Ne kärkkäät koirapiirit

Tapahtui kesällä.

Eräässä Facebookin koiraryhmistä pennun omistaja pyysi vinkkiä koiran käytösongelmaan. Huvikseni luin kommentteja riippumaton uumenista ja hämmennyin. Osa vastauksista perustui suoraan pelolle ja väkivallalle. Oli aivan pakko kommentoida! Yleensä en osallistu näihin väittelyihin, mutta kuva pennusta jyskytti takaraivossa, enkä voinut antaa asian olla.

Jaoin oman vinkkini, linkkasin listan Suomen Eläintenkouluttajista. Kerroin myös, ettei pelko tai kipu ikinä kuulu koulutukseen. Soppa oli valmis.

Yritin kerta toisensa jälkeen kysyä mihin kyseenalaiset koulutusmuodot perustuvat, miksi niitä suositellaan ja miten ne toimivat. Vastauksia en saanut, mutta sain ivaa,  nimittelyä ja panettelua.

Itse pennun omistaja ei keskustelua kommentoinut mitenkään, luulen hänen hämmentyneen kysymyksen nostattamasta some-raivosta ja vetäytyneen taustalle.

Minä jäin miettimään huutelijoita. Somessa on helppo kenen tahansa olla oman alansa asiantuntija. Neuvoja jaetaan, vaikkei kokemusta tai osaamista olisi. Tyyliin ’Sen serkun-kaiman-veljen-tyttären koirakin oppi tällä, niin oppii ne muutkin Murret’. Toinen ryhmä on yhden miehen show’n kannattajat. Puhutaan johtajuudesta, luulojen poistamisesta ja hierarkiasta. Ja sitten on ne, jotka vain haluavat olla jotain mieltä, vaikka eivät ehkä erota koiraa kissasta.

Usein kuulee sanottavan, ettei riitaisempaa ryhmää ole, kuin koiranomistajat. Some antaa vielä lisämahdollisuuden omaan pätemiseen ja samalla vastapuoli on tuntematon, joku, jota saa solvata ja nimitellä mennen tullen vastuuta kantamatta. Itse koira ja alkuperäinen kysymys unohtuu matkalla kokonaan.

Oma missioni on nyt ja aina koiran hyvinvointi. Koiraa ei pidä pakottaa, pelotella tai hallita kivulla. Hyvä kouluttaja perustelee kantansa, tuntee teorian ja käytännön. Seuraa aikaansa, oppii uutta. Eikä myöskään loukkaa muita ihmisiä tökeröllä käytöksellään, ei pyri guruksi, eikä alenna muita.

Nyt some on täyttynyt tappajakoirista. Yksi vetoaa kiellettäviin rotuihin, toinen syyttää hihnan päätä, kolmas vaatii kuria. En vähättele ongelmaa, se on todellinen ja sille pitää tehdä jotain. Mutta olisiko se jokin sittenkin tiedon lisääminen? Jos jokainen koiranomistaja tai sellaiseksi aikova perehtyisi oikeasti itse koiraan eläimenä ja kyseiseen rotuun tai rotujen sekoitukseen ja itse koiran luonteeseen niin päästäisiin jo pitkälle. Vielä, jos kouluttaminen tapahtuisi ilman kipua ja pelkoa oltaisiinkin jo varmalla puolella. Ja täydellistä olisi, jos koulutuksessa tukena olisi ammattilainen, ei naapurin Pertti.

Meistä jokainen voi olla alku muutokselle. Mitä jos jokainen meistä kohtelisi niin koiria, kuin kanssaihmisiä kunnioituksella? Ei jätetä ketään yksin, ei anneta tilaa kiusaamiselle, ei tallota varpaille tai tassuille. Kysytään miten toinen voi, kehutaan ja kannustetaan. Pidetään huolta, autetaan ja etsitään yhdessä apua. Tehdään maailmasta parempi kaikille, yhdessä.

Mari

 

5 Comments on “Ne kärkkäät koirapiirit

  1. On ihan käsittämätöntä, miten tiukassa vanhat uskomuiset koirista ovat. Ja kertoo kyllä ihmisen tunnepuolesta, jopa mielenterveyden tilasta, jos haluaa kurilla hallita mitään toista olentoa, edes koiraa.

    Mitä tappajakoiriin tulee, ne eivät kovin usein pääse muualle kuin egonjatkeiksi. Ja kuka tahansa voisi toki pohtia, tarvitaanko täällä Suomessa vahtikoiraa, jolla on valmiudey käydä päälle.

    Hyvä postaus, tärkeä aihe.

    Tykkää

  2. Kiitos! On myös omituista miten hyvin täysin käsittämättömät ideat, kuten vaikka jääkausi tai kolinapurkki ovat menneet läpi. Edesvastuutonta ja pelottavaa, että näitä suositaan tietyssä piirissä yhä.

    Tykkää

  3. Itse luin taas tänään surullisena rotuni Facebook-palstalta neuvoja, jotka perustuvat pakotteisiin, pelotteluun ja kipuun. Surullisinta on, että rotuni on vieläpä ns. helposti motivoitava eli lukuisilla erilaisilla palkkioilla saisi hyvin helpostikin kaiken halutun aikaan, ja omistajat useimmiten aktiivisia harrastajia eli siinä mielessä olin kuvitellut porukan olevan kiinnostunut kouluttamisesta ja oppimisen perusteista. Olenpa ollut väärässä. Toisaalta hämmentää sekin, miten vähäisellä perehtymisellä pentu tunnutaan joskus ottavan ja jättäydytään nettineuvojen varaan. Lukemalla edes yhden hyvän pentukirjan, vaikkapa Tuire Kaimiolta, saisi jo hyvän pohjan useimpiin perusasioihin. Puhumattakaan, että mentäisiin koirakouluun, jossa ammattilainen neuvoisi konkreettisesti. Todella toivon, että kulttuuri muuttuisi tässä, ja esim pentupaketin kanssa tulisi lista eläintenkouluttajista ja hyvä pentuteos. Koira-ajokorttikaan ei olisi pöllömpi idea, jos sillä saataisiin lisättyä tietoa koiran oppimisesta ja lajityypillistä tarpeista.

    Tykkää

    • Niin ikävä kuullu! Näissä fb-ryhmissä olisi niin hyvä, jos ylläpitäjät olisivat valppaita! Samoin rodun yhdistys. Olisi helppoa jakaa oikeaa tietoa valmiille kohderyhmälle.
      Olen miettinyt tätä netistä kysymistä. Että onko se jotenkin helpompaa kysyä neuvoa tuntemattomalta ilmaiseksi, kuin mennä paikan päälle koirakouluun? En tiedä. Koira-ajokortti olisi hyvä!

      Tykkää

      • Tässä tapauksessa osa ylläpitäjistä ja rotuaktiiveista on neuvojien joukossa – ja osaa neuvoista ei varmaan edes pidetä epäeettisinä tai kyseenalaisena, kuten sitruunapanta tai häkittäminen. Se on tullut huomattua, että koirakokemuksen pituus ei valitettavasti läheskään aina korreloi koulutustaitojen ja uusien koulutusmenetelmien ja uuden tiedon vastaanottokyvyn kanssa. He kuitenkin saattavat uusien silmissä ja korvissa olla vakuuttavimpia pitkän taustansa takia.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: