Ennakoiva terveydenhoito

Taisto Terrieri täytti kesällä jo 6 vuotta! Vaikka parsonit ovat melko terve rotu ja useat elävät reippaasti yli 10-vuotiaaksi olen päättänyt aloittaa koiran vuosittaiset terveystarkastukset nyt, jotta mahdolliset sairaudet löydetään ajoissa.

Olen melko varma, että löytäisin nopeasti muutokset terrierin kehossa, turkissa tai ihossa. Minulla on tapana käydä Taisto Terrierin keho käsillä läpi lähes päivittäin sohvalla kölliessämme. Silittelen hitaasti turkin, tarkastan tassut, kurkistan korviin ja suuhun. Näin tunnen ja näen heti mahdolliset muutokset kivut jäsenissä tai oudot patit ja nirhaumat. Muutaman kerran vuodessa käytän terrierin kehonhuollosta niin hierojalla kuin osteopaatilla , jotta mahdolliset lihasjumit pysyvät poissa. 

Koirat ovat kuitenkin loistavia peittelemään kipua. On pelottava ajatus, että Taisto Terrierillä olisi kipuja jonkin sairauden vuoksi, enkä tunnistaisi oireita. Oman koiran ulkonäköön ja liikkeisiin tottuu arjessa, joten ulkopuolisen mielipide koiran terveydestä on tämänkin vuoksi tärkeä.

Mahdolliset vaivat tai sairaudet saattavat myös olla helpommin hoidettavissa, jos ne löydetään heti puhkeamisen alussa.  Vuositarkastusten avulla saan käsityksen terrierin terveyden tilasta pidemmältä ajalta ja pienetkin muutokset testeissä näkyvät siis heti.

Taisto Terrierin ikätarkastuksessa koiran terveys käytiin läpi tutun eläinlääkärin kera. Arvostan hyvää, tuttua, luotettavaa eläinlääkäriä! Hän tuntee meidät, tuntee koiran historian ja ymmärtää myös minua. Kun löydät hyvän eläinlääkärin, hierojan tai muun ammattilaisen pidä hänestä kiinni! Hän on kultaa arvokkaampi osa koirasi hyvinvointia.

Terveystarkastus kesti reippaasti yli puoli tuntia ja sisälsi kaikki perusasiat. Suun, silmien ja korvien tarkastuksen, sydämen ja keuhkojen kuuntelun, veri- ja virtsanäytteet, liikuntakyvyn ja lihasten tarkastelun, painonhallinnan ja yleisen jutustelun ikääntymisen merkeistä ja koiran terveyden ylläpidosta.

Lopputuloksena Taisto Terrieri on täysin terve, tosin syksyn sateiden myötä painoa pitää tarkkailla hiukan tarkemmin ja ruoka-annosten suuruutta tarkastella kriittisesti. Taisto Terrieri kuluttaa hurjasti enemmän kesällä vesipetona ja painon nousu ennen lumien tuloa on joka vuotinen harmi. 

Meille vuositarkastuksista tuli näin uusi rutiini kehon-ja hammashuollon rinnalle. Toivon, että maksan vielä vuosia siitä, ettei koirani terveydentilassa ole muutoksia. 

Terveyden ylläpitoon voi vaikuttaa myös arjen valinnoilla. Ruuan puhtaus ja laadukkuus on ehkä tärkein tekijä. Jos koira syö kovin ravinneköyhää tai muuten sopimatonta ruokaa alttius sairastua kasvaa.  Meidän kotimme ovat täynnä erilaisia kemikaaleja, koirat altistuvat niille siinä kuin me ihmisetkin. Jos esimerkiksi koira makoilee paljon sohvalla, joka on kyllästetty home-, palontorjunta-ja muilla aineilla näillä saattaa olla vaikutuksia koiran terveyteen. Tai sillä, minkälaisella pesuaineella pesemme lattiat, joilla koira tassuttelee tai sillä, mistä materiaaleista koiran lelut on tehty. Pitkittynyt stressi saattaa myös altistaa sairastelulle tai yksipuolinen liikunta. 

Vuositarkastusten välissä Taisto Terrierin terveyden ylläpitoon kuuluu mm. monipuolinen ravinto, muutamalla lisäravinteella maustettuna, riittävä, turvallinen lepo, vaihteleva liikunta, sopivasti jänniä leikkejä ja seikkailuja ja hurjasti rakkautta ja yhdessä puuhailua. On koiran elämän pituus lyhyt tai pitkä, se on taatusti täynnä koiramaista puuhaa ja iloa! 

 

 

 

 

 

Kuka pelkää eläinlääkäriä?

img_4804

Kaikilla lemmikinomistajilla on taatusti tarina tai kaksi jäätävästä eläinlääkärikokemuksesta. Niin minullakin.

Taisto Terrierillä oli tulehtunut punkinpurema, joka ei ollut parantua kuumana kesänä. Vastaanotolla eläinlääkäri kertoi ovelta, onneksi sieltä,  pelkäävänsä koiria.

Ehkä kyseessä oli ammatin varjopuolten kokemukset? Ehkä terrieri pelotti? Ehkä oli huono päivä? Ehkä hän oli väärällä alalla? Ainakin paikalla väärään aikaan?

Pyysin ja sain toisen eläinlääkärin. Mutta edelleen pohdin tuota eläinlääkäri parkaa. Toivottavasti hän on päässyt eroon koira-asiakkaista ja elää jossakin onnellisena.

Lemmikkien hoitoon panostetaan, eläinlääkärikäynnit ovat käsittämättömän kalliita, eikä rahalla välttämättä saa parasta palvelua. Ainakaan jos ei sitä vaadi. Eikä suomalainen aina kehtaa.

Jos Taisto Terrieri on vietävä eläinlääkärille valitsen aseman sen mukaan mikä on vaivan laatu. Hyvälle eläinlääkärille kannattaa jonottaa ja matkustaa, jos ongelma on hankala tai vaativa. Jos kyseessä on ’perus’juttuja käymme lähimmällä eläinlääkärillä. Mutta. Silloinkin kysyn aikaa varatessa ihmis-ja erityisesti koiraläheistä eläinlääkäriä. Naista, koska se on Taisto Terrierille helpompaa.

Menemme vastaanotolle mahdollisimman myöhään, odotustila tuoksuineen on painajainen koiralle. Miksi odotustilat ovat niin pienet? Ulko-ovia vain yksi? Tilanjakajat puuttuvat? Kissat, koirat ja jyrsijät samassa tilassa? Miksi vastaanoton tiski on korkea, talutushihnalle ei ole koukkua? Lemmikille ei tilaa? Lattia on liukas tassujen alla? On todella vaikeaa riisua takkia, täyttää papereita, maksaa laskuja ja samalla pitää pelkäävän koiran hihnasta kiinni. Miksi paikalla on aina se yksi, joka antaa koiransa vaeltaa tilassa? Miksei henkilökunta ohjeista jokaista pitämään (kipeä) lemmikkinsä kaukana toisesta (kipeästä) eläimestä? Miksi vastaanotoilla ei näe, haista tai kuule mitään, mikä tekisi eläimen olon helpommaksi tilassa?

Me tiedämme nykyään, että eläimet haistavat pelon. Eläinlääkärin vastaanottotilan täytyy olla huikean pelottava paikka eläimelle jo muiden pelon tuoksun takia. Äänet, kolina ja valot eivät paranna tilannetta. Tai hermostuneen omistajan tuoksu.

Kun kohtaamme eläinlääkärin hetki on tärkeä. Kumman hän huomaa? Omistajan, jolla kukkaro vai lemmikin, jonka vaivaa käynti koskee? Minkälaiset otteet eläinlääkärillä on? Antaako koiralle tilaa? Kertooko mitä tekee?

Saatan olla eläinlääkärin painajainen. Haluan tietää mitä hän tekee, miksi ja miten. Ja jos en pidä jostakin sanon senkin. Ystävällisesti ja tiukasti. Koirani päälle ei kumarruta. Turhia testejä ei tehdä. Koiraa ei pakoteta tai pidetä väkisin kiinni, kuin vain jos se on aivan välttämätöntä ja silloinkin minä olen paikalla. Maksan sillä hetkellä eläinlääkärin palkan ja maksan vain hyvin tehdystä työstä.

Mutta. Annan myös kiitosta. Jos eläinlääkäri on hyvä kerron sen sekä hänelle, että eteenpäin. Erityisesti kiitin kerran sitä eläinlääkäriä, joka Taisto Terrieriä tutkiessaan myönsi tarvitsevansa kollegan apua. Vaivan syy ei ollut hänelle tuttu. Olen edelleen kiitollinen eläinlääkärille.

Ja kerran vein Taisto Terrierin epämääräisten vaivojen vuoksi lääkärille, ehdotin itse syyksi selkäkipuja. Eläinlääkäri tutki selän, totesi sen terveeksi, epäili syyksi jotakin aivan muuta. Vein koiran seuraavana päivänä osteopaatille, joka paransi tunnissa selän jumin. Eläinlääkäri ja minä kävimme hyvän ja rakentavan keskustelun selkävaivoista ja olen vienyt Taisto Terrierin hänen hoidettavakseen toistekin. Mutta en, kun epäilen syyksi jotakin, minkä osteopaatti voi parantaa.

Jos hoidettavana on päivän aikana kissaa, koiraa, kania ja hamsteria kaikessa ei voi olla hyvä, kaikkea ei voi huomata. Mutta se pitää osata sanoa ja ohjata eläin jollekin muulle, antaa lemmikin omistajalle jotakin, millä jatkaa, löytää apu eläimelle.

Olen myös se, joka jakaa pyydettäessä hyvän eläinlääkärin, hierojan, osteopaatin käyntikortteja, ihan vain siitä ilosta, että hyvä kiertää ja koira saa parhaan avun.

 

David Appleby on kirjoittanut todella hyvän artikkelin ’Pelottava eläinlääkäri’ Canis-lehteen, suosittelen lämpimästi lukemaan sen ja pohtimaan miten oman koiran eläinlääkärikäynneistä saa mahdollisimman helpot koiralle ja itselle.

https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/logs.omnibuilder/undefined/af598e16-ea77-457a-8a94-23087f064bad.pdf

Mari