Mitä olen oppinut koirilta

Usein me ihmiset keskitymme siihen, mitä koiran tulisi osata tai käyttäytyä. Maailma on pullollaan oppaita, kirjoja ja videoita koiran kouluttamisesta, mutta käännetään välillä katse toiseen suuntaan, siihen, mitä koira opettaa.

Elämä on seikkailu

Jokainen ulkoilu on mahdollisuus Suureen Seikkailuun. Lähes säässä kuin säässä lähikadut muuttuvat tuoksubasaariksi, keppi parhaaksi aarteeksi ikinä ja joutomaa on metsästäjän valtakuntaa. Taisto Terrierin häntä heiluu vimmatusti aina, kun astumme mihin tahansa kulkuneuvoon. Metro! Ratikka! Auto! Niin mahtavaa! Mennään jonnekin! Kun kohdataan jotain lievästi epämiellyttävää se ravistellaan pois ja matka jatkuu taas kohti uutta.

Venyttely

Kunpa itsekin venyttelisi aina yhtä huolella ylös noustessa ja kylkeä kääntäessä!

Innostus toisesta

Se riemu, jolla koira ottaa vastaan aina, kun astuu ovesta sisään karkottaa murheet ja huolet samoin tein. Koiralla on aina aikaa olla juuri minun kanssa, juuri minä osaan leikkiä parhaiten tai rapsuttaa oikeista kohdista.

Huumori

Koiran kanssa leikkiminen on parasta! Yhteiset piiloleikit, juoksentelu ja puuha piristää päivää, saa ajatukset nykyhetkeen ja murheet kaikkoamaan.

Avun pyytäminen

Koskaan en ole ollut niin hukassa, kun kipeän koiran kanssa apua etsien. Se, että tukijoukkoja löytyy, kun itse on mahataudissa ja koira kaipaa ulkoiluttajaa tai koiraa ei voi jättää yksin työpäivän ajaksi, on todella tärkeää. Lisäksi olen ymmärtänyt ammattilaisten merkityksen. Pätevä kouluttaja, eläinlääkäri, koirahieroja on kultaa arvokkaampi yhteiselon pelastaja.

Kärsivällisyys

Kouluttamisen ajoittaiset haasteet, koiran öiset pyynnöt ulos, huoli koirasta. Kaikki lisäävät omaa kärsivällisyyttä ja näkemään maailman toisin.

Lisäksi olen oppinut lukemaan ympäristöä uudella tapaa. Uudessa paikassa ensimmäisenä silmä etsii kylttiä koiran läsnäolon puolesta, kävelyllä omaa koiraa pelottavat asiat, kuten isokokoiset miehet, oudon näköiset kitaralaukut, skeittilaudat erottuvat heti ympäristöstä. Sivujuonteena olen oppinut tunnistamaan ja valmistamaan sisäelimistä koiralle ruokaa, reppuun pakkautuu ensimmäisenä kakkapussit ja vesipullo.

Luopuminen

Tuskallisinta on ollut oppia luopumaan. Tekemään päätöksiä toisen elämästä, ymmärtää elämän rajallisuus. Juurikin siksi tänäänkin on hyvä päivä. Nautitaan siitä yhdessä koirien kera.

 

Koiran bullet journal

Löysin Bullet Journalin viime vuonna etsiessäni apua arjen hallintaan. Aluksi systeemi tuntui hankalalle, aikaa vievälle ja piirtämistäkin olisi pitänyt osata, mutta jokin kalenterissa silti kiehtoi. Kun luin Ryder Carrollin, idean kehittäjän, kirjan tajusin, että juuri tätä olin etsinyt. Tämä kalenterit ja muistilaput yhdistävä metodi tulisi pelastamaan arkeni ja jäsentämään elämäni uudella tavalla. Nyt olen melkein vuoden kokeillut erilaisia omia tapoja rakentaa kalenteria ja olen löytänyt ne juuri meidän perheelle sopivat.

Sen lisäksi, että kalenteri jäsentää ihmisten elon myös koira ja muut lemmikit hyötyvät metodista. Aiemmin minulla oli paljon luuloja siitä, miten Taisto Terrieri voi ja toimii, nyt tiedän faktat.

Merkitsen joka ilta koiran omalle kalenteriaukeamalle jonkin avainsanan koiran päivästä ja kirjaan ylös koiran mielialan. Näin huomaan helposti onko koiran elossa kaikki kunnossa ja jos ei ole niin pystyn helpommin etsimään syitä ja seurauksia.

Esimerkiksi seuraan koiran levon tarvetta. Kirjaan kalenteriin pidemmät ulkoilut, vapaana olot ja arjesta poikkeavat tapahtumat.  Taisto Terrieri on aina ollut hyvinkin herkkävatsainen ja kalenterin avulla selvittelin pitkin talvea koiran vatsavaivojen syitä. Kirjasin ylös ruokailut, ruuan laadun, jopa kellonajat, mutta vatsavaivojen syy ei auennut.  Lopulta keksin vatsan herkistyvän usein, jos tylsät, joutilaat illat olivat vähissä ja varsinkin, jos minä olin stressaantunut. Kun ihminen vähensi omaa stressiä ja hengitteli koirakin voi paremmin.

Samoin jäljitin helposti keväällä koiran selkävaivojen syyt. Erään uintiretken jälkeen koiran mielialakalenteri vaihtoi äkisti väriä ja hoksasin koiran liukastelleen rantakivillä selän jumiin. Olisin toki huomannut koiran käytöksen ja liikkumisen muutoksen ilman kalenterikin, mutta kalenterista näin heti, koska muutos tapahtui ja mitä olimme juuri niinä päivinä puuhanneet. Näin oli helppo kertoa koirahierojalle epäilyt selkäjumista ja selkä saatiin hoidettua kuntoon nopeasti.

Bullet Journal on ehdottomasti myös oiva tapa suunnitella koiran koulutusta ja pitää treenipäiväkirjaa, mutta yhtälailla on tärkeää havannoida koiran arkea, huomata siinä muutokset ja korjata tarvittaessa suuntaa ja hakea apua.

Jos itse tekniikka tuntuu haastavalta voi samat asiat merkitä ihan tavallisen kalenterin sivuille. Joka ilta jokin avainsana koiran elämästä ja koiran mieliala symbolilla, värillä tai sanoin. Juuri niin, kuin itselle tuntuu hyvälle.

Esimerkiksi pennulle voisi pitää sosiaalistamiskalenteria, merkitä siis ylös mitä koiran kanssa on puuhattu ja miten koira on seikkailuihin suhtautunut. Remmiräyhän kanssa kalenteriin kannattaa merkitä räyhälenkit (niitä saattaa olla paljon vähemmän, kuin itse luulee), aralle voi tehdä rohkaistumiskalenterin ja ihan jokainen koira hyötyy hyvinvoinnin ylös kirjaamisesta. Siinä vaiheessa, kun eläinlääkäri kysyy miten ja milloin koiran vaivat alkoivat on niin helppoa kaivaa kalenteri esiin ja näyttää missä kohtaa muutos tapahtui.

IMG_5812
Terrierin elokuu. Kalenterissa on jokaiselle päivälle jokin avainsana, kuten rokotukset, uintiretki, puistoleikit. Jäätelötikussa jokainen raita on yksi kuun päivä. Eri värit kertovat koiran mielialasta. Väsymykselle ja iloisuudelle on omat värit, samoin huonotuulisuudelle tai riehakkuudelle.

Apua, koirani viihtyy!

Hevosista ja koirista kertovaan lastenkirjasarjaani liitettiin eräässä kirjoituksessa sana ”viihtyminen”. Kirjoittaja oli kivasti kokenut, että kannan huolta eläinten viihtymisestä. ”Mitähän eläinihmiset tästäkin ajattelevat!”, eräs ystäväni tokaisi.

Asia jäi mietityttämään minua pitkäksi aikaa. On totta, että vaikkapa koirien viihtymisestä puhutaan äärimmäisen vähän. Sen sijaan voidaan ajatella, että koira tekee kodista viihtyisän tai koiran tai hevosen tehtävä on ”viihdyttää” ihmistä tarjoamalla esimerkiksi hauskan harrastuksen. Ehkä eläinten viihtymisestä huolissaan olevaa suorastaan moititaan eläinten inhimillistämisestä?

Mitä se viihtyminen oikeastaan onkaan?

Ihmiselle se varmasti tarkoittaa vaikkapa sitä, että henkiset ja fyysiset tarpeet ovat tyydyttyneet, on mahdollisuus rentoutua ja kokea olonsa turvalliseksi. Tunne siitä, että ympärillä on läheisiä ihmisiä, perhe tai ystäviä on myös oleellinen osa ihmisen tyytyväisyyden tunteen syntyä. Viihtyisyyttä kehkeytyy myös siitä, että virkistävien ja elähdyttävien asioiden ja toisaalta levon määrä on sopiva. Sairastaminen vähentää viihtymistä. Tietyissä tiloissa viihtymisessä on myös omia lainalaisuuksiaan. Harva viihtyy paikassa, jossa on liiallisesti likaa tai katosta tippuu tappajahämähäkkejä tai komeronovien takana on tutkimattomia tummia käytäviä, joista voi ryömiä ties mitä.  Erittäin ahdas tila on usealle ihmiselle epämukava, samoin kuin täysin avoin.

Voiko eläin kokea viihtyvänsä jossain? Vaikkei se määrittele itse olotilaansa viihtymiseksi se kenties tuntee turvallisuuden ja rentouden tunteita ja on ikäänkuin ”hyvällä päällä”.  Tunsin kerran hevosen joka eli suurella laitumella, mutta jota lauman muut jäsenet kyyräsivät. Tämä hevonen ei viihtynyt omassa elinympäristössään. Suuri laidun on erittäin hyvä asia, mutta laumassa esiintyvä väkivalta ei.  Tilanne suretti minua erityisesti, koska tämä vanha humma siirrettiin uuteen laumaan parhaan ystävänsä luota tallilta, jossa ne tarhasivat yhdessä. Uskon että se suri  menetettyä ystävää.  Hevonen oli loppuelämänsä hyvin alakuloinen.

On hyvä jos hevonen kokee koko talliympäristön turvalliseksi. Se kaipaa tyydyttävää puuhaa:  ruuan etsimistä, leikkimistä, sosiaalista ”hengaamista”.  Siis virikkeellistä uteliaisuuden ja oppimisen tarpeen tyydyttävää elämää yksin tarhassa seisomisen ja kolme kertaa päivässä tipahtava heinäkasan sijaan. Viihtyäkseen se tarvitsee tarpeeksi tilaa, jotta voi liikkua vain liikkumisen ilosta ja leväten oman lauman kera vuorokausirytminsä mukaisesti. Tietenkin se haluaisi päättää itse milloin syödä ja tietysti aterioida yhdessä kaverin kanssa. Hevonen kaipaa hyviä ihmissuhteita ja hyviä suhteita lajikumppaneihin ja paljon läheisyyden kokemuksia. Turvallisuuden tunne syntyy sillekin rutiineista ja sopivista paloista uutta ja kiinnostavaa. Viihtyvä hevonen on utelias, iloinen ja omanarvontuntoinen ja aina valmis kokeilemaan uutta, koska se luottaa itseensä.

Entä koira sitten? Eikö sen tehtävä ole maata lattialla ja odottaa, että se viedään tarpeille, olla mahdollisimman helppo ja kiltti ja tietenkin läsnä aina kun ihminen kaipaa sen läheisyyttä tai halua ottaa koiraselfien? Vai onko koira parempi kilpakumppani ja lenkkikaveri, jos sen viihtymiseen kiinnitetään huomiota? Ilman muuta! Aivan samat asiat; turvallisuus, läheisyys, hyvä suhde ihmiseen, virikkeellisyys ja koiran lajinmukaisia tarpeita huomioivat kodin elementit tekevät koiran elämästä onnellisen ja asuinpaikasta viihtyisän. Ja harrastuspaikallakin saa viihtyä!

Mikä tekee sinun koirasi elämästä viihtyisää?

Kyselee Reetta

IMG_4151
Pikku ötökkä pitkän ( ja repimisrikkaan) päivän jälkeen ikiomassa pedissä.

 

Killen viihtymistä edesauttavat muun muassa:

*Iso itse tehty sänky, jossa on erilaisia peittoja ja vaatekappaleita, joista Kille iltaisin muotoilee huolella tulevan yön nukkumapaikan.

*Oma luola, kangashäkki, jossa Kille kotona nukkuu joko päällä tai sisällä omien tarpeidensa mukaan.  Kangashäkin päältä (päälle on viritetty levy) Kille katselee myös ulos ikkunasta ja tosinaan haistelee ikkunasta sisään virtaavaa ilmaa.

*Pääsy sänkyyn ja sohville, sillä selkeästi Killellä on tarve nukkua lattiatasoa korkeammalla.

*Konfliktiton elämä: turvallisuuden tunne, joka syntyy muun muassa siitä, että Kille voi luottaa ihmisiin: koskaan sille ei suututa tai sitä komenneta. Arvaamattomuus ja väkivalta on onnellisuuden pahin vihollinen.

*Kille kokee olevansa kotona turvassa myös yksin ollessaan.

* Hyvä ihmissuhde.

* Mahdollisuus tehdä valintoja itseään koskevissa asioissa.

*Suuri määrä virikkeellistä ruuan etsintää.

*Asuinpaikkamme lähiympäristön monipuolinen kartoittaminen jatkuvasti toistuvan tylsän lenkin sijaan.

*Mahdollisimman vähän stressaavia ja pelottavia asioita arjessa.

*Sopiva määrä monipuolista liikuntaa ja uuden tutkimista.

*Mahdollisuus palautua nukkumalla ilman jatkuvaa häiriötä.

 

Lähiluonto on koiran stressinpoistaja

Vaeltaminen upeissa luontokohteissa Killen kanssa on minulle vielä haave. Retki johonkin kansallispuistoon siintelee mielessä ehkä ensi-syksynä.

Koiran monipuolinen ”seikkailuliikunta” taikka lajinmukainen ”elämysliikunta” taikka virikeellinen liikunta ja hyvä kunto on kuitenkin keskeinen osa koiran stressinsietokyvyn kasvattamisessa ja stressistä palautumisessa.  Tutkimukset viittaavat siihen, että mitä monipuolisemmin ja runsaammin koira liikkuu, sitä vähemmän koiralla on ei-toivottua ongelmakäytöstä.  Liikunta korjaa jopa puutteellisesta sosiaalistumisesta johtuvia ongelmia. Näin laadukkaan ja lajinomaisen liikunnan tulisi olla osa koiran päivittäistä arkea.

Itse pyrin ajattelemaan koiran liikkumista aina viikko kerrallaan. Jos olen ymmärtänyt oikein, koiran elämän tulisi säännöllisesti sisältää seuraavanlaista liikuntaa:

Omaehtoista vapaana liikkumista. 

Täysillä juoksemista. 

Leppoisaa, rentoa ravaamista.

Monipuolisessa maastossa, kuten metsässä liikkumista pitkällä liinalla.

Ulkoilun määrä tulisi olla päivittäin 3-4 tuntia.

Ulkoilussa tulisi olla sekä rutiinia, että uuden tutkimista koiran ehdoilla.

Sosiaalista liikuntaa lajikumppanin kanssa.

Jotakin koiran lajinmukaista suosikkitoimintaa, vaikkapa ojanreunan kaivamista.

Lenkkeihin voi vielä lisätä virikkeellisyyttä ruuan etsinnän muodossa.

Liikunnan vastapainoksi tulee pitää palautumisen mahdollistavia lepopäiviä.

Liikunnan laatua parantaa selän puoliväliin ulottuva Y-valjas ja mielellään myös joustopala äkillistä nykäisyä pehmittämässä. 

Aikamoinen paketti!

Loppujen lopuksi tämä on ollut meille yllättävän helppo toteuttaa. Lisäksi monipuoliseen liikkumiseen rutinoituu helposti, eikä tylsä lenkki suoraa kävelytien reunaa seuraten enää innosta. Koiran kanssa moni muu arjen asia helpottuu kun liikunta on oikenalaista ja riittävää. Samalla saan itse aivan riittävän annoksen arkiliikuntaa!

Asumme Raisiossa, joka on maalaismainen pikkukaupunki. Pyrin siihen, että jokaisena päivänä käymme ainakin kerran metsässä.  Raisio on erittäin metsäinen kaupunki!  Täällä sattuu olemaan myös paljon metsälampia, joissa kahlailu ja uiminen on Killelle tosi mieluisaa.

Vaikka jo metsäpolulla kulkeminen on tosi hyvää fysioterapiaa, me myös poikkeamme säännöllisesti polulta. Kiipeämme ylös ja alas vaikeampiakin paikkoja. Tätä kutsun ”päivän poluttomaksi”. Poluttomasti voi kulkea myös puistoissa ja joutomailla ja asuinalueillakin.

Lisäksi pyrin ajattelemaan lenkkejä seuraavasti: Hyvä peruslenkki sisältää erilaisia paikkoja rakennetusta ympäristöstä metsään, ostoskeskuksesta rannalle.  Jotta en fakkiutuisi samoihin lenkkeihin, pyrin joka päivä lähtemään kotipihalta eri suuntiin.

Vapaana voimme olla vain aidatulla alueella. Joka päivä ainakin yksi lenkki suuntautuu niin, että matkan varrella on koirapuisto, jossa voi juoksennella vapaana. Killelle spurtit ovat todella tärkeitä. Koirapuisto on kuitenkin sen verran kiihdyttävä paikka, kaikkine hajuineen, että aina tuo päivittäinen käynti ei sovi vaikka Kille on siis  useimmiten puistossa yksin.  Olen miettinyt muutaman kerran, josko laittaisin jonkun ison aidatun omakotipihan omistajan postilaatikkoon lapun: Saisiko koirani tulla juoksentelemaan pihaanne korvausta vastaan?  Vielä en ole tätä toteuttanut.

Muutaman kerran viikossa on tärkeää löytää uusi paikka, jota tutkia. Se voi olla aivan pienikin alue. Ja kun vaihtelee lenkkien suuntaa muuttuu tuttukin paikka kiinnostavaksi tauon jälkeen. Joskus uuden tutkiminen on helppoa: uuden kadunpätkän bussipysäkille tai jonkin julkisen rakennuksen rappujen eteen pysähtyminen hajuja tutkimaan voi olla koiralle tosi mieluisaa. Toisinaan uusi paikka voi olla vaikka kokonainen teollisuusalue. (vanhat tehdasalueet ovat mahtavia paikkoja!)

Kerran pari viikossa teemme autolla retken jonnekin. Joskus paikka on tuttu, joskus uusi. Se voi olla kaupunki, ranta tai metsä.

Pari päivää leppuuttelemme, että voin varmistua siitä, että koira saa riittävästi lepoa ja lihaskuntokin kasvaa levossa, eikö se niin ole?

Oman paikkakunnan lähiluonto on meille todella lukemattomien seikkailujen lähde: on metsälampia, korkea muinaisvuori, jossa aikanaan ovat palaneet varoitustulet, on kulttuurimaisemaa ja erämaisempaa aluetta, vanhoja peltoja, merenrantaa, jokia, puroja, luontopolkuja, urbaania betoniviidakkoa ja viehättäviä omakotialueita.

Seikkailulenkkeily on myös minulle todella palkitsevaa, sillä kuvittelisin sen tyydyttävän meidän ihmistenkin lajinmukaisia tarpeita luonnossa tutkien ja tarkkaillen liikkumiseesta. Meissä ja koirissa on paljon samaa!

IMG_9844

 

 

 

 

 

 

 

 

Lempeys avuksi harjoitteluun

Käyn itse säännöllisesti joogassa, sekä jonkin verran ohjatussa meditaatiossa, olen tehnyt hengitysharjoituksia yms. kehon ja mielen tasapainoon liittyviä harjoituksia. Nämä kaikki soveltuvat erinomaisesti koiran kanssa tekemiseen ja elämiseen. Nämä harrastukset rentouttavat omistajaa ja sillä on suora vaikutus koiraan.

fullsizerender-11
Mini harjoittelee joogamatolla olemista ❤

Pieni hetki avuksi sinulle ja koirallesi, ennen ja jälkeen opettamisen tai harjoittelemisen.

Sopii myös taukona jos usko alkaa loppumaan tai tulee huonoa energiaa.

(toimii missä tahansa elämän tilanteessa/alueella ja ilman mitään välineitä)

Rauhoita itsesi hetkeksi ennen kuin aloitat harjoituksen koiran kanssa. Tee tämä ilman koiraa tai anna koiran vielä olla niinkuin se on (jos olet jo harjoituspaikassa). Voit istua, seistä tai olla makuulla. Sulje silmät jos mahdollista.

Hengitä syvään sisään, keuhkot niin täyteen kuin mahdollista…. uloshegityksellä puhalla kaikki turha pois suun kautta. Toista muutaman kerran. Jätä hetkesi kaikki päivän menneet ja tulevat tapahtumat pois mielestä. Asiat palaavat kyllä myöhemmin.

Hengitä sitten normaalisti omaa hengitystäsi.

Toista mielessäsi:

Teen harjoituksen itselleni ja koiralleni.  Harjoitus on meidän. Ei ole olemassa parempia tai hunompia harjoituksia. Jos juuri tänään jokin asia ei suju, teemme sen joku toinen päivä, en pakota kumpaakaan mihinkään mikä ei tunnu oikealta. Harjoitus on juuri tänään tähän hetkeen sopiva. Hyväksyn se sellaisena kuin se on. Olemme molemmat erinomaisia.

Kun lopetat opettamisen/harjoituksen, ota sama pieni hiljainen hetki:

Hengitä syvään sisään, uloshengityksellä päästä irti harjoituksesta. Hyväksyn sen sellaisena kuin se tänään oli. Se oli paras mahdollinen. Kiitä lempeästi sekä itseästi että koiraasi. Kiitä myös mielessäsi muita kanssaolevia; ohjaajaa, kanssa harjoittelijoita, heidän koiriaan.

On hyvä muistaa, että mikään eläin ei tahallisesti tee (ihmisen mielestä) ongelmakäytöstä tai halua ärsyttää. Eläimen kyky ajatella niin pitkälle (kosto tai olenpa hankala vaikka tänään kun tulee vieraita) ei yksinkertaisesti riitä siihen. Mieti aina mikä voisi olla syy tai laukaiseva tekijä johonkin ei toivottuun käytökseen. Älä syyllistä itseäsi. Sen sijaan ota rohkeasti askel toiseen suuntaan, kokeile ja päätä että menette kärsivällisesti yhdessä murunen kerrallaan parempaan suuntaan. Hae ammatilaiselta apua niin pääsette eteenpäin. Kokeile joogaa.

 

Koira kysyy: Miksi meditoit?

Ihminen vastaa : Ollakseni tässä ja nyt.

Koira : Oikeesti ? Missä muualla sitten voisit olla?

Näinhän se on…ihmisen mieli on usein jossain muualla 🙂