Talvella se iski. Väsymys ja ahdistus koirapiireihin. Tuntui, että aina kun aukaisin somen suojelukoiria hakattiin näytöllä. Ulkona lenkillä näin hihnojen nykimistä, koiria, jotka pelkäsivät omistajaansa ja maailmaa. Pakenin kaikkea ja keskityin vain Taisto Terrieriin ja rescuekoirien kotiutumisiin.
Se, että maailmasta löytyy rohkeita ihmisiä, jotka tekevät kuukausien salapoliisityötä koirien eteen ja tuovat epäkohdat päivänvaloon on huikean hienoa ja kunnioitettavaa. Se, että näitä edelläkävijöitä, koirien puolesta puhuvia, solvataan ja vainotaan on käsittämätöntä. En myöskään millään ymmärrä, että kukaan kouluttaa koiria, tai mitään eläimiä, kivulla ja pelolla ja vielä puolustelee tekoaan.
Jossain kohtaa kevättalvea olin Terrierin kanssa ulkona kävelyllä ja edessämme kulki nuori nainen isokokoisen pentunsa kera. Me jäimme taakse hidastelemaan, jotta välttyisimme kohtaamiselta liikennevaloissa. Koirakko lähti ylittämään katua ja minä pidin Terrieriä puuhakkaana, jottei hän reagoisi pentuun. Pentu ei vielä osannut kulkea hihnassa ja nainen kiskoi pentua kovaäänisesti sättien suojatiellä. Pentu oli selvästi hämillään, ei tiennyt mitä häneltä odotettiin ja pelkäsi omistajaansa. Huikkasin tien yli omistajalle, että pentua kannattaisi yrittää houkutella nameilla tai leikillä kävelemään ja sain melkoisen kirosanojen sekä uhkailujen ryöpyn niskaani. Pentu sai osakseen lisää repimistä. Minua itketti ja ahdisti.
Kaikkea ei tarvitse tietää tai osata, mutta ihmisen tulee ymmärtää hakea ja pyytää apua, kun omat taidot loppuvat. Minäkin eksyin alalle, koska halusin oppia lisää omasta koirastani. Innostuin uudesta maailmasta niin, että se imaisi minut sisäänsä ja opiskelin aina vaan lisää kunnes huomasin olevani hyvinkin syvällä koirien maailmassa.
Siltikin Terrierin elämä on kaukana täydellisestä. Me olemme Terrierin kanssa toisinaan hyvinkin erimieltä polkujemme suunnasta, Terrieri toisinaan räyhää kadulla ja erityisen ärsyttävää on Terrierin tapa heittäytyä makaamaan Redin ovien eteen, jos kierros talossa oli koiran mielestä liian lyhyt. Aina ei jaksaisi kiireen keskellä ennakoida kadulla liikkuvia, miettiä Terrierin kannalta parasta reittiä tai jäädä leikityttämään koiraa tien poskeen, jotta skeittilauta pääsee ohi ilman koiran räyhäämistä.
Minä opin kuitenkin uutta koirastani päivittäin ja yritän parhaani mukaan luoda hänelle hyvän ja mielekkään elämän samalla, kun yritän selviytyä ihmismaailmassa ja pitää huolen meistä molemmista. Jokainen ihminen ja koira on yksilö, jokaisella on niin omat vahvuudet kuin puutteetkin ja jokainen meistä motivoituu, sekä syttyy työhön positiivisen palautteen avulla.
Jossain kohtaa kevättä aloin jälleen nähdä ulkona iloisia koirakoita. Heitä, jotka nauttivat toistensa seurasta. Heitä, joissa toisen heikkouksille on tilaa, mutta keskitytään enemmän vahvistamaan hyviä puolia ja kehittymään yhdessä. Rescuet, joiden kotiutumisessa olin ollut apuna pärjäsivät hyvin. Heidän uudet, hieman hämillään olevat ihmisensä olivat tiedonjanoisia, uteliaita ja kekseliäitä. Heille oli avautunut ovi uuteen maailmaan, joka on täynnä koirankarvaa ja rakkautta.
Nyt kesän kynnyksellä työnkuvani päivätöissä on muuttunut. Olen edelleen päivisin koirien päiväkodissa, mutta osan viikosta vedän myös kursseja koirakoille. Pääsen omalta osaltani vaikuttamaan pentujen ja aikuisten koirien koulutukseen ja hyvinvointiin. Otan satunnaisesti asiakkaita, joiden koirilla on haasteita ihmisten maailmassa. Teen sitä mitä rakastan eniten. Luon koirille niin hyvän päiväkotipäivän, kuin voin. Kerron ihan tavallisen kotikoiran ihmisille minkälaista on hyvä koiranelämä ja miten luoda parhaat mahdolliset puitteet oman koiran hyvään ja tasapainoiseen eloon. Haluan edelleen olla rohkea ja puuttua koirien kokemaan vääryyteen, jos sitä näen. Ja vapaa-ajalla pyrin toteuttamaan oppejani omassa elämässäni. Olemaan läsnä Terrierille ja tekemään meidän seikkailusta parhaan ikinä.
Koiran Luonto 
Jätä kommentti