Miten eläin reagoi äänenkäyttöön ? vai pitäisikö olla hiljaa paikallaan? tai käyttää kehonkieltä ?

Ääneen ja äänensävyyn vaikuttavat monet asiat. Onnellisuus, väsymys, innokkuus, uhka, pelko ja niin edelleen, lähes kaikki tunnetilat tulevat ilmi äänessämme.

On hyvä miettiä mikä on kehon ja äänen yhteinen viesti vastaanottajalle.

Kehon kieli on äärimmäisen tärkeä eläinten kanssa toimiessa. Eläimet käyttävät keskenään kommunikoidessa todella paljon erilaisia eleitä, koska sanoja ei ole. Olen jonkin verran lukenut rauhoittavista signaaleista ja perehtynyt asiaan, ja yllätyin kuinka paljon samankaltaisuuksia löytyy. Esimerkiksi hevosia ja koiria seuraamalla huomaa että niillä hyvin samankaltaisia eleitä. Molempien ”pakoon reaktiota” edeltää samankaltaiset kehon viestit. Myös jos on epäluuloa tai pelkoa jotakin kohtaan eleet ja reaktiot on samankaltaisia.

Erittäin hyvä kirja luettavaksi aiheesta on Turid Rugaasin – rauhoittavat signaalit.

Kun käsket toista osapuolta – keho jännittyy automaattisesti – ääni kovenee – muutut uhkaavaksi. Ilmeesi on myös erilainen. Mikäli toimit näin, koirasi yrittää mitä suurimmalla todennäköisyydellä rauhoitella sinua! Koira ei myöskään opi sellaisessa tilanteessa jossa joutuu rauhoittelemaan omistajaa.

Esimerkki omasta elämästä, ennen mitään ymmärrystä rauhoittavista signaaleista: Yritän opettaa ihanalle kultsu-pojalleni tottis juttuja aukealla paikalla……se ei keskity vaan touhuaa ihan jotain muuta, olemme aivan eri fääreissä…..alan huutaa koiralle  hermostuneena…… ja silloin se ”vain” istuu tai makaa paikallaan. Niinpä, se yritti viestittää koko kehollaan että rauhoitu hyvä ihminen! …tuossa tilanteessa oli moni muukin asia pielessä, mutta se osasi kyllä rauhoitella minua kun aloin hermostua. Jälkeenpäin mietittynä olisimme tehneet todella paljon perusasioita toisella tavalla.

Koko yhteiselon ajan voi miettiä omaa elekieltään sekä  äänenkäyttöä eri tilanteissa. Siinä riittää ajattelemista ja opettelemista 🙂

Eli siis, kun pyydät nätillä äänellä, mielesi on iloisempi ja rennompi, näytät rennommalta ja kehosi on rennompi. Tämä toimii koiraan ja ylipäätään eläimiin paremmin (siis ihmiset mukaan lukien). Toki palkkion laatu, kehun määrä ja oikea-aikainen reagointi toivottuun käytökseen auttavat paljon. 

Kun elät koiran kanssa, puhu sille aina nätillä äänellä ja kehu koiraa maailman parhaaksi. Se vahvistaa suhdettanne ❤

”Puhu äänellä jonka kuulen” on hyvä lause jota kannattaa miettiä. Joskus kuiskaus on puheääntä tehokkaampi. Kokeile joskus kuiskata koirallesi. Sanat sinänsä ovat merkityksettömiä, niitä koira ei ymmärrä. Se seuraa enemmän äänenpainoa, silmiä, eleitä. Myös niitä hyvin pieniä joihin emme itse kiinnitä mitään huomiota.

Jos sinulla on tilanne ja tunne esim. lenkillä että nyt mennään eri laduilla….koira vetää johonkin ja itse olet menossa toiseen suuntaan. Kokeile joskus ihan vaan rauhallista odottamista, älä sano mitään ennekuin olet rauhallinen ja sitten voit pyytää koiraa mukaasi nätisti. Muista kehua heti kun koirasi tulee luoksesi tai seuraa haluttuun suuntaan. Rauhallinen toiminta on houkuttelevampaa kuin hermostuneena hihnasta nykiminen. On myös kohteliasta ilmoittaa koiralle jos haluat vaihtaa suuntaa ja koira kulkee edelläsi tai haistelee jotain. Ilmoita että mennään täältä tai tee jokin merkki jotta koira voi varautua muutokseen. Nämä ovat usein hyvin pieniä asioita mutta auttavat todella paljon yhteisen sävelen harmoniaan.

Koirat lukee eleitä todella hyvin. Ne oppivat ennakoimaan tilanteita katselemalla meitä ihmisiä. Ne oppivat kädenliikkeistä, kehon kielestä, olkapäiden asennosta, silmistä, otsarypyistä, suun liikkeistä, toisinaan hyvin hyvin pienistä asioista ne jo tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kävin Mini koirani kanssa Smart Dog testissä jossa yksi osio on juuri tätä eleiden lukutaitoa. Äärimmäisen mielenkiintoista. Minin vahvuuksia eleiden lukemisessa olivat silmien sekä kehon-  ja käsien lukutaito. Nappisilmä kyllä seuraa tarkkaan mitä ihminen tekee. Kirjoitamme myöhemmin lisää testistä  kun kaikkien koirat ovat sen käyneet.

Lue lisää SmartDOG™-testit linkin kautta

Jonain päivänä koirasi kuulo saattaa heikentyä tai siitä tulee kuuro. Tällöin eleet ja kehon käyttö ovat tarpeellisempia kuin ääni. Usein kuurous ei haittaa koiraa juurikaan. Se tuntee eleesi ja ilmeesi todella hyvin. Silloin elätte visuaalisuuden maailmassa, voit opettaa paljon asioita erilaisilla käsimerkeillä tai muilla apuvälineillä.

Alla on pari videota, toisessa annan koiralle merkin että vaihdamme suuntaa ja kehun. Toisessa on  ihan vaan masurapsuja ja kehumista 🙂 Hän tykkää. Meillä on hyvä suhde.

Lähiluonto on koiran stressinpoistaja

Vaeltaminen upeissa luontokohteissa Killen kanssa on minulle vielä haave. Retki johonkin kansallispuistoon siintelee mielessä ehkä ensi-syksynä.

Koiran monipuolinen ”seikkailuliikunta” taikka lajinmukainen ”elämysliikunta” taikka virikeellinen liikunta ja hyvä kunto on kuitenkin keskeinen osa koiran stressinsietokyvyn kasvattamisessa ja stressistä palautumisessa.  Tutkimukset viittaavat siihen, että mitä monipuolisemmin ja runsaammin koira liikkuu, sitä vähemmän koiralla on ei-toivottua ongelmakäytöstä.  Liikunta korjaa jopa puutteellisesta sosiaalistumisesta johtuvia ongelmia. Näin laadukkaan ja lajinomaisen liikunnan tulisi olla osa koiran päivittäistä arkea.

Itse pyrin ajattelemaan koiran liikkumista aina viikko kerrallaan. Jos olen ymmärtänyt oikein, koiran elämän tulisi säännöllisesti sisältää seuraavanlaista liikuntaa:

Omaehtoista vapaana liikkumista. 

Täysillä juoksemista. 

Leppoisaa, rentoa ravaamista.

Monipuolisessa maastossa, kuten metsässä liikkumista pitkällä liinalla.

Ulkoilun määrä tulisi olla päivittäin 3-4 tuntia.

Ulkoilussa tulisi olla sekä rutiinia, että uuden tutkimista koiran ehdoilla.

Sosiaalista liikuntaa lajikumppanin kanssa.

Jotakin koiran lajinmukaista suosikkitoimintaa, vaikkapa ojanreunan kaivamista.

Lenkkeihin voi vielä lisätä virikkeellisyyttä ruuan etsinnän muodossa.

Liikunnan vastapainoksi tulee pitää palautumisen mahdollistavia lepopäiviä.

Liikunnan laatua parantaa selän puoliväliin ulottuva Y-valjas ja mielellään myös joustopala äkillistä nykäisyä pehmittämässä. 

Aikamoinen paketti!

Loppujen lopuksi tämä on ollut meille yllättävän helppo toteuttaa. Lisäksi monipuoliseen liikkumiseen rutinoituu helposti, eikä tylsä lenkki suoraa kävelytien reunaa seuraten enää innosta. Koiran kanssa moni muu arjen asia helpottuu kun liikunta on oikenalaista ja riittävää. Samalla saan itse aivan riittävän annoksen arkiliikuntaa!

Asumme Raisiossa, joka on maalaismainen pikkukaupunki. Pyrin siihen, että jokaisena päivänä käymme ainakin kerran metsässä.  Raisio on erittäin metsäinen kaupunki!  Täällä sattuu olemaan myös paljon metsälampia, joissa kahlailu ja uiminen on Killelle tosi mieluisaa.

Vaikka jo metsäpolulla kulkeminen on tosi hyvää fysioterapiaa, me myös poikkeamme säännöllisesti polulta. Kiipeämme ylös ja alas vaikeampiakin paikkoja. Tätä kutsun ”päivän poluttomaksi”. Poluttomasti voi kulkea myös puistoissa ja joutomailla ja asuinalueillakin.

Lisäksi pyrin ajattelemaan lenkkejä seuraavasti: Hyvä peruslenkki sisältää erilaisia paikkoja rakennetusta ympäristöstä metsään, ostoskeskuksesta rannalle.  Jotta en fakkiutuisi samoihin lenkkeihin, pyrin joka päivä lähtemään kotipihalta eri suuntiin.

Vapaana voimme olla vain aidatulla alueella. Joka päivä ainakin yksi lenkki suuntautuu niin, että matkan varrella on koirapuisto, jossa voi juoksennella vapaana. Killelle spurtit ovat todella tärkeitä. Koirapuisto on kuitenkin sen verran kiihdyttävä paikka, kaikkine hajuineen, että aina tuo päivittäinen käynti ei sovi vaikka Kille on siis  useimmiten puistossa yksin.  Olen miettinyt muutaman kerran, josko laittaisin jonkun ison aidatun omakotipihan omistajan postilaatikkoon lapun: Saisiko koirani tulla juoksentelemaan pihaanne korvausta vastaan?  Vielä en ole tätä toteuttanut.

Muutaman kerran viikossa on tärkeää löytää uusi paikka, jota tutkia. Se voi olla aivan pienikin alue. Ja kun vaihtelee lenkkien suuntaa muuttuu tuttukin paikka kiinnostavaksi tauon jälkeen. Joskus uuden tutkiminen on helppoa: uuden kadunpätkän bussipysäkille tai jonkin julkisen rakennuksen rappujen eteen pysähtyminen hajuja tutkimaan voi olla koiralle tosi mieluisaa. Toisinaan uusi paikka voi olla vaikka kokonainen teollisuusalue. (vanhat tehdasalueet ovat mahtavia paikkoja!)

Kerran pari viikossa teemme autolla retken jonnekin. Joskus paikka on tuttu, joskus uusi. Se voi olla kaupunki, ranta tai metsä.

Pari päivää leppuuttelemme, että voin varmistua siitä, että koira saa riittävästi lepoa ja lihaskuntokin kasvaa levossa, eikö se niin ole?

Oman paikkakunnan lähiluonto on meille todella lukemattomien seikkailujen lähde: on metsälampia, korkea muinaisvuori, jossa aikanaan ovat palaneet varoitustulet, on kulttuurimaisemaa ja erämaisempaa aluetta, vanhoja peltoja, merenrantaa, jokia, puroja, luontopolkuja, urbaania betoniviidakkoa ja viehättäviä omakotialueita.

Seikkailulenkkeily on myös minulle todella palkitsevaa, sillä kuvittelisin sen tyydyttävän meidän ihmistenkin lajinmukaisia tarpeita luonnossa tutkien ja tarkkaillen liikkumiseesta. Meissä ja koirissa on paljon samaa!

IMG_9844

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun olin pilata täydellisen seikkailun

Oli loistava ulkoiluilma, aurinkoinen talvipäivä. Olin Taisto Terrierin kanssa Hangossa viettämässä minilomaa ystävieni asunnolla. Pitkään olin haaveillut aurinkoisista Hangon rannoista, rennosta kävelylenkistä ja yhteisestä seikkailusta Taisto Terrierin kera.

Lähdimme matkaan innokkaina. Pakkasin reppuun kahvin, herkkuja koiralle, istuinalustan ja viltin. Kuljimme uneliaan, vasta heräilevän Hangon läpi kohti valitsemaani rantaa. Taisto Terrieri oli innoissaan seikkailusta, uusista tuoksuista, meren läheisyydestä ja halusi sekä nuuhkia, että merkata jokaikisen ruohonkorren matkan varrella. Minä olin kärsimätön. Me olimme matkalla rannalle! Mennään jo! Seikkailu on siellä, ei täällä!

Loputtoman pitkältä tuntuneen matkan jälkeen pääsimme rannalle. Nuuhkimme molemmat merituulta, ihastelin aurinkoa, tutkimme rannan kiviä.

Taisto Terrieri veti kohti kaatunutta puuta, päästin koiran tutkimaan runkoa. Ja ennenkuin minä ymmärsin oli jo liian myöhäistä. Taisto Terrieri kierähti onnesta soikeana suurimpaan löysään ihmisulostekasaan, minkä olen nähnyt. Koira oli nanosekunnissa kirsusta hännänpäähän ruskean, löysän, löyhkäävän tahman peitossa. Olin räjähtää raivosta! Täydellinen retkipäivä on pilalla! Jätän koiran tähän paikkaan sotkuineen ja kävelen pois! Miksi jonkun ihmisen on täytynyt ripuloida tänne, eikä edes ollut yrittänyt peittää kasaa!

Hengähdettyäni punnitsin vaihtoehdot. Merivesi on liian kylmää koiran uittamiseen, en saa pyyhittyä koiraa puhtaaksi, paras vaihtoehto on antaa lian kuivahtaa turkkiin, kävellä läpi kaupungin ja pestä sotku suihkun alla pois. Eli meillä ei ollut kiire minnekään. Tuulisella rannalla en edes haistanut löyhkää, jos olin tuulen oikealla puolella.

Etsin sopivan kallionkolon, nautin kahvin ihastellen maisemaa, annoin Taisto Terrierin etsiä maastoon piilottelemiani herkkupaloja ja tyhjensin mieleni. Minä olin pilata seikkailumme omalla kärsimättömyydellä, odotuksilla ja suorittamisella. Taisto Terrieri taas eli hetkessä, seikkailu alkoi heti ulko-ovelta, ei vaatinut rantaa, aurinkoa, täydellistä oloa. Uudet tuoksut ja minun seura riitti koiralle, bonuksena tuli vielä tuo uloste, jonka oli löytänyt, ja siinä kieriminen.

Me ihmiset olemme taitavampia elämään menneessä tai tulevassa kuin nykyhetkessä. Me luomme odotuksia täydelliseen treeniin, päivään, matkaan. Suunnittelemme etukäteen, luomme mielikuvia,  kun voisimme oppia koiralta, heittäytyä hetkeen.

Mitenkö retkemme jatkui?  Vietimme todella upean päivän rannalla. Lopulta kävelimme katseita keräten uudelleen läpi Hangon. Pesin Taisto Terrierin pariin kertaan, pesin valjaat, pesin kylpyhuoneen. Kun lopulta olin valmis kaadin lasiin punaviiniä, sytytin kynttilät ja käperryin sohvalle Taisto Terrieri, puhtaalta tuoksuvana, kainalossa ja lupasin meille molemmille elää enemmän hetkessä, lopettaa turhien odotusten luomisen ja elää seikkailut yhdessä.

Mari

Instasize_1206124242

Syöminen ilman ruokakuppia ?

Totta! Ihanaa kun saa toteuttaa koiramaisia juttuja syömisen yhteydessä 🙂

Aikuinen, terve koira ei tarvitse kuppia, ainakaan jokaisella ruokailulla. Peruskupista suoraan tarjoillut nappulat ja muut mössöt jättävät monta koiralle tarpeellista vaihetta pois. Se saattaa aiheuttaa pitkällä aikavälillä turhautumista. Esimerkiksi pureskelu jää hyvin lyhyeksi tai sitä ei ole ollenkaan. Pureskelu on yksi koiran perustarpeista (tästä tulossa oma juttunsa). Kuppiruokailu saattaa lisätä ahmimista. Saattaa aiheuttaa ilmavaivoja. Ylipäätään vähentää ruokailuun liittyviä rituaaleja jotka koira itse saalistaessaan suorittaisi. Luonnossa ruoka ei tule kuin automaatista, pitää jahdata, saalistaa, kaivaa, tonkia, loikkia, suunnitella, ravistella, repiä, raadella….lopuksi syödään.

Kaupoissa on hyviä vaihtoetoja ruuan vaihtoehtoiseen tarjoiluun mm. ahmijan kupit ja kongit, erilaiset ruokapelit. Ekologisempia vaihtoehtoja ovat kaikki pahvipakkaukset mitä kotoa tulee mm. vanhat joulukalenterin pohjat, talouspaperirullat, tyhjät munakennot, muropaketit, sanomalehdet jne. laita näiden sisään ruokaa, jolloin koira ensin joutuu vähän repimään eli tekemään töitä kunnes ruoka on saatavilla.  Tee vaikka kokonainen kasa erilaisia myttyjä  joiden sisällä on ruokaa. Voit laittaa ruokaa ulos nurmikolle, puun runkoon, piilottaa maahan. Laittaa ruokaa roikkumaan.  Tyhjäksi kalutut ydinluut käyvät hyvin kongista. Näillä konsteilla koiralla on puuhaa ruokailun yhteydessä ja ruokailu kestää pidempään. Ongelmanratkaisu nostaa koiran itsetuntoa. Pidentyneet ruokailut ja luontainen käytös sen ympärillä alentaa koiran stressitasoja.

Jos tämä on koiralle uutta niin aloita pienin askelin. Vaikka tulitikkuaskin sisäosa jossa nami sisällä tai avonainen sanomalehti jonka keskellä nami. Näin on helpompi edetä vaikeampiin tehtäviin. Joillain yksilöillä voi mennä hetki ennen kuin ymmärtävät uuden toimintatavan.

Huomioi aina koiran mielentila, ettei tilanne mene yli (innostuu liikaa, pelästy tms). Siksi on tärkeää aloittaa helposta. Tarkkaile tarvitseeko koira mahdollisesti rohkaisua tai jos taas syö esim. sanomalehdet, aloita materiaaleista jotka ei mene silpuksi. Voit myös laittaa nappulat ulos nurmikolle. Tai kokeile normaalista poikkeavaan aikaan, kun koira on rauhallinen eikä varsinaisesti odota ruokaa.

Kesällä on ihana syödä ulkona, iltalenkin yhteydessä ruokailu ulkona, lämpimällä rantakalliolla…. molemmille 🙂 tai helteellä…… jäädytä joku ihana herkkuruoka pakastimessa ja anna oma jäätelö koiralle.

Yksi erinomainen tapa syödä on laittaa veteen ruokaa (vatiin tms ), anna koiran onkia sieltä, samalla se saa viilennystä ja nestettä. Etenkin kesällä tämä on erinomainen!

Käytä mielikuvitusta, tässä lajissa on taivas rajana.  Muista aina turvallisuus !

Anna koiralle ruokarauha !

Lisää vinkkejä, katso blogin pääsivun viereisestä Pinterest palkista.                                          

Taru ja Mini

Kuvat Karoliina Pertamo

 

 

ruokaa puunkolossa                                                                                Puunkolossa on evästä 🙂

Nakkirata
Leijuvat Nakit 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kille harrastaa!

 

Meillä on tätä kirjoittaessa rescue- Killen kanssa yhteistä elämää takana noin puolitoista vuotta. Käytännössä melkein koko ensimmäinen vuosi kului joko stressin tasaantumiseen Suomeen muuton jälkeen, leikkauksesta toipumiseen ja kuntoutumiseen ja yleiseen teinikoiran hormonaaliseen hässäkkään.

Minulla oli tietenkin kaikenlaisia ajatuksia siitä, mitä Killen kanssa teemme alkaen vaeltamisesta, noseworkista,koirajoogasta, Ata-tunneista ja slowlitystä. Aika pian kaikenlaiset koulutukset ja muukin tavoitteellinen osoittautui yksinkertaisesti liian vaativaksi Killelle ja pääpaino on kaikessa toiminnassa on ollut Killen kehon kuntoutus ja psyykkisen levollisuuden ja läsnäolon etsiminen.

Jonkin virkistävän harrastuksen kuitenkin halusimme.  Näin päädyimme virikeradalle! Se onkin  meille tosi tärkeä juttu.

Koulutushalli, jossa käymme muuttuu radan aikana mielenkiintoiseksi ja vaihtelevaksi tilaksi, jossa ainoa tehtävä on käyttää kuonoa ja etsiä herkkuja.

 

Virikeradalle pääsee aina vain yksi koira kerrallaan, jotta koiran ei tarvitse murehtia siitä, syökö joku muukin samoja herkkuja. Ihmisen tehtävä on antaa koiralle työskentelyrauha. Arka koira voi oppia itsenäisyyttä ja rohkeutta. Jokainen koira saa kokemuksen siitä, että omistajan kanssa vietetään ihanaa aikaa. Virikeradalla yhdessä käyminen lujittaa koiran ja omistajan suhdetta.

Keskeistä virikeradassa on tarjota koiralle lajinmukaisia tarpeita tyydyttävää toimintaa ja avartaa käsityksiä siitä, mitä koiran kanssa voi harrastaa. Harrastuksessa pitäisi aina olla yhtä hauskaa kuin virikeradalla!

Mahdollisuus ruuan etsimiseen on JOKAISELLE koiralle yksi keskeisimpiä onnellisuuden avaimia.

 

On mahtavaa seurata, miten kiihtymiseen taipuvainen Kille rauhoittuu ja alkaa työskennellä tilassa rennosti, keskittyneesti ja nauttivan oloisena.

Koiraa ei virikeradalla houkutella tai ohjata mitenkään vaan tärkeää on nimenomaan koiran oma työskentely. Se päättää itse minne haluaa mennä, onko se valmis astumaan laatikoihin tai kiipeämään tasoille tai ryömimään vaikka renkaan läpi. Näin koiran itsetunto ja kyky omatoimiseen tutkimiseen lisääntyy. Jos koira ei hae kaikkia herkkuja, sitä ei usuteta hakemaan. Joillekin omistajille maltti antaa koiralle etsimisrauha on jo suuri saavutus. Siis olla hiljaa ja vain seurata.  Olemme niin tottuneita jatkuvaan kontrolliin.

 

Puolen tunnin intensiivinen haistelu on juuri sopiva: impulsiivinen koira rauhoittuu ja varovainen koira uskaltaa tutkia ja etsiä turvallisin mielin.

Virikerataa järjestää Turussa koiraystävällinen koirakoulu Koirankota.

Tunnen olevani onnekas, kun aivan meidän lähellä on jotain näin mahtavaa. Antaa kuvien puhua puolestaan!

 

 

 

 

 

Hyvää Pääsiäistä!

IMG_20170416_104925_858Hyvää pääsiäistä kaikille!

Lempeys avuksi harjoitteluun

Käyn itse säännöllisesti joogassa, sekä jonkin verran ohjatussa meditaatiossa, olen tehnyt hengitysharjoituksia yms. kehon ja mielen tasapainoon liittyviä harjoituksia. Nämä kaikki soveltuvat erinomaisesti koiran kanssa tekemiseen ja elämiseen. Nämä harrastukset rentouttavat omistajaa ja sillä on suora vaikutus koiraan.

fullsizerender-11
Mini harjoittelee joogamatolla olemista ❤

Pieni hetki avuksi sinulle ja koirallesi, ennen ja jälkeen opettamisen tai harjoittelemisen.

Sopii myös taukona jos usko alkaa loppumaan tai tulee huonoa energiaa.

(toimii missä tahansa elämän tilanteessa/alueella ja ilman mitään välineitä)

Rauhoita itsesi hetkeksi ennen kuin aloitat harjoituksen koiran kanssa. Tee tämä ilman koiraa tai anna koiran vielä olla niinkuin se on (jos olet jo harjoituspaikassa). Voit istua, seistä tai olla makuulla. Sulje silmät jos mahdollista.

Hengitä syvään sisään, keuhkot niin täyteen kuin mahdollista…. uloshegityksellä puhalla kaikki turha pois suun kautta. Toista muutaman kerran. Jätä hetkesi kaikki päivän menneet ja tulevat tapahtumat pois mielestä. Asiat palaavat kyllä myöhemmin.

Hengitä sitten normaalisti omaa hengitystäsi.

Toista mielessäsi:

Teen harjoituksen itselleni ja koiralleni.  Harjoitus on meidän. Ei ole olemassa parempia tai hunompia harjoituksia. Jos juuri tänään jokin asia ei suju, teemme sen joku toinen päivä, en pakota kumpaakaan mihinkään mikä ei tunnu oikealta. Harjoitus on juuri tänään tähän hetkeen sopiva. Hyväksyn se sellaisena kuin se on. Olemme molemmat erinomaisia.

Kun lopetat opettamisen/harjoituksen, ota sama pieni hiljainen hetki:

Hengitä syvään sisään, uloshengityksellä päästä irti harjoituksesta. Hyväksyn sen sellaisena kuin se tänään oli. Se oli paras mahdollinen. Kiitä lempeästi sekä itseästi että koiraasi. Kiitä myös mielessäsi muita kanssaolevia; ohjaajaa, kanssa harjoittelijoita, heidän koiriaan.

On hyvä muistaa, että mikään eläin ei tahallisesti tee (ihmisen mielestä) ongelmakäytöstä tai halua ärsyttää. Eläimen kyky ajatella niin pitkälle (kosto tai olenpa hankala vaikka tänään kun tulee vieraita) ei yksinkertaisesti riitä siihen. Mieti aina mikä voisi olla syy tai laukaiseva tekijä johonkin ei toivottuun käytökseen. Älä syyllistä itseäsi. Sen sijaan ota rohkeasti askel toiseen suuntaan, kokeile ja päätä että menette kärsivällisesti yhdessä murunen kerrallaan parempaan suuntaan. Hae ammatilaiselta apua niin pääsette eteenpäin. Kokeile joogaa.

 

Koira kysyy: Miksi meditoit?

Ihminen vastaa : Ollakseni tässä ja nyt.

Koira : Oikeesti ? Missä muualla sitten voisit olla?

Näinhän se on…ihmisen mieli on usein jossain muualla 🙂

Metsäretkellä!

Viikonlopun happihyppely metsässä.

Hengitä. Kävele. Rakasta. Hengitä.

Kun Kille-rescue tuli elämääni, murehdin ja stressasin aivan valtavasti sen puolesta. Tuntui, että asiat voivat olla hyvin vasta kun Killen kaikki ongelmat ratkaistu. Olin äkkiä niin stressaantunut, että en pystynyt viikkokausiin lainkaan rentoutumaan. Samalla elämässä sattui olemaan kerralla paljon muutakin isoa huolenaiheutta.

Harmillinen puoli murehtimisessa on, että ihmisen stressaantuneisuus välittyy väistämättä koiraan.

Jossain kohtaa tajusin helpata. Oli vain pakko todeta, että Killen kuntoutuminen on prosessi ja minun parempi vointini on myös Killen etu. Sain ihan kohtuullisesti sressitasoni laskuun vain päättämällä lopettaa aivan älyttömän stressaamisen. Mutta kehoon jäi kova jännitystila.

Jännittäminen saa erityisesti yläkroppani kireäksi. Leuat, niskat, hartiat ja yläselkä menevät juntturaan. Lihakset ovat kivikovat ja kipeät. Hengitys on koko ajan pinnallista. Nämä ovat myös uskoakseni asioita, joita koira huomioi. Rento rinnallakävelijä koiralleni on siis tavoitteeni!

Lenkkiemme aikana pyrin olemaan ajattelematta erityisesti mitään, paitsi sitä että juuri nyt olemme kävelemässä yhdessä. Sysään murheet ja huolehtimisen aiheet syrjään sitä mukaan, kun niitä nousee mieleen. En myöskään puhu lenkin aikana kiihdyttäviä puheluja. Olen lisäksi tehnyt itselleni kymmenen kohdan muistilistan, jonka koetan pitää mielessäni ulkoillessamme yhdessä. Muistilistan kohdat palauttavat minut rennompaan olotilaan, nauttimaan hetkestä ja siitä ihmeellisen kiehtovasta asiasta, että koira saa näkemään maailman aivan toisesta, koiramaisesta näkökulmasta.

  1. Hengitä.
  2. Pudota hartiat alas.
  3. Anna käsiesi roikkua suorina alhaalla.
  4. Rentouta leuka ja kasvot.
  5. Älä purista käsiä nyrkkiin.
  6. Kiinnitä huomiota siihen, että jalkapohjat kävellessä tekevät töitä.
  7. Liike-energia ja voima lähtee keskivartalosta, älä siis kisko itseäsi eteenpäin jaloilla tai ylävartalolla
  8. Pidä silmät pehmeinä, näe kaikki kerralla, älä fokusoi koko ajan johonkin.
  9. Hengitä. Ajattele koiraasi rakkaudella riippumatta siitä mitä tapahtuu.
  10. Hengitä.

Näistä monet ovat peräisin hevosmaailmasta, joten kiitos jälleen hevosilleni hyvistä opeista.

Reetta

P.S. Suosittelen muille kaltaisilleni stressaajille joogaa, pilatesta, fysioterapiaa, voicemassagea, feldenkraisea, chi qunia, mitä tahansa, mikä auttaa rauhoittumaan ja vahvistaa, venyttää ja rentouttaa kehoa  ja pitää myös kehon paremmassa kunnossa.  Ja – hyviä kenkiä – !  🙂

Hetki arjessa

IMG_20170404_134702_239

Hetkiä arjesta