Ihanat, rakkaat tassusi

Miten koskettavat ja kauniit ovatkaan koiran tassut.

Ne ovat myös varsin monimutkaiset.

Tassut koimg_0569ostuvat  lukemattomista pienistä luista, jänteistä ja nivelsiteistä. Siksi ne ovat hämmästyttävän liikkuvat.

Olemme Killen kanssa saaneet myös tuta, miten herkät jalan luut ovat. Killellä oli sesamoidin, pikkiriikkisen varvasluun rasitusmurtuma. Se parani onneksi itsekseen levolla.

Anturat ovat oma juttunsa. Ne ovat eräänlainen suojapinta koiran painon ja liikkeen ja koiran kulkeman alustan välillä. Anturoissa sijaitsee hikirauhasia, siksi tassut joskus tuoksuvat voimakkaalle.

Voin kuvitella, että villien koiraeläinten anturat ovat toisaalta koetuksella mutta toisaalta vaikkapa metsässä juoksevan suden anturoiden voisi kuvitella olevan paremmassa kunnossa kuin jäisellä tai kuumalla asfaltilla tai kuumalla hiekalla kävelevien koirien anturoiden? Sora, suolaus ja kaikki muu lika vaikuttaa koiran anturoiden kuntoon. Ja tietysti myös pakkanen.

Jos anturassa on halkeamia tai muita vaurioita tai se ohenee, koiralle aiheutuu kipua ja pian myös  lihaksisto jännittyy ontuessa. Itse yritän tutkia ja rasvata tassuja säännöllisesti myös kesällä.

Tassurasvan laittaminen on muuten ihana hellimisjuttu. Meille asia on ollut erityisen iso, koska Kille ei antanut alkuun  koskea juuri lainkaan tassuihinsa. Rasvaa laitettaessa Kille koettaa aina nuolla sitä, mutta jättää tassut samantien rauhaan, kun rasvan laittaminen loppuu. Jokainen tietysti tuntee oman koiransa, eikä tarkoitus ole, että rasva saa aikaan tassujen nuolemista.

Suosittelisin laadukasta tassurasvaa. Se voi olla arvokkampaa mutta rasvaa tarvitsee loppujen lopuksi melko vähän. Usein hyvässä tassurasvassa on mukana mehiläisvahaa. Voiteen voi tehdä itsekin. Minulla itselläni on mehiläisiä, joten käytän omaa mehiläisvahaa.

IMG_3270.JPG
Kennoista kuorittu vaha laitetaan sulamaan rypsiöljyn joukkoon.

Vahaa saa ostaa valmiina, tai sitä voi ostaa mehiläistarhaajalta. Itse käytän voiteeseen kennojen päältä kuoritun, hyvin valkoisen vahan. Tummempaa ja roskaista vahaakin voi sulattelemalla puhdistaa.

Jos käytät suoraan kehistä otettua vahaa, huuhtele hunaja pois ja anna vahan kuivua ennen sulattamista. (Kuorittua vahaa voi säilyttää vain hunajaisena tai sulatettuna. Muussa muodossa se alkaa helposti homehtua.)

Jos käytät valmiiksi sulatettua vahaa, valmistus on helppoa. Mittaat öljyn, vaikkapa rypsiöljyn valmiiksi vesihauteeseen ja lisäät vahan siihen hiljalleen sulamaan. Kun vaha on kokonaan sulanut kaadat öljyn purnukkaan ja annat jäähtyä ja kovettua. Tassuvaha on valmis käytettäväksi.

Pehmeän voiteen mittasuhde on keskimäärin tämä: 8 dl öljyä ja 100 g vahaa. Sitä muuntelemalla saa hyvin paksua tai hyvin juoksevaa vahaa.

Tämä voide suojaa myös koiranulkoiluttajan käsiä!

IMG_3273.JPG
Rypsiöljystä ja käsittelemättömästä vahasta tehty voide on näin keltaista.

Suurpiirteisenä usein vain lorautan sopivalta tuntuvan määrän öljyä vahan joukkoon ja katson millaista voidetta tällä kertaa tulee. Teen pieniä voidemääriä kerrallaan, ettei  kallisarvoista voidetta mene hukkaan.

Halutessaan voi valmistaa ensin vaikkapa kehäkukkaöljyä ja sulattaa mehiläisvahan siihen. Esimerkiksi Henriette Kressin kirjoissa neuvotaan erilaisten voiteiden, hauteiden ja uutteiden tekoa. Kivoja kirjoja, muuten! Jos oikein innostuu, voi tehdä myös haavojen ja hiertymien hoitoon sopivaa pihkasalvaa.

Kannattaa hankkia luomu-rypsiöljyä ja luonnonmukaisen, luomumehiläisihoitoyksikön vahaa. Synteettiset torjunta-aineet kerääntyvät erityisesti vahaan. Mitä enemmän pesiin kertyy haitallisia aineita ympäristöstä, sitä alttiimpia mehiläiset ovat muun muassa sairauksille.  Lisäksi: syömällä luomuruokaa itsekin voi yllättäen vaikuttaa tarhamehiläisten ja uhanalaisten luonnonvaraisten mehiläisten elinoloihin. Näin myös tulevaisuuden rakkaat tassut pysyvät kunnossa kelillä kuin kelillä!

Lapsiperheille ikioman tassuvoiteen tekeminen on hauska puuha. Siinä tulevat samalla kertaa tutuksi mehiläisten maailma ja toisaalta lapsi pääsee hoivaamaan koiraa mukavalla tavalla. Mehiläisvaha on myös oivaa muovailuvahaa!  Vinkkaan koiraperheille tällä kertaa omaa tietokirjaani mehiläisistä!

P.S. Mehiläisvahalle kannattaa käyttää omia astioita, eikä sitä voi kaataa lavuaariin tai WC-pyttyyn, sillä jähmettyessään se kovettuu ja tarttuu putkistojen reunoihin kiinni.

 

 

 

 

 

 

 

Raaka Runeberg?

img_3196

No niin, ryhdyin hifistelemään runebergin päivän kunniaksi. Päätin tehdä koiran runebergin tortun! Onnistuinkohan? Kille saa päättää.

img_3211

 

Ajatukseni oli laittaa muottiin taikinaksi possun kieltä ja ”hilloksi” maksaa. Ruusunmarjahillo tai vaikka vattuhillo toimisi ihan yhtä hyvin, jos koira pitää marjoista.  Joskaan en muistanut, että tuoreena kieli ei olekaan ihan niin vaaleaa kuin keitettynä, joten maksan ja kielen ero ei ole ihan niin näkyvä kuin kuvittelin

Pilkoin sitkeän kielen saksilla pieniksi paloiksi ja sekoitin joukkoon vähän öljyä ja nokkosjauhetta – ajatuksena kun oli, että nämä ”tortut” olisivat terveellisiä ja vähemmän rasvaisia-. Käytin kakkuvuokaa, jossa on pieniä muotteja, idea on tehdä vain herkkupaloja.

Kolot maksaa varten:

img_3213

Maksat lisätty ja vielä loppusilaukseksi (tämän kerran) tonnikalapasteijaa, josta Kille sekoaa:

img_3215

Annan näitä herkkuja koiralle raakana ja  pakastettuna  ja Kille saa etsiä niitä asunnosta. Jäisten herkkujen etsiminen vaatii kuonoa ja monesti yhdenkin pakastetun ”muffinin” etsimisessä jo tulee tarpeeksi virikettä. Ja makuhan on myös virike.

koiran runebergintorttujen tekemiseen meni sellainen vartin verran, kun kokosin kaikki tarvikkeet ja lopuksi tiskasin. Hitain vaihe oli kielen paloittelu. Jäätyminen vie tietenkin aikansa myös.

Tässä jäätynyt raakaruuneperi 🙂

img_3230

Kille nauttii etsimisestä: (Sorry pimeys)

 

Ainakin Killen mielestä raakaruuneperit olivat hurjan ihania etsittäviä ja maukkaita!

Helppo tapa saada jäisiä raakamakupaloja on täyttää muotit jauhelihalla tai vaikka pelkällä jauhetulla maksalla.

Hygieniasta vielä.  Kille syö raakaa niin vähän, että ostan aineksia yleensä läheisestä lihakaupasta, siis ihmisille tarkoitettuja luita, sisäelimiä ja kanansiipiä. Ihan varmasti kuitenkin koirillekin tarkoitettu nykyraakaruoka on laadukasta.  Tarkkana kannattaa silti olla.

Kun käsittelen raakaa lihaa koiraa varten, minulla on aina sama veitsi ja leikkuulauta. Pesen kädet ja astiat huolellisesti käsittelyn jälkeen, samoin pöytäpinnat. Jotkut käyttävät käsittelyssä jopa hanskoja. Tuoreen lihan kanssa on tärkeää myös huolehtia, ettei ettei kylmäketju katkea! Pakasteidenkaan ei saisi antaa sulaa eli kylmäkassissa kotiin.

No mutta, vielä piti vinkata koiraperheille kivaa kirjaa, jolla pääsee kivasti Runebergin päivän 5.2. tunnelmaan:  http://maurikunnas.net/teokset/kuvakirjat/koiramaen-martta-ja-ruuneperi/

Mukavaa kansallisrunoilijan päivää!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pallo, joka tuoksuu lampaalle

snapseed

Taisto Terrieri rakastaa leluja! Meillä on iso pärekori täynnä leluja, joilla leikitään usein ja sitten on leluja, jotka koira suolistaa heti.

Olen oppinut tuntemaan koirani ja tiedän mikä lelu kiinnostaa ja millä ei leikitä. Lelussa pitää olla ääni ja materiaalin joko pehmeää kangasta tai kumia. Lelu ei saa olla liian iso, vaan terrierin suuhun sopiva. Mielellään sellainen, jonka voi retuuttaa ja ravistaa ’kuoliaaksi’. Myös minun tekemät lelut ovat suosittuja. Ehkä, koska käsistäni jää tuoksu leluun?

Koska Taisto on terrieri lelut osaltaan auttavat koiraa olemaan suuri saalistaja. Toisinaan kävelemme yhdessä läheiseen eläinkauppaan ja ostan vinkulelun, jonka ääni vihloo korvia. Taisto saa vinguttaa lelua suussaan koko matkan kotiin. Usein lelu on rikki jo ennen kotia, mikä ei haittaa meistä kumpaakaan. Tosin soisin lelun päätyvän kierrätykseen roskiksen sijasta.

Suurin osa leluista tulee oletettavasti kaukaa Aasiasta ja jos ihmisten vaatteiden eettisyyden pystyy ehkä jotenkin tarkistamaan koirien lelujen kohdalla se ei ole helppoa. Kuten ei myöskään sen tarkastaminen mitä lelu oikeasti sisältää.

Koirat tarttuvat leluihin suullaan ja epäilen, että lelun pinnalla olevat kemikaalit ja muut töhnät kulkeutuvat helposti koiran elimistöön tätä kautta. Koiralle on aivan sama onko lelu minkä värinen, mutta minä tutkin huolestuneena lelua ja mietin mitä kemikaaleja se sisältää. Erityisen huolissani olen fleecestä lelujen materiaalina. Olen varma, että fleecen pienet muovipalat kulkeutuvat koiran mahaan ja keuhkoihin koiran leikkiessä fleecestä tehdyllä lelulla. Olen yrittänyt etsiä tutkimuksia ja lisätietoa aiheesta, mutta koirien lelujen osalta tutkimuksia on vaikea löytää.

Viime keväänä huomasin, että koirakouluissa on leluntekokurssien kokoinen aukko! Miten helppoa ja mukavaa olisi, jos ihmiset oppisivat itse tekemään koirille lelut kierrättäen! Netissä surffaten, materiaaleja tutkien kehittelin ja kokeilin ja testasin leluja. Olen jo ohjannut muutamia leluntekokursseja, lisää on tulossa.

Mitä jos tekisit jouluksi koiralle itse uuden lelun? Lampaalta (ja sinulta) tuoksuva pallo on taatusti mieluinen lahja! Materiaalit ovat osin kierrätettyjä, villa voi olla kotimaista ja aikaa menee vain hetki. Lisäksi villan tuntu käsissä rentouttaa.

Tarvikkeet:

Pallon sisusta. Voit kerätä esim. parittomat  sukat hyötykäyttöön tai leikata vanhasta T-paidasta suikaleita ja keriä ne palloksi

Lampaan villaa. Lampurilta tai askartelukaupasta. Suosi luonnonvärejä, näin vältät turhia värjäysaineen jäämiä lelussa.

Mäntysuopaa

Pesuvati tai ämpäri

Sukkahousut

Pyykinpesukone

Teko:

Pyörittele sukista tai kankaasta pallon sisus. Riivi villasta ohutta harsoa ja asettele sitä pallon päälle. Kostuta kädet lämpimässä vedessä, saippuoi kädet ja pyörittele kevyesti villa pallon päälle. Lisää uusi kerros ja toista. Tee näin, kunnes villaa on reilusti pallon päällä, eikä sisus enää pilkota mistään. Veden tulee olla lämmintä, muttei kuumaa, jotta huopuminen on nopeampaa. Kun villa on takertunut kiinni voit työstää palloa isommin liikkein, pyörittele saippuakäsin palloa ja tunne villan tuoksu!  Kun pallo on valmis laita se sukkahousuihin, solmi housut niin, että pallo pysyy sisällä ja pese sukkahousupallot pesukoneessa mahdollisimman kuumalla ohjelmalla. Näin villa huopuu tiiviiksi, koira ei saa palloa rikki ja mäntysuopa peseytyy pois.

Kuivata pallo ja anna koirallesi leikkiin.

Huomioithan pallon koon koiralle sopivaksi ja tarkkaile pallon kuntoa ja koirasi leikkiä!

Mari