Haukun Herkut kirja

Arvostelukappale saatu kustantajalta BoD.

Kuulun niihin koiranomistajiin, jotka tuskailevat kaupassa yrittäessään selvittää koulutusnamien tuoteselosteita ja valmistusmaata. Toisaalta, Taisto Terrieri on myös niin nirso, ettei mielellään syö teollisia herkkuja. Olin siis todella innoissani, kun kuulin Malin Ekblomin uudesta Haukun Herkut kirjasta.

Heti kirjaa selatessa käy ilmi, että terveellisten herkkujen tekoon ei tarvita hurjaa määrää raaka-aineita. Reseptejä löytyy monipuolisesti erilaisista lihoista sisäelimiin, kalaan ja broileriin. Mukana on erilaisten pannarien ohjeita, kuin myös yhden raaka-aineen kokkausvinkkejä.

Kirjan alussa Malin vinkkaa vaihtoehtoja ohjeiden muokkaamisesta erikoisruokavalioita noudattaville koirille ja samalla selviää, että vaikka reseptit ovat yksinkertaisia ja koostuvat perusraaka-aineista vaihtoehtoja on loputtomiin.

Olen testannut suurimman osan herkuista Taisto Terrierille ja kaikki on maistunut erittäin hyvin. Veripannari oli jopa niin hyvän tuoksuista, että koira vahti uunin vieressä kypsymistä, samoin kävi sisäelimien kypsyessä.

Malin ei ota kirjassa kantaa lihan eettisyyteen, itse jätin omista vakaumuksista ja arvoista johtuen väliin tonnikalan ja broilerin, mutta onkikalat tulemme testaamaan kesällä, sekä juhlapäivinä maksalaatikon.

Namien tekoon ei mene paljoakaan aikaa, mutta pientä tapojen muokkausta itsetehdyt namit vaativat. Ensin pitää löytää raaka-aineet. Lihat löytyvät kaupasta, mutta sisäelimissä turvauduin perinteiseen lihakauppaan ja heidän loistavaan palveluunsa. On melkoista luksusta keskustella myyjän kanssa! Tai saada lihat mukaan paperikääreessä! (Käärepaperi on muuten huikea virike pitkäksi aikaa)

Toinen suurempi muutos on namien säilyvyys. Teolliset herkut säilyvät taskun pohjalla kuukausia, itsetehdyt pitää aina muistaa ottaa mukaan jääkaapista tai pakastimesta ja erityisesti pois taskusta sisään tullessa.

Helpointa on tehdä kerralla muutamaa erilaista herkkua ja pannaria ja sekoittaa samaan pussiin useampaa makua. Koiran mielenkiinto nameihin pysyy näin yllä ja herkkuvarastoa on helppo täydentää. Meillä Taisto Terrieri oppi varsin nopeasti, että pakastimen oven ääni yhdistettynä muovipussin rapinaan tarkoittaa hauskaa herkkuhetkeä.

Pannarista leikatut pitkät herkkutikut ovat huikea oivallus hetkiin, kun terrieri kaipaa pitkäaikaista syömistä ulkona, esimerkiksi kun katselemme kauempaa skeittilautojen ohikiitoa.  Tästä vinkistä olen erityisen kiitollinen Malinille.

Kun kirjan ohjeilla on muutaman kerran täyttänyt pakastelokeron ja tottunut uuteen rutiiniin hämmästelee miten ihmeessä tuli ennen toimeen ilman itsetehtyjä herkkuja tai mitä koira ylipäätään söi aiemmin.  Meistä kumpikaan ei kaipaa kaupan teollisesti valmistettuja herkkuja ja kirja jäi pysyvästi keittiöön käyttöön.

Kirjan voi ostaa mm. täältä.