Koiran Luonto

Kesällä, jollakin retkellämme sen yllättäen huomasin seuratessani Terrierin puuhia. Minulla on koira, jota ikä alkaa painaa.

Terrieri täytti kesällä 11 vuotta, joka on vielä melko vähän parsonien heimossa. Isänsä juhli juuri syntymäpäiviä huikeassa 19 vuoden iässä, joten geeneissä lienee pitkäikäisyyden taikaa.

Kuitenkin turkin väritys on jo haalistumaan päin, askel hidastunut, hyppyjen korkeus kaukana nuoruuden innosta ja unentarve kasvanut hurjasti.

Koirat vanhenevat hieman kuin ihmiset, yksilöllisesti ja omaan tahtiinsa. Geenit, yleinen terveydentila, paino ja koko vaikuttavat toki asiaan. Yleisesti isojen rotujen odotettu elinikä on lyhyempi kuin pienten koirien ja kaikkia koiria saattaa vanhemmiten vaivata dementia tai nivelvaivat.

Koska oman koiran ikääntymistä ja mahdollisia vanhenemisesta liittyviä muutoksia ei ehkä huomaa ollenkaan arjen kiireessä tai koiran peittäessä olonsa ovat säännölliset eläinlääkärin tarkastukset iäkkäälle kaverille välttämättömiä.

Kun mahdolliset sairaudet löydetään varhaisessa vaiheessa ja hoitotoimet saadaan alkuun, hampaat ovat kunnossa ja paino normaali on seniorilla todennäköisesti runsaasti leppoisia seikkailuja edessä tai ainakin elämänlaatu on parempi kuin hoitomattomana.

Terrierin askellus kävi alkusyksystä erityisen hitaaksi ja olin jo todella huolestunut, mutta niin vain väsymys, taas kerran, jäi ostopaatin hoitopöydälle ja sain takaisin kirmailevan ja jopa omaan mieleen liian hurjia loikkia tekevät koiran. Onkin todella tärkeää, että varsinkin ikääntyvä koira käy säännöllisesti kehonhuollon ammattilaisella ja käynnit ovat koiralle mieleen.

Terrieri on aina ollut enemmän viileän ja kovan lattian nukkuja kuin pehmeän pedin. Nyt meiltä löytyy kuusi eri kovuuksilla, reunoilla ja materiaaleilla päällystettyä petiä ja vanhemmiten Terrieri on jo mieltynyt muutamaan niistä. Ehkäpä hän alkaa ymmärtää lopulta, että pehmeä peti on lattiaa miellyttävämpi. Back On Trackin loimen kanssa mieli on jo muuttunut ja aika usein koira itse pyytää ovenkahvassa roikkuvaa loimea päälleen ja huokaa syvään loimen lämmittäessä selkää.

Syksyt ovat aina olleet hieman vaikeita meillä, koska Terrieriä ahdistaa valoisan kesän jälkeen pimenevissä illoissa ulkoilu. Nyt näkö sekä kuulo ovat jo hieman heikentyneet ja tässä Pikku-Tirri onkin ollut oiva apu vanhenevalle. Kun toinen alkaa ulkona jännittää tai murista Terrieri on heti valmis nujertamaan pimeydessä vaanivan pedon. Pikku-Tirrin pitää vain osoittaa pedon läheisyys ja hässäkkä on valmis. Ihminen saa siis ennakoida koko porukan edestä taskut täynnä herkkuja ja tyynnyttävää energiaa.

Myös koiran ruuansulatus muuttuu iän myötä. Ruokaa pilkkovien happojen eritys heikkenee ja suoliston toiminta hidastuu. Olisikin hyvä, jos vanhenevan koiran ruokavalio koostuu hyvin sulavasta, laadukkaasta proteiinista ja tarvittavista lisäravinteista. Terrieri saa nykyään raakaruuan lisänä E-vitamiinia ja hyviä öljyjä nivelten tueksi.

Aika yleinen muutos vanhenevan koiran elämässä on uuden, nuoremman koiran tulo taloon. Ja näinhän kävi meilläkin.

Samalla, kun uusi koira saattaa piristää ja innostaa leikkiin on se usein myös melkoinen stressin aihe, varsinkin alkuun. Meillä sopeutuminen meni huomattavasti helpommin kuin olin uumoillut, mutta kyllähän Terrieri myös näyttää ärtymyksensä Pikku-Tirrin läsnäoloon.

Lenkillä pitää ottaa huomioon molempien tahti ja mieltymykset, sohvalla rapsuttaa tasapuolisesti ja herkkujakin on syytä jakaa molemmille.

Meillä on joka päivä hetki, jolloin Tirri saa pienen, sitkeän hammashuoltoherkkunsa portin toiselle puolella ja samaan aikaan Terrieri saa ihmisensä kokonaan itselleen ja niin paljon rapsutuksia ja korvaan kuiskuttelua kuin jaksaa kuunnella. Molemmat koirat nauttivat omista hetkistään ja varsinkin Terrierille on tärkeää elää jälleen hetken ainoana koirana talossa. Samalla minä käyn läpi Terrierin kehon, huomaan uudet ”vanhan koiran patit” ja hieron jäykkyydet pois.

Vaikka koira vanhenee ja leikkihetket lyhenevät ovat virikkeistys ja seikkailut edelleen tärkeä osa mielekästä koiran elämää. Namikätköt ovat meillä hieman helpommissa paikoissa, pureskeluherkut ovat helpommin järsittäviä, eikä yön yli kestäviä telttaretkiä ole enää hetkeen tehty. Sen sijaan pakkaan eväät mukaan ja istumme rauhassa metsän keskellä päivästä nauttien. Kun tietää, että yhteistä aikaa on vähemmän edessä kuin takana jokainen yhteinen retki ja seikkailu on entistä tärkeämpi. Ainakin ihmiselle, joka ei Terrierin tapaan osaa täysin elää hetkessä.