Kaupunkikoira

Koiran omistajuus vaatii toisinaan melko paksua nahkaa ja muiden mielipiteiden sietämistä. Koulutus jakaa mielipiteitä, samoin koiran hyvinvointi puhumattakaan ruokinnasta. Mielipiteitä ja hyvää tarkoittavia neuvoja sataa niin lähipiiriltä, naapurilta, kuin koirapuiston piireiltäkin. Osa neuvoista on hyviä, osa hieman jännempiä ja osa ihan täyttä puppua.

Varsinkin tuore koiranomistaja saattaa olla hyvinkin hämillään kaikesta kommunikoinnista samaan aikaan, kun vasta opettelee tuntemaan omaa koiraansa ja hänen tapaansa olla ja elää. Koiran kanssa elo saattaa jopa hieman jännittää ja öisin sitä saattaa miettiä onnistuuko ollenkaan luomaan omasta koirastaan kaikkien hyväksymää sosiaalista, tasapainoista kotikoiraa, joka osaa käyttäytyä ja olla kaikissa tilanteissa.

Vielä jos on sattunut ottamaan koiran kaupunkiin ollaan todella syvissä vesissä. Jostain syystä edelleen on vallalla vankka käsitys, ettei koira voisi elää onnellista, puuhakasta elämää kaupungin sykkeessä.

Toki kaupunki on myös koiralle vaativa ympäristö. Hälytysajoneuvojen sireenit, autot, ihmismäärät, kulman takaa yllättäen eteen astelevat muut koirat, potkulaudat, tuoksujen ja ilmavirtojen vyöry, erilaiset pinnat tassujen alla, naapurit, rapun äänet. Koira saattaa saada jo lyhyen ulkoilun aikana yliannoksen kaikkia ärsykkeitä ja niiden käsittely vaatii tilaa, aikaa ja rauhaa. Osa roduista ja niiden sekoituksista saattaa kaivata aktiviteettia, jota kaupungissa on hankala tarjota ja järjestää ihan alkaen vaadittavan tilan suuruudesta tai liikunnan määrästä ja laadusta. Kaupunki ei ole paras mahdollinen ympäristö kaikille ihmisille saatikka koirille, mutta on myös niitä, jotka nauttivat elostaan hälinän ja tuoksujen keskellä.

Meidän kesäkeidas. Terassi, jossa sopivia näkösuojia ja tarpeeksi väljää koirallekin.

Me asumme Taisto Terrierin kera omasta mielestäni lähes maalla, mutta monien muiden mielestä lähes ydinkeskustassa. Riippuen mihin suuntaan ulko-ovelta astelemme saatamme päätyä hyvinkin nopeasti joko pitkospuille, joutomaalle meren rannalle tai Kallion ytimeen. Me pääsemme, kuten varmasti suurin osa suomalaisista, muutamassa minuutissa lähiluontoon. Lähiluonto ei välttämättä ole suuri metsä missä koira saa viilettää vapaana, vaan alue, jossa tassujen alla on niin ruohoa, kuin hiekkaa ja kuono saa nuuskuttaa heinikossa piileskelevien öttiäisten perään. Alue, jonka puista, kivistä ja pensaista muodostuu koirakolle oma, tärkeä yhteinen virkistysalue.

Julkisilla uusille ulkoilupoluille.

Kaupungin hyviä puolia koirille ovat ympäristön rikkaus, monipuolisuus ja vaihtelevuus.

Tuoksumaailma. Kaupunki tarjoaa koirille uskomattoman rikkaan tuoksumaailman. Välillä, kun Taisto Terrieri oikein nuuskuttaa ilmaa ohikulkevien ihmisten lahkeiden suuntaan palan halusta aistia saman, kuin koirani. Miten huikeaa olisikaan ymmärtää mitä kaikkea Terrierin nenä ihmisistä kertoo! Tai mitä tarinoita koirani lukee tyhjän ratikkapysäkin kivetykseltä.

Hyvin usein, kun lähdemme viikonloppuaamuisin ensimmäiselle kävelylle Terrieri johdattaa minut määrätietoisesti Kallion ytimeen. Jos olisin nuorena yöelämässä pörräävänä tiennyt, että vielä koittaa aika, kun viihdyn baareja paremmin niiden suljetuilla ovilla aamuisin koirani kera olisin taatusti hymähdellyt useamman kerran. Terrieri todella nauttii öisten juhlijoiden tuoksuista ja meillä saattaa vierähtää hyvinkin pitkä tovi koiran nuuskiessa todisteita yön juhlista ja minun hörppiessä samalla kahvia termosmukista.

Koska kaupungeissa asuu paljon myös muita koiria on näiden hajujälkien tutkiminen myös tärkeä osa kaupunkikoiran elämää. Osaan jo tulkita innostuneen hännänvipatuksen, kun Terrieri löytää betoniporsaasta ystäviensä tuoksut. Ja sen kiukun, kun lähikadun iso uros on käynyt merkkaamassa Terrierin omiman betoniporsaan.

Hiljainen puisto sunnuntai aamuna.

Ympäristön monipuolisuus. Ulkoillessa ympäristön monipuolisuuteen välillä jopa turtuu. Jokaisessa kadunkulmassa voi valita uuden suunnan, välillä voi vaihtelua saada hyppäämällä parin pysäkin verran metroon, bussiin tai ratikkaan. Kirkon portaita juostessa ylös sekä koiran, että ihmisen syke nousee ja välillä betoniporsasta vasten voi kumpainenkin venytellä jäykkiä lihaksiaan. Koira saa lisätreeniä ryömimällä puiston penkkien ali, patsaita taas tervehditään heittämällä ihmisen kanssa ylävitoset. Ja jos ollaan oikein hurjalla tuulella vuokrataan supp-lauta Töölönlahdelta ja tasapainoillaan merellä kaupunkia ihastellen.

Vaikka koiria on paljon on niitä oman koiran inhokkeja helppo väistellä autojen ja pensaiden takaa. Tai vaihtamalla suuntaa ja kiertämällä kortteli ympäri ihan eri suuntaan kuin kukaan muu.

Kuntoilua lähiluonnossa.

Palvelujen määrä. Meillä on kävelymatkan päässä kotoa kolme hyvää koirakoulua, julkisilla pääsemme helposti vielä useampaan. Trimmaajia, koirahierojia ja eläinlääkäreitäkin löytyy monia, joista valita mieleisensä.

En ollut edes tiedostanut asuvani pääkaupunkiseudun koiramyönteisessä kuplassa ennen kuin juttelin tuttavani kanssa kahvilakoirista. Vaikka aina varmistankin ovelta kahvilan ja ravintolan koiramyönteisyyden pidän sitä itsestään selvyytenä, samoin on ostoskeskusten suhteen.

Poikkean Terrierin kera usein iltalenkillä kahvilassa, kaupassa, kirjastossa tai apteekissa. Minä saan ulkoilun lomassa hoidettua ihmiselämän tärkeitä juttuja ja koirani saa vaihtelua ja uusia kokemuksia. Terrieri itseasiassa muistaa todella hyvin mistä kaupoista myyjiltä saa nameja ja rapsutuksia ja välillä teemme kauppareissun Terrierin mieltymysten mukaan.

Ostarin huumaa Terrierin kera.

Sosiaalisuus. Kaupunki saattaa olla haastava ympäristö omaa tilaa kaipaavalle yksilölle, mutta jos muiden seura kiinnostaa ollaan oikeilla vesillä. Ulkoillessa muita koiria ja ihmisiä tulee lähes aina vastaan. Sopivaa ulkoilu- ja leikkiseuraa on helppo löytää ja ihmisten niin salliessa, koirakavereita pääsee tervehtimään kotikadullakin. Yllämainitut kahvilat ovat oivia paikkoja antaa koiran tarkkailla vieraita ihmisiä ja halutessaan koira saa myös paljon rapsutuksia osakseen.

Ihmisten kesken sään ohella toinen takuuvarma keskustelunaihe on koira. Jokaisen koiranomistajan kanssa saa keskustelun aikaiseksi, kun vähän kyselee toisen koirasta. Tai vastailee vastaavasti naapurin kyselyihin. Tai käy kuuntelemaan sen elämän laitapuolta kolunneen sankarin muisteloita kohtaamistaan koirista.

Tärkeintä olisi muistaa elää itselle ja omalle koiralleen mielekästä elämää. Osa nappaa kaupungista mansikat ja kakun toisaalta tai päinvastoin. Jyrkkien vastakkainasettelujen sijaan tärkeämpää on tarjota omalle koiralle niin hyvä, rikas ja rakas elämä kuin mahdollista. Oman koiran tarpeita kuunnellen.

Seikkailua kaupungilla. .

2 thoughts on “Kaupunkikoira

  1. Olipa kiva postaus, vähän erilaista näkökulmaa 🙂 Ilo lukea positiivista tekstiä kaupungista koiran elinympäristönä. Saanko lainata ideaa blogiini ja kirjoittaa samalla teemalla maalla asumisesta? Usein keskusteluissa on vastakkainasettelua siinä missä ”kaupunkikoirat eivät saa tekemistä” niin ”maalaiskoirat eivät poistu omalta pihaltaan”. Loppuviimeinhän omistajan aktiivisuus merkkaa enemmän, kuin asuinympäristö. Ja kuten kirjoitit, koiran tarpeet huomioiden 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s