Koiran Luonto

Mustikkamaa on noin 36 hehtaarin monipuolinen saari  Helsingin keskustan itäpuolella. Saari on alun perin perustettu kansanpuistoksi 1921, joten vuosien saatossa melkoinen määrä kaupunkilaisia on etsinyt rauhaa ja iloa sen kallioilta ja hiekkarannoilta.

Mustikkamaan luonto on todella monipuolinen saaren kokoon nähden. Korkeita kallioita, hienoja hiekkarantoja, metsää, pieniä niittyjä ja kosteikkoja. Lapsuuteni Mustikkamaa oli iso parkkipaikka, josta käveltiin Korkeasaareen. Enpä osannut silloin aavistaa, että koittaa aika, jolloin suuntaan koirani kera lähes päivittäin saareen, enkä laisinkaan parkkipaikan tai Korkeasaaren vuoksi.

Mustikkamaan rantoja kiertää helppokulkuinen kävelytie, mutta parhaat seikkailut löytyvät toki rantapöheiköistä tai saaren keskiosan kallioilta ja metsiköstä.

Me kävelemme  Taisto Terrierin kera kotoa Mustikkamaalle Redin ostoskeskuksen läpi Isoisänsillan kautta. Taisto Terrierillä on erittäin selvät sävelet saaren suhteen, joten sillan ylitettyämme käännymme aina oikealle ja suuntaamme mahdollisimman suoraan rannalle.

Isoisänniemen rannoilla kannattaa hieman varoa lasinsiruja ja muuta roskaa, mitä aaltojen mukana rantaan ajautuu, kävely kannattaa silti. Rantahiekan seasta saattaa nimittäin löytää piikiven palasia, muistoja 1700-luvun purjelaivojen aikakaudelta. Isot alukset purkivat painona käytetyn maa-aineksen näille rannoille ja tuolta ajalta on muistona erikoiset rantakivet.

Kun piikivet on tutkittu on Terrierillä kiire läheiselle niitylle, jolta löytyy usein mielenkiintoisia tuoksuja, koira merkkaa, kierii ja juoksee ympäri niittyä riemukkaana ketun ja jäniksen polkuja etsien.

Jos päivä on tuulinen Taisto Terrieri käy nuuhkimaan kantakaupungin tuoksuja niityn reunalla olevalle korkealle kalliolle. Asfaltti, raitiovaunut, kaupungin ihmiset, voin vain kuvitella mitä kaikkea Terrierin nenä haistaa tuulesta.

Tässä vaiheessa on syytä miettiä kaipaavatko retkeläiset huikopalaa. Korkeasaaren sisäänkäynnin edustalla on oiva koiraystävällinen kahvila ja terassipöytiä on sen verran siroteltuna pihaan, että paikka auringosta ja tuulen suojasta löytyy lähes aina.

Tauon jälkeen virtaa jälleen riittää ja on minun aikani määrätä tahti. Kaiken muun lisäksi Mustikkamaa on oiva villiyrttisaari ja keväisellä kävelyllä keräämme usein illan salaatin ainekset mukaan kotiin.

Kun Terrieri on malttanut pysähtyä ja odottaa ihmistään riittävän kauan on aika palkita koira saaren hiekkarannoilla. Mustikkamaalla on virallinen uimaranta, johon koirat eivät tietenkään ole tervetulleita, mutta rantaa ja syrjäisiä poukamia riittää myös koiran uittamiseen. Yhteinen uimaretki on koiranomistajuuden kohokohtia. Se riemu, joka terrierin silmiin syttyy, kun hän ymmärtää, että ihminenkin uskaltautuu veteen on huikea. Jos käy oikein hyvä tuuri uintireissulla saattaa kuulla Korkeasaaren leijonan karjaisun tai ainakin Terrieri haistaa kissapedon.

Jos vesi on kylmää tai vuodenaika ei muuten suosi uimista houkuttelen koiran saaren sisäosiin.  Mustikkamaan keskiosa on kaunista kalliota, jylhiä keloja ja mustikanvarpumättäitä. Taisto Terrieri rakastaa tasapainotella rungoilla, hyppiä kiville ja kannoille. Jos meillä on pitkä liina hihnana saatamme leikkiä hetken piilosta metsässä, tai sitten vain istumme ihan hiljaa ja kuuntelemme saaren ääniä. Joskus piilotan metsikön kiviin ja puihin Terrierin lempiherkkuja. Koiran häntä heiluu villisti, kun hän etsii namikätköjä salaman nopealla vauhdilla.

Toisinaan, jos ihmisiä on vähän,  poikkeamme sillä lapsuudesta tutulla isolla parkkipaikalla, jotta Terrieri saa nuuhkia kaikkien autoilijoiden tuoksut ja jäljet.

Saarelta löytyy myös melko iso ja uusi koirapuisto, jos koira kaipaa leikkiseuraa lajitovereistaan. Me suosimme leikkiä vain tuttujen koirakaverien kanssa, joten hyvin harvoin vierailemme puistossa. Sen sijaan me harrastamme riippukeinuilua. Ripustan riippukeinun hieman syrjään puiden varjoon ja otamme nokoset meren kohistessa taustalle.

 

Me olemme kokeneet Mustikkamaalla niin talven tuiskut, kesän ukkoskuurot, kuin myös pakahduttavan kauniit auringonnousut ja laskut. Välillä ihmiselämä on painanut hartioita, välillä Terrierillä on ollut huono päivä, mutta aina Mustikkamaa on saanut meidät seikkailemaan yhdessä. Ainut ajankohta, jolloin Mustikkamaa on meidän perheessä ehdottomasti boikotissa on sinilevän aika. Innokkaana uimarina Taisto Terrierin pahin painajainen olisi vierailu tutulla rannalla, jolta ei pääsekään uimaan.

Kun on aika lähteä kotiin sujuu kävely huomattavasti rauhallisemmin ja laiskemmin, kuin matkalla saareen. Olemme molemmat tyytyväisiä, tuoksumme merelle, auringolle ja tuulelle. Taisto Terrierin turkki on täynnä saaren hienoa hiekkaa, kesäisin turkissa kulkee todennäköisesti muutama punkki, joita en ole vielä löytänyt ja terrieri saattaa kantaa mukanaan hienoa rannalta löytämäänsä keppiä. Olemme molemmat rentoja ja huolettomia. Talvisin parasta on kääriytyä seikkailun jälkeen yhdessä sohvalle viltin alle, kesällä teen punkkitarkastuksen parvekkeella ennen rentoilua.

Muutama vinkki

• Mustikkamaalle pääsee kävelemällä Isoisänsillan kautta, mutta silta on toisinaan hieman ruuhkainen.  Reaktiivisen koiran kanssa silta saattaa olla kapea, jos vastaantulijat ovat haastavia.
• Kulosaaren metroasemalta Mustikkamaalle pääsee kävelemällä noin kilometrin matkan rauhallisen asuinalueen läpi.
• Mustikkamaalle pääsee myös halutessaan omalla autolla tai Korkeasaaren bussilla
•  Saarella on muutamia koiraystävällisiä kahviloita, mutta loistava idea on myös käväistä tullessa Redissä ostamassa mukaan eväät, takeaway kahvit ja koiralle herkut.
• Mustikkamaalta löytyy meille ihmisille myös seikkailurata, kesäteatteri, ravintola ja tenniskentät, mutta niistä me koirakkona emme ole niin kiinnostuneita.