’Ihan kiltti’

IMG_4966.JPG

Kotonani asuu eläin, joka on koira. Koira ei ole uusi asia ihmisen kodissa, mutta edelleen koira on eläin. Eläin, joka käyttäytyy lajilleen ja rodulleen tyypillisesti.

Olen elänyt Taisto Terrierin kanssa nyt viisi vuotta ja osaan jo lukea koiraani melko hyvin. Eikä Taisto Terrieri ole ’ ihan kiltti’. Koirani on seurallinen, hurmaava, leikkisä, innokas,utelias, toisinaan röyhkeä, mutta myös arka, pelokas ja joskus epäluuloinen.

Kun liikumme ulkona vieraiden kohtaamiseen vaikuttaa moni asia, lähdetään alusta.

Ensin on koiran ikä. Pennuilla on kausia, kun kaikki kiinnostaa, pelottaa tai on muuten jännää, vanha koira saattaa jo nähdä huonosti, niveliä kolottaa.

Vuorokauden aika. Taisto Terrieri ei välttämättä ole parhaimmillaan aamuisin, kun tärkein asia ulkona on tarpeiden toimitus ja silmissä on vielä unihiekkaa. Illan viimeisellä lenkillä väsymys saattaa jo painaa päälle.

Vuodenaika. Onko kukaan parhaimmillaan vesi-tai räntäsateessa marraskuussa?

Sää. Tuuli ujeltaa, aurinko tekee varjoista pitkiä, lumi muuttaa äänimaisemaa.

Paikka. On aivan eri asia ollaanko liikkeellä tutuilla kotikulmilla vai uusilla poluilla. Sekin vaikuttaa onko kyseessä kotinurkkien arkilenkki vai viikonlopun jälkeen kotiinpaluu. Kun kotikadun tuoksut ovat jääneet muutaman kerran nuuhkimatta päivitettävää on paljon!

Vastaantulija. Taisto Terrieri saattaa ohittaa vastaantulevan koiran

-koiraa huomaamatta. Jos koira ei jostain syystä kiinnosta omaani, ympäristössä on jotain vielä mielenkiintoisempaa tutkittavaa.

-pyrkimällä tervehtimään. Tuttuja koiria annan Taisto Terrierin tervehtiä, mutta heidänkin ihmisiltään kysyn AINA luvan.

-jäämällä istumaan/makaamaan kauemmas toista koiraa tarkkaillen. Jos tilanne on sopiva annan Taisto Terrierin jäädä paikoilleen toista seuraamaan. Koirani on hieman epävarma ja haluaa rauhassa miettiä miten vastaantulijaan tulisi suhtautua. Toki otan aina huomioon mahdollisuuden Terrierin ärähdykseen ja jos tätä epäilen houkuttelen oman koirani väistämään pois tilanteesta.

-ärähtämällä heti. Nämä koirat ovat jossain kohtaa pelästyttäneet Taisto Terrierin ja koirani puolustautuu ennen kuin toinen ehtii liian lähelle. Nämä kierrämme aina niin kaukaa kuin mahdollista.

Kaikki yllämainittu pätee kaikkeen ulkona liikkuvaan. Vastaantuleva ihminen voi liikkua poikkeavasti, aurinkolasit peittävät silmät, reppu voi olla pelottava ylimääräinen raaja, vaatteet kahista tai hulmuta, ihmiset ovat välillä todella pelottavia jopa terrieristä!

ja jos Taisto Terrieri, kastroitu uros, on haistanut juuri juoksuisen nartun lähistöllä kaikki on hieman hormoonihuuruisempaa ja mustavalkoisempaa.

Äänet. Hälytysajoneuvojen ujellus saa koiran hermostutaan, ratikat kolisevat ohi, kiviporat peittävät kaiken alleen. Tai lintu ääntelee hätääntyneenä, sammakon kurnutus ihmetyttää.

Stressi. Minulla on ollut huono päivä, hartiat ovat korvissa ja tämä huolestuttaa Taisto Terrieriä tai päivän aikana koiran unet jäivät lyhyeksi, kun rapusta kuului meteliä.

Yleinen mieliala ja terveys. Välillä kaikki harmittaa, niin ihmistä, kuin eläintä. On kipuja, kolotuksia, nälkä tai muuten vain ei huvita. Me olemme ulkona suurella seikkailulla ja näemme kauneutta kaikkialla tai nopealla pissalenkillä mieli jo sohvalla.

Luottamus omaan ihmiseen ja maailmaan. Koira, joka luottaa omaan ihmiseensä ja joka on turvallisesti saanut tutustua maailman ihmeisiin saattaa olla rennompi uusissa tilanteissa. Jos koira tietää, että ihminen turvaa ja tarvittaessa paikalta pääsee pois on uuteen helpompi tutustua. Jos taas koiraa on ’koulutettu’ retuuttamalla, jääkausilla, kolinapurkilla tai muilla epämiellyttävillä keinoilla koira saattaa olla todella pelokas uusien asioiden kohtaamiseen. Tuleehan koiran näissä tilanteissa jännittää sekä uutta asiaa, että omaa ihmistä.

Taisto Terrieri, tai mikään muukaan koira, ei siis mielestäni ole ’ihan kiltti’ vaan koira, yksilö, jonka maailmankuvaan vaikuttaa huikean moni asia. Meidän ihmisten tulee oppia tuntemaan oma koiramme ja mielellään lukemaan muidenkin koiria. Jokainen koira ansaitsee enemmän, kuin määritelmän ’ihan kiltti’.

mari

 

Koiran kaverit

2015-05-24 09.25.13.jpg

Taisto Terrierillä on omat ihmis-ja koiraystävänsä. Pentuna Taisto Terrieri kävi koirien päiväkodissa ja kerran kävellessämme kadulla koira tervehti nuorta naista  ja tämä koiraani. Kävi ilmi, että olimme kohdanneet koirapäiväkodin hoitajan ja molemmat olivat innoissaan toistensa kohtaamisesta minun seisoessa hölmistyneenä vieressä.

On tärkeää, että koiralla on kavereita, mutta myös ystävyyden laatu on tärkeää. Koirien tulee leikkiä tasavertaisina, molemmilla/kaikilla tulee olla mukavaa ja koiran pitää voida myös halutessaan vetäytyä omaan rauhaan. Myös leikkitapa on hyvä huomioida, toiset koirat painivat, toiset pitävät kilpajuoksusta, toiset riekkuvat ympärillä… seuraa koiraasi ja mieti minkälainen koirakaveri koirasi on.

Taisto Terrieri rakastaa kilpajuoksua! Mutta pelkää helposti laumoja. Joten yhden tai kahden tutun juoksijakaverin kanssa vietetty hetki koirapuistossa on sopiva.

Koiran on hyvä saada leikkiä vapaana ilman hihnaa ja koirapuisto on hyvä ja turvallinen aidattu kohtauspaikka, mutta suhtaudu vieraisiin koiriin lievällä varauksella.

Kannattaa ensin opetella tuntemaan oma koira, tarkkailla sen jälkeen vierasta koiraa ja jos vaikuttaa siltä, että  koirat voisivat viihtyä  keskenään kysyä vielä toisen koiranomistajan mielipide. Sen jälkeenkin  koiria on syytä tarkkailla. Jos kummassakaan on pienintäkään merkkiä epävarmuudesta, pelosta, agressiivisuudesta tai muusta ’ei-stressittömästä’-käytöksestä koirat on syytä erottaa ja keksiä oman koiran kanssa mieluisaa muuta puuhaa.

Koirien suuri kokoero voi myös olla ongelma. Vaikka molemmat koirat ovat mukavia ja viihtyvät keskenään voi iso koira vahingossa leikin tiimellyksessä satuttaa pienempää. Kun Taisto Terrieri oli pentu annoin hänen leikkiä saman ikäisen isomman pennun kanssa. Leikki sujui hyvin, mutta pienempi terrieri jäi vahingossa jalkoihin, eikä Taisto Terrieri ole sen päivän jälkeen sulattanut kyseistä rotua lähellään. Typerä virhe, jonka olisin voinut välttää kieltämällä leikin.

Me suosimme siis koirapuistoja vain tuttujen koirien kanssa. Lopulta koirien leikkihetket ovat varsin lyhyitä, eikä aina tarvitse leikkiäkään. Välillä koirat istuvat rintarinnan puiston laidalla ja ihmettelevät yhdessä ohikulkijoita. Taisto Terrieri ja Mini Mäyräkoira eivät yleensä leiki, mutta käymme yhteisillä lenkeillä,  jolloin koirat kulkevat tasatahtia ja selvästi viihtyvät toistensa seurassa.

Taisto Terrierillä on myös koirakaveri Kaapo, joka kuvassa. Kaapo ja Taisto ovat tunteneet pennuista asti ja ovat samanikäisiä. Koirat pääsevät lähes viikottain yhteiselle lenkille, jossa haistelevat kilpaa huumaavia tuoksuja. Ja nauttivat toistensa seurasta ilman kummempaa ohjelmaa tai leikkiä.

Taisto Terrierillä ei tällä hetkellä ole muun lajin eläinkavereita, ikävä kyllä. Hevosia, lehmiä ja lampaita käymme ihmettelemässä aina, kun on tilaisuus. Muiden lajien kanssa ystävystyminen on koirakohtaista ja riippuu niin koiran luonteesta, pentuiän sosiaalistamisesta, kuin rodustakin. Ja aina tietysti ihmisen viitseliäisyydestä. Huolella tehty tutustuttaminen on ystävyyden perusta.

Yksi helppo tapa aloittaa koirien tutustuminen toisiinsa on lelujen vaihto. Eli eläimet eivät näe tai kohtaa toisiaan, mutta saavat nuuskittavaksi toisen lelun. Tämä on myös oivaa virikkeistämistä! Sadepäivän varalle on hyvä jemmata vaikka työkaverin koiran lelu. Koirien ei ehkä ole koskaan tarve kohdata, mutta vieraalla lelulla leikki on hyvää vaihtelua koiran arkeen.

Entä ne ihmiskaverit? Niitäkin on hyvä olla! Koiralle tekee hyvää tutustua myös perheen ulkopuolisiin ihmisiin ja kokea hyviä leikkihetkiä heidän kanssa. Luota tuttuihin, mutta samalla kerro koirastasi kaikki oleellinen, älä oleta, että vieras tuntee koirasi tai että ajattelette automaattisesti koirista samalla tavalla.

Ja aivan kuten ihmisillä aina ei koirillakaan ole hyvä päivä. Välillä toinen koira-tai ihmiskaveri on ärsyttävä ja silloin on parempi viedä koira yksin rauhalliselle kävelylle ja antaa koiran rentoutua haistelemalla mieleisiä tuoksuja polkujen varsilta, sosiaalinen ehtii olla seuraavanakin päivänä.

Mari

 

 

Telttaretkellä!

Snapseed

 

Taisto Terrieriä on onnistanut löytää tiensä perheeseen, jossa viihdytään luonnossa. Päiväretket asfaltin keskeltä metsään ja rannoille sujuvat helposti, mutta entä yöpyminen luonnossa?

Ei ole itsestään selvää, että koira viihtyy teltassa, laavussa, kanootissa tai vuokramökissä, aivan kuten kaikki ihmisetkään eivät viihdy. Koiraa voi pelottaa itse teltta, ulkopuoliset äänet, makuupussin kahina, voi olla kylmä, päivän patikointi tuntua nivelissä… tai paikka on vain liian vieras rutiiniin tottuneelle eläimelle. Tuoksuja on paljon, ne ovat erilaisia, kuin kotona, ihminen käyttäytyy eritavalla, kuin kotisohvalla.

Jos suunnittelet vieväsi koiran luontoon yöksi asetu tässäkin hetkeksi koiran asemaan. Koira on eläimenä sekä saalistaja, että saalis, teltan ulkopuolella metsässä saattaa tuoksua koiran nenään sekä riista, että saalistaja. Telttaan tulisi tutustua pienin askelin ja tehdä siitä yhtä kotoisa ja turvallinen paikka kuin kodista.

Kanna telttapussit koiran haisteltavaksi, anna koiran tutustua niihin rauhassa, kootkaa teltta yhdessä, ota koira mukaan puuhaan. Kun teltta on pystyssä ihmetelkää sitä yhdessä. Älä pakota tai nosta koiraa väkisin telttaan, mutta kun koira itse telttaan astuu kehu koiraa vuolaasti. Jos koirasi viihtyy rentona teltassa voitte nukkua siellä päiväunet tai syödä eväät. Muista, että pimeällä teltta ja sen ulkopuoliset äänet voivat yhä pelottaa koiraa.

Ennen pidempää eräretkeä olisi hyvä nukkua koiran kanssa teltassa edes yksi yö. Tutustuttamalla koira rauhassa telttaan takaa monta yhteistä hyvää retkeilyseikkailua, pelokas koira telttaretkellä on taakka kaikille, eikä eräily ole mielekästä kenellekkään.

Taisto Terrierin ensimmäinen telttayö luonnossa oli katastrofi. Olin, onneksi, totuttanut koiran huolellisesti telttaan ja rohkeana koirana Taisto Terrieri kotiutui nopeasti. Ensimmäisen oikean telttaretken teimme saaristoon leirintäalueelle. Uimme päivän, lekottelimme kuumilla kallioilla, ihailimme auringonlaskua, olin innoissani retkikoirastani ja seikkailusta.

Olin huolella valinnut telttapaikaksi hiukan syrjäisen poukaman meren äärellä, lähellä ei ollut muita telttoja, koska halusin koiran nukkuvan rauhassa, ilman muiden telttojen äänien vahtimista. Kävimme nukkumaan päivästä väsyneinä. Kunnes heräsin aamuyöllä Taisto Terrierin murinaan. Koira tuijotti teltan takaseinää, jonka takaa meni polku. Murina yltyi ja minäkin kuulin rapinan. Monen jalkaparia aiheuttaman rapinan juurakossa. Joukko ihmisiä kiersi telttaa ympäri kohti ovea.

Joku kompastui teltan naruun heilauttaen seinää. Raivokas haukku sai jalkaparit juoksemaan. Taisto Terrieri oli valmis käymään telttakankaan läpi vihollisen kimppuun ja sain todella tehdä töitä koiran rauhoittamiseen. Astuin ulos teltasta ja mitä näinkään. Joukon nuoria pelokkaina polulla. Ääni vavisten joku heistä kysyi mikä peto teltassa on. He olivat tylsyyksissään päättäneet lähteä pelottelemaan syrjässä olevan teltan väkeä, mutta kävikin toisin, terrierin kumiseva ääni pelotti heitä.

Sinällään ajattelematon pelotteluyritys oli koitua retkeilymme tuhoksi. Koko loppuyön Taisto Terrieri murisi pienintäkin teltan ulkopuolista ääntä. Nukuimme molemmat katkonaisen yön koiran vahtiessa ja minun miettiessä ratkaisua murinaan.

Aamun valjettua päätin vaihtaa leiripaikkaa saaren toiseen päähän. Nukkuisimme toisen yön teltassa, mutta eri ympäristössä. Meillä oli tuuria, eikä Taisto Terrieri alkanut pelätä telttaöitä. Niin olisi voinut käydä aremmalle koiralle.

Olemme tuon yön jälkeen nukkuneet monia hyviä öitä teltassa. Taisto Teririeri ei viihdy laavussa, joten suosimme teltan seiniä ja kattoa, en väkisin pakota koiraa nukkumaan turvattomaksi kokemassaan laavussa.

Jos yövymme leirintäalueella yritän edelleen valita telttapaikan hiukan syrjemmästä, ainakin niin, ettei telttamme ole yöllisten kulkureittien varrella, muttei myöskään nuorison kohteena.

Samaa totuttamisen periaatetta kannattaa noudattaa kaikessa uusien asioiden esittelyssä koiralle.

Inkkarikanoottiin, jonka vuokrasimme vasta ajettuamme rannalle, totuutin Taisto Terrierin makuualustan avulla. Tiesin ennalta, ettei mikään veteen liittyvä kulkuneuvo ole koiralle ongelma, joten lähinnä olin huolissani, ettei koira hyppää kesken matkaa uimaan.

Opetin siis koiralle, että makuulle-sana tarkoittaa makuualustan päällä makaamista. Kun asetin makuualustan kanootin pohjalle ja kehotin koiran käyvän makuulle Taisto Terrieri hyppäsi tyytyväisenä kanoottiin ja makoili alustan päällä. Turvallista, sujuvaa ja rentoa kaikille.

Ihania luontoseikkailuja koirille ja heidän ihmisille!

Mari

IMG_4945

Mennään julkisilla!

Taisto Terrieri on koko ikänsä (4,5 vuotta) matkustanut julkisilla. Käytämme lähes viikottain linja-autoa, metroa tai raitiovaunua, mutta usein myös pitkänmatkan junaa tai bussia. Ja olemme nähneet kaikenlaista..

-juoksuisen nartun yksin junan penkkiin sidottuna (omistajalta meni hermot ja siirtyi ravintolavaunuun), naapuripenkillä häkin, jossa hiiriä (tuskainen matka sekä terrierille, hiirille, että molempien omistajille), useamman äänekkään kissan, joka hattuhyllyltä kopastaan itkee,  ne lukuisat lemmikinomistajat, jotka viihtyvät paremmin somessa, kuin seuraavat lemmikkinsä vointia ja todella monta hyvää kohtaamista koiran/kissan/fretin/jonkin muun lemmikinomistajan kanssa. Hienoja keskusteluja ja joutuisaa matkantekoa

2015-10-02-17-06-32

ja se yksi kerta, kun Taisto Terrierin päälle kävi toinen koira penkin alta junassa.

Se kerta muutti meidän matkustustavan lopullisesti.

Kun koiran kanssa matkustaa julkisilla on hyvä muistaa, ettei kulkuneuvoissa ole pahemmin tilaa lemmikeille. Usein näkee, miten koiranomistajat tunkevat isoa koiraa solmuun omiin jalkoihinsa, kun ahtaat matkustustilat yllättävät, eikä se kissankoppakaan oikeasti mahdu, kuin hattuhyllylle, linja-autoissa ei aina sinnekään.

Jos on tuuria, eikä kulkuneuvoa ole myyty täyteen pieni koira mahtuu viereisen penkin jalkatilaan lattialle.

Kaukojunissa lemmikkimaksu on tällä hetkellä 5€/lemmikki ja jos ostaa viereisen penkin lemmikille sen saa puoleen hintaan. Junalippuja ostaessa netin kautta voi valita mieleisensä paikan,  alla olevassa vaunussa kaikki vihreällä merkityt paikat ovat vapaita.juna

Junassa matkustaessa paras paikka on ehdottomasti ”ison koiran paikka”, nuo yllä olevassa kuvassa valkoisella merkityt, heti ovesta vaunu-osastoon tullessa. Paikka on ”lavetti” ihmisen paikan vieressä. Koiran ei siis tarvitse olla lattialla, jossa penkkien alta on näköyhteys muihin lemmikkeihin, vaan koira pääsee omalle tasolle, jossa on turvallista olla. Ihminen taas saa kassit tason alle. Paikan sijainti on myös loistava! Heti vaunuun astuttua pääsee omalle paikalle ja takana on seinä, ei selkänojan yli hönkivä toinen koira.

Vaikka junalipun yhteydessä voi valita oman ja koiran paikan vaunusta vieruskavereita ei voi valita. Etukäteen ei tiedä onko naapurina rotta, kissa vai juoksuinen narttu, eikä läheskään kaikki lemmikkienomistajat ole joustavia ja muuta omaa paikkaa oman tai toisen eläimen hyvinvoinnin vuoksi. Linja-autoissa voi valita itse paikan ja pysytellä kaukana mahdollisesta toisesta koirasta.

Jos suunnittelet matkaa linja-autolla on hyvä selvittää ottaako kyseinen yhtiö lemmikit kyytiin. Läheskään kaikki eivät ota, myös lemmikkimaksun suuruus vaihtelee yhtiöittäin.

Taisto Terrieri rakastaa kaikkia kulkuneuvoja, matkanteko on siis niiltä osin helppoa. Nykyään varmistan, että matkustamme vain ruuhka-aikojen ulkopuolella, tai ostan meille kaksi vierekkäistä penkkiä, joka takaa riittävän tilan. Junalla matkatessa seuraan laiturilla minkälaisia muut lemmikit ovat ja miten omistajat ovat läsnä lemmikkinsä kanssa. Astumme junaan viimeisinä, jos mahdollista, jolloin kaikki paikalleen asettumiseen liittyvä sählääminen on rauhoittunut. Vuoraan penkin viltillä, jonka yhteen kulmaan olen suihkuttanut eteeristä rauhoittavaa tuoksua. Viritän laukusta, takista ja itsestäni näkösuojan Taisto Terrierin ympärille. Koira on rauhallinen, kun tietää, ettei kukaan kanssamatkustajista tule reviirille. Rentouttava korvahieronta ja matka voi alkaa!

Silittelen, rapsuttelen ja juttelen hiljaa koiralle. Mitä äänekkäämpiä lemmikkejä lähellämme matkaa sitä tasaisemmin puhun ja rentoutan Taisto Terrieriä korvahieronnalla. Kun koira nukahtaa minä valvon. Seuraan muita omistajia ja etenkin muita lemmikkejä. On koiranomistajia, jotka antavat koiransa vaeltaa penkkien yli tai ali muiden luokse, on omistajia, jotka oman pysäkin lähestyessä lähtevät vaeltelemaan ja antavat oman koiran ’tervehtiä’ jokaista penkkiriviä vuorotellen. Nämä kaikki pidän poissa oman koiran luota. Samoin, kuin ihmisten innokkaat kädet, jotka lupaa kysymättä ojentuvat kohti nukkuvan koiran päätä. Nekin torjun.

Meidän kulkuneuvosta poistuminen tapahtuu aina viimeisenä, jos mahdollista. Annan hyörijöiden ja pyörijöiden poistua ensin pois tieltä ja sitten me kävelemme reippaasti ulos ja heti ulkona annan koiralle tilaa. Koira saa rauhassa nuuhkia ilmaa, rekisteröidä missä olemme, ohjaan koiran lähimmälle mahdolliselle nurmikko alueelle ja annan koiran hetken hengittää, tutustua paikkaan ja tehdä tarpeensa.

Niin. Ja tärkeä asia! Yksin lemmikin kanssa matkustavan on todella vaikeaa käydä vessassa matkan aikana. En jätä koiraani yksin julkisissa, enkä mielellään anna täysin vieraan vastuulle koiraani, edes hetkeksi. Lisäksi junien lemmikkivaunussa ihmisillä on jo vastuullaan oma lemmikki. Linja-auton vessa on ahdas jo ihmiselle, koira ei mahdu mukaan millään, junan vessa on aavistuksen isompi, mutta ajatus koiran tassuista vessan lattialla on ällöttävä. En ole varma olisiko lemmikki edes sallittu junan vessassa, joten ei kahvia, eikä muuta juotavaa ennen matkaa tai matkan aikana!

Muutama vinkki!

Tutustuta koira kulkuneuvoihin pienin erin. Käykää asemalla, kokeilkaa sisään astumista, anna koiran nuuhkia tilaa, älä vie koiraa suoraan pitkälle matkalle.

Juna tai linja-auto voi olla todella pelottava paikka koiralle, seuraa koiraasi ja tee matkustus helpoksi molemmille. Seuraa myös muita lemmikkejä.

Kunnioita muita matkustajia. Joku eläin saattaa pelätä toista, ihminen saattaa pelätä koiraasi, ota tämä kaikki huomioon ja pidä silmällä koiraasi.

Muista tauot! Tee ennen ja matkan jälkeen pitkähkö rauhallinen kävely koirasi kanssa ja  rentoutukaa molemmat.

Ota mukaan viltti, herkkuja ja vettä. Ennen matkaa koiralle kannattaa antaa kevyesti ruokaa, ettei pahaolo yllätä ja matkalla kannattaa herkkuja ja vettä antaa säästeliäästi, jotta perille päästään ilman tuskaista koiraa.

Hyvää matkaa!

Mari

Punkiton kesä?

Joka kevät koiranomistajan on tehtävä vaikein päätös hetkeen. Miten torjua punkit.

2016-06-04 17.19.10

Tässä linkissä muutama fakta punkista. http://www.punkkiklinikka.fi/tietoa-punkeista

Apteekin hyllyjen välissä pitää päättää kestääkö jäätävää yrttipannan hajua, tuhoaako vesistön kalat, hakeako eläinlääkäriltä reseptillä myrkkyä vai luottaako puhtaaseen onneen ja huonoon punkkivuoteen. Täydellistä vastausta ei ole, joukosta huonoja vaihtoehtoja on löydettävä se omalle koiralle paras ja toivottava, että päätös oli oikea.

Punkkeja tuntuu olevan kaikkialla, yhtenä kesänä Taisto Terrieri sai joka kerta punkin käveltyämme Koffin puiston läpi. Puiston, joka on Etelä-Helsingissä kerrostalojen ympäröimänä. Se aika, kun punkkeja varottiin vain saaristossa on ollutta ja mennyttä.

Taisto Terrierillä on valkoinen turkki, josta punkit erottuvat suhteellisen hyvin, riippuen punkin koosta tosin. Punkkitarkastus ovella ja punkkien irrottaminen on jo rutiinia ja sujuu mielestäni helpoiten paljain sormin. Kunhan ilkeää koskea tuohon pikku örkkiin.

Mutta jotta voisin välttyä punkkien nyppimiseltä ja suojata koiran punkkien levittämiltä taudeilta selaan joka kevät valikoimat ja toivon löytäväni sen täydellisen punkintorjunta-aineen.

Mitkä asiat sitten pitää ottaa huomioon myrkkyä valitessa?

Omaan valintaan vaikuttaa, että Taisto Terrieri nukkuu minun sängyssä ja vietämme kesäisin aikaa tiiviisti teltassa, joten olisi siis suotavaa, että aine olisi tehokas. Koira rakastaa uimista, joten myrkyn tulisi joko kestää se tai olla helposti ja turvallisesti lisättävissä. Toisaalta, koska Taisto Terrieri ui niin paljon en halua käyttää myrkkyä, joka on haitallinen kaloille tai muuten saastuttaa vesistöä. Herkkävatsaisena koirana Taisto Terrierin suolistoa on turha sekoittaa lääkkeellä, toisaalta koira ei ole (ainakaan vielä) ollut taipuvainen ihottumiin tai muihin iho-oireisiin. Huomasin, kokeilun kautta, ettei meistä kumpikaan kestä yrttipannan tai itsesekoitettavien liuosten tuoksua. Enkä myöskään jaksanut lisätä liuosta päivittäin.

Mitkä ovat vaihtoehdot?

Itse tehtävät yrttisekoitukset– Näitä ohjeita on netissä useampi. Seokset ovat myrkyttömiä, mutta niitä pitää lisätä usein, osaa aina ennen ulosmenoa, haju saattaa myös olla hurja, riippuen koostumuksesta, sekä koiralle, että ihmiselle.

Yrttipannat– Nämäkin saattavat huimata tuoksullaan niin koiran, kuin ihmisen. Panta on tosin myrkytön. Kaupunkilegenda kertoo punkeista, jotka pesiytyvät yrttipannan alle.

Pantaan kiinnitettävät pallukat, joiden ultraäänet karkoittavat punkit. Saattaa toimia, vaikka kuulostaa foliohattujutuille. Jos punkkien karkoittaminen onnistuu pienellä muovinpalalla koiran pannassa elämähän on aika kohdillaan?

Valkosipuli tabletit-sipuli aiheuttaa koiralle anemiaa, valkosipuli jakaa mielipiteitä. Taisto Terrieri sai yhtenä keväänä koirille tehtyjä valkosipulipuristetabletteja. Punkkeja ei ollut kesällä, kuin muutama, joko oli huono punkkivuosi tai tabletit tehosivat. Kuuri aloitettiin heti joulun jälkeen ja lisäsin tabletin ruokaan kerran päivässä aina kun muistin.

Koiran niskaan tiputettavat liuokset– Jokainen koiranomistaja tuntee jonkun, jonka koira on saanut hurjia iho-oireita näistä aineista. Osan käyttöohjeissa varoitetaan myös, ettei koira saa olla lähellä lapsia heti liuoksen laiton jälkeen. Aineet ovat vaarallisia myös kissoille. Jos  koira ui paljon nämä aineet eivät välttämättä kestä tehokkaina, sekä osa saastuttaa uimavettä. Jos tuotetiedoissa on mainittu tämä aine otan askeleen kauemmas.

Pannat, joissa punkkimyrkky – osa kestää uimisen. Muovinen panta on jatkuvasti koiran kaulalla ja jotkut koirat saavat pannasta iho-oireita. Jos koira leikkii toisten koirien kanssa on hyvä miettiä saako toinen koira pannasta myrkkyä suuhunsa leikin tiimellyksessä.

Koiralle annettavat tabletit. Näistä tuli hetkessä hitti, tabletti on helppo, pitkäkestoinen ja siisti. Myrkky tappaa verta imevän punkin. Punkki siis pääsee iholle, mutta tippuu kuolleena pois imettyään ensin verta. Koiralle voi tulla sivuvaikutuksia tabletista, eikä lääke takaa, ettei koira saisi punkilta tartuntaa.

Hurtan aurinkoja punkkihaalari. Valkoinen kokohaalari, jossa on Sanitized® viimeistely,  permetriini-niminen aine suojaa hyttysten, paarmojen ja jopa punkkien pistoilta ja puremilta. Tekstiilit ovat dermatologisesti testattuja ja turvallisia koiralle ja kestävät jopa satoja pesuja. Huono puoli haalarissa on pukeminen, puku on tehty ilman vetoketjuja tai nappeja ja pujotetaan koiran päälle.

Viime kesänä löysin Faunattaresta viltin, joka oli käsitelty samalla myrkyllä, kuin, jota valellaan koiran niskaan. Idea oli, että koira makoilee viltin päällä ja myrkyt tappavat punkin. Suhtauduin epäillen, mutta viltillä tosiaan oli yksien päiväunien jälkeen kuollut punkki, sattumaa tai ei:) Epäselvää on myös kuinka pitkää aine vaikuttaa. En huomannut kysyä vilttiä ostaessa säilyykö aineen vaikutus yli talven…

En ole vielä päättänyt miten torjumme punkkeja tänä vuonna. Olen syöttänyt Taisto Terrierille koirien valkosipulipuristetabletteja tammikuusta lähtien epäsäännöllisesti, viltti, jossa punkkimyrkkyä, löytyy kaapista. Ehkä käymme testaamassa Hurtan haalaria, se voisi olla hyvä vaelluksilla hyttystenkin vuoksi, ehkä kokeilen ultraäänihärpäkettä… ehkä joku valmistaja on juuri tuomassa markkinoille sen täydellisen punkkientorjuntakeinon.

Punkeista huolimatta koira on kuitenkin koira, enkä aio pahemmin rajoittaa Taisto Terrierin kulkua. Saatan houkutella koiran olemaan menemättä pahimpiin rytekköihin tai rantaheinikoihin, mutta se, että koira kulkee maantien keskellä ihmisen tiukassa komennossa, eikä saa katsoakaan heinikkoon ei ole koiran elämää. Koiran kuuluu saada myös nauttia kesästä ja sen tuoksuista. Ihmisenä minä ymmärrän punkkien vaaran ja voin lenkillä heinikkohyppelyn jälkeen asettua penkille ja harjata koiran läpi siinä, heti mahdollisten punkkien tartuttua turkkiin. Viime kesänä Taisto Terrieri oppi asettumaan ulkoilun lopussa tietylle kivelle. Kivi on meidän ”punkkikallio”. Hyppäämme istumaan, seuraamme ohikulkevia ihmisiä ja koiria, nautimme kiven lämmöstä, auringosta ja samalla käyn läpi koiran turkin. Molemmat viihtyvät ja punkit löytyvät samointein.

Silti. Yhtä paljon, kun toivon koirien saavan olla koiria toivon ihmisten suhtautuvan punkkeihin ja sekä koiran, että itsensä suojaamiseen niiltä vakavasti. Punkki on pahimmillaan Suomen luonnon vaarallisin eläin.

Mari

 

 

 

 

 

 

 

Kahvi ja vesikuppi, kiitos!

Koira kahvilassa? Mahdottomuus vielä muutama vuosi sitten, mutta onneksi suvaitsevaisuus voittaa tässäkin!

Snapseed

Käymme toisinaan Taisto Terrierin kanssa kahvilla, ravintoloissa ja joskus baarissakin. Taisto Terrieri on helppo koira mukana, rauhallinen, hiljainen ja melko pieni.

Meidän ravintolaetiketti alkaa säästä. En koskaan vie märkää tai kuraista koiraa kahvilaan. Emmekä käy ruuhka-aikoina herättämässä turhaa ärtymystä.

Vaikka olen etukäteen selvittänyt mitkä kahvilat ja ravintolat ovat koiramyönteisiä kysyn aina ovelta ensin henkilökunnan mielipiteen tulollemme. Pyrin valitsemaan pöydän, joka on hieman syrjässä, niin, ettei ohitse kulje ihmisiä, eikä koiran läsnäolo häiritse muita asiakkaita. Taisto Terrieri saa tervehtiä ystäviäni, niitä, joiden kanssa olemme viettämässä aikaa, mutta vieraat ihmiset eivät saa koskea koiraan, eikä koira nuuhki heitä. Sääntö on ehdoton ja näin luon koiralle turvallisen olon. Taisto Terrieri tietää, että ravintolassa saa levätä rauhassa.

Ennen sisälle menoa olen tehnyt Taisto Terrierin kanssa pidemmän, rauhallisen kävelyn, jonka aikana koira on saanut haistella kaikki haluamansa tuoksut rauhassa. Näin kahvilaan saapuu koira, joka käy tyytyväisenä kerälle prosessoimaan kokemaansa.

Mukana minulla on aina pyyhe, viltti, herkkuja ja vettä koiralle. Jos pöydän alla on tilaa koira nukkuu siellä, jos pöydän jalat ovat tiellä päällystän tuolin viltillä ja koira saa nukkua siinä tai sylissä.

Aloitin ravintolaharjoittelut pennun kanssa terasseilta. Niillä oli mielestäni helpompi olla koiran kanssa, joka vasta opetteli vieraassa tilassa rauhoittumista. Lisäksi visiitit olivat aluksi lyhyitä, muutama nami koiralle ja pois. Pikkuhiljaa, kun Taisto Terrieri oppi, että ystävä, tuolit ja pöytä tarkoittaa rauhoittumista lisäsin kestoa ja uskaltauduimme sisätiloihin. Edelleenkään emme jää tilaan, jossa on jo paljon koiria. Muiden koirien tuoksut ja äänet saattavat hermostuttaa omaa koiraa, enkä aina luota siihen, että ne vieraat koirat pysyvät omalla paikallaan.

Miksikö käymme kahviloissa? Osittain, koska asun kaksin koiran kanssa. Arkisin koira on jo tarpeeksi yksin kotona, joten pyrin vapaa-ajalla tekemään asioita, joissa Taisto Terrieri voi olla mukana. Toisaalta kahvilat ovat hyvää treeniä koiralle. Uusi ympäristö, tuoksut, tutun ihmisen kohtaaminen ovat hyvää virikkeistämistä, mutta myös hyvää itsehillintä harjoitusta. Ja koska vierailut ovat mahdollisia!

Instasize_0312144849

 

Mistäkö tiedän, että Taisto Terrieri viihtyy? Tyytyväisestä tuhinasta, rennosta unesta ja siitä, että Taisto Terrieri osaa viedä minut kahviloihin. Välillä pistäydymme sisällä vain, koska koira ohjaa tutulle ovelle ja katsoo silmiin pyytäen päästämään sisään.

Mari

 

 

 

Koira hississä

Minä ja Taisto Terrieri pyrimme kerran viikossa tekemään ulkoilun täysin Taiston ehdoin. Koira saa valita suunnan, vauhdin ja reitin pituuden.

Kun antaa koiralle täysin vapaat kädet ulkoilun suhteen saattaa yllättyä. Koira osaa täysin uusia reittejä, vie uusiin maisemiin ja kohteet saattavat olla hyvinkin erilaisia. Taiston reitit vaihtelevat usean tunnin kaupunkivaelluksista pyrähdyksiin ratikoissa tai kahviloissa.
Kesäisin käymme usein meren rannalla, mutta huonolla säällä matka vie helposti lähimetrolle.
Metroasemalla on erityisen kiinnostava hissi. Hissiin päästyämme Taisto ensin, tottakai, nuuhkii mielenkiintoiset tuoksut, mutta sitten tulee kiire asettua.
Matka alkaa.
Hissin ovi on lasia ja näemme miten laskeudumme alas, se on koirasta kiinnostavaa kerta toisensa jälkeen. Yleensä otamme toisen hissin heti takaisin ylös maan päälle, eikä koskaan paluu sykähdytä koiraa, kuten menomatka.
Olen yrittänyt keksiä mikä hississä viehättää, ehkä se on liike, tuoksut laiturilla, metrojunien äänet…tai kaikki nämä yhdessä. Metron hissi, jossa ei ole lasiovea ei ole yhtään niin kiinnostava. 20161122_212328-01

Taisto on myös määrätietoisesti johdattanut minut juna-asemalle. Asemalle, jolle on kotonamme muutaman kilometrin matka, ja jossa emme olleet aiemmin käyneet. Asemalle päästyä astelimme laiturille, ihmettelimme ohitse kiitäviä junia, ihmisiä ja lopulta astuimme itsekin junaan, vain ajaaksemme asemalta toiselle pienen matkan.
Toisinaan yllätän Taiston ja käymme Forumin kauppakeskuksessa. Siellä on hissit, joiden kaikki seinät lasia! Sitä ihmetyksen määrää, kun liikutaan alas ja ylös paikallaan istuen ja maisema vilisee silmissä!
Kaupunkikoiran erilaiset luolaretket!
Mari