Avainsana: Sterilointi

Hain Minin töiden jälkeen eläinlääkäristä. Olin ihan innoissani jo siitä että mitään ikävää ei sattunut ja koirani on siis hengissä, jes, riemuvoitto! Siellä se oli hereillä eläinlääkärin sylissä (?) ….heilutteli iloisesti häntää mammalle.  Katse oli hieman harhaileva lääkehuuruista. Eläinlääkäri kertoi että neiti Mäyräkoira oli vaatinut niin kovaan ääneen huomiota herättyään että katsoi parhaaksi ottaa sen syliinsä kun teki toimistohommia….hihhih (tiedän kyllä sen äänen). Mäyräkoira on läheisyysmagneetti!    Kiitos huomioinnista ja hyvästä hoidosta ❤ Lähdimme kotiin ja ilta meni rauhallisissa tunnelmissa, sohvalla vällyissä nukkuen. Seuraava päivä meni jo enemmän touhutessa, vähän piti aina masua tutkia että joku siellä kivistää tai nipistää. Sitten iski ripuli, illalla….jatkui koko yön. Ei kivaa, näki että on huono olla ja sitten tuli taas tavaraa ulos. Moppausta, pihalla käyntiä, rauhoittelua….. Yö meni siis ripaska tunnelmissa, aamulla nukuttiin viimein kylkimyyryssä pitkät unet. Näin heti herätessä että nyt näyttää normaalilta! Ulkonakin käytiin, vielä viimeiset mitä ulos oli tullakseen…..kotona sitten kupilla vaatimassa ruokaa, se on hyvä merkki.

Otimme molemmat tänään myös spiruliinaa se tuntui erityisesti houkuttavan Miniä. Tein meille pieneen määrän vettä shotit ja hyvin upposi. Samalla nesteytystä ripaskan jälkeen. Ei se ainakaan huonoa tee kun koira sitä itse halusi.  Superfoodia suolistoon. Ruoka on pysynyt sisällä. Lelujakin on jo riepoteltu. Voiton puolella 🙂

Ei tullut antibiootteja eikä mitään siteitä ja teippejä vaihdettavaksi. Kipulääkekuuri 5 päivää. Tikit sulaa itsestään. Jälkitarkastus parin viikon päästä. Haava on todella siisti ja saa siis ilmahoitoa. Onneksi ulkona ei ole märkää, tuo pieni pakkanen sopii meille loistavasti. Haava pysyy kuivana. Pidimme yhden illan eläinlääkäristä ostettua ”kokovartalojumpperia” ettei nuoleminen houkuta liikaa. Ei tarvittu kauluria eikä oikeastaan jumpperia, kaikki on mennyt tosi hyvin!

Kiitokset eläinlääkäriasemalle hyvästä palvelusta, ja erityisesti ilmoituksesta tekstiviestillä jonka sain päivällä että kaikki meni hyvin ja Mini on heräämössä 🙂

 Jatkossa lisää uusia seikkailujani ja mahdollisista käytösmuutoksista tai huomioista joita sterilisaatio saattaa aiheuttaa.  Puss Mini ❤

Sterilisaatio…..paha sana, herättää paljon ajattelua ja tunteita, pitkältä aikajanalta. Ainakin omalla kohdallan olen pohtinut tehdäkkö vai ei? Minulla on siis ensimmäinen narttukoira, aiemmat olleet uroksia.

Tätä pohdintaa olen tehnyt Minin osalta jo kuukausia. Onko oikein, onko väärin, mikä minä olen tälläistä päättämään. Siihen liittyy riskejä (nukutus) mutta myös toisaalta elämää helpottavia asioista, sekä ihmisten että koiran. Saatetaan välttyä kohtalokkailta kohtutulehduksilta. Kuitenkin eläimeltä viedään elimiä, kyky lisääntyä….en halua sekaanuta sellaiseen päätökseen. Huoh. Sitä paitsi perityttäjän geenitkin ovat hyvät, erinomaiset palkitut vanhemmat, joten pennut olisi siinä mielessä hyvä asia. Olisko nartulle hyvä olla kerran äiti?

Minillä on melkoiset hormonaaliset myrskyt käynnissä jouksuista ja tuli yksi valeraskauskin perään. Kuitenkin koira on vasta vajaa 2 vuotias, parit juoksut + valeraskaus. Minin olemus ja käytös muuttui, stressitasot nousee, samalla sietokyky asioita kohtaan vähenee. Jos asuisimme vain aikuisten kesken niin voisimme taata koiralle kotiin rauhan juoksujen ja valeraskauden aikana. Lapsiperheessä on haastavaa saada kaikki ymmärtämään että elain todella on nyt sitä mieltä että haluaa olla rauhassa. Olen jutellut aiheesta narttujen omistajien kanssa , kysynyt kasvattajan sekä eläinlääkärien mielipidettä. Enemmän se kääntyy leikkauksen puolelle.

Kun pentuja ei ole tarkoitus teettää niin ilmeiseti sterilointi on kuitenkin hyvä vaihtoehto. Niinpä aika on varattuna. Päätös tehty, piste. Ehkä pessimisti ei petykkään ja kaikki menee hyvin 🙂 Lisää tästä aiheesta leikkauksen jälkeen. Jännää. Taru