Koiran Luonto

Uroskoirien puolesta.

Helsingissä asuu arviolta 30 000 koiraa. Jos ajatellaan, että näistä puolet on narttuja niitä on siis noin 15 000. Nartulla on juoksut yksilöstä riippuen 1-3 kertaa vuodessa noin kolme viikkoa kerralla. Uros taas saattaa haistaa juoksuisen nartun jopa kilometrien päästä. Muualla Suomessa narttuja saattaa olla vähemmän, mutta yksikin riittää sekoittamaan poikien päät. Kuvittele hetken olevasi tuo hormoneista sekaisin oleva uros.

Lähes joka kerta, kun astut ovesta ulos haistat ihanan, huumaavan nartun tuoksun! Sinulla on vain yksi ajatus. NARTTU! Etsit maasta ja ilmasta tuoksua, temmot hihnaa, yrität päästä hajun jäljille. Vastaan kävelee kilpaileva uros, RÄHINÄÄ! Koirapuistossa tuoksuu narttu, se on selvästi käynyt täällä! Lisää uroksia, lisää RÄHINÄÄ! Lenkillä vastaan kävelee ihana narttu, pääset nuuhkimaan sitä, sen tuoksu HUUMAA! Kotona sisällä uliset ikkunassa kaipuuta, et pysty syömään, kävelet levottomasti ympäri asuntoa, haluat vain ulos, ulos, omistajasi on ärtynyt, tämä lisää sinun tuskaasi. Kukaan ei ymmärrä sinua, haluat vain vapaana ulos, juosta auringonlaskuun nartun tuoksun perässä!

Uroksen omistajana olen vakaasti sitä mieltä, että narttujen juoksuista puhutaan aivan liian vähän. Kokemukseni mukaan todella moni omistaja ei tiedä minkälaista elämä huuruisen uroksen kanssa voi olla tai miten helpottaa kaikkien koirien elämää juoksujen alla.

Kuulun niihin koiranomistajiin, jotka antavat koiran tervehtiä hihnassa harkitusti valittuja vieraita koiria. Tunnen oman koirani ja seuraan toista koiraa ennen kuin kysyn sen omistajalta, hyvän matkan päästä, saavatko koirat tervehtiä. Jos lupa myönnetään annan Taisto Terrierille luvan lähestyä vierasta koiraa. Seuraan molempien koirien elekieltä ja olen valmis toimimaan, jos jompikumpi haluaa tilanteesta pois. Ärsyttävän usein tässä kohtaa tunnistan oman koirani liikkeistä toisen koiran juoksut. Kun kysyn asiasta omistajalta saan hämmentyneen nyökkäyksen, joo, on juoksut, entä sitten. Noh. Uros menee sekaisin, rähisee enemmän, lopettaa syömisen ja ulvoo yöt. Jos narttu tuoksuu lenkeillä tätä saattaa kestää koko kolme viikkoa.

Jos taas koirapuistossa on käynyt juoksuinen narttu urokset saattavat ottaa kiivaasti yhteen jopa pari päivää nartun puistoilun jälkeen. Usein nämä ovat niitä ”ihan-ilman-syytä-yllättäen-kävivät-päälle”-tappeluita.

Ymmärrän, että elämää ei voi pysäyttää nartun juoksujen vuoksi, mutta yksi tuskaisimmista junamatkoista ikinä oli, kun pienessä lemmikkivaunussa matkusti juoksuinen narttu ja kolme kiimasta huumaantunutta urosta. Urokset toipuivat matkasta useamman päivän stressaantuneella rähinällä, samoin urosten omistajat.

Jokaisen nartun omistajan olisi hyvä ymmärtää uroksia. Juoksuista narttua on turha viedä koirapuistoon tai päästä tervehtimään muita koiria. Pienellä ennakoinnilla kaikki koirat voivat paremmin. Ystäväni ideoi appia, johon voisi epäiltyjen myrkkylihapullien lisäksi merkata juoksuisten koirien reitit. Huikea idea!

Lemmentuskissa riutuvan uroksen omistaja on toki itse vastuussa koirastaan. Ymmärrä koiraasi, etsi ratkaisua, äläkä rankaise koiraa täysin luonnollisesta käytöksestä. Uros on jo tarpeeksi stressaantunut tuoksuista, älä lisää stressiä. Omistajan on hyvä oppia lukemaan koiraansa ja jos tunnistaa hajujen vievän koiran mennessään ulkoilureittejä on hyvä muuttaa ja ohjata koiraa kauemmas tuoksuista. Jos ongelma äityy erityisen pahaksi asiasta voi keskustella hyvän eläinlääkärin kanssa. Uroksen kastrointi voi helpottaa, mutta ei välttämättä poista ongelmaa kokonaan. Uros voi myös iän karttuessa rauhoittua ja siedättyä narttujen tuoksuun. Ja jos oikein ärsyttää on hyvä muistaa metsät. Pitkä, rauhallinen lenkki poluttomassa metsässä ilman tyttöjen tuoksua rauhoittaa sekä koiraa, että omistajaa.