DIY nuuskukukka
Nuuskumatto on jo monelle tuttu, mutta entä nuuskukukka? Idea on sama, kuin matossa. Kukkaan saa kätkettyä koiran etsittäväksi nameja ja tuoksuja. Etsiminen, löytäminen ja syöminen rauhoittavat koiraa, antavat mielekästä puuhaa ja koira saa olla koira. Nuuskukukka on helppo ottaa mukaan kylään, puistoon, treenipaikalle, minne vain, missä koiran on hyvä saada puuhaa ja rauhoittua.
Tarvikkeet:
- kierrätyskankaita, esim. Vanha lakana ja farkut. Parhaiten kukkaan soveltuvat puuvillakankaat, fleece varisuttaa mikromuovihiukkasia, eikä näin sovellu leluihin
- ompelulankaa
- ompelukone
- pari nuppineulaa
- kynä
- sakset, harkkosaksilla voit leikata terälehtiin kauniin, rispaamattoman reunan, jos sellaiset löytyvät kotoa
- mallit ympyröille, esim. Kahvikuppi ja lautanen
Kukan pohja Pohjakankaan on hyvä olla hiukan jämäkämpää kangasta, esimerkiksi farkkua, jotta kukka pysyy ryhdikkäänä. Piirrä kankaaseen niin iso ympyrä, kun toivot kukan olevan, esimerkiksi ruokalautasen avulla. Leikkaa ympyrä kankaasta ja jos kangas on kovin purkautuvaa voit käyttää harkkosaksia tai huolitella kankaan reunan ompelukoneen siksak-ompeleella. Mitä isompi kukan pohja on sitä enemmän tarvitset terälehtiä.
Terälehdet Taittele ohuempi puuvillakangas kaksin-tai nelinkertaisesti ja piirrä päällimmäiseen kangaskerrokseen pienempiä ympyröitä, esimerkiksi kahvikupin avulla. Leikkaa ympyrät. Mitä isompaa ympyrää käytät sitä ”syvemmälle” kukkaan namit uppoavat.
Taisto Terrierin nuuskukukan halkaisija on 22cm, terälehden halkaisija noin 8cm ja niitä on kukassa noin 300kpl. Pohjan koko määrittelee kukan koon. Terälehtien kokoa muuttamalla määrittelet kukan syvyyden ja terälehtien määrällä kukan tiiviyden.
Ompelu Terälehti kerrallaan pidä kiinni kankaan keskeltä ja asettele kangas ”kimpuksi”.
Aseta muutama terälehti pohjan reunalle nuppineulojen avulla. Terälehden keskusta kohti pohjan keskustaa.
Ompele koneen suoralla ompeleella terälehdet pohjaan. Itse asetin työn niin, että koneen paininjalan ulkoreuna seurasi pohjan ulkoreunaa ja ompelin terälehdet kiinni kärjestä. Mitä tiiviimmin asetat terälehtiä sitä tiiviimpi kukasta tulee. Kun olet ommellut ensimmäisen kierroksen jatka ompelua spiraalina aina lisäten terälehden yksitellen pohjaan, kunnes olet ommellut koko pohjan täyteen.
Kun olet ommellut spiraalina terälehdet kukan keskelle asti tee edestakaisommel ja leikkaa kaikki langanpätkät pois. Pöyhi kukka muotoonsa.
Täytä nuuskukukka kuivaherkuilla ja kutsu koira paikalle tutkimaan uutta lelua. Kankaista riippuen nuuskukukka on konepestävä. Muista aina tarkkailla koirasi leikkiä ja lelujen kuntoa.
Kohti kesän retkeilykautta
Hangon hiekkarannat, Paavolan tammi, Helsingin lähisaaret, Soiva Metsä, Ukonsaari, Pispala, Ahvenanmaa, Lemmenjoki, Puumala, Kolovesi, Pyhä-Nattanen…
Varmoja kevään merkkejä on vanhojen retkikuvien selailu ja uusien kohteiden tutkailu. Olen innokas kotimaanmatkailun kannattaja. Retkeily täällä on turvallista, helppoa myös koiran kera, antoisaa ja täynnä elämyksiä. Täällä vinkit onnistuneen retken suunniteluun ja terrierin retkivarusteet.
Taisto Terrieri on helppo retkikoira. Terrieri viihtyy kaikissa kulkuneuvoissa, osaa rauhoittua kanoottiin, telttaan tai vieraisiinkin mökkeihin, sekä jaksaa kävellä pitkiä matkoja.
Vaikka liikumme talvellakin paljon on liikunta helposti kesää yksipuolisempaa. Kun keväällä ilmat lämpenevät aloitan terrierin kuntokuurin. Kannustan koiraa kiipeämään, hyppimään, tasapainottelemaan ja tassuttelemaan erilaisilla pinnoilla. Kun koira saa jälleen varmuutta kehon hallintaan on maastossa liikkuminen turvallisempaa, koira jaksaa enemmän, eivätkä lihakset kipeydy niin helposti. Yhtä tärkeää, kuin liikunnan monipuolisuus on koiran kyky rauhoittua ulkona. Koira, joka ei osaa tai kykene lepäämään ulkona väsyy nopeasti, eikä jaksa useamman päivän vaelluksia.
Onnistuneella retkellä on mukana myös hyvät eväät. Terrieri syö normaalisti itsetehtyä kotiruokaa, mutta retkillä kuivaruoka on kevyin, helpoin ja ravitsevin vaihtoehto. Alan pikkuhiljaa pitkin kevättä totuttamaan koiraa kuivaruokaan, jotta terrierin herkkä vatsa ei aiheuta yllätyksiä luonnon helmassa.
Me olemme selvinneet seikkailuista ilman suurempia vahinkoja, mutta ensiapulaukku on aina mukana, varmuuden vuoksi, lyhyemmilläkin retkillä. On hyvä miettiä etukäteen miten toimia, jos koira saa pahan haavan tai joudutaan vaikka kantamaan pois metsästä. Olen yllättänyt terrierin muutaman kerran tuijottamasta kyytä silmiin ja meidän vakivarustuksiin kuuluu nykyään homeopaattinen lääke näiden kohtaamisten varalle, kyytablettiahan ei enää suositella koiralle annettavaksi. Ennen pidempiä retkiä olen myös tallettanut alueen päivystävän eläinlääkärin numeron puhelimeen. Ja toki kesän harmeja ovat myös punkit ja muut öttiäiset.
Aloitamme retkeilykauden joka kevät kevyillä päiväretkillä. Taisto Terrieri on niin innokas retkeilijä, että meidän molempien hermojen säästämiseksi ensimmäiset retket teemme tutuilla poluilla, näin terrieri muistaa lepopaikat ja malttaa myös rauhoittua. Kun koiran suurin innostus tuoksuihin ja villiin luontoon on taittunut olemme valmiit valloittamaan uudet metsät ja polut. Tämän kesän haaveissa on ainakin Saimaa, Lappi, lehtometsät ja lähteet, Hailuoto ja Rautalampi. Koska terrieri rakastaa supp lautailua on suunnitelmissa myös muutaman päivän pidempi lautailureissu, sekä telttailua saarissa.
Aina kaikki ei mene kuten ihminen suunnittelee, silloin on hyvä hengittää ja muistaa, että parhaat tarinat syntyvät seikkailuista.
Vinkkejä retkiin löydät esimerkiksi täältä:
Saako koira päättää ja valita?
Nykyään puhutaan jo paljon lajin ja rodun tarpeista ja niiden huomioimisesta, mikä on loistavaa. Tiedämme, että koirien tulee saada kaivaa, haistella, olla sosiaalisia, liikkua vapaana ja leikkiä, mutta saako koira valita, ehdottaa ja tarjota käytöstä tai toimintaa?
Esimerkkejä Taisto Terrierin elämästä. Kun viime viikonloppuna annoin terrierin päättää lenkin suunnan ja tahdin kävelimme hyvin reippaasti junavarikolle. Emme ole ikinä ennen paikassa käyneet, en edes tiennyt moisesta, mutta koira oli onnensa kukkuloilla nuuhkiessaan tuoksuja ja kaivaessaan lunta. Koira oli taatusti tyytyväisempi ja väsyneempi tullessamme kotiin, kuin jos olisimme kiertäneet minun suunnittelemani reitin. Samoin jos terrieri saa valita ruoka syödään mieluummin munakennosta tai pahvilaatikosta kuin kupista.
Me ihmiset olemme vastuussa koirasta, meidän tulee taata, että koira osaa olla, ei ole vaaraksi itselle tai muille, mutta meidän tulee antaa koiralle myös vapauksia olla oma itsensä. Koira, joka ei ikinä saa päättää tai valita mitään kadottaa aloitekykynsä ja muuttuu passiiviseksi. Joku saattaa tietysti arvostaa koiraa, joka kotona pysyttelee pedissä, eikä tee mitään ilman käskyä, mutta itse riemuitsen terrierin oivalluksista ja aloitekyvystä.
Ja tietenkään tämä ei tarkoita, että koira holtittomasti määrää marssijärjestyksen. Jos Taisto Terrieri saisi päättää viettäisimme kaikki talvipäivät ostoskeskuksissa, saattaisimme jopa muuttaa sellaiseen. Ja sehän olisi haastavaa. Mutta olisi myös todella tylsää, jos en ikinä veisi koiraa seikkailemaan käytäville ja lasiseinäisiin hisseihin, joihin hän niin hinkuu. Koska tiedän koirani suuren innon käytän tätä jopa hieman hyväksi. Visiitti kauppakeskuksessa väsyttää koiran, joten teemme vierailuja viikonloppuisin aamupäivällä, jos minulla on suunnitelmia illaksi ilman koiraa. Ja näin olemme molemmat saaneet vaikuttaa päivän kulkuun ja olemme tyytyväisiä.
Oman koiran mieltymyksissä pääsee helposti alkuun tarjoamalla koiralle vaihtoehtoja. Aseta koiran eteen muutama lelu ja katso minkä koira valitsee, voit jopa antaa koiran valita kaupassa mieleisensä lelun. Tai ruokailun yhteydessä tarjoa koiralle maistelulauta ja seuraa mitä koirasi syö mieluiten. Tai syökö koirasi mieluummin terrierin tapaan itse saalistamalla vai kupista. Tai minkälaisen ulkoilun koirasi valitsee.
Saatat huomata, että antamalla koiran valita koirasi itseluottamus kasvaa, koirastasi tulee ehkä iloisempi ja vapautuneempi. Koira saattaa omaehtoisesti alkaa tarjota toimintaa. Meillä muutama kesä sitten terrieri näki ystävämme supp lautailemassa ja koira oli heti myyty. Kun ystävä ja koira viilettivät pitkin järveä oli minunkin pakko uskaltautua mukaan ja nyt meillä on uusi yhteinen harrastus. Ilman Taisto Terrieriä en välttämättä olisi kokeillut lautaa ja moni hieno seikkailu olisi jäänyt tekemättä. Anna siis koirallesi mahdollisuus vaikuttaa arkeenne ja heittäydy mukaan.
Kirjoja koirista
Rakastan (koira)kirjoja! Se tunne, kun hyvä kirja vie mennessään on täydellinen. Samalla oppii uutta, samaistuu, ihmettelee, soveltaa ja parhaimmillaan elo koiran kera paranee entisestään. Koska hyvät vinkit tulee aina jakaa eteenpäin tässä minun tämän hetken mieluisimmat koirakirjat. Ne, joihin palaan aina uudelleen ja jotka kulkevat sohvan ja yöpöydän väliä, jos eivät ole lainassa ystävillä.
Klassikot.
Tuire Kaimion Pennun Kasvatus ja Koirien Käyttäytyminen ovat kirjat, jotka soisi löytyvän jokaisen koiran omistajan kotoa ahkerasti luettuna. Kirjoista saa hyvät perustiedot koiramaiseen eloon, koiran kehitykseen ja käytökseen.
Tommy Wirénin ja Päivi Romppaisen Onnistu Koirasi Koulutuksessa kirja taas takaa, että omistaja ymmärtää miten koiraa koulutetaan oikein. Kirjassa käydään sujuvasti läpi kouluttamisen perusteet ja annetaan vinkit perustaitoihin. Vaikka kävisitkin koirasi kera koirakoulussa (valitse pätevä, eläintenkouluttajien eettisiin sääntöihin sitoutunut ), niin tämä kirja on hyvä perusteos ymmärtämään miten koulutus toimii ja miten koira oppii.
Turid Rugaas, Rauhoittavat Signaalit kuuluu myös kirjoihin, jonka soisi tulevan koiran mukana jokaiseen kotiin. Tämän kirjan avulla opit lukemaan koiraasi aivan uudella tavalla. Kun me ihmiset sanomme, että koira yllätti, yhtään ei ennakolta nähnyt miten koira käyttäytyy tätä kirjaa ei ole luettu ja sisäistetty. Kirjan avulla opit lukemaan niin omaa, kuin vastaantulevaa koiraa ja ymmärrät miten ne keskustelevat.
Jos hallitset englannin tai ruotsin kielen hyvien koirakirjojen valikoima on huomattavasti laajempi, harmittavan harvat kirjat käännetään suomeksi.
Brian Hare ja Vanessa Woods, The Genius Of Dogs. Loistavaa kerrontaa, hauskoja tarinoita ja paljon, paljon faktaa. Toisinaan Courseran sivuilla on tarjolla kirjaan perustuva ilmainen Brianin vetämä nettikurssi. Suosittelen kaikille, joita kiinnostaa koira, käytös ja taustat myös yleisemmin.
Karen Pryor, Don´t Shoot The Dog. Jos olet kiinnostunut kouluttamisesta tai haluat ymmärtää miten muokata käytöstä. Kannustus, oikea palkka oikeaan aikaan toimii myös meille ihmisille, kirjan oppeja voi siis soveltaa myös lähipiirin ihmisiin. Toimii.
Grisha Stewart, BAT 2.0. Jos koirasi on remmiräyhä, arka tai muuten outo saatat innostua tästä Grishan kehittämästä tekniikasta. Kirja on omaan makuuni hieman liian lavea ja kerrontaa olisi voinut tiivistää, mutta itse tekniikka on huikean upea. Suomen BAT-guru on Miira Hellsten ja suosittelenkin käymään myös hänen kursseilla.
Annie Phenix, The Midnight Dog Walkers kirja tuo vertaistukea ja lohtua reaktiivisten koirien omistajille. Kirja on selkeä, tarinat räyhäävistä koirista ja onnistumisista ovat mielenkiintoisia ja antavat vinkkejä kaikkien koirien arjen parantamiseen. Facebookista löytyy myös kirjaan pohjautuva vertaistukiryhmä.
Tom Mitchell, How To Be A Concept Trainer. Tämä kirja on päällimmäisenä yöpöydällä tällä hetkellä. Googlasin jossain vaiheessa uusia ideoita Taisto Terrierin leikittämiseen ja löysin nämä sivut. On mielenkiintoinen ajatus kouluttaa koira leikin avulla ja ainakin meidän lyhyen kokemuksen perusteella tämä toimii. Taisto Terrieri rakastaa leikkejä ja pelejä, joita pelaamme tyhjässä koirapuistossa tai olohuoneessa ja koira onkin kasvattanut itseluottamusta ja rohkeutta.
Linda Tellington-Jones, Getting in TTouch with Your Dog Book. Meidän sohvakirjamme! Rentoutan Taisto Terrieriä soveltamalla kirjan hieronta- ja kosketustekniikoita. Kirjan sisältö on ajaton, kuvat ovat retroa, joka saa hymyn huulille. Epäilen tämän olevan Taisto Terrierin lempikirja, niin onnellisena koira huokaa, kun saa tahtonsa läpi ja hieronta alkaa.
Kun etsit hyviä koirakirjoja kiinnitä huomioita julkaisuvuoteen! Osa kirjoista kestää hyvinkin aikaa, mutta suurin osa ei. Varsinkin koulutukseen liittyvä tietotaito kehittyy hurjaa vauhtia ja se, mikä eilen oli hyväksyttyä on tänään vanhentunutta ja jopa väkivaltaa.
Nettikirjat ovat usein halvempia ja helpommin saatavilla, kuin fyysiset kirjat. On siis ehkä järkevää ensin lukea pätkä kirjaa netin kautta ja jos kirja vaikuttaa erityisen hyvälle ja aikaa kestävälle tilata se omaan hyllyyn. Nykyään koirakirjoja löytyy jonkin verran myös äänikirjoina, sekin on oiva vaihtoehto lukemiselle.
Mukavia lukuhetkiä!
Kun oma koira hävettää
Jokin aika sitten loistokas podcast sai minut ja ystäväni pohtimaan häpeää ja aika nopeasti saimme myös omat koiramme vedettyä osaksi keskustelua.
Minä olen hävennyt Taisto Terrieriä viimeksi eilen, kun koira ilmoitti, ettei arvosta naapuria samaan aikaan rapussa. Ylipäätään omat häpeän hetkeni koiran kanssa liittyvät sen käytökseen. Taisto Terrieri on mm.
- erikoistunut kierimään kasoissa, täällä kirjoitus aiheesta
- hypännyt laiturilta vieraan veneen kyytiin, hihnassa.
- vaiherikkaan sopivan paikan etsimisen päätteeksi tehnyt isot löysät kasat terassin laidalle. Lähipöydässä istui todella kuuluisa muusikko, joka onneksi suhtautui tilanteeseen huumorilla.
- kieltäytynyt poistumasta kauppakeskuksesta. Minun suuri pelkoni on, että joku päivä netistä löytyy video, missä häpeävä koiranomistaja yrittää houkutella maahan meritähdeksi liimaantunutta terrieriä ulos kaupan tuulikaapista.
- rähjännyt skeittilaudoille, tietyille koirille tai koiraroduille
- koirakouluissa tehnyt kaikkea muuta, kuin keskittynyt minuun tai kulloiseenkin tehtävään
Kun oikein rehellisesti mietin tilanteita häpeäni liittyy siihen, että koirani käytös aiheuttaa paheksuntaa, jolloin minut saatetaan sivullisten mielissä leimata kelvottomaksi koiranomistajaksi. Olen siis täysin vastuuttomasti hankkinut koiran, jota en saa ”ruotuun”. Meillä suomalaisilla on kyky paheksua katseella, supinalla ja elekielellä muiden käytöstä.
Epäilen koiran käytöksen olevan muillakin yleisin häpeän aihe, vaikkapa juuri remmirähjäämisen kautta. Muita häpeän aiheita voisi olla myös koiran ulkonäkö, suoritukset kilpailuissa tai harrastuksessa. Viime aikoina myös joistakin roduista on keskusteltu varsin kärkkäästi, ehkä joku siis jopa häpeää koiransa rotua tai taustaa.
Jos tunnistat häpeäväsi koiraasi mieti miksi, missä tilanteissa ja mikä sinussa aiheuttaa tuon tunteen. Sen jälkeen mieti miten voit muuttaa nämä tilanteet. Koska koirat aistivat omistajansa tunteet on hyvä miettiä ruokkiiko häpeä vaikka koiran rähjäämistä. Esimerkiksi herkkä koira saattaa aistia lenkillä omistajan häpeän, kun näköpiiriin ilmestyy skeittilauta. Koira saa vahvistuksen pelolleen omistajan reaktiosta ja tämä ehkä lisää koiran epävarmuutta ja räyhäämistä.
Remmirähinään tai muihin käytösongelmiin kannattaa palkata pätevä kouluttaja, eikä kouluttajaa kannata hävetä, hän on kuullut ja nähnyt kaiken. Ehkä jopa kokenut saman, kuin sinä ennen uraansa.
Jos tuntemattomat paheksuvat koiran yksittäistä haukahdusta julkisissa tiloissa niin hengitä. Koira on eläin ja aina löytyy joku, joka ei siedä koiria.
Näe tapahtumat myös koirasi kautta. Koira saa murahtaa, jos tuntematon yrittää ilman lupaa rapsuttaa koiraasi. Mutta samalla yritä ennakoida, pidä koirasi niin, ettei tuntematon käsi yllä koiraasi, opeta koirallesi, että sinuun voi luottaa ja hoidat vieraat kädet kauemmas koirasta. Kun mietimme tilanteita koiran kannalta usein keksimme miksi koira reagoi kuten reagoi ja tällöin on helpompi myös muuttaa asiat koiralle helpommiksi. Esimerkiksi tiedän hetken, jolloin Taisto Terrieri alkoi pelätä muita ihmisiä rappukäytävässä. Nyt pyrin liittämään rappuun koiralle myönteisiä kokemuksia, jotta koira huomaa, että pelko onkin turha.
Jos taas koirasi saattaa singahtaa laiturilta vieraaseen veneeseen ennakoi tilanne. Älä päästä koiraa liian lähelle reunaa ja kävele itse koiran ja laiturin välissä. Minulla on nykyään myös aina vinkulelu taskussa, jos kävelemme ostoskeskusten nurkilla, terrierin lahjominen lelulla saattaa estää meritähdeksi heittäytymisen.
Ja aina kannattaa muistaa, että hävettävistä hetkistä syntyy usein hienoja tarinoita, joilla naurattaa ystäviä jälkeenpäin.
Yksi koirien loistavista puolista on, että ne eivät osaa hävetä. Eivät toisinaan omituisia omistajiaan, eivätkä omaa käytöstään. Opetellaan mekin samaa, oman koiran häpeäminen on täysin turhaa energian hukkaa. Nautitaan toistemme oudoista ja hassuista tavoista ja sattumuksista, pyritään ennakoimaan, muutetaan tilanteita ja tervehditään iloisesti paheksujia.
Rentoutuminen ulkona
Nyt kevään koittaessa ulkona rentoutumisen taito kannattaa ottaa haltuun ennen kesän rientoja. Kun koira osaa rauhoittua ulkona sujuvat puistohengailut ja piknikit kaikkien osalta miellyttävämmin.
Pakkaa reppuun:
- istuinalusta. Huom. Ota huomioon koirasi. Yksi viihtyy lumessa, toinen mahtuu syliin, kolmas arvostaa omaa istuinalustaa, neljäs lämmittelee viltin ja kuumavesipullon turvin. Pakkaa siis mukaan tarvittaessa koiralle lämmintä vaatetta.
- termospulloon mieleistäsi kuumaa juomaa, koiralle vettä
- herkut. Itselle ja koiralle omat
- tarvittaessa aurinkolasit ja aurinkosuoja myös koiralle
Tehkää koiralle mieluinen kävely. Anna koiran nuuhkia ja tutkia, liikkukaa rennosti ilman tavoitteita ja kiirettä. Kun koira on saanut purettua suurimman intonsa ulkoiluun etsi kivi, kanto tai puistonpenkki, joka on hieman syrjässä liikenteeltä ja mihin aurinko paistaa. Asetu, kannusta koiraa tekemään samoin. Voit pujottaa koiran hihnan oman jalkasi ympäri, jos hihna kädessä häiritsee rentoutumista. Tärkeää on, että koira ei pääse karkaamaan, etkä sinä stressaa asiasta. Nauti lämmintä juomaa, hengitä, laske hartiat ja ole.
- Hengitä muutama kerta syvään nenän kautta, puhalla suun kautta ulos
- Sulje silmät
- Tunne aurinko iholla
- Tunne koira vierelläsi, voit silittää koiraa, jos tämä on koiralle mieleen
- Kuuntele lumen sulamista, lintujen ääniä, hiljaisuutta.
- Nauti hetkestä
Ennen kuin tulee kylmä kummallekaan pakkaa termospullo reppuun, kiitä koiraasi hienosta rentoutumisesta ja lähtekää rauhallisesti kohti kotia, molemmat virkistyneinä ja uusin voimin.
Joillekin koirille rauhoittuminen on haastavampaa, kuin toisille. Koiran ikä, luonne, terveys ja stressitaso saattavat tehdä pysähtymisestä välillä lähes mahdotonta. Aloita tällöin harjoitukset pienesti. Istahda alas, pyydä koira viereen, tarjoa namia ja kun koira on syönyt lähtekää jatkamaan matkaa. Näin koira, tai sinä, ei turhaudu pysähdykseen, vaan molemmille jää hetkestä hyvä mieli. Seuraavalla kerralla voitte istahtaa hetken pidempään ja pikkuhiljaa pidentää pysähdystä. Koira saattaa myös oppia vihjeet. Sama penkki, istuinalusta, termospullo tai kahvin tuoksu voi muistuttaa koiralle, että näiden läheisyydessä rauhoitutaan.
Yhteinen rauhoittuminen tekee molemmille hyvää. Koira osaa tutkimusten mukaan lukea meitä ihmisiä, kuin avointa kirjaa, ja reagoi meidän stressiimme. Jos kotona riidellään, on äänekästä tai huolet ja murheet painavat ihmisen hartoita on hyvä yrittää luoda koiralle turvallisia, stressittömiä hetkiä. Samoin, kuin ihmisille. Saatat myös huomata, että rauhoittumisen jälkeen molempien liikkuminen muuttuu, olemus rentoutuu ja olette molemmat positiivisemmalla mielellä.
Koirasi saattaa jopa oppia itse tarjoamaan hengähdystä ulkona. Meillä Taisto Terrieri on oppinut nauttimaan yhteisistä meditointihetkistä ja johdattaa minut istumaan tietyille kiville ja kannoille. Terrieri hypähtää syliin, kuuntelee hengitystä ja kierähtää toisinaan kerälle onnellisena huokaisten.
Irtokoirat kaupungissa
Hyvään koiran elämään kuuluu ulkoilua myös vapaana, ilman hihnaa. Hyvään koiranomistajan elämään kuuluu järjestää koiran vapaana liikkuminen turvallisesti ja sallituilla alueilla.
Koiranomistajana kuulun siihen ryhmään, joka nauttii nykyisestä suvaitsevasta koirakulttuurista. Minusta on hienoa, että koiran voi ottaa mukaan kahvilaan, kauppakeskuksiin ja julkisiin kulkuneuvoihin, mutta en voi sietää irtokoiria. Tai tarkemmin, en siedä niitä omistajia, jotka antavat koiran liikkua kaupungissa ilman hihnaa ja hallintaa.
Se, että koiranomistaja ei piittaa säännöistä, muista koirista tai ihmisistä ja pitää omaa rekkuaan vapaana kaupungissa on vaarallista kaikille, eikä tee hyvää sallivalle koirakulttuurille.
Ensin on järjestys-ja metsästyslaki. Koira on pidettävä taajamassa aina kytkettynä, lukuun ottamatta omaa pihaa, koirien harjoituspaikkaa tai koirapuistoa. Taajaman ulkopuolella koira on pidettävä kytkettynä tai niin lähellä, että se on välittömästi kytkettävissä, 1.3.–19.8. välisenä aikana. Tuon ajan ulkopuolella ulkoiluttajalla tulisi olla maanomistajan lupa koiran pitämiseen vapaana.
Sitten on se koiran koulutus. Jotkut omistajat eivät niin piittaa laista ja koira on ilman hihnaa kaupungissa tai taajamassa. Sen lisäksi sama omistaja ei välttämättä piittaa siitäkään, ettei koira ymmärrä mitä luoksetulo tarkoittaa.
Pahimmillaan irtokoira pelästyy jotakin yllättävää ääntä ja säntää pakoon, törmää koheltaessaan kulkuneuvoon, pelästyttää koiria pelkäävät ihmiset, lähtee jahtaamaan lintuja tai jäniksiä. Uhkakuvia, toki, mutta koira on eläin, eikä sen käytöksestä ja reaktioista voi ikinä olla täysin varma. Eikä kaupungissa voi olla varma myöskään ympäristöstä, se saattaa yllättää vakaankin koiran äänillä, tuoksuilla ja liikkeellä.
Oma sääntöni on ehdoton, irtokoira ei tervehdi hihnassa olevaa Taisto Terrieriä. Ikinä. Hihnassa oleva koira saattaa kokea vapaana olevan koiran uhkana, ihan siitä syystä, ettei koira tarvittaessa pääse pakoon. Usein vapaana oleva koira myös juoksee hihnassa olevan luo, jo tämä vauhdilla kohti tulo saattaa olla uhka toiselle. Jompikumpi koirista saattaa olla kipeä, tai juoksuissa. Tai vapaana oleva vieras koira voi olla aggressiivinen, tai kuulua isojen mustien koirien ryhmään, joita Taisto Terrieri pelkää. Oma koira saattaa myös suojella omistajaansa vieraalta koiralta. Tai voi tapahtua jotain ihan muuta.
Me kohtaamme kuitenkin kotikulmilla toisinaan irtokoiria. Yritän ulkoillessa olla valppaana ja jos epäilen näkeväni koiran ilman hihnaa pyrin aina heti vaihtamaan suuntaa poispäin koirasta. Jos vapaana oleva koira pääsee yllättämään yritän aina seisoa ja liikkua koirien välissä, jotta vapaana oleva ei pääse Taisto Terrierin lähelle samalla, kun huutelen omistajan perään. Omaa koiraa ei pitäisi nostaa syliin, koska tällöin vapaana oleva koira saattaa innostua ja hyppiä vasten. Olen kuitenkin muutamana kiperänä hetkenä ottanut oman koiran syliin, kääntänyt selän vieraalle koiralle ja seissyt niin lähellä seinää, että olisin saanut tarvittaessa siitä tukea.
Aina näissä kohtaamisissa olen pyrkinyt keskustelemaan tilanteesta sen toisen koiranomistajan kanssa. Kysymään syytä hihnattomuuteen, muistuttanut laista ja usein olen kertonut Taisto Terrierin sairastavan juuri sillä hetkellä vaikeaa ja erittäin tarttuvaa silmätulehdusta tai kertonut koiralla olevan kirppuja. Viimeistään se saa vapaan koiran yllättävän nopeasti kauemmas omasta koirastani.
On hyvä myös muistaa, että arka koira saattaa säikkyä pitkään näiden ikävien kohtaamisten jälkeen ja jopa muistaa kadunkulmat, joissa pelästyi toista koiraa. Todennäköisesti arka koira myös muistaa sen vapaana olleen koiran ja pelkää sitä jatkossa on se toinen koira sitten hihnassa tai ilman.
En ole vielä kertaakaan kuullut yhtään järkevää selitystä sille, että koiran ja ihmisen väliltä puuttuu hihna kaupungissa. Eurooppalainen kulttuuri, hihnan vaikeus, oman koiran luotettavuus tai vakaa usko omaan koulutustaitoon ei riitä syyksi vaarantaa kaikkien turvallisuus.
Lumi virikkeenä
Koko maa on juuri nyt huikean, runsaan lumen peitossa ja tämä ilmainen virike kannattaa hyödyntää koiran ulkoilutuksessa.
Kaivaminen. Lumen ansioista kaupunkikoiralla on kerrankin ylen määrin sallittuja kaivuupaikkoja. Valitse ulkona turvallinen, puhdas lumikasa, kinos tai lumen peittämä ojanpiennar ja kannusta koiraasi kaivamaan koloja ja tunneleita.
Etsintä. Lumeen on helppo ja hauska piilottaa koiran etsittäväksi leluja tai koiran nameja. Pyydä koiraa ensin odottamaan, piilota lelut ja anna koiran etsiä ne. Kannattaa huomioida, että puuterilumeen kadottaa helposti ihan oikeasti leluja, joten pidä alue rajattuna, kunnes olet varma, että koirasi löytää lelut.
Kuntoilu. Puuterilumessa kävely ja juoksu on raskasta. Voit kannustaa koiraa, koiran kunnon mukaan, hippaleikkiin umpihangessa.
Rohkaisu. Lumeen voi kaivaa polkuja, turvallisia onkaloja, koloja tai harjuja. Luolakoira saattaa olla innoissaan lumiluolasta ja sinne kätketystä aarteesta, arempi saattaa rohkaistua jo matalaan lumikuoppaan uskaltautumisesta tai lumisen oksan alittamisesta.
Kiipeily. Lumikasojen ja penkereiden päälle kiipeäminen vaatii lihaksia ja rohkeutta. Valitse turvallisia, omalle koiralle sopivia haasteita ja kannusta koiraa, älä ikinä pakota. Korkean lumikasan päällä koiraa voi myös rauhoitella pysähtymään ja tuoksuttelemaan ilmaa, tai seuraamaan liikennettä kasan juurella.
Kieriminen ja sukeltaminen. Jos koira kierähtää epämääräiseen ruskeaan kasaan se saa omistajan parahtamaan, mutta puhtaassa lumessa kierivä koira on hellyyttävä, söpö ja ehkä jopa aavistuksen puhtaampi, kuin ennen sukellusta.
Lumipallot ja -ukot. Suojalumella voit tehdä koiran ihmetykseksi isoja lumipalloja ja kannustaa koiraa kiertämään tai pujottelemaan niiden lomitse.
Tuoksuttelu. Lumi ja kylmyys taatusti muuttavat koiran kokemaa tuoksumaailmaa ja jo siitä nauttiminen on elämys. Lumen päällä näkyvät hiiren tai muiden eläinten jäljet auttavat myös ihmistä ymmärtämään mikä tuoksu koiraa mahdollisesti houkuttelee.
Koirahiihto. Tosiurheilijoille. Koira kannattaa totuttaa varusteisiin ja itse lajiin turvallisesti koiran tahtiin. Tarvitset koiralle kunnon valjaat, joustavan vetoliinan ja itselle vetovyön. Ota myös selvää koiramyönteisistä laduista, vältä laturaivoa!
Lumi sisällä. Jos ulkona on paukkupakkanen voi lumen kantaa myös sisälle! Muutama ämpärillinen lunta kylpyhuoneen lattialla pitää koiran puuhakkaana. Jos oikein innostut voit tarjoilla koiran ruuan lumeen kätkettynä tai piilottaa sekaan koiran etsittäväksi lelun.
Tarkkaile ja kuuntele koiraasi. Osa koirista nauttii talvesta ja lumesta, osa ei. Pienet koirat saattavat kokea lumiset penkat pelottavana näköesteenä, toisille samat penkat saattavat tuoda kaivattua suojaa kadulla. Lumi muokkaa ja luo ääniä, pakkanen saattaa paukahdella, huppujen turkisreunukset, isot talvipipot ja peitetyt kasvot saattavat ahdistaa arkoja koiria.
Teette talvella ulkona mitä tahansa pidä huoli, ettei koira palele, että varusteet ovat koiralle miellyttävät, että koiran tassut eivät kärsi terävästä lumesta tai polttavasta suolasta, että teillä molemmilla on mukavaa ja vietätte juuri sillä hetkellä parasta yhteistä lumiseikkailua ikinä.
Haukun Herkut kirja
Arvostelukappale saatu kustantajalta BoD.
Kuulun niihin koiranomistajiin, jotka tuskailevat kaupassa yrittäessään selvittää koulutusnamien tuoteselosteita ja valmistusmaata. Toisaalta, Taisto Terrieri on myös niin nirso, ettei mielellään syö teollisia herkkuja. Olin siis todella innoissani, kun kuulin Malin Ekblomin uudesta Haukun Herkut kirjasta.
Heti kirjaa selatessa käy ilmi, että terveellisten herkkujen tekoon ei tarvita hurjaa määrää raaka-aineita. Reseptejä löytyy monipuolisesti erilaisista lihoista sisäelimiin, kalaan ja broileriin. Mukana on erilaisten pannarien ohjeita, kuin myös yhden raaka-aineen kokkausvinkkejä.
Kirjan alussa Malin vinkkaa vaihtoehtoja ohjeiden muokkaamisesta erikoisruokavalioita noudattaville koirille ja samalla selviää, että vaikka reseptit ovat yksinkertaisia ja koostuvat perusraaka-aineista vaihtoehtoja on loputtomiin.
Olen testannut suurimman osan herkuista Taisto Terrierille ja kaikki on maistunut erittäin hyvin. Veripannari oli jopa niin hyvän tuoksuista, että koira vahti uunin vieressä kypsymistä, samoin kävi sisäelimien kypsyessä.
Malin ei ota kirjassa kantaa lihan eettisyyteen, itse jätin omista vakaumuksista ja arvoista johtuen väliin tonnikalan ja broilerin, mutta onkikalat tulemme testaamaan kesällä, sekä juhlapäivinä maksalaatikon.
Namien tekoon ei mene paljoakaan aikaa, mutta pientä tapojen muokkausta itsetehdyt namit vaativat. Ensin pitää löytää raaka-aineet. Lihat löytyvät kaupasta, mutta sisäelimissä turvauduin perinteiseen lihakauppaan ja heidän loistavaan palveluunsa. On melkoista luksusta keskustella myyjän kanssa! Tai saada lihat mukaan paperikääreessä! (Käärepaperi on muuten huikea virike pitkäksi aikaa)
Toinen suurempi muutos on namien säilyvyys. Teolliset herkut säilyvät taskun pohjalla kuukausia, itsetehdyt pitää aina muistaa ottaa mukaan jääkaapista tai pakastimesta ja erityisesti pois taskusta sisään tullessa.
Helpointa on tehdä kerralla muutamaa erilaista herkkua ja pannaria ja sekoittaa samaan pussiin useampaa makua. Koiran mielenkiinto nameihin pysyy näin yllä ja herkkuvarastoa on helppo täydentää. Meillä Taisto Terrieri oppi varsin nopeasti, että pakastimen oven ääni yhdistettynä muovipussin rapinaan tarkoittaa hauskaa herkkuhetkeä.
Pannarista leikatut pitkät herkkutikut ovat huikea oivallus hetkiin, kun terrieri kaipaa pitkäaikaista syömistä ulkona, esimerkiksi kun katselemme kauempaa skeittilautojen ohikiitoa. Tästä vinkistä olen erityisen kiitollinen Malinille.
Kun kirjan ohjeilla on muutaman kerran täyttänyt pakastelokeron ja tottunut uuteen rutiiniin hämmästelee miten ihmeessä tuli ennen toimeen ilman itsetehtyjä herkkuja tai mitä koira ylipäätään söi aiemmin. Meistä kumpikaan ei kaipaa kaupan teollisesti valmistettuja herkkuja ja kirja jäi pysyvästi keittiöön käyttöön.
Kirjan voi ostaa mm. täältä.
Takki päälle pakkasella
Harva koirarotu kestää pakkasta ja viimaa palelematta. Pohjavillattomalle koiralle jo viiden asteen pakkanen on hyytävän kylmä. Ja koska koira peittää kipua saattaa se salata myös palelemisen omistajaltaan. Merkkejä kylmästä ovat mm. töpöttävä kävely, tassujen nostelu ja tärinä.
Kun ostat koiralle takkia sijoita laatuun. Hyvä takki kestää läpi koiran elämän ja maksaa näin itsensä takaisin vuosien saatossa.
Hyvä takki
- on helppo pukea
- ei vaikeuta koiran liikkumista, ei kiristä tai hankaa
- suojaa isojen lihasten alueet
- ei pelota koiraa, esimerkiksi kahiseva takki voi aiheuttaa kauhua, tai kovin kutittava
- on konepestävä ja kastuessaan kuivuu nopeasti
- on varustettu heijastimilla
- pitää tuulta ja tuiskua. Villapaidat ovat kauniita, mutta ne ovat tuulella kylmiä
- valjaat tai panta istuvat takin alle ja niitä on turvallista käyttää takin kanssa
- on teetetty eettisesti ja ompelija on saanut palkan työstään
Hyvä takki on myös koiran mieleen, eikä koira syöksy sohvan alle piiloon takin nähdessään.
Jos koira on kovin arka pyri tekemään takkiostokset niin, että voit sovittaa vaatetta kotona rauhassa koiran päälle. Kovin herkkä koira saattaa saada takkikammon jo kaupan liian jännästä ympäristöstä ja vieraista tuoksuista.
Vaikka koiran totuttaminen takkiin saattaa kuulostaa työläältä se kannattaa tehdä huolella. Koira, joka pakenee takin pukemista lähtee ulos vähintään lievästi stressaantuneena ja on näin herkempi reagoimaan ulkonakin pelokkaasti ärsykkeisiin.
Pidä ensin uusi takki esillä lattialla ja anna koiran rauhassa nuuhkia sitä. Voit ripotella muutamia koiran lempinameja takin päälle ja näin tehdä takista miellyttävän koiralle. Koiran ollessa rentona takin lähellä voit silitellä koiraa ensin kädellä ja sitten takin liepeellä. Voit asettaa takin koiran päälle pukematta sitä, kuin peiton. Monille koirille pukemisen pelottavin osuus on pään pujottaminen takin kauluksesta läpi. Pyri siis pukemaan takki niin, että koira ei koe ”pistävänsä päätä pimeään säkkiin”. Kehu, palkitse ja kannusta koiraa jokaisessa vaiheessa ja siirry eteenpäin vasta, kun koira on valmis. Kun koira antaa pukea takin iloisesti päälle olette matkalla huimaan talvisen seikkailuun.
Jos koira ei millään totu takkiin mieti syitä ja ratkaise ne, älä pakota koiraa. Koira ei temppuile tai jäykistele huvikseen.
