Miten kuvailet koiraasi?
Olin ystäväni ja Taisto Terrierin kanssa kävelyllä ja ystäväni jäi odottamaan koiran kera kaupan pihaan, kun käväisin nopeasti kaupassa. Tullessani takaisin ystäväni kertoi miten terrieri oli tyynesti istunut paikoillaan vaikka pihaan oli kurvannut rekka, rekan lastauslaituri ja siinä häärivä kuski olivat koiran vieressä ja joukko lapsia syöksähti koiran nenän edestä ohi. Kotikadulle kääntyessämme kulman takaa meidät yllätti nainen kahden mustan ison koiran kera ja Taisto Terrieri pelästyi ja rähisi isosti. Puolen tunnin tapahtumien mukaan voisin kuvata koiraani luottavaiseksi, rauhalliseksi viilipytyksi tai remmiräyhäksi ja ongelmakoiraksi, joka ei sovellu kaupunkiin.
Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä miten kuvailemme koiraamme vieraalle ja miten valitsemme sanat. Ihmisten välisessä maailmassa olisi todella haastavaa, jos parisuhteen toinen osapuoli olisi koko ajan sitä mieltä, että oma puoliso on oikeastaan ihan kamala, ilkeä, kuvottava ja typerä. (Ja kyllä, tiedän, että tällaisiakin suhteita löytyy). Kun toisesta koko ajan ajattelee negatiivisesti niin ajatus saattaa myös muuttua totuudeksi. Hyvää on vaikea nähdä, kun toinen ottaa koko ajan päähän.
Aivan samoin, jos arki tai koulutus ei koiran kanssa suju kuvataan koiraa usein tyhmäksi, alistavaksi, dominoivaksi, typeräksi ja ehkä jopa hulluksi. Kun koira on vain koira, joka ei osaa, ymmärrä ihmistä tai saa olla oma itsensä koirana.
Aloin itse kerätä kalenteriin joka ilta yhden adjektiivin terrieristä, jonkin sanan, joka kuvaa koiraa siltä päivältä. Listalta löytyy sekä kauniita, ihanasti koiraa kuvailevia, mutta myös muutama vähemmän mairitteleva sana.
Kuten siltä päivältä, kun aloitimme uuden harrastuksen. Terrieri oli niin täpinöissään päästessään pitkästä aikaa treenihalliin, että koira hyppi, pomppi, haukkui, herätti pahennusta ja sai minut vajoamaan häpeästä maan alle. Vain, koska oli niin innokas ja malttamaton.
Jos kalenteriin kertyy koirasta enemmän negatiivisia adjektiiveja kannattaa pysähtyä ja pohtia mistä se johtuu, mikä koirakon elossa on huonosti ja miten asiat saa korjattua. Toisaalta, kun yksittäinen huono päivä osuu kohdalle ja kyseenalaistaa miksi ylipäätään on koiran hankkinut on helpottavaa lukea läpi listaa koiraa kauniisti kuvaavista sanoista. Koira muuttuu jälleen maailman parhaaksi ja tärkeimmäksi ja huono hetki unohtuu.
Koiran kera Tallinnaan
Me kävimme Taisto Terrierin kanssa yhteisellä lomalla Tallinnassa viime viikonloppuna. Kaupunki oli ihana, koiraystävällinen ja suopea, terrieri nautti uusista kaduista ja tuoksuista ja saimme oivan irtioton arjesta.
Meidän vinkit Tallinnaan:
Ensimmäinen ja tärkein on, että koira määrää tahdin ja ohjelman. Jos koira on stressiherkkä, eikä viihdy uusissa paikoissa on parempi seikkailla yhdessä kotikulmilla. Kaupunkiloma koiran kanssa tarkoittaa myös, että tutuiksi tulevat puistot, sivukadut ja rauhalliset ravintolat tai kahvilat, ei suosituimmat ruuhkaiset turut ja torit tai uusimmat ostoskeskukset.
Jos koira on innokas reissaaja matkan suunnittelu alkaa päivittämällä koiran passi, rokotukset ja varustautumalla ekinokokkilääkityksellä. Minä valitsin terrierille enikokokkitabletit otettavaksi Suomessa. Kävimme siis eläinlääkärissä kahdesti ennen matkaa ja kerran matkan jälkeen, toinen vaihtoehto olisi ollut käydä Tallinnassa eläinlääkärillä.
Laivayhtiöistä koiraystävällisimmäksi osoittautui Viking Line. Laivalla koira sai oleskella ja liikkua melko vapaasti lukuun ottamatta ravintolatiloja. Taisto Terrieri on tottunut matkaaja ja valitsin aamulaivan, joten terrieri nukkui matkan omalla viltillä piittaamatta muista matkustajista.
Tallinnasta löytyy majapaikkoja moneen makuun, myös lemmikkiystävällisiä Airbnb-asuntoja on runsaasti tarjolla. Koiran kanssa matkatessa on tärkeää, että majapaikan läheisyydessä on sopivia ulkoilumaastoja, asunto on rauhallinen ja matkat ovat kohtuullisia. Meidän viikonlopun asunto sijaitsi Telliskivessä, lähellä kaikkea, mutta sopivasti syrjässä.
Olin etukäteen selvittänyt, että Tallinnassa koirilta saatetaan vaatia kuonokopan käyttöä julkisissa kulkuneuvoissa tai taksissa. Kohtasimme lähijunassa ja ratikassa muutaman isomman koiran, jotka koppaa käyttivät, mutta moni matkusti myös ilman, eivätkä kuljettajat tai rahastajat puuttuneet asiaan.
Terrierin totuttaminen kuonokoppaan on ollut suunnitelmissa jo pidempään, joten nyt siihen oli lopulta hyvä syy. Kävin siis ostamassa kopan hyvissä ajoin ennen matkaa ja leikin ja namien avulla koppa on nyt koiralle miellyttävä asia pukea päälle. Itse reissussa kuonokoppa oli mukana, mutta emme tarvinneet sitä.
Tallinna on hämmentävän koiramyönteinen. Pääsimme sisään jokaiseen kahvilaan, ravintolaan ja kauppaan johon pyrimme. Parhaimmillaan koiralle tuotiin vesikuppi ennen kuin ehdimme istua pöytään. Varmistelin useampaan kertaan onko koira todella tervetullut myös Baltia Jaaman sisätiloihin, mutta näin todella oli. Ruoka-ostokset onnistuivat siis helposti koiran kanssa, itse kun en jättäisi Taisto Terrieriä yksin vieraaseen majapaikkaan, edes kauppareissun ajaksi.
Meidän viikonloppu sisälsi puistoja, rantoja, ratikkamatkoja, lähijunalla matkaamista ja rentoa oleilua ravintoloiden terasseilla ja omalla parvekkeella. Terrieri poseerasi useammalle turistille paikallisena koirana, tervehdimme muita koiria, juttelin omistajien kanssa, ihmettelimme yhdessä maailmaa ja sen menoa.
Vaikka viikonlopun ohjelma oli väljä matkailu väsyttää myös ja varsinkin koiraa. Kotiinpaluun jälkeen terrierillä meni muutama päivä palautuessa ja matkaväsymystä pois nukkuessa, onkin hyvä huomioida koiran jaksaminen myös reissun jälkeen.
Niin hyvin matka kuitenkin meni, että saatamme piipahtaa minilomilla toistekin, koiran ehdoilla.
Mitä olen oppinut koirilta
Usein me ihmiset keskitymme siihen, mitä koiran tulisi osata tai käyttäytyä. Maailma on pullollaan oppaita, kirjoja ja videoita koiran kouluttamisesta, mutta käännetään välillä katse toiseen suuntaan, siihen, mitä koira opettaa.
Elämä on seikkailu
Jokainen ulkoilu on mahdollisuus Suureen Seikkailuun. Lähes säässä kuin säässä lähikadut muuttuvat tuoksubasaariksi, keppi parhaaksi aarteeksi ikinä ja joutomaa on metsästäjän valtakuntaa. Taisto Terrierin häntä heiluu vimmatusti aina, kun astumme mihin tahansa kulkuneuvoon. Metro! Ratikka! Auto! Niin mahtavaa! Mennään jonnekin! Kun kohdataan jotain lievästi epämiellyttävää se ravistellaan pois ja matka jatkuu taas kohti uutta.
Venyttely
Kunpa itsekin venyttelisi aina yhtä huolella ylös noustessa ja kylkeä kääntäessä!
Innostus toisesta
Se riemu, jolla koira ottaa vastaan aina, kun astuu ovesta sisään karkottaa murheet ja huolet samoin tein. Koiralla on aina aikaa olla juuri minun kanssa, juuri minä osaan leikkiä parhaiten tai rapsuttaa oikeista kohdista.
Huumori
Koiran kanssa leikkiminen on parasta! Yhteiset piiloleikit, juoksentelu ja puuha piristää päivää, saa ajatukset nykyhetkeen ja murheet kaikkoamaan.
Avun pyytäminen
Koskaan en ole ollut niin hukassa, kun kipeän koiran kanssa apua etsien. Se, että tukijoukkoja löytyy, kun itse on mahataudissa ja koira kaipaa ulkoiluttajaa tai koiraa ei voi jättää yksin työpäivän ajaksi, on todella tärkeää. Lisäksi olen ymmärtänyt ammattilaisten merkityksen. Pätevä kouluttaja, eläinlääkäri, koirahieroja on kultaa arvokkaampi yhteiselon pelastaja.
Kärsivällisyys
Kouluttamisen ajoittaiset haasteet, koiran öiset pyynnöt ulos, huoli koirasta. Kaikki lisäävät omaa kärsivällisyyttä ja näkemään maailman toisin.
Lisäksi olen oppinut lukemaan ympäristöä uudella tapaa. Uudessa paikassa ensimmäisenä silmä etsii kylttiä koiran läsnäolon puolesta, kävelyllä omaa koiraa pelottavat asiat, kuten isokokoiset miehet, oudon näköiset kitaralaukut, skeittilaudat erottuvat heti ympäristöstä. Sivujuonteena olen oppinut tunnistamaan ja valmistamaan sisäelimistä koiralle ruokaa, reppuun pakkautuu ensimmäisenä kakkapussit ja vesipullo.
Luopuminen
Tuskallisinta on ollut oppia luopumaan. Tekemään päätöksiä toisen elämästä, ymmärtää elämän rajallisuus. Juurikin siksi tänäänkin on hyvä päivä. Nautitaan siitä yhdessä koirien kera.
Keskity hyvään, myös koirassasi
Kesällä olin retkellä ystäväni ja meidän molempien koirien kera metsässä. Mäntymetsä tuoksui, aurinko siivilöityi puiden oksien lomitse, polku nousi toisinaan kalliolle ja sitten taas sukelsi tiheään metsään. Koirien nenät tuhisivat ja maailmassa oli kaikki hyvin. Pysähdyimme juomatauolle isolle kivelle ja ystäväni totesi muistavansa tämän retken aina. Kaikki on niin täydellistä ja kaunista, hän totesi ja olin samaa mieltä.
Suurimmalle osalle meitä ihmisiä luonto toimii rentouttajana, hartiat laskevat, hengitys tasaantuu, on helpompi olla ja nähdä. Murheet unohtuvat, mieli rauhoittuu. Luonnossa liikkuessa tuuletamme niin pään, kuin kehon.
Päivittäinen ulkoilu koiran kanssa voi näin olla myös oiva läsnäoloharjoitus. Useinhan kuljemme koiran perässä ulkona ajatusten ollessa kotitöissä, kauppalistassa tai seuraavan viikon työkiireissä. Käännetään välillä ajatus toisin.
Kokeile nähdä ja kokea ulkoilu uusin silmin. Me turrumme helposti tuttuun ympäristöön, kuljemme laput silmillä näkemättä kotikulman puita, kiviä ja kallioita. Näe ympäristö väreinä, muotoina ja tuoksuina. Koe lähiluonto.
Samoin omaan koiraan turtuu. Varsinkin, jos koiran kanssa on murheita näkee koirassa helposti vain ongelmia, harmia ja mielipahaa. Voit aloittaa nukkuvan koiran ihmettelystä. Siitä miltä koira oikeasti näyttää. Älä mieti kaipaako turkki harjausta, kynnet leikkaamista, vaan keskity tämän elävän olennon olemukseen. Näe koirasi, kuin kohtaisitte ensimmäistä kertaa. Ihastele tassuja, turkin kiiltoa, pituutta, kiharuutta, näe koirasi olemus ja kauneus. Ole kiitollinen siitä, että juuri tämä koira on mukana juuri tässä kohtaa elämääsi ja saatte seikkailla yhdessä. Ja ehkä oppia kärsivällisyyttä siinä sivussa.
Tämän jälkeen koe maailma koirasi kanssa. Minulle yksi kesän parhaista hetkistä oli, kun olin kaksin Taisto Terrierin kanssa telttaretkellä Helsingin edustan saarella. Olimme uineet meressä koko päivän ja illan koittaessa söimme eväät auringon lämmittämällä kalliolla. Päivästä ja ruuasta raukea koira kiipesi syliini ja yhdessä ihastelimme merta ja horisontissa siintävän kaupungin siluettia. Hetkessä kaikki oli täydellistä.
Lämmin kallio, laineiden liplatus, meren tuoksu, upea värishow taivaalla, maailman täydellisin koira sylissä kaikki oli hyvin ja juuri niin kuin pitää. Tähän hetkeen palaan, kun tarvitsen voimaa. Kun terrieri kierähtää ulostekasaan polun varrella, metro tökkii tai roskispussi hajoaa pihalle.
Tsemppiä sadepäivään!
Koira harrastaa
Kun ilmassa tuntuu syksyn ensimmäiset enteet ja lomien jälkeinen arki alkaa olla jälleen hallussa on aika pohtia koiran arkea. Jos aikana ennen koiria selasin syksyisin työväenopiston kurssitarjontaa niin nykyisin luen läpi lähiseudun koirakoulujen kurssitarjonnan.
Koiran kanssa ei ole pakko harrastaa mitään, koirat rakastavat rutiineja ja arkea, mutta harrastamalla jotakin pienesti saa lisää virtaa koiran ja itsensä arkeen sekä keskinäiseen suhteeseen.
Sana koirakoulu on minusta turhan latautunut, kuulostaa, kuin puuha olisi todella vakavaa ja tavoitteellista. Itse pitäisin enemmän esimerkiksi sanasta koirakerho. Kouluun mennään oppimaan ja suorittamaan, kerhoon viihtymään ja oivaltamaan yhdessä. Ja toki koiraharrastus saa olla tavoitteellista, eikä tavoitteet aina ole pahasta, mutta yhteinen harrastus saa olla myös hauskaa iloista puuhaa.
Meille syksyn kurssi on irtiotto arjesta, mukavaa sosiaalista toimintaa, Taisto Terrieri ja minä pääsemme molemmat ohjatusti oppimaan ja oivaltamaan uutta ja ennen kaikkea puuhaamaan yhdessä. Onko parempaa, kuin että joku muu keksii kerran viikossa yhteistä puuhaa, ohjaa, korjaa ja opastaa ja lopputulemana kotiin tallustaa tyytyväinen koira ja omistaja. Todella usein olemme yhdessä kävelleet kotiin läpi pimenevän kaupungin molemmat onnesta ja ilosta soikeina onnistuneen kerhoillan jäljiltä.
Kun tavallinen kotikoira pääsee kerran viikossa harrastamaan sopivaan pieneen ryhmään, puuha on rentoa ja hauskaa, koira pääsee toteuttamaan itseään ja ratkomaan haasteita ja onnistumaan yhdessä oman ihmisensä kanssa saattaa arkikin olla huomattavasti sujuvampaa. Meillä esimerkiksi kyky rauhoittua, odottaa ja malttaa on enemmän kohdillaan, kun harrastuksissa joutuu odottamaan omaa vuoroa ja pitämään taukoja.
Sen oikean ja sopivan koulun ja harrastuksen valintaan kannattaa käyttää aikaa. Harrastuksen pitää olla molemmille hauskaa, stressitöntä ja onnistunutta yhdessäoloa. Olen itse vuosia sitten erehtynyt koirakursseille, joista minä tulin kotiin itkien ja koira stressaantuneena hermokimppuna. Kummallakaan ei ollut kivaa ja arjesta tuli selviytymistä kurssipäivien välillä. Onneksi lopulta rohkenin olla aikuinen ja jättäytyä harrastuksesta pois.
Hyvässä koirakoulussa ryhmäkoot ovat pieniä, vetäjä pätevä alan ammattilainen, hän on myös tasapuolisesti kiinnostunut jokaisesta asiakkaasta ja osaa ohjata jokaista koirakkoa yksilönä. Koirat saavat olla koiria, kipua tai pelottelua ei käytetä koulutuskeinona, taukoja on tarpeeksi ja jokaisella koiralla on oma turvallinen tilansa.
Jos ajatus koirakoulusta on hiukan pelottava omaa kynnystä innostua voi madaltaa esimerkiksi koirien peli-illalla. Ilta kuuluu jo monien koulujen valikoimaan ja on ihan huippu. Illan idea on, että koirakot pelaavat yksin, omassa tilassaan erilaisia koirien älypelejä. Ihmisen ei siis tarvitse pelätä koulumaisuutta, omaa onnistumista tai koiran pärjäämistä. Samalla kun seuraa oman koiran kykyä ratkaista ongelmia ja ratkoa erilaisia pelejä oppii hurjasti koirastaan, saa vinkkiä sopiviin virikkeisiin kotiin ja voi rauhassa tutustua ohjaajan tapaan toimia. Eikä peli-ilta sido pidempään kurssiin.
Meillä vielä pohditaan olisiko sopiva kurssi tälle syksylle vanha tuttu Nosework, joka on Taisto Terrierin suosikki nenätyön ansiosta, vai kokeilemmeko uutta ja menemme Do as I do-kurssille kokeilemaan miten matkimalla oppiminen sujuu innokkaalta terrieriltä.
Valitsen minkä tahansa kurssin tiedän jo innostuksen, joka herää, kun terrieri huomaa repun täyttyvän herkuista ja palkkioleluista ja yhteinen harrastus alkaa jälleen.
Koiran bullet journal
Löysin Bullet Journalin viime vuonna etsiessäni apua arjen hallintaan. Aluksi systeemi tuntui hankalalle, aikaa vievälle ja piirtämistäkin olisi pitänyt osata, mutta jokin kalenterissa silti kiehtoi. Kun luin Ryder Carrollin, idean kehittäjän, kirjan tajusin, että juuri tätä olin etsinyt. Tämä kalenterit ja muistilaput yhdistävä metodi tulisi pelastamaan arkeni ja jäsentämään elämäni uudella tavalla. Nyt olen melkein vuoden kokeillut erilaisia omia tapoja rakentaa kalenteria ja olen löytänyt ne juuri meidän perheelle sopivat.
Sen lisäksi, että kalenteri jäsentää ihmisten elon myös koira ja muut lemmikit hyötyvät metodista. Aiemmin minulla oli paljon luuloja siitä, miten Taisto Terrieri voi ja toimii, nyt tiedän faktat.
Merkitsen joka ilta koiran omalle kalenteriaukeamalle jonkin avainsanan koiran päivästä ja kirjaan ylös koiran mielialan. Näin huomaan helposti onko koiran elossa kaikki kunnossa ja jos ei ole niin pystyn helpommin etsimään syitä ja seurauksia.
Esimerkiksi seuraan koiran levon tarvetta. Kirjaan kalenteriin pidemmät ulkoilut, vapaana olot ja arjesta poikkeavat tapahtumat. Taisto Terrieri on aina ollut hyvinkin herkkävatsainen ja kalenterin avulla selvittelin pitkin talvea koiran vatsavaivojen syitä. Kirjasin ylös ruokailut, ruuan laadun, jopa kellonajat, mutta vatsavaivojen syy ei auennut. Lopulta keksin vatsan herkistyvän usein, jos tylsät, joutilaat illat olivat vähissä ja varsinkin, jos minä olin stressaantunut. Kun ihminen vähensi omaa stressiä ja hengitteli koirakin voi paremmin.
Samoin jäljitin helposti keväällä koiran selkävaivojen syyt. Erään uintiretken jälkeen koiran mielialakalenteri vaihtoi äkisti väriä ja hoksasin koiran liukastelleen rantakivillä selän jumiin. Olisin toki huomannut koiran käytöksen ja liikkumisen muutoksen ilman kalenterikin, mutta kalenterista näin heti, koska muutos tapahtui ja mitä olimme juuri niinä päivinä puuhanneet. Näin oli helppo kertoa koirahierojalle epäilyt selkäjumista ja selkä saatiin hoidettua kuntoon nopeasti.
Bullet Journal on ehdottomasti myös oiva tapa suunnitella koiran koulutusta ja pitää treenipäiväkirjaa, mutta yhtälailla on tärkeää havannoida koiran arkea, huomata siinä muutokset ja korjata tarvittaessa suuntaa ja hakea apua.
Jos itse tekniikka tuntuu haastavalta voi samat asiat merkitä ihan tavallisen kalenterin sivuille. Joka ilta jokin avainsana koiran elämästä ja koiran mieliala symbolilla, värillä tai sanoin. Juuri niin, kuin itselle tuntuu hyvälle.
Esimerkiksi pennulle voisi pitää sosiaalistamiskalenteria, merkitä siis ylös mitä koiran kanssa on puuhattu ja miten koira on seikkailuihin suhtautunut. Remmiräyhän kanssa kalenteriin kannattaa merkitä räyhälenkit (niitä saattaa olla paljon vähemmän, kuin itse luulee), aralle voi tehdä rohkaistumiskalenterin ja ihan jokainen koira hyötyy hyvinvoinnin ylös kirjaamisesta. Siinä vaiheessa, kun eläinlääkäri kysyy miten ja milloin koiran vaivat alkoivat on niin helppoa kaivaa kalenteri esiin ja näyttää missä kohtaa muutos tapahtui.
Puhutko koiraa?
Me olemme Taisto Terrierin kanssa viettäneet kesälomaa keskustellen.
- telttaa pystytettäessä terävä yksittäinen, mutta toistuva, hännän heilautus tarkoittaa, että ihminen on liian hidas ja maailma kutsuu
- se, että vedessä ui kauemmas ulapalle ihmisen kutsuessa tarkoittaa, ettei vielä ole aika lähteä
- kävely ratikkapysäkille, koiran aloitteesta, tarkoittaa että on liian kuuma, tai muuten vaan kävely ei huvita
- kylkeen aamulla kaivautuminen kertoo, että kesä jatkuu vielä, ei ole kiire
Minusta on mielenkiintoista seurata koirakkojen keskustelua julkisissa tiloissa. On koirakkoja, jotka sujuvasti viestivät keskenään yhteistä kieltään, niitä pareja, joissa molemmat puhuvat ihan omaa kieltään toista ymmärtämättä ja sitten niitä, joissa jompikumpi tai kumpikaan ei puhu toiselle mitään.
Kuten ihmissuhteissakin myös koiran kanssa pitää opetella miten toinen kommunikoi. Meidän ihmisten kannattaa aloittaa ”koirakielen” perusteet esimerkiksi lukemalla Rauhoittavat Signaalit– kirja. Kirjan luettua voi lähteä testaamaan opittua seuraamalla koiria. Löytämään, varsinkin omasta, mutta myös muiden koirista pään kääntämistä, huulien lipomista, silmien siristelyä jne.
Ja kun ymmärtää kielen perusteet, niin voikin oppia sen oman koiran ”murteen”, jokaisella koiralla, kun on ihan oma tyylinsä puhua ”koiraa”. Yksi käyttää enemmän häntää, toinen koko kehoa, kolmas ehkä ääntä. Ja koira toki oppii nopeasti mikä meihin ihmisiin tehoaa. Jos hännän heilutuksella ei saa ihmistä kuuntelemaan, mutta äänellä ihmisen pää kääntyy on selvää, kumpaa ”puhetta” koira jatkossa suosii.
Jos taas koira ei koskaan tule kuulluksi tai kommunikointi kielletään on selvää, että koira lopulta lannistuu yrittämästä.
Entä ihmisen kommunikointi? Varmasti jokaisessa koiraperheessä tiedetään miten koira aavistaa lenkille lähdön jo ennen kuin ihminen on sohvalta ehtinyt nousta. Meillä huomasin jossain vaiheessa Taisto Terrierin ratikassa nousevan ylös aina, kun nostin kättä. Koira oli tajunnut, että kädennosto, siis stop-napin painaminen, tarkoittaa pysäkille saapumista. Tietty kassi olalla viestii Taisto Terrierille yksin kotiin jäämistä, kahvilassa kämmen on koiralleni merkki siitä, että kaikki on hyvin ja voi levätä.
Oletko huomannut muuttuuko koirasi tapa kommunikoida, kun olet stressaantunut, kipeä tai surullinen?
Varsin yleistä on, että kun ihminen kiireisenä yrittää hoputtaa koiraa nopeampaan ulkoiluun koira hidastaakin askelta entisestään. Ihminen stressaa, koira rauhoittelee, mutta ihminen lisääkin kierroksia ja koira yrittää rauhoitella lisää. Valmis soppa. Kumpikaan ei ymmärrä toista, mutta yrittää omalla tavallaan vaikuttaa toiseen.
Kommunikointi voi olla myös virikkeistystä ja leikkiä. Minä tilasin meille tulevan syksyn iltoihin Kysy eläimeltä-kortit. Kun sade vihmoo ulkona minä ja Taisto Terrieri opettelemme kommunikoimaan symbolien avulla. Tästä myöhemmin lisää.
Kehu kouluttajaa!
Välillä koiramaailma ahdistaa, tekee mieli sulkea silmänsä lukiessa somen koulutuskeskusteluja, treenivinkkejä ja koirien myyntipalstoja. Sitten sitä sisuuntuu, koirien vuoksi, haluaa tehdä edes jotain koirien hyvinvoinnin puolesta. Haluaa, että edes yhden koiran elämä muuttuu paremmaksi.
Minulla ja ystävälläni Reetalla on tapana vinkata toisillemme positiivisia kirjoja, lehtijuttuja tai tapahtumia, jotka liittyvät koiriin, eläimiin ylipäätään tai luontoon. Keskitymme mieluummin hyvään, kuin vatvomme negatiivisia ilmiöitä. Ja tästä syntyi #KehuKouluttajaa.
Varsinkin ensimmäisen koiran omistajalle saattaa tulla yllätyksenä, että koirien ja samalla kaikkien eläinten koulutus on varsinainen villi länsi. Kuka tahansa voi kertoa olevansa kouluttaja, vieläpä mieltää itsensä väkivallattomaksi ja samalla kouluttaa pelolla ja kivulla.
Koiranomistaja saattaa vilpittömästi uskoa epäpätevää kouluttajaa ja näin aiheuttaa ristiriitoja itsensä ja koiran välille. Pahimmillaan epäpätevä kouluttaja saattaa tuomita koiran kelvottomaksi ja vaatia koiran lopettamista. Vain, koska kyseinen kouluttaja ei osaa, ymmärrä ja hahmota koirien maailmaa.
Samalla ymmärryksemme koirista lisääntyy joka päivä. Uusia tutkimuksia julkaistaan hurjaa tahtia ja syntyy uusia tapoja kouluttaa koiraa, kuten esimerkiksi Do as I do, jossa koira oppii matkimalla ihmistä. Kouluttajana pärjää vain aikaansa seuraava, valveutunut ammattilainen.
Vinkataan siis hyvät kouluttajat kaikille koiranomistajille tietoon! Jaa tämän tekstin alle tai someen #kehukouluttaja- tunnuksella kouluttaja tai koirakoulu, johon olet ollut erityisen tyytyväinen. Tehdään yhdessä koirien elämästä entistä koiramaisempaa.
P.S. Taisto Terrierin kirsu mielii jo kesätuulien haisteluun. Blogi lomailee elokuun alkuun asti. Satunnaisia kuulumisia ja vinkkejä päivitän pitkin kesää Koiran Luonnon faceen ja instaan.
IHANIA KESÄSEIKKAILUJA!
Kesäiset helpot virikkeet
Kesällä ei ole mitään parempaa, kuin seikkailla yhdessä koiran kera vailla suurempia suunnitelmia.
Kukkien, marjojen ja villiyrttien keruu
Kisataanko teillä siitä kuka löytää mehukkaimmat mustikat? Oletko poiminut kukkia koirasi kera niityltä? Meillä jokainen poimimani kukka nuuhkitaan tarkkaan, toisinaan jopa hieman maistellaan. Metsämansikat saan minä syödä, mustikat jaamme (melkein) tasan.
Kuoppien kaivuu
Hyvään koiran elämään kuuluu myös annos mutaa ja kuraa. Vie koira paikkoihin, joissa kuoppien kaivuu on sallittua ja kannusta koiraasi kaivamaan ja mönkimään. Voit myös piilottaa koiran leluja tai ruokaa maahan ja pyytää koiraa etsimään ne kaivamalla. Taisto Terrieri on erikoistunut uusien istutuskuoppien kaivuuseen puutarhassa. Osoitan koiralle kohdan, johon kuoppaa tarvitaan ja odottelen rauhassa sen valmistumista.
Tasapainottelu ja hyppiminen
Pidä huoli koiran lihaskunnosta kannustamalla koiraa tasapainottelemaan kaatuneilla puunrungoilla ja hyppimään kivillä ja kannoilla. Ota aina huomioon koirasi koko ja kunto, pitäkää hauskaa turvallisesti.
Vesileikit
Sup lautailu, uiminen ja veneily koiran ehdoilla. Sup laudalla molemmat pääsevät lähelle luontoa ja stressi laskee. Uiminen kohottaa myös koiran kuntoa ja on oivaa viilennyskeino kesän helteillä. Veneillessä taas tuuli tuo koiran nenään tuoksuja kaukaa ja läheltä. Nenätyö väsyttää koiraa jopa tehokkaammin, kuin liikunta.
Syöminen ulkona
Heittele koiran ruoka nurmikolle, rantaveteen tai metsän siimekseen ja anna koiran etsiä ruoka. Oiva keino väsyttää innokas ja puuhakas koira
Yhteiset päiväunet rantakalliolla
Mikään ei ole parempaa kesällä, kuin päiväunet ulkona! Viltillä nurmella, riippukeinussa koivujen välissä tai paljaalla rantakalliolla on ihanaa nukahtaa kylki kyljessä ilman aikatauluja.
Punkkitarkastus
Tästäkin voi tehdä yhteisen kivan hetken. Illalla viimeksi ennen sisäänmenoa rapsuttele ja kehu koira samalla, kun etsit mahdolliset punkit.
Yhdessä ihmettely
Meidän suosikki! Valitse sopiva paikka, esimerkiksi puiston kulma, rantakivi, laituri, niityn laita. Istu mukavasti aloillesi ja koira asettuu viereesi. Kuunnelkaa, haistelkaa, nähkää ja kokekaa kesä yhdessä. Me istuimme viime viikonloppuna iltayöllä järven rannassa ja kohtasimme hirven. Aluksi kaikkia kolmea jännitti, mutta lopulta hirvi uskaltautui juomaan, terrieri rentoutui syliin ja minä ihmettelin hirven valtavaa kokoa.
Nautitaan kesästä ja yhdessäolosta rennosti!
Koiran koulutus viihteenä
Erehdyin eräänä iltana katsomaan Ylen dokumenttisarjaa Huonosti käyttäytyvät koirat. Jo nimi oli huono enne, koiria turhaan leimaava, eikä sarja ole yhtään sen parempi.
Lähtökohtana brittisarjoilla on loistavan mykistävä luonto, johon koirat istuvat sulavasti. Kauniit nummimaisemat, vanhoja taloja ja tunnelmallista kaupunkimaisemaa. Itse kouluttaja henkii reilua ja rehtiä James Herriot henkeä perinteisessä liivissä ja silkkihuivissa. Ongelmakoirista saa myös näyttävää kuvamateriaalia ja draaman kaaren.
Kouluttaja sivuaa asiantuntijan ottein asiakaskoiran rotua, rodun käyttötarkoitusta kuitenkaan huomioimatta tätä koulutuksessa. Sen sijaan kouluttaja kauhistelee mahdollisia uhkia, jos koiran käytökseen ei puututa. Koiran omistajien tunteet ja väsymys saavat myös runsaasti huomioita, tämähän on hyvää viihdettä! Itse koulutus on usein, ongelmasta riippumatta, hihnasta nyppimistä, kieltämistä ja kehua. Koiran kehuminen oikeasta käytöksestä on ainut hyvä osa tämän kouluttajan koulutusta!
Itse koulutusta ei ohjelmassa juuri näytetä, mystisesti koiran käytös muuttuu nopeasti ja huomion saa jälleen onnesta kyynelehtivä ihminen, joka kertoo elämänlaadun parantuneen. Itse olen vakuuttunut, koirien elekieltä lukiessa, että kameroiden ulottumattomissa koulutuskeinot saattavat olla hyvinkin rajuja, niitä ei vain näytetä meille. Aivan kuten surullisissa Cesar Millanin ohjelmissa.
Jos koiralla on ongelmallista käytöstä ensin pitäisi tutkia koiran terveys, koska usein kipu saa koiran käyttäytymisen muuttumaan. Seuraavaksi tulisi käydä läpi koiran arki, se saako koira tarpeeksi puuhaa, virikettä, lepoa ja sosiaalisia kontakteja. Omistajan olisi hyvä ymmärtää minkälaiset ovat juuri hänen koiransa tarpeet, eikä olisi pahitteeksi lukea muutama hyvä koirakirja ja käydä koiran kera osaavan kouluttajan pentukurssilla. Jos arki koiran kanssa on edelleen haastavaa on suositeltavaa varata aika koulutetulta, asiantuntevalta eläintenkouluttajalta.
Koiraa EI saa nyppiä hihnasta, pelotella tai muuten käyttää henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
Kun koiralle opetetaan uusia käyttäytymismalleja se vaatii usein runsaasti toistoja ja mukana saattaa olla takapakkia, saman käytöksen opettamista eri ympäristöissä ja tilanteissa. Tämä ei taivu helposti pureskeltavaksi viihteeksi televisioon ilman hyvää ohjausta, taitavaa kamerankäyttöä ja osaamista.
Hyvä kouluttaja taas ottaa huomioon itse koiran, on kiinnostunut juuri tästä eläimestä enemmän, kuin omistajan kyynelistä. Hyvä kouluttaja myös kertoo mihin koulutus perustuu, miksi jotain tehdään ja miten se vaikuttaa koiran käytökseen. Nopeita poppakonsteja ei ole.
Netistä löytyy vetoomuksia juuri tämän ohjelman opettamisen puolesta. Olisin niin toivonut, että Ylellä olisi perehdytty ohjelmaan hieman tarkemmin ennen sarjan ostoa tänne meille nähtäväksi.
Jos kaipaat hyvää, informatiivista ja oikeasti eläimen hyvinvointia lisäävää katsottavaa niin tämä sarja on hyvä, Youtubesta löytyy muutama jakso.
