Joulukalenteri / luukku 7

Lajityypillistä toimintaa – kaivaminen !

Ulkona, miten ihanaa 🙂

Tämän voi toteuttaa myös sisällä!  Vaatii omistajalta heittäytymistä. Meidän Reetta on kyllä super-ihminen 🙂

Kille on onnen poika !

IMG_1175 (2)
Tästä tuli hetkeksi meidän suursuosikki. Lääketuubit ovat usein pienessä pahvipakkauksessa. Piilotin kuivan kukkamulla sekaan pahvipakkausissa, joissa herkkuja. Puuhaa riitti. Huom! Turve ei saa mennä lattiakaivoon! Tämä virike vaatii siivoamisintoa. 🙂

 

Lempeys avuksi harjoitteluun

Käyn itse säännöllisesti joogassa, sekä jonkin verran ohjatussa meditaatiossa, olen tehnyt hengitysharjoituksia yms. kehon ja mielen tasapainoon liittyviä harjoituksia. Nämä kaikki soveltuvat erinomaisesti koiran kanssa tekemiseen ja elämiseen. Nämä harrastukset rentouttavat omistajaa ja sillä on suora vaikutus koiraan.

fullsizerender-11
Mini harjoittelee joogamatolla olemista ❤

Pieni hetki avuksi sinulle ja koirallesi, ennen ja jälkeen opettamisen tai harjoittelemisen.

Sopii myös taukona jos usko alkaa loppumaan tai tulee huonoa energiaa.

(toimii missä tahansa elämän tilanteessa/alueella ja ilman mitään välineitä)

Rauhoita itsesi hetkeksi ennen kuin aloitat harjoituksen koiran kanssa. Tee tämä ilman koiraa tai anna koiran vielä olla niinkuin se on (jos olet jo harjoituspaikassa). Voit istua, seistä tai olla makuulla. Sulje silmät jos mahdollista.

Hengitä syvään sisään, keuhkot niin täyteen kuin mahdollista…. uloshegityksellä puhalla kaikki turha pois suun kautta. Toista muutaman kerran. Jätä hetkesi kaikki päivän menneet ja tulevat tapahtumat pois mielestä. Asiat palaavat kyllä myöhemmin.

Hengitä sitten normaalisti omaa hengitystäsi.

Toista mielessäsi:

Teen harjoituksen itselleni ja koiralleni.  Harjoitus on meidän. Ei ole olemassa parempia tai hunompia harjoituksia. Jos juuri tänään jokin asia ei suju, teemme sen joku toinen päivä, en pakota kumpaakaan mihinkään mikä ei tunnu oikealta. Harjoitus on juuri tänään tähän hetkeen sopiva. Hyväksyn se sellaisena kuin se on. Olemme molemmat erinomaisia.

Kun lopetat opettamisen/harjoituksen, ota sama pieni hiljainen hetki:

Hengitä syvään sisään, uloshengityksellä päästä irti harjoituksesta. Hyväksyn sen sellaisena kuin se tänään oli. Se oli paras mahdollinen. Kiitä lempeästi sekä itseästi että koiraasi. Kiitä myös mielessäsi muita kanssaolevia; ohjaajaa, kanssa harjoittelijoita, heidän koiriaan.

On hyvä muistaa, että mikään eläin ei tahallisesti tee (ihmisen mielestä) ongelmakäytöstä tai halua ärsyttää. Eläimen kyky ajatella niin pitkälle (kosto tai olenpa hankala vaikka tänään kun tulee vieraita) ei yksinkertaisesti riitä siihen. Mieti aina mikä voisi olla syy tai laukaiseva tekijä johonkin ei toivottuun käytökseen. Älä syyllistä itseäsi. Sen sijaan ota rohkeasti askel toiseen suuntaan, kokeile ja päätä että menette kärsivällisesti yhdessä murunen kerrallaan parempaan suuntaan. Hae ammatilaiselta apua niin pääsette eteenpäin. Kokeile joogaa.

 

Koira kysyy: Miksi meditoit?

Ihminen vastaa : Ollakseni tässä ja nyt.

Koira : Oikeesti ? Missä muualla sitten voisit olla?

Näinhän se on…ihmisen mieli on usein jossain muualla 🙂

KOIRASI EI OLE TOIVOTON TAPAUS!

 

HUOLI POIS, KOIRASI EI OLE TOIVOTON TAPAUS! 

Hihnatreenit ja hihnassa kulkeminen on yksi niistä asioista, jotka puhuttavat jatkuvasti. Jälleen kerran hihnakoulutus on melko yksinkertainen asia ja erityisesti se on sitä silloin, kun  kyseessä on levollinen, tyyni koira, jolla ei ole stressiä tai sairauksia. Somen palstoilla yksi yleisinpiä keskustelunavauksia on tämä: ”Pliis auttakaa, mä en jaksa enää tätä kiskomista, tää ei kuuntele mitään, ei ota namia, kaikki on jo kokeiltu, onko tämä toivoton tapaus?”

No ihan ensiksi, ei ole. Ihan normaali koira se mitä luultavimmin on. Sillä on vain joitakin syitä, joiden vuoksi se ei pysty oppimaan koulutustilanteissa.

IMG_0485.JPG

MIKSI KOIRA EI OPI KÄVELEMÄÄN NÄTISTI HIHNASSA? MUUTAMA SYY:

Koira on liian nuori, eikä siksi pysty keskittymään hihnakoulutukseen. Se ei vaikkapa ymmärrä, miksei voi päästä täysillä juokseman muiden koirien luo. Tällöin se vain turhautuu koulutusyrityksistä ja pahimmassa tapauksessa pelästyy omistajan otteita.

Koiralla on liikaa energiaa. Fyysinen liikuntatarve pitäisi päästä purkamaan hyvällä tavalla, ei siis millään kahdenkymmenen kilometrin juoksulenkillä, mutta vaikkapa sopivalla määrällä vapaana oloa ja leikkimistä kaverin kanssa. Liikuntatarvetta purkavat myös vaihtelevat maastot kävelytien sijaan. Jos itselle tulee hiki varvikossa rämpiessä, ojien yli hyppiessä ja kallioita kiivellessä, se on hyvä merkki. 🙂

img_1212

Koiralla on murrosikä. Murroikäisellä on päässään ( ja sydämessään) tilaa lähinnä vain vastakkaisen sukupuolen hajuille. Ne menevät ohi kaiken muun, oman ihmisen ja naminkin. Murrosikä voi kestää pitkään ja siihen liittyvät olennaisesti erilaiset lyhyet pelkokaudet. Jos jossain kohtaa koiralle tulisi olla ymmärtäväinen, se on murrosikä. Murroikäinen koira vaatii suurta kärsivällisyyttä, aivan kuin murrosiköinen ihminenkin. Murrosikää voi joillain koirilla kestää jopa kaksi-kolmevuotiaaksi asti.

Koira on reaktiivinen, eli reagoi normaalia voimakkaammin ja intohimoisemmin ulkopuolisiin  ärsykkeisiin. Reaktiivisten koirien omistajille on onneksi nykyään aivan erikseen räätälöityä koulutusta.

Koira ei pääse koskaan tutustumaan muihin koiriin. Joku koira sopeutuu tähän, mutta toinen voi reagoida yltyvillä kierroksilla muita koiria nähdessään ja vaikka kehittää siinä ohessa remmiräyhän. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Samalla kun koirille on tärkeää että ne pääsevät kaartamaan toisensa, eikä koiran tarvitse kohdata pelottavaa vastaantulijaa, on myös tärkeää, että sosiaalisia kontakteja tulee.

Koira purkaa kierroksiaan juoksupyrähdyksin.

Koira on kipeä. Koiralla voi olla mahavaivoja, närästystä, rangan kiertymää, lihasjumeja, päänsärkyä, hammassärkyä, anaalirauhasen tulehdus, tassujen hiertymiä, korvasärky, nivelolgelmia. Vanha viisaus sanoo, että koira kiskoo kipua pakoon. Kipu on ensimmäinen asia, joka tulee tarkistaa, jos koiralla on kaikki  muuten on hyvin, se on remmikävelyn idean oppinut ja silti kiskoo.

img_8977

Kaikki koirat kiskovat aika ajoin, innostuessaan.

Koiralle ei ole opppinut malttia. Maltti kehittyy vähittäin, eikä sitä voi juuri vaatia pennulta tai nuorelta koiralta.

Ihminen palkitsee koiraa kiskomisesta tarkoittamattaan. Koirahan oppii aika helposti, että pääsee kiskomalla haluamaansa paikkaan. Koiralle tiuskiminen ja jatkuva älä jaksa nyt vetää – tyyppinen höpötys kääntyy myös helposti palkkioksi, sehän on huomiota, jolle melkein jokainen koira on perso.

Koira on kroonisesti stressaantunut. Siis stressitasot ovat pitkäkestoisesti korkealla. Tällainen voi olla vaikkapa muutosta uuteen maahan toipuva rescue.

Koira pelkää ihmistä huonojen kokemusten vuoksi. Koiraa on siis jossain vaiheessa koulutettu kovakouraisesti ja käytetty rangaistuksia, kuten tölkittämistä, potkimista ja remmistä nykimistä sekä tuimaa EI – komentoa. Pelkäävä koira ei pysty keskittymään koulutukseen.

Ihminen toimii joka kerran eri tavalla ja on epäjohdonmukainen opetuksessaan.

Vasta jos tämä kaikki ja kenties vielä jotkin muut syyt on tsekattu, voidaan miettiä, mikä koulutuksessa mättää, kun koira ei opi suhteellisen yksinkertaista asiaa.

HIHNAKOULUTUKSEN SIETÄMÄTÖN HELPPOUS

Hihnakoulutuksen yksinkertainen ydinhän on tämä: koira oppii, että pääsee toivomaansa suuntaan tai paikkaan vain hihna löysällä.

Opettaminen yksinkertaistaen: KUN HIHNA KIRISTYY, IHMINEN PYSÄYTTÄÄ LIIKKEEN ETEENPÄIN. KOIRA TARJOAA OMISTAJAAN KATSOMISTA TAI KÄÄNTYMISTÄ OMISTAJAAN PÄIN. TÄLLÖIN LÄHDETÄÄN LIIKKEELLE, JOLLOIN KOIRA SAA JUURI ETEENPÄINPÄÄSYSTÄ VÄLITTÖMÄN PALKINNON.

IMG_9053.JPG

Koiran ei siis tarvitse pelätä rangaistusta, vaan se pääsee kokeilemalla ja yrityksen ja erehdyksen kautta maaliin, eli haistelemaan vaikka houkuttelevaa pylvästä tai vain eteenpäin.

Joillekin koirille toimii todella hyvin vain yksinkertaisesti suunnan vaihtaminen, eli eteenpäin, joskin eri suuntaan pääsee vain hihna löysällä. Loppujen lopuksi voidaan palata koiran toivomaan paikkaan, kunhan koira kulkee sinne ilman remmin kiristymistä. Joskus koira oppii lähes kerrasta hihna löysällä kulkemisen idean ihan näin yksinkertaisella tavalla.

Koiraa voi myös palkita vahvisteella ja makupalalla aina kun se kävelee halutussa kohtaa. Oma tavoitteeni on remmi löysällä kulkeminen, eli en palkkaa koiraa erityisestä kävelykohdasta suhteessa itseeni. Paitsi suojatiellä. Siinä opettelemme rinnalla kävelemistä turvallisuussyistä.

Kyseinen opettamistapa  ei toimi kovinkaan hyvin jos koira käy läpi jotain kirjoituksen alussa  mainituista asioista. Tai oikeammin: voi käyttää hetkinä, jolloin koira satunnaisesti on levollinen.  Erityisesti kipukoiran kouluttamista tulisi välttää kokonaan, sillä koira yhdistää helposti kivun koulutetvaan asiaan.

Koiran turhautumisen ja epätietoisuuden tunnistaa helposti, se vinkuu, syöksähtelee, saattaa tehdä lepytteleviä eleitä ihmistä kohti. Se voi myös haukkua turhautuneisuuttaan , tai ryhtyä tekemään jotain muuta ei-toivottua, kuten leikkimään remmillä. Jos koira on tässä tilassa, vaatimuksia on laskettava välittömästi.

MUISTA MIELI!

Yksi tärkeimmistä muistettavista asioista on oppimiseen liittyvä mielentila. Se lisäksi, että koira oppii itse asian, se oppii myös oppimistilanteen mielentilan ja jatkossa yhdistää oppimansa asian aina kyseiseen mielentilaan. Jos koira on siis kiihtynyt tai pelokas jne ja sille yrittää väkisin opettaa jotakin, se tulee jatkossa aina kokemaan myös kiihtymystä ja pelokkuuden tunnetta kyseisen asian tekemisen yhteydessä.

Miksi kirjoitan näitä? Koska Kille-koirani, rescuepoika,  on tarvinnut yli vuoden mittaisen ajan hihnakävelyn omaksumiseen. Olen miettinyt tuhanteen kertaan kaikkia mahdollisia syitä kiskomiseen. Mutta siitä lisää toiste.

Ei muuta kuin hihna-iloa elämään, kyllä se siitä!

Reetta

P.S. Monet ovat löytäneet apua hihnakävelyyn BAT- menetelmästä. , toiset Turid Rugaasin huomiomerkin käytöstä. Lähes kaikki eettisesti kouluttavat koirakoulut järjestävät nykyään paljon hihnakoulutusta.  Koirakoulu verkossa ja Koiruuksien Klubi järjestävät hihnakäytöksestä ja muista tärkeistä aiheista kursseja myös verkossa.

Lisälukemistoksi vielä eläintenkouluttaja Liisa Tikan mainio artikkeli hihna-asioista.

Tervemenoa palkitseville oppitunneille!

 

 

IMG_1643.JPG

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koira, joka nauroi unessani

Unet eivät ole minulle enteitä, enkä käytä niitä apuna elämän pähkäilyissä. Päinvastoin, huomaan että ne harvat unet, joita muistan ovat usein juuri sellaisia alitajunnan  mylleryksiä, jotka jatkavat niitä ajatusprosesseja, joita päivisin pyörittelen. Joskus ne ovat hauskan osuvia. Jokin aika sitten näin unen, jossa ajoin rekkaa. Sellaista kiiltävää, suurenmoista, amerikkalaista. On ilta, taivas rusottaa, ilta ei tunnu päättyvän, pimeys ei laskeudu, aika on pysähtynyt tuohon auroran hetkeen. Kille istuu minun vierelläni ja nauraa.  Olemme vapaita! Unessani muistan ajatelleeni: tästä haluan kertoa kaikille, koiran naurusta, se on tärkeää.      

Killen tultua elämääni se oli aluksi minulle hyvin uuvuttavaa.  Rescue-koirana sen energiaan on sekoittunut stressiä ja selittämättömiä asioita, jotka johtuvat sen elämänhistoriasta. Lisäksi Kille joutui käymään läpi pitkällisen kivun ja vaativan leikkauksen. Tuntui että koira sitoi minut toisaalta kipuilullaan ja toisaalta valtavalla puuhakkuudellaan ja vaativuudellaan.

Minulla on oma voimakas intuitio, jota haluan seurata Killen kanssa, mutta tuntuu että ympäristö ei aina näe samoja asioita kuin minä. Niin monen mielestä kaikki ongelmat ratkeavat vaikkapa kouluttamalla tai tekemällä mitä milloinkin, viemällä koira match-showhun tai harrastukseen. Mutta minä tiedän, että minun on luotettava koiran omaan viestiin siitä milloin se on mihinkin valmis. Kille todella osaa kertoa missä mennään. Miksen luottaisi siihen?

Kun Kille on valmis johonkin, tuntuu että se ilman mitään opettamista tekee toivotut asiat. Kun se on levollinen, niin kuin se jo toisinaan lenkeillä on, se ei kisko vaan aivan vaistomaisesti osaa kulkea kanssani aivan upeassa pehmeässä rytmissä niin, ettei remmi kiristy kertaakaan. Tarvitsee vain odottaa, että Kille itse tarjoaa ja ehdottaa toimintoja. Sitä paitsi en halua täyttää Killen maailmaa odotuksillani ja paineillani, sillä silloin en opi tuntemaan Killen ainutlaatuisuutta vaan Kille alkaa toteuttaa minun ideoitani. Minä olen se oppilas.

Vähitellen olenkin oppinut päästämään irti paineista ja myös siitä, että reagoin liikaa koiran kaiken täyttävään maailman haltuunottoon. Olen ymmärtänyt, että Killen kanssa emme vielä pitkään aikaan kepsuttele rauhassa metsäpolulla- ehkä emme koskaan. Sen tapa olla on ainakin vielä aivan liian intensiivinen. Mutta viime aikoina lenkiltä palatessamme kotikadulla, ennen sisälle menoa Kille on halunnut kiivetä syliin. Se onnistuu juuri ja juuri siten, että kyykistyn, nostan toisen polven ylös jolloin Kille nousee polven ka käsieni varaan ja samalla kannattelen Killen takapäätä ja jalkoja sylissäni. Siitä se katselee rauhallisesti ja levollisesti kotikulmien elämää painautuen levollisesti kiinni minuun. Me voisimme olla siinä niin vaikka kuinka kauan. Se on suurenmoinen hetki täynnä pysähtynyttä rauhaa. Silloin tajuan kiitollisena, että olen matkalla aivan ainutlaatuiseen Killen maailmaan.  Juuri niin kuin unessani nähty sammettisesti eteenpäin pauhaava rekka, yhdessä, täynnä iloa. Minun on oltava kärsivällinen ja uskallettava seurata pientä opastani, hyväksyttävä se valtava, räjähtävä voima joka tässä koirassa on. Kiitos siitä!

KOULUTA HYVÄLLÄ, SAAT HYVÄÄ

 

Blogimme esittelyssä kerrotaan, että haluamme sitoutua kouluttamaan koiramme sekä kohtelemaan koiria muutenkin eettisten periaatteiden mukaisesti.

Viittaamme pohdintaan siitä, mikä on oikein tai väärin koirankoulutuksessa. On nimittäin olemassa monta menetelmää, joilla voidaan saavuttaa kutakuinkin samat tulokset. Rankaisuun perustuva menetelmä voi joskus olla jopa tehokkaamman tuntuinen. Jokainen rankaisu kuitenkin kuvainnollisesti leikkaa palasen koiran sielua. Rankaisuun, pakottamiseen tai jääkauden tapaiseen huomiotta jättämiseen perustuvat menetelmät vahingoittavat koiraa fyysisesti tai psyykkisesti ja vaarantavat samalla koiran ja ihmisen välistä luottamusta. Kehu ja sopiva palkkio taas motivoi, innostaa ja parantaa koiran luottamusta ihmiseen.  Kun tiedämme, että koira on tunteva olento ja että kaikkien nisäkkäiden perustunteet ovat samat, eettinen valinta onkin sellaisten menetelmien käyttö, jotka eivät vahingoita koiran hyvinvointia.

Parhaillaan elämme hienoa aikaa, kun vähin erin vahvistuu koiran ja muiden eläinten kognition ja oppimisen tuntemus ja sen myötä  asenneilmaston muuttuminen koiria kohtaan. Nähdään paremmin koirien stressi ja ymmärretään, mitä koira oikeasti voi ymmärtää ja mitä ei. Koiran kognitiiviset taidot eivät esimerkiksi riitä erottamaan sitä mikä on oikea tai väärä mutta rankaisulla se oppii välttelemään tiettyjä asioita ja palkitsemalla ja kehumalla suuntaamaan toimintansa toivottuun suuntaan.

Suhtaudu kaikkeen koiran käytökseen neutraalisti

Salli itsellesi koulutustilanteiden tunteet. Opettele vähittäin olemaan tilanteissa neutraalimmin. Opettele ajattelutavan muutos: koiran toiminta ei suuntaudu sinuun henkilökohtaisesti. Mitä paremmin ymmärrät koiran eleet ja lajinmukaisen käyttäytymisen sekä stressin merkit, sitä paremmin pystyt toiminaan kussakin tilanteessa ja asettumaan myös koiran asemaan. Koira ei osaa ärsyttää, teeskennellä, pelleillä tai sikailla, sillä on aina syy käytöksensä. Jotkut kokevat, että väkivallattoman vuorovaikutuksen keinot auttavat ihmistä hallitsemaan myönteisellä tavalla koulutustilanteiden aiheuttamia tunteita:

http://www.basambooks.com/kirja/978-952-260-418-7/vakivallaton-viestinta/

Valitse ystävyys ja hyvinvointi

Kun tavoitteena on sinun ja koirasi välinen luottamus ja ystävyys sekä koirasi hyvinvointi, valitse palkkio ja kehu. Palkkion ja kehun kanssa toimimisen ilo lisää myös omaa hyvinvointiasi. Palkitse toivottua, jätä ei toivottu huomiotta.  Paraskaan palkka ei auta kaikkeen, metsän otusten jahtaus on vain niin suurenmoisen hauskaa, että sitä parempaa asiaa ei ole. Näin esimerkkinä. Salli tämä koirallesi. Kun koira pelkää tai on kierroksilla älä vaadi siltä suorituksia tai ”kuulolle”. Johdonmukaisuus ja rauhallisuus auttaa aina koiraasi, vaikka siltä ei akuutissa tilanteessa tuntuisikaan. Opettele hengittämään, se on tärkein koulutustaitosi. Sen jälkeen: opettele nauramaan, täyttämään jokainen solusi hymyllä. Huumori on sisäinen aurinko, joka valaisee koulutuspolkusi. Auta koiraasi löytämään sisäinen motivaatio tehdä asioita kanssasi.  Sisäinen motivaatio selitetään kivasti vaikkapa täällä:

http://www.trainer4you.fi/blogi/sisainen-motivaatio-esiin-itsemaaraamisteorian-opeilla/

Sovellat ajatuksia vain koiraasi! 🙂

Kouluttamiseen liittyvät paineet voivat syntyä häpeästä ja sosiaalisesta paineesta

Ei ole niin tärkeää, mitä muut ajattelevat koirasi käytöksestä. Unohda häpeä ja paine hyvästä käytöksestä. Etsi hyvä kouluttaja tueksesi. Valitse kouluttaja, joka on sitoutunut Suomen eläintenkouluttajien eettisiin sääntöihin. Löydät ne täältä:  http://www.elaintenkouluttajat.com/yhdistys/463-2/  Rankkoja koulutusmenetelmiä käyttävät henkilöt saattavat alitajuisesti pelätä hallinnan menettämistä ja haavoittuvuuden esiintuloa.  Kovin moni, minä itsekin, on ollut tilanteessa, jossa hallintaan perustuva koulutusmenetelmä tuntuu houkuttavalta. Varokaamme kuitenkin guruja, jotka sanovat, että meillä ei ole tarpeeksi auktoriteettia. Todellisuudessa jokainen saa olla juuri sellainen kuin on, ei tarvitse piilottaa mitään, varsinkaan epävarmuutta ja pelkoa, erityisesti epäonnistumisen pelkoa. Niiden hyväksyminen on vakaa pohja, jolle rakennat kaiken hyvän suhteessa koiraasi. Uskalla olla salliva, käytä huumoria, herkkyyttä, intuitiota ja kehitä askel askeleelta mielen vakautta. Älä pelkää epäonnistumista, sillä epäonnistumista ei ole, on vain se yhteinen matka. Usein juuri vaikea tilanne tai epäonnistuminen on se tärkeä kaarre polullanne, joka kertoo sinulle, että koirasi tarvitsee vielä lisää aikaa.  Jokainen koira on yksilö, ja senkin elämäntilanteet vaihtlevat, kuten ihmisen. Jos jokin koira oppii kulkemaan hihnassa kuin itsestään, sinun koirasi saattaa tarvita paljon aikaa ja tukea sen tai muun asian kanssa. Pysyvää on vain koulutuksen väkivallaton lähtökohta.  Sitä paitsi oikeastaan ainoa tavoite koiran osaamiselle on se, että koira kokee olevansa suhteellisen turvassa paikassa kuin paikassa, eikä aiheuta vaaraa tai suurta häiriötä ympäristölle. Kaikki muu on vain plussaa.  🙂

Lopuksi

Arkikouluttamisen ja harrastamisen tarkoitus on hauskuus ja kahden eri yhdessä asustavan eläinlajin välisen suhteen paraneminen.

On jo viimein aika hylätä vaativa suhtautuminen koiriin. Koirat ovat täydellisiä joka hetki, juuri sellaisina kuin kulloinkin ovat. Niitä ei tarvitse koko ajan muokata johonkin suuntaan. Jos ajattelee koiraa vain koulutuksen kannalta, jonkinlaisena muovailuvahamöykkynä, joka aina on epätäydellinen, koiran ainutlaatuinen yksilöllisyys ei saa tilaa kasvaa.

Koulutuksen tavoite on antaa koiralle iloa, aivojumppaa, taitoja, itsetuntoa ja arvokkuutta! Se on rakkauden teko.   ❤

Reetta

img_2650

Jokaisena hetkenä opitaan jotain. Vaikka olemaan rauhassa.

Valentinan lupauksia ja muistoja

laran-vuosi-2016

On ollut huikea vuosi. Vuodelle 2016 on kertynyt paljon uusia muistoja. Olemme saaneet Laran kanssa paljon uusia ystäviä ja olemme seikkailleet ihanissa paikoissa.
Takanamme on jo paljon hyviä yhteisiä muistoja. Edessämme meillä on vielä paljon uusia hetkiä koettavana ja uusia muistoja luotavana.
En malta odottaa!

vallu_1

Vuoden 2017 lupaus

Jatkamme seikkailemista ja teemme lisää uusia tuttavuuksia.
Stay curious and explore more!