koirankoulutus – Koiran Luonto

Positiivista ärtymystä

20.9.2019 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Koulutus

Meidän perheessä on ollut viime aikoina riittämiin ärtymystä. Terrieri on potenut selkävaivoja ja ihminen somen kiemuroita.

Tällä hetkellä terrieri kuntoutuu kotijumpalla ja metsäkävelyillä, joten kiukku koiran osalta alkaa olla selätetty. Ihmisellä on vielä hiukan matkaa.

Niin paljon hyvää kuin someen liittyykin, on huikeaa miten helppoa on jakaa ja löytää tietoa ympäri maailmaa, niin välillä ihmisten puutteelliset käytöstavat ja epämääräiset luulot saavat sykkeen nousuun. Viime aikoina erityisen sykähdyttävää on ollut positiivisten koulutustapojen mitätöinti ja väheksyntä.

Positiivisen koulutuksen idea pähkinänkuoressa on keskittyä siihen, mitä koiran halutaan tekevän, eikä siihen mitä koira ei saa tehdä. Koiraa kannustetaan tekemään oikein luomalla tilanteet ja olosuhteet otollisiksi, sekä palkkio sellaiseksi, että koiralla on niin mahdollisuus, kuin motivaatio onnistua. Koira haluaa tehdä, kuten koulutamme, koska oikeasta käytöksestä seuraa aina jotakin hyvää ja miellyttävää. Eikö kuulostakin hyvälle? Luulisi, ettei tästä voi hermostua, mutta niin vaan somessa huudellaan, että näin syntyy ongelmakoiria, kukkahatut kukoistaa ja maailma tuhoutuu.

Muutama ärsyttävin uskomus liittyen kouluttamiseen:

Koska emo, niin minäkin. Me saatamme nähdä, että emo ärähtää pennuille, mutta me emme välttämättä näe sitä kaikkea muuta kommunikointia. Emmekä missään nimessä ole koiria ja osaa puhua täydellistä koiraa, joten, annetaan emon ja pennun olla lauma. Me ihmiset jaamme koirien kanssa kotimme, mutta emme ole emo ja puhumme eri kieltä. Älä siis pelota koiraasi alkamalla murista, roikota niskasta tai muuten kurita koiraasi, koska mielestäsi emokin tekee niin.

Koira, jolle ei ole opetettu EI-sanaa tekee mitä huvittaa. Koira tarvitsee rajat ja ne voi opettaa vain kieltämällä. Koira, jota ei ole koulutettu mitenkään tekee mitä huvittaa. Koira, joka on koulutettu pelolla/kivulla ei ehkä uskalla tehdä mitään. Koira, joka on koulutettu kannustaen tekee mikä on kannattavaa. Eli jos olet opettanut koiralle, että sinun vieressä kulkeminen on kannattavampaa, kuin pitkin peltoja viiletys, niin koira itse valitsee sinut ilman pakkoa, omasta halusta.

Koira lihoo/nameja pitää kantaa mukana koiran elinikä. Ensinnäkään namit eivät ole ainoa koiraa motivoiva asia. Koulutuksessa voi hyödyntää myös lelut, koiran kehumisen ja palkitsemisen pääsyllä jonnekin, eli koira määrittää palkkion. Esimerkiksi ulko-oven viereen kannattaa istua, koska niin ovi aukeaa ja pääsee ulos.

Ruokakipot ovat ihmisen keksintö ja koiralle yhdentekeviä. Koiran päivän ruuan voi käyttää kokonaan palkkioina, jolloin koira tekee työtä ruuan eteen, tämä saattaa olla jopa mielekkäämpää koiralle, kuin kupista syöminen. Tai koiran ruoka-annoksen kokoa voi säädellä sen mukaan, miten paljon koiraa ruokitaan koulutuksen lomassa. Nameja ei myöskään tarvitse kantaa taskussa koko koiran elämää, vaan koulutuksen ajan. Kun koira oppii, niin namien määrää voi vähentää ja lopulta pelkkä vihje toimii koiralle motivaationa.

Hätätilanteet. Hyvin usein vedotaan siihen, että koiran juostessa auton alle tai syödessään myrkkylihapullaa on koiralle pakko karjua ja huutaa, jotta koiran henki säilyy. En ymmärrä miksi varma luoksetulo ei toimisi koiran syöksyessä tielle, tai mitä se huuto auttaa, kun koira syö lihapullaa. Koira oppii erittäin helposti ja nopeasti pysyttelemään omistajansa lähellä, jos motivaatio on kohdillaan. Tai katsekontaktin avulla pyytämään luvan syömiseen. On huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa, että koira vapaaehtoisesti kysyy luvan syömiseen, kuin se, että ihminen paniikissa kaivaa lihapullaa väkisin koiran suusta.

Juuri tämä rotu tarvitsee vahvaa johtajaa ja tiukkaa komentoa. Kaikkia eläimiä voi kouluttaa positiivisin keinoin, myös ihmistä. Siinä vaiheessa, kun krokotiili oppii pitämään kitaansa auki, merileijona olemaan paikalla röngenkuvissa, tiikeri ojentaa tassun vapaaehtoisesti verikokeen ottoa varten ja kala ui itse vaa´alle punnitukseen herkkujen avulla voi miettiä miksi näiden eläinten kanssa koulutus toimii, muttei oman koiran.

Jos haluat oppia lisää koiran motivoinnista, niin facebookiin on tällä viikolla perustettu uusi, ihana ryhmä. Koiralähtöinen koirankoulutus. Ryhmään pääsy edellyttää muutamaan ylläpitäjän laatimaan kysymykseen vastaamista, mutta se kannattaa. Tehdään yhdessä parempi maailma kaikille meille. Ilolla koirien kera.

Miten kuvailet koiraasi?

13.9.2019 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi

Olin ystäväni ja Taisto Terrierin kanssa kävelyllä ja ystäväni jäi odottamaan koiran kera kaupan pihaan, kun käväisin nopeasti kaupassa. Tullessani takaisin ystäväni kertoi miten terrieri oli tyynesti istunut paikoillaan vaikka pihaan oli kurvannut rekka, rekan lastauslaituri ja siinä häärivä kuski olivat koiran vieressä ja joukko lapsia syöksähti koiran nenän edestä ohi. Kotikadulle kääntyessämme kulman takaa meidät yllätti nainen kahden mustan ison koiran kera ja Taisto Terrieri pelästyi ja rähisi isosti. Puolen tunnin tapahtumien mukaan voisin kuvata koiraani luottavaiseksi, rauhalliseksi viilipytyksi tai remmiräyhäksi ja ongelmakoiraksi, joka ei sovellu kaupunkiin.

Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä miten kuvailemme koiraamme vieraalle ja miten valitsemme sanat. Ihmisten välisessä maailmassa olisi todella haastavaa, jos parisuhteen toinen osapuoli olisi koko ajan sitä mieltä, että oma puoliso on oikeastaan ihan kamala, ilkeä, kuvottava ja typerä. (Ja kyllä, tiedän, että tällaisiakin suhteita löytyy). Kun toisesta koko ajan ajattelee negatiivisesti niin ajatus saattaa myös muuttua totuudeksi. Hyvää on vaikea nähdä, kun toinen ottaa koko ajan päähän.

Aivan samoin, jos arki tai koulutus ei koiran kanssa suju kuvataan koiraa usein tyhmäksi, alistavaksi, dominoivaksi, typeräksi ja ehkä jopa hulluksi. Kun koira on vain koira, joka ei osaa, ymmärrä ihmistä tai saa olla oma itsensä koirana.

Aloin itse kerätä kalenteriin joka ilta yhden adjektiivin terrieristä, jonkin sanan, joka kuvaa koiraa siltä päivältä. Listalta löytyy sekä kauniita, ihanasti koiraa kuvailevia, mutta myös muutama vähemmän mairitteleva sana.

Kuten siltä päivältä, kun aloitimme uuden harrastuksen. Terrieri oli niin täpinöissään päästessään pitkästä aikaa treenihalliin, että koira hyppi, pomppi, haukkui, herätti pahennusta ja sai minut vajoamaan häpeästä maan alle. Vain, koska oli niin innokas ja malttamaton.

Jos kalenteriin kertyy koirasta enemmän negatiivisia adjektiiveja kannattaa pysähtyä ja pohtia mistä se johtuu, mikä koirakon elossa on huonosti ja miten asiat saa korjattua. Toisaalta, kun yksittäinen huono päivä osuu kohdalle ja kyseenalaistaa miksi ylipäätään on koiran hankkinut on helpottavaa lukea läpi listaa koiraa kauniisti kuvaavista sanoista. Koira muuttuu jälleen maailman parhaaksi ja tärkeimmäksi ja huono hetki unohtuu.

Koiran koulutus viihteenä

7.6.2019 julkaissut koiranluonto, kategoriassa Blogi, hyvinvointi, Koulutus

Erehdyin eräänä iltana katsomaan Ylen dokumenttisarjaa Huonosti käyttäytyvät koirat. Jo nimi oli huono enne, koiria turhaan leimaava, eikä sarja ole yhtään sen parempi.

Lähtökohtana brittisarjoilla on loistavan mykistävä luonto, johon koirat istuvat sulavasti. Kauniit nummimaisemat, vanhoja taloja ja tunnelmallista kaupunkimaisemaa. Itse kouluttaja henkii reilua ja rehtiä James Herriot henkeä perinteisessä liivissä ja silkkihuivissa. Ongelmakoirista saa myös näyttävää kuvamateriaalia ja draaman kaaren.

Kouluttaja sivuaa asiantuntijan ottein asiakaskoiran rotua, rodun käyttötarkoitusta kuitenkaan huomioimatta tätä koulutuksessa. Sen sijaan kouluttaja kauhistelee mahdollisia uhkia, jos koiran käytökseen ei puututa. Koiran omistajien tunteet ja väsymys saavat myös runsaasti huomioita, tämähän on hyvää viihdettä! Itse koulutus on usein, ongelmasta riippumatta, hihnasta nyppimistä, kieltämistä ja kehua. Koiran kehuminen oikeasta käytöksestä on ainut hyvä osa tämän kouluttajan koulutusta!

Itse koulutusta ei ohjelmassa juuri näytetä, mystisesti koiran käytös muuttuu nopeasti ja huomion saa jälleen onnesta kyynelehtivä ihminen, joka kertoo elämänlaadun parantuneen. Itse olen vakuuttunut, koirien elekieltä lukiessa, että kameroiden ulottumattomissa koulutuskeinot saattavat olla hyvinkin rajuja, niitä ei vain näytetä meille. Aivan kuten surullisissa Cesar Millanin ohjelmissa.

Jos koiralla on ongelmallista käytöstä ensin pitäisi tutkia koiran terveys, koska usein kipu saa koiran käyttäytymisen muuttumaan. Seuraavaksi tulisi käydä läpi koiran arki, se saako koira tarpeeksi puuhaa, virikettä, lepoa ja sosiaalisia kontakteja. Omistajan olisi hyvä ymmärtää minkälaiset ovat juuri hänen koiransa tarpeet, eikä olisi pahitteeksi lukea muutama hyvä koirakirja ja käydä koiran kera osaavan kouluttajan pentukurssilla. Jos arki koiran kanssa on edelleen haastavaa on suositeltavaa varata aika koulutetulta, asiantuntevalta eläintenkouluttajalta.

Koiraa EI saa nyppiä hihnasta, pelotella tai muuten käyttää henkistä tai fyysistä väkivaltaa.

Kun koiralle opetetaan uusia käyttäytymismalleja se vaatii usein runsaasti toistoja ja mukana saattaa olla takapakkia, saman käytöksen opettamista eri ympäristöissä ja tilanteissa. Tämä ei taivu helposti pureskeltavaksi viihteeksi televisioon ilman hyvää ohjausta, taitavaa kamerankäyttöä ja osaamista.

Hyvä kouluttaja taas ottaa huomioon itse koiran, on kiinnostunut juuri tästä eläimestä enemmän, kuin omistajan kyynelistä. Hyvä kouluttaja myös kertoo mihin koulutus perustuu, miksi jotain tehdään ja miten se vaikuttaa koiran käytökseen. Nopeita poppakonsteja ei ole.

Netistä löytyy vetoomuksia juuri tämän ohjelman opettamisen puolesta. Olisin niin toivonut, että Ylellä olisi perehdytty ohjelmaan hieman tarkemmin ennen sarjan ostoa tänne meille nähtäväksi.

Jos kaipaat hyvää, informatiivista ja oikeasti eläimen hyvinvointia lisäävää katsottavaa niin tämä sarja on hyvä, Youtubesta löytyy muutama jakso.