Koiran Luonto

Sain lahjakortin minilomalle hotelliin ja kukapa olisi parempi matkaseura, kuin Taisto Terrieri.

Jos koiran kanssa halajaa matkalla suunnittelu kannattaa aloittaa koiran ehdoilla. Jos oma koira on arka, kovin reaktiivinen tai helposti stressaantuva hotelli ei välttämättä ole koiralle unelmien kohde. Tällöin koira kannattaa jättää luotettavan hoitajan hoiteisiin ja valita lomaseuraksi joku toinen, joka nauttisi arjen irtiotosta. Koiran kanssa matkustaminen vaatii hieman suunnittelua ja kompromisseja, mutta samalla yhteinen aika ja seikkailu opettavat oman koiran tuntemista ja luovat yhteisiä muistoja ja elämyksiä.

Olen reissannut Terrierin kera aiemminkin, joten arvelen tietäväni mitä Terrieri hotellissa arvostaa. Parasta Terrierille on yhteinen aika, rauhallinen ympäristö ja pahinta yksinolo vieraassa paikassa. Näistä lähtökohdista lähdin siis suunnittelemaan minilomaamme.

Koska olen koronan vuoksi rajoittanut turhaa matkustamista julkisilla aloitimme reissun ratikalla. Jo tämä olisi riittänyt Terrierille, joka on jo pitkään hinkunut minkä tahansa julkisen kulkuneuvon kyytiin. Tärkeintä ei Terrierille ole päämäärä, vaan matkanteko.

Itse hotelli oli todella, todella koiramyönteinen. Ainut rajoite, jonka sain henkilökunnalta selville oli, ettei koira olisi tervetullut kovin lähellä aamiaisen buffetpöytää. Olin huonetta varatessa tietenkin maininnut koiran ja tämä otettiin heti huomioon huoneen sijainnissa. Saimme todella mukavan, rauhallisen huoneen, josta oli helppo ja nopea päästä ulos ulkoilemaan.

Huoneessa oli valmiina koiralle juoma-ja ruokakupit ja peti, jonka Terrieri otti heti omakseen. Samoin huoneen ikkunalla oli leveä ikkunalauta, jolla Terrieri nautti loikoilusta sisäpihan liikettä tarkkaillen.

Meillä oli 20h aikaa vain olla ja seikkailla yhdessä. Ainut sovittu meno oli lähellä asuvilla ystävillä kyläily jossakin vaiheessa iltaa. Minä päätin minilomalla irrottautua puhelimesta. Sain ottaa kuvia, mutta muuten puhelin oli äänettömänä taskussa, enkä kertaakaan avannut somea tai sähköposteja. Miten vapauttavaa!

Kotiuduttuamme oli aika vallata Helsingin kadut! Minun suunnitelmissani oli löytää uusia katuja, kulmia ja nähtävää tutusta ympäristöstä. Annoin kuitenkin ohjat Terrierille Esplanadin puistossa ja Terrieri tajusi hetkensä koittaneen. Terrieri nauttii suunnattomasti ostoskeskuksista ja osasi varsin taitavasti reitin niin Forumiin, kuin Kamppiinkin . Vietimme siis hyvän tovin kulkien käytävillä, ihmetellen kauppoja ja tehden Terrierille mieluisia ostoksia.

Koska itse en niin ostareista perusta olen viettänyt pitkät tovit pohtien mikä koiraani näissä paikoissa miellyttää. Epäilen sen olevan tuoksumaailma. Terrieri nauttii suunnattomasti käytävien ja kauppojen haistelusta ja tykkää tarkkailla ihmisten menoa. On aina niin mielenkiintoista antaa koiran viedä ja seurata koiran tekemiä valintoja! Kun Terrieri oli vasta pentu kävimme muutaman kerran kaupassa, joka sittemmin lopetti, mutta yhä Terrieri osaa, useamman vuoden jälkeen, reitin kaupan ovelle. Onneksi Terrierillä on myös lempikahvilansa ja vietimme myös niissä hyvät tovit maailmaa ihmetellen.

Hotellille palattuamme otimme rennosti. Torkuimme, luin kirjaa, Terrieri sai tassuhieronnan ja vain olimme.

Vaikka emme reissaa erityisen paljon on Terrieri kuitenkin tottunut pienestä pennusta asti yökyläilyihin kodin ulkopuolella. Hotellissa oli todella rauhallista, eikä Terrierillä ollut vaikeuksia vallata koiran petiä ja käydä tyytyväisenä nukkumaan ystävillä kyläilyn ja iltalenkin jälkeen.

Tällä reissulla emme käyneet ravintoloissa, kahviloissa kylläkin. Koiran kera lomailun haastavat hetket, ainakin meillä, liittyvät juurikin ruokailuun. Terrieri ei mielellään jää yksin vieraaseen hotellihuoneeseen odottelemaan, joten helpointa ja sujuvinta meille on päästä yhdessä ravintolaan. Terrieri osaa rauhoittua pöydän alle tai sohvalle viereeni omalle viltilleen tarvittaessa.

Ainakin pääkaupunkiseudulla on nykyisin todella helppoa löytää ravintola tai kahvila, johon koirakin pääsee sisään, varsinkin hiljaisempina aikoina. Kahvilavierailun tekemisestä koiralle miellyttävää lisää täällä. Stressaantunut ja pelkäävä koira on surkea näky aina, myös ravintoloissa ja kahviloissa. Samalla muut asiakkaat saattavat kokea koiran läsnäolon epämukavana, joten koiran kera syömässä käyminen ei ole vain oman mahan täyttämistä, vaan koko palapelin hallintaa ja kaikkien osapuolien huomioimista. Mitä vähemmän koirat herättävät pahennusta ravintoloissa, sitä helpompaa niissä on oman koiran kera käydä.

Erityisen hienoa hotellissa oli mahdollisuus ottaa koira mukaan aamiaiselle. Terrieri olisi saattanut jäädä haukkumaan jos olisin jättänyt hänet huoneeseen yksin, joten tämä helpotti lomaamme huimasti. Toki, jos aamiaisella olisi ollut ruuhkaa tai tila olisi ollut pieni olisin keksinyt jonkin toisen ratkaisun. Terrieri ei välitä myöskään vieraiden ihmisten liiallisesta huomiosta, enkä myöskään halua koirani pilaavan muiden hotellin asiakkaiden aamun rauhallista hetkeä.

Aamupäivällä ehdimme vielä tehdä hotellihuoneessa muutaman nosework harjoituksen Terrierin iloksi ennen laukun pakkaamista ja kotimatkaa.

Ja koska päivä oli aurinkoinen kävelimme hotellilta kotiin.

Hotelliloma oli meille juuri sopiva piristys talviseen arkeen. Hieman jotakin uutta ja poikkeavaa, samalla tarpeeksi rentoa yhdessäoloa, jotta Terrierikin viihtyi. Hotelli oli rauhallinen, huoneen ulkopuolisia ääniä ei kuulunut ja Terrieri sai vaihtelua päivittäiseen ulkoiluun uusien kulmien ja katujen ansiosta. Jos koira on erityisen arka tai ääniherkkä hotelliloma ei ehkä ole paras tapa virikkeistää koirakon elämää, mutta rohkeille ja reippaille kulkijoille tämä saattaa olla juuri sopiva pieni muutos kangistuneihin tapoihin ja rutiineihin kun sama lenkkipolku joka päivä alkaa tympiä molempia.

Miniloman jälkeen on myös hyvä muistaa, että koira saattaa olla hyvinkin väsynyt. Terrieri nukkui seuraavina päivinä normaalia enemmän ja oma sohva lämpimällä viltillä oli mieluinen jälleen.