Koira, joka nauroi unessani

Unet eivät ole minulle enteitä, enkä käytä niitä apuna elämän pähkäilyissä. Päinvastoin, huomaan että ne harvat unet, joita muistan ovat usein juuri sellaisia alitajunnan  mylleryksiä, jotka jatkavat niitä ajatusprosesseja, joita päivisin pyörittelen. Joskus ne ovat hauskan osuvia. Jokin aika sitten näin unen, jossa ajoin rekkaa. Sellaista kiiltävää, suurenmoista, amerikkalaista. On ilta, taivas rusottaa, ilta ei tunnu päättyvän, pimeys ei laskeudu, aika on pysähtynyt tuohon auroran hetkeen. Kille istuu minun vierelläni ja nauraa.  Olemme vapaita! Unessani muistan ajatelleeni: tästä haluan kertoa kaikille, koiran naurusta, se on tärkeää.      

Killen tultua elämääni se oli aluksi minulle hyvin uuvuttavaa.  Rescue-koirana sen energiaan on sekoittunut stressiä ja selittämättömiä asioita, jotka johtuvat sen elämänhistoriasta. Lisäksi Kille joutui käymään läpi pitkällisen kivun ja vaativan leikkauksen. Tuntui että koira sitoi minut toisaalta kipuilullaan ja toisaalta valtavalla puuhakkuudellaan ja vaativuudellaan.

Minulla on oma voimakas intuitio, jota haluan seurata Killen kanssa, mutta tuntuu että ympäristö ei aina näe samoja asioita kuin minä. Niin monen mielestä kaikki ongelmat ratkeavat vaikkapa kouluttamalla tai tekemällä mitä milloinkin, viemällä koira match-showhun tai harrastukseen. Mutta minä tiedän, että minun on luotettava koiran omaan viestiin siitä milloin se on mihinkin valmis. Kille todella osaa kertoa missä mennään. Miksen luottaisi siihen?

Kun Kille on valmis johonkin, tuntuu että se ilman mitään opettamista tekee toivotut asiat. Kun se on levollinen, niin kuin se jo toisinaan lenkeillä on, se ei kisko vaan aivan vaistomaisesti osaa kulkea kanssani aivan upeassa pehmeässä rytmissä niin, ettei remmi kiristy kertaakaan. Tarvitsee vain odottaa, että Kille itse tarjoaa ja ehdottaa toimintoja. Sitä paitsi en halua täyttää Killen maailmaa odotuksillani ja paineillani, sillä silloin en opi tuntemaan Killen ainutlaatuisuutta vaan Kille alkaa toteuttaa minun ideoitani. Minä olen se oppilas.

Vähitellen olenkin oppinut päästämään irti paineista ja myös siitä, että reagoin liikaa koiran kaiken täyttävään maailman haltuunottoon. Olen ymmärtänyt, että Killen kanssa emme vielä pitkään aikaan kepsuttele rauhassa metsäpolulla- ehkä emme koskaan. Sen tapa olla on ainakin vielä aivan liian intensiivinen. Mutta viime aikoina lenkiltä palatessamme kotikadulla, ennen sisälle menoa Kille on halunnut kiivetä syliin. Se onnistuu juuri ja juuri siten, että kyykistyn, nostan toisen polven ylös jolloin Kille nousee polven ka käsieni varaan ja samalla kannattelen Killen takapäätä ja jalkoja sylissäni. Siitä se katselee rauhallisesti ja levollisesti kotikulmien elämää painautuen levollisesti kiinni minuun. Me voisimme olla siinä niin vaikka kuinka kauan. Se on suurenmoinen hetki täynnä pysähtynyttä rauhaa. Silloin tajuan kiitollisena, että olen matkalla aivan ainutlaatuiseen Killen maailmaan.  Juuri niin kuin unessani nähty sammettisesti eteenpäin pauhaava rekka, yhdessä, täynnä iloa. Minun on oltava kärsivällinen ja uskallettava seurata pientä opastani, hyväksyttävä se valtava, räjähtävä voima joka tässä koirassa on. Kiitos siitä!

KOULUTA HYVÄLLÄ, SAAT HYVÄÄ

 

Blogimme esittelyssä kerrotaan, että haluamme sitoutua kouluttamaan koiramme sekä kohtelemaan koiria muutenkin eettisten periaatteiden mukaisesti.

Viittaamme pohdintaan siitä, mikä on oikein tai väärin koirankoulutuksessa. On nimittäin olemassa monta menetelmää, joilla voidaan saavuttaa kutakuinkin samat tulokset. Rankaisuun perustuva menetelmä voi joskus olla jopa tehokkaamman tuntuinen. Jokainen rankaisu kuitenkin kuvainnollisesti leikkaa palasen koiran sielua. Rankaisuun, pakottamiseen tai jääkauden tapaiseen huomiotta jättämiseen perustuvat menetelmät vahingoittavat koiraa fyysisesti tai psyykkisesti ja vaarantavat samalla koiran ja ihmisen välistä luottamusta. Kehu ja sopiva palkkio taas motivoi, innostaa ja parantaa koiran luottamusta ihmiseen.  Kun tiedämme, että koira on tunteva olento ja että kaikkien nisäkkäiden perustunteet ovat samat, eettinen valinta onkin sellaisten menetelmien käyttö, jotka eivät vahingoita koiran hyvinvointia.

Parhaillaan elämme hienoa aikaa, kun vähin erin vahvistuu koiran ja muiden eläinten kognition ja oppimisen tuntemus ja sen myötä  asenneilmaston muuttuminen koiria kohtaan. Nähdään paremmin koirien stressi ja ymmärretään, mitä koira oikeasti voi ymmärtää ja mitä ei. Koiran kognitiiviset taidot eivät esimerkiksi riitä erottamaan sitä mikä on oikea tai väärä mutta rankaisulla se oppii välttelemään tiettyjä asioita ja palkitsemalla ja kehumalla suuntaamaan toimintansa toivottuun suuntaan.

Suhtaudu kaikkeen koiran käytökseen neutraalisti

Salli itsellesi koulutustilanteiden tunteet. Opettele vähittäin olemaan tilanteissa neutraalimmin. Opettele ajattelutavan muutos: koiran toiminta ei suuntaudu sinuun henkilökohtaisesti. Mitä paremmin ymmärrät koiran eleet ja lajinmukaisen käyttäytymisen sekä stressin merkit, sitä paremmin pystyt toiminaan kussakin tilanteessa ja asettumaan myös koiran asemaan. Koira ei osaa ärsyttää, teeskennellä, pelleillä tai sikailla, sillä on aina syy käytöksensä. Jotkut kokevat, että väkivallattoman vuorovaikutuksen keinot auttavat ihmistä hallitsemaan myönteisellä tavalla koulutustilanteiden aiheuttamia tunteita:

http://www.basambooks.com/kirja/978-952-260-418-7/vakivallaton-viestinta/

Valitse ystävyys ja hyvinvointi

Kun tavoitteena on sinun ja koirasi välinen luottamus ja ystävyys sekä koirasi hyvinvointi, valitse palkkio ja kehu. Palkkion ja kehun kanssa toimimisen ilo lisää myös omaa hyvinvointiasi. Palkitse toivottua, jätä ei toivottu huomiotta.  Paraskaan palkka ei auta kaikkeen, metsän otusten jahtaus on vain niin suurenmoisen hauskaa, että sitä parempaa asiaa ei ole. Näin esimerkkinä. Salli tämä koirallesi. Kun koira pelkää tai on kierroksilla älä vaadi siltä suorituksia tai ”kuulolle”. Johdonmukaisuus ja rauhallisuus auttaa aina koiraasi, vaikka siltä ei akuutissa tilanteessa tuntuisikaan. Opettele hengittämään, se on tärkein koulutustaitosi. Sen jälkeen: opettele nauramaan, täyttämään jokainen solusi hymyllä. Huumori on sisäinen aurinko, joka valaisee koulutuspolkusi. Auta koiraasi löytämään sisäinen motivaatio tehdä asioita kanssasi.  Sisäinen motivaatio selitetään kivasti vaikkapa täällä:

http://www.trainer4you.fi/blogi/sisainen-motivaatio-esiin-itsemaaraamisteorian-opeilla/

Sovellat ajatuksia vain koiraasi! 🙂

Kouluttamiseen liittyvät paineet voivat syntyä häpeästä ja sosiaalisesta paineesta

Ei ole niin tärkeää, mitä muut ajattelevat koirasi käytöksestä. Unohda häpeä ja paine hyvästä käytöksestä. Etsi hyvä kouluttaja tueksesi. Valitse kouluttaja, joka on sitoutunut Suomen eläintenkouluttajien eettisiin sääntöihin. Löydät ne täältä:  http://www.elaintenkouluttajat.com/yhdistys/463-2/  Rankkoja koulutusmenetelmiä käyttävät henkilöt saattavat alitajuisesti pelätä hallinnan menettämistä ja haavoittuvuuden esiintuloa.  Kovin moni, minä itsekin, on ollut tilanteessa, jossa hallintaan perustuva koulutusmenetelmä tuntuu houkuttavalta. Varokaamme kuitenkin guruja, jotka sanovat, että meillä ei ole tarpeeksi auktoriteettia. Todellisuudessa jokainen saa olla juuri sellainen kuin on, ei tarvitse piilottaa mitään, varsinkaan epävarmuutta ja pelkoa, erityisesti epäonnistumisen pelkoa. Niiden hyväksyminen on vakaa pohja, jolle rakennat kaiken hyvän suhteessa koiraasi. Uskalla olla salliva, käytä huumoria, herkkyyttä, intuitiota ja kehitä askel askeleelta mielen vakautta. Älä pelkää epäonnistumista, sillä epäonnistumista ei ole, on vain se yhteinen matka. Usein juuri vaikea tilanne tai epäonnistuminen on se tärkeä kaarre polullanne, joka kertoo sinulle, että koirasi tarvitsee vielä lisää aikaa.  Jokainen koira on yksilö, ja senkin elämäntilanteet vaihtlevat, kuten ihmisen. Jos jokin koira oppii kulkemaan hihnassa kuin itsestään, sinun koirasi saattaa tarvita paljon aikaa ja tukea sen tai muun asian kanssa. Pysyvää on vain koulutuksen väkivallaton lähtökohta.  Sitä paitsi oikeastaan ainoa tavoite koiran osaamiselle on se, että koira kokee olevansa suhteellisen turvassa paikassa kuin paikassa, eikä aiheuta vaaraa tai suurta häiriötä ympäristölle. Kaikki muu on vain plussaa.  🙂

Lopuksi

Arkikouluttamisen ja harrastamisen tarkoitus on hauskuus ja kahden eri yhdessä asustavan eläinlajin välisen suhteen paraneminen.

On jo viimein aika hylätä vaativa suhtautuminen koiriin. Koirat ovat täydellisiä joka hetki, juuri sellaisina kuin kulloinkin ovat. Niitä ei tarvitse koko ajan muokata johonkin suuntaan. Jos ajattelee koiraa vain koulutuksen kannalta, jonkinlaisena muovailuvahamöykkynä, joka aina on epätäydellinen, koiran ainutlaatuinen yksilöllisyys ei saa tilaa kasvaa.

Koulutuksen tavoite on antaa koiralle iloa, aivojumppaa, taitoja, itsetuntoa ja arvokkuutta! Se on rakkauden teko.   ❤

Reetta

img_2650

Jokaisena hetkenä opitaan jotain. Vaikka olemaan rauhassa.

Onko ketään kotona?

Runsas vuosi sitten Taisto Terrieri alkoi aina lenkillä tiettyjen rappusten kohdalle vetää niitä kohti. Emme ole koskaan rappuja nousseet, emmekä sillä suuntaa kaupunkia liikkuneet. Rappujen yläpäässä ei ollut koirapuistoa, lemmikkikauppaa, eikä muutakaan mielestäni koiralle merkittävää.

Lopulta kyllästyin ja annoin periksi. Nousimme Taiston suureksi riemuksi rappujen kautta päättyvälle kadulle. Määrätietoisesti Taisto johdatti minut yli muutaman kadun ja korttelin kierrettyämme pysähdyimme kerrostalon alaovelle. Itsepintaisesti Taisto pyysi sisään ovesta. En ollut koskaan ennen ollut talon pihassa, enkä tiennyt ketään, joka olisi edes asunut tällä kadulla. Pähkäilin ja houkuttelin koiran lelun avulla jatkamaan matkaa. Kunnes illalla keksin vastauksen!

Taistolla oli uusi hoitaja, joka asui jossakin meidän lähellä! Nainen kävi iltapäivisin meillä ulkoiluttamassa koiran, jos olin pidempään töissä. Laitin naiselle viestin ja kysyin hänen osoitetta. Kysyin oliko mahdollisesti koirani käynyt hänen kotonaan. Ja oli!  Nainen oli lenkillä Taiston kanssa huomannut puhelimen jääneen kotiin ja oli käynyt hakemassa sen Taiston kera. Kerrasta koira oppi, että tämän oven takaa saa herkkuja ja leikkiseuraa. Selvästikin hoitaja koirani mieleen!

Taistolla on kolmenlaisia hoitajia. Niitä, jotka olivat ystäviäni jo ennen koiraa, mutta ihastuivat koiraan yhtä paljon kuin minä. Niitä, joihin olen tutustunut Taiston myötä ja jotka ovat muuntuneet ystäviksi ja haluavat auttaa koiranhoidossa. Ja sitten olen käyttänyt ammattilaisia, ihmisiä, jotka työkseen hoitavat lemmikkejä. Kaikille on paikkansa ja kaikille on tarve.

Ja toisinaan käy toisinpäin. Saan puhelun ystäviltä, että Taisto kutsutaan yökylään, minä voin keksiä muuta tekemistä. Mari2015-10-23-12-41-55