Kesäistä ulkoagilityä herkulla höysettynä :-)

Ihanaa Heinäkuuta!

Tässä pari ideaa miten käyttää maksapasteijaa ihan vain jumpan vuoksi ja kun haluaa piristää lenkkejä. Tämä myös parantaa suhdettanne 🙂

Sillankaide sopii pienille koirille mikäli niillä on hyvä tasapaino. Varovaisesti siis, kuulostelee ja seuraa omaa koiraasi.

Minulla oli ja on yleensä aina mukana maksapasteijatuubi ja/tai tonnikalapasteija (muutkin käy) nämä ovat helppoja, ei sotke takkia kun taskussa, menee myös kädessä jos ei ole taskuja näin kesällä. Kun korkki on kiinni ei tuoksu leiju kokoajan nenässä.

Mieti eri korkeuksia koiran mukaan. Koira saa hyvää vatsan puolen venytystä (alin video), tasapainoilua, etsimistä, kaivamista, takajalkojen käyttöä, kaulan venytystä jne. mitä vaan ikinä keksit!

Käytä pasteijaa vain vähän, pikkurillin kynnen verran.

  • kiviin
  • kantoihin
  • lampputolppiin
  • kaiteisiin
  • puunkoloihin
  • kaatuneisiin puunrunkoihin
  • rappusiin
  • paikkoihin jotka koiran mielestä vähän on ehkä pelottavia tai jännittäviä

Muista vesi mukaan !ruokaa puunkolossaRetkieväät

 

Ihanaa Heinäkuuta ❤           terkuin Taru & Mini

 

Koiran kaverit

2015-05-24 09.25.13.jpg

Taisto Terrierillä on omat ihmis-ja koiraystävänsä. Pentuna Taisto Terrieri kävi koirien päiväkodissa ja kerran kävellessämme kadulla koira tervehti nuorta naista  ja tämä koiraani. Kävi ilmi, että olimme kohdanneet koirapäiväkodin hoitajan ja molemmat olivat innoissaan toistensa kohtaamisesta minun seisoessa hölmistyneenä vieressä.

On tärkeää, että koiralla on kavereita, mutta myös ystävyyden laatu on tärkeää. Koirien tulee leikkiä tasavertaisina, molemmilla/kaikilla tulee olla mukavaa ja koiran pitää voida myös halutessaan vetäytyä omaan rauhaan. Myös leikkitapa on hyvä huomioida, toiset koirat painivat, toiset pitävät kilpajuoksusta, toiset riekkuvat ympärillä… seuraa koiraasi ja mieti minkälainen koirakaveri koirasi on.

Taisto Terrieri rakastaa kilpajuoksua! Mutta pelkää helposti laumoja. Joten yhden tai kahden tutun juoksijakaverin kanssa vietetty hetki koirapuistossa on sopiva.

Koiran on hyvä saada leikkiä vapaana ilman hihnaa ja koirapuisto on hyvä ja turvallinen aidattu kohtauspaikka, mutta suhtaudu vieraisiin koiriin lievällä varauksella.

Kannattaa ensin opetella tuntemaan oma koira, tarkkailla sen jälkeen vierasta koiraa ja jos vaikuttaa siltä, että  koirat voisivat viihtyä  keskenään kysyä vielä toisen koiranomistajan mielipide. Sen jälkeenkin  koiria on syytä tarkkailla. Jos kummassakaan on pienintäkään merkkiä epävarmuudesta, pelosta, agressiivisuudesta tai muusta ’ei-stressittömästä’-käytöksestä koirat on syytä erottaa ja keksiä oman koiran kanssa mieluisaa muuta puuhaa.

Koirien suuri kokoero voi myös olla ongelma. Vaikka molemmat koirat ovat mukavia ja viihtyvät keskenään voi iso koira vahingossa leikin tiimellyksessä satuttaa pienempää. Kun Taisto Terrieri oli pentu annoin hänen leikkiä saman ikäisen isomman pennun kanssa. Leikki sujui hyvin, mutta pienempi terrieri jäi vahingossa jalkoihin, eikä Taisto Terrieri ole sen päivän jälkeen sulattanut kyseistä rotua lähellään. Typerä virhe, jonka olisin voinut välttää kieltämällä leikin.

Me suosimme siis koirapuistoja vain tuttujen koirien kanssa. Lopulta koirien leikkihetket ovat varsin lyhyitä, eikä aina tarvitse leikkiäkään. Välillä koirat istuvat rintarinnan puiston laidalla ja ihmettelevät yhdessä ohikulkijoita. Taisto Terrieri ja Mini Mäyräkoira eivät yleensä leiki, mutta käymme yhteisillä lenkeillä,  jolloin koirat kulkevat tasatahtia ja selvästi viihtyvät toistensa seurassa.

Taisto Terrierillä on myös koirakaveri Kaapo, joka kuvassa. Kaapo ja Taisto ovat tunteneet pennuista asti ja ovat samanikäisiä. Koirat pääsevät lähes viikottain yhteiselle lenkille, jossa haistelevat kilpaa huumaavia tuoksuja. Ja nauttivat toistensa seurasta ilman kummempaa ohjelmaa tai leikkiä.

Taisto Terrierillä ei tällä hetkellä ole muun lajin eläinkavereita, ikävä kyllä. Hevosia, lehmiä ja lampaita käymme ihmettelemässä aina, kun on tilaisuus. Muiden lajien kanssa ystävystyminen on koirakohtaista ja riippuu niin koiran luonteesta, pentuiän sosiaalistamisesta, kuin rodustakin. Ja aina tietysti ihmisen viitseliäisyydestä. Huolella tehty tutustuttaminen on ystävyyden perusta.

Yksi helppo tapa aloittaa koirien tutustuminen toisiinsa on lelujen vaihto. Eli eläimet eivät näe tai kohtaa toisiaan, mutta saavat nuuskittavaksi toisen lelun. Tämä on myös oivaa virikkeistämistä! Sadepäivän varalle on hyvä jemmata vaikka työkaverin koiran lelu. Koirien ei ehkä ole koskaan tarve kohdata, mutta vieraalla lelulla leikki on hyvää vaihtelua koiran arkeen.

Entä ne ihmiskaverit? Niitäkin on hyvä olla! Koiralle tekee hyvää tutustua myös perheen ulkopuolisiin ihmisiin ja kokea hyviä leikkihetkiä heidän kanssa. Luota tuttuihin, mutta samalla kerro koirastasi kaikki oleellinen, älä oleta, että vieras tuntee koirasi tai että ajattelette automaattisesti koirista samalla tavalla.

Ja aivan kuten ihmisillä aina ei koirillakaan ole hyvä päivä. Välillä toinen koira-tai ihmiskaveri on ärsyttävä ja silloin on parempi viedä koira yksin rauhalliselle kävelylle ja antaa koiran rentoutua haistelemalla mieleisiä tuoksuja polkujen varsilta, sosiaalinen ehtii olla seuraavanakin päivänä.

Mari

 

 

Virike pitää virkeänä

 

Virike on jotakin, jolla ihminen pyrkii korvaamaan seuralaiseläimen luontaisen tarpeen etsiä ruokaa. Samalla eläin pääsee ratkomaan ruuan hakuun liittyviä haasteita, joiden selvittämisestä odottaa ruokapalkkio. Näin käy, kun koira esimerkiksi nousee puuta vasten, haistelee makupalan sijainnin kaarnanraosta ja nappaa herkun suuhunsa tai kun se onnistuu saamaan suuhunsa nauhassa roikkuvan nakinpalan. Virikkeiden parissa vietetty aika on koiralle varsinaista laatuaikaa ja hemmottelua – silkkaa nautintoa!

Virikkeet ovat tietenkin myös kaikkea mikä aistein vastaanotetaan: tuoksut, tuntemukset, näyt, maut, äänet. Tavallisesta ruuasta saa virikkeen niinkin helposti kuin lisäämällä ruuan joukkoon hitusen jotain uutta makua, ja makupalojakin kannattaa vaihdella tästä syystä. Itse annan Killen myös aina haistella vaikkapa yrttejä ja mausteita, joita olen käsittelemässä ja tutkia erilaiset tavarat, varsinkin sellaiset, jotka tuon kotiin.

IMG_8765 (2)
Ja näin kiinnostavalle tuoksuva juttu viedään pois asunnosta?

Erittäin virikkeellistä on myös uuden tutkiminen eläimen omilla ehdoilla. Anna Killen usein valita erilaisia tutkimiskohteita lenkkiemme varrella ja erityisen mielenkiintoisia ovat monet julkiset rakennukset, niiden raput, luiskat, roskisalueet ja rakennuksen kivijalka ovat todella kiinnostavia. Näissä paikoissa on paljon ihmisten ja eläinten tahattomasti tai tahallisesti jättämiä tuoksuja.

On varsin mainiota, että viime vuosina virikkeiden lisääminen osaksi lemmikkien, pienimuotoisesti pidettävien kotieläinten ja eläintarhojen eläinten arkea on todella saanut tuulta alleen. Arvioisin, että myös kotieläintilat ja hevostallit ovat uuden edessä: enää ei riitä, että saa harrastaa eläimen kanssa tai esitellään eri eläinlajeja tai eläimillä on enemmän tilaa kuin tuotantoeläimillä; asiakkaiden vaatimukset kasvavat ja he haluavat nähdä miten yrittäjä on virikkeistänyt vaikkapa kanojen, kanien ja ponien arkea.  Samalla virikkeiden tekeminen tuo mahtavia hetkiä lasten eläinleirille ja yrittäjä voi myös rakentaa kokonaisia koirien tai kotikanalan kanojen virikekursseja.

Virikkeitä Pinterestissä.

Virike- ja aktivointivinkkejä eläimille – facebook-ryhmä

On hienoa, että jo todella moni tekee perusruokinnasta koiran kannalta mielekkäämpää: ruuan saa etsiä sen sijaan että se hotkaistaan astiasta.

Lisäksi arjessa voi keksiä monenmoisia virikkeitä helposti saatavilla olevista materiaaleista ja nameista.  Kun herkkuja piilottelee, niitä menee vähemmän, eikä huolta lihomisesta ole. Kille ainakin tuntuu nauttivan, kun löytää pienen pieniä herkkumuruja – se vaatii kuonoa ja taitoa!

Kokosin tähän alle kuvina virikkeitä, joita Killelle tein sen ensimmäisen noin puolen vuoden ajan Suomen tulon jälkeen. Valitsin sellaisia kuvia, joissa virike on toteutettu ilman sen kummempia ostamisia, materiaalilla, jota löytyy joka kodista. WC-hylsyn, munakennon ja maitopurkin jätin laittamatta – ne ovat jo kaikille niin tuttuja.  Sittemmin virikkeet ovat muuttuneet meille niin normaaliksi osaksi arkea, ettei niitä ole enää edes tullut kuvattua. Tämän jutun kansikuvassa Kille on saanut kasan leluja, joilla useampi vieras koira on leikkinyt. Lelujen vaihtaminen on virike, jonka harvoin muistaa!

Virikkeitä ei mielestäni tarvitse keksiä ainakaan koiralle ylettömästi ja koko ajan. Jos eläin saa riittävästi mielekästä liikuntaa ja sillä on välillä lajikumppanin seuraa, muutama virike viikossa riittää arjen ruuan etsimisen lisäksi. Kerran kuussa voi toteuttaa vaikka jäljen. Kovalla pakkasella, helteellä tai sadesäällä virikkeet ja niiden lisäksi aktivointi auttavat paikkaamaan liikunnan tarvetta.

Muistathan olla itse paikalla valvomassa virikkeistämishetkeä varmuuden vuoksi. 🙂

P.S. Vinkki; kirjoita toteuttamiasi virikkeitä ylös. Kiireisessä arjessa ja väsyneenä moni hyvä virikeidea unohtuu ja listasta niitä on mukava bongata.

IMG_0265 (2)
Pahvilaatikko on aina pop.
IMG_0329 (2)
Mustikoiden maistelua.

 

Herkut vedessä on Killen suosikki. Aluksi kannattaa laittaa herkut matalaan veteen.

 

IMG_0361 (2)
Näkymät ulos – ihanaa!
IMG_0676 (2)
Ihan perusjuttu, eli ruokanappulat siroteltu lattialle. (tässä kylppäriin, samalla kylppäri tuli kivaksi paikaksi.) Sittemmin Kille on syönyt korkeammalta, aluksi en vain hahmottanut, että lattiatasolta syöminen on sille hankalaa.

 

IMG_0447 (2)
Herkkuja piilossa erilaisissa laatikoissa ja materiaaleissa.
IMG_0695 (2)
Ulkoilman haistelun mahdollistaminen ikkunanraosta on varmasti kaikkein helpoin virike.
IMG_0528 (2)
Jäde maistuu aina! Meillä kalaliemi on erityisen maistuvaa.
IMG_0922 (2)
Paperinkeräykseen menossa ollut kirja hyödynnettiin ekaksi piilottelemalla herkkuja lehtien väliin. Se oli niin motivoivaa, että piti hankkia lisää poistokirjoja.

 

IMG_1054 (2)
Simppeli pikavirike: pyykkiin menossa oleva pyyhe laatikossa. Pyyhkeen sisälle on helpoo myös eri tavoin laskostaa herkkuja piiloon.

 

IMG_1059
Haastetta herkkuihin vedessä.

 

IMG_1175 (2)
Tästä tuli hetkeksi meidän suursuosikki. Lääketuubit ovat usein pienessä pahvipakkauksessa. Piilotin kuivan kukkamulla sekaan pahvipakkausia, joissa herkkuja. Puuhaa riitti. Huom: turvetta ei saa mennä lattiakaivoon!

 

IMG_1177 (2)
Viimeisessä kuvassa ruuan etsintää lenkkipolun varrelta.

 

 

 

Kanttarellikurssilla

Kävimme viime kesänä kanttarelli -kurssin. Erinomaista nenätyöskentelyä ja hyödyllistä tekemistä sekä omistajalle että koiralle. Kurssi oli todella hyvä ja erittäin koiralähtöisesti toteutettu. Opin paljon uutta itsestäni ja koirastani 🙂

Kurssilla harjoiteltiin suhteen parantamista (hieno tapa aloittaa), kehu-sanan käyttöä, kanttarelliin tutustumista, luvalla etsimistä ja kuinka koira osoittaa löydetyt kanttarellit (istuen, seisaaltaan, haukulla, maaten).  Meillä sujui helposti tuo sienien etsiminen ja osoittaminen vaikka laitetiin vieraitakin esineitä joukkoon tai sienet oli piilossa kulman takana. Luvan odottaminen tuotti jonkin verran haastetta, sitä meidän tulee harjoitella muutenkin esim. ovien kanssa.

Mökillä kokeilimme oppimaamme. Metsässä on niin paljon enemmän haastetta kuin kurssitilassa! Täynnä  hajuja, kiinnostaako mokomat sienet jos joku muu haju on parempi. Muistaako koira mitä piti tehdä…..kokeilin niin että otin ensin itse löytämäni kanttarellin ja palkitsin kun kiinnostui siitä. Menimme apajille ja annoin opetellun ”etsi kanttarelli” -vihjeen ja niin vain löytyi hetken nuuskutuksen jälkeen kanttarelli !!! Whoohoo, teki mieli tuulettaa ja kiljua! Kehuin ihanaa sieni-metsästäjä-noutaja-mammansuperkoira-mäyrinkäistä erinomaisesta toiminnasta 🙂

En tiedä osataanko enää tänä kesänä, mutta ei sen niin väliä löytyykö kanttarelli tai kaksi, joka tapauksessa koiran kanssa yhdessä metsässä on super hauskaa seikkailla ja se on todella rentouttavaa molemmille. Jos koriin tulee vielä muutama kanttarelli paistinpannulle niin mikäs sen ihanampaa.

Vinkki: malta pakastaa pari sientä niin voit harjoitella niillä….tuoreita ei saa ihan milloin vain.

Tässä opettelua kuvina 🙂 Kiva kurssi kokonaisuus ja opitusta jää mukava yhteinen harrastus!

Kuten kaikessa toiminnassa tässäkin harjoittelussa täytyy muistaa pitää taukoja vaikka innostuukin aiheesta. Koira väsyy kun opitaan uutta ja nenää käytetään. Kurssilla harjoittelun lomassa pidettiin selkeitä taukoja koirien jaksamisen mukaan. Jokainen seuraa oman koiran jaksamista, koska kaikki ovat yksilöitä ja vain omistaja tietää (toivottavasti ainkain) milloin on liikaa, sopivasti tai liian vähän haastetta (tätä koiran jaksamis asiaa on hyvä seurata muutoinkin koiran elämässä). On tärkeä että koira saa ottaa välillä happea oppimisesta. Mielummin enemmän taukoja kuin vähemmän.

kanttareli -kurssia voi tiedustella tästä linkistä. Suosittelen lämpimästi !

 

HYVÄÄ JUHANNUSTA

IMG_2058-2-640w-2-01IMG_2094-2-640w-01

Toivotamme kaikille ihanaa juhannusta!

Telttaretkellä!

Snapseed

 

Taisto Terrieriä on onnistanut löytää tiensä perheeseen, jossa viihdytään luonnossa. Päiväretket asfaltin keskeltä metsään ja rannoille sujuvat helposti, mutta entä yöpyminen luonnossa?

Ei ole itsestään selvää, että koira viihtyy teltassa, laavussa, kanootissa tai vuokramökissä, aivan kuten kaikki ihmisetkään eivät viihdy. Koiraa voi pelottaa itse teltta, ulkopuoliset äänet, makuupussin kahina, voi olla kylmä, päivän patikointi tuntua nivelissä… tai paikka on vain liian vieras rutiiniin tottuneelle eläimelle. Tuoksuja on paljon, ne ovat erilaisia, kuin kotona, ihminen käyttäytyy eritavalla, kuin kotisohvalla.

Jos suunnittelet vieväsi koiran luontoon yöksi asetu tässäkin hetkeksi koiran asemaan. Koira on eläimenä sekä saalistaja, että saalis, teltan ulkopuolella metsässä saattaa tuoksua koiran nenään sekä riista, että saalistaja. Telttaan tulisi tutustua pienin askelin ja tehdä siitä yhtä kotoisa ja turvallinen paikka kuin kodista.

Kanna telttapussit koiran haisteltavaksi, anna koiran tutustua niihin rauhassa, kootkaa teltta yhdessä, ota koira mukaan puuhaan. Kun teltta on pystyssä ihmetelkää sitä yhdessä. Älä pakota tai nosta koiraa väkisin telttaan, mutta kun koira itse telttaan astuu kehu koiraa vuolaasti. Jos koirasi viihtyy rentona teltassa voitte nukkua siellä päiväunet tai syödä eväät. Muista, että pimeällä teltta ja sen ulkopuoliset äänet voivat yhä pelottaa koiraa.

Ennen pidempää eräretkeä olisi hyvä nukkua koiran kanssa teltassa edes yksi yö. Tutustuttamalla koira rauhassa telttaan takaa monta yhteistä hyvää retkeilyseikkailua, pelokas koira telttaretkellä on taakka kaikille, eikä eräily ole mielekästä kenellekkään.

Taisto Terrierin ensimmäinen telttayö luonnossa oli katastrofi. Olin, onneksi, totuttanut koiran huolellisesti telttaan ja rohkeana koirana Taisto Terrieri kotiutui nopeasti. Ensimmäisen oikean telttaretken teimme saaristoon leirintäalueelle. Uimme päivän, lekottelimme kuumilla kallioilla, ihailimme auringonlaskua, olin innoissani retkikoirastani ja seikkailusta.

Olin huolella valinnut telttapaikaksi hiukan syrjäisen poukaman meren äärellä, lähellä ei ollut muita telttoja, koska halusin koiran nukkuvan rauhassa, ilman muiden telttojen äänien vahtimista. Kävimme nukkumaan päivästä väsyneinä. Kunnes heräsin aamuyöllä Taisto Terrierin murinaan. Koira tuijotti teltan takaseinää, jonka takaa meni polku. Murina yltyi ja minäkin kuulin rapinan. Monen jalkaparia aiheuttaman rapinan juurakossa. Joukko ihmisiä kiersi telttaa ympäri kohti ovea.

Joku kompastui teltan naruun heilauttaen seinää. Raivokas haukku sai jalkaparit juoksemaan. Taisto Terrieri oli valmis käymään telttakankaan läpi vihollisen kimppuun ja sain todella tehdä töitä koiran rauhoittamiseen. Astuin ulos teltasta ja mitä näinkään. Joukon nuoria pelokkaina polulla. Ääni vavisten joku heistä kysyi mikä peto teltassa on. He olivat tylsyyksissään päättäneet lähteä pelottelemaan syrjässä olevan teltan väkeä, mutta kävikin toisin, terrierin kumiseva ääni pelotti heitä.

Sinällään ajattelematon pelotteluyritys oli koitua retkeilymme tuhoksi. Koko loppuyön Taisto Terrieri murisi pienintäkin teltan ulkopuolista ääntä. Nukuimme molemmat katkonaisen yön koiran vahtiessa ja minun miettiessä ratkaisua murinaan.

Aamun valjettua päätin vaihtaa leiripaikkaa saaren toiseen päähän. Nukkuisimme toisen yön teltassa, mutta eri ympäristössä. Meillä oli tuuria, eikä Taisto Terrieri alkanut pelätä telttaöitä. Niin olisi voinut käydä aremmalle koiralle.

Olemme tuon yön jälkeen nukkuneet monia hyviä öitä teltassa. Taisto Teririeri ei viihdy laavussa, joten suosimme teltan seiniä ja kattoa, en väkisin pakota koiraa nukkumaan turvattomaksi kokemassaan laavussa.

Jos yövymme leirintäalueella yritän edelleen valita telttapaikan hiukan syrjemmästä, ainakin niin, ettei telttamme ole yöllisten kulkureittien varrella, muttei myöskään nuorison kohteena.

Samaa totuttamisen periaatetta kannattaa noudattaa kaikessa uusien asioiden esittelyssä koiralle.

Inkkarikanoottiin, jonka vuokrasimme vasta ajettuamme rannalle, totuutin Taisto Terrierin makuualustan avulla. Tiesin ennalta, ettei mikään veteen liittyvä kulkuneuvo ole koiralle ongelma, joten lähinnä olin huolissani, ettei koira hyppää kesken matkaa uimaan.

Opetin siis koiralle, että makuulle-sana tarkoittaa makuualustan päällä makaamista. Kun asetin makuualustan kanootin pohjalle ja kehotin koiran käyvän makuulle Taisto Terrieri hyppäsi tyytyväisenä kanoottiin ja makoili alustan päällä. Turvallista, sujuvaa ja rentoa kaikille.

Ihania luontoseikkailuja koirille ja heidän ihmisille!

Mari

IMG_4945

Villiinny!

IMG_4935.JPG

 

Parhaillaan vietetään villiyrttikuukautta 2017. Koiran kanssa on mukava harrastaa myös keräilyä. Villiyrtit on mainio alkukesän keräilykohde. Samalla syntyy kosketuskontakti kasvillisuuteen ja luonnon mikrobeihin – sehän on oleellista vastustuskyvyllemme. Jos ajatukseni on tuoda lenkiltä kotiin vaikkapa villivihannesainekset, otan mukaan repun ja pieniä muovipusseja, joihin kokoan kuhunkin omaa lajiaan. Hyvä olkalaukku ajaisi saman asian. Samoja muovipusseja voi käyttää uudelleen ja uudelleen. Lisäksi minulla on pienet sakset ja hanskat, jos aion pimia nokkosia. Jos sattuu meheville apajille eikä ole varautunut, kakkapussiin mahtuu valtava määrä kasvinosia. Killen kanssa on hiukan haastavaa tehdä keräilyä, mutta olen ottanut mukaan herkkuja tai sen omia nappuloita, ja se etsii niitä juuri sopivan ajan, että ehdin hiukkasen poimia. Tavoitteenamme on toki, että se oppii ottamaan rennosti poiminnan ajan.

Jos vihanneksia ei ehdi heti käsitellä kotona ne voi jättää jääkaappiin suljettuun muovipussiin. Itse ripottelen tällöin niiden päälle aina hiukan vesipisaroita, jotta ne eivät nahistu. Ideaali on kuitenkin, että saa yrtit käsiteltyä mahdollisimman pian. Peruskäsittely yrteille on huuhtelu, ja huonojen osien ja vahingossa mukaan tulleiden vaikkapa heinä korsien poisto. Kasveista valutetaan vesi ja sen jälkeen ne levitellään kuivaamaan. Itse teen usein nokkosesta, voikukasta ja vuohenputkesta myös kevyesti ryöppäämällä muhennosta. Ryöpättynä ne on myös helppo pakastaa ja käyttää talven mittaan.

Jokamiehenoikeudet koskevat luonnonkasvien keruuta. Kasveja ei revitä juurineen ja eikä kasvustoja tietenkään poimita olemattomiin. Itse vältän kokonaan sellaisia kasveja kuin vaikkapa kalllioimarre. Niitä käytetään paljon villliyrttiresepteissä ja ne ovatkin hyviä, mutta riskinä on kasvien häviäminen kasvupaikoiltaan. Itse kerään puuvartisten kasvien osia vain omalta pihalta. Maanomistajan luvalla niitäkin voi poimia maltilla. Voi kuitekin miettiä haluaako mustikan kukkana vai kypsänä marjana.

Minulla on tietyt luonnonkasvit, joita ainakin pyrin keräämään vuosittain:

Alkukesän salaateiksi ja leivän päällysteeksi:
maitohorsma, koivunlehti, voikukka, piharatamo, vuohenputki, siankärsämön lehdet, voikukan kukat.
Viherjauheeksi kuivattuna: vuohenputki, nokkonen, voikukka, piharatamo
Teeksi (lehdet tai kukat kokonaisina kuivattuna) edellä mainittujen lisäksi koivunlehti, mustikanlehti (omasta pihasta) ja vadelman sekä mansikanlehti, apiloiden kukinnot.
Flunssa- ja kuukautiskipulääkkeeksi: mesiangervon ja siankärsämön kukintoja.
Haavoihin: piharatamoa kuivattuna jauheena.

Luonnosta löytyy toki paljon paljon muutakin ja myös käsittelytapoja on lukemattomia villiyrttigurmeesta fermentoituun vadelmateehen. Mutta jo nokkosella ja voikukalla pääsee jo tosi pitkälle! Ne ovatkin aloittelijoille kaikkein helpommat ja myös palkitsevimmat, koska ne antavat paljon satoa ja ovat maukkaita!

Kun alkaa katsella ympärilleen sillä silmällä, että ympäröivä luonto on kuin valtava herkkukasvimaa, alkaa tietenkin miettiä myös koiran vaikutusta ympäristöön. Pelkkä virtsa jo rehevöittää, eikä koirankakkojen keskeltä ole kiva poimia. Luonnollisesti kakat tulee tietysti poimia luonnosta – ei siksi, etteivät ne maatuisi, vaan siksi, että ne todella rehevöittävät ja tietenkin levittävät mm loisia. Virtsalle ei kuitenkaan mahda mitään. Jonkinlaisena kiusallisena kompromissina tähtään itse siihen, että enimmät koiranpissat päätyisivät alueille, jotka ovat jo valmiiksi aika kuormittuneita ja rakon tyhjetessä tähtään herkemmille alueille. Villivihannekset tulee tietenkin muutenkin poimia paikoista, joissa on mahdollisimman puhdasta.

Itse koen että kasvien poimiminen ruuaksi alkaa muuttaa ajattelutapojamme ja haluamme suojella kasvien monimuotoisia elinympäristöjä. Luonnonkasvien keruulla on paljon hyviä vaikutuksia!

Eipä siis muuta kuin kiehtovia keruita koirakaverin kanssa ja herkullisia ruokahetkiä!

Reetta

P.S. koirallekin voi maistua mm nokkosjauhe!

Minä, Mini ja maksapasteijatuubi metsälenkillä

Ihana toukokuinen ilma! Valoisaa, kuivaa ja luonnossa havaittavissa hiirenkorvia. Tänään mennään rannan kautta metsään.  Mikäs sen parempaa. Raitista ilmaa.

Kurvailemme autolla lähellä olevan pienen venesataman rantaan. Vinkuna kopassa kertoo että meri on haistettu ja tämä paikka tietää sitä että saa nuuhkia ranta-alueen vapaana! Jee, päästän partaprinsessan irti.  Se viipottaa aina ensin betonilaiturille ja nuuhkii sen samassa järjestyksessä, kaikki nurkat.  Minin etu ja takapää menee eri askellajia kun se on innoissaan. Pitkä selkä on ikään kuin silta, etujalat ravaa nenän vauhdin mukaan ja takapää tekee laukanvaihtoja 🙂 se on koomisen näköistä menoa.

Tulen perässä ja tarkkailen sen menoa. Se painelee terhakkaana jo rantaviivaa pitkin, siellä niitä omituisia isoja lintuja kelluu. Välillä se katsoo mua ikään kuin varmistaakseen että tulinkohan mä sieltä autosta. Joo tuolla mamma onkin. Jee, juoksen tuonne  vanhan aallonmurtajan päähän… niin täysillä kun kymmenen sentin säärillä pääsen! Alkupurkaus suoritettu, huh nyt voi jo vähän rauhoittua 🙂

Meidän salainen ase silloin kun ollaan vapaana on maksapasteijatuubi. Miten kätevä tuote! Etenkin matalan koiran kanssa jos haluat ojentaa käden alas ja antaa suoraan tuubista palkkion. Mutta, sitä voi laittaa kiviin, kantoihin, koloihin, puunrunkoihin, mihin vaan. Mulla on niitä aina jääkaapissa, myös tonnikalapasteija käy neidin makuhermoille erittäin hyvin.

Vapaana ollessa tiedostan myös kokoajan että jänis, orava, kettu, peura, tai mikä tahansa villieläin voittaa minut ja maksapasteijan sadasosasekunnissa jos jälki on tuore tai se eläin on näkösällä. Pyrin unohtamaan tämän, se on enemmän minun päässä, pelkään että Mini ei löydä jäljestykseltään takaisin tai jotain muuta ikävää sattuu. Koitan aina seurata sen mieltä, siitä näkee kyllä jos metsästäjä alkaa hiipiä esiin.

Jatkamme metsään, tänään on hiljaista, ei ketään missään. Vapaus jatkuu.

Mini liikkuu huomattavasti enemmän ja monipuolisemmalla tavalla kuin olleessaan hihnassa kiinni (tietenkin). Luontoagility on erinomaista liikuntaa molemmille. Tämä metsä on hyvin kumpuileva, joten siellä saa tehdä töitä ja tarkkailla minne tassunsa laittaa. On kivikkoa, polkua, kaadettuja puunrunkoja, kalliota, pieniä lampia jne.

Mini ei ole missään vaiheessa lähdössä mihinkään kovin kauas, pyörii siinä 20 m säteellä omia hommiaan. Jos vaihdan suuntaa se on kuin varjo heti mukana. Välillä menen piiloon puun taakse tai tutkimme isoa louhikkoa yhdessä joka tuli eteen kallion takaa. Koen samaa fiilistä kuin lapsena kun leikittiin viisikkoa ympäriinsä. Tuon pikkuveijarin kanssa me täällä mennään. Kaksistaan. Välillä se ikään kuin näyttää että täällä on jotain, kato, tuolla kolossa. Tai joku lintu rapisee puun latvassa. Sitten tuumaillaan yhdessä, mikä kumma siellä on. Se on kokoajan sillai hassusti korvat hörössä vaikka luppakorvat onkin. Laitan maksapasteijaa välillä eri paikkoihin , se on meidän keskinäinen leikki. Samalla myös venyttää esim. masua puunrunkoa pitkin tai tasapainoilla kaatunut puunrunko läpi. Myös silloin jos vaihdan suuntaa ja Mini tulee niin se saa palkkion. Näin se seuraa minua…… tai ainakin maksapasteijaa.

En vaihtaisi näitä ihania seikkailuja mihinkään. Koska me ollaan me, minä ja mun mäyräkoira.

Kyllä, ”mäyräkoiran kanssa elämä on laiffii ” ❤

Tässä meidän perusvarustus 🙂

Retkieväät

Videoita retkeltä:

 

 

Lomahoitoon!

2016-08-24-14-39-11Ihanteellisessa koiran maailmassa oma lauma olisi aina koolla. Todellisuudessa koira on yksin ihmisten työpäivien ajan ja jos ihmistä vaivaa kaukokaipuu tai työmatkat  niin pidempiä aikoja ’varalaumassa’. Mutta mistä tuon lauman löytää?

Karrikoiden vaihtoehtoja on kaksi, hyväntahtoiset, eläinrakkaat sukulaiset ja ystävät tai koirahoitolat.

Mikä sitten on koiralle parasta? Riippuu koirasta ja hoitopaikoista.

Omaa koiraa kannattaa kuunnella tässäkin kohtaa. Mieti ensin minkälainen koirasi on, onko arka, vaatiiko paljon liikuntaa, haukkuko vieraassa ympäristössä, tuleeko toimeen kenen kanssa… jos koirasi saisi valita olisiko valinta joku tuttunne vai koirahoitola, jossa leikkikavereita ja oma tila?

Jos tunnet koirasi olevan enemmän kotityyppi  käy mielessäsi läpi suku ja tutut ja mieti ketä voisit kysyä hoitamaan koiraa. Entä muuttaisiko hoitaja koiran luo vai koira hänelle? Kun oikein etsii saattaa myös löytää pätevän, koulutetun hoitajan, joka, palkattuna, ottaa koiran omaan kotiinsa hoitoon.

Jos koirasi saattaisi viihtyä paremmin hoitolassa googlaa, kysele muiden koiranomistajien vinkkejä ja soita muutamaan sopivimpaan hoitolaan. Ehdottomasti käy tutustumassa paikkaan ennen, kuin viet koirasi hoitoon. Myös koiran olisi hyvä tutustua paikkaan ennakkoon.

On olemassa hyviä, huonoja ja jotain siltä väliltä olevia koirahoitoloita. Vie oma koirasi hoitoon vain niihin hyviin. Hyvässä paikassa työntekijät ovat koulutettuja ammattilaisia, kohteliaita ja iloisia. Tilat ovat siistit, niitä esitellään sinulle mielellään, koirasi otetaan huomioon ja erityisesti koirasi tarpeita kuunnellaan. Hyvässä hoitolassa koirat eivät hauku stressaantuneina ja henkilökunta on aina paikalla.

Kun matkaanlähdön hetki koittaa pakkaa koiralle mukaan ruuat, joku lelu (paitsi jos pelkäät, että koira lähtee vartioimaan lelua) ja jokin sinulta tuoksuva vaate, esim. käytetty paita mukaan, sekä tietysti lääkkeet, jos koirasi syö niitä.

Tee selkeä lista hoitajille kaikesta, mitä heidän tulee koirastasi tietää. On parempi, että tietoa on liikaa, kuin että koira yllättää hoitajan hyökkimällä vaikka punaisten autojen perään.

Kerro myös mahdollisten lentojen ja hotellin tiedot, miten sinut saa kiinni loman aikana, onko varahenkilöä, jos sinua ei tavoiteta ja mikä on koirasi vakuutustilanne ja miten toimitaan jos jotain yllättävää sattuu. Itse olen sinkkuna antanut läheisille ohjeet myös siitä kenelle koira menee, jos minulle sattuu jotakin (tämä on hyvä käydä läpi ihan perusarjessa, ei sinällään liity matkustamiseen).

Kun olette perillä hoitopaikassa älä hössötä tai muuten hermostuta koiraa,  Koirasi aistii mielentilasi, joten ole reipas, itke vasta, kun koira on jäänyt hoitoon ja sinä olet matkalla pois. Hyvässä hoitopaikassa koira ei ehdi surra sinun poissaoloa, vaan jatkaa uutta arkea. Sinä olet se, joka murehtii koiran vointia enemmän, kuin koira sinun.

Kun haet koiran hoidosta varaa teille yhteistä aikaa. Menkää rauhassa kotiin, köllikää rauhassa, kerro koiralle kaikki lomakuulumisesi ja ottakaa rennosti. Koirasi on todennäköisesti ainakin hiukan stressaantunut ja saattaa vahtia liikkeitäsi muutaman päivän tarkemmin, ole siis läsnä koirallesi.

Mari

 

Mennään julkisilla!

Taisto Terrieri on koko ikänsä (4,5 vuotta) matkustanut julkisilla. Käytämme lähes viikottain linja-autoa, metroa tai raitiovaunua, mutta usein myös pitkänmatkan junaa tai bussia. Ja olemme nähneet kaikenlaista..

-juoksuisen nartun yksin junan penkkiin sidottuna (omistajalta meni hermot ja siirtyi ravintolavaunuun), naapuripenkillä häkin, jossa hiiriä (tuskainen matka sekä terrierille, hiirille, että molempien omistajille), useamman äänekkään kissan, joka hattuhyllyltä kopastaan itkee,  ne lukuisat lemmikinomistajat, jotka viihtyvät paremmin somessa, kuin seuraavat lemmikkinsä vointia ja todella monta hyvää kohtaamista koiran/kissan/fretin/jonkin muun lemmikinomistajan kanssa. Hienoja keskusteluja ja joutuisaa matkantekoa

2015-10-02-17-06-32

ja se yksi kerta, kun Taisto Terrierin päälle kävi toinen koira penkin alta junassa.

Se kerta muutti meidän matkustustavan lopullisesti.

Kun koiran kanssa matkustaa julkisilla on hyvä muistaa, ettei kulkuneuvoissa ole pahemmin tilaa lemmikeille. Usein näkee, miten koiranomistajat tunkevat isoa koiraa solmuun omiin jalkoihinsa, kun ahtaat matkustustilat yllättävät, eikä se kissankoppakaan oikeasti mahdu, kuin hattuhyllylle, linja-autoissa ei aina sinnekään.

Jos on tuuria, eikä kulkuneuvoa ole myyty täyteen pieni koira mahtuu viereisen penkin jalkatilaan lattialle.

Kaukojunissa lemmikkimaksu on tällä hetkellä 5€/lemmikki ja jos ostaa viereisen penkin lemmikille sen saa puoleen hintaan. Junalippuja ostaessa netin kautta voi valita mieleisensä paikan,  alla olevassa vaunussa kaikki vihreällä merkityt paikat ovat vapaita.juna

Junassa matkustaessa paras paikka on ehdottomasti ”ison koiran paikka”, nuo yllä olevassa kuvassa valkoisella merkityt, heti ovesta vaunu-osastoon tullessa. Paikka on ”lavetti” ihmisen paikan vieressä. Koiran ei siis tarvitse olla lattialla, jossa penkkien alta on näköyhteys muihin lemmikkeihin, vaan koira pääsee omalle tasolle, jossa on turvallista olla. Ihminen taas saa kassit tason alle. Paikan sijainti on myös loistava! Heti vaunuun astuttua pääsee omalle paikalle ja takana on seinä, ei selkänojan yli hönkivä toinen koira.

Vaikka junalipun yhteydessä voi valita oman ja koiran paikan vaunusta vieruskavereita ei voi valita. Etukäteen ei tiedä onko naapurina rotta, kissa vai juoksuinen narttu, eikä läheskään kaikki lemmikkienomistajat ole joustavia ja muuta omaa paikkaa oman tai toisen eläimen hyvinvoinnin vuoksi. Linja-autoissa voi valita itse paikan ja pysytellä kaukana mahdollisesta toisesta koirasta.

Jos suunnittelet matkaa linja-autolla on hyvä selvittää ottaako kyseinen yhtiö lemmikit kyytiin. Läheskään kaikki eivät ota, myös lemmikkimaksun suuruus vaihtelee yhtiöittäin.

Taisto Terrieri rakastaa kaikkia kulkuneuvoja, matkanteko on siis niiltä osin helppoa. Nykyään varmistan, että matkustamme vain ruuhka-aikojen ulkopuolella, tai ostan meille kaksi vierekkäistä penkkiä, joka takaa riittävän tilan. Junalla matkatessa seuraan laiturilla minkälaisia muut lemmikit ovat ja miten omistajat ovat läsnä lemmikkinsä kanssa. Astumme junaan viimeisinä, jos mahdollista, jolloin kaikki paikalleen asettumiseen liittyvä sählääminen on rauhoittunut. Vuoraan penkin viltillä, jonka yhteen kulmaan olen suihkuttanut eteeristä rauhoittavaa tuoksua. Viritän laukusta, takista ja itsestäni näkösuojan Taisto Terrierin ympärille. Koira on rauhallinen, kun tietää, ettei kukaan kanssamatkustajista tule reviirille. Rentouttava korvahieronta ja matka voi alkaa!

Silittelen, rapsuttelen ja juttelen hiljaa koiralle. Mitä äänekkäämpiä lemmikkejä lähellämme matkaa sitä tasaisemmin puhun ja rentoutan Taisto Terrieriä korvahieronnalla. Kun koira nukahtaa minä valvon. Seuraan muita omistajia ja etenkin muita lemmikkejä. On koiranomistajia, jotka antavat koiransa vaeltaa penkkien yli tai ali muiden luokse, on omistajia, jotka oman pysäkin lähestyessä lähtevät vaeltelemaan ja antavat oman koiran ’tervehtiä’ jokaista penkkiriviä vuorotellen. Nämä kaikki pidän poissa oman koiran luota. Samoin, kuin ihmisten innokkaat kädet, jotka lupaa kysymättä ojentuvat kohti nukkuvan koiran päätä. Nekin torjun.

Meidän kulkuneuvosta poistuminen tapahtuu aina viimeisenä, jos mahdollista. Annan hyörijöiden ja pyörijöiden poistua ensin pois tieltä ja sitten me kävelemme reippaasti ulos ja heti ulkona annan koiralle tilaa. Koira saa rauhassa nuuhkia ilmaa, rekisteröidä missä olemme, ohjaan koiran lähimmälle mahdolliselle nurmikko alueelle ja annan koiran hetken hengittää, tutustua paikkaan ja tehdä tarpeensa.

Niin. Ja tärkeä asia! Yksin lemmikin kanssa matkustavan on todella vaikeaa käydä vessassa matkan aikana. En jätä koiraani yksin julkisissa, enkä mielellään anna täysin vieraan vastuulle koiraani, edes hetkeksi. Lisäksi junien lemmikkivaunussa ihmisillä on jo vastuullaan oma lemmikki. Linja-auton vessa on ahdas jo ihmiselle, koira ei mahdu mukaan millään, junan vessa on aavistuksen isompi, mutta ajatus koiran tassuista vessan lattialla on ällöttävä. En ole varma olisiko lemmikki edes sallittu junan vessassa, joten ei kahvia, eikä muuta juotavaa ennen matkaa tai matkan aikana!

Muutama vinkki!

Tutustuta koira kulkuneuvoihin pienin erin. Käykää asemalla, kokeilkaa sisään astumista, anna koiran nuuhkia tilaa, älä vie koiraa suoraan pitkälle matkalle.

Juna tai linja-auto voi olla todella pelottava paikka koiralle, seuraa koiraasi ja tee matkustus helpoksi molemmille. Seuraa myös muita lemmikkejä.

Kunnioita muita matkustajia. Joku eläin saattaa pelätä toista, ihminen saattaa pelätä koiraasi, ota tämä kaikki huomioon ja pidä silmällä koiraasi.

Muista tauot! Tee ennen ja matkan jälkeen pitkähkö rauhallinen kävely koirasi kanssa ja  rentoutukaa molemmat.

Ota mukaan viltti, herkkuja ja vettä. Ennen matkaa koiralle kannattaa antaa kevyesti ruokaa, ettei pahaolo yllätä ja matkalla kannattaa herkkuja ja vettä antaa säästeliäästi, jotta perille päästään ilman tuskaista koiraa.

Hyvää matkaa!

Mari