Lumi virikkeenä

Koko maa on juuri nyt huikean, runsaan lumen peitossa ja tämä ilmainen virike kannattaa hyödyntää koiran ulkoilutuksessa.

Kaivaminen. Lumen ansioista kaupunkikoiralla on kerrankin ylen määrin sallittuja kaivuupaikkoja. Valitse ulkona turvallinen, puhdas lumikasa, kinos tai lumen peittämä ojanpiennar ja kannusta koiraasi kaivamaan koloja ja tunneleita.

Etsintä. Lumeen on helppo ja hauska piilottaa koiran etsittäväksi leluja tai koiran nameja. Pyydä koiraa ensin odottamaan, piilota lelut ja anna koiran etsiä ne. Kannattaa huomioida, että puuterilumeen kadottaa helposti ihan oikeasti leluja, joten pidä alue rajattuna, kunnes olet varma, että koirasi löytää lelut.

Kuntoilu. Puuterilumessa kävely ja juoksu on raskasta. Voit kannustaa koiraa, koiran kunnon mukaan, hippaleikkiin umpihangessa.

20190124_104138

Rohkaisu. Lumeen voi kaivaa polkuja, turvallisia onkaloja, koloja tai harjuja. Luolakoira saattaa olla innoissaan lumiluolasta ja sinne kätketystä aarteesta, arempi saattaa rohkaistua jo matalaan lumikuoppaan uskaltautumisesta tai lumisen oksan alittamisesta.

Kiipeily. Lumikasojen ja penkereiden päälle kiipeäminen vaatii lihaksia ja rohkeutta. Valitse turvallisia, omalle koiralle sopivia haasteita ja kannusta koiraa, älä ikinä pakota. Korkean lumikasan päällä koiraa voi myös rauhoitella pysähtymään ja tuoksuttelemaan ilmaa, tai seuraamaan liikennettä kasan juurella.

Kieriminen ja sukeltaminen. Jos koira kierähtää epämääräiseen ruskeaan kasaan se saa omistajan parahtamaan, mutta puhtaassa lumessa kierivä koira on hellyyttävä, söpö ja ehkä jopa aavistuksen puhtaampi, kuin ennen sukellusta.

Lumipallot ja -ukot. Suojalumella voit tehdä koiran ihmetykseksi isoja lumipalloja ja kannustaa koiraa kiertämään tai pujottelemaan niiden lomitse.

Tuoksuttelu. Lumi ja kylmyys taatusti muuttavat koiran kokemaa tuoksumaailmaa ja jo siitä nauttiminen on elämys. Lumen päällä näkyvät hiiren tai muiden eläinten jäljet auttavat myös ihmistä ymmärtämään mikä tuoksu koiraa mahdollisesti houkuttelee.

20190124_104431
Se tunne, kun aurinko lämmittää selkää pitkän talven jälkeen.

Koirahiihto.  Tosiurheilijoille. Koira kannattaa totuttaa varusteisiin ja itse lajiin turvallisesti koiran tahtiin. Tarvitset koiralle kunnon valjaat, joustavan vetoliinan ja itselle vetovyön. Ota myös selvää koiramyönteisistä laduista, vältä laturaivoa!

Lumi sisällä. Jos ulkona on paukkupakkanen voi lumen kantaa myös sisälle! Muutama ämpärillinen lunta kylpyhuoneen lattialla pitää koiran puuhakkaana. Jos oikein innostut voit tarjoilla koiran ruuan lumeen kätkettynä tai piilottaa sekaan koiran etsittäväksi lelun.

Tarkkaile ja kuuntele koiraasi. Osa koirista nauttii talvesta ja lumesta, osa ei. Pienet koirat saattavat kokea lumiset penkat pelottavana näköesteenä, toisille samat penkat saattavat tuoda kaivattua suojaa kadulla. Lumi muokkaa ja luo ääniä, pakkanen saattaa paukahdella, huppujen turkisreunukset, isot talvipipot ja peitetyt kasvot saattavat ahdistaa arkoja koiria.

Teette talvella ulkona mitä tahansa pidä huoli, ettei koira palele, että varusteet ovat koiralle miellyttävät, että koiran tassut eivät kärsi terävästä lumesta tai polttavasta suolasta, että teillä molemmilla on mukavaa ja vietätte juuri sillä hetkellä parasta yhteistä lumiseikkailua ikinä.

img_5642
Lunta kylppärissä! Taisto Terrierin lempilelut lumipiilossa.

 

Haukun Herkut kirja

Arvostelukappale saatu kustantajalta BoD.

Kuulun niihin koiranomistajiin, jotka tuskailevat kaupassa yrittäessään selvittää koulutusnamien tuoteselosteita ja valmistusmaata. Toisaalta, Taisto Terrieri on myös niin nirso, ettei mielellään syö teollisia herkkuja. Olin siis todella innoissani, kun kuulin Malin Ekblomin uudesta Haukun Herkut kirjasta.

Heti kirjaa selatessa käy ilmi, että terveellisten herkkujen tekoon ei tarvita hurjaa määrää raaka-aineita. Reseptejä löytyy monipuolisesti erilaisista lihoista sisäelimiin, kalaan ja broileriin. Mukana on erilaisten pannarien ohjeita, kuin myös yhden raaka-aineen kokkausvinkkejä.

Kirjan alussa Malin vinkkaa vaihtoehtoja ohjeiden muokkaamisesta erikoisruokavalioita noudattaville koirille ja samalla selviää, että vaikka reseptit ovat yksinkertaisia ja koostuvat perusraaka-aineista vaihtoehtoja on loputtomiin.

Olen testannut suurimman osan herkuista Taisto Terrierille ja kaikki on maistunut erittäin hyvin. Veripannari oli jopa niin hyvän tuoksuista, että koira vahti uunin vieressä kypsymistä, samoin kävi sisäelimien kypsyessä.

Malin ei ota kirjassa kantaa lihan eettisyyteen, itse jätin omista vakaumuksista ja arvoista johtuen väliin tonnikalan ja broilerin, mutta onkikalat tulemme testaamaan kesällä, sekä juhlapäivinä maksalaatikon.

Namien tekoon ei mene paljoakaan aikaa, mutta pientä tapojen muokkausta itsetehdyt namit vaativat. Ensin pitää löytää raaka-aineet. Lihat löytyvät kaupasta, mutta sisäelimissä turvauduin perinteiseen lihakauppaan ja heidän loistavaan palveluunsa. On melkoista luksusta keskustella myyjän kanssa! Tai saada lihat mukaan paperikääreessä! (Käärepaperi on muuten huikea virike pitkäksi aikaa)

Toinen suurempi muutos on namien säilyvyys. Teolliset herkut säilyvät taskun pohjalla kuukausia, itsetehdyt pitää aina muistaa ottaa mukaan jääkaapista tai pakastimesta ja erityisesti pois taskusta sisään tullessa.

Helpointa on tehdä kerralla muutamaa erilaista herkkua ja pannaria ja sekoittaa samaan pussiin useampaa makua. Koiran mielenkiinto nameihin pysyy näin yllä ja herkkuvarastoa on helppo täydentää. Meillä Taisto Terrieri oppi varsin nopeasti, että pakastimen oven ääni yhdistettynä muovipussin rapinaan tarkoittaa hauskaa herkkuhetkeä.

Pannarista leikatut pitkät herkkutikut ovat huikea oivallus hetkiin, kun terrieri kaipaa pitkäaikaista syömistä ulkona, esimerkiksi kun katselemme kauempaa skeittilautojen ohikiitoa.  Tästä vinkistä olen erityisen kiitollinen Malinille.

Kun kirjan ohjeilla on muutaman kerran täyttänyt pakastelokeron ja tottunut uuteen rutiiniin hämmästelee miten ihmeessä tuli ennen toimeen ilman itsetehtyjä herkkuja tai mitä koira ylipäätään söi aiemmin.  Meistä kumpikaan ei kaipaa kaupan teollisesti valmistettuja herkkuja ja kirja jäi pysyvästi keittiöön käyttöön.

Kirjan voi ostaa mm. täältä.

 

 

Takki päälle pakkasella

Harva koirarotu kestää pakkasta ja viimaa palelematta. Pohjavillattomalle koiralle jo viiden asteen pakkanen on hyytävän kylmä. Ja koska koira peittää kipua saattaa se salata myös palelemisen omistajaltaan. Merkkejä kylmästä ovat mm. töpöttävä kävely, tassujen nostelu ja tärinä.

Kun ostat koiralle takkia sijoita laatuun. Hyvä takki kestää läpi koiran elämän ja maksaa näin itsensä takaisin vuosien saatossa.

Hyvä takki

  • on helppo pukea
  • ei vaikeuta koiran liikkumista, ei kiristä tai hankaa
  • suojaa isojen lihasten alueet
  • ei pelota koiraa, esimerkiksi kahiseva takki voi aiheuttaa kauhua, tai kovin kutittava
  • on konepestävä ja kastuessaan kuivuu nopeasti
  • on varustettu heijastimilla
  • pitää tuulta ja tuiskua. Villapaidat ovat kauniita, mutta ne ovat tuulella kylmiä
  • valjaat tai panta istuvat takin alle ja niitä on turvallista käyttää takin kanssa
  • on teetetty eettisesti ja ompelija on saanut palkan työstään

Hyvä takki on myös koiran mieleen, eikä koira syöksy sohvan alle piiloon takin nähdessään.

Jos koira on kovin arka pyri tekemään takkiostokset niin, että voit sovittaa vaatetta kotona rauhassa koiran päälle. Kovin herkkä koira saattaa saada takkikammon jo kaupan liian jännästä ympäristöstä ja vieraista tuoksuista.

Vaikka koiran totuttaminen takkiin saattaa kuulostaa työläältä se kannattaa tehdä huolella. Koira, joka pakenee takin pukemista lähtee ulos vähintään lievästi stressaantuneena ja on näin herkempi reagoimaan ulkonakin pelokkaasti ärsykkeisiin.

Pidä ensin uusi takki esillä lattialla ja anna koiran rauhassa nuuhkia sitä. Voit ripotella muutamia koiran lempinameja takin päälle ja näin tehdä takista miellyttävän koiralle. Koiran ollessa rentona takin lähellä voit silitellä koiraa ensin kädellä ja sitten takin liepeellä. Voit asettaa takin koiran päälle pukematta sitä, kuin peiton. Monille koirille pukemisen pelottavin osuus on pään pujottaminen takin kauluksesta läpi. Pyri siis pukemaan takki niin, että koira ei koe ”pistävänsä päätä pimeään säkkiin”. Kehu, palkitse ja kannusta koiraa jokaisessa vaiheessa ja siirry eteenpäin vasta, kun koira on valmis. Kun koira antaa pukea takin iloisesti päälle olette matkalla huimaan talvisen seikkailuun.

Jos koira ei millään totu takkiin mieti syitä ja ratkaise ne, älä pakota koiraa. Koira ei temppuile tai jäykistele huvikseen.

 

 

Koira mukana turuilla ja toreilla

Kävin Taisto Terrierin ja ystäväni kera Lux Helsingissä tällä viikolla. Tapahtuma on kävelyreitti kaupungissa valoteokselta toiselle ja me olemme osallistuneet koiran kanssa tapahtumaan koko terrierin iän. Kävely uusilla kaduilla tuo vaihtelua ulkoiluun, samalla koira nuuhkii tuoreita tuoksuja ja minä näen taidetta ja ystävääni. Taisto Terrieri on osallistunut elämänsä aikana muihinkin rientoihin, käynyt puistokonserteissa ja pihajuhlissa, taidenäyttelyissä, kirpputoreilla ja markkinoilla, mutta aina koiran ja ympäristön ehdoilla.

Vasta vierailun jälkeen huomasin, että Lux Helsinki toivoo koirien jäävän kotiin ja koiria seuranneena tapahtuman kannanotto on mielestäni huikean koiraystävällinen. On ahdistavaa nähdä iloinen joukko ihmisiä nauttimassa yhdessä olosta ja hihnan päässä koira, jota pelottaa. Koira yleensä vielä yrittää pyytää apua omistajaltaan ihmisen tätä huomaamatta.

Ulkoilmatapahtumissa monikin asia saattaa pelottaa koiraa. Ihmisiä on paljon, ne ovat lähellä, välkkyvät valot tai musiikki saattavat hämmentää koiraa, samoin omistajan huomioimattomuus. Koiralla saattaa olla kylmä, kuuma tai vaikka jano. Tuoksuja on liikaa ja ne ovat vieraita.

Taisto Terrieri viihtyy ihmisten keskellä, ei häiriinny helposti ja malttaa pysähtyä ja odottaa. Liikumme aina väkijoukkojen laitamilla, missä koira ei häiritse muita, sillä on tilaa nuuskia ja pääsemme tarvittaessa nopeasti pois paikalta. Terrieri on hassusti niin pieni, etteivät ihmiset välttämättä huomaa koiraa maassa, mutta niin iso, että sylissä kantaminen on molemmille epämukavaa. Tapahtuman lisäksi tarkkailen koko ajan sekä ympäristöä, että koiraani. Kierrämme, väistämme tai vaihdamme suuntaa koiran tarpeiden mukaan. Jos koira ei viihdy lähdemme heti pois ja keksimme muuta puuhaa.

Tärkeintä on tuntea oma koira ja liikkua koiran ehdoilla. Koiran voi totuttaa pikkuhiljaa ihmisjoukkoihin, kannustaa koiraa rauhoittumaan ja rentoutumaan erilaisissa julkisissa tiloissa, pitää huolta, että koira tottuu erilaisiin ääniin, lattiapintoihin ja valoihin. Koiralla tulee aina olla turvallista ihmisensä seurassa ja koiran tulee tietää, että vaikeista tilanteista pääsee pois.

Toki pitää huomioida myös muut ihmiset. Joku saattaa pelätä koiria, toinen voi yrittää lähestyä koiraa liian tuttavallisesti ja saattaapa mukana olla muitakin koiria, jotka voivat yllättää oman koiran. Rehellisesti koiran kera tapahtumista ei pysty nauttimaan, kuten jos koiran jättää kotiin, osa koiristakin saattaisi mieluummin valita kodin, jos ne pystyisivät.

Koiraa ei tarvitse ottaa mukaan kaikkialle, mutta toisinaan turvallinen piipahdus koiraystävällisessä tapahtumassa on molemmille hyvää virikettä, irtiotto tavallisesta ulkoilusta ja huikea yhteinen seikkailu, pienissä hetkissä, harkitusti.

 

Juoksuiset nartut ja ulvovat urokset

Uroskoirien puolesta.

Helsingissä asuu arviolta 30 000 koiraa. Jos ajatellaan, että näistä puolet on narttuja niitä on siis noin 15 000. Nartulla on juoksut yksilöstä riippuen 1-3 kertaa vuodessa noin kolme viikkoa kerralla. Uros taas saattaa haistaa juoksuisen nartun jopa kilometrien päästä. Muualla Suomessa narttuja saattaa olla vähemmän, mutta yksikin riittää sekoittamaan poikien päät. Kuvittele hetken olevasi tuo hormoneista sekaisin oleva uros.

Lähes joka kerta, kun astut ovesta ulos haistat ihanan, huumaavan nartun tuoksun! Sinulla on vain yksi ajatus. NARTTU! Etsit maasta ja ilmasta tuoksua, temmot hihnaa, yrität päästä hajun jäljille. Vastaan kävelee kilpaileva uros, RÄHINÄÄ! Koirapuistossa tuoksuu narttu, se on selvästi käynyt täällä! Lisää uroksia, lisää RÄHINÄÄ! Lenkillä vastaan kävelee ihana narttu, pääset nuuhkimaan sitä, sen tuoksu HUUMAA! Kotona sisällä uliset ikkunassa kaipuuta, et pysty syömään, kävelet levottomasti ympäri asuntoa, haluat vain ulos, ulos, omistajasi on ärtynyt, tämä lisää sinun tuskaasi. Kukaan ei ymmärrä sinua, haluat vain vapaana ulos, juosta auringonlaskuun nartun tuoksun perässä!

Uroksen omistajana olen vakaasti sitä mieltä, että narttujen juoksuista puhutaan aivan liian vähän. Kokemukseni mukaan todella moni omistaja ei tiedä minkälaista elämä huuruisen uroksen kanssa voi olla tai miten helpottaa kaikkien koirien elämää juoksujen alla.

Kuulun niihin koiranomistajiin, jotka antavat koiran tervehtiä hihnassa harkitusti valittuja vieraita koiria. Tunnen oman koirani ja seuraan toista koiraa ennen kuin kysyn sen omistajalta, hyvän matkan päästä, saavatko koirat tervehtiä. Jos lupa myönnetään annan Taisto Terrierille luvan lähestyä vierasta koiraa. Seuraan molempien koirien elekieltä ja olen valmis toimimaan, jos jompikumpi haluaa tilanteesta pois. Ärsyttävän usein tässä kohtaa tunnistan oman koirani liikkeistä toisen koiran juoksut. Kun kysyn asiasta omistajalta saan hämmentyneen nyökkäyksen, joo, on juoksut, entä sitten. Noh. Uros menee sekaisin, rähisee enemmän, lopettaa syömisen ja ulvoo yöt. Jos narttu tuoksuu lenkeillä tätä saattaa kestää koko kolme viikkoa.

Jos taas koirapuistossa on käynyt juoksuinen narttu urokset saattavat ottaa kiivaasti yhteen jopa pari päivää nartun puistoilun jälkeen. Usein nämä ovat niitä ”ihan-ilman-syytä-yllättäen-kävivät-päälle”-tappeluita.

Ymmärrän, että elämää ei voi pysäyttää nartun juoksujen vuoksi, mutta yksi tuskaisimmista junamatkoista ikinä oli, kun pienessä lemmikkivaunussa matkusti juoksuinen narttu ja kolme kiimasta huumaantunutta urosta. Urokset toipuivat matkasta useamman päivän stressaantuneella rähinällä, samoin urosten omistajat.

Jokaisen nartun omistajan olisi hyvä ymmärtää uroksia. Juoksuista narttua on turha viedä koirapuistoon tai päästä tervehtimään muita koiria. Pienellä ennakoinnilla kaikki koirat voivat paremmin. Ystäväni ideoi appia, johon voisi epäiltyjen myrkkylihapullien lisäksi merkata juoksuisten koirien reitit. Huikea idea!

Lemmentuskissa riutuvan uroksen omistaja on toki itse vastuussa koirastaan. Ymmärrä koiraasi, etsi ratkaisua, äläkä rankaise koiraa täysin luonnollisesta käytöksestä. Uros on jo tarpeeksi stressaantunut tuoksuista, älä lisää stressiä. Omistajan on hyvä oppia lukemaan koiraansa ja jos tunnistaa hajujen vievän koiran mennessään ulkoilureittejä on hyvä muuttaa ja ohjata koiraa kauemmas tuoksuista. Jos ongelma äityy erityisen pahaksi asiasta voi keskustella hyvän eläinlääkärin kanssa. Uroksen kastrointi voi helpottaa, mutta ei välttämättä poista ongelmaa kokonaan. Uros voi myös iän karttuessa rauhoittua ja siedättyä narttujen tuoksuun. Ja jos oikein ärsyttää on hyvä muistaa metsät. Pitkä, rauhallinen lenkki poluttomassa metsässä ilman tyttöjen tuoksua rauhoittaa sekä koiraa, että omistajaa.

 

 

 

 

Hyvää Joulua!

Me toivotamme teille, ihanat lukijat, juuri sellaista joulua, kun toivotte! Vietät pyhät sitten suvun, perheen tai ystävien kera maalla tai kaupungissa toivomme, että joulusi on täydellinen juuri sinulle.

Muista jouluna myös koiraasi! Muuttuva rytmi, kuusi sisällä, lahjapaketit, vieraiden kyläilyt, lasten kärsimätön joulupukin odotus, notkuvat ruokapöydät ja itse joulupukki saattavat hämmentää koiraa.

Pidä huoli, että koiralla on aina oma turvapaikka minne vetäytyä, että koira saa tarpeeksi lepoa, eikä pääse käsiksi kiellettyihin herkkuihin, eikä varsinkaan traumatisoidu joulupukista.

Joulun tarkoitus ei ole suorittaminen, vaan hiljentyminen tärkeimpien asioiden äärelle. Nauti rauhasta, levosta, läheisten seurasta ja yhdessäolosta. Tee koirasi kanssa ulkoiluja yhdessä, seikkailkaa, tutkikaa ja ihmetelkää. Ottakaa päiväunet yhdessä sohvalla, nauttikaa läsnäolosta ja hetkestä.

Jos kaipaat lukemista tässä muutama valikoitu linkki blogiin

Jos kaipaatte jouluna vaihtelua ulkoiluun tämä on teille!

Jos joulu stressaa lue täältä vinkit helpotukseen.

Kulinaristi koiralle voit kerätä oman maistelulaudan.

Ulkoillessa voitte myös harjoitella parkouria.

Jos haaveilet ulkomaanmatkasta täällä vinkit koiran kera lentämiseen.

Ja uuteen vuoteen voi varautua näillä vinkeillä.

 

Ihanaa, kaunista, rentoa joulua! Me jäämme myös joululomalle ja palaamme blogiin tammikuun alussa! Kiitos teille kaikille lukijoille vuodesta 2018. Tehdään vuodesta 2019 vielä parempi parhaille ystävillemme!

 

Ennakoiva terveydenhoito

Taisto Terrieri täytti kesällä jo 6 vuotta! Vaikka parsonit ovat melko terve rotu ja useat elävät reippaasti yli 10-vuotiaaksi olen päättänyt aloittaa koiran vuosittaiset terveystarkastukset nyt, jotta mahdolliset sairaudet löydetään ajoissa.

Olen melko varma, että löytäisin nopeasti muutokset terrierin kehossa, turkissa tai ihossa. Minulla on tapana käydä Taisto Terrierin keho käsillä läpi lähes päivittäin sohvalla kölliessämme. Silittelen hitaasti turkin, tarkastan tassut, kurkistan korviin ja suuhun. Näin tunnen ja näen heti mahdolliset muutokset kivut jäsenissä tai oudot patit ja nirhaumat. Muutaman kerran vuodessa käytän terrierin kehonhuollosta niin hierojalla kuin osteopaatilla , jotta mahdolliset lihasjumit pysyvät poissa. 

Koirat ovat kuitenkin loistavia peittelemään kipua. On pelottava ajatus, että Taisto Terrierillä olisi kipuja jonkin sairauden vuoksi, enkä tunnistaisi oireita. Oman koiran ulkonäköön ja liikkeisiin tottuu arjessa, joten ulkopuolisen mielipide koiran terveydestä on tämänkin vuoksi tärkeä.

Mahdolliset vaivat tai sairaudet saattavat myös olla helpommin hoidettavissa, jos ne löydetään heti puhkeamisen alussa.  Vuositarkastusten avulla saan käsityksen terrierin terveyden tilasta pidemmältä ajalta ja pienetkin muutokset testeissä näkyvät siis heti.

Taisto Terrierin ikätarkastuksessa koiran terveys käytiin läpi tutun eläinlääkärin kera. Arvostan hyvää, tuttua, luotettavaa eläinlääkäriä! Hän tuntee meidät, tuntee koiran historian ja ymmärtää myös minua. Kun löydät hyvän eläinlääkärin, hierojan tai muun ammattilaisen pidä hänestä kiinni! Hän on kultaa arvokkaampi osa koirasi hyvinvointia.

Terveystarkastus kesti reippaasti yli puoli tuntia ja sisälsi kaikki perusasiat. Suun, silmien ja korvien tarkastuksen, sydämen ja keuhkojen kuuntelun, veri- ja virtsanäytteet, liikuntakyvyn ja lihasten tarkastelun, painonhallinnan ja yleisen jutustelun ikääntymisen merkeistä ja koiran terveyden ylläpidosta.

Lopputuloksena Taisto Terrieri on täysin terve, tosin syksyn sateiden myötä painoa pitää tarkkailla hiukan tarkemmin ja ruoka-annosten suuruutta tarkastella kriittisesti. Taisto Terrieri kuluttaa hurjasti enemmän kesällä vesipetona ja painon nousu ennen lumien tuloa on joka vuotinen harmi. 

Meille vuositarkastuksista tuli näin uusi rutiini kehon-ja hammashuollon rinnalle. Toivon, että maksan vielä vuosia siitä, ettei koirani terveydentilassa ole muutoksia. 

Terveyden ylläpitoon voi vaikuttaa myös arjen valinnoilla. Ruuan puhtaus ja laadukkuus on ehkä tärkein tekijä. Jos koira syö kovin ravinneköyhää tai muuten sopimatonta ruokaa alttius sairastua kasvaa.  Meidän kotimme ovat täynnä erilaisia kemikaaleja, koirat altistuvat niille siinä kuin me ihmisetkin. Jos esimerkiksi koira makoilee paljon sohvalla, joka on kyllästetty home-, palontorjunta-ja muilla aineilla näillä saattaa olla vaikutuksia koiran terveyteen. Tai sillä, minkälaisella pesuaineella pesemme lattiat, joilla koira tassuttelee tai sillä, mistä materiaaleista koiran lelut on tehty. Pitkittynyt stressi saattaa myös altistaa sairastelulle tai yksipuolinen liikunta. 

Vuositarkastusten välissä Taisto Terrierin terveyden ylläpitoon kuuluu mm. monipuolinen ravinto, muutamalla lisäravinteella maustettuna, riittävä, turvallinen lepo, vaihteleva liikunta, sopivasti jänniä leikkejä ja seikkailuja ja hurjasti rakkautta ja yhdessä puuhailua. On koiran elämän pituus lyhyt tai pitkä, se on taatusti täynnä koiramaista puuhaa ja iloa! 

 

 

 

 

 

DIY joulukuusi

Joulun aika saattaa olla todella hämmentävää koiralle! Ihmiset muuttuvat kiireisiksi, siivotaan, kotiin tulee uusia tuoksuja, enemmän vieraita ihmisiä saattaa ilmestyä ovelle ja ilmapiiri ylipäätään kotona saattaa muuttua. 

Koiralle tulee olla kotona oma, turvallinen paikka, johon vetäytyä ja missä koira tietää saavansa olla rauhassa. Siivousten ja vieraiden varalta koiralle voi tarjota omaan tilaan mielekästä puuhaa, tutkittavaa, kaluttavaa ja syötävää. DIY joulukuusi on helppo koiran puuhamatto, jonka taskut voit täyttää koiralle mieluisilla herkuilla, leluilla tai vaikka luulla. Matto on kankaasta riippuen konepestävä.

Joulukuusen voi joko tehdä yhdestä tai kahdesta kankaasta.

Tarvikkeet:

  • (Kierrätys)Puuvillakangas
  • Ompelukone
  • Ompelulanka
  • Sakset
  • Muutama nuppineula

Taita kangas kahtia ja leikkaa iso puoliympyrä kaksinkertaisesta kankaasta. Ympyrän säde on joulukuusen korkeus

Pitkällä sivulla on taite.

Jos haluat kaksivärisen joulukuusen aseta kankaat päällekkäin oikeat puolet ulospäin ja leikkaa samankokoiset puoliympyrät molemmista kankaista.

Pidä kankaat oikeat puolet ulospäin ja ompele kankaat ompelukoneella yhteen. Jos teet kuusen yhdestä kankaasta ompele vain kaareva reuna yhteen, taitereuna on jo valmis. Jos käytät kahta eri väristä kangasta ompele koko työn ympäri ompelukoneella. Itse ompelin reunat yhteen suoralla ompeleella ja siistin harkkosaksilla. Voit myös ommella reunan siksak-ompeleella.

Taita ommeltu puoliympyrä kuvan mukaan kuuseksi.

Aseta ommeltu puoliympyrä lattialle ja taittele se kuvan mukaiseksi kuuseksi. Kuusessa on neljä taitetta, kaksi molemmilla pitkillä sivuilla.

Kiinnitä taitteet nuppineuloilla kulmista ja ompele ompelukoneella lyhyet pystyompeleet kulmiin. Näin kuusen taskut pysyvät koossa koiran leikissä. Mitä enemmän epäilet koiran retuuttavan kuusta, sitä vahvemmin ompele pystytikit. 

Aseta kuusi lattialle ja täytä taskut koiralle mieluisilla jutuilla. Kutsu koira tutkimaan kuusta. Taisto Terrierin taktiikka on nuuskia kuusi läpi ja valita sitten sopiva järjestys taskujen tyhjennykseen. Lopuksi kuusi muokataan pediksi ja terrieri ottaa nokoset sen päällä. 

Kuten aina, seuraa koirasi leikkiä. 

Jäätävä jääkausi

Istuin kampaajalla ja selasin uusimpia naistenlehtiä. Hämmennys ja järkytys oli suuri, kun törmäsin meikki- ja vaatemainosten lomassa juttuun koirasta, joka oli viety kyseenalaisilla keinoilla kouluttavaan koirakouluun hihnassa vetämisen vuoksi.

Ymmärrän täysin, että koiranomistaja, joka etsii apua koiran koulutuksen tai käytösongelmiin ei tiedä, etteivät kaikki kouluttajat ole päteviä. On käsittämätöntä, että Suomessa kuka tahansa, millä tahansa taustalla saa kutsua itseään koirien kouluttajaksi.

Yleensä kouluttaja valitaan etäisyyden ja hinnan perusteella. Miksi ajaa pitkä matka koirahallille, jos omalta kylältä löytyy paikallinen yrittäjä, joka vetää kohtuu hintaisia kursseja hyvin tuloksin. Varsinkin, jos sivuilla lukee, ettei tarkoitus ole alistaa tai satuttaa koiraa.

Ja juurikin tässä on se suurin ristiriita. Koirakouluttajan nettisivuilla saatetaan  todeta, ettei koiraa alisteta tai satuteta, kuitenkin mm. jääkausi, kolinapurkki tai hihnasta nykiminen satuttavat ja alistavat koiraa.

Jotkin koirakoulut puhuvat laumakäyttäytymisestä. Mitä tuo pitää sisällään onkin kinkkisempää. Ihminen ja eläin eivät voi muodostaa laumaa. Lauma syntyy saman lajin yksilöiden välille. Ihminen ja koira elävät yhdessä, mutta laumaa meistä ei saa.

1940-luvulla tehtiin surullinen tutkimus vangituilla susilla. Susien käytöstä liian pienessä tarhassa tutkittiin ja luotiin perusta dominanssille, joka ulotettiin koskemaan myös koiria. Tutkimus on useaan kertaan osoitettu virheelliseksi, myös tutkijoiden itsensä toimesta, mutta edelleen myytti johtajuudesta elää vahvana.

Nykyään tiedetään, että koiralaumassa on jonkinlainen hierarkia, mutta ei sen kaltaista vahvaa diktaattori-johtajuutta, kuin myyteissä. Päinvastoin, koirien laumassa jokainen koira voi haluta itselleen lämpimän makuupaikan tai mieluisen lelun. Koirat siis voivat kiistellä paikasta, tavarasta tai ruuasta, mutta laumassa ei ole yksittäistä johtajaa, joka hallitsisi näitä kaikkia asemansa avulla.

Yleinen harhaluulo siitä, ettei koira ikinä saisi aloittaa leikkiä tai varsinkaan voittaa sitä on näin myös virheellinen. Päinvastoin on huikeaa, jos koira on oma-aloitteinen ja tulee ehdottamaan leikkiä!  Koira osoittaa leikkiin kutsulla, että arvostaa meitä, on sosiaalinen, itsevarma ja haluaa kontaktia.

Yleinen myytti on myös, että koska emo kurittaa pentua saa ihminenkin tehdä näin. Vetoan ensin siihen faktaan, että ihminen EI ole pennun emo. Koirilla on oma elekieli, jota meidän ihmisten on mahdollista oppia tulkitsemaan, mutta emme ole koiria. Emo saattaa hyvinkin pitkään viestiä pennun kanssa ilman, että ihminen edes ymmärtää mitä tapahtuu. Kun ihminen kurittaa/ojentaa/näpäyttää pentua on se AINA väkivaltaa.  Huomattavasti tehokkaampaa on ohjata koiraa oikeaan suuntaan. Jos pentu pureskelee kiellettyä helpoimmalla pääsee, kun tarjoaa pennulle kiinnostavamman vaihtoehdon.

Jotkin kouluttajat suosivat jääkautta, jonka uusi nimi on huomioimattomuuskausi. Uusi nimi ei paranna tätä erittäin kyseenalaista tapaa opettaa koiralle ei-mitään. Lähtökohtaisesti on omituista, että tavalle on pitänyt keksiä uusi nimi, mutta sisältö on sama. Kauden idea on, että koira jätetään huomiotta tietyksi ajaksi. Koira kyllä ruokitaan ja ulkoilutetaan, mutta muuten koira on kuin ilmaa. Ja mitä tällä saavutetaan? Kouluttajan mukaan täydellinen koira. Oikeasti koirasta tulee aloitekyvytön, passiivinen ja jopa masentunut. Mitä iloa on koirasta, joka ei koskaan tarjoa itse mitään, vaan vain makaa pedillään ilman kontaktia meihin? Ja mikä on ylipäätään syy tähän sosiaalisen eläimen passivointiin? Jos koiralla on käytösongelma koulutuksen tulee paneutua siihen, ei ylimalkaiseen koiran huomiotta jättämiseen, mikä opettaa koiralle vain, ettei mikään kannata.

Jos kouluttaja tarvitsee koulutuksen avuksi välineitä, joiden saanti on vaikeaa ja vain harvat pääsevät niihin käsiksi ja koulutustapaan liittyy omituisia piirteitä kannattaa harkita niiden käyttöä. Joidenkin mukaan kolinapurkki on ihan ok, oikeasti taivaalta tippuva purkki jo muutenkin jännittyneen koiran viereen saattaa todella traumatisoida koiran. Jos kolinapurkki toimii, se perustuu pelkoon.

Oikea tapa on lukea koiraa, opettaa koiralle, ettei vastaantulevaa koiraa tarvitse pelätä ja luoda koiralle onnistuneita kokemuksia muiden koirien ohituksesta. Siis poistaa pelkoa sen lisäämisen sijaan.  Kaikenlaiset hihnan virittelyt koiran jalkojen ympäri, hihnasta nyppiminen, repiminen, nipistely on AINA väkivaltaa. Väkivalta opettaa koiran pelkäämään meitä, ei mitään muuta.

Ihminen määrittää rajat koiralle, mutta ne rajat tulee määrittää niin, että koira ymmärtää mitä siltä halutaan. Hyvä koiran koulutus perustuu molemminpuoliseen luottamukseen. Koira tietää, että olemme samalla puolella, meihin voi luottaa ja meidän käytös on johdonmukaista ja reilua.

Entä se naistenlehti? Kirjoitin rakentavan palautteen toimittajalle, johon sain myös vastauksen. Kouluttaja oli vakuuttanut toimittajan siitä, ettei hänen tapansa alista koiraa tai fyysistä väkivaltaa ei käytetä ja toimittaja oli uskonut tämän.

Ihana koiranomistaja! Käytä omaa harkintaa, kyseenalaista, vaadi perusteluja. Älä usko guruja tai taikatemppuja. Jos jokin koulutustapa tuntuu oudolle kysy lisää! Hyvä kouluttaja osaa perustella miksi jotain tapaa suosii ja miten se koiraan vaikuttaa. Väkivalta, alistaminen tai pelottelu ei kuulu koulutukseen!

Muista myös, että koirin kouluttaminen on oikea ammatti, johon opiskellaan kouluissa. Ala myös kehittyy koko ajan huimaa vauhtia ja tunnollinen, innokas, koiran parhaaksi toimiva kouluttaja kehittää itseään ja osaamistaan aktiivisesti.

Pätevän kouluttajan löydät esimerkiksi täältä

Parhaat lahjavinkit koirille ja koiraihmisille!

Koska toisinaan lahjahankinnat ja täydet kauppakeskukset saattavat aiheuttaa turhaa joulustressiä kokosimme meidän parhaat lahjavinkit rakkaille ystäville, suvulle ja koirille.

Suosi eettisiä, kestäviä lahjoja, jos mahdollista osta lahja/elämys paikalliselta yrittäjältä. Älä pakota koiraasi sisätiloissa kutittavaan, hiostavaan jouluvillapaitaan. Jos ostat koiralle kuusen alle leluja pyri varmistamaan, että lelu on tehty reilusti, lelu ei sisällä turhia kemikaaleja, eikä ole tehty fleecestä. (Fleecestä irtoaa mikromuovia, joka ei kuulu koirasi vatsaan tai keuhkoihin)

Perheen pienimmille. Niille, jotka uskovat joulupukkiin ja ovat tulevaisuuden koiranomistajia. Vuh! Vuh! Kuka siellä? Sari Airolan kuvatietokirja koirista.

Kaunis kuvitus ja ihania koiria.

Hänelle, joka harkitsee koiran ottamista tai jolla jo on koira ja haluaa oppia lisää. Tämä on kirja, jonka jokainen koira valitsisi. Saaran  kirjoittaa myös loistavaa blogia.

Koira kiittää tämän kirjan hankinnasta.

Hänelle, jota kiinnostaa elämäntarinat, kasvukertomukset, maailman tila. Huikean mielenkiintoinen, liikuttava, inspiroiva kirja. Jokainen meistä voi olla alku muutokselle, jos niin haluamme. 

Kirja kovasta työstä, unelmasta ja tietysti koirista.

Hänelle, joka on innostunut koiran kanssa harrastamisesta, koiran hyvinvoinnista ja ylipäätään haluaa oppia lisää koirasta. Canis-lehti on suomalainen koiraharrastajan tietolehti, joka ilmestyy kuudesti vuodessa iloa siis läpi vuoden.

Canis-lehti tulee luettua uudelleen ja uudelleen.

Hänelle, jota kiinnostaa yhtä lailla koirat ja kulttuuri. Four&Sons on englannin kielinen kahdesti vuodessa ilmestyvä lehti. Upeita kuvia koirista, kattavia juttuja taiteesta, ihmisistä ja kaikesta kauniista.

Kielikylpy koiriin ja kulttuuriin.

Hänelle, joka arvostaa pehmeitä paketteja. Lastenkirjantekijät Karoliina Pertamo ja Reetta Niemelä perustivat Runokoira– puodin.

Hänelle, jolla on jo kaikkea ja joka arvostaa muiden auttamista. Lahjoita valitsemasi järjestön kautta ateria kissalle, rokotus koiralle tai vaikka kodittoman eläimen mikrosirutus. Esimerkkinä Hesy, Tuulispää tai Kulkurit.

Hänelle, joka rakastaa elokuvia. Vuoden kaunein elokuva, jonka jaksaa katsoa uudelleen ja uudelleen ja aina löytää animaatiosta uutta. Isle of Dogs.

Huikea seikkailu odottaa!

Koirille, jotka ansaitsevat kaiken mahdollisen hyvän.

Tee itse meidän ohjeilla kierrätyskankaista lelut koiralle: Nuuskumatto, Lohkopallo, Naminoppa, Solmupallo, Lonkeropallo, Namikerä ja Villapallo

Osta kotimainen Ruohotuvan, löytyy Facebookista, kanin käpälä, nahka tai kanidummy.

Osta koiralle paikalliselta, laadukkaalta yrittäjältä kehonhuolto. Koirasi kiittää hyvästä hetkestä hieronnassa, osteopaatilla tai vaikka vyöhyketerapiassa. 

Tärkeintä joulussa, ja koiran omistamisessa ylipäätään, on läsnäolo. Ole läsnä rakkaillesi niin arjessa, kuin joulunpyhinä.