Oletko läsnä koirallesi?

Sain itseni jokin aika sitten kiinni tiuskimisesta. Olin mielestäni kiireinen ja jokin kotityö oli tärkeämpi, kuin leikkiin kutsuva Taisto Terrieri. Kuva alakuloisesta koirasta, joka kävelee pois häntäänsä riiputtaen jäi sentään vaivaamaan ja omatunto kolkutti.  Päätin pitää päiväkirjaa hetkistä, kun olen läsnä koirani seurassa.

Aluksi. Aina ei tarvitse ehtiä, eikä koiran jokaiseen leikkikutsuun ole pakko vastata. Välillä arki vie mennessään ja on muutakin elämää, kuin koira, se on ymmärrettävää, mutta oletko koskaan miettinyt miten usein olet läsnä koirallesi?

Meillä ulkoilut ovat pääsääntöisesti terrierin omaa aikaa. Taisto Terrieri saa nuuskuttaa ja tutkia mitä haluaa ja minä kuljen mukana. Viikonloppuisin, kun on enemmän aikaa saatamme leikkiä kentällä tai kannustan terrieriä parkour-temppuihin, näissä hetkissä puuhaamme iloisesti yhdessä.

Kotona annan koiralle usein omaa puuhaa, virikkeistän koiran touhuamaan itsenäisesti, jotta minä saan tehtyä omat askareeni. Päivittäisen rapsuttelun hoidan sohvalla samalla, kun luen kirjaa, puhun puhelimessa tai selaan toisella kädellä somea. Toki myös leikimme, kun minulla on aikaa.

Parin viikon merkinnät kalenterissa olivat melko ankeaa luettavaa, en todellakaan ollut läsnä koiralleni niin paljon, kuin olin luullut. En esimerkiksi ollut kertaakaan rapsutellut koiraa tekemättä samalla jotakin muuta. Leikkihetkiä sentään oli kertynyt joka päivälle, mutta suurimman osan vuorokaudesta vietimme samassa tilassa omissa touhuissa.

Päätin vähentää virikkeistystä ja lisätä tilalle yhteistä leikkiaikaa. Leikin ei tarvitse olla kestoltaan ja menoltaan hurjaa, meillä on useampi lyhyt leikkihetki pitkin iltaa ja välissä terrieri puuhaa omiaan tai lepäilee. Kun könysimme sohvalle jätin kirjat ja lehdet lukematta ja keskityin vain koiraan.

Tutkimuksissa on todettu koiran ja ihmisen vuorovaikutuksessa oksitosiini hormonien lisääntyvän molemmilla. Sekä koira, että ihminen siis nauttivat toistensa läsnäolosta ja molemmat voivat paremmin, kunhan molemmat ovat läsnä.

Jännittävänä yksityiskohtana tutkijat toteavat, että ihmisten välisessä parisuhteessa rakkaus saattaa ajan myötä hiipua tai arkistua, jolloin rakkaushormonin määrä pienenee, kun taas  koiran kohdalla oksitosiinitaso pysyy korkeana läpi elämän.

Todennäköistä on myös, että koira, joka saa huomiota ja yhteistä puuhaa stressaa vähemmän, on rauhallisempi, kasvattaa itsevarmuutta ja on sosiaalisempi, kuin yksinään puuhaava kaverinsa.

Ja nyt ehkä mietit vaikuttiko läsnäolon lisääminen meidän arkeen mullistavasti? Kyllä. Meidän kotona on ehkä aiempaa hiukan sotkuisempaa, pyykit viikkaamattomina pidempään ja kirjojen lukeminen hidastunut, mutta meillä on myös paljon hauskempaa! Keksimme uusia leikkejä, nauran enemmän, terrieri on leikkisämpi ja samalla huokaisee useammin onnesta sohvalla silmiin katsoen.

Ja läsnäoloharjoitukset kannattaa ulottaa myös läheisiin ihmisiin! Kun kysyt miten menee katso silmiin, kuuntele vastaus ja keskity. Ole läsnä joka hetkessä ja nauti rakkaiden läsnäolosta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: