Kahvilan yksinäisin koira

Ystäväni, jolla ei ole koiraa, halusi puhua kanssani läsnäolosta. Hän oli seurannut kahvilassa kahta hyvin erilaista koirakkoa. Toinen parivaljakko oli selvästi viihtynyt toistensa seurassa, sekä koira, että omistaja oli kommunikoinut toisen kanssa. Toinen koira oli ollut ilmaa omistajalleen, yksin pöydän alla tuijottaen kaukaisuuteen. Olimme lempiaiheeni äärellä.

Osalle meistä koira on perheenjäsen, elävä olento, jolle ollaan läsnä ja vuorovaikutuksessa, toisille koira taas on eläin, jokin, joka seuraa mukana hihnan päässä ilman oma-aloitteisuutta tai omaa tahtoa ”vain koirana”. Kumpaan ryhmään sinä kuulut?

Kun valitsemme ottaa koiran elämäämme otamme kotiimme elävän eläimen, jolla on oma mieli, tahto, tunteet ja mieltymykset. Koiralla on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi ja elää koiramaista elämää. Koiran tulee saada juosta vapaana, leikkiä, rypeä kurassa ja mudassa, mutta olla myös vuorovaikutuksessa oman ihmisensä kanssa. Koira kaipaa meiltä yhteistä puuhaa, iloa ja tekemistä.

Se ero, minkä ystäväni kuvaili kahdessa eri parivaljakossa on musertava. Molempien koirien perustarpeet täyttyivät. On ruokaa, lämpöä, huolenpitoa, molemmilla on luultavasti omistaja, joka rakastaa koiraansa, mutta toisen koiran omistaja on luonut koiraansa suhteen, vuoropuhelun, toinen koira on yksin.

Elämän ei aina tarvitse olla sirkusta ja suurta juhlaa, mutta koiran tulee saada tulla kuulluksi ja nähdyksi. Koira voi edelleen hyvinkin makoilla kahvilassa pöydän alla ja ottaa torkut, mutta se tapa miten otamme koiran huomioon on ratkaiseva. Kun koiran kanssa keskustelee ja ennenkaikkea kuuntelee saa parhaan ystävän ikinä. Koira puhuu meille eleillä, ilmeillä, tekemisellä, kunhan kuuntelemme ja vastaamme koiralle.

Kannattaa seurata muiden, mutta ennenkaikkea omaa käytöstä koiran kanssa. Olla läsnä koiralle ja antautua syvällisiin keskusteluihin oman karvakuonon kanssa. Saatat yllättyä miten viisaan ja tunteikkaan koiran oletkaan vierellesi saanut maailmaa ihmettelemään.

Ja jos käytte yhdessä kahvilla pyydä seuraavalla kerralla koiraa valitsemaan pöytä, seuraa miten koirasi viihtyy kahvilassa ja mieti onko tämä teidän yhteinen seikkailunne vai sinun, jossa koira on sivuosassa.

2 thoughts on “Kahvilan yksinäisin koira

  1. Ystäväsi, jolla ei ole selvästikään koiraa, on vetänyt omat johtopäätökset tilanteesta. Ei koiran kanssa kokoajan sählätä, se on hyvä osata rentoutua ja olla vaan. Olihan se kuitenkin MUKANA!

    Tykkää

    1. Hei Eeva. Kiitos kommentista. Ehkä sanomani oli hieman epäselvä.
      Jutun pointti ei ole mitä ystäväni näki tai ei nähnyt, vaan se, olemmeko läsnä koirillemme.
      Ja kuten kirjoitan, koiran kanssa elämän ei tarvitse olla jatkuvaa sirkusta. On erittäin hyvä, jos koira nukkuu ja rentoutuu matkassa. Mutta koko jutun pointti tulee esiin kommentissasi. Se ei riitä, että koira on mukana, jos koira joutuu pärjäämään yksin. Koiran paikka ei ole olla yksin kahvilassa ihmisen keskittyessä kaikkeen muuhun, kuin lemmikin hyvinvointiin. Mukana olo ei riitä, vaan tarvitaan läsnäoloa.

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle koiranluonto Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s