Koiran kera uiminen

Meidän perheen ehdoton vesipeto on Taisto Terrieri. Koira ui mielellään aina kun siihen on mahdollisuus ja into veteen määrittää toisinaan ulkoiluamme hyvinkin paljon. Keväisin, kun vesi on vielä liian kylmää tai loppukesästä, kun sinilevä valtaa uintivedet me emme mene lähellekään rantoja. Jos uiminen on kiellettyä on aivan turha  kiusata koiraa viemällä häntä rannalle.

Terrierin tauko rannalla
Parasta on telttailu veden  äärellä, uimaan pääsee heti aamusta ja viimeksi illalla.

Uimaretken suunnittelu kannattaa aloittaa etsimällä sopiva ranta. Virallisille uimarannoille koirilla ei ole yleensä asiaa ja muutenkin kannattaa noudattaa kohteliaisuutta ja olla muut rannalla oleilevat huomioiva reilu koiranomistaja. Koira, joka jahtaa muita eläimiä, pelottaa lapsia tai haukkuu taukoamatta ei ole suosittu rantaleijona.

Jos koira on uimiseen totutteleva on hyvä, jos koira itse, omaan tahtiin, pääsee kahlaamaan veteen, eikä ainakaan joudu hyppäämään laiturilta tai pelästy äkkisyvää. Kalliot muuttuvat liukkaiksi kastuessaan myös tassujen alla ja kivikkoinen rantavesi saattaa hämmentää arempaa koiraa. Paras ranta koiran uittamiseen on hieman varjoisa, kovapohjainen ja rantatörmiltään matala, jotta koira pääsee itse helposti veteen ja pois.

Kaikki koirat eivät välitä uimisesta ja tämä tulee hyväksyä. Koiraa ei saa pakottaa uimaan tai ylipäätään veteen. Koiraa voi kuitenkin houkutella ja innostaa veteen leikin ja yhteisen kisailun avulla. Kun ranta on matala kannattaa itse kahlata rantavedessä ja leikittää koiraa vesirajassa, jotta koira tottuu ja innostuu vesileikeistä.

Samoin, jos koira menee täysin kierroksille uimisen mahdollisuudesta, kuten Taisto Terrieri,  koiralle kannattaa opettaa leikin lomassa rauhoittumisen jalo taito. Meillä uinti ja rentouttava hieronta viltillä rytmittävät rantapäivää nykyään.

20200510_093051.jpg
Toisinaan vedenalaiset kivet kummastuttavat Terrieriä.

Koiralle voi heitellä veteen lelua noudettavaksi, koiran kanssa voi leikkiä vesisotaa matalassa rantavedessä, kaivaa kuoppia vesirajassa tai vaikka lähteä yhdessä uimaan. Tärkeintä on, että kaikilla osapuolilla on hauskaa ja tekeminen on turvallista.

Osa koirista suhtautuu varsin suojelevasti omaan ihmiseen, joka ui. Jos koira hätääntyy oman ihmisen uimisesta kannattaa koira totuttaa tähänkin pikkuhiljaa. Itse olen opettanut Taisto Terrierin kiertämään minut vedessä. Uimme yhdessä, rannan suuntaisesti, sopivan matkan, annan Terrierin uida minun ympäri ja palaan kiltisti Terrierin perässä rannalle. Molemmilla on mukavaa ja kumpikin saa uimisesta riemua.

Jos toisinaan mökillä haluan uida yksin varmistan ensin, että Terrieri nukkuu mökissä sisällä, ei kuule aikeitani uimisen suhteen ja on näin onnellisen tietämätön ihmisensä salaisista retkistä.

Terreri ja Hangon hiekkarannat
Hangon hiekkarannoilla on koirillekin tilaa uida.

Koiran tapaa uida kannattaa tarkkailla ja tarpeen vaatiessa pukea pelastusliivit koiralle. Hyvät pelastusliivit auttavat koiraa säilyttämään oikea uintiasento ja saattavat luoda varmuutta opettelevaan uimariin. Pelastusliivien hankinnassa kannattaa neuvoa kysyä pätevältä myyjältä. Sopimattomat pelastusliivit saattavat muuttaa painopistettä niin, että ne ovat vaaraksi koiralle.

Koirauimalat ovat myös oivia paikkoja varmistaa, että koira ui oikein. Uimaloihin sisältyy yleensä alussa kouluttajan ohjaama ja valvoma uintikerta, jolloin varmistetaan, että koiran liikkeet ja tapa uida eivät riko koiraa. Uimalan kouluttajalta saa myös yksilölliset vinkit juuri oman koiran uittamisen suhteen. Koirauimalat takaavat vesipedoille oivan kuntomahdollisuuden läpi vuoden puhtaassa, turvallisessa ympäristössä.

Uiminen on myös raskasta ja kuntoa vaativaa. Koiraa ei siis kannata jättää yksin rannalle, vaan ennemminkin valvoa koiran touhuja ja tarvittaessa houkutella koira rannalle, varjoon lepäämään. Koiralle kannattaa varata myös puhdasta, raikasta vettä juomiseen. Varsinkaan meriveden juominen suurissa määrien ei ole suotavaa koiralle.

Terrieri rantavedessä
Joko saa uida??

Jos sopivaa rantaa ei ole lähellä voi koiralle rakentaa kahluu-altaasta oman uimapaikan pihalle. Kannattaa huomioida, että koiran kynnet ja hampaat saattavat osuessaan rikkoa altaan muovireunat.

Auringon valon heijastuessa veden pinnasta koiran silmät saattavat altistua liialliselle ultraviolettisäteilylle tai karvaton iho palaa,  aivan kuten meidän ihmistenkin kohdalla, joten varsinkin aurinkoisena päivänä koiran vedessä oloa on ehkä syytä rajoittaa ja uintiretkiä suunnitella hetkiin, jolloin aurinko ei porota täydellä voimalla. Kesällä aikaiset aamut ja myöhäiset illat luovat sadunomaiset puitteet yhteiselle uintiretkelle!

Terrieri, meri ja aurinko
Auringon lämmittämä rantakallio, uimisesta väsynyt koira ja kesäyö.

Sinilevä on uintiretkien tuho. Kun kukintojen aika koittaa on rantavesi syytä tutkia huolella ennen koiran päästämistä veteen. Jos koira on ehtinyt uimaan ennen mahdollisen levän havainnointia on syytä konsultoida eläinlääkäriä. Sinilevän suhteen ei kannata ottaa riskejä ja vaarantaa koiran terveyttä.

Toinen uintikauden pilaaja on hot spot, koirien melko yleinen ihotulehdus. Koiran turkin kuivaaminen uinnin jälkeen tai turkin trimmaaminen lyhyeksi saattaa vähentää riskiä tulehdukseen.

Taisto Terrierin vinkit onnistuneeseen uintiretkeen:

  • Pitkä liina. Kaikki rannat eivät ole turvallisia koiran vapaana ololle, joten pitkä, kevyt, kelluva liina antaa koiralle tilaa uida. Pariksi kannattaa varata kevyet valjaat, jotka kuivuvat nopeasti tai vaihtaa uinnin jälkeen kuivat valjaat päälle.
  • Uintilelut. Hyvään leluun koiran on helppo tarttua vedessä. Kerran ihminen oli niin hölmö, että heitti veteen lelun, joka upposi. Meni koko kesä rantaa naaratessa lelusta, jota ei lopulta koskaan löytynyt. Jos leluja ei tullut mukaan kepit toimivat oivina noutoleluina.
  • Hyvät eväät. Uiminen väsyttää ja retken jälkeen nälkä on kova, myös koirilla.
  • Äkkinäiset syöksyt ja hypyt veteen liukkailta rannoilta saattavat aiheuttaa lihasvenähdyksiä koirille. Hyvä, säännöllinen hieronta ja monipuolinen liikunta vähentävät riskiä ja lisäävät muutenkin elämäniloa.
  • Uiminen on märkää, likaista ja kuraisaa. Ihmisen on siis syytä säästää valkoiset kesämekot kaupunkikesään ja varata mukaan isoja pyyhkeitä märkää koiraa varten.
  • Vaikka suppailu, melontaretket ja veneily on uinnin jälkeen parasta on näitä syytä välttää paahtavalla helteellä tai ainakin suojata koira liialta auringolta ja huolehtia koiran hyvinvoinnista erityisen hyvin.
  • Uiminen ja vedessä leikkiminen on parasta kesässä. Yhdessä, turvallisesti.
Terrieri ja kesäyö järvellä
Huomenna uidaan lisää!

Kesäiset helpot virikkeet

Kesällä ei ole mitään parempaa, kuin seikkailla yhdessä koiran kera vailla suurempia suunnitelmia.

Kukkien, marjojen ja villiyrttien keruu

Kisataanko teillä siitä kuka löytää mehukkaimmat mustikat? Oletko poiminut kukkia koirasi kera niityltä? Meillä jokainen poimimani kukka nuuhkitaan tarkkaan, toisinaan jopa hieman maistellaan. Metsämansikat saan minä syödä, mustikat jaamme (melkein) tasan.

Kuoppien kaivuu

Hyvään koiran elämään kuuluu myös annos mutaa ja kuraa. Vie koira paikkoihin, joissa kuoppien kaivuu on sallittua ja kannusta koiraasi kaivamaan ja mönkimään. Voit myös piilottaa koiran leluja tai ruokaa maahan ja pyytää koiraa etsimään ne kaivamalla. Taisto Terrieri on erikoistunut uusien istutuskuoppien kaivuuseen puutarhassa. Osoitan koiralle kohdan, johon kuoppaa tarvitaan ja odottelen rauhassa sen valmistumista.

Tasapainottelu ja hyppiminen

Pidä huoli koiran lihaskunnosta kannustamalla koiraa tasapainottelemaan kaatuneilla puunrungoilla ja hyppimään kivillä ja kannoilla. Ota aina huomioon koirasi koko ja kunto, pitäkää hauskaa turvallisesti.
20190607_161717

Vesileikit

Sup lautailu, uiminen ja veneily koiran ehdoilla. Sup laudalla molemmat pääsevät lähelle luontoa ja stressi laskee. Uiminen kohottaa myös koiran kuntoa ja on oivaa viilennyskeino kesän helteillä. Veneillessä taas tuuli tuo koiran nenään tuoksuja kaukaa ja läheltä. Nenätyö väsyttää koiraa jopa tehokkaammin, kuin liikunta.

Syöminen ulkona

Heittele koiran ruoka nurmikolle, rantaveteen tai metsän siimekseen ja anna koiran etsiä ruoka. Oiva keino väsyttää innokas ja puuhakas koira

20180526_094232

Yhteiset päiväunet rantakalliolla

Mikään ei ole parempaa kesällä, kuin päiväunet ulkona! Viltillä nurmella, riippukeinussa koivujen välissä tai paljaalla rantakalliolla on ihanaa nukahtaa kylki kyljessä ilman aikatauluja.

Punkkitarkastus

Tästäkin voi tehdä yhteisen kivan hetken. Illalla viimeksi ennen sisäänmenoa rapsuttele ja kehu koira samalla, kun etsit mahdolliset punkit.

20170617_204006

Yhdessä ihmettely

Meidän suosikki! Valitse sopiva paikka, esimerkiksi puiston kulma, rantakivi, laituri, niityn laita. Istu mukavasti aloillesi ja koira asettuu viereesi. Kuunnelkaa, haistelkaa, nähkää ja kokekaa kesä yhdessä. Me istuimme viime viikonloppuna iltayöllä järven rannassa ja kohtasimme hirven. Aluksi kaikkia kolmea jännitti, mutta lopulta hirvi uskaltautui juomaan, terrieri rentoutui syliin ja minä ihmettelin hirven valtavaa kokoa.

Nautitaan kesästä ja yhdessäolosta rennosti!

 

Koira tekee hyvää

Koiran omistaminen vaatii sitoutumista, kärsivällisyyttä, johdonmukaisuutta ja toisinaan pitkää pinnaa. Toisessa vaakakupissa on koiran positiiviset vaikutukset meihin ihmisiin, niin meidän fyysiseen, kuin psyykkiseen terveyteen.

Jokainen koirallinen tietää, miten huikeaa on tulla kotiin, kun vastassa on jälleennäkemisestä iloitseva koira. Vaikka töissä stressaa, ihmissuhteet ovat haastavia, huolet painavat, koiralle olemme aina tarpeeksi, koiralle riitämme olemalla läsnä.

Koiran kanssa puuhaaminen tuo meille myös katkon omiin ajatuksiin. Ikävä työpäivä unohtuu lenkkipolulle, ulkona metsässä koiran kanssa asiat saavat oikean mittasuhteen ja tärkeintä on läsnäolo, luonto ja koira.

Tutkimuksissa on todettu koirallisten toipuvan sydänkohtauksista nopeammin, kuin koirattomien. Koiran ja omistajan katseiden kohtaaminen saa oksitosiinin, eli ’onnellisuushormonin’ lisääntymään molemmilla. Toki ulkoilu koiran kanssa myös pitää ihmisen liikkeessä ja näin kunnossa paremmin, kuin sohvalla makoilu.

Koira saattaa myös vähentää yksinäisyyttä. Koira itsessään on seuraa, mutta koiran kautta myös tutustuu helpommin uusiin ihmisiin, kuin koiratta.

Motivaation ja oikean palkan kautta koira oppii, kuten myös ihmiset. Koiran kanssa hioutuneita koulutustaitoja voi soveltaa myös läheisten ihmisten kanssa toimimiseen. Kehu palkkana on mieluinen myös ihmisille.

Välillä maailma saattaa vaikuttaa kaaoottiselle. Koira ei kuitenkaan välitä menneestä tai tulevasta, maailman politiikasta tai ihmisten valtapelistä. Koira välittää omasta ihmisestä ja yhteisestä ajasta.

Vietetään viikonloppuna aikaa koirien kanssa iloiten, nauran ja yhdessä uutta kokien! Kerrotaan koiralle miten tärkeä hän on, miten paljon hän merkitsee ja miten paljon iloa hänestä syntyy. Unohdetaan hetkeksi arki, murheet ja huolet. Kesä ja koira ovat nyt, tässä.

 

 

 

 

 

Mini mäyräkoira mökillä

Vietin tänä kesänä viikon koiran kanssa kahdestaan mökillä. IHANAA !

Pari kauppareissua autolla ja pari hihnalenkkiä, muun ajan olimme joko mökissä, pihalla, saunalla, laiturilla tai unten mailla.

Mitä eroa koiran käytöksessä:

  • rauhallisempi
  • läsnäolevampi
  • väsyneempi, koska vuorokauden lepoaika lyhyempi
  • tasapainoisempi
  • Karva muuttui pehmeämmäksi !! tämän huomasi muutkin kun tulin kotiin (ei liity uimiseen, koska hän ei tykkää uida)
  • Innokas ilme, uusia hajuja ja seikkailuja
  • enempi omissa oloissaan ja tekemisissään (lajityypillistä oli niin paljon tarjolla)

Mitkä asiat poikkesivat normi arjesta:

  • Mini sai olla vapaana kaiken aikaa
  • ei mitään ihmisten rytmiä
  • vapaaehtoista ulkona olemista oli todella paljon (pidin ovea auki koko päivän)
  • ulkona sai tehdä mitä haluaa, milloin haluaa
  • paljon nuuskutusta ja omatoimiretkiä lähistöllä
  • rauhallisempi omistaja
  • rauhallisempi ympäristö kokonaisuudessaan
  • lajityypillistä elämää tarjolla paljon (haistelua, kaivamista, tutkimista, tonkimista, nukkumista)
  • luonto äänineen tarjolla suoraan oven edessä kaikessa ihanuudessaan
  • järvi ja sen tuomat tuoksut saatavilla kokoajan
  • tarpeilla käynti omaehtoista
  • omistajan kanssa vain olemista oli paljon
  • ihanat laituri hetket, jossa vaan oltiin ja ihmeteltiin olemista

Yhteenvetona sanoisin että erittäin virkistävää sekä itselle että koiralle. Alkuun ajattelin että se karkaa, menee liian kauas, käärme puree, ampiainen pistää, ja sitä ja tätä…..mutta joka päivä olin rauhallisempi. Mitään ei tapahtunut, nautin olostani ja niin teki myös Mini. Se oli kuitenkin hyvin kuulolla eikä ollut karkaamassa mihinkään. Teki omatoimireissujaan ja tutkimusmatkojaan, tosin koko ajan rohkeammin, mutta tuli aina iloisena jostain kun huutelin  🙂

Vakuutuin jälleen siitä, että mitä monimuotoisempaa ja lajityypillisempää koiran elämä on, sitä parempi on hyvinvointi!

Olen varma että tämä mökkireissu paransi suhdettamme. Let it be ! Älä stressaa mistään, anna olla, päästä irti. Nollaa itsesi.

Olisi ihanaa jos koira voisi aina elää näin lajityypillisesti. Loma-aikoina tämä on mahdollista ainakin pienen hetken, sekin on jo hienoa.

Tässä muutama kuva mökkeilystä. Kovin päiväunikeskeinen…..:-)

 

Telttaretkellä!

Snapseed

 

Taisto Terrieriä on onnistanut löytää tiensä perheeseen, jossa viihdytään luonnossa. Päiväretket asfaltin keskeltä metsään ja rannoille sujuvat helposti, mutta entä yöpyminen luonnossa?

Ei ole itsestään selvää, että koira viihtyy teltassa, laavussa, kanootissa tai vuokramökissä, aivan kuten kaikki ihmisetkään eivät viihdy. Koiraa voi pelottaa itse teltta, ulkopuoliset äänet, makuupussin kahina, voi olla kylmä, päivän patikointi tuntua nivelissä… tai paikka on vain liian vieras rutiiniin tottuneelle eläimelle. Tuoksuja on paljon, ne ovat erilaisia, kuin kotona, ihminen käyttäytyy eritavalla, kuin kotisohvalla.

Jos suunnittelet vieväsi koiran luontoon yöksi asetu tässäkin hetkeksi koiran asemaan. Koira on eläimenä sekä saalistaja, että saalis, teltan ulkopuolella metsässä saattaa tuoksua koiran nenään sekä riista, että saalistaja. Telttaan tulisi tutustua pienin askelin ja tehdä siitä yhtä kotoisa ja turvallinen paikka kuin kodista.

Kanna telttapussit koiran haisteltavaksi, anna koiran tutustua niihin rauhassa, kootkaa teltta yhdessä, ota koira mukaan puuhaan. Kun teltta on pystyssä ihmetelkää sitä yhdessä. Älä pakota tai nosta koiraa väkisin telttaan, mutta kun koira itse telttaan astuu kehu koiraa vuolaasti. Jos koirasi viihtyy rentona teltassa voitte nukkua siellä päiväunet tai syödä eväät. Muista, että pimeällä teltta ja sen ulkopuoliset äänet voivat yhä pelottaa koiraa.

Ennen pidempää eräretkeä olisi hyvä nukkua koiran kanssa teltassa edes yksi yö. Tutustuttamalla koira rauhassa telttaan takaa monta yhteistä hyvää retkeilyseikkailua, pelokas koira telttaretkellä on taakka kaikille, eikä eräily ole mielekästä kenellekkään.

Taisto Terrierin ensimmäinen telttayö luonnossa oli katastrofi. Olin, onneksi, totuttanut koiran huolellisesti telttaan ja rohkeana koirana Taisto Terrieri kotiutui nopeasti. Ensimmäisen oikean telttaretken teimme saaristoon leirintäalueelle. Uimme päivän, lekottelimme kuumilla kallioilla, ihailimme auringonlaskua, olin innoissani retkikoirastani ja seikkailusta.

Olin huolella valinnut telttapaikaksi hiukan syrjäisen poukaman meren äärellä, lähellä ei ollut muita telttoja, koska halusin koiran nukkuvan rauhassa, ilman muiden telttojen äänien vahtimista. Kävimme nukkumaan päivästä väsyneinä. Kunnes heräsin aamuyöllä Taisto Terrierin murinaan. Koira tuijotti teltan takaseinää, jonka takaa meni polku. Murina yltyi ja minäkin kuulin rapinan. Monen jalkaparia aiheuttaman rapinan juurakossa. Joukko ihmisiä kiersi telttaa ympäri kohti ovea.

Joku kompastui teltan naruun heilauttaen seinää. Raivokas haukku sai jalkaparit juoksemaan. Taisto Terrieri oli valmis käymään telttakankaan läpi vihollisen kimppuun ja sain todella tehdä töitä koiran rauhoittamiseen. Astuin ulos teltasta ja mitä näinkään. Joukon nuoria pelokkaina polulla. Ääni vavisten joku heistä kysyi mikä peto teltassa on. He olivat tylsyyksissään päättäneet lähteä pelottelemaan syrjässä olevan teltan väkeä, mutta kävikin toisin, terrierin kumiseva ääni pelotti heitä.

Sinällään ajattelematon pelotteluyritys oli koitua retkeilymme tuhoksi. Koko loppuyön Taisto Terrieri murisi pienintäkin teltan ulkopuolista ääntä. Nukuimme molemmat katkonaisen yön koiran vahtiessa ja minun miettiessä ratkaisua murinaan.

Aamun valjettua päätin vaihtaa leiripaikkaa saaren toiseen päähän. Nukkuisimme toisen yön teltassa, mutta eri ympäristössä. Meillä oli tuuria, eikä Taisto Terrieri alkanut pelätä telttaöitä. Niin olisi voinut käydä aremmalle koiralle.

Olemme tuon yön jälkeen nukkuneet monia hyviä öitä teltassa. Taisto Teririeri ei viihdy laavussa, joten suosimme teltan seiniä ja kattoa, en väkisin pakota koiraa nukkumaan turvattomaksi kokemassaan laavussa.

Jos yövymme leirintäalueella yritän edelleen valita telttapaikan hiukan syrjemmästä, ainakin niin, ettei telttamme ole yöllisten kulkureittien varrella, muttei myöskään nuorison kohteena.

Samaa totuttamisen periaatetta kannattaa noudattaa kaikessa uusien asioiden esittelyssä koiralle.

Inkkarikanoottiin, jonka vuokrasimme vasta ajettuamme rannalle, totuutin Taisto Terrierin makuualustan avulla. Tiesin ennalta, ettei mikään veteen liittyvä kulkuneuvo ole koiralle ongelma, joten lähinnä olin huolissani, ettei koira hyppää kesken matkaa uimaan.

Opetin siis koiralle, että makuulle-sana tarkoittaa makuualustan päällä makaamista. Kun asetin makuualustan kanootin pohjalle ja kehotin koiran käyvän makuulle Taisto Terrieri hyppäsi tyytyväisenä kanoottiin ja makoili alustan päällä. Turvallista, sujuvaa ja rentoa kaikille.

Ihania luontoseikkailuja koirille ja heidän ihmisille!

Mari

IMG_4945

Villiinny!

IMG_4935.JPG

 

Parhaillaan vietetään villiyrttikuukautta 2017. Koiran kanssa on mukava harrastaa myös keräilyä. Villiyrtit on mainio alkukesän keräilykohde. Samalla syntyy kosketuskontakti kasvillisuuteen ja luonnon mikrobeihin – sehän on oleellista vastustuskyvyllemme. Jos ajatukseni on tuoda lenkiltä kotiin vaikkapa villivihannesainekset, otan mukaan repun ja pieniä muovipusseja, joihin kokoan kuhunkin omaa lajiaan. Hyvä olkalaukku ajaisi saman asian. Samoja muovipusseja voi käyttää uudelleen ja uudelleen. Lisäksi minulla on pienet sakset ja hanskat, jos aion pimia nokkosia. Jos sattuu meheville apajille eikä ole varautunut, kakkapussiin mahtuu valtava määrä kasvinosia. Killen kanssa on hiukan haastavaa tehdä keräilyä, mutta olen ottanut mukaan herkkuja tai sen omia nappuloita, ja se etsii niitä juuri sopivan ajan, että ehdin hiukkasen poimia. Tavoitteenamme on toki, että se oppii ottamaan rennosti poiminnan ajan.

Jos vihanneksia ei ehdi heti käsitellä kotona ne voi jättää jääkaappiin suljettuun muovipussiin. Itse ripottelen tällöin niiden päälle aina hiukan vesipisaroita, jotta ne eivät nahistu. Ideaali on kuitenkin, että saa yrtit käsiteltyä mahdollisimman pian. Peruskäsittely yrteille on huuhtelu, ja huonojen osien ja vahingossa mukaan tulleiden vaikkapa heinä korsien poisto. Kasveista valutetaan vesi ja sen jälkeen ne levitellään kuivaamaan. Itse teen usein nokkosesta, voikukasta ja vuohenputkesta myös kevyesti ryöppäämällä muhennosta. Ryöpättynä ne on myös helppo pakastaa ja käyttää talven mittaan.

Jokamiehenoikeudet koskevat luonnonkasvien keruuta. Kasveja ei revitä juurineen ja eikä kasvustoja tietenkään poimita olemattomiin. Itse vältän kokonaan sellaisia kasveja kuin vaikkapa kalllioimarre. Niitä käytetään paljon villliyrttiresepteissä ja ne ovatkin hyviä, mutta riskinä on kasvien häviäminen kasvupaikoiltaan. Itse kerään puuvartisten kasvien osia vain omalta pihalta. Maanomistajan luvalla niitäkin voi poimia maltilla. Voi kuitekin miettiä haluaako mustikan kukkana vai kypsänä marjana.

Minulla on tietyt luonnonkasvit, joita ainakin pyrin keräämään vuosittain:

Alkukesän salaateiksi ja leivän päällysteeksi:
maitohorsma, koivunlehti, voikukka, piharatamo, vuohenputki, siankärsämön lehdet, voikukan kukat.
Viherjauheeksi kuivattuna: vuohenputki, nokkonen, voikukka, piharatamo
Teeksi (lehdet tai kukat kokonaisina kuivattuna) edellä mainittujen lisäksi koivunlehti, mustikanlehti (omasta pihasta) ja vadelman sekä mansikanlehti, apiloiden kukinnot.
Flunssa- ja kuukautiskipulääkkeeksi: mesiangervon ja siankärsämön kukintoja.
Haavoihin: piharatamoa kuivattuna jauheena.

Luonnosta löytyy toki paljon paljon muutakin ja myös käsittelytapoja on lukemattomia villiyrttigurmeesta fermentoituun vadelmateehen. Mutta jo nokkosella ja voikukalla pääsee jo tosi pitkälle! Ne ovatkin aloittelijoille kaikkein helpommat ja myös palkitsevimmat, koska ne antavat paljon satoa ja ovat maukkaita!

Kun alkaa katsella ympärilleen sillä silmällä, että ympäröivä luonto on kuin valtava herkkukasvimaa, alkaa tietenkin miettiä myös koiran vaikutusta ympäristöön. Pelkkä virtsa jo rehevöittää, eikä koirankakkojen keskeltä ole kiva poimia. Luonnollisesti kakat tulee tietysti poimia luonnosta – ei siksi, etteivät ne maatuisi, vaan siksi, että ne todella rehevöittävät ja tietenkin levittävät mm loisia. Virtsalle ei kuitenkaan mahda mitään. Jonkinlaisena kiusallisena kompromissina tähtään itse siihen, että enimmät koiranpissat päätyisivät alueille, jotka ovat jo valmiiksi aika kuormittuneita ja rakon tyhjetessä tähtään herkemmille alueille. Villivihannekset tulee tietenkin muutenkin poimia paikoista, joissa on mahdollisimman puhdasta.

Itse koen että kasvien poimiminen ruuaksi alkaa muuttaa ajattelutapojamme ja haluamme suojella kasvien monimuotoisia elinympäristöjä. Luonnonkasvien keruulla on paljon hyviä vaikutuksia!

Eipä siis muuta kuin kiehtovia keruita koirakaverin kanssa ja herkullisia ruokahetkiä!

Reetta

P.S. koirallekin voi maistua mm nokkosjauhe!