Punkiton kesä?

Joka kevät koiranomistajan on tehtävä vaikein päätös hetkeen. Miten torjua punkit.

2016-06-04 17.19.10

Tässä linkissä muutama fakta punkista. http://www.punkkiklinikka.fi/tietoa-punkeista

Apteekin hyllyjen välissä pitää päättää kestääkö jäätävää yrttipannan hajua, tuhoaako vesistön kalat, hakeako eläinlääkäriltä reseptillä myrkkyä vai luottaako puhtaaseen onneen ja huonoon punkkivuoteen. Täydellistä vastausta ei ole, joukosta huonoja vaihtoehtoja on löydettävä se omalle koiralle paras ja toivottava, että päätös oli oikea.

Punkkeja tuntuu olevan kaikkialla, yhtenä kesänä Taisto Terrieri sai joka kerta punkin käveltyämme Koffin puiston läpi. Puiston, joka on Etelä-Helsingissä kerrostalojen ympäröimänä. Se aika, kun punkkeja varottiin vain saaristossa on ollutta ja mennyttä.

Taisto Terrierillä on valkoinen turkki, josta punkit erottuvat suhteellisen hyvin, riippuen punkin koosta tosin. Punkkitarkastus ovella ja punkkien irrottaminen on jo rutiinia ja sujuu mielestäni helpoiten paljain sormin. Kunhan ilkeää koskea tuohon pikku örkkiin.

Mutta jotta voisin välttyä punkkien nyppimiseltä ja suojata koiran punkkien levittämiltä taudeilta selaan joka kevät valikoimat ja toivon löytäväni sen täydellisen punkintorjunta-aineen.

Mitkä asiat sitten pitää ottaa huomioon myrkkyä valitessa?

Omaan valintaan vaikuttaa, että Taisto Terrieri nukkuu minun sängyssä ja vietämme kesäisin aikaa tiiviisti teltassa, joten olisi siis suotavaa, että aine olisi tehokas. Koira rakastaa uimista, joten myrkyn tulisi joko kestää se tai olla helposti ja turvallisesti lisättävissä. Toisaalta, koska Taisto Terrieri ui niin paljon en halua käyttää myrkkyä, joka on haitallinen kaloille tai muuten saastuttaa vesistöä. Herkkävatsaisena koirana Taisto Terrierin suolistoa on turha sekoittaa lääkkeellä, toisaalta koira ei ole (ainakaan vielä) ollut taipuvainen ihottumiin tai muihin iho-oireisiin. Huomasin, kokeilun kautta, ettei meistä kumpikaan kestä yrttipannan tai itsesekoitettavien liuosten tuoksua. Enkä myöskään jaksanut lisätä liuosta päivittäin.

Mitkä ovat vaihtoehdot?

Itse tehtävät yrttisekoitukset– Näitä ohjeita on netissä useampi. Seokset ovat myrkyttömiä, mutta niitä pitää lisätä usein, osaa aina ennen ulosmenoa, haju saattaa myös olla hurja, riippuen koostumuksesta, sekä koiralle, että ihmiselle.

Yrttipannat– Nämäkin saattavat huimata tuoksullaan niin koiran, kuin ihmisen. Panta on tosin myrkytön. Kaupunkilegenda kertoo punkeista, jotka pesiytyvät yrttipannan alle.

Pantaan kiinnitettävät pallukat, joiden ultraäänet karkoittavat punkit. Saattaa toimia, vaikka kuulostaa foliohattujutuille. Jos punkkien karkoittaminen onnistuu pienellä muovinpalalla koiran pannassa elämähän on aika kohdillaan?

Valkosipuli tabletit-sipuli aiheuttaa koiralle anemiaa, valkosipuli jakaa mielipiteitä. Taisto Terrieri sai yhtenä keväänä koirille tehtyjä valkosipulipuristetabletteja. Punkkeja ei ollut kesällä, kuin muutama, joko oli huono punkkivuosi tai tabletit tehosivat. Kuuri aloitettiin heti joulun jälkeen ja lisäsin tabletin ruokaan kerran päivässä aina kun muistin.

Koiran niskaan tiputettavat liuokset– Jokainen koiranomistaja tuntee jonkun, jonka koira on saanut hurjia iho-oireita näistä aineista. Osan käyttöohjeissa varoitetaan myös, ettei koira saa olla lähellä lapsia heti liuoksen laiton jälkeen. Aineet ovat vaarallisia myös kissoille. Jos  koira ui paljon nämä aineet eivät välttämättä kestä tehokkaina, sekä osa saastuttaa uimavettä. Jos tuotetiedoissa on mainittu tämä aine otan askeleen kauemmas.

Pannat, joissa punkkimyrkky – osa kestää uimisen. Muovinen panta on jatkuvasti koiran kaulalla ja jotkut koirat saavat pannasta iho-oireita. Jos koira leikkii toisten koirien kanssa on hyvä miettiä saako toinen koira pannasta myrkkyä suuhunsa leikin tiimellyksessä.

Koiralle annettavat tabletit. Näistä tuli hetkessä hitti, tabletti on helppo, pitkäkestoinen ja siisti. Myrkky tappaa verta imevän punkin. Punkki siis pääsee iholle, mutta tippuu kuolleena pois imettyään ensin verta. Koiralle voi tulla sivuvaikutuksia tabletista, eikä lääke takaa, ettei koira saisi punkilta tartuntaa.

Hurtan aurinkoja punkkihaalari. Valkoinen kokohaalari, jossa on Sanitized® viimeistely,  permetriini-niminen aine suojaa hyttysten, paarmojen ja jopa punkkien pistoilta ja puremilta. Tekstiilit ovat dermatologisesti testattuja ja turvallisia koiralle ja kestävät jopa satoja pesuja. Huono puoli haalarissa on pukeminen, puku on tehty ilman vetoketjuja tai nappeja ja pujotetaan koiran päälle.

Viime kesänä löysin Faunattaresta viltin, joka oli käsitelty samalla myrkyllä, kuin, jota valellaan koiran niskaan. Idea oli, että koira makoilee viltin päällä ja myrkyt tappavat punkin. Suhtauduin epäillen, mutta viltillä tosiaan oli yksien päiväunien jälkeen kuollut punkki, sattumaa tai ei:) Epäselvää on myös kuinka pitkää aine vaikuttaa. En huomannut kysyä vilttiä ostaessa säilyykö aineen vaikutus yli talven…

En ole vielä päättänyt miten torjumme punkkeja tänä vuonna. Olen syöttänyt Taisto Terrierille koirien valkosipulipuristetabletteja tammikuusta lähtien epäsäännöllisesti, viltti, jossa punkkimyrkkyä, löytyy kaapista. Ehkä käymme testaamassa Hurtan haalaria, se voisi olla hyvä vaelluksilla hyttystenkin vuoksi, ehkä kokeilen ultraäänihärpäkettä… ehkä joku valmistaja on juuri tuomassa markkinoille sen täydellisen punkkientorjuntakeinon.

Punkeista huolimatta koira on kuitenkin koira, enkä aio pahemmin rajoittaa Taisto Terrierin kulkua. Saatan houkutella koiran olemaan menemättä pahimpiin rytekköihin tai rantaheinikoihin, mutta se, että koira kulkee maantien keskellä ihmisen tiukassa komennossa, eikä saa katsoakaan heinikkoon ei ole koiran elämää. Koiran kuuluu saada myös nauttia kesästä ja sen tuoksuista. Ihmisenä minä ymmärrän punkkien vaaran ja voin lenkillä heinikkohyppelyn jälkeen asettua penkille ja harjata koiran läpi siinä, heti mahdollisten punkkien tartuttua turkkiin. Viime kesänä Taisto Terrieri oppi asettumaan ulkoilun lopussa tietylle kivelle. Kivi on meidän ”punkkikallio”. Hyppäämme istumaan, seuraamme ohikulkevia ihmisiä ja koiria, nautimme kiven lämmöstä, auringosta ja samalla käyn läpi koiran turkin. Molemmat viihtyvät ja punkit löytyvät samointein.

Silti. Yhtä paljon, kun toivon koirien saavan olla koiria toivon ihmisten suhtautuvan punkkeihin ja sekä koiran, että itsensä suojaamiseen niiltä vakavasti. Punkki on pahimmillaan Suomen luonnon vaarallisin eläin.

Mari

 

 

 

 

 

 

 

Kahvi ja vesikuppi, kiitos!

Koira kahvilassa? Mahdottomuus vielä muutama vuosi sitten, mutta onneksi suvaitsevaisuus voittaa tässäkin!

Snapseed

Käymme toisinaan Taisto Terrierin kanssa kahvilla, ravintoloissa ja joskus baarissakin. Taisto Terrieri on helppo koira mukana, rauhallinen, hiljainen ja melko pieni.

Meidän ravintolaetiketti alkaa säästä. En koskaan vie märkää tai kuraista koiraa kahvilaan. Emmekä käy ruuhka-aikoina herättämässä turhaa ärtymystä.

Vaikka olen etukäteen selvittänyt mitkä kahvilat ja ravintolat ovat koiramyönteisiä kysyn aina ovelta ensin henkilökunnan mielipiteen tulollemme. Pyrin valitsemaan pöydän, joka on hieman syrjässä, niin, ettei ohitse kulje ihmisiä, eikä koiran läsnäolo häiritse muita asiakkaita. Taisto Terrieri saa tervehtiä ystäviäni, niitä, joiden kanssa olemme viettämässä aikaa, mutta vieraat ihmiset eivät saa koskea koiraan, eikä koira nuuhki heitä. Sääntö on ehdoton ja näin luon koiralle turvallisen olon. Taisto Terrieri tietää, että ravintolassa saa levätä rauhassa.

Ennen sisälle menoa olen tehnyt Taisto Terrierin kanssa pidemmän, rauhallisen kävelyn, jonka aikana koira on saanut haistella kaikki haluamansa tuoksut rauhassa. Näin kahvilaan saapuu koira, joka käy tyytyväisenä kerälle prosessoimaan kokemaansa.

Mukana minulla on aina pyyhe, viltti, herkkuja ja vettä koiralle. Jos pöydän alla on tilaa koira nukkuu siellä, jos pöydän jalat ovat tiellä päällystän tuolin viltillä ja koira saa nukkua siinä tai sylissä.

Aloitin ravintolaharjoittelut pennun kanssa terasseilta. Niillä oli mielestäni helpompi olla koiran kanssa, joka vasta opetteli vieraassa tilassa rauhoittumista. Lisäksi visiitit olivat aluksi lyhyitä, muutama nami koiralle ja pois. Pikkuhiljaa, kun Taisto Terrieri oppi, että ystävä, tuolit ja pöytä tarkoittaa rauhoittumista lisäsin kestoa ja uskaltauduimme sisätiloihin. Edelleenkään emme jää tilaan, jossa on jo paljon koiria. Muiden koirien tuoksut ja äänet saattavat hermostuttaa omaa koiraa, enkä aina luota siihen, että ne vieraat koirat pysyvät omalla paikallaan.

Miksikö käymme kahviloissa? Osittain, koska asun kaksin koiran kanssa. Arkisin koira on jo tarpeeksi yksin kotona, joten pyrin vapaa-ajalla tekemään asioita, joissa Taisto Terrieri voi olla mukana. Toisaalta kahvilat ovat hyvää treeniä koiralle. Uusi ympäristö, tuoksut, tutun ihmisen kohtaaminen ovat hyvää virikkeistämistä, mutta myös hyvää itsehillintä harjoitusta. Ja koska vierailut ovat mahdollisia!

Instasize_0312144849

 

Mistäkö tiedän, että Taisto Terrieri viihtyy? Tyytyväisestä tuhinasta, rennosta unesta ja siitä, että Taisto Terrieri osaa viedä minut kahviloihin. Välillä pistäydymme sisällä vain, koska koira ohjaa tutulle ovelle ja katsoo silmiin pyytäen päästämään sisään.

Mari

 

 

 

Remmirähinästä

Viime viikolla Reetta kirjoitti hyvän artikkelin hihnassa vetämisestä. Mutta mitä tehdä kun remmirähinä tai joku muu tilanne on jo päällä tai tulossa sekunnin päästä?

Ulkoillessa tulee tilanteita jolloin remmin joko toisessa päässä alkaa tapahtua tai kenties molemmissa päissä, stressitasot nousee ja mahdollinen rähinä ja tempoilu alkaa. Koiran kuuloaisti on tässä kohtaa mennyttä, turha siis huutaa, koira ei pysty nyt mihinkään. Parasta vain koittaa päästä tilanteesta pois ja koittaa rauhoittaa oma mieli koetusta tilanteesta.

Remmikäytökseen vaikuttaa ehkä noin miljoona erilaista asiaa tai seikkaa. Esimerkiksi: omistajan fiilikset, koiran olotila, koiran menneet tapahtumat, onko kipuja jossain, onko nälkä, hiertääkö ulkoiluvaljaat/vaatteet, onko tienoolla juoksuisia narttuja, kellonaika, sää, valittu lenkkireitti, hajut, vastaantulijat, koiran ikä, onko kuuma, tai kylmä, onko hiekoitus hiekkaa tassuvälit täynnä, tiesuola kirvelee takatassussa, jne jne.

Itse uloslähtö olisi hyvä tehdä mahdollisimman neutraaliksi tapahtumaksi. Eteisessä läähättävä ja kierroksilla oleva koira (ja omistaja) vie juuri sen olotilan remmin toiseen päähän. Uloslähdöt muodostuvat rutiineiksi ja koira innostuu jo pienestä liikkeestäsi jonka se yhdistää uloslähtöön.

Koita löytää se tekeminen/sana/sanominen/liike joka saa koiran kierrokset nousemaan ja mieti jokin toinen toimintatapa tilalle. Yllätä itsesi ja koirasi. Esimerkiksi valjaat voi laittaa jossain muualla kuin eteisessä (se kodin ahtain paikka, yleensä). Jos puhe innostaa koiraa niin tee lähteminen sanattomasti. Jos mahdollista käytä toista ovea uloslähtöön. Valjaita voi pitää hetken aikaa silloinkin kun ei lähdetä ulos. Laita vaikka sohvalla valjaat, hetken päästä otat pois ja olet kuin mitään ei olisi tapahtunut. Näin saatte asiaan liittyen uusia rauhallisia tilanteita. Tai laita vain remmi keittiön lattialle niin kuin sen kuuluisi olla  siellä, se muuttuu ajan kanssa neutraalimmaksi.

Minulla on kokemusta remmiin sidotuista kakkapusseista. Ne suhisee ja liehuu ulkona, aiheuttavat hämmennystä koirassa. Ostin uuden taluttimen jossa on kiinteä kangassäiliö pusseille, tilanne rauhoittui. Remmissä liehuvat ja suhisevat kakkapussit saattavat myös pelottaa vastaantulevaa koiraa jolloin sen signaalit ovat erilaiset.

Olisiko tänään hyvä mennä ihan johonkin täysin normaalista poikkeavalle reitille? Poluttomaan metsään ? Koirasi voi yllättyä tästä ja käyttää nenää metsän hajujen nuuskimiseen jolloin stressi purkautuu ja se saa olla enemmän koira.  Todennäköisesti siellä on myös vähemmän stressaavia kohtaamisia, molemmat voitte rentoutua ja saatte onnistumisia.

Parkkipaikat, roskisalueet, purojen varret, kauppojen ympäristöt, venesatamat, rannat, rakennusten kivijalat, teollisuusalueet, hylätyt talot, vallihaudat, saattavat olla koiralle todella kiinnostavia paikkoja ja tarjoavat elämyksiä eri aisteille.

Meillä haistellaan lähellä olevan teollisuusalueen rakennusten kivijalat, ehkä siellä kivijalassa tai rakennusten alla asuu hiiriä, rottia, siilejä , jänöjä ym….mutta sinne pitää päästä tutkimaan. Se on minulle aina toisinaan melko tylsää, mutta onneksi sain joulupukilta langattomat kuulokkeet ja voin käyttää hyödyksi tuon ajan. Mini mäyräkoirani viihtyisi siellä vaikka koko päivän 🙂

 

Tate ja Mini
Taisto ja Mini lenkillä 🙂

Ihminen voi ennakoida paljon, ei kaikkea, mutta useimmiten. Koirat ovat äärikohteliaita olentoja, eivät tuijota vastaantulijaa, kiertävät  tai kaartavat kauempaa, antavat tilaa toiselle ( niinhän me ihmisetkin teemme). Ahtaat kävelytiet ja remmissä kulkeminen monesti aiheuttavat sen että koira ei voi toimia kuten se vapaana ollessaan tekisi.

 

Muista olla kohtelias ja antaa myös vastaantulevalle koiralle tilaa ja mahdollisuus !

 

Ihania keväisiä lenkkejä kaikille 🙂

 

 

Alla muutama vinkki, saattaa  pelastaa  joitain tilanteita.

Vaihda kadun puolta ajoissa

Kaarra vähän kauempaa, anna tilaa, ei kohtisuoraan toista koiraa päin

Rentouta hartiat, hengitä syvään, kireä mieli ja hihna lisää jännitettä

Pysähdy sivummalle odottamaan, anna tilanteen mennä ohi

Vaihda suuntaa, usein me ihmiset ollaan jumissa reittiin ja eteenpäin menemiseen.

Käytä rakennuksia ja pysäköityjä autoja hyväksi jos tarvitsee näköestettä

Kerro vastaantulijalle reilusti  jos ette halua tänään kontaktia

Huomiomerkki on erinomainen tähän ongelmaan. Lue lisää  Turid Rugaas / Kiskomatta paras, kirja löytyy suosittelemme linkin alta

 

 

 

 

KOIRASI EI OLE TOIVOTON TAPAUS!

 

HUOLI POIS, KOIRASI EI OLE TOIVOTON TAPAUS! 

Hihnatreenit ja hihnassa kulkeminen on yksi niistä asioista, jotka puhuttavat jatkuvasti. Jälleen kerran hihnakoulutus on melko yksinkertainen asia ja erityisesti se on sitä silloin, kun  kyseessä on levollinen, tyyni koira, jolla ei ole stressiä tai sairauksia. Somen palstoilla yksi yleisinpiä keskustelunavauksia on tämä: ”Pliis auttakaa, mä en jaksa enää tätä kiskomista, tää ei kuuntele mitään, ei ota namia, kaikki on jo kokeiltu, onko tämä toivoton tapaus?”

No ihan ensiksi, ei ole. Ihan normaali koira se mitä luultavimmin on. Sillä on vain joitakin syitä, joiden vuoksi se ei pysty oppimaan koulutustilanteissa.

IMG_0485.JPG

MIKSI KOIRA EI OPI KÄVELEMÄÄN NÄTISTI HIHNASSA? MUUTAMA SYY:

Koira on liian nuori, eikä siksi pysty keskittymään hihnakoulutukseen. Se ei vaikkapa ymmärrä, miksei voi päästä täysillä juokseman muiden koirien luo. Tällöin se vain turhautuu koulutusyrityksistä ja pahimmassa tapauksessa pelästyy omistajan otteita.

Koiralla on liikaa energiaa. Fyysinen liikuntatarve pitäisi päästä purkamaan hyvällä tavalla, ei siis millään kahdenkymmenen kilometrin juoksulenkillä, mutta vaikkapa sopivalla määrällä vapaana oloa ja leikkimistä kaverin kanssa. Liikuntatarvetta purkavat myös vaihtelevat maastot kävelytien sijaan. Jos itselle tulee hiki varvikossa rämpiessä, ojien yli hyppiessä ja kallioita kiivellessä, se on hyvä merkki. 🙂

img_1212

Koiralla on murrosikä. Murroikäisellä on päässään ( ja sydämessään) tilaa lähinnä vain vastakkaisen sukupuolen hajuille. Ne menevät ohi kaiken muun, oman ihmisen ja naminkin. Murrosikä voi kestää pitkään ja siihen liittyvät olennaisesti erilaiset lyhyet pelkokaudet. Jos jossain kohtaa koiralle tulisi olla ymmärtäväinen, se on murrosikä. Murroikäinen koira vaatii suurta kärsivällisyyttä, aivan kuin murrosiköinen ihminenkin. Murrosikää voi joillain koirilla kestää jopa kaksi-kolmevuotiaaksi asti.

Koira on reaktiivinen, eli reagoi normaalia voimakkaammin ja intohimoisemmin ulkopuolisiin  ärsykkeisiin. Reaktiivisten koirien omistajille on onneksi nykyään aivan erikseen räätälöityä koulutusta.

Koira ei pääse koskaan tutustumaan muihin koiriin. Joku koira sopeutuu tähän, mutta toinen voi reagoida yltyvillä kierroksilla muita koiria nähdessään ja vaikka kehittää siinä ohessa remmiräyhän. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Samalla kun koirille on tärkeää että ne pääsevät kaartamaan toisensa, eikä koiran tarvitse kohdata pelottavaa vastaantulijaa, on myös tärkeää, että sosiaalisia kontakteja tulee.

Koira purkaa kierroksiaan juoksupyrähdyksin.

Koira on kipeä. Koiralla voi olla mahavaivoja, närästystä, rangan kiertymää, lihasjumeja, päänsärkyä, hammassärkyä, anaalirauhasen tulehdus, tassujen hiertymiä, korvasärky, nivelolgelmia. Vanha viisaus sanoo, että koira kiskoo kipua pakoon. Kipu on ensimmäinen asia, joka tulee tarkistaa, jos koiralla on kaikki  muuten on hyvin, se on remmikävelyn idean oppinut ja silti kiskoo.

img_8977

Kaikki koirat kiskovat aika ajoin, innostuessaan.

Koiralle ei ole opppinut malttia. Maltti kehittyy vähittäin, eikä sitä voi juuri vaatia pennulta tai nuorelta koiralta.

Ihminen palkitsee koiraa kiskomisesta tarkoittamattaan. Koirahan oppii aika helposti, että pääsee kiskomalla haluamaansa paikkaan. Koiralle tiuskiminen ja jatkuva älä jaksa nyt vetää – tyyppinen höpötys kääntyy myös helposti palkkioksi, sehän on huomiota, jolle melkein jokainen koira on perso.

Koira on kroonisesti stressaantunut. Siis stressitasot ovat pitkäkestoisesti korkealla. Tällainen voi olla vaikkapa muutosta uuteen maahan toipuva rescue.

Koira pelkää ihmistä huonojen kokemusten vuoksi. Koiraa on siis jossain vaiheessa koulutettu kovakouraisesti ja käytetty rangaistuksia, kuten tölkittämistä, potkimista ja remmistä nykimistä sekä tuimaa EI – komentoa. Pelkäävä koira ei pysty keskittymään koulutukseen.

Ihminen toimii joka kerran eri tavalla ja on epäjohdonmukainen opetuksessaan.

Vasta jos tämä kaikki ja kenties vielä jotkin muut syyt on tsekattu, voidaan miettiä, mikä koulutuksessa mättää, kun koira ei opi suhteellisen yksinkertaista asiaa.

HIHNAKOULUTUKSEN SIETÄMÄTÖN HELPPOUS

Hihnakoulutuksen yksinkertainen ydinhän on tämä: koira oppii, että pääsee toivomaansa suuntaan tai paikkaan vain hihna löysällä.

Opettaminen yksinkertaistaen: KUN HIHNA KIRISTYY, IHMINEN PYSÄYTTÄÄ LIIKKEEN ETEENPÄIN. KOIRA TARJOAA OMISTAJAAN KATSOMISTA TAI KÄÄNTYMISTÄ OMISTAJAAN PÄIN. TÄLLÖIN LÄHDETÄÄN LIIKKEELLE, JOLLOIN KOIRA SAA JUURI ETEENPÄINPÄÄSYSTÄ VÄLITTÖMÄN PALKINNON.

IMG_9053.JPG

Koiran ei siis tarvitse pelätä rangaistusta, vaan se pääsee kokeilemalla ja yrityksen ja erehdyksen kautta maaliin, eli haistelemaan vaikka houkuttelevaa pylvästä tai vain eteenpäin.

Joillekin koirille toimii todella hyvin vain yksinkertaisesti suunnan vaihtaminen, eli eteenpäin, joskin eri suuntaan pääsee vain hihna löysällä. Loppujen lopuksi voidaan palata koiran toivomaan paikkaan, kunhan koira kulkee sinne ilman remmin kiristymistä. Joskus koira oppii lähes kerrasta hihna löysällä kulkemisen idean ihan näin yksinkertaisella tavalla.

Koiraa voi myös palkita vahvisteella ja makupalalla aina kun se kävelee halutussa kohtaa. Oma tavoitteeni on remmi löysällä kulkeminen, eli en palkkaa koiraa erityisestä kävelykohdasta suhteessa itseeni. Paitsi suojatiellä. Siinä opettelemme rinnalla kävelemistä turvallisuussyistä.

Kyseinen opettamistapa  ei toimi kovinkaan hyvin jos koira käy läpi jotain kirjoituksen alussa  mainituista asioista. Tai oikeammin: voi käyttää hetkinä, jolloin koira satunnaisesti on levollinen.  Erityisesti kipukoiran kouluttamista tulisi välttää kokonaan, sillä koira yhdistää helposti kivun koulutetvaan asiaan.

Koiran turhautumisen ja epätietoisuuden tunnistaa helposti, se vinkuu, syöksähtelee, saattaa tehdä lepytteleviä eleitä ihmistä kohti. Se voi myös haukkua turhautuneisuuttaan , tai ryhtyä tekemään jotain muuta ei-toivottua, kuten leikkimään remmillä. Jos koira on tässä tilassa, vaatimuksia on laskettava välittömästi.

MUISTA MIELI!

Yksi tärkeimmistä muistettavista asioista on oppimiseen liittyvä mielentila. Se lisäksi, että koira oppii itse asian, se oppii myös oppimistilanteen mielentilan ja jatkossa yhdistää oppimansa asian aina kyseiseen mielentilaan. Jos koira on siis kiihtynyt tai pelokas jne ja sille yrittää väkisin opettaa jotakin, se tulee jatkossa aina kokemaan myös kiihtymystä ja pelokkuuden tunnetta kyseisen asian tekemisen yhteydessä.

Miksi kirjoitan näitä? Koska Kille-koirani, rescuepoika,  on tarvinnut yli vuoden mittaisen ajan hihnakävelyn omaksumiseen. Olen miettinyt tuhanteen kertaan kaikkia mahdollisia syitä kiskomiseen. Mutta siitä lisää toiste.

Ei muuta kuin hihna-iloa elämään, kyllä se siitä!

Reetta

P.S. Monet ovat löytäneet apua hihnakävelyyn BAT- menetelmästä. , toiset Turid Rugaasin huomiomerkin käytöstä. Lähes kaikki eettisesti kouluttavat koirakoulut järjestävät nykyään paljon hihnakoulutusta.  Koirakoulu verkossa ja Koiruuksien Klubi järjestävät hihnakäytöksestä ja muista tärkeistä aiheista kursseja myös verkossa.

Lisälukemistoksi vielä eläintenkouluttaja Liisa Tikan mainio artikkeli hihna-asioista.

Tervemenoa palkitseville oppitunneille!

 

 

IMG_1643.JPG

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuka pelkää eläinlääkäriä?

img_4804

Kaikilla lemmikinomistajilla on taatusti tarina tai kaksi jäätävästä eläinlääkärikokemuksesta. Niin minullakin.

Taisto Terrierillä oli tulehtunut punkinpurema, joka ei ollut parantua kuumana kesänä. Vastaanotolla eläinlääkäri kertoi ovelta, onneksi sieltä,  pelkäävänsä koiria.

Ehkä kyseessä oli ammatin varjopuolten kokemukset? Ehkä terrieri pelotti? Ehkä oli huono päivä? Ehkä hän oli väärällä alalla? Ainakin paikalla väärään aikaan?

Pyysin ja sain toisen eläinlääkärin. Mutta edelleen pohdin tuota eläinlääkäri parkaa. Toivottavasti hän on päässyt eroon koira-asiakkaista ja elää jossakin onnellisena.

Lemmikkien hoitoon panostetaan, eläinlääkärikäynnit ovat käsittämättömän kalliita, eikä rahalla välttämättä saa parasta palvelua. Ainakaan jos ei sitä vaadi. Eikä suomalainen aina kehtaa.

Jos Taisto Terrieri on vietävä eläinlääkärille valitsen aseman sen mukaan mikä on vaivan laatu. Hyvälle eläinlääkärille kannattaa jonottaa ja matkustaa, jos ongelma on hankala tai vaativa. Jos kyseessä on ’perus’juttuja käymme lähimmällä eläinlääkärillä. Mutta. Silloinkin kysyn aikaa varatessa ihmis-ja erityisesti koiraläheistä eläinlääkäriä. Naista, koska se on Taisto Terrierille helpompaa.

Menemme vastaanotolle mahdollisimman myöhään, odotustila tuoksuineen on painajainen koiralle. Miksi odotustilat ovat niin pienet? Ulko-ovia vain yksi? Tilanjakajat puuttuvat? Kissat, koirat ja jyrsijät samassa tilassa? Miksi vastaanoton tiski on korkea, talutushihnalle ei ole koukkua? Lemmikille ei tilaa? Lattia on liukas tassujen alla? On todella vaikeaa riisua takkia, täyttää papereita, maksaa laskuja ja samalla pitää pelkäävän koiran hihnasta kiinni. Miksi paikalla on aina se yksi, joka antaa koiransa vaeltaa tilassa? Miksei henkilökunta ohjeista jokaista pitämään (kipeä) lemmikkinsä kaukana toisesta (kipeästä) eläimestä? Miksi vastaanotoilla ei näe, haista tai kuule mitään, mikä tekisi eläimen olon helpommaksi tilassa?

Me tiedämme nykyään, että eläimet haistavat pelon. Eläinlääkärin vastaanottotilan täytyy olla huikean pelottava paikka eläimelle jo muiden pelon tuoksun takia. Äänet, kolina ja valot eivät paranna tilannetta. Tai hermostuneen omistajan tuoksu.

Kun kohtaamme eläinlääkärin hetki on tärkeä. Kumman hän huomaa? Omistajan, jolla kukkaro vai lemmikin, jonka vaivaa käynti koskee? Minkälaiset otteet eläinlääkärillä on? Antaako koiralle tilaa? Kertooko mitä tekee?

Saatan olla eläinlääkärin painajainen. Haluan tietää mitä hän tekee, miksi ja miten. Ja jos en pidä jostakin sanon senkin. Ystävällisesti ja tiukasti. Koirani päälle ei kumarruta. Turhia testejä ei tehdä. Koiraa ei pakoteta tai pidetä väkisin kiinni, kuin vain jos se on aivan välttämätöntä ja silloinkin minä olen paikalla. Maksan sillä hetkellä eläinlääkärin palkan ja maksan vain hyvin tehdystä työstä.

Mutta. Annan myös kiitosta. Jos eläinlääkäri on hyvä kerron sen sekä hänelle, että eteenpäin. Erityisesti kiitin kerran sitä eläinlääkäriä, joka Taisto Terrieriä tutkiessaan myönsi tarvitsevansa kollegan apua. Vaivan syy ei ollut hänelle tuttu. Olen edelleen kiitollinen eläinlääkärille.

Ja kerran vein Taisto Terrierin epämääräisten vaivojen vuoksi lääkärille, ehdotin itse syyksi selkäkipuja. Eläinlääkäri tutki selän, totesi sen terveeksi, epäili syyksi jotakin aivan muuta. Vein koiran seuraavana päivänä osteopaatille, joka paransi tunnissa selän jumin. Eläinlääkäri ja minä kävimme hyvän ja rakentavan keskustelun selkävaivoista ja olen vienyt Taisto Terrierin hänen hoidettavakseen toistekin. Mutta en, kun epäilen syyksi jotakin, minkä osteopaatti voi parantaa.

Jos hoidettavana on päivän aikana kissaa, koiraa, kania ja hamsteria kaikessa ei voi olla hyvä, kaikkea ei voi huomata. Mutta se pitää osata sanoa ja ohjata eläin jollekin muulle, antaa lemmikin omistajalle jotakin, millä jatkaa, löytää apu eläimelle.

Olen myös se, joka jakaa pyydettäessä hyvän eläinlääkärin, hierojan, osteopaatin käyntikortteja, ihan vain siitä ilosta, että hyvä kiertää ja koira saa parhaan avun.

 

David Appleby on kirjoittanut todella hyvän artikkelin ’Pelottava eläinlääkäri’ Canis-lehteen, suosittelen lämpimästi lukemaan sen ja pohtimaan miten oman koiran eläinlääkärikäynneistä saa mahdollisimman helpot koiralle ja itselle.

https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/logs.omnibuilder/undefined/af598e16-ea77-457a-8a94-23087f064bad.pdf

Mari

Koiran kanssa autoilu

Miten tehdä autoilu koiralle mukavaksi ? Toiset koirat rentoutuvat, ottavat mukavan asennon ja nukahtavat kun moottori käynnistyy…..toiset  alkavat täristä, vinkua, voida pahoin, pelkäävät ja ahdistuvat. Tai sitten on jotain tältä väliltä.

Meillä Mini ei ole ollut autoilun ylin ystävä koskaan. Itse autoon se tulee kyllä innoissaan, mutta erilaista stressikäyttäytymistä on havaittavissa kun lähdetään liikkeelle. Tosin osa on myös innostusta, johonkin kivaan paikkaan mennään, jee.

Parhaaksi ratkaisuksi meillä on osoittautunut se, että käydään autossa silloinkin kun ei lähdetä mihinkään. Ollaan vain hetki autossa ja sitten mennään takaisin ulos, siis tämä tehdään kotipihassa. Näin ollaan saatu latautuneisuutta ja stressitasoja alemmaksi. Harjoituksessa on hyvä tarkkailla koiraa, mikä laukaisee stressin? pelkkä paikallaan oleva auto, käynnistys, liikkeellä oleminen, kiihdytys, pysähtyminen, vilkkuva maisema jne. Muista lopettaa harjoitus kun koira on vielä rauhallinen, jos se kiihtyy niin harjoituksesta ei ole enää hyötyä.  Koira yhdistää helposti mielentilan asioihin ja tapahtumiin.

Ennakointi auttaa myös tässäkin. Vien matkustusboxin jo ennen lähtöä valmiiksi autoon, suihkautan sinne remedy rescue suihkautuksen ja namin pohjalle. Näin itse lähdössä ei tarvitse raahata koppaa autolle , se jo nostaa kierroksia kun ollaan lähdössä. Haa, tänään on jotain extraa!

Meillä toimii myös parhaiten kokonaan peitetty koppa, pyyhe kopan päälle niin siellä on ihan omassa rauhassa ja hämärässä. Valot ei vilku ja näköyhteyden katkaisu rauhoittaa.

img_4643-1Kopasta kannattaa tehdä turvallinen ja ihana koiralle noin muutoinkin jolloin se helpottaa autossa koiran oloa. Itse pidän koppaa yöpöytänä. Meillä koira nukkuu yöt sängyssä ,mutta päivällä ottaa tuolla välillä torkut.

 

 

 

 

 

 

Automatkojen muistilista:

  • Turvallisuus! turvavyöt kiinni koiralle tai koppa kiinni turvavöillä
  • tarkista kopan / vöiden mukavuus koiralle, ettei itse välineet aiheuta ahdistusta
  • mihin sijoitat koiran autossa ja miten , onko pimeässä vai penkillä, edessä /takana
  • muista VESI ja eväät myös koiralle (syöminen sen mukaan onko pahoinvointia, luun pureskelu saattaa rauhoittaa )
  • pitäkää taukoja, pieni kävely/haistelukierros tekee hyvää
  • kanssamatkustajien rauhallisuus vaikuttaa koiraan
  • ennakoi asiat valmiiksi jo edellisenä päivänä jos mahdollista
  • rauhallinen lyhyt ulkoilu ennen autoilua
  • rauhoittavia /tyynnyttäviä tippoja ovat esim. Neroli, Vetiver, Remedy Rescue voi laittaa jo etukäteen vähän esim filttiin tai kopan pohjalle
  • estä näköyhtyes pyyhkeellä tms jos se aiheuttaa lisää stressiä
  • LÄMPÖTILA varsinkin kesällä, älä koskaan jätä koiraa yksin autoon.

 

Turvallisia automatkoja kaikille ❤

Alla linkki, jossa testattu erilaisia koppavaihtoehtoja…..laittaa miettimään. Mutta varmaa on että jos koirasi on irrallaan autossa, se on todella vaarallista kaikille.

http://thenewswheel.com/subarus-pet-crate-testing-results-announced/

 

 

Ihanat, rakkaat tassusi

Miten koskettavat ja kauniit ovatkaan koiran tassut.

Ne ovat myös varsin monimutkaiset.

Tassut koimg_0569ostuvat  lukemattomista pienistä luista, jänteistä ja nivelsiteistä. Siksi ne ovat hämmästyttävän liikkuvat.

Olemme Killen kanssa saaneet myös tuta, miten herkät jalan luut ovat. Killellä oli sesamoidin, pikkiriikkisen varvasluun rasitusmurtuma. Se parani onneksi itsekseen levolla.

Anturat ovat oma juttunsa. Ne ovat eräänlainen suojapinta koiran painon ja liikkeen ja koiran kulkeman alustan välillä. Anturoissa sijaitsee hikirauhasia, siksi tassut joskus tuoksuvat voimakkaalle.

Voin kuvitella, että villien koiraeläinten anturat ovat toisaalta koetuksella mutta toisaalta vaikkapa metsässä juoksevan suden anturoiden voisi kuvitella olevan paremmassa kunnossa kuin jäisellä tai kuumalla asfaltilla tai kuumalla hiekalla kävelevien koirien anturoiden? Sora, suolaus ja kaikki muu lika vaikuttaa koiran anturoiden kuntoon. Ja tietysti myös pakkanen.

Jos anturassa on halkeamia tai muita vaurioita tai se ohenee, koiralle aiheutuu kipua ja pian myös  lihaksisto jännittyy ontuessa. Itse yritän tutkia ja rasvata tassuja säännöllisesti myös kesällä.

Tassurasvan laittaminen on muuten ihana hellimisjuttu. Meille asia on ollut erityisen iso, koska Kille ei antanut alkuun  koskea juuri lainkaan tassuihinsa. Rasvaa laitettaessa Kille koettaa aina nuolla sitä, mutta jättää tassut samantien rauhaan, kun rasvan laittaminen loppuu. Jokainen tietysti tuntee oman koiransa, eikä tarkoitus ole, että rasva saa aikaan tassujen nuolemista.

Suosittelisin laadukasta tassurasvaa. Se voi olla arvokkampaa mutta rasvaa tarvitsee loppujen lopuksi melko vähän. Usein hyvässä tassurasvassa on mukana mehiläisvahaa. Voiteen voi tehdä itsekin. Minulla itselläni on mehiläisiä, joten käytän omaa mehiläisvahaa.

IMG_3270.JPG
Kennoista kuorittu vaha laitetaan sulamaan rypsiöljyn joukkoon.

 

Tämä voide suojaa myös koiranulkoiluttajan käsiä!

IMG_3273.JPG
Rypsiöljystä ja käsittelemättömästä vahasta tehty voide on näin keltaista.

Suurpiirteisenä usein vain lorautan sopivalta tuntuvan määrän öljyä vahan joukkoon ja katson millaista voidetta tällä kertaa tulee. Teen pieniä voidemääriä kerrallaan, ettei  kallisarvoista voidetta mene hukkaan.

Halutessaan voi valmistaa ensin vaikkapa kehäkukkaöljyä ja sulattaa mehiläisvahan siihen. Esimerkiksi Henriette Kressin kirjoissa neuvotaan erilaisten voiteiden, hauteiden ja uutteiden tekoa. Kivoja kirjoja, muuten! Jos oikein innostuu, voi tehdä myös haavojen ja hiertymien hoitoon sopivaa pihkasalvaa.

Kannattaa hankkia luomu-rypsiöljyä ja luonnonmukaisen, luomumehiläisihoitoyksikön vahaa. Synteettiset torjunta-aineet kerääntyvät erityisesti vahaan. Mitä enemmän pesiin kertyy haitallisia aineita ympäristöstä, sitä alttiimpia mehiläiset ovat muun muassa sairauksille.  Lisäksi: syömällä luomuruokaa itsekin voi yllättäen vaikuttaa tarhamehiläisten ja uhanalaisten luonnonvaraisten mehiläisten elinoloihin. Näin myös tulevaisuuden rakkaat tassut pysyvät kunnossa kelillä kuin kelillä!

Lapsiperheille ikioman tassuvoiteen tekeminen on hauska puuha. Siinä tulevat samalla kertaa tutuksi mehiläisten maailma ja toisaalta lapsi pääsee hoivaamaan koiraa mukavalla tavalla. Mehiläisvaha on myös oivaa muovailuvahaa!  Vinkkaan koiraperheille tällä kertaa omaa tietokirjaani mehiläisistä!

P.S. Mehiläisvahalle kannattaa käyttää omia astioita, eikä sitä voi kaataa lavuaariin tai WC-pyttyyn, sillä jähmettyessään se kovettuu ja tarttuu putkistojen reunoihin kiinni.

 

 

 

 

 

 

 

Koira hississä

Minä ja Taisto Terrieri pyrimme kerran viikossa tekemään ulkoilun täysin Taiston ehdoin. Koira saa valita suunnan, vauhdin ja reitin pituuden.

Kun antaa koiralle täysin vapaat kädet ulkoilun suhteen saattaa yllättyä. Koira osaa täysin uusia reittejä, vie uusiin maisemiin ja kohteet saattavat olla hyvinkin erilaisia. Taiston reitit vaihtelevat usean tunnin kaupunkivaelluksista pyrähdyksiin ratikoissa tai kahviloissa.
Kesäisin käymme usein meren rannalla, mutta huonolla säällä matka vie helposti lähimetrolle.
Metroasemalla on erityisen kiinnostava hissi. Hissiin päästyämme Taisto ensin, tottakai, nuuhkii mielenkiintoiset tuoksut, mutta sitten tulee kiire asettua.
Matka alkaa.
Hissin ovi on lasia ja näemme miten laskeudumme alas, se on koirasta kiinnostavaa kerta toisensa jälkeen. Yleensä otamme toisen hissin heti takaisin ylös maan päälle, eikä koskaan paluu sykähdytä koiraa, kuten menomatka.
Olen yrittänyt keksiä mikä hississä viehättää, ehkä se on liike, tuoksut laiturilla, metrojunien äänet…tai kaikki nämä yhdessä. Metron hissi, jossa ei ole lasiovea ei ole yhtään niin kiinnostava. 20161122_212328-01

Taisto on myös määrätietoisesti johdattanut minut juna-asemalle. Asemalle, jolle on kotonamme muutaman kilometrin matka, ja jossa emme olleet aiemmin käyneet. Asemalle päästyä astelimme laiturille, ihmettelimme ohitse kiitäviä junia, ihmisiä ja lopulta astuimme itsekin junaan, vain ajaaksemme asemalta toiselle pienen matkan.
Toisinaan yllätän Taiston ja käymme Forumin kauppakeskuksessa. Siellä on hissit, joiden kaikki seinät lasia! Sitä ihmetyksen määrää, kun liikutaan alas ja ylös paikallaan istuen ja maisema vilisee silmissä!
Kaupunkikoiran erilaiset luolaretket!
Mari

Raaka Runeberg?

img_3196

No niin, ryhdyin hifistelemään runebergin päivän kunniaksi. Päätin tehdä koiran runebergin tortun! Onnistuinkohan? Kille saa päättää.

img_3211

 

Ajatukseni oli laittaa muottiin taikinaksi possun kieltä ja ”hilloksi” maksaa. Ruusunmarjahillo tai vaikka vattuhillo toimisi ihan yhtä hyvin, jos koira pitää marjoista.  Joskaan en muistanut, että tuoreena kieli ei olekaan ihan niin vaaleaa kuin keitettynä, joten maksan ja kielen ero ei ole ihan niin näkyvä kuin kuvittelin

Pilkoin sitkeän kielen saksilla pieniksi paloiksi ja sekoitin joukkoon vähän öljyä ja nokkosjauhetta – ajatuksena kun oli, että nämä ”tortut” olisivat terveellisiä ja vähemmän rasvaisia-. Käytin kakkuvuokaa, jossa on pieniä muotteja, idea on tehdä vain herkkupaloja.

Kolot maksaa varten:

img_3213

Maksat lisätty ja vielä loppusilaukseksi (tämän kerran) tonnikalapasteijaa, josta Kille sekoaa:

img_3215

Annan näitä herkkuja koiralle raakana ja  pakastettuna  ja Kille saa etsiä niitä asunnosta. Jäisten herkkujen etsiminen vaatii kuonoa ja monesti yhdenkin pakastetun ”muffinin” etsimisessä jo tulee tarpeeksi virikettä. Ja makuhan on myös virike.

koiran runebergintorttujen tekemiseen meni sellainen vartin verran, kun kokosin kaikki tarvikkeet ja lopuksi tiskasin. Hitain vaihe oli kielen paloittelu. Jäätyminen vie tietenkin aikansa myös.

Tässä jäätynyt raakaruuneperi 🙂

img_3230

Kille nauttii etsimisestä: (Sorry pimeys)

 

Ainakin Killen mielestä raakaruuneperit olivat hurjan ihania etsittäviä ja maukkaita!

Helppo tapa saada jäisiä raakamakupaloja on täyttää muotit jauhelihalla tai vaikka pelkällä jauhetulla maksalla.

Hygieniasta vielä.  Kille syö raakaa niin vähän, että ostan aineksia yleensä läheisestä lihakaupasta, siis ihmisille tarkoitettuja luita, sisäelimiä ja kanansiipiä. Ihan varmasti kuitenkin koirillekin tarkoitettu nykyraakaruoka on laadukasta.  Tarkkana kannattaa silti olla.

Kun käsittelen raakaa lihaa koiraa varten, minulla on aina sama veitsi ja leikkuulauta. Pesen kädet ja astiat huolellisesti käsittelyn jälkeen, samoin pöytäpinnat. Jotkut käyttävät käsittelyssä jopa hanskoja. Tuoreen lihan kanssa on tärkeää myös huolehtia, ettei ettei kylmäketju katkea! Pakasteidenkaan ei saisi antaa sulaa eli kylmäkassissa kotiin.

No mutta, vielä piti vinkata koiraperheille kivaa kirjaa, jolla pääsee kivasti Runebergin päivän 5.2. tunnelmaan:  http://maurikunnas.net/teokset/kuvakirjat/koiramaen-martta-ja-ruuneperi/

Mukavaa kansallisrunoilijan päivää!