Rähinän karkotus, ulkoilu kaarrellen

Yksi tärkeimmistä taidoista, jonka olen Taisto Terreriltä oppinut on kaartelu, eli kaiken pelottavan ja uhkaavan lähestyminen kaartaen, eikä suoraan kohti astellen.

Taisto Terrieri osaa olla melko terävä ollessaan pahalla päällä, kipeä tai sään ollessa terrierille liian vetinen tai synkkä. Samalla koiraa epäilyttää hyvinkin moni asia, kuten aurinkolasit, huppujen turkisreunukset, isot reput, humalainen hoipertelu tai isot mustat koirat. Ja kun terrieri ärsyyntyy sen kuulee pitkälle ja kiukun tasoitteluun menee aikansa.

Alun perin luin koirien tavasta lähestyä kaartaen Turid Rugaasin kirjasta Rauhoittavat signaalit, kirja on edelleen yksi parhaista lukemistani koirakirjoista ja palaan kirjaan säännöllisesti. Suosittelen kirjaa kaikille koiranomistajille ja koirista kiinnostuneille, myös koiria pelkääville.

Kirjan luettuani seurasin koiria koirapuistoissa ja koirat tosiaan harvoin kävelevät suoraan toisiaan kohti, vaan hieman kaartavat lähestyessään. Usein molemmat, tai ainakin toinen koira vielä haistelee maata samalla, joka tehostaa sanomaa rauhanomaisesta lähestymisestä.

Meillä kahdella on käytössä erilaisia kaartamisen muotoja riippuen terrierin mielialasta. Todella pelottava asia tai ihminen kaarretaan ohi siirtymällä kadun toiselle puolelle. Tällöinkin kaartaminen on tärkeää, terrieri ei käännä helposti selkäänsä pelottavalle asialle, mutta laaja kaari on aivan eri asia! Samalla koira voi tarkkailla, ettei hirviö vain keksi juosta perään ja käydä kimppuun takaa. Kadun toiselta puolelta terrieri yleensä vielä syö maasta heittelemiäni nameja samalla, kun tarkkailee pelottavaa asiaa turvallisen etäältä. Namien avulla minun on helppo tarkkailla terrierin pelon tasoa, jos namit eivät maistu olemme liian lähellä, kun taas herkkujen maistuessa hirviö on riittävän kaukana ja terrierin mukaan emme ole välittömässä vaarassa.

Jos vastaantulija on vain lievästi pelottava riittää, jos kaarramme kadun samalla puolella niin kauaksi, kuin tilaa riittää, minun vielä ollessa kilpenä välissä. Ja jos toinen on vain hitusen epäilyttävä kaareksi riittää, että muutamme kulkusuuntaa vain hieman sivuun uhasta.

Nykyään osaamme jo tulkita Taisto Terrierin kanssa toisiamme niin hyvin, että nopea vilkaisu silmiin riittää vinkiksi kaartelun tarpeesta ja lähdemme tasajalkaa muuttamaan kulkusuuntaa. Todella pienellä suunnanmuutoksella on valtavan iso vaikutus ja terrieri pysyy reippaana ja hyväntuulisena, vaikka vastaan kävelee humalainen mies aurinkolasit silmillä, kitaralaukku selässä, turkisreunainen huppu päässä ja iso musta koira vierellä.

Tai kun terrieri kokee tarpeelliseksi ilmaista vastaantulevalle innokkaalle pennulle, että nyt juuri leikki ei kiinnosta, täältä saapuu arvokas keski-ikäinen terrieri, joka ei arvosta korvissa roikkuvaa pentua.

Annetaan siis koirille tilaa ja mahdollisuus opettaa meille uusia tapoja nähdä ja suhtautua maailmaan. Kaikkien parhaaksi.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s