos koulutuksessa tukena olisi ammattilainen, ei naapurin Pertti.

Meistä jokainen voi olla alku muutokselle. Mitä jos jokainen meistä kohtelisi niin koiria, kuin kanssaihmisiä kunnioituksella? Ei jätetä ketään yksin, ei anneta tilaa kiusaamiselle, ei tallota varpaille tai tassuille. Kysytään miten toinen voi, kehutaan ja kannustetaan. Pidetään huolta, autetaan ja etsitään yhdessä apua. Tehdään maailmasta parempi kaikille, yhdessä.

Mari

 

Miten löytää paras kouluttaja/ koirakoulu?

Koiran omistajana välillä yllättyy miten helposti koira oppii uusia käytöksiä, vaikka emme edes kouluta niitä! Koira oppii, että avainten kilinä tarkoittaa ulko-oven avautumista, jääkaapin oven narahdus ruokaa.

Vaikka koiran oppiminen tapahtuu helpolla on välillä oikeiden käytösten oppimiseen hyvä käyttää ammattitaitoista kouluttajaa. Varsinkin, jos perheessä on ensimmäinen koira tai tuntuu, että kouluttaminen ei itsellä ole vahvin osa-alue, koiran käytöstä ei ymmärrä tai jos koira on jo oppinut ei-toivottuja-tapoja. Toisaalta hyvän kouluttajan opissa on huikean hauskaa sekä koiralla, että omistajalla ja samalla tutustuu muihin koirakoihin, koirakouluun meno on siis myös sosiaalista toimintaa molemmille.

On hyvä tietää, että kuka tahansa voi sanoa olevansa koirakouluttaja ilman minkäänlaista pätevyyttä. Some mahdollistaa kenen tahansa huutelevan koulutusvikkejä, joista suurin osa on hyviä, mutta joukkoon mahtuu myös koiraa pelottavia ja alistavia vinkkejä. Kaikki toimivat koirakoulutkaan eivät ole eettisiä tai  koulutukseen oikeasti perehtyneiden ammattilaisten pitämiä.

Eläintenkouluttaja on tutkinto, jonka voi Suomessa suorittaa näyttötutkintona. Näyttöön osallistuminen ei vaadi opintoja, näyttöpäivänä kokelas kouluttaa eläimiä ja näytönvastaanottajat päättävät onko koulutus niin tasokasta, että tutkinto hyväksytään. Näyttötutkinto ei kuitenkaan ole lonkalta heitettävä nopea koe. Kokeen läpäisy vaatii työtä ja vankkaa, monipuolista näyttöä osaamisesta.  Eläintenkouluttamista ja näyttöön johtavaa opiskelua voi opiskella esimerkiksi Amiedussa Helsingissä, täällä lista muista oppilaitoksista.

Suomen eläintenkouluttajat ry:n alta löytyy lista näyttötutkinnon suorittaneista eläintenkouluttajista, jotka ovat myös sitoutuneet yhdistyksen eettisiin sääntöihin. Heidän kouluttajalista on täällä. Yhdistykseen voi myös liittyä kannattajajäseneksi, jos toiminta kiinnostaa.

dog-2633224_1920
Agility ja Nosework ovat suosittuja harrastuksia, mutta muitakin lajeja löytyy.

Kun etsit teille sopivaa koirakoulua mieti ensin mitä haluatte. Tutki lähistön koirakoulujen nettisivuja, voit jopa pyytää lupaa käydä seuraamassa tuntia ennen kuin itse osallistut opetukseen. Mieti myös mitä haluatte oppia. Agility voi olla kivaa, mutta on myös monia muita kursseja mistä valita. Ja joskus koulutus voi olla vain hauskaa yhdessäoloa ilman suurempia tavoitteita. Jos olet epävarma mikä kurssi sopii teille kysy kouluttajalta vinkkiä.

Itse kävin koirani kera melkein kaksi vuotta koirakoulua, jossa kokeilimme lähes kaikkia lajeja, joita oli silloin olemassa. En olisi ikinä itse valinnut koiratanssikurssia, mutta yllättäen se oli sekä minusta, että koirastani todella hauskaa ja opimme monia hauskoja temppuja. Samoin tajusin, ettei meistä kumpikaan innostunut Rally-Tokosta, mutta molemmat pitivät Dobo-pallosta ja Noseworkista. Säännölliset tapaamiset samalla ryhmällä olivat myös tärkeä sosiaalinen tapahtuma ja edelleen pidämme yhtä ryhmän kanssa, vaikka kurssia ei enää olekaan.

Hyvän kouluttajan tuntomerkkejä

  • asiallinen, on kiinnostunut teistä, kuuntelee, tekee muistiinpanoja, kyselee
  • kertoo taustastaan. Missä ja kenen opissa opiskellut, miten seuraa alaa
  • ei käytä väkivaltaa, pakota tai pelottele. Jos kouluttaja mainitsee jääkauden, kolinapurkin, pevin, Cesar Millanin tai lauman johtajuuden etsi uusi kouluttaja. Tämä kouluttaja ei seuraa aikaansa ja kouluttaa pelolla/kivulla.
  • osaa perustella mitä ja miksi kouluttaa. Tuntee ja osaa kertoa myös koirien ja eläinten koulutukseen liittyvistä tutkimuksista, eikä vain omasta kokemuksestaan
  • ei lupaa hokkuspokkus-temppuja, vaan kertoo realistisesti miten koulutus etenee ja mitkä ovat osatavoitteet
  • sinä ja koirasi tunnette itsenne hyväksytyiksi ja puhutte kouluttajan kanssa samaa kieltä
  • saat maksuista kuitin ja kouluttaja on vastuullinen yrittäjä
  • Itse koulutustila on siisti
    • Vesikupit vaihdetaan jokaisen tunnin jälkeen
    • Sermit takaavat jokaiselle koiralle oman turvallisen tilan
    • Ryhmän koko on pieni ja kouluttaja huomioi jokaisen tasapuolisesti
    • Lattiamateriaali on koiralle turvallinen
    • Tilassa on miellyttävää olla, eikä esimerkiksi melutaso ole huumaava

 

Älä tyydy huonoon kouluttajaan.  Jos et ymmärrä jotakin kysy, anna palautetta, sekä kiitosta, että kritiikkiä ja maksa ammattilaiselle ilolla.

Mari

 

 

Mitä koiran tulee osata?

Kun kotiin tulee koira koiranomistaja päättää, tietoisesti tai tiedostamatta, mitä koiran tulee osata. Koiran kanssa saatetaan mennä koirakouluun, aloittaa harrastus tai koira saa juosta ulkona säännöistä liiemmin piittaamatta.

Jotkin asiat olisi kuitenkin jokaisen koiran hyvä hallita:

  • koira kulkee kauniisti hihnassa ja myös ohittaa vastaantulijat liikoja reagoimatta
  • koira tulee varmasti ja iloisesti luokse kutsuttaessa
  • koira ei syö maasta luvattomia herkkuja (myrkkyjä, purkkaa, nenäliinoja)
  • koira osaa liikkua portaissa ja erilaiset pinnat tassujen alla ovat ainakin siedettäviä
  • koira osaa matkustaa autossa ja/tai julkisissa kulkuneuvoissa
  • koira sallii käsittelyn, kynsien leikkuun, korvien ja suun tutkimisen, myös vierailta ihmisiltä
  • koira päästää omistajansa ihmisvieraat kotiin ylireagoimatta
  • koira osaa rauhoittua ja odottaa
  • koira antaa pukea valjaat tai pannan, tässä omistajan vastuulla on katsoa, että välineet eivät satuta koiraa, ovat oikean kokoiset ja pukemiseen totutellaan koiran tahtiin
  • koira on sisäsiisti

 

Jokaisessa perheessä on toki omat sääntönsä, mutta kaikilla perheenjäsenillä, myös eläimillä, tulee olla turvallinen olo kotona ja elon sopuisaa. Jos koira asuu kaupungissa haukkumista saattaa olla syytä hillitä, maalla taas pihalla pysyminen saattaa kuulua perustaitoihin.

koulutus 3

Välillä koirille opetetaan täysin omituisia asioita, kuten, että koiralta otetaan ruoka pois kesken syömisen. Koiran on ehdottaman hyvä osata jättää rauhaan ulkona ojasta löytyvä lihapulla, mutta miksi koira ei saisi ruokarauhaa omassa kodissa? Tai mikä on tilanne, jossa taitoa tarvitaan? Miten usein tulee kotona vastaan tilanne, että koira ruuan saatuaan joutuisi luopumaan siitä kotona, sisällä? Pahimmillaan koira saattaa alkaa hotkia tai vahtia ruokaa, jos epäilee ihmisen tulevan ottamaan kupin pois. Sen sijaan, että koira oppii, että ruuan voi menettää kannattaa koiralle opettaa luvan kysyminen tai jätä-sana ulkoa löytyvien ”herkkujen” osalta.

Kun mietit mitä taitoja oman koiran on syytä osata kannattaa muitakin vanhoja oppeja kyseenalaistaa. Jos et keksi, missä taitoa tarvitaan mieti onko se teille tarpeellinen. Toisaalta, vaikka koiran ei nyt juuri tarvitse olla yksin kotona aina voi tulla vastaan tilanne, jossa koira joutuu odottamaan omistajaansa muutaman tunnin. Yritä siis nähdä koiran oppiminen ja opettaminen laajemmin. Mitä taitoja teidän perheessä koiralla on hyvä olla?

Sitten on erikseen aktivointitemput. Hyvään koiranelämään kuuluu tarpeeksi virikkeistystä, koiramaista puuhaa, mutta myös ongelmanratkaisua ja puuhaa aivonystyröille. Nämä tehtävät voivat olla helppoja taitoja, joille ei varsinaisesti ole käyttöä arjessa, mutta niiden yhdessä opettelu on hauskaa molemmille. Temppuja kannattaa listata muistiin sadepäivän varalle, tai kun koira joutuu olemaan vähällä liikunnalla esimerkiksi leikkauksen jälkeen.

Koiralle voi opettaa vaikka:

  • sormien tunnistamisen, koira siis tökkää kuonolla nimettyä sormea
  • valojen sytyttämisen tai sammuttamisen
  • värierottelua
  • omien lelujen siivoamista lattialta koriin
  • avainten tai muiden tavaroiden etsintää
  • ihmisen jalkojen lomassa pujottelua

Mitkä tahansa taidot haluat oman koirasi osaavan, muista aina, että sinä omistajana olet vastuussa koirastasi ja siitä, että koirasi pärjää meidän ihmisten välillä omituisessa maailmassa.  Kaiken oppimisen tulee myös olla koiralle mieluisaa ja palkitsevaa, eikä pelon tai kivun tuottaminen koiralle koskaan kuulu koulutukseen. Me ihmiset luomme tilaisuuden koiralle oppia ja onnistua.

koulutus 2