Ihanat, rakkaat tassusi

Miten koskettavat ja kauniit ovatkaan koiran tassut.

Ne ovat myös varsin monimutkaiset.

Tassut koimg_0569ostuvat  lukemattomista pienistä luista, jänteistä ja nivelsiteistä. Siksi ne ovat hämmästyttävän liikkuvat.

Olemme Killen kanssa saaneet myös tuta, miten herkät jalan luut ovat. Killellä oli sesamoidin, pikkiriikkisen varvasluun rasitusmurtuma. Se parani onneksi itsekseen levolla.

Anturat ovat oma juttunsa. Ne ovat eräänlainen suojapinta koiran painon ja liikkeen ja koiran kulkeman alustan välillä. Anturoissa sijaitsee hikirauhasia, siksi tassut joskus tuoksuvat voimakkaalle.

Voin kuvitella, että villien koiraeläinten anturat ovat toisaalta koetuksella mutta toisaalta vaikkapa metsässä juoksevan suden anturoiden voisi kuvitella olevan paremmassa kunnossa kuin jäisellä tai kuumalla asfaltilla tai kuumalla hiekalla kävelevien koirien anturoiden? Sora, suolaus ja kaikki muu lika vaikuttaa koiran anturoiden kuntoon. Ja tietysti myös pakkanen.

Jos anturassa on halkeamia tai muita vaurioita tai se ohenee, koiralle aiheutuu kipua ja pian myös  lihaksisto jännittyy ontuessa. Itse yritän tutkia ja rasvata tassuja säännöllisesti myös kesällä.

Tassurasvan laittaminen on muuten ihana hellimisjuttu. Meille asia on ollut erityisen iso, koska Kille ei antanut alkuun  koskea juuri lainkaan tassuihinsa. Rasvaa laitettaessa Kille koettaa aina nuolla sitä, mutta jättää tassut samantien rauhaan, kun rasvan laittaminen loppuu. Jokainen tietysti tuntee oman koiransa, eikä tarkoitus ole, että rasva saa aikaan tassujen nuolemista.

Suosittelisin laadukasta tassurasvaa. Se voi olla arvokkampaa mutta rasvaa tarvitsee loppujen lopuksi melko vähän. Usein hyvässä tassurasvassa on mukana mehiläisvahaa. Voiteen voi tehdä itsekin. Minulla itselläni on mehiläisiä, joten käytän omaa mehiläisvahaa.

IMG_3270.JPG
Kennoista kuorittu vaha laitetaan sulamaan rypsiöljyn joukkoon.

Vahaa saa ostaa valmiina, tai sitä voi ostaa mehiläistarhaajalta. Itse käytän voiteeseen kennojen päältä kuoritun, hyvin valkoisen vahan. Tummempaa ja roskaista vahaakin voi sulattelemalla puhdistaa.

Jos käytät suoraan kehistä otettua vahaa, huuhtele hunaja pois ja anna vahan kuivua ennen sulattamista. (Kuorittua vahaa voi säilyttää vain hunajaisena tai sulatettuna. Muussa muodossa se alkaa helposti homehtua.)

Jos käytät valmiiksi sulatettua vahaa, valmistus on helppoa. Mittaat öljyn, vaikkapa rypsiöljyn valmiiksi vesihauteeseen ja lisäät vahan siihen hiljalleen sulamaan. Kun vaha on kokonaan sulanut kaadat öljyn purnukkaan ja annat jäähtyä ja kovettua. Tassuvaha on valmis käytettäväksi.

Pehmeän voiteen mittasuhde on keskimäärin tämä: 8 dl öljyä ja 100 g vahaa. Sitä muuntelemalla saa hyvin paksua tai hyvin juoksevaa vahaa.

Tämä voide suojaa myös koiranulkoiluttajan käsiä!

IMG_3273.JPG
Rypsiöljystä ja käsittelemättömästä vahasta tehty voide on näin keltaista.

Suurpiirteisenä usein vain lorautan sopivalta tuntuvan määrän öljyä vahan joukkoon ja katson millaista voidetta tällä kertaa tulee. Teen pieniä voidemääriä kerrallaan, ettei  kallisarvoista voidetta mene hukkaan.

Halutessaan voi valmistaa ensin vaikkapa kehäkukkaöljyä ja sulattaa mehiläisvahan siihen. Esimerkiksi Henriette Kressin kirjoissa neuvotaan erilaisten voiteiden, hauteiden ja uutteiden tekoa. Kivoja kirjoja, muuten! Jos oikein innostuu, voi tehdä myös haavojen ja hiertymien hoitoon sopivaa pihkasalvaa.

Kannattaa hankkia luomu-rypsiöljyä ja luonnonmukaisen, luomumehiläisihoitoyksikön vahaa. Synteettiset torjunta-aineet kerääntyvät erityisesti vahaan. Mitä enemmän pesiin kertyy haitallisia aineita ympäristöstä, sitä alttiimpia mehiläiset ovat muun muassa sairauksille.  Lisäksi: syömällä luomuruokaa itsekin voi yllättäen vaikuttaa tarhamehiläisten ja uhanalaisten luonnonvaraisten mehiläisten elinoloihin. Näin myös tulevaisuuden rakkaat tassut pysyvät kunnossa kelillä kuin kelillä!

Lapsiperheille ikioman tassuvoiteen tekeminen on hauska puuha. Siinä tulevat samalla kertaa tutuksi mehiläisten maailma ja toisaalta lapsi pääsee hoivaamaan koiraa mukavalla tavalla. Mehiläisvaha on myös oivaa muovailuvahaa!  Vinkkaan koiraperheille tällä kertaa omaa tietokirjaani mehiläisistä!

P.S. Mehiläisvahalle kannattaa käyttää omia astioita, eikä sitä voi kaataa lavuaariin tai WC-pyttyyn, sillä jähmettyessään se kovettuu ja tarttuu putkistojen reunoihin kiinni.

 

 

 

 

 

 

 

Talvi

Talven ensimmäinen lumisade on monelle koiralle suuri ihmetyksen ja riemun aihe. Tassujen alla tuntuu erilainen kylmyys, lumi muuttaa ääniä, tekee niitä lisää ja maan tuoksut katoavat. Lumikasoista syntyy uusia esteitä ja vuoria tienvarsille kiivettäväksi. Lumessa voi kaivaa, möyriä ja leikkiä!
Pohjavillattomat koirat kuitenkin palelevat hyvinkin nopeasti, jo viiden asteen pakkanen on niille todella kylmä. Meidän pakkasia kestävät parhaiten alkuperäisrodut, joilla on paksu pohjavilla, kuten porokoira ja husky.

Koiran palelemista voi olla vaikea tunnistaa, koska saaliseläimenä se peittää heikkoutensa, tässä palelemisen, viimeiseen asti. Merkkejä palelemisesta ovat mm. töpöttävä kävely, tassujen nostelu ja lopulta tärinä.Huomioi koirasi olo myös autossa talvella! Älä jätä koiraa kylmään autoon palelemaan!

Uroskoiran kivekset ja nartun nisät, molemmilla karvaton vatsanseutu, korvat, hännänpää ja tassut ovat herkimpiä alueita paleltumille. Paleltuman tunnistaa ihosta, joka muuttuu kokonaan tai osin valkoiseksi. Jos epäilet koirasi kärsivän paleltumista ota aina yhteys eläinlääkäriin.

Kylmällä ilmalla kannattaa huomioida, että liikkuva koira palelee vähemmän, eli lyhyemmät lenkit koko ajan liikkeessä suojaavat vaatteen ohella koiraa. Koiralle, jonka turkki ei riitä lämmittämään on hyvä hankkia takki, joka on helppo pukea ja huoltaa, ei vaikeuta koiran liikkumista, ei pelota koiraa ja suojaa isojen lihasten alueet. Todella kovilla pakkasilla voi koiralle harkita myös tossujen laittoa. Tossut suojaavat tassuja myös maantiesuolalta ja lumelta. Lumen tarttumista tassuihin voi myös estää leikkaamalla tassukarvat lyhyeksi ja käyttämällä tassuvoidetta. Suosi luonnollisia, lisäaineettomia, tassurasvoja.

Kun maltat totuttaa koiran rauhassa ja kiirehtimättä uusiin varusteisiin säästät teidät molemmat vuosien stressiltä ja ärtymykseltä. Pidä ensin uusi takki tai tossut lattialla esillä. Anna koiran rauhassa nuuhkia tuotteet. Voi ripotella muutaman koiran herkun takin päälle tai viereen ja antaa koirasi syödä namit. Pikkuhiljaa koirasi totuttua takkiin voit pitää takkia kädessä ja antaa koiran syödä herkkuja samasta kädestä. Jos koira ei pelkää pue takki koiran päälle. Kehu, palkitse ja ota vaate pois. Vastaavasti voit totuttaa koirasi tossuihin, uusiin valjaisiin tai muihin varusteisiin. Totuttelu voi tuntua työläältä, mutta on huomattavasti arkea ja molempien elämänlaatua parantava tekijä.

Kunhan liikutte talvella koiran kylmyyden siedon huomioiden tämä voi olla myös hauskin vuodenaika. Lumi tekee lähipuistosta kaivamisesta nauttivan koiran paratiisin. Lumeen on helppo piilottaa leluja, herkkuja, luita koiran etsittäväksi. Lumessa on hauska möyriä yhdessä!

Miten koirasi reagoi, jos teet lumienkelin kesken ulkoilun? Onko koira huolestunut? Riemuissaan? Taisto Terrieri rakastaa lumileikkejä! Pehmeässä lumessa on hauska pyöriä, kieriä, pöllyttää lunta ja parasta taitaa olla koskemattomaan hankeen hyppy ja lumen sekaan solahtaminen. Koiran kanssa lumessa telmiminen tekee hyvää myös ihmiselle! Toppahousuissa lumihangessa koiran kanssa konttaava ihminen parantaa samalla ympäristönkin mieltä. Yhtenä talvena telmiessäni Taisto Terrierin kanssa lumessa ohi kävelevä pariskunta kävi keskustelun

-Mikä toi on? Aikuinen ihminen kierii lumessa? Onkohan se sekaisin?

-Ai toi! Ne on usein täällä! Se vissiin leikkii koiran kanssa. Se nauraa paljon. Tulee lapsuus mieleen. Toi koira ainakin nauttii.

Ja mikä on minusta parasta talvessa? Se, kun ensin ulkoillaan, nautitaan lumesta,  tullaan sisälle, keitän ison pannun hyvää teetä ja saan viereeni raukeana tuhisevan koiran. Se hetki, kun lämpö palaa jäseniin ja kaikki on maailmassa hyvin. Mari