Olin eilen apuna kotiuttamassa Romanian rescue-koiria uusiin koteihinsa. Illalla, tunteikkaan päivän jälkeen istuin parvekkeella Taisto Terrieri sylissä ja toivoin tähdenlennolta kaikkea hyvää koirille.
Olen nyt toiminut reilun vuoden kotien yhteyshenkilönä Kulkureissa. Yhdistys tekee paljonkin hyvää koirien hyvinvoinnin eteen, omalta osaltani haastattelen tulevia koiranomistajia ja toimin koirakon tukena heidän yhteisen taipaleensa alussa.
Kun ensin kiintyy tarhalla asuvaan koiraan, etsii koiralle sopivan kodin, kiintyy matkan varrella kotiin ja lopulta saattaa nämä yhteen aloittamaan yhteisen matkan tietää tehneensä hyvän teon ja maailman hiukan paremmaksi paikaksi.
Jokaisen koiran tarina on elämisen ja kertomisen arvoinen. Koirien ystävä Romaniassa yrittää kesyttää pentua kaatopaikalla pelastaakseen koiran, tarhan porteille ilmestyy yön aikana pentuja pahvilaatikoissa ja jätesäkeissä, koira tuodaan tarhalle sterilointiin, muttei koskaan haeta takaisin kotiin, esimerkiksi. Olen auttanut koteihin koiria, jotka on pelastettu kadulta, kodeista ja hurjilta tarhoilta. Koirat ovat olleet kaikkea pennusta senioriin, osa villejä maailmanvalloittajia, osa jo rauhallisempia lämmintä petiä arvostavia, joillakin koirilla on erityistarpeita terveyden ja loukkaantumisten vuoksi.
Erityisesti eilen saapuneiden koirien kohtalot ovat pyörineet mielessä koko kevään. Korona on sotkenut, muiden haasteiden lisäksi, koirien kotiin saapumista, koirilla on ollut esteitä voitettavana tarhalla ja kodeilla on ollut omia ylämäkiään omassa arjessaan täällä kotona.
Minulle koirien kotiutumisessa on kolme tärkeää etappia. Ensimmäinen on se, kun voin kertoa kodille koiran matkustuspäivän. Se riemu, minkä tuleva koiraperhe kokee, kun vihdoin odotuksen jälkeen voi laittaa kalenteriin päivän, jolloin oma koira saapuu kotiin. Toinen on se, kun saan kantaa väsyneen, hämmentyneen koiran autosta viltille tutustumaan ikiomiin ihmisiin. Kolmas etappi on, kun koiran kotiutumisesta on kulunut kuusi kuukautta ja päästän koirakon siipieni suojista maailmalle. Tosin usein yhteydenpito jatkuu vielä tämänkin jälkeen, mikä on ihanaa.
Osa koirista kotiutuu nopeasti, osalle muutos on suurempi ja kotiutumiseen liittyy omat haasteensa. Välillä uudet koiranomistajatkin joutuvat ylittämään omia odotuksiaan ja käsityksiään uudesta perheenjäsenestään.
Kaikki tämä pyöri eilen mielessä parvekkeella, kun Terrieri tuhisi sylissä tyytyväisenä. Miten miten paljon annettavaa koirilla on meille ja toisinpäin. Miten tylsää ja harmaata elämä olisi ilman koiria. Ja toisaalta, miten muutama kyynel olisi tullut säästettyä ilman murheita koirasta.
Se, että kantaa uuden koiran kotiin ei automaattisesti tarkoita, että koiran ja ihmisen välille syntyy voimakas tunneside ja elämä koiran kera on pelkkää ruusuilla tanssimista. Toisinaan uusi koiranomistaja saattaa jopa kohdata tyhjyyden tunteen ja ahdistusta, kun pitkä odotus on päättynyt ja nyt kotona on täysin vieras lievästi stressaantunut ja hämmentynyt nelijalkainen. Nykyajan nopeatempoinen maailma ei aina taivu hitaalle tutustumiselle ja niille takapakeille edistymisten lomassa.
Elokuvissa usein sankarit ja pahikset on äärilaidoilla, voitetut haasteet ja esteet ei palaudu kummittelemaan ihmiselossa ja koirat on lojaaleja, uskollisia ystäviä, jotka pelastaa ihmisen liekkimerestä tai vahtii menehtyneen omistajan hautaa loppuelämänsä. Näinhän se ei todellisuudessa aina mene. Taisto Terrieri ei välitä yhtään oman ihmisensä sairastelusta. Terrieri ei ole elokuvien sankarikoira, joka vahtii sängynlaidalla ihmisensä vointia, vaan repii sitkeästi oman palvelijansa ylös, koska poikkeava käytös ei ole koiran mieleen. Terrieri valitsee helposti kenet tahansa seurakseen uimaan tai supp lautailemaan, jos ei omaa ihmistä kiinnosta, niin sitten seikkaillaan muussa seurassa. Eikä koiran käytös ole läheskään aina sitä, mitä ihminen toivoisi. Taisto Terrieri on koira, joka käyttäytyy koiran tavoin, hyvässä ja pahassa.
Mutta parhaimmillaan koirasta tulee ihmisen paras kaveri, seikkailukumppani, jonka avulla voi tutustua uusiin ihmisiin, oppia liikkumaan uudella tavalla luonnossa, oppia uutta itsestään ja ennen kaikkea koirasta. Oma koira opettaa varmasti kärsivällisyyttä, murtaa ihmisen omia juurtuneita käsityksiä ja ennakkoluuloja ja avaa oven uuteen, rikkaampaan tapaan nähdä ja kokea maailma.
On koiran tausta mikä tahansa on huikean hieno tunne saada koira luottamaan, olemaan oma itsensä ja näyttämään persoonansa meille ihmisille. Koen olevani varsin etuoikeutettu, kun saan tehdä töitä koirien ja uusien kotien kanssa. Kuunnella murheita, valaa uskoa, jakaa ilot ja riemuita onnistumisista. Jokainen koira ja koti opettaa uutta, jokainen voitettu ongelma tai saavutettu tavoite on juhlan arvoinen. Ihan parasta on saada koirista terveisiä kesken oman kiireisen arjen. Kaupan kassajonossa piristää tieto aran koiran onnistuneesta ulkoilusta, viikonloppuna kuva koirasta luontoretkellä valaa uskoa paremmasta maailmasta ja se, kun entinen katukoira valtaa sohvan saa sydämen pakahtumaan ihmisten hyvyydestä ja koiran onnesta.
” Elämäni on yksitoikkoista. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Ja se on murheellista. Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa… Kettu vaikeni, ja katseli kauan pikku prinssiä. Ole hyvä… kesytä minut! se sanoi.” Pikku Prinssi, Antoine de Saint-Exupery
Koiran Luonto 
Jätä kommentti