Kun olin pilata täydellisen seikkailun

Oli loistava ulkoiluilma, aurinkoinen talvipäivä. Olin Taisto Terrierin kanssa Hangossa viettämässä minilomaa ystävieni asunnolla. Pitkään olin haaveillut aurinkoisista Hangon rannoista, rennosta kävelylenkistä ja yhteisestä seikkailusta Taisto Terrierin kera.

Lähdimme matkaan innokkaina. Pakkasin reppuun kahvin, herkkuja koiralle, istuinalustan ja viltin. Kuljimme uneliaan, vasta heräilevän Hangon läpi kohti valitsemaani rantaa. Taisto Terrieri oli innoissaan seikkailusta, uusista tuoksuista, meren läheisyydestä ja halusi sekä nuuhkia, että merkata jokaikisen ruohonkorren matkan varrella. Minä olin kärsimätön. Me olimme matkalla rannalle! Mennään jo! Seikkailu on siellä, ei täällä!

Loputtoman pitkältä tuntuneen matkan jälkeen pääsimme rannalle. Nuuhkimme molemmat merituulta, ihastelin aurinkoa, tutkimme rannan kiviä.

Taisto Terrieri veti kohti kaatunutta puuta, päästin koiran tutkimaan runkoa. Ja ennenkuin minä ymmärsin oli jo liian myöhäistä. Taisto Terrieri kierähti onnesta soikeana suurimpaan löysään ihmisulostekasaan, minkä olen nähnyt. Koira oli nanosekunnissa kirsusta hännänpäähän ruskean, löysän, löyhkäävän tahman peitossa. Olin räjähtää raivosta! Täydellinen retkipäivä on pilalla! Jätän koiran tähän paikkaan sotkuineen ja kävelen pois! Miksi jonkun ihmisen on täytynyt ripuloida tänne, eikä edes ollut yrittänyt peittää kasaa!

Hengähdettyäni punnitsin vaihtoehdot. Merivesi on liian kylmää koiran uittamiseen, en saa pyyhittyä koiraa puhtaaksi, paras vaihtoehto on antaa lian kuivahtaa turkkiin, kävellä läpi kaupungin ja pestä sotku suihkun alla pois. Eli meillä ei ollut kiire minnekään. Tuulisella rannalla en edes haistanut löyhkää, jos olin tuulen oikealla puolella.

Etsin sopivan kallionkolon, nautin kahvin ihastellen maisemaa, annoin Taisto Terrierin etsiä maastoon piilottelemiani herkkupaloja ja tyhjensin mieleni. Minä olin pilata seikkailumme omalla kärsimättömyydellä, odotuksilla ja suorittamisella. Taisto Terrieri taas eli hetkessä, seikkailu alkoi heti ulko-ovelta, ei vaatinut rantaa, aurinkoa, täydellistä oloa. Uudet tuoksut ja minun seura riitti koiralle, bonuksena tuli vielä tuo uloste, jonka oli löytänyt, ja siinä kieriminen.

Me ihmiset olemme taitavampia elämään menneessä tai tulevassa kuin nykyhetkessä. Me luomme odotuksia täydelliseen treeniin, päivään, matkaan. Suunnittelemme etukäteen, luomme mielikuvia,  kun voisimme oppia koiralta, heittäytyä hetkeen.

Mitenkö retkemme jatkui?  Vietimme todella upean päivän rannalla. Lopulta kävelimme katseita keräten uudelleen läpi Hangon. Pesin Taisto Terrierin pariin kertaan, pesin valjaat, pesin kylpyhuoneen. Kun lopulta olin valmis kaadin lasiin punaviiniä, sytytin kynttilät ja käperryin sohvalle Taisto Terrieri, puhtaalta tuoksuvana, kainalossa ja lupasin meille molemmille elää enemmän hetkessä, lopettaa turhien odotusten luomisen ja elää seikkailut yhdessä.

Mari

Instasize_1206124242

Syöminen ilman ruokakuppia ?

Totta! Ihanaa kun saa toteuttaa koiramaisia juttuja syömisen yhteydessä 🙂

Aikuinen, terve koira ei tarvitse kuppia, ainakaan jokaisella ruokailulla. Peruskupista suoraan tarjoillut nappulat ja muut mössöt jättävät monta koiralle tarpeellista vaihetta pois. Se saattaa aiheuttaa pitkällä aikavälillä turhautumista. Esimerkiksi pureskelu jää hyvin lyhyeksi tai sitä ei ole ollenkaan. Pureskelu on yksi koiran perustarpeista (tästä tulossa oma juttunsa). Kuppiruokailu saattaa lisätä ahmimista. Saattaa aiheuttaa ilmavaivoja. Ylipäätään vähentää ruokailuun liittyviä rituaaleja jotka koira itse saalistaessaan suorittaisi. Luonnossa ruoka ei tule kuin automaatista, pitää jahdata, saalistaa, kaivaa, tonkia, loikkia, suunnitella, ravistella, repiä, raadella….lopuksi syödään.

Kaupoissa on hyviä vaihtoetoja ruuan vaihtoehtoiseen tarjoiluun mm. ahmijan kupit ja kongit, erilaiset ruokapelit. Ekologisempia vaihtoehtoja ovat kaikki pahvipakkaukset mitä kotoa tulee mm. vanhat joulukalenterin pohjat, talouspaperirullat, tyhjät munakennot, muropaketit, sanomalehdet jne. laita näiden sisään ruokaa, jolloin koira ensin joutuu vähän repimään eli tekemään töitä kunnes ruoka on saatavilla.  Tee vaikka kokonainen kasa erilaisia myttyjä  joiden sisällä on ruokaa. Voit laittaa ruokaa ulos nurmikolle, puun runkoon, piilottaa maahan. Laittaa ruokaa roikkumaan.  Tyhjäksi kalutut ydinluut käyvät hyvin kongista. Näillä konsteilla koiralla on puuhaa ruokailun yhteydessä ja ruokailu kestää pidempään. Ongelmanratkaisu nostaa koiran itsetuntoa. Pidentyneet ruokailut ja luontainen käytös sen ympärillä alentaa koiran stressitasoja.

Jos tämä on koiralle uutta niin aloita pienin askelin. Vaikka tulitikkuaskin sisäosa jossa nami sisällä tai avonainen sanomalehti jonka keskellä nami. Näin on helpompi edetä vaikeampiin tehtäviin. Joillain yksilöillä voi mennä hetki ennen kuin ymmärtävät uuden toimintatavan.

Huomioi aina koiran mielentila, ettei tilanne mene yli (innostuu liikaa, pelästy tms). Siksi on tärkeää aloittaa helposta. Tarkkaile tarvitseeko koira mahdollisesti rohkaisua tai jos taas syö esim. sanomalehdet, aloita materiaaleista jotka ei mene silpuksi. Voit myös laittaa nappulat ulos nurmikolle. Tai kokeile normaalista poikkeavaan aikaan, kun koira on rauhallinen eikä varsinaisesti odota ruokaa.

Kesällä on ihana syödä ulkona, iltalenkin yhteydessä ruokailu ulkona, lämpimällä rantakalliolla…. molemmille 🙂 tai helteellä…… jäädytä joku ihana herkkuruoka pakastimessa ja anna oma jäätelö koiralle.

Yksi erinomainen tapa syödä on laittaa veteen ruokaa (vatiin tms ), anna koiran onkia sieltä, samalla se saa viilennystä ja nestettä. Etenkin kesällä tämä on erinomainen!

Käytä mielikuvitusta, tässä lajissa on taivas rajana.  Muista aina turvallisuus !

Anna koiralle ruokarauha !

Lisää vinkkejä, katso blogin pääsivun viereisestä Pinterest palkista.                                          

Taru ja Mini

Kuvat Karoliina Pertamo

 

 

ruokaa puunkolossa                                                                                Puunkolossa on evästä 🙂

Nakkirata
Leijuvat Nakit 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kille harrastaa!

 

Meillä on tätä kirjoittaessa rescue- Killen kanssa yhteistä elämää takana noin puolitoista vuotta. Käytännössä melkein koko ensimmäinen vuosi kului joko stressin tasaantumiseen Suomeen muuton jälkeen, leikkauksesta toipumiseen ja kuntoutumiseen ja yleiseen teinikoiran hormonaaliseen hässäkkään.

Minulla oli tietenkin kaikenlaisia ajatuksia siitä, mitä Killen kanssa teemme alkaen vaeltamisesta, noseworkista,koirajoogasta, Ata-tunneista ja slowlitystä. Aika pian kaikenlaiset koulutukset ja muukin tavoitteellinen osoittautui yksinkertaisesti liian vaativaksi Killelle ja pääpaino on kaikessa toiminnassa on ollut Killen kehon kuntoutus ja psyykkisen levollisuuden ja läsnäolon etsiminen.

Jonkin virkistävän harrastuksen kuitenkin halusimme.  Näin päädyimme virikeradalle! Se onkin  meille tosi tärkeä juttu.

Koulutushalli, jossa käymme muuttuu radan aikana mielenkiintoiseksi ja vaihtelevaksi tilaksi, jossa ainoa tehtävä on käyttää kuonoa ja etsiä herkkuja.

 

Virikeradalle pääsee aina vain yksi koira kerrallaan, jotta koiran ei tarvitse murehtia siitä, syökö joku muukin samoja herkkuja. Ihmisen tehtävä on antaa koiralle työskentelyrauha. Arka koira voi oppia itsenäisyyttä ja rohkeutta. Jokainen koira saa kokemuksen siitä, että omistajan kanssa vietetään ihanaa aikaa. Virikeradalla yhdessä käyminen lujittaa koiran ja omistajan suhdetta.

Keskeistä virikeradassa on tarjota koiralle lajinmukaisia tarpeita tyydyttävää toimintaa ja avartaa käsityksiä siitä, mitä koiran kanssa voi harrastaa. Harrastuksessa pitäisi aina olla yhtä hauskaa kuin virikeradalla!

Mahdollisuus ruuan etsimiseen on JOKAISELLE koiralle yksi keskeisimpiä onnellisuuden avaimia.

 

On mahtavaa seurata, miten kiihtymiseen taipuvainen Kille rauhoittuu ja alkaa työskennellä tilassa rennosti, keskittyneesti ja nauttivan oloisena.

Koiraa ei virikeradalla houkutella tai ohjata mitenkään vaan tärkeää on nimenomaan koiran oma työskentely. Se päättää itse minne haluaa mennä, onko se valmis astumaan laatikoihin tai kiipeämään tasoille tai ryömimään vaikka renkaan läpi. Näin koiran itsetunto ja kyky omatoimiseen tutkimiseen lisääntyy. Jos koira ei hae kaikkia herkkuja, sitä ei usuteta hakemaan. Joillekin omistajille maltti antaa koiralle etsimisrauha on jo suuri saavutus. Siis olla hiljaa ja vain seurata.  Olemme niin tottuneita jatkuvaan kontrolliin.

 

Puolen tunnin intensiivinen haistelu on juuri sopiva: impulsiivinen koira rauhoittuu ja varovainen koira uskaltaa tutkia ja etsiä turvallisin mielin.

Virikerataa järjestää Turussa koiraystävällinen koirakoulu Koirankota.

Tunnen olevani onnekas, kun aivan meidän lähellä on jotain näin mahtavaa. Antaa kuvien puhua puolestaan!

 

 

 

 

 

Hyvää Pääsiäistä!

IMG_20170416_104925_858Hyvää pääsiäistä kaikille!

Lempeys avuksi harjoitteluun

Käyn itse säännöllisesti joogassa, sekä jonkin verran ohjatussa meditaatiossa, olen tehnyt hengitysharjoituksia yms. kehon ja mielen tasapainoon liittyviä harjoituksia. Nämä kaikki soveltuvat erinomaisesti koiran kanssa tekemiseen ja elämiseen. Nämä harrastukset rentouttavat omistajaa ja sillä on suora vaikutus koiraan.

fullsizerender-11
Mini harjoittelee joogamatolla olemista ❤

Pieni hetki avuksi sinulle ja koirallesi, ennen ja jälkeen opettamisen tai harjoittelemisen.

Sopii myös taukona jos usko alkaa loppumaan tai tulee huonoa energiaa.

(toimii missä tahansa elämän tilanteessa/alueella ja ilman mitään välineitä)

Rauhoita itsesi hetkeksi ennen kuin aloitat harjoituksen koiran kanssa. Tee tämä ilman koiraa tai anna koiran vielä olla niinkuin se on (jos olet jo harjoituspaikassa). Voit istua, seistä tai olla makuulla. Sulje silmät jos mahdollista.

Hengitä syvään sisään, keuhkot niin täyteen kuin mahdollista…. uloshegityksellä puhalla kaikki turha pois suun kautta. Toista muutaman kerran. Jätä hetkesi kaikki päivän menneet ja tulevat tapahtumat pois mielestä. Asiat palaavat kyllä myöhemmin.

Hengitä sitten normaalisti omaa hengitystäsi.

Toista mielessäsi:

Teen harjoituksen itselleni ja koiralleni.  Harjoitus on meidän. Ei ole olemassa parempia tai hunompia harjoituksia. Jos juuri tänään jokin asia ei suju, teemme sen joku toinen päivä, en pakota kumpaakaan mihinkään mikä ei tunnu oikealta. Harjoitus on juuri tänään tähän hetkeen sopiva. Hyväksyn se sellaisena kuin se on. Olemme molemmat erinomaisia.

Kun lopetat opettamisen/harjoituksen, ota sama pieni hiljainen hetki:

Hengitä syvään sisään, uloshengityksellä päästä irti harjoituksesta. Hyväksyn sen sellaisena kuin se tänään oli. Se oli paras mahdollinen. Kiitä lempeästi sekä itseästi että koiraasi. Kiitä myös mielessäsi muita kanssaolevia; ohjaajaa, kanssa harjoittelijoita, heidän koiriaan.

On hyvä muistaa, että mikään eläin ei tahallisesti tee (ihmisen mielestä) ongelmakäytöstä tai halua ärsyttää. Eläimen kyky ajatella niin pitkälle (kosto tai olenpa hankala vaikka tänään kun tulee vieraita) ei yksinkertaisesti riitä siihen. Mieti aina mikä voisi olla syy tai laukaiseva tekijä johonkin ei toivottuun käytökseen. Älä syyllistä itseäsi. Sen sijaan ota rohkeasti askel toiseen suuntaan, kokeile ja päätä että menette kärsivällisesti yhdessä murunen kerrallaan parempaan suuntaan. Hae ammatilaiselta apua niin pääsette eteenpäin. Kokeile joogaa.

 

Koira kysyy: Miksi meditoit?

Ihminen vastaa : Ollakseni tässä ja nyt.

Koira : Oikeesti ? Missä muualla sitten voisit olla?

Näinhän se on…ihmisen mieli on usein jossain muualla 🙂

Metsäretkellä!

Viikonlopun happihyppely metsässä.

Hengitä. Kävele. Rakasta. Hengitä.

Kun Kille-rescue tuli elämääni, murehdin ja stressasin aivan valtavasti sen puolesta. Tuntui, että asiat voivat olla hyvin vasta kun Killen kaikki ongelmat ratkaistu. Olin äkkiä niin stressaantunut, että en pystynyt viikkokausiin lainkaan rentoutumaan. Samalla elämässä sattui olemaan kerralla paljon muutakin isoa huolenaiheutta.

Harmillinen puoli murehtimisessa on, että ihmisen stressaantuneisuus välittyy väistämättä koiraan.

Jossain kohtaa tajusin helpata. Oli vain pakko todeta, että Killen kuntoutuminen on prosessi ja minun parempi vointini on myös Killen etu. Sain ihan kohtuullisesti sressitasoni laskuun vain päättämällä lopettaa aivan älyttömän stressaamisen. Mutta kehoon jäi kova jännitystila.

Jännittäminen saa erityisesti yläkroppani kireäksi. Leuat, niskat, hartiat ja yläselkä menevät juntturaan. Lihakset ovat kivikovat ja kipeät. Hengitys on koko ajan pinnallista. Nämä ovat myös uskoakseni asioita, joita koira huomioi. Rento rinnallakävelijä koiralleni on siis tavoitteeni!

Lenkkiemme aikana pyrin olemaan ajattelematta erityisesti mitään, paitsi sitä että juuri nyt olemme kävelemässä yhdessä. Sysään murheet ja huolehtimisen aiheet syrjään sitä mukaan, kun niitä nousee mieleen. En myöskään puhu lenkin aikana kiihdyttäviä puheluja. Olen lisäksi tehnyt itselleni kymmenen kohdan muistilistan, jonka koetan pitää mielessäni ulkoillessamme yhdessä. Muistilistan kohdat palauttavat minut rennompaan olotilaan, nauttimaan hetkestä ja siitä ihmeellisen kiehtovasta asiasta, että koira saa näkemään maailman aivan toisesta, koiramaisesta näkökulmasta.

  1. Hengitä.
  2. Pudota hartiat alas.
  3. Anna käsiesi roikkua suorina alhaalla.
  4. Rentouta leuka ja kasvot.
  5. Älä purista käsiä nyrkkiin.
  6. Kiinnitä huomiota siihen, että jalkapohjat kävellessä tekevät töitä.
  7. Liike-energia ja voima lähtee keskivartalosta, älä siis kisko itseäsi eteenpäin jaloilla tai ylävartalolla
  8. Pidä silmät pehmeinä, näe kaikki kerralla, älä fokusoi koko ajan johonkin.
  9. Hengitä. Ajattele koiraasi rakkaudella riippumatta siitä mitä tapahtuu.
  10. Hengitä.

Näistä monet ovat peräisin hevosmaailmasta, joten kiitos jälleen hevosilleni hyvistä opeista.

Reetta

P.S. Suosittelen muille kaltaisilleni stressaajille joogaa, pilatesta, fysioterapiaa, voicemassagea, feldenkraisea, chi qunia, mitä tahansa, mikä auttaa rauhoittumaan ja vahvistaa, venyttää ja rentouttaa kehoa  ja pitää myös kehon paremmassa kunnossa.  Ja – hyviä kenkiä – !  🙂

Hetki arjessa

IMG_20170404_134702_239

Hetkiä arjesta

Punkiton kesä?

Joka kevät koiranomistajan on tehtävä vaikein päätös hetkeen. Miten torjua punkit.

2016-06-04 17.19.10

Tässä linkissä muutama fakta punkista. http://www.punkkiklinikka.fi/tietoa-punkeista

Apteekin hyllyjen välissä pitää päättää kestääkö jäätävää yrttipannan hajua, tuhoaako vesistön kalat, hakeako eläinlääkäriltä reseptillä myrkkyä vai luottaako puhtaaseen onneen ja huonoon punkkivuoteen. Täydellistä vastausta ei ole, joukosta huonoja vaihtoehtoja on löydettävä se omalle koiralle paras ja toivottava, että päätös oli oikea.

Punkkeja tuntuu olevan kaikkialla, yhtenä kesänä Taisto Terrieri sai joka kerta punkin käveltyämme Koffin puiston läpi. Puiston, joka on Etelä-Helsingissä kerrostalojen ympäröimänä. Se aika, kun punkkeja varottiin vain saaristossa on ollutta ja mennyttä.

Taisto Terrierillä on valkoinen turkki, josta punkit erottuvat suhteellisen hyvin, riippuen punkin koosta tosin. Punkkitarkastus ovella ja punkkien irrottaminen on jo rutiinia ja sujuu mielestäni helpoiten paljain sormin. Kunhan ilkeää koskea tuohon pikku örkkiin.

Mutta jotta voisin välttyä punkkien nyppimiseltä ja suojata koiran punkkien levittämiltä taudeilta selaan joka kevät valikoimat ja toivon löytäväni sen täydellisen punkintorjunta-aineen.

Mitkä asiat sitten pitää ottaa huomioon myrkkyä valitessa?

Omaan valintaan vaikuttaa, että Taisto Terrieri nukkuu minun sängyssä ja vietämme kesäisin aikaa tiiviisti teltassa, joten olisi siis suotavaa, että aine olisi tehokas. Koira rakastaa uimista, joten myrkyn tulisi joko kestää se tai olla helposti ja turvallisesti lisättävissä. Toisaalta, koska Taisto Terrieri ui niin paljon en halua käyttää myrkkyä, joka on haitallinen kaloille tai muuten saastuttaa vesistöä. Herkkävatsaisena koirana Taisto Terrierin suolistoa on turha sekoittaa lääkkeellä, toisaalta koira ei ole (ainakaan vielä) ollut taipuvainen ihottumiin tai muihin iho-oireisiin. Huomasin, kokeilun kautta, ettei meistä kumpikaan kestä yrttipannan tai itsesekoitettavien liuosten tuoksua. Enkä myöskään jaksanut lisätä liuosta päivittäin.

Mitkä ovat vaihtoehdot?

Itse tehtävät yrttisekoitukset– Näitä ohjeita on netissä useampi. Seokset ovat myrkyttömiä, mutta niitä pitää lisätä usein, osaa aina ennen ulosmenoa, haju saattaa myös olla hurja, riippuen koostumuksesta, sekä koiralle, että ihmiselle.

Yrttipannat– Nämäkin saattavat huimata tuoksullaan niin koiran, kuin ihmisen. Panta on tosin myrkytön. Kaupunkilegenda kertoo punkeista, jotka pesiytyvät yrttipannan alle.

Pantaan kiinnitettävät pallukat, joiden ultraäänet karkoittavat punkit. Saattaa toimia, vaikka kuulostaa foliohattujutuille. Jos punkkien karkoittaminen onnistuu pienellä muovinpalalla koiran pannassa elämähän on aika kohdillaan?

Valkosipuli tabletit-sipuli aiheuttaa koiralle anemiaa, valkosipuli jakaa mielipiteitä. Taisto Terrieri sai yhtenä keväänä koirille tehtyjä valkosipulipuristetabletteja. Punkkeja ei ollut kesällä, kuin muutama, joko oli huono punkkivuosi tai tabletit tehosivat. Kuuri aloitettiin heti joulun jälkeen ja lisäsin tabletin ruokaan kerran päivässä aina kun muistin.

Koiran niskaan tiputettavat liuokset– Jokainen koiranomistaja tuntee jonkun, jonka koira on saanut hurjia iho-oireita näistä aineista. Osan käyttöohjeissa varoitetaan myös, ettei koira saa olla lähellä lapsia heti liuoksen laiton jälkeen. Aineet ovat vaarallisia myös kissoille. Jos  koira ui paljon nämä aineet eivät välttämättä kestä tehokkaina, sekä osa saastuttaa uimavettä. Jos tuotetiedoissa on mainittu tämä aine otan askeleen kauemmas.

Pannat, joissa punkkimyrkky – osa kestää uimisen. Muovinen panta on jatkuvasti koiran kaulalla ja jotkut koirat saavat pannasta iho-oireita. Jos koira leikkii toisten koirien kanssa on hyvä miettiä saako toinen koira pannasta myrkkyä suuhunsa leikin tiimellyksessä.

Koiralle annettavat tabletit. Näistä tuli hetkessä hitti, tabletti on helppo, pitkäkestoinen ja siisti. Myrkky tappaa verta imevän punkin. Punkki siis pääsee iholle, mutta tippuu kuolleena pois imettyään ensin verta. Koiralle voi tulla sivuvaikutuksia tabletista, eikä lääke takaa, ettei koira saisi punkilta tartuntaa.

Hurtan aurinkoja punkkihaalari. Valkoinen kokohaalari, jossa on Sanitized® viimeistely,  permetriini-niminen aine suojaa hyttysten, paarmojen ja jopa punkkien pistoilta ja puremilta. Tekstiilit ovat dermatologisesti testattuja ja turvallisia koiralle ja kestävät jopa satoja pesuja. Huono puoli haalarissa on pukeminen, puku on tehty ilman vetoketjuja tai nappeja ja pujotetaan koiran päälle.

Viime kesänä löysin Faunattaresta viltin, joka oli käsitelty samalla myrkyllä, kuin, jota valellaan koiran niskaan. Idea oli, että koira makoilee viltin päällä ja myrkyt tappavat punkin. Suhtauduin epäillen, mutta viltillä tosiaan oli yksien päiväunien jälkeen kuollut punkki, sattumaa tai ei:) Epäselvää on myös kuinka pitkää aine vaikuttaa. En huomannut kysyä vilttiä ostaessa säilyykö aineen vaikutus yli talven…

En ole vielä päättänyt miten torjumme punkkeja tänä vuonna. Olen syöttänyt Taisto Terrierille koirien valkosipulipuristetabletteja tammikuusta lähtien epäsäännöllisesti, viltti, jossa punkkimyrkkyä, löytyy kaapista. Ehkä käymme testaamassa Hurtan haalaria, se voisi olla hyvä vaelluksilla hyttystenkin vuoksi, ehkä kokeilen ultraäänihärpäkettä… ehkä joku valmistaja on juuri tuomassa markkinoille sen täydellisen punkkientorjuntakeinon.

Punkeista huolimatta koira on kuitenkin koira, enkä aio pahemmin rajoittaa Taisto Terrierin kulkua. Saatan houkutella koiran olemaan menemättä pahimpiin rytekköihin tai rantaheinikoihin, mutta se, että koira kulkee maantien keskellä ihmisen tiukassa komennossa, eikä saa katsoakaan heinikkoon ei ole koiran elämää. Koiran kuuluu saada myös nauttia kesästä ja sen tuoksuista. Ihmisenä minä ymmärrän punkkien vaaran ja voin lenkillä heinikkohyppelyn jälkeen asettua penkille ja harjata koiran läpi siinä, heti mahdollisten punkkien tartuttua turkkiin. Viime kesänä Taisto Terrieri oppi asettumaan ulkoilun lopussa tietylle kivelle. Kivi on meidän ”punkkikallio”. Hyppäämme istumaan, seuraamme ohikulkevia ihmisiä ja koiria, nautimme kiven lämmöstä, auringosta ja samalla käyn läpi koiran turkin. Molemmat viihtyvät ja punkit löytyvät samointein.

Silti. Yhtä paljon, kun toivon koirien saavan olla koiria toivon ihmisten suhtautuvan punkkeihin ja sekä koiran, että itsensä suojaamiseen niiltä vakavasti. Punkki on pahimmillaan Suomen luonnon vaarallisin eläin.

Mari

 

 

 

 

 

 

 

Kahvi ja vesikuppi, kiitos!

Koira kahvilassa? Mahdottomuus vielä muutama vuosi sitten, mutta onneksi suvaitsevaisuus voittaa tässäkin!

Snapseed

Käymme toisinaan Taisto Terrierin kanssa kahvilla, ravintoloissa ja joskus baarissakin. Taisto Terrieri on helppo koira mukana, rauhallinen, hiljainen ja melko pieni.

Meidän ravintolaetiketti alkaa säästä. En koskaan vie märkää tai kuraista koiraa kahvilaan. Emmekä käy ruuhka-aikoina herättämässä turhaa ärtymystä.

Vaikka olen etukäteen selvittänyt mitkä kahvilat ja ravintolat ovat koiramyönteisiä kysyn aina ovelta ensin henkilökunnan mielipiteen tulollemme. Pyrin valitsemaan pöydän, joka on hieman syrjässä, niin, ettei ohitse kulje ihmisiä, eikä koiran läsnäolo häiritse muita asiakkaita. Taisto Terrieri saa tervehtiä ystäviäni, niitä, joiden kanssa olemme viettämässä aikaa, mutta vieraat ihmiset eivät saa koskea koiraan, eikä koira nuuhki heitä. Sääntö on ehdoton ja näin luon koiralle turvallisen olon. Taisto Terrieri tietää, että ravintolassa saa levätä rauhassa.

Ennen sisälle menoa olen tehnyt Taisto Terrierin kanssa pidemmän, rauhallisen kävelyn, jonka aikana koira on saanut haistella kaikki haluamansa tuoksut rauhassa. Näin kahvilaan saapuu koira, joka käy tyytyväisenä kerälle prosessoimaan kokemaansa.

Mukana minulla on aina pyyhe, viltti, herkkuja ja vettä koiralle. Jos pöydän alla on tilaa koira nukkuu siellä, jos pöydän jalat ovat tiellä päällystän tuolin viltillä ja koira saa nukkua siinä tai sylissä.

Aloitin ravintolaharjoittelut pennun kanssa terasseilta. Niillä oli mielestäni helpompi olla koiran kanssa, joka vasta opetteli vieraassa tilassa rauhoittumista. Lisäksi visiitit olivat aluksi lyhyitä, muutama nami koiralle ja pois. Pikkuhiljaa, kun Taisto Terrieri oppi, että ystävä, tuolit ja pöytä tarkoittaa rauhoittumista lisäsin kestoa ja uskaltauduimme sisätiloihin. Edelleenkään emme jää tilaan, jossa on jo paljon koiria. Muiden koirien tuoksut ja äänet saattavat hermostuttaa omaa koiraa, enkä aina luota siihen, että ne vieraat koirat pysyvät omalla paikallaan.

Miksikö käymme kahviloissa? Osittain, koska asun kaksin koiran kanssa. Arkisin koira on jo tarpeeksi yksin kotona, joten pyrin vapaa-ajalla tekemään asioita, joissa Taisto Terrieri voi olla mukana. Toisaalta kahvilat ovat hyvää treeniä koiralle. Uusi ympäristö, tuoksut, tutun ihmisen kohtaaminen ovat hyvää virikkeistämistä, mutta myös hyvää itsehillintä harjoitusta. Ja koska vierailut ovat mahdollisia!

Instasize_0312144849

 

Mistäkö tiedän, että Taisto Terrieri viihtyy? Tyytyväisestä tuhinasta, rennosta unesta ja siitä, että Taisto Terrieri osaa viedä minut kahviloihin. Välillä pistäydymme sisällä vain, koska koira ohjaa tutulle ovelle ja katsoo silmiin pyytäen päästämään sisään.

Mari