Jokin aika sitten loistokas podcast sai minut ja ystäväni pohtimaan häpeää ja aika nopeasti saimme myös omat koiramme vedettyä osaksi keskustelua.
Minä olen hävennyt Taisto Terrieriä viimeksi eilen, kun koira ilmoitti, ettei arvosta naapuria samaan aikaan rapussa. Ylipäätään omat häpeän hetkeni koiran kanssa liittyvät sen käytökseen. Taisto Terrieri on mm.
- erikoistunut kierimään kasoissa, täällä kirjoitus aiheesta
- hypännyt laiturilta vieraan veneen kyytiin, hihnassa.
- vaiherikkaan sopivan paikan etsimisen päätteeksi tehnyt isot löysät kasat terassin laidalle. Lähipöydässä istui todella kuuluisa muusikko, joka onneksi suhtautui tilanteeseen huumorilla.
- kieltäytynyt poistumasta kauppakeskuksesta. Minun suuri pelkoni on, että joku päivä netistä löytyy video, missä häpeävä koiranomistaja yrittää houkutella maahan meritähdeksi liimaantunutta terrieriä ulos kaupan tuulikaapista.
- rähjännyt skeittilaudoille, tietyille koirille tai koiraroduille
- koirakouluissa tehnyt kaikkea muuta, kuin keskittynyt minuun tai kulloiseenkin tehtävään
Kun oikein rehellisesti mietin tilanteita häpeäni liittyy siihen, että koirani käytös aiheuttaa paheksuntaa, jolloin minut saatetaan sivullisten mielissä leimata kelvottomaksi koiranomistajaksi. Olen siis täysin vastuuttomasti hankkinut koiran, jota en saa ”ruotuun”. Meillä suomalaisilla on kyky paheksua katseella, supinalla ja elekielellä muiden käytöstä.
Epäilen koiran käytöksen olevan muillakin yleisin häpeän aihe, vaikkapa juuri remmirähjäämisen kautta. Muita häpeän aiheita voisi olla myös koiran ulkonäkö, suoritukset kilpailuissa tai harrastuksessa. Viime aikoina myös joistakin roduista on keskusteltu varsin kärkkäästi, ehkä joku siis jopa häpeää koiransa rotua tai taustaa.
Jos tunnistat häpeäväsi koiraasi mieti miksi, missä tilanteissa ja mikä sinussa aiheuttaa tuon tunteen. Sen jälkeen mieti miten voit muuttaa nämä tilanteet. Koska koirat aistivat omistajansa tunteet on hyvä miettiä ruokkiiko häpeä vaikka koiran rähjäämistä. Esimerkiksi herkkä koira saattaa aistia lenkillä omistajan häpeän, kun näköpiiriin ilmestyy skeittilauta. Koira saa vahvistuksen pelolleen omistajan reaktiosta ja tämä ehkä lisää koiran epävarmuutta ja räyhäämistä.
Remmirähinään tai muihin käytösongelmiin kannattaa palkata pätevä kouluttaja, eikä kouluttajaa kannata hävetä, hän on kuullut ja nähnyt kaiken. Ehkä jopa kokenut saman, kuin sinä ennen uraansa.
Jos tuntemattomat paheksuvat koiran yksittäistä haukahdusta julkisissa tiloissa niin hengitä. Koira on eläin ja aina löytyy joku, joka ei siedä koiria.
Näe tapahtumat myös koirasi kautta. Koira saa murahtaa, jos tuntematon yrittää ilman lupaa rapsuttaa koiraasi. Mutta samalla yritä ennakoida, pidä koirasi niin, ettei tuntematon käsi yllä koiraasi, opeta koirallesi, että sinuun voi luottaa ja hoidat vieraat kädet kauemmas koirasta. Kun mietimme tilanteita koiran kannalta usein keksimme miksi koira reagoi kuten reagoi ja tällöin on helpompi myös muuttaa asiat koiralle helpommiksi. Esimerkiksi tiedän hetken, jolloin Taisto Terrieri alkoi pelätä muita ihmisiä rappukäytävässä. Nyt pyrin liittämään rappuun koiralle myönteisiä kokemuksia, jotta koira huomaa, että pelko onkin turha.
Jos taas koirasi saattaa singahtaa laiturilta vieraaseen veneeseen ennakoi tilanne. Älä päästä koiraa liian lähelle reunaa ja kävele itse koiran ja laiturin välissä. Minulla on nykyään myös aina vinkulelu taskussa, jos kävelemme ostoskeskusten nurkilla, terrierin lahjominen lelulla saattaa estää meritähdeksi heittäytymisen.
Ja aina kannattaa muistaa, että hävettävistä hetkistä syntyy usein hienoja tarinoita, joilla naurattaa ystäviä jälkeenpäin.
Yksi koirien loistavista puolista on, että ne eivät osaa hävetä. Eivät toisinaan omituisia omistajiaan, eivätkä omaa käytöstään. Opetellaan mekin samaa, oman koiran häpeäminen on täysin turhaa energian hukkaa. Nautitaan toistemme oudoista ja hassuista tavoista ja sattumuksista, pyritään ennakoimaan, muutetaan tilanteita ja tervehditään iloisesti paheksujia.
Koiran Luonto 