luonto – Koiran Luonto

Ilmaiset virikkeet luonnosta

2.11.2018 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Virikkeistys ja aktivointi

Onnellinen koira saa olla koira. Koira saa toteuttaa tarvettaan tutkia, metsästää ja käyttää nenää, olla muutakin, kuin käskyn alla oleva kone tai jokin pakollinen ulkoiluttaja.

Virikkeistämisen kautta annamme koiran toteuttaa itseään. Tarjoamme koiralle mahdollisuuden olla ja käyttäytyä kuin koira. Se, että koira saa tutkia, käyttää nenää, saalistaa ja retuuttaa leluja lisää koiran hyvinvointia, alentaa stressiä ja saattaa jopa ehkäistä tai lievittää ongelmakäytöksiä, sekä lisää meidän ihmisten arvostusta koiran silmissä. Onhan nyt omistaja, joka järjestää hauskoja puuhahetkiä paljon mukavampi, kuin sohvalla nököttävä omassa kuplassaan elävä ihminen.

Helppoa koiran virikkeistämistä on tuoda luonto sisälle. Meillä on käytössä luontovirikkeet kiireisessä arjessa, kun haluan hemmotella Taisto Terrieriä tai kun koiraa on turha houkutella ulos sateeseen tai pakkaseen pidemmälle ulkoilulle. Ompa käpylaatikko oiva myös, jos itse sairastuu ja koira kaipaa puuhaa tai jos koira joutuu terveyden ja toipumisen vuoksi olemaan normaalia enemmän aloillaan.

Ulkona liikkuessa kerään pikkuhiljaa materiaalia talven varalle. Meillä on varastossa esimerkiksi:

käpyjä
oksia
mustikan varpuja
risuja
kaislan kukintoja ja varsia
soraa
kiviä rannalta
puiden lehtiä
lintujen sulkia
alpakan ja lampaan villaa, poron taljan paloja ja sarvia. Nämä on ostettuja, ei luonnosta löydettyjä.
pesuvadillinen lunta tai jääkuutioita kylpyhuoneessa on myös hauska virike.

Kerätessä on syytä miettiä, että materiaali on koiralle turvallista, etkä vahingoita luontoa. Jos koira on liian innokas pureskelemaan keppejä niitä ei ehkä kannata koiralle antaa, kuin ei myöskään riipiä hitaasti kasvavaa jäkälää mielin määrin koiran iloksi.

20181028_131623 — Seuraamalla koiraa yhteisillä metsäretkillä opit tietämään mistä luonnon antimista koirasi on kiinnostunut.

Kuivata materiaali ilmavassa paikassa pyyhkeen päällä. Kun se on kuivaa pakkaa virike pahvilaatikkoon tai muovipusseihin. Käytetyn virikkeen voit kompostoida tai palauttaa keväällä luontoon, esimerkiksi kivet.

Virikkeen voit antaa koiralle joko pahvilaatikossa, pesuvadissa tai ripottelemalla viltin päälle tai kylppärin lattialle, mikä ikinä sopiikaan teille parhaiten. Minä yleensä teen koiran huomaamatta virikkeen viltin päälle ja pyydän koiraa etsimään aarteen. Se riemu, kun koira löytää sulkia ja mustikan varpuja eteisen lattialta tai parittomaan sukkaan kätketyn villatupon sohvatyynyjen välistä!

20181025_132657 — Joku näkee haravoitavia lehtiä, toinen talvi-iltojen pelastuksen puuhalaatikon sisältönä.

Välillä voit kätkeä kuivien lehtien tai käpyjen joukkoon koiran ruokaa tai lelun, välillä koira saattaa innostua itse virikkeen tuoksuista tarpeeksi. Esimerkiksi Taisto Terrieri nuuhkii hartaasti ja innolla merestä keräämiäni kiviä tai mökin ympäristöstä keräämieni mustikan varpuja, ehkä koira muistaa kesän seikkailut tuoksujen avulla? Huikeaa olisi, jos onnistuisi keräämään varpuja, joissa tuoksuisi kettu tai muu metsäneläin! Sallittua kierimistä olohuoneen lattialla.

Sen lisäksi, että koira nauttii luontovirikkeestä virikkeet ovat ilmaisia, niiden kerääminen onnistuu ulkoilujen yhteydessä, eikä näistä synny ylimääräistä jätettä. Jos koira saisi valita laatikollinen kuivia puiden lehtiä saattaa olla mielekkäämpi, kuin kaupasta ostettu muovinen leluhärpäke.

Kuten aina, myös luonnon virikkeiden kanssa, seuraa koirasi leikkiä!

Ihana räntäsadeulkoilu…?

3.11.20177.3.2018 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Luonnossa, Virikkeistys ja aktivointi

Tänään satoi räntää, harmaata. Juuri se perustylsä, kaikkien inhoama sää lähteä mihinkään. Sentään viikonloppu, niin voi päivällä mennä ulkoilemaan.

Tiellä on märkää, kiviä, karheaa, kylmää…ehkä jopa suolaa….tiessä ei ole niin kivoja hajuja…autot metelöi…kura roiskuu….vain asfalttia….mustaa…kävelen hartiat kyyryssä…Mini menee korvat ”supussa” ja silmät viiruina. Se on ikään kuin sitä mieltä että mennään nyt tässä sitten kun ei kerran muutakaan jostain syystä tarjota. Se ei haistele, ei tutki, ei yksinkertaisesti tee mitään koiramaista. Koirien facebook ja alueuutiset jää tutkimatta. Sitä paitsi, kun maavara on 10 cm niin masu kastuu kurasta ihan eri tavalla, jotkut pitkäsääriset lajitoverit ei ehkä ymmärrä tätä seikkaa…

Mini ehdottaa pian polkua joka veisi metsään. Se pysähtyy, katsoo polkua ja sitten minua? mennään tuonne? Itsepintaisesti kävelen vaan eteenpäin. Havahdun ajatukseen, kuinka tyhmä oikeastaan olenkaan. Ääääh, tottakai se ehdottaa polkua !! Olemmehan metsässä muutoinkin todella paljon, mitä väliä säällä on!? Fiksu koira. Metsässä tuuli ei tunnu niin paljon (tosin tuo maastonakki on kaiketi aina tuulen alapuolella… ) eikä myöskään sade tunnu niin paljoa. Tassujen alla on paljon mukavampia, pehmeitä asioita. Sammalta, jäkälää, lehtiä jne. Päästän Minin irti, näin molempien on helpompi itse valita mistä ja miten haluaa kulkea. Se on välittömästi kuin eri koira verrattuna tiellä kävelyyn. .

Nyt se menee korvat pystyssä ja koko olemus muuttui parissa sekunnissa. Miniä ei metsässä sää haittaa. Siellä pompitaan risujen, kiven ja oksien yli ihan intona. Se tekee spurtteja sinne ja tänne. Hajuja on märässäkin metsässä, nenä nuuhkii tarkasti. Mennään jyrkännettä ylöspäin, mielestäni on liukasta….no eipä tunnu haittaavaan ainakaan Miniä. Mini on ylhäällä paljon ennen minua, odottelee ja tarkistaa että kai se oma ihminenkin sieltä tulee. Alkaa olemaan pieni hiki, siis minulla. Enpä ole säätä harmitellut sen jälkeen kun tultiin polulle ja metsään. Oikeastaan kiva raitis ilma ja erinomaista liikuntaa. Sadehan tekee hyvää hipiälle 🙂 Joten jatkamme ulkoilua metsässä ja poluilla, ylös ja alas, jännittäviä hajuja on tarjolla! Yhden puunrungon kohdalla tehdään maksapasteija taiteilua, se onkin jo vakiojuttu ulkoilun yhteydessä ( ehkä jotkut lukijat ovat tämän huomanneetkin). Mini osaa sopivan tai tutun puunrungon kohdalla jo edottaa tätä juttua.

Ollaan jo tulossa kotiin päin. Molemmat ovat tyytyväisiä. Koiralle varmasti kiva ja reipas lenkki ihanassa metsässä. Itse sain raittiin ilman annoksen, liikuntaa ja hyvän mielen. Lämmin suihku tassuille, luu ja päiväunille.

Minä, tylsä ihminen olisin kävellyt pakollisen kierroksen harmaudessa tietä pitkin. Onneksi Mini ehdotti jotain ihan muuta ❤ se on ennenkin yllättänyt minut.

Kannattaa kuunnella ja tarkkailla näitä otuksia, he voivat olla monesti paljon meitä ihmisiä fiksumpia. Jos vain mahdollista, suostu ehdotukseen, mene perässä ja katso mitä tapahtuu. Kyllä ne tietää!

Taru & Mini

Räntäsateessa en tänään kuvannut, alla olevat videot on eri päivältä, samat paikat.

Metsä tuntuu tassuissa varmasti mukavammalta kuin kylmä, märkä, karhea asfaltti.

Alla video meidän perusjutusta ulkona: maksapasteijaa kantoihin ja runkoihin. Suosittelen lämpimästi ulkoiluohjelmistoon 🙂

Lisää vinkkejä ulkona virikkeistämisestä on tässä heinäkuisessa artikkelissa Ulkoagilityä herkuilla höystettynä

Lopuksi ansaitut yhteiset päikkärit ❤

Heijastimet sinulle ja koiralle!

8.9.20174.9.2018 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Luonnossa, Yleinen

Ajoneuvon näkökulmasta tiellä ei ole muita kuin ne, jotka näkyvät!

Heijastimissa enemmän on parempi.

Pimeä aika on jo alkanut, vaikka tuntuu että juuri äsken oli kesä. Syksyllä aamut ja illat ovat jo hämäriä ja pimeitä.

Huomasin että illalla kahdeksan jälkeen ei enää näe kunnolla. Varsinkin jos on sumua ilmassa.

Hämärää on myös aamuisin.

Mini on pieni pieni sekä tumma koira, joten päätin heti kaivaa kaapeista kaikki näkyvyysvarusteet esille, meille molemmille.

Pyöräilijät ovat erityisesti antaneet kiitosta kauas näkyvästä valosta, joka on kiinni remmissä tai valjaissa. Valosta saa valittua vilkkuvalon tai jatkuvan valon. Meillä on käytössä tanskalainen Orbiloc / dual safety light. Se on kevyt, helppo laittaa remmiin tai valjaisiin ja voi käyttää myös pienellä koiralla. Näkyy alakuvassa, on kiinni valjaissa selässä. Välillä siirrän sen hihnaan, silloin etenkin pyöräilijät näkevät valon kauempaakin! Varsinkin jos on pieni ja matala koira, se ei yksinkertaisesti vaan erotu kun vasta kohdalla.

Koiraa on myös helpompi seurata jos se on irrallaan. Koira saattaa olla ihan lähellä sinua, mutta et vain näe sitä ja huutelet sille turhaan.

Nimimerkillä kokemusta on….hölmistynyt koira tökkää pohkeeseen, että mitä sä nyt kailotat, mä olen ainakin ollut tässä jo hetken aikaa …:-)

Heijastin -tuotteita on markkinoilla todella paljon. Yleensä remmit ja valjaat heijastavat, on heijastinliivit, vilkkuvalot, valopannat. Myös heijastintarrat ovat käteviä, niitä voi kiinnittää mihin haluaa. Heijastin spray sopii esim. ulkotakkeihin sekä omistajalle että koiralle. Markkinoilla on nykyään huikeat määrät kaikkea ulkoiluun tarkoitettua, joten varmasti kaikille löytyy sopivat ja omannäköiset ja kokoiset.

Markkinoille on tullut uusia, kokonaan heijastavia takkeja, näin juuri tänään.

Mieti käyttömukavuus, puettavuus ja toimivuus, koiran näkökulmasta.

Olkaa kaikki näkyviä ja säihkyviä ❤

Minillä on heijastinliivi, heijastavat valjaat ja se punainen valo valjaissa, tuossa selässä.

Pimeässä ulkoilua….tätä se sitten on….toivottavasti lumi tulee nopeasti tänä talvena!

Villiinny!

10.6.20177.3.2018 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Luonnossa, Ruokinta, Virikkeistys ja aktivointi

Parhaillaan vietetään villiyrttikuukautta 2017. Koiran kanssa on mukava harrastaa myös keräilyä. Villiyrtit on mainio alkukesän keräilykohde. Samalla syntyy kosketuskontakti kasvillisuuteen ja luonnon mikrobeihin – sehän on oleellista vastustuskyvyllemme. Jos ajatukseni on tuoda lenkiltä kotiin vaikkapa villivihannesainekset, otan mukaan repun ja pieniä muovipusseja, joihin kokoan kuhunkin omaa lajiaan. Hyvä olkalaukku ajaisi saman asian. Samoja muovipusseja voi käyttää uudelleen ja uudelleen. Lisäksi minulla on pienet sakset ja hanskat, jos aion pimia nokkosia. Jos sattuu meheville apajille eikä ole varautunut, kakkapussiin mahtuu valtava määrä kasvinosia. Killen kanssa on hiukan haastavaa tehdä keräilyä, mutta olen ottanut mukaan herkkuja tai sen omia nappuloita, ja se etsii niitä juuri sopivan ajan, että ehdin hiukkasen poimia. Tavoitteenamme on toki, että se oppii ottamaan rennosti poiminnan ajan.

Jos vihanneksia ei ehdi heti käsitellä kotona ne voi jättää jääkaappiin suljettuun muovipussiin. Itse ripottelen tällöin niiden päälle aina hiukan vesipisaroita, jotta ne eivät nahistu. Ideaali on kuitenkin, että saa yrtit käsiteltyä mahdollisimman pian. Peruskäsittely yrteille on huuhtelu, ja huonojen osien ja vahingossa mukaan tulleiden vaikkapa heinä korsien poisto. Kasveista valutetaan vesi ja sen jälkeen ne levitellään kuivaamaan. Itse teen usein nokkosesta, voikukasta ja vuohenputkesta myös kevyesti ryöppäämällä muhennosta. Ryöpättynä ne on myös helppo pakastaa ja käyttää talven mittaan.

Jokamiehenoikeudet koskevat luonnonkasvien keruuta. Kasveja ei revitä juurineen ja eikä kasvustoja tietenkään poimita olemattomiin. Itse vältän kokonaan sellaisia kasveja kuin vaikkapa kalllioimarre. Niitä käytetään paljon villliyrttiresepteissä ja ne ovatkin hyviä, mutta riskinä on kasvien häviäminen kasvupaikoiltaan. Itse kerään puuvartisten kasvien osia vain omalta pihalta. Maanomistajan luvalla niitäkin voi poimia maltilla. Voi kuitekin miettiä haluaako mustikan kukkana vai kypsänä marjana.

Minulla on tietyt luonnonkasvit, joita ainakin pyrin keräämään vuosittain:

Alkukesän salaateiksi ja leivän päällysteeksi:
maitohorsma, koivunlehti, voikukka, piharatamo, vuohenputki, siankärsämön lehdet, voikukan kukat.
Viherjauheeksi kuivattuna: vuohenputki, nokkonen, voikukka, piharatamo
Teeksi (lehdet tai kukat kokonaisina kuivattuna) edellä mainittujen lisäksi koivunlehti, mustikanlehti (omasta pihasta) ja vadelman sekä mansikanlehti, apiloiden kukinnot.
Flunssa- ja kuukautiskipulääkkeeksi: mesiangervon ja siankärsämön kukintoja.
Haavoihin: piharatamoa kuivattuna jauheena.

Luonnosta löytyy toki paljon paljon muutakin ja myös käsittelytapoja on lukemattomia villiyrttigurmeesta fermentoituun vadelmateehen. Mutta jo nokkosella ja voikukalla pääsee jo tosi pitkälle! Ne ovatkin aloittelijoille kaikkein helpommat ja myös palkitsevimmat, koska ne antavat paljon satoa ja ovat maukkaita!

Kun alkaa katsella ympärilleen sillä silmällä, että ympäröivä luonto on kuin valtava herkkukasvimaa, alkaa tietenkin miettiä myös koiran vaikutusta ympäristöön. Pelkkä virtsa jo rehevöittää, eikä koirankakkojen keskeltä ole kiva poimia. Luonnollisesti kakat tulee tietysti poimia luonnosta – ei siksi, etteivät ne maatuisi, vaan siksi, että ne todella rehevöittävät ja tietenkin levittävät mm loisia. Virtsalle ei kuitenkaan mahda mitään. Jonkinlaisena kiusallisena kompromissina tähtään itse siihen, että enimmät koiranpissat päätyisivät alueille, jotka ovat jo valmiiksi aika kuormittuneita ja rakon tyhjetessä tähtään herkemmille alueille. Villivihannekset tulee tietenkin muutenkin poimia paikoista, joissa on mahdollisimman puhdasta.

Itse koen että kasvien poimiminen ruuaksi alkaa muuttaa ajattelutapojamme ja haluamme suojella kasvien monimuotoisia elinympäristöjä. Luonnonkasvien keruulla on paljon hyviä vaikutuksia!

Eipä siis muuta kuin kiehtovia keruita koirakaverin kanssa ja herkullisia ruokahetkiä!

Reetta

P.S. koirallekin voi maistua mm nokkosjauhe!

Lähiluonto on koiran stressinpoistaja

11.5.20177.3.2018 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Luonnossa, Virikkeistys ja aktivointi

Vaeltaminen upeissa luontokohteissa Killen kanssa on minulle vielä haave. Retki johonkin kansallispuistoon siintelee mielessä ehkä ensi-syksynä.

Koiran monipuolinen ”seikkailuliikunta” taikka lajinmukainen ”elämysliikunta” taikka virikeellinen liikunta ja hyvä kunto on kuitenkin keskeinen osa koiran stressinsietokyvyn kasvattamisessa ja stressistä palautumisessa. Tutkimukset viittaavat siihen, että mitä monipuolisemmin ja runsaammin koira liikkuu, sitä vähemmän koiralla on ei-toivottua ongelmakäytöstä. Liikunta korjaa jopa puutteellisesta sosiaalistumisesta johtuvia ongelmia. Näin laadukkaan ja lajinomaisen liikunnan tulisi olla osa koiran päivittäistä arkea.

Itse pyrin ajattelemaan koiran liikkumista aina viikko kerrallaan. Jos olen ymmärtänyt oikein, koiran elämän tulisi säännöllisesti sisältää seuraavanlaista liikuntaa:

Omaehtoista vapaana liikkumista.

Täysillä juoksemista.

Leppoisaa, rentoa ravaamista.

Monipuolisessa maastossa, kuten metsässä liikkumista pitkällä liinalla.

Ulkoilun määrä tulisi olla päivittäin 3-4 tuntia.

Ulkoilussa tulisi olla sekä rutiinia, että uuden tutkimista koiran ehdoilla.

Sosiaalista liikuntaa lajikumppanin kanssa.

Jotakin koiran lajinmukaista suosikkitoimintaa, vaikkapa ojanreunan kaivamista.

Lenkkeihin voi vielä lisätä virikkeellisyyttä ruuan etsinnän muodossa.

Liikunnan vastapainoksi tulee pitää palautumisen mahdollistavia lepopäiviä.

Liikunnan laatua parantaa selän puoliväliin ulottuva Y-valjas ja mielellään myös joustopala äkillistä nykäisyä pehmittämässä.

Aikamoinen paketti!

Loppujen lopuksi tämä on ollut meille yllättävän helppo toteuttaa. Lisäksi monipuoliseen liikkumiseen rutinoituu helposti, eikä tylsä lenkki suoraa kävelytien reunaa seuraten enää innosta. Koiran kanssa moni muu arjen asia helpottuu kun liikunta on oikenalaista ja riittävää. Samalla saan itse aivan riittävän annoksen arkiliikuntaa!

Asumme Raisiossa, joka on maalaismainen pikkukaupunki. Pyrin siihen, että jokaisena päivänä käymme ainakin kerran metsässä. Raisio on erittäin metsäinen kaupunki! Täällä sattuu olemaan myös paljon metsälampia, joissa kahlailu ja uiminen on Killelle tosi mieluisaa.

Vaikka jo metsäpolulla kulkeminen on tosi hyvää fysioterapiaa, me myös poikkeamme säännöllisesti polulta. Kiipeämme ylös ja alas vaikeampiakin paikkoja. Tätä kutsun ”päivän poluttomaksi”. Poluttomasti voi kulkea myös puistoissa ja joutomailla ja asuinalueillakin.

Lisäksi pyrin ajattelemaan lenkkejä seuraavasti: Hyvä peruslenkki sisältää erilaisia paikkoja rakennetusta ympäristöstä metsään, ostoskeskuksesta rannalle. Jotta en fakkiutuisi samoihin lenkkeihin, pyrin joka päivä lähtemään kotipihalta eri suuntiin.

Vapaana voimme olla vain aidatulla alueella. Joka päivä ainakin yksi lenkki suuntautuu niin, että matkan varrella on koirapuisto, jossa voi juoksennella vapaana. Killelle spurtit ovat todella tärkeitä. Koirapuisto on kuitenkin sen verran kiihdyttävä paikka, kaikkine hajuineen, että aina tuo päivittäinen käynti ei sovi vaikka Kille on siis useimmiten puistossa yksin. Olen miettinyt muutaman kerran, josko laittaisin jonkun ison aidatun omakotipihan omistajan postilaatikkoon lapun: Saisiko koirani tulla juoksentelemaan pihaanne korvausta vastaan? Vielä en ole tätä toteuttanut.

Muutaman kerran viikossa on tärkeää löytää uusi paikka, jota tutkia. Se voi olla aivan pienikin alue. Ja kun vaihtelee lenkkien suuntaa muuttuu tuttukin paikka kiinnostavaksi tauon jälkeen. Joskus uuden tutkiminen on helppoa: uuden kadunpätkän bussipysäkille tai jonkin julkisen rakennuksen rappujen eteen pysähtyminen hajuja tutkimaan voi olla koiralle tosi mieluisaa. Toisinaan uusi paikka voi olla vaikka kokonainen teollisuusalue. (vanhat tehdasalueet ovat mahtavia paikkoja!)

Kerran pari viikossa teemme autolla retken jonnekin. Joskus paikka on tuttu, joskus uusi. Se voi olla kaupunki, ranta tai metsä.

Pari päivää leppuuttelemme, että voin varmistua siitä, että koira saa riittävästi lepoa ja lihaskuntokin kasvaa levossa, eikö se niin ole?

Oman paikkakunnan lähiluonto on meille todella lukemattomien seikkailujen lähde: on metsälampia, korkea muinaisvuori, jossa aikanaan ovat palaneet varoitustulet, on kulttuurimaisemaa ja erämaisempaa aluetta, vanhoja peltoja, merenrantaa, jokia, puroja, luontopolkuja, urbaania betoniviidakkoa ja viehättäviä omakotialueita.

Seikkailulenkkeily on myös minulle todella palkitsevaa, sillä kuvittelisin sen tyydyttävän meidän ihmistenkin lajinmukaisia tarpeita luonnossa tutkien ja tarkkaillen liikkumiseesta. Meissä ja koirissa on paljon samaa!

Ihanat, rakkaat tassusi

17.2.20177.3.2018 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi

Miten koskettavat ja kauniit ovatkaan koiran tassut.

Ne ovat myös varsin monimutkaiset.

Tassut koostuvat lukemattomista pienistä luista, jänteistä ja nivelsiteistä. Siksi ne ovat hämmästyttävän liikkuvat.

Olemme Killen kanssa saaneet myös tuta, miten herkät jalan luut ovat. Killellä oli sesamoidin, pikkiriikkisen varvasluun rasitusmurtuma. Se parani onneksi itsekseen levolla.

Anturat ovat oma juttunsa. Ne ovat eräänlainen suojapinta koiran painon ja liikkeen ja koiran kulkeman alustan välillä. Anturoissa sijaitsee hikirauhasia, siksi tassut joskus tuoksuvat voimakkaalle.

Voin kuvitella, että villien koiraeläinten anturat ovat toisaalta koetuksella mutta toisaalta vaikkapa metsässä juoksevan suden anturoiden voisi kuvitella olevan paremmassa kunnossa kuin jäisellä tai kuumalla asfaltilla tai kuumalla hiekalla kävelevien koirien anturoiden? Sora, suolaus ja kaikki muu lika vaikuttaa koiran anturoiden kuntoon. Ja tietysti myös pakkanen.

Jos anturassa on halkeamia tai muita vaurioita tai se ohenee, koiralle aiheutuu kipua ja pian myös lihaksisto jännittyy ontuessa. Itse yritän tutkia ja rasvata tassuja säännöllisesti myös kesällä.

Tassurasvan laittaminen on muuten ihana hellimisjuttu. Meille asia on ollut erityisen iso, koska Kille ei antanut alkuun koskea juuri lainkaan tassuihinsa. Rasvaa laitettaessa Kille koettaa aina nuolla sitä, mutta jättää tassut samantien rauhaan, kun rasvan laittaminen loppuu. Jokainen tietysti tuntee oman koiransa, eikä tarkoitus ole, että rasva saa aikaan tassujen nuolemista.

Suosittelisin laadukasta tassurasvaa. Se voi olla arvokkampaa mutta rasvaa tarvitsee loppujen lopuksi melko vähän. Usein hyvässä tassurasvassa on mukana mehiläisvahaa. Voiteen voi tehdä itsekin. Minulla itselläni on mehiläisiä, joten käytän omaa mehiläisvahaa.

Kennoista kuorittu vaha laitetaan sulamaan rypsiöljyn joukkoon.

Tämä voide suojaa myös koiranulkoiluttajan käsiä!

Rypsiöljystä ja käsittelemättömästä vahasta tehty voide on näin keltaista.

Suurpiirteisenä usein vain lorautan sopivalta tuntuvan määrän öljyä vahan joukkoon ja katson millaista voidetta tällä kertaa tulee. Teen pieniä voidemääriä kerrallaan, ettei kallisarvoista voidetta mene hukkaan.

Halutessaan voi valmistaa ensin vaikkapa kehäkukkaöljyä ja sulattaa mehiläisvahan siihen. Esimerkiksi Henriette Kressin kirjoissa neuvotaan erilaisten voiteiden, hauteiden ja uutteiden tekoa. Kivoja kirjoja, muuten! Jos oikein innostuu, voi tehdä myös haavojen ja hiertymien hoitoon sopivaa pihkasalvaa.

Kannattaa hankkia luomu-rypsiöljyä ja luonnonmukaisen, luomumehiläisihoitoyksikön vahaa. Synteettiset torjunta-aineet kerääntyvät erityisesti vahaan. Mitä enemmän pesiin kertyy haitallisia aineita ympäristöstä, sitä alttiimpia mehiläiset ovat muun muassa sairauksille. Lisäksi: syömällä luomuruokaa itsekin voi yllättäen vaikuttaa tarhamehiläisten ja uhanalaisten luonnonvaraisten mehiläisten elinoloihin. Näin myös tulevaisuuden rakkaat tassut pysyvät kunnossa kelillä kuin kelillä!

Lapsiperheille ikioman tassuvoiteen tekeminen on hauska puuha. Siinä tulevat samalla kertaa tutuksi mehiläisten maailma ja toisaalta lapsi pääsee hoivaamaan koiraa mukavalla tavalla. Mehiläisvaha on myös oivaa muovailuvahaa! Vinkkaan koiraperheille tällä kertaa omaa tietokirjaani mehiläisistä!

P.S. Mehiläisvahalle kannattaa käyttää omia astioita, eikä sitä voi kaataa lavuaariin tai WC-pyttyyn, sillä jähmettyessään se kovettuu ja tarttuu putkistojen reunoihin kiinni.

Talvi

13.1.20177.3.2018 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, Luonnossa, Virikkeistys ja aktivointi

Talven ensimmäinen lumisade on monelle koiralle suuri ihmetyksen ja riemun aihe. Tassujen alla tuntuu erilainen kylmyys, lumi muuttaa ääniä, tekee niitä lisää ja maan tuoksut katoavat. Lumikasoista syntyy uusia esteitä ja vuoria tienvarsille kiivettäväksi. Lumessa voi kaivaa, möyriä ja leikkiä!
Pohjavillattomat koirat kuitenkin palelevat hyvinkin nopeasti, jo viiden asteen pakkanen on niille todella kylmä. Meidän pakkasia kestävät parhaiten alkuperäisrodut, joilla on paksu pohjavilla, kuten porokoira ja husky.

Koiran palelemista voi olla vaikea tunnistaa, koska saaliseläimenä se peittää heikkoutensa, tässä palelemisen, viimeiseen asti. Merkkejä palelemisesta ovat mm. töpöttävä kävely, tassujen nostelu ja lopulta tärinä.Huomioi koirasi olo myös autossa talvella! Älä jätä koiraa kylmään autoon palelemaan!

Uroskoiran kivekset ja nartun nisät, molemmilla karvaton vatsanseutu, korvat, hännänpää ja tassut ovat herkimpiä alueita paleltumille. Paleltuman tunnistaa ihosta, joka muuttuu kokonaan tai osin valkoiseksi. Jos epäilet koirasi kärsivän paleltumista ota aina yhteys eläinlääkäriin.

Kylmällä ilmalla kannattaa huomioida, että liikkuva koira palelee vähemmän, eli lyhyemmät lenkit koko ajan liikkeessä suojaavat vaatteen ohella koiraa. Koiralle, jonka turkki ei riitä lämmittämään on hyvä hankkia takki, joka on helppo pukea ja huoltaa, ei vaikeuta koiran liikkumista, ei pelota koiraa ja suojaa isojen lihasten alueet. Todella kovilla pakkasilla voi koiralle harkita myös tossujen laittoa. Tossut suojaavat tassuja myös maantiesuolalta ja lumelta. Lumen tarttumista tassuihin voi myös estää leikkaamalla tassukarvat lyhyeksi ja käyttämällä tassuvoidetta. Suosi luonnollisia, lisäaineettomia, tassurasvoja.

Kun maltat totuttaa koiran rauhassa ja kiirehtimättä uusiin varusteisiin säästät teidät molemmat vuosien stressiltä ja ärtymykseltä. Pidä ensin uusi takki tai tossut lattialla esillä. Anna koiran rauhassa nuuhkia tuotteet. Voi ripotella muutaman koiran herkun takin päälle tai viereen ja antaa koirasi syödä namit. Pikkuhiljaa koirasi totuttua takkiin voit pitää takkia kädessä ja antaa koiran syödä herkkuja samasta kädestä. Jos koira ei pelkää pue takki koiran päälle. Kehu, palkitse ja ota vaate pois. Vastaavasti voit totuttaa koirasi tossuihin, uusiin valjaisiin tai muihin varusteisiin. Totuttelu voi tuntua työläältä, mutta on huomattavasti arkea ja molempien elämänlaatua parantava tekijä.

Kunhan liikutte talvella koiran kylmyyden siedon huomioiden tämä voi olla myös hauskin vuodenaika. Lumi tekee lähipuistosta kaivamisesta nauttivan koiran paratiisin. Lumeen on helppo piilottaa leluja, herkkuja, luita koiran etsittäväksi. Lumessa on hauska möyriä yhdessä!

Miten koirasi reagoi, jos teet lumienkelin kesken ulkoilun? Onko koira huolestunut? Riemuissaan? Taisto Terrieri rakastaa lumileikkejä! Pehmeässä lumessa on hauska pyöriä, kieriä, pöllyttää lunta ja parasta taitaa olla koskemattomaan hankeen hyppy ja lumen sekaan solahtaminen. Koiran kanssa lumessa telmiminen tekee hyvää myös ihmiselle! Toppahousuissa lumihangessa koiran kanssa konttaava ihminen parantaa samalla ympäristönkin mieltä. Yhtenä talvena telmiessäni Taisto Terrierin kanssa lumessa ohi kävelevä pariskunta kävi keskustelun

-Mikä toi on? Aikuinen ihminen kierii lumessa? Onkohan se sekaisin?

-Ai toi! Ne on usein täällä! Se vissiin leikkii koiran kanssa. Se nauraa paljon. Tulee lapsuus mieleen. Toi koira ainakin nauttii.

Ja mikä on minusta parasta talvessa? Se, kun ensin ulkoillaan, nautitaan lumesta, tullaan sisälle, keitän ison pannun hyvää teetä ja saan viereeni raukeana tuhisevan koiran. Se hetki, kun lämpö palaa jäseniin ja kaikki on maailmassa hyvin. Mari