Rentouttava kosketus

Jokainen meistä kaipaa kosketusta, koirakin! Tutkittu fakta on, että koiran ja ihmisen vuorovaikutuksessa sekä ihmisellä, että koiralla vapautuu elimistöön mielihyvähormoni oksitosiinia. Nyt, jos koska on oikea aika keskittyä hyvään ja antaa huomiota läheisille.

Koirasi todennäköisesti osaa pyytää rapsutuksia tökkäämällä kuonolla, tassulla läpäten tai muulla tavalla, jonka on oppinut toimivan juuri sinuun. Vastaa koiran pyyntöön ja samalla vahvistat koiran mahdollisuutta tehdä valintoja ja tulla kuulluksi.

Silittäessä koiraa keskity teihin kahteen, itse koiraan ja hetkeen.

Miltä koirasi näyttää? Onko koirasi vanhentunut? Miltä koiran turkki tuntuu? Onko koiran turkin tuntu samanlainen kaikkialta? Miltä koiran iho tuntuu? Tunnetko koiran sydämenlyönnit? Keskity hetki vain tuntemaan koiran tasainen syke. Onko koirallasi toiveita parhaista rapsutuskohdista? Aristaako koira jotakin kohtaa kehossaan? Miten koira reagoi, jos rapsutat koiraa hyvin kevyesti tai vaihtelet rytmiä? Onko koiralla kireyksiä lihaksissa?  Miltä koirasi tuoksuu? Onko koirasi hengitys tasainen? Huokaiseeko koira tyytyväisenä, kun pääsee kainaloon sohvalla?

Nauttiiko koirasi korvahieronnasta? Hiero koiran korvia pienillä, kevyillä pyörivillä liikkeillä pääntyvestä kohti korvalehden kärkeä. Hiero molempia korvia vuorotellen. Voit myös tehdä pieniä kevyitä pyöriviä liikkeitä sormilla koiran otsalla, päälaella ja niskassa.

Tai voit käydä tassut yksitellen läpi kevyesti hieroen. Samalla voit tarkistaa anturoiden kunnon, hieroa kotimaista korkealaatuista tassurasvaa niihin ja sivussa tarkastaa, että kynnet ovat tarpeeksi lyhyet.

Ihmiselämä on toisinaan stressaavaa, vaatii meiltä paljon ja joskus pelottaa ja ahdistaa, mutta koira on hyvä tasapainottaja. Tärkeintä on kuitenkin pitää huoli niin itsestä kuin läheisistä ja sitä kautta kaikista meistä.

Unohda siis ainakin hetkeksi maailman tila, viirukset ja uhat. Keskity koiraan ja kaikkeen siihen hyvään mitä teillä on juuri nyt tässä hetkessä.

 

3 thoughts on “Rentouttava kosketus

  1. Olen seuraillut tätä blogia silloin tällöin nyt ehkä kolmisen vuotta – kolme vuotta, jotka olen ollut ilman omaa koiraa edelliseni lähdettyä revontulten luokse. En osaa kuvailla tunnetta, kun luin tämän postauksen sen jälkeen, kun syliini rauhoittumaan tullut 12-viikkoinen terrieri nukahti. Voi tätä onnea. Kiitos postauksesta ja kiitos tästä sydämellisen ymmärtäväisesti koiriin suhtautuvasta blogista.

    Tykkää

    1. Kiitos Mari ihanasta viestistä! Niin huikeaa, että olet mukana tällä matkalla! Ja onnea pennusta, metsän ja meren tuoksuisia yhteisiä seikkailuja teille!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s