Tunnistatko pelkäävän koiran?

Kirjoitin viime viikolla läsnäolosta ja sain jonkin verran kritiikkiä eräässä FB:n koiraryhmässä. Kritiikki ja ylipäätään keskustelu koirien hyvinvoinnista on aina tervetullutta,  mutta tällä kertaa en ihan ymmärtänyt kritiikin suuntaa.

Olin nimittäin pahoittanut koiranomistajien mielen kertomalla, että ystäväni oli nähnyt kahvilassa koiran, joka oli yksin ja peloissaan omistajan keskittyessä kaikkeen muuhun, kuin koiraan. Kritiikin mukaan ystäväni, tai kukaan muu kuin koiran oma omistaja,  ei mitenkään voi tunnistaa kokeeko koira olonsa turvattomaksi ja kommentoipa joku minun jopa parjaavan omistajaa syyttä.

Koska tarkoitukseni ei missään nimessä ole pahoittaa koiranomistajien mieliä, päinvastoin blogin idea on parantaa koirien hyvinvointia, voisimmekin hetken pohtia mistä tunnistaa koiran, joka ei viihdy, vaan jopa pelkää kahvilassa tai muussa julkisessa tilassa.

Koirilla on oma elekielensä ja tämä kieli on yleispätevä kaikkiin koiriin. On toki koirakohtaista mitä eleitä yksilö suosii ja käyttää kommunikoinnissa. Koira myös oppii mitä eleitä kannattaa käyttää sanoman perille menoon. Jos ihminen reagoi haukkumiseen on haukkuminen koiralle kannattavampaa, kuin vaikkapa se, että koira pyrkii viestimään korvillaan.

Isossa kuvassa koiran viihtymistä julkisessa tilassa voi seurata koiran kehonkielen kautta. Pelkäävä koira saattaa liikkua jäykästi, arasti ja viivytellen, koiran häntä on alhaalla, koiran selkä voi olla kaarella, koira voi olla valmiina juoksemaan karkuun tilanteen niin vaatiessa tai pyrkii vetäytymään niin piiloon, kuin pääsee, vaikka tuolin alle.

Toisaalta pelkäävä koira voi myös säheltää, tassutella, olla rauhaton, hakea huomioita ja heittäytyä selälleen. Koira saattaa myös vinkua, läähättää tai haukahdella.

Rauhoittavia signaaleja, suosittelen kirjaa kaikille, saattaa olla koiran haukottelu, silmien siristys, ns. valaan silmät, kirsun lipominen kielellä, luimut korvat tai vaikka pään kääntäminen pois pelottavasta asiasta.

Entä se läsnäolo? Sen, että koirakko viihtyy yhdessä ja puhuvat samaa kieltä huomaa molempien kehonkielestä. Viihtyminen ei vaadi jatkuvaa sirkusta, vaan sitä, että molemmilla on turvallista toistensa seurassa, koira kokee tulevansa kuulluksi, koira ei joudu pelkäämään ja koiran perustarpeet tulevat huomioiduksi. Ne pienet eleet, ilmeet ja liikkeet koirakon kesken kertovat paljon. Hakeutuuko koira lähelle, pelkääkö koira ihmisen liikkeitä, seuraako ihminen koiransa hyvinvointia ja ovatko molemmat rentoja.

Jos koiran vie kahviloihin tämän tulisi olla koiralle mieluisaa. Kahvilat äänet, ihmisten liikehdintä ja kahvilan tuoksujen määrä saattaa olla joillekin koirille liikaa. Koira kannattaa totuttaa kahvilaelämään, tai muihin julkisiin tiloihin, pikkuhiljaa, koiraa kuunnellen ja kunnioittaen. Täällä lisää aiheesta.

Antoisaa yhteiseloa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s