Koira, joka nauroi unessani

Unet eivät ole minulle enteitä, enkä käytä niitä apuna elämän pähkäilyissä. Päinvastoin, huomaan että ne harvat unet, joita muistan ovat usein juuri sellaisia alitajunnan  mylleryksiä, jotka jatkavat niitä ajatusprosesseja, joita päivisin pyörittelen. Joskus ne ovat hauskan osuvia. Jokin aika sitten näin unen, jossa ajoin rekkaa. Sellaista kiiltävää, suurenmoista, amerikkalaista. On ilta, taivas rusottaa, ilta ei tunnu päättyvän, pimeys ei laskeudu, aika on pysähtynyt tuohon auroran hetkeen. Kille istuu minun vierelläni ja nauraa.  Olemme vapaita! Unessani muistan ajatelleeni: tästä haluan kertoa kaikille, koiran naurusta, se on tärkeää.      

Killen tultua elämääni se oli aluksi minulle hyvin uuvuttavaa.  Rescue-koirana sen energiaan on sekoittunut stressiä ja selittämättömiä asioita, jotka johtuvat sen elämänhistoriasta. Lisäksi Kille joutui käymään läpi pitkällisen kivun ja vaativan leikkauksen. Tuntui että koira sitoi minut toisaalta kipuilullaan ja toisaalta valtavalla puuhakkuudellaan ja vaativuudellaan.

Minulla on oma voimakas intuitio, jota haluan seurata Killen kanssa, mutta tuntuu että ympäristö ei aina näe samoja asioita kuin minä. Niin monen mielestä kaikki ongelmat ratkeavat vaikkapa kouluttamalla tai tekemällä mitä milloinkin, viemällä koira match-showhun tai harrastukseen. Mutta minä tiedän, että minun on luotettava koiran omaan viestiin siitä milloin se on mihinkin valmis. Kille todella osaa kertoa missä mennään. Miksen luottaisi siihen?

Kun Kille on valmis johonkin, tuntuu että se ilman mitään opettamista tekee toivotut asiat. Kun se on levollinen, niin kuin se jo toisinaan lenkeillä on, se ei kisko vaan aivan vaistomaisesti osaa kulkea kanssani aivan upeassa pehmeässä rytmissä niin, ettei remmi kiristy kertaakaan. Tarvitsee vain odottaa, että Kille itse tarjoaa ja ehdottaa toimintoja. Sitä paitsi en halua täyttää Killen maailmaa odotuksillani ja paineillani, sillä silloin en opi tuntemaan Killen ainutlaatuisuutta vaan Kille alkaa toteuttaa minun ideoitani. Minä olen se oppilas.

Vähitellen olenkin oppinut päästämään irti paineista ja myös siitä, että reagoin liikaa koiran kaiken täyttävään maailman haltuunottoon. Olen ymmärtänyt, että Killen kanssa emme vielä pitkään aikaan kepsuttele rauhassa metsäpolulla- ehkä emme koskaan. Sen tapa olla on ainakin vielä aivan liian intensiivinen. Mutta viime aikoina lenkiltä palatessamme kotikadulla, ennen sisälle menoa Kille on halunnut kiivetä syliin. Se onnistuu juuri ja juuri siten, että kyykistyn, nostan toisen polven ylös jolloin Kille nousee polven ka käsieni varaan ja samalla kannattelen Killen takapäätä ja jalkoja sylissäni. Siitä se katselee rauhallisesti ja levollisesti kotikulmien elämää painautuen levollisesti kiinni minuun. Me voisimme olla siinä niin vaikka kuinka kauan. Se on suurenmoinen hetki täynnä pysähtynyttä rauhaa. Silloin tajuan kiitollisena, että olen matkalla aivan ainutlaatuiseen Killen maailmaan.  Juuri niin kuin unessani nähty sammettisesti eteenpäin pauhaava rekka, yhdessä, täynnä iloa. Minun on oltava kärsivällinen ja uskallettava seurata pientä opastani, hyväksyttävä se valtava, räjähtävä voima joka tässä koirassa on. Kiitos siitä!

Yksi tapa leikata koiran kynnet

Videolla onnistuttiin kohtuullisen hyvin. Vielä on paljon kehitettävää !

Manikyyripäivä….onko se hirveä stressikohtaus vai mukava yhteinen juttu ?

Olen tallilla katsellut kuinka rennosti hevoset ottavat kengityksen tai kavion vuolemisen. Jalka ja kavio kerrallaan tehdään homma loppuun. Usein tapahtuma on hyvin rauhallinen ja jotkut hevoset jopa nuokkuvat toimituksen edetessä. Hevosia on opetettu tähän varsasta saakka. Ison eläimen kanssa ei oteta riskejä. Et voi myöskään ottaa niskalenkkiä tai kaataa hevosta selälleen, ainoa mahdollisuus on että opetetaan asia kivaksi. Pakottaminen aiheuttaa eläimessä ahdistusta, paniikkia ja pakoreaktioita.

Positiivisuudella ja palkinnoilla syntyy luottamusta ja saadaan hyvää tulosta aikaan.

Tällä samalla ajatuksella ajattelin että opetan koiralleni kynsienleikkuun. Vaikka kyseessä on paljon hevosta pienempi otus, niin samalla tavalla sille voi opettaa tuon asian rauhallisesti ilman pakkoa, rimpuilua, nahkahanskoja , niskalenkkiä tms. mikä on tosi ikävää ja ahdistavaa molempien mielestä.

Mini tietää jo nykyään milloin kynsiä leikataan, se tykkää kun näkee leikkurit. Aloitin ihan pentuna siitä että se sai nameja leikkureiden kanssa, namit lattialla leikkureiden ympärillä. Eli se oppi että leikkurit tiesi hyvää asiaa, ne on vaarattomat. En siis tehnyt niillä alkuun mitään vaikka ne oli kädessäni tai lattialla. Pikkuhiljaa pyysin Miniä istumaan eteeni ja sitten koskin leikkureilla tassuun ja siitä sai namin. Tästä edettiin siihen että otin tassusta varovasti kiinni ja leikkasin yhden kynnen. Lopetin alkuun aina heti kun tilanne oli vielä rauhallinen vaikka se oli vain yksi tai kaksi kynttä. Lopuksi sanon kiitos ja lopetan. Perään vaikka vähän leikkiä tai jotain pureskeltavaa.

Suoriudumme nykyään  hyvin kynsienleikuusta. Katson että tilanne on rauhallinen kotona ja että koira on rauhallinen. Muutama syvä hengitys ja aloitetaan. Oma energia vaikuttaa suoraan koiraan. Ei siis kannata hermoilla. Nostan Minin on pöydälle ja istun itse tuolilla. Saan paremman asennon. Ison koiran kanssa tämä on ehkä parempi lattialla. Takajalan kynnet koitan leikata niin että koira on sivuttain jolloin ei tarvitse kurkotella koiran yli. Vaikka koira sietääkin usein omistajan lähellä oleminen voi tässä kohtaa miettiä esim. hammaslääkärissä oloa….ei niin mukava toimenpide muutenkaan ja joku on kokoajan iholla….naamassa kiinni. Jokaisella koiralla on varmasti myös ”oma tila” 🙂

Tämä on vain yksi tapa, tiedän että jotkut rennoimmat makaavat selällään kynsien leikkuun ajan. Sitä tavoitetta kohti edetään 🙂

Talvi

Talven ensimmäinen lumisade on monelle koiralle suuri ihmetyksen ja riemun aihe. Tassujen alla tuntuu erilainen kylmyys, lumi muuttaa ääniä, tekee niitä lisää ja maan tuoksut katoavat. Lumikasoista syntyy uusia esteitä ja vuoria tienvarsille kiivettäväksi. Lumessa voi kaivaa, möyriä ja leikkiä!
Pohjavillattomat koirat kuitenkin palelevat hyvinkin nopeasti, jo viiden asteen pakkanen on niille todella kylmä. Meidän pakkasia kestävät parhaiten alkuperäisrodut, joilla on paksu pohjavilla, kuten porokoira ja husky.

Koiran palelemista voi olla vaikea tunnistaa, koska saaliseläimenä se peittää heikkoutensa, tässä palelemisen, viimeiseen asti. Merkkejä palelemisesta ovat mm. töpöttävä kävely, tassujen nostelu ja lopulta tärinä.Huomioi koirasi olo myös autossa talvella! Älä jätä koiraa kylmään autoon palelemaan!

Uroskoiran kivekset ja nartun nisät, molemmilla karvaton vatsanseutu, korvat, hännänpää ja tassut ovat herkimpiä alueita paleltumille. Paleltuman tunnistaa ihosta, joka muuttuu kokonaan tai osin valkoiseksi. Jos epäilet koirasi kärsivän paleltumista ota aina yhteys eläinlääkäriin.

Kylmällä ilmalla kannattaa huomioida, että liikkuva koira palelee vähemmän, eli lyhyemmät lenkit koko ajan liikkeessä suojaavat vaatteen ohella koiraa. Koiralle, jonka turkki ei riitä lämmittämään on hyvä hankkia takki, joka on helppo pukea ja huoltaa, ei vaikeuta koiran liikkumista, ei pelota koiraa ja suojaa isojen lihasten alueet. Todella kovilla pakkasilla voi koiralle harkita myös tossujen laittoa. Tossut suojaavat tassuja myös maantiesuolalta ja lumelta. Lumen tarttumista tassuihin voi myös estää leikkaamalla tassukarvat lyhyeksi ja käyttämällä tassuvoidetta. Suosi luonnollisia, lisäaineettomia, tassurasvoja.

Kun maltat totuttaa koiran rauhassa ja kiirehtimättä uusiin varusteisiin säästät teidät molemmat vuosien stressiltä ja ärtymykseltä. Pidä ensin uusi takki tai tossut lattialla esillä. Anna koiran rauhassa nuuhkia tuotteet. Voi ripotella muutaman koiran herkun takin päälle tai viereen ja antaa koirasi syödä namit. Pikkuhiljaa koirasi totuttua takkiin voit pitää takkia kädessä ja antaa koiran syödä herkkuja samasta kädestä. Jos koira ei pelkää pue takki koiran päälle. Kehu, palkitse ja ota vaate pois. Vastaavasti voit totuttaa koirasi tossuihin, uusiin valjaisiin tai muihin varusteisiin. Totuttelu voi tuntua työläältä, mutta on huomattavasti arkea ja molempien elämänlaatua parantava tekijä.

Kunhan liikutte talvella koiran kylmyyden siedon huomioiden tämä voi olla myös hauskin vuodenaika. Lumi tekee lähipuistosta kaivamisesta nauttivan koiran paratiisin. Lumeen on helppo piilottaa leluja, herkkuja, luita koiran etsittäväksi. Lumessa on hauska möyriä yhdessä!

Miten koirasi reagoi, jos teet lumienkelin kesken ulkoilun? Onko koira huolestunut? Riemuissaan? Taisto Terrieri rakastaa lumileikkejä! Pehmeässä lumessa on hauska pyöriä, kieriä, pöllyttää lunta ja parasta taitaa olla koskemattomaan hankeen hyppy ja lumen sekaan solahtaminen. Koiran kanssa lumessa telmiminen tekee hyvää myös ihmiselle! Toppahousuissa lumihangessa koiran kanssa konttaava ihminen parantaa samalla ympäristönkin mieltä. Yhtenä talvena telmiessäni Taisto Terrierin kanssa lumessa ohi kävelevä pariskunta kävi keskustelun

-Mikä toi on? Aikuinen ihminen kierii lumessa? Onkohan se sekaisin?

-Ai toi! Ne on usein täällä! Se vissiin leikkii koiran kanssa. Se nauraa paljon. Tulee lapsuus mieleen. Toi koira ainakin nauttii.

Ja mikä on minusta parasta talvessa? Se, kun ensin ulkoillaan, nautitaan lumesta,  tullaan sisälle, keitän ison pannun hyvää teetä ja saan viereeni raukeana tuhisevan koiran. Se hetki, kun lämpö palaa jäseniin ja kaikki on maailmassa hyvin. Mari

 

Koirien uimahallissa

uimahallilla

Koirien uimahallissa käynti, tekemistä pimeään kauteen ja pakkaskeleille!

Uimahalli koirille, mahtavaa! Mini ei ole varsinaiseti mikään vesipeto, ainakaan vielä😳. Ensikosketus järviveteen oli viime kesänä mökillä. Se oli uutta ja kiinnostavaa. Ensin laiturilta ihmettelyä, että miten sitä vettä onkin noin paljon. Sitten rantaan tutkimaan miltä se tuntuu, maistuu ja tuoksuu. Sitä oli hauska seurata, ensikosketusta järviveteen. Viime kesänä sille riitti rannassa läträäminen sekä laiturilta järven tapahtumien seuranta. Järvellä meni välillä kuikkapariskunta, joutsenia, vesikirppuja jne. niitä oli hyvä tarkkailla illalla ihan rauhassa laiturin turvassa. Mitään uhkarohkeita uintilenkkejä ei siis tehty , ehkä ensi kesänä 🙂   Niin ja veneestä käsin pääsi myös tutustumaan järven saloihin.

Joten siis, nyt talvella uimahalliin, lisää totuttelua veteen, jes! Onkin ollut niin pimeää ja sateista että alkaa tympimään kaikki ulkoilut. Meillä oli oma aika varattuna, olimme kaksin altaalla. 30 min uintiaikaa, toiset 30 min suihkutus + kuivaus aikaa. Mukava ohjaaja oli vastassa ja opasti hyvin miten toimitaan, että homma sujuu turvallisesti. Omat pelkkarit päälle (sai myös lainata), koira hihnassa niin kauan kunnes ollaan kaksin altaan puolella.

Ihanaa, saatiin rauhassa tutustua paikkaan. Ensin Mini tarkasti kaikki altaan reunat….loogistahan se nyt on 🙂 Jännä mesta (outo hajukin.. kloori, leijui kokoajan ilmassa), paljon myös toisten koirien hajuja. Edelliset polskijat olivat vielä pesulla kun mentiin altaan puolelle. Ne vähän häiritsivät keskittymistä tähän uuteen paikkaan. Heidän lähdettyä tuli rauhallista ja tutustuttiin matalaan veteen. Melko jännää, huomasin että kotoa tuotu kuminen kanalelu ei kiinnostanut, stressiä ilmassa.  Otettiin eka kerta hyvin rauhallisesti, en pakottanut mihinkään, koitin olla itse mahdollisismman rennosti ja rauhallisesti. Mini tulikin mun perässä altaasta välillä pois mutta myös takaisin ilman mitään houkuttelua. Se kohta jossa alkaa syvenemään ja ramppi katoaa tassujen alta kokeiltiin, mutta ei se houkutellut, kuten ei kesällä järvessäkään.

Ihminen ei siis voi uida altaassa, mutta voi olla siellä kumirampilla sekä tietty altaan reunoilla kehumassa, kannustamassa ja ohjaamassa.

Erityiskiitos henkilökunnalle siitä että veden korkeus oli jätetty niin matalalle että tappijalka sai maatuntuman ❤ Soitin aiemmin päivällä ja kerroin että ollaan ekaa kertaa tulossa, asiasta ei ollut puhetta mutta oli ihanasti huomioitu että mäykky tulossa 🙂

Mini liikkui siis vain siellä missä tassut osuvat pohjaan. Se oli selkeästi ihan riittävästi tällä kertaa. Loppuajasta seuraavat polskijat saapuivat ja heillä olikin neljä koiraa mukanaan, se hieman häiritsi ja aiheutti jännitystä. Osa koirista vinkui joko innostusta tai kauhua tulevasta, joten ilmapiiri hieman huolestutti Miniä.

Me mentiin omaan ”pukkariin” kuivattelemaan, se taisi olla tämän uintireissun kivoin kohta. Mini osaa itse kieriä ja hangata itsensä pyyhkeeseen ja se on kivaa 🙂

Oli ainakin ohjelmaa ja uutta tekemistä. Tulemme uudestaan, EHKÄ sitten kokeillaan niin ettei tassut osu pohjaan…..jos Mini näyttää valmiilta siihen. Hiljaa hyvä tulee, ja kukin tyylillään 🙂 täytyy muistuttaa itseään ettei innoissaan vaadi koiralta liikaa. Altaalla oli muuten tosi lämmin, trooppinen ilma. Se on kiva ettei tule kylmä kummallekkaan. Tulemme joku päivä uudestaan!

Vettä rakastaville koirille tämä on varmasti ihana paikka ja mukavaa vaihtelua pitkän talvikauden aikana. Saa omistajankin suun hymyyn 🙂

Illalla nukutti niin vietävästi 🐾💕

 

KOULUTA HYVÄLLÄ, SAAT HYVÄÄ

 

Blogimme esittelyssä kerrotaan, että haluamme sitoutua kouluttamaan koiramme sekä kohtelemaan koiria muutenkin eettisten periaatteiden mukaisesti.

Viittaamme pohdintaan siitä, mikä on oikein tai väärin koirankoulutuksessa. On nimittäin olemassa monta menetelmää, joilla voidaan saavuttaa kutakuinkin samat tulokset. Rankaisuun perustuva menetelmä voi joskus olla jopa tehokkaamman tuntuinen. Jokainen rankaisu kuitenkin kuvainnollisesti leikkaa palasen koiran sielua. Rankaisuun, pakottamiseen tai jääkauden tapaiseen huomiotta jättämiseen perustuvat menetelmät vahingoittavat koiraa fyysisesti tai psyykkisesti ja vaarantavat samalla koiran ja ihmisen välistä luottamusta. Kehu ja sopiva palkkio taas motivoi, innostaa ja parantaa koiran luottamusta ihmiseen.  Kun tiedämme, että koira on tunteva olento ja että kaikkien nisäkkäiden perustunteet ovat samat, eettinen valinta onkin sellaisten menetelmien käyttö, jotka eivät vahingoita koiran hyvinvointia.

Parhaillaan elämme hienoa aikaa, kun vähin erin vahvistuu koiran ja muiden eläinten kognition ja oppimisen tuntemus ja sen myötä  asenneilmaston muuttuminen koiria kohtaan. Nähdään paremmin koirien stressi ja ymmärretään, mitä koira oikeasti voi ymmärtää ja mitä ei. Koiran kognitiiviset taidot eivät esimerkiksi riitä erottamaan sitä mikä on oikea tai väärä mutta rankaisulla se oppii välttelemään tiettyjä asioita ja palkitsemalla ja kehumalla suuntaamaan toimintansa toivottuun suuntaan.

Suhtaudu kaikkeen koiran käytökseen neutraalisti

Salli itsellesi koulutustilanteiden tunteet. Opettele vähittäin olemaan tilanteissa neutraalimmin. Opettele ajattelutavan muutos: koiran toiminta ei suuntaudu sinuun henkilökohtaisesti. Mitä paremmin ymmärrät koiran eleet ja lajinmukaisen käyttäytymisen sekä stressin merkit, sitä paremmin pystyt toiminaan kussakin tilanteessa ja asettumaan myös koiran asemaan. Koira ei osaa ärsyttää, teeskennellä, pelleillä tai sikailla, sillä on aina syy käytöksensä. Jotkut kokevat, että väkivallattoman vuorovaikutuksen keinot auttavat ihmistä hallitsemaan myönteisellä tavalla koulutustilanteiden aiheuttamia tunteita:

http://www.basambooks.com/kirja/978-952-260-418-7/vakivallaton-viestinta/

Valitse ystävyys ja hyvinvointi

Kun tavoitteena on sinun ja koirasi välinen luottamus ja ystävyys sekä koirasi hyvinvointi, valitse palkkio ja kehu. Palkkion ja kehun kanssa toimimisen ilo lisää myös omaa hyvinvointiasi. Palkitse toivottua, jätä ei toivottu huomiotta.  Paraskaan palkka ei auta kaikkeen, metsän otusten jahtaus on vain niin suurenmoisen hauskaa, että sitä parempaa asiaa ei ole. Näin esimerkkinä. Salli tämä koirallesi. Kun koira pelkää tai on kierroksilla älä vaadi siltä suorituksia tai ”kuulolle”. Johdonmukaisuus ja rauhallisuus auttaa aina koiraasi, vaikka siltä ei akuutissa tilanteessa tuntuisikaan. Opettele hengittämään, se on tärkein koulutustaitosi. Sen jälkeen: opettele nauramaan, täyttämään jokainen solusi hymyllä. Huumori on sisäinen aurinko, joka valaisee koulutuspolkusi. Auta koiraasi löytämään sisäinen motivaatio tehdä asioita kanssasi.  Sisäinen motivaatio selitetään kivasti vaikkapa täällä:

http://www.trainer4you.fi/blogi/sisainen-motivaatio-esiin-itsemaaraamisteorian-opeilla/

Sovellat ajatuksia vain koiraasi! 🙂

Kouluttamiseen liittyvät paineet voivat syntyä häpeästä ja sosiaalisesta paineesta

Ei ole niin tärkeää, mitä muut ajattelevat koirasi käytöksestä. Unohda häpeä ja paine hyvästä käytöksestä. Etsi hyvä kouluttaja tueksesi. Valitse kouluttaja, joka on sitoutunut Suomen eläintenkouluttajien eettisiin sääntöihin. Löydät ne täältä:  http://www.elaintenkouluttajat.com/yhdistys/463-2/  Rankkoja koulutusmenetelmiä käyttävät henkilöt saattavat alitajuisesti pelätä hallinnan menettämistä ja haavoittuvuuden esiintuloa.  Kovin moni, minä itsekin, on ollut tilanteessa, jossa hallintaan perustuva koulutusmenetelmä tuntuu houkuttavalta. Varokaamme kuitenkin guruja, jotka sanovat, että meillä ei ole tarpeeksi auktoriteettia. Todellisuudessa jokainen saa olla juuri sellainen kuin on, ei tarvitse piilottaa mitään, varsinkaan epävarmuutta ja pelkoa, erityisesti epäonnistumisen pelkoa. Niiden hyväksyminen on vakaa pohja, jolle rakennat kaiken hyvän suhteessa koiraasi. Uskalla olla salliva, käytä huumoria, herkkyyttä, intuitiota ja kehitä askel askeleelta mielen vakautta. Älä pelkää epäonnistumista, sillä epäonnistumista ei ole, on vain se yhteinen matka. Usein juuri vaikea tilanne tai epäonnistuminen on se tärkeä kaarre polullanne, joka kertoo sinulle, että koirasi tarvitsee vielä lisää aikaa.  Jokainen koira on yksilö, ja senkin elämäntilanteet vaihtlevat, kuten ihmisen. Jos jokin koira oppii kulkemaan hihnassa kuin itsestään, sinun koirasi saattaa tarvita paljon aikaa ja tukea sen tai muun asian kanssa. Pysyvää on vain koulutuksen väkivallaton lähtökohta.  Sitä paitsi oikeastaan ainoa tavoite koiran osaamiselle on se, että koira kokee olevansa suhteellisen turvassa paikassa kuin paikassa, eikä aiheuta vaaraa tai suurta häiriötä ympäristölle. Kaikki muu on vain plussaa.  🙂

Lopuksi

Arkikouluttamisen ja harrastamisen tarkoitus on hauskuus ja kahden eri yhdessä asustavan eläinlajin välisen suhteen paraneminen.

On jo viimein aika hylätä vaativa suhtautuminen koiriin. Koirat ovat täydellisiä joka hetki, juuri sellaisina kuin kulloinkin ovat. Niitä ei tarvitse koko ajan muokata johonkin suuntaan. Jos ajattelee koiraa vain koulutuksen kannalta, jonkinlaisena muovailuvahamöykkynä, joka aina on epätäydellinen, koiran ainutlaatuinen yksilöllisyys ei saa tilaa kasvaa.

Koulutuksen tavoite on antaa koiralle iloa, aivojumppaa, taitoja, itsetuntoa ja arvokkuutta! Se on rakkauden teko.   ❤

Reetta

img_2650

Jokaisena hetkenä opitaan jotain. Vaikka olemaan rauhassa.

Valentinan lupauksia ja muistoja

laran-vuosi-2016

On ollut huikea vuosi. Vuodelle 2016 on kertynyt paljon uusia muistoja. Olemme saaneet Laran kanssa paljon uusia ystäviä ja olemme seikkailleet ihanissa paikoissa.
Takanamme on jo paljon hyviä yhteisiä muistoja. Edessämme meillä on vielä paljon uusia hetkiä koettavana ja uusia muistoja luotavana.
En malta odottaa!

vallu_1

Vuoden 2017 lupaus

Jatkamme seikkailemista ja teemme lisää uusia tuttavuuksia.
Stay curious and explore more!

Marin lupauksia ja muistoja

IMG_4701.JPGVoihan Tate, Taisto Taateli minkälainen vuosi meillä on takana!

Jos minä saan valita vuoden kohokohdat ne on:

-retket lähirannoille ja metsiin! Olet näyttänyt hienoja polkuja, kiviä ja kantoja, joita en olisi ehkä nähnyt ilman sinua! Osaat myös suunnistaa uskomattoman hyvin metroasemalle ja koirien lelukauppaan mistä tahansa suunnasta.

-se riemu, kun pääset ystäviemme mökille ja puutarhatöihin! Kykysi vainuta kuopankaivuu ja rautalapio on ilmiömäinen! Sanoin terrierimäinen sitkeytesi roikkua lapion kannoilla herättäen hilpeyttä meissä ihmisissä.

-kesän retket, ensin melonta ja sitten Lappi. Olit loistavan hyvää matkaseuraa niin kanootissa, kuin tunturilla! Istuit kauniisti kanootissa, olit ensimmäinen tunturin huipulla, kotiuduit telttaan ja jaksoit pitkät automatkat.

-kohtaaminen Karen Webin kanssa. Löysin eteeriset öljyt ja zoopharmacognosyn tukemaan hyvinvointiasi. Opit heti itse pyytämään öljyjä, kun niitä tarvitset, mikä kertoo öljyjen olevan todella mieleesi.

-Katariina Tiiran Smartdog testi, jossa osoitit miten uskomattoman taitava olet lukemaan eleitä ja vihjeitä. Loistit testeissä ja minä sain tukea ja ymmärrystä tavastasi toimia. Aivan uusia ovia aukeni käynnin ansiosta. Lisäksi tämä kohtaaminen muistutti siitä, miten ohjaajissa on hyviä ja huonoja. Ja minä kuuntelen vain hyviä, lupaan!

-kaikki ne hetket, kun olet osoittanut miten hetkessä eläminen on elämän sisältö ja tarkoitus!

 

Ensi vuodelta toivon meille:

-hetkiä ja kohtaamisia, uuden oppimista meille molemmille

-sinulle vinkuleluja ja makoisia luita

-punkkien katoamista maailmasta tai myrkyttömän, tehokkaan punkkien karkoitusaineen löytymistä

Lupaan jatkaa kasvua rinnallasi, luoda sinulle niin hyvät puitteet sinulle hyvään elämään kuin kykenen ja yhdessä teemme arjesta suuren seikkailun!

Tarun lupauksia ja muistoja

Parasta vuonna 2016…. :

Ekaa kertaa kesämökillä ! Siellä oli kaikkee niin ihmeellistä ja ihanaa!

Kuten tämä iso juomakuppi ! Järvi ! mitä ! tuossa oltiin pitkään kummastelemassa 🙂

Järvessä pystyi uimaan (lue rantavedessä tutkimaan pohjaa) , veneillä, katsella ja kuunnella Kuikkaa, seurata illalla vesikirppuja…..niin paljon kaikkee uutta 🙂

fullsizerender-4 

Mökillä sai syödä näitä sinisiä palloja suoraan pihasta !? oho 🙂

img_3630

Otettiin aurikoa laiturilla, melko rennosti 🙂 Lämmitti masua ihanasti

Nythän päivät jo pitenee…..kesää kohti toverit !

img_3036-2

Vuodelle 2017 lupaan :

  • menemme mökille ja saat taas touhuta siellä ❤
  • teen erilaisia jälkiä (tonnikala,lihaliemi,veri) sinulle metsään
  • ajattelen asioita enemmän sinun näkökulmastasi ja säkäkorkeudestasi
  • saat olla mahdollisuuksien mukaan vapaana enemmän
  • tutustumme johonkin sinulle uuteen eläinlajiin, kävisikö lammas ?
  • yritän olla stressaamatta sinua turhaan, tunnenhan sinut jo paremmin olet kohta jo 2v.
  • järjestän sinulle koiramaista puuhaa; pureskelua, kaivamista, tonkimista, haisteltavaa, jahtaamista, metsästystä…. myös lepoa, rauhaa ja rakkautta
  • saat nukkua ja köllötellä kyljessä kiinni, se on sinulle niin tärkeää ❤

Reetan lupauksia ja muistoja

Parasta vuonna 2016:

Ylivoimaisesti paras päivä vuonna 2016 oli 19.heinäkuuta, jolloin Killen pitkä leikkaukseen liittyvä liikuntakielto päättyi ja Killen sai antaa leikkiä koirakavereiden kanssa, kiipeillä, juosta jne.. Vapaaksi Kille pääsi ensimmäistä kertaa turvallisella alustalla läheisellä agilitykentällä. Oli aivan huikea hetki, kun se päästeli menemään. Tosin se parilla ekalla kerralla jaksoi pinkoa kentän ympäri suunilleen kerran tai pari, kunto oli tietenkin huono.

Ihania hetkiä olivat myös ne, jolloin aloin huomata, että koiran pelot hälvenevät ja siitä tulee yhä reippaampi ulkona ja ennen kaikkea se haluaa tutkia paikkoja ja kyselee rakennusten ovien takana voimmeko mennä sisään tutkimaan.

Hurmaavia ovat olleet levolliset aamut, kun Kille on alun stressikuukausien jälkeen alkanut kömpiä viereeni köllöttelemään ja pelleilemään, sen sijaan että se olisi kulkenut levottomana ympäri kämppää etsimässä pureskeltavaa. Aamuhetkistä on tullut meille tärkeitä ja usein vaivumme uneen vielä hetkeksi uudelleen kylki kyljessä.

Mahtavaa on ollut myös se, että Kille on oppinut vähä vähältä jäämään rauhassa yksin kotiin ja sillä on hyvä olla kotona yksin. Se on tärkeää myös minun hyvinvointini kannalta.

Marraskuun aikana Kille on rauhoittunut niin, että pystyn myös olemaan päivät kotona, onhan koti työpaikkani.  Aiemmin lähdin usein kahviloihin tai työhuonelle kirjoittamaan, koska poissaollessani Kille pystyi nukkumaan rauhassa pidempiä aikoja. Poissaoloni tuoma leporauha on ollut tärkeä Killelle sen stressin laskussa.

Nämä kaikki vaikuttavat ehkä pieniltä ja vähäpätöisiltä asioilta, mutta ne joilla on rescuekoira tai kodinvaihtaja, tietävät, mistä kirjoitan.

IMG_0234.JPG

Kille ensimmäisinä viikkoina Suomessa.

IMG_0249.JPG

Ihana kong!

IMG_0307.JPG

Ekat viikot menivät lähinnä tähän tahtiin… ja kaikki kuvat Killestä ovat tällaisia.

IMG_1318.JPG

Iloa kurjuuden keskellä: KoiranKerän virikelelu, joka toimii myös kaulurin kanssa.

IMG_9068.JPG

Terve koira suurella tutkimusmatkalla! 🙂

Lupaukseni vuodelle 2017

Ajattelin, että otan aivan huippurennosti tulevan vuoden! En kertakaikkiaan ota mistään painetta. Toisaalta ekologinen omatunto hieman hiertää. Koiran omistamisessa on paljon sellaista, joka lisää hiilijalanjälkeä. Sitä aion pohtia, sekä muuttaa pikkuhiljaa omia käytänteitäni ja myös kirjoittaa asiasta Koiran- Luonto -blogiin!

IMG_2363.JPG

”Minä, jos kuka, osaan ottaa rennosti. Sun ei tartte edes laittaa tätä päiväpeittoa, kato kuinka hienosti mä sen asettelin!”

 

EDIT: Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen Kille kävi röntgenissä. Sain tietää, että sen toinenkin jalka pitäisi leikata. Vuotemme alkaa siis raskaissa merkeissä, mutta koska päätin, että suhtaudun kaikkeen paineetta, olen ottanut tämänkin uutisen lopulta aika hyvin. Tiedän, että koiralle tilanne on epäreilu, mutta parhaiten selviämme, kun en kaiket päivät pyörittele surkeutta ja epäreiluutta.

Tulen kertomaan myös kokemuksistamme toipilasajalta blogissa. Varmaan teen ainakin paljon liikuntaa korvaavia virikkeitä, joista laitan vinkkejä jakoon.

 

Kun taivaalla räjähtää

IMG_4700.JPGAikana ennen koiraa pidin ilotulituksista. Edelleen ne ovat minusta kauniita, mutta olen enemmän huolissani koiran hyvinvoinnista, kuin ilotulitusten näkemättä jäämisestä.

Toki suon muille rakettien ilon. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ajoitan koiran lenkitykset rakettien mukaan silloin tällöin yhtenä iltana,  mutta en voi sietää niitä, jotka aloittavat paukuttelun Tapaninpäivänä ja jatkavat loppiaiseen. Viime kesänä Helsingissä oli ilotulitus kolmena peräkkäisenä iltana. Se oli jo tuskallista!

Ilokseni, ainakin Helsingissä, poliisi on alkanut tiedottaa ilotulituksista etukäteen. Merkitsen aina kalenteriin ’perinteiset’ juhlat, kuten kiinalaisen uudenvuoden, Linnanmäen valokarnevaalit…mutta on yllättävän paljon kissanristiäisiä raketein, joista ei tiedä mitään.

Taisto Terrieri ei ole ollenkaan pahimmasta päästä pelkonsa kanssa, raketit herättävät lievää huolestumista sisällä, mutta ei paniikkia tai läähätystä. Ulkona tilanne on toinen. Jos satumme kuulemaan ulkona raketin äänen Taisto Terrieri yrittää riuhtoa itsensä vapaaksi ja ryntäisi mihin tahansa suuntaan niin nopeasti, kuin mahdollista. Potentiaali Uuden Vuoden kadonnut koira siis. Kun nostan tempoilevan koiran ulkona syliin alkaa sydäntä särkevä huuto. Koira huutaa sylissä täydellä äänellä, kunnes olemme kotona ja turvassa. Jos pelko ei tästä pahene pärjäämme ennakoinnilla ja hyvällä varustautumisella ilotulituksista.

Aloitan laskeutumisen Uuteen Vuoteen Tapaninpäivästä, juuri niiden ennalta arvaamattomien innokkaiden raketinampujien vuoksi. Teemme lyhyempiä lenkkejä, pysyttelemme lähempänä kotia, jotta ehdimme nopeasti sisään tarpeen vaatiessa. Iltaisin lisään rauhoittavaa eteeristä öljyä tipan tyynyn kulmaan, varaan pakkaseen luita ja hamstraan Taisto Terrierin herkkuja temppu/etsintä/puuha leikkeihin.

Uuden Vuoden aattona vedän hyvissä ajoin verhot ikkunoihin, viritän rauhoittavan, mutta hieman äänekkään musiikin soimaan, lahjon koiraa uudella äänekkäälle vinkulelulla ja leikimme sisällä illan. Ennen puolta yötä rauhoitumme, puen Taisto Terrierille huivin turvavaatteksi ja käymme köllöttelemään valoisassa asunnossa. Aamuyöllä käytän koiran ulkona, kun juhlijat ovat unten mailla. Ja lasken päiviä seuraavaan ilotulitukseen. Onneksi meillä on valoisat kesäyöt!

Jos koirasi pelkää ilotulituksia, olethan huomannut, että lentokenttähotellit ovat oiva paikka paeta pauketta?

Mari