Apua, koirani viihtyy!

Hevosista ja koirista kertovaan lastenkirjasarjaani liitettiin eräässä kirjoituksessa sana ”viihtyminen”. Kirjoittaja oli kivasti kokenut, että kannan huolta eläinten viihtymisestä. ”Mitähän eläinihmiset tästäkin ajattelevat!”, eräs ystäväni tokaisi.

Asia jäi mietityttämään minua pitkäksi aikaa. On totta, että vaikkapa koirien viihtymisestä puhutaan äärimmäisen vähän. Sen sijaan voidaan ajatella, että koira tekee kodista viihtyisän tai koiran tai hevosen tehtävä on ”viihdyttää” ihmistä tarjoamalla esimerkiksi hauskan harrastuksen. Ehkä eläinten viihtymisestä huolissaan olevaa suorastaan moititaan eläinten inhimillistämisestä?

Mitä se viihtyminen oikeastaan onkaan?

Ihmiselle se varmasti tarkoittaa vaikkapa sitä, että henkiset ja fyysiset tarpeet ovat tyydyttyneet, on mahdollisuus rentoutua ja kokea olonsa turvalliseksi. Tunne siitä, että ympärillä on läheisiä ihmisiä, perhe tai ystäviä on myös oleellinen osa ihmisen tyytyväisyyden tunteen syntyä. Viihtyisyyttä kehkeytyy myös siitä, että virkistävien ja elähdyttävien asioiden ja toisaalta levon määrä on sopiva. Sairastaminen vähentää viihtymistä. Tietyissä tiloissa viihtymisessä on myös omia lainalaisuuksiaan. Harva viihtyy paikassa, jossa on liiallisesti likaa tai katosta tippuu tappajahämähäkkejä tai komeronovien takana on tutkimattomia tummia käytäviä, joista voi ryömiä ties mitä.  Erittäin ahdas tila on usealle ihmiselle epämukava, samoin kuin täysin avoin.

Voiko eläin kokea viihtyvänsä jossain? Vaikkei se määrittele itse olotilaansa viihtymiseksi se kenties tuntee turvallisuuden ja rentouden tunteita ja on ikäänkuin ”hyvällä päällä”.  Tunsin kerran hevosen joka eli suurella laitumella, mutta jota lauman muut jäsenet kyyräsivät. Tämä hevonen ei viihtynyt omassa elinympäristössään. Suuri laidun on erittäin hyvä asia, mutta laumassa esiintyvä väkivalta ei.  Tilanne suretti minua erityisesti, koska tämä vanha humma siirrettiin uuteen laumaan parhaan ystävänsä luota tallilta, jossa ne tarhasivat yhdessä. Uskon että se suri  menetettyä ystävää.  Hevonen oli loppuelämänsä hyvin alakuloinen.

On hyvä jos hevonen kokee koko talliympäristön turvalliseksi. Se kaipaa tyydyttävää puuhaa:  ruuan etsimistä, leikkimistä, sosiaalista ”hengaamista”.  Siis virikkeellistä uteliaisuuden ja oppimisen tarpeen tyydyttävää elämää yksin tarhassa seisomisen ja kolme kertaa päivässä tipahtava heinäkasan sijaan. Viihtyäkseen se tarvitsee tarpeeksi tilaa, jotta voi liikkua vain liikkumisen ilosta ja leväten oman lauman kera vuorokausirytminsä mukaisesti. Tietenkin se haluaisi päättää itse milloin syödä ja tietysti aterioida yhdessä kaverin kanssa. Hevonen kaipaa hyviä ihmissuhteita ja hyviä suhteita lajikumppaneihin ja paljon läheisyyden kokemuksia. Turvallisuuden tunne syntyy sillekin rutiineista ja sopivista paloista uutta ja kiinnostavaa. Viihtyvä hevonen on utelias, iloinen ja omanarvontuntoinen ja aina valmis kokeilemaan uutta, koska se luottaa itseensä.

Entä koira sitten? Eikö sen tehtävä ole maata lattialla ja odottaa, että se viedään tarpeille, olla mahdollisimman helppo ja kiltti ja tietenkin läsnä aina kun ihminen kaipaa sen läheisyyttä tai halua ottaa koiraselfien? Vai onko koira parempi kilpakumppani ja lenkkikaveri, jos sen viihtymiseen kiinnitetään huomiota? Ilman muuta! Aivan samat asiat; turvallisuus, läheisyys, hyvä suhde ihmiseen, virikkeellisyys ja koiran lajinmukaisia tarpeita huomioivat kodin elementit tekevät koiran elämästä onnellisen ja asuinpaikasta viihtyisän. Ja harrastuspaikallakin saa viihtyä!

Mikä tekee sinun koirasi elämästä viihtyisää?

Kyselee Reetta

IMG_4151
Pikku ötökkä pitkän ( ja repimisrikkaan) päivän jälkeen ikiomassa pedissä.

 

Killen viihtymistä edesauttavat muun muassa:

*Iso itse tehty sänky, jossa on erilaisia peittoja ja vaatekappaleita, joista Kille iltaisin muotoilee huolella tulevan yön nukkumapaikan.

*Oma luola, kangashäkki, jossa Kille kotona nukkuu joko päällä tai sisällä omien tarpeidensa mukaan.  Kangashäkin päältä (päälle on viritetty levy) Kille katselee myös ulos ikkunasta ja tosinaan haistelee ikkunasta sisään virtaavaa ilmaa.

*Pääsy sänkyyn ja sohville, sillä selkeästi Killellä on tarve nukkua lattiatasoa korkeammalla.

*Konfliktiton elämä: turvallisuuden tunne, joka syntyy muun muassa siitä, että Kille voi luottaa ihmisiin: koskaan sille ei suututa tai sitä komenneta. Arvaamattomuus ja väkivalta on onnellisuuden pahin vihollinen.

*Kille kokee olevansa kotona turvassa myös yksin ollessaan.

* Hyvä ihmissuhde.

* Mahdollisuus tehdä valintoja itseään koskevissa asioissa.

*Suuri määrä virikkeellistä ruuan etsintää.

*Asuinpaikkamme lähiympäristön monipuolinen kartoittaminen jatkuvasti toistuvan tylsän lenkin sijaan.

*Mahdollisimman vähän stressaavia ja pelottavia asioita arjessa.

*Sopiva määrä monipuolista liikuntaa ja uuden tutkimista.

*Mahdollisuus palautua nukkumalla ilman jatkuvaa häiriötä.