Mitä olen oppinut koirilta

Usein me ihmiset keskitymme siihen, mitä koiran tulisi osata tai käyttäytyä. Maailma on pullollaan oppaita, kirjoja ja videoita koiran kouluttamisesta, mutta käännetään välillä katse toiseen suuntaan, siihen, mitä koira opettaa.

Elämä on seikkailu

Jokainen ulkoilu on mahdollisuus Suureen Seikkailuun. Lähes säässä kuin säässä lähikadut muuttuvat tuoksubasaariksi, keppi parhaaksi aarteeksi ikinä ja joutomaa on metsästäjän valtakuntaa. Taisto Terrierin häntä heiluu vimmatusti aina, kun astumme mihin tahansa kulkuneuvoon. Metro! Ratikka! Auto! Niin mahtavaa! Mennään jonnekin! Kun kohdataan jotain lievästi epämiellyttävää se ravistellaan pois ja matka jatkuu taas kohti uutta.

Venyttely

Kunpa itsekin venyttelisi aina yhtä huolella ylös noustessa ja kylkeä kääntäessä!

Innostus toisesta

Se riemu, jolla koira ottaa vastaan aina, kun astuu ovesta sisään karkottaa murheet ja huolet samoin tein. Koiralla on aina aikaa olla juuri minun kanssa, juuri minä osaan leikkiä parhaiten tai rapsuttaa oikeista kohdista.

Huumori

Koiran kanssa leikkiminen on parasta! Yhteiset piiloleikit, juoksentelu ja puuha piristää päivää, saa ajatukset nykyhetkeen ja murheet kaikkoamaan.

Avun pyytäminen

Koskaan en ole ollut niin hukassa, kun kipeän koiran kanssa apua etsien. Se, että tukijoukkoja löytyy, kun itse on mahataudissa ja koira kaipaa ulkoiluttajaa tai koiraa ei voi jättää yksin työpäivän ajaksi, on todella tärkeää. Lisäksi olen ymmärtänyt ammattilaisten merkityksen. Pätevä kouluttaja, eläinlääkäri, koirahieroja on kultaa arvokkaampi yhteiselon pelastaja.

Kärsivällisyys

Kouluttamisen ajoittaiset haasteet, koiran öiset pyynnöt ulos, huoli koirasta. Kaikki lisäävät omaa kärsivällisyyttä ja näkemään maailman toisin.

Lisäksi olen oppinut lukemaan ympäristöä uudella tapaa. Uudessa paikassa ensimmäisenä silmä etsii kylttiä koiran läsnäolon puolesta, kävelyllä omaa koiraa pelottavat asiat, kuten isokokoiset miehet, oudon näköiset kitaralaukut, skeittilaudat erottuvat heti ympäristöstä. Sivujuonteena olen oppinut tunnistamaan ja valmistamaan sisäelimistä koiralle ruokaa, reppuun pakkautuu ensimmäisenä kakkapussit ja vesipullo.

Luopuminen

Tuskallisinta on ollut oppia luopumaan. Tekemään päätöksiä toisen elämästä, ymmärtää elämän rajallisuus. Juurikin siksi tänäänkin on hyvä päivä. Nautitaan siitä yhdessä koirien kera.

 

Keskity hyvään, myös koirassasi

Kesällä olin retkellä ystäväni ja meidän molempien koirien kera metsässä. Mäntymetsä tuoksui, aurinko siivilöityi puiden oksien lomitse, polku nousi toisinaan kalliolle ja sitten taas sukelsi tiheään metsään. Koirien nenät tuhisivat ja maailmassa oli kaikki hyvin. Pysähdyimme juomatauolle isolle kivelle ja ystäväni totesi muistavansa tämän retken aina. Kaikki on niin täydellistä ja kaunista, hän totesi ja olin samaa mieltä.

Suurimmalle osalle meitä ihmisiä luonto toimii rentouttajana, hartiat laskevat, hengitys tasaantuu, on helpompi olla ja nähdä. Murheet unohtuvat, mieli rauhoittuu. Luonnossa liikkuessa tuuletamme niin pään, kuin kehon. 

Päivittäinen ulkoilu koiran kanssa voi näin olla myös oiva läsnäoloharjoitus. Useinhan kuljemme koiran perässä ulkona ajatusten ollessa kotitöissä, kauppalistassa tai seuraavan viikon työkiireissä. Käännetään välillä ajatus toisin.

Kokeile nähdä ja kokea ulkoilu uusin silmin. Me turrumme helposti tuttuun ympäristöön, kuljemme laput silmillä näkemättä kotikulman puita, kiviä ja kallioita.  Näe ympäristö väreinä, muotoina ja tuoksuina. Koe lähiluonto.

Samoin omaan koiraan turtuu. Varsinkin, jos koiran kanssa on murheita näkee koirassa helposti vain ongelmia, harmia ja mielipahaa. Voit aloittaa nukkuvan koiran ihmettelystä. Siitä miltä koira oikeasti näyttää. Älä mieti kaipaako turkki harjausta, kynnet leikkaamista, vaan keskity tämän elävän olennon olemukseen. Näe koirasi, kuin kohtaisitte ensimmäistä kertaa. Ihastele tassuja, turkin kiiltoa, pituutta, kiharuutta, näe koirasi olemus ja kauneus. Ole kiitollinen siitä, että juuri tämä koira on mukana juuri tässä kohtaa elämääsi ja saatte seikkailla yhdessä. Ja ehkä oppia kärsivällisyyttä siinä sivussa.

Tämän jälkeen koe maailma koirasi kanssa. Minulle yksi kesän parhaista hetkistä oli, kun olin kaksin Taisto Terrierin kanssa telttaretkellä Helsingin edustan saarella. Olimme uineet meressä koko päivän ja illan koittaessa söimme eväät auringon lämmittämällä kalliolla. Päivästä ja ruuasta raukea koira kiipesi syliini ja yhdessä ihastelimme merta ja horisontissa siintävän kaupungin siluettia. Hetkessä kaikki oli täydellistä. 

Lämmin kallio, laineiden liplatus, meren tuoksu, upea värishow taivaalla, maailman täydellisin koira sylissä kaikki oli hyvin ja juuri niin kuin pitää. Tähän hetkeen palaan, kun tarvitsen voimaa. Kun terrieri kierähtää ulostekasaan polun varrella, metro tökkii tai roskispussi hajoaa pihalle. 

Tsemppiä sadepäivään!

20190720_213214