Koiran Luonto

Kerron salaisuuden. Toisinaan toivon, ettei minulla olisi ollenkaan koiraa.

Älä ymmärrä väärin. En luopuisi koirastani mistään hinnasta, me viihdymme yhdessä ja toivon etten joudu luopumaan koirastani vielä moniin vuosiin.

Vaikka koira on ihmisen paras ystävä, tarjoaa seuraa, puuhaa ja sosiaalista kanssakäymistä välillä ei jaksa. Ja se on ihan ok.

Minun heikkoja hetkiä:

-Välillä olisi mahtavaa lähteä ex tempore kaupungille, reissuun tai vain olla. Vaikka nykyään koiran saa onneksi moniin rientoihin mukaan, koira vie aina myös huomioita. Pitää valita ravintolassa paikka, jossa koiralla on hyvä olla, pitää seurata koiraa, sen viihtymistä ja varmistaa, että myös ympäristö kestää koiran. Jos koira jää kotiin pitää laskea tunteja, miettiä pissalenkkejä, potea huonoa omaatuntoa yksin odottavasta koirasta. Tai reissuhaaveiden ensimmäinen suunnitelma koskee koiraa, sitä missä koira on tuon ajan. Mitä valitsenkin koira jyskyttää takaraivossa olemassaolostaan.

-Inhoan todella paljon koiran mukanaan kotiin tuomaa pientä hiekkaa. Vaikka pyyhin koiran tassut, valitsen eteiseen sopivan maton niin lattialla ja sängyllä on hiekkaa ja muuta luontoa. Ehkä joskus jopa punkki. En myöskään lämpene luulle, jonka löydän tyynyn alta tai johon kompastun olohuoneessa. Enkä varsinkaan kestä koiran kierimistä raatojen päällä tai lietteessä.

Sitten on vaikeampi asia.

-Koiran mahavaivat. Kaikki sympatiani on koiran puolella, kun se pyytää yöllä ulos kolmannen kerran mahan kupliessa. Mutta miten vaikeaa onkaan jättää lämmin sänky ja laahustaa ulos kesken yöunien!

-Koiran käytös on myös joskus saanut pohtimaan, että jätän tyypin lenkillä sidottuna lyhtypylvääseen ja vain katoan paikalta. Ymmärrän täysin, että koira pelkää, tarvitsee tilaa, ei itsekään viihdy, mutta välillä olisi niin paljon helpompaa, jos se naapurin ärisevä musta koira voitaisiin ohittaa katua pitkin, ei ojanpohjia myöden. Tai se ärtymys, mikä nousee tapaninpäivänä, kun jokainen lenkki on kaartelua kodin lähellä raketteja väistellen seuraavat pari viikkoa.

Lähes aina ärtymykseni koiraan on oire omasta stressistä. Kun oikein kuuntelee itseään huomaan, että oma väsymys, kiire tai vaikka flunssa on taustalla vaikuttamassa. Oma pinna on kireällä ja kaikki ärsyttää. Koiraan on helppo purkaa oma turhautuminen. Sen, että ”joutuu” ulos vähintään kolmesti päivässä, että vaatteet on täynnä koirankarvoja ja kakkapussit aina hukassa.

Koiran käytösongelmat ovat monimutkaisempi ongelma. Olen kerran lohduttanut puolituttua hysteerisesti itkevää koiranomistajaa puistonpenkillä useamman tunnin. Omistaja oli aivan loppu koiran todella vaikeaan eroahdistukseen. He saivat apua useammaltakin taholta, mutta edistyminen oli hidasta ja arjen oli pakko rullata. Etsimme koiralle muutamaksi päiväksi hoitopaikan, jotta ihminen sai ensin omaan stressiinsä tauon.

Tässä onkin hyvä muistaa lentokonesääntö. Auta ensin happinaamari itselle, sitten vasta muille. Jos on itse todella väsynyt koiraongelmiin ei pysty auttamaan koiraa. Kun omistaja on tyytyväinen ja onnellinen on koirankin helpompi hengittää ja rohkaistua.

Jos oma koira ärsyttää ohimennen se on normaalia. Kenenkään elo ei ole täydellistä kaiken aikaa. Tärkeää on yrittää tunnistaa omat kipukohdat ja syyt niiden taustalla. Minä esimerkiksi imuroin todella usein. Imuroidulla lattialla jaksan leikkiä veto-ja retuutusleikkejä koirani kanssa paljon iloisempana, kuin hiekan keskellä. Toisinaan annan koiran ystäville yökylään ihan vain, koska se on mahdollista ja tekee kaikille hyvää. Meille paras ärtymyksen poisto on kuitenkin yhteinen seikkailu. Pakkaan reppuun eväät ja lähden koiran kera jonnekin, pois kotinurkilta. Koira nauttii uusista tuoksuista, minä muistan taas mikä elämässä on tärkeää ja hartiat laskevat.

Jos koira ärsyttää pysyvämmin on syytä istua alas ja miettiä ratkaisuja. Välttää tilanteita, joissa ärtymys herää, etsiä koiralle hetkeksi muita ulkoiluttajia tai hoitopaikka. Pyytää apua läheisiltä ja ammattilaisilta. Ehkä jopa harkita koirasta luopumista. Tärkeintä on, että tunnustaa asian itselleen ja etsii ongelmaan ratkaisun, koska kummankaan, ei sinun tai koiran etu, ole pilata elämää huonossa seurassa.