Mennään julkisilla!

Taisto Terrieri on koko ikänsä (4,5 vuotta) matkustanut julkisilla. Käytämme lähes viikottain linja-autoa, metroa tai raitiovaunua, mutta usein myös pitkänmatkan junaa tai bussia. Ja olemme nähneet kaikenlaista..

-juoksuisen nartun yksin junan penkkiin sidottuna (omistajalta meni hermot ja siirtyi ravintolavaunuun), naapuripenkillä häkin, jossa hiiriä (tuskainen matka sekä terrierille, hiirille, että molempien omistajille), useamman äänekkään kissan, joka hattuhyllyltä kopastaan itkee,  ne lukuisat lemmikinomistajat, jotka viihtyvät paremmin somessa, kuin seuraavat lemmikkinsä vointia ja todella monta hyvää kohtaamista koiran/kissan/fretin/jonkin muun lemmikinomistajan kanssa. Hienoja keskusteluja ja joutuisaa matkantekoa

2015-10-02-17-06-32

ja se yksi kerta, kun Taisto Terrierin päälle kävi toinen koira penkin alta junassa.

Se kerta muutti meidän matkustustavan lopullisesti.

Kun koiran kanssa matkustaa julkisilla on hyvä muistaa, ettei kulkuneuvoissa ole pahemmin tilaa lemmikeille. Usein näkee, miten koiranomistajat tunkevat isoa koiraa solmuun omiin jalkoihinsa, kun ahtaat matkustustilat yllättävät, eikä se kissankoppakaan oikeasti mahdu, kuin hattuhyllylle, linja-autoissa ei aina sinnekään.

Jos on tuuria, eikä kulkuneuvoa ole myyty täyteen pieni koira mahtuu viereisen penkin jalkatilaan lattialle.

Kaukojunissa lemmikkimaksu on tällä hetkellä 5€/lemmikki ja jos ostaa viereisen penkin lemmikille sen saa puoleen hintaan. Junalippuja ostaessa netin kautta voi valita mieleisensä paikan,  alla olevassa vaunussa kaikki vihreällä merkityt paikat ovat vapaita.juna

Junassa matkustaessa paras paikka on ehdottomasti ”ison koiran paikka”, nuo yllä olevassa kuvassa valkoisella merkityt, heti ovesta vaunu-osastoon tullessa. Paikka on ”lavetti” ihmisen paikan vieressä. Koiran ei siis tarvitse olla lattialla, jossa penkkien alta on näköyhteys muihin lemmikkeihin, vaan koira pääsee omalle tasolle, jossa on turvallista olla. Ihminen taas saa kassit tason alle. Paikan sijainti on myös loistava! Heti vaunuun astuttua pääsee omalle paikalle ja takana on seinä, ei selkänojan yli hönkivä toinen koira.

Vaikka junalipun yhteydessä voi valita oman ja koiran paikan vaunusta vieruskavereita ei voi valita. Etukäteen ei tiedä onko naapurina rotta, kissa vai juoksuinen narttu, eikä läheskään kaikki lemmikkienomistajat ole joustavia ja muuta omaa paikkaa oman tai toisen eläimen hyvinvoinnin vuoksi. Linja-autoissa voi valita itse paikan ja pysytellä kaukana mahdollisesta toisesta koirasta.

Jos suunnittelet matkaa linja-autolla on hyvä selvittää ottaako kyseinen yhtiö lemmikit kyytiin. Läheskään kaikki eivät ota, myös lemmikkimaksun suuruus vaihtelee yhtiöittäin.

Taisto Terrieri rakastaa kaikkia kulkuneuvoja, matkanteko on siis niiltä osin helppoa. Nykyään varmistan, että matkustamme vain ruuhka-aikojen ulkopuolella, tai ostan meille kaksi vierekkäistä penkkiä, joka takaa riittävän tilan. Junalla matkatessa seuraan laiturilla minkälaisia muut lemmikit ovat ja miten omistajat ovat läsnä lemmikkinsä kanssa. Astumme junaan viimeisinä, jos mahdollista, jolloin kaikki paikalleen asettumiseen liittyvä sählääminen on rauhoittunut. Vuoraan penkin viltillä, jonka yhteen kulmaan olen suihkuttanut eteeristä rauhoittavaa tuoksua. Viritän laukusta, takista ja itsestäni näkösuojan Taisto Terrierin ympärille. Koira on rauhallinen, kun tietää, ettei kukaan kanssamatkustajista tule reviirille. Rentouttava korvahieronta ja matka voi alkaa!

Silittelen, rapsuttelen ja juttelen hiljaa koiralle. Mitä äänekkäämpiä lemmikkejä lähellämme matkaa sitä tasaisemmin puhun ja rentoutan Taisto Terrieriä korvahieronnalla. Kun koira nukahtaa minä valvon. Seuraan muita omistajia ja etenkin muita lemmikkejä. On koiranomistajia, jotka antavat koiransa vaeltaa penkkien yli tai ali muiden luokse, on omistajia, jotka oman pysäkin lähestyessä lähtevät vaeltelemaan ja antavat oman koiran ’tervehtiä’ jokaista penkkiriviä vuorotellen. Nämä kaikki pidän poissa oman koiran luota. Samoin, kuin ihmisten innokkaat kädet, jotka lupaa kysymättä ojentuvat kohti nukkuvan koiran päätä. Nekin torjun.

Meidän kulkuneuvosta poistuminen tapahtuu aina viimeisenä, jos mahdollista. Annan hyörijöiden ja pyörijöiden poistua ensin pois tieltä ja sitten me kävelemme reippaasti ulos ja heti ulkona annan koiralle tilaa. Koira saa rauhassa nuuhkia ilmaa, rekisteröidä missä olemme, ohjaan koiran lähimmälle mahdolliselle nurmikko alueelle ja annan koiran hetken hengittää, tutustua paikkaan ja tehdä tarpeensa.

Niin. Ja tärkeä asia! Yksin lemmikin kanssa matkustavan on todella vaikeaa käydä vessassa matkan aikana. En jätä koiraani yksin julkisissa, enkä mielellään anna täysin vieraan vastuulle koiraani, edes hetkeksi. Lisäksi junien lemmikkivaunussa ihmisillä on jo vastuullaan oma lemmikki. Linja-auton vessa on ahdas jo ihmiselle, koira ei mahdu mukaan millään, junan vessa on aavistuksen isompi, mutta ajatus koiran tassuista vessan lattialla on ällöttävä. En ole varma olisiko lemmikki edes sallittu junan vessassa, joten ei kahvia, eikä muuta juotavaa ennen matkaa tai matkan aikana!

Muutama vinkki!

Tutustuta koira kulkuneuvoihin pienin erin. Käykää asemalla, kokeilkaa sisään astumista, anna koiran nuuhkia tilaa, älä vie koiraa suoraan pitkälle matkalle.

Juna tai linja-auto voi olla todella pelottava paikka koiralle, seuraa koiraasi ja tee matkustus helpoksi molemmille. Seuraa myös muita lemmikkejä.

Kunnioita muita matkustajia. Joku eläin saattaa pelätä toista, ihminen saattaa pelätä koiraasi, ota tämä kaikki huomioon ja pidä silmällä koiraasi.

Muista tauot! Tee ennen ja matkan jälkeen pitkähkö rauhallinen kävely koirasi kanssa ja  rentoutukaa molemmat.

Ota mukaan viltti, herkkuja ja vettä. Ennen matkaa koiralle kannattaa antaa kevyesti ruokaa, ettei pahaolo yllätä ja matkalla kannattaa herkkuja ja vettä antaa säästeliäästi, jotta perille päästään ilman tuskaista koiraa.

Hyvää matkaa!

Mari