Koirien uimahallissa käynti, tekemistä pimeään kauteen ja pakkaskeleille!
Uimahalli koirille, mahtavaa! Mini ei ole varsinaiseti mikään vesipeto, ainakaan vielä😳. Ensikosketus järviveteen oli viime kesänä mökillä. Se oli uutta ja kiinnostavaa. Ensin laiturilta ihmettelyä, että miten sitä vettä onkin noin paljon. Sitten rantaan tutkimaan miltä se tuntuu, maistuu ja tuoksuu. Sitä oli hauska seurata, ensikosketusta järviveteen. Viime kesänä sille riitti rannassa läträäminen sekä laiturilta järven tapahtumien seuranta. Järvellä meni välillä kuikkapariskunta, joutsenia, vesikirppuja jne. niitä oli hyvä tarkkailla illalla ihan rauhassa laiturin turvassa. Mitään uhkarohkeita uintilenkkejä ei siis tehty , ehkä ensi kesänä 🙂 Niin ja veneestä käsin pääsi myös tutustumaan järven saloihin.
Joten siis, nyt talvella uimahalliin, lisää totuttelua veteen, jes! Onkin ollut niin pimeää ja sateista että alkaa tympimään kaikki ulkoilut. Meillä oli oma aika varattuna, olimme kaksin altaalla. 30 min uintiaikaa, toiset 30 min suihkutus + kuivaus aikaa. Mukava ohjaaja oli vastassa ja opasti hyvin miten toimitaan, että homma sujuu turvallisesti. Omat pelkkarit päälle (sai myös lainata), koira hihnassa niin kauan kunnes ollaan kaksin altaan puolella.
Ihanaa, saatiin rauhassa tutustua paikkaan. Ensin Mini tarkasti kaikki altaan reunat….loogistahan se nyt on 🙂 Jännä mesta (outo hajukin.. kloori, leijui kokoajan ilmassa), paljon myös toisten koirien hajuja. Edelliset polskijat olivat vielä pesulla kun mentiin altaan puolelle. Ne vähän häiritsivät keskittymistä tähän uuteen paikkaan. Heidän lähdettyä tuli rauhallista ja tutustuttiin matalaan veteen. Melko jännää, huomasin että kotoa tuotu kuminen kanalelu ei kiinnostanut, stressiä ilmassa. Otettiin eka kerta hyvin rauhallisesti, en pakottanut mihinkään, koitin olla itse mahdollisismman rennosti ja rauhallisesti. Mini tulikin mun perässä altaasta välillä pois mutta myös takaisin ilman mitään houkuttelua. Se kohta jossa alkaa syvenemään ja ramppi katoaa tassujen alta kokeiltiin, mutta ei se houkutellut, kuten ei kesällä järvessäkään.
Ihminen ei siis voi uida altaassa, mutta voi olla siellä kumirampilla sekä tietty altaan reunoilla kehumassa, kannustamassa ja ohjaamassa.
Erityiskiitos henkilökunnalle siitä että veden korkeus oli jätetty niin matalalle että tappijalka sai maatuntuman ❤ Soitin aiemmin päivällä ja kerroin että ollaan ekaa kertaa tulossa, asiasta ei ollut puhetta mutta oli ihanasti huomioitu että mäykky tulossa 🙂
Mini liikkui siis vain siellä missä tassut osuvat pohjaan. Se oli selkeästi ihan riittävästi tällä kertaa. Loppuajasta seuraavat polskijat saapuivat ja heillä olikin neljä koiraa mukanaan, se hieman häiritsi ja aiheutti jännitystä. Osa koirista vinkui joko innostusta tai kauhua tulevasta, joten ilmapiiri hieman huolestutti Miniä.
Me mentiin omaan ”pukkariin” kuivattelemaan, se taisi olla tämän uintireissun kivoin kohta. Mini osaa itse kieriä ja hangata itsensä pyyhkeeseen ja se on kivaa 🙂
Oli ainakin ohjelmaa ja uutta tekemistä. Tulemme uudestaan, EHKÄ sitten kokeillaan niin ettei tassut osu pohjaan…..jos Mini näyttää valmiilta siihen. Hiljaa hyvä tulee, ja kukin tyylillään 🙂 täytyy muistuttaa itseään ettei innoissaan vaadi koiralta liikaa. Altaalla oli muuten tosi lämmin, trooppinen ilma. Se on kiva ettei tule kylmä kummallekkaan. Tulemme joku päivä uudestaan!
Vettä rakastaville koirille tämä on varmasti ihana paikka ja mukavaa vaihtelua pitkän talvikauden aikana. Saa omistajankin suun hymyyn 🙂
Illalla nukutti niin vietävästi 🐾💕
Koiran Luonto 