Jostain syystä koiramaailmassa tarkastellaan usein remmissä nätisti kävelyä jonkinlaisena irrallisena taitona. Näin ei kuitenkaan taida olla vaan koiran elämässä kaikki liittyy kaikkeen.
Oman koirani Killen kanssa olemme tehneet melkein kahden vuoden matkan kohti nätisti kävelemistä. Miksi niin kauan? Jos olisimme opiskeleet taitoa yhtään nopeammin, minun olisi pitänyt pakottaa, alistaa ja rankaista Killeä. Sitä en tee missään tilanteessa.
TUNNISTA SYY KISKOMISEEN
Kiskova koira voi ilmentää monia asioita: se voi olla energinen, tylsistynyt, turhautunut, kipeä, kiihtynyt, stressantunut, murrosiässä jne. Aina ei siis kyse ole siitä, että koiralle ei ole opetettu miten remmissä kävellään. Koira voi osata täydellisen remmikävelyn sisällä, mutta ulkona kaikki unohtuu. Joskus koiran elämäntilanne voi jatkua kuukausia niin että se on liian kiihtynyt ulkona pystyäkseen oppimaan mitään, eikä se kiinnostu herkuista eikä ihmisestään vaikka tämä tekisi sirkustemppuja. Monesti erityisesti koiran murrosikä ja aikuistuminen on niin iso mylläkkä koiran mielelle, ettei se pysty keskittymään muuhun kuin hajuihin. Muutto uuteen paikkaan voi tehdä koirasta uudelleen kiskojan jne.
Oleellista onkin tunnustella koiran kiihtymis- ja turhautumistasoa. Me Killen kanssa olemme kulkeneet pienen pienin askelin kohti yhä suurempaa malttia kävelemisessä. Pitkän aikaa Killelle oli äärimmäisen turhauttavaa joutua pysähtymään, niin turhauttavaa, että siinä kohtaa minkään asian opettaminen olisi ollut koiralle ankeaa. Ja tietysti haluan että koira oppii iloisessa ja innostavassa mielentilassa. Riemuni oli valtava, kun huomasin miten maltti lopulta alkoi lisääntyä isoin harppauksin. Kille oli lopulta jo noin kahden vanha, kun se viimein alkoi olla kypsä edes omaksumaan nätisti kävelemisen ideaa. Sitten olikin hauska seurata, miten se alkoi oivaltaa niin kiskomatta kävelyä, kuin kontaktia ja miten ylpeästi se sitten on niitä toteuttanut.
ASETA JÄRKEVÄ TAVOITE
Tavoitteen asettaminen ja sen realistisuus on järkevää. Minusta ei kannata miettiä miten muut toimivat tai miten joku tottelevaisuusvaliokoira seuraa, vaan miettiä, millaista kävelyä juuri minä ja koirani haemme.
Meidän tavoitteemme on tällainen: Kille saa tutkia vapaasti ympäristöä pitkässä remmissä, mutta remmi ei saa kiristyä. Kille osaa tulla tarvittaessa vierelleni. (vaikkapa suojateillä, ja kun väistämme muita) Kille osaa kävellä remmin kiristymässä myös lyhyessä remmissä. Yhteisillä lenkeillämme Kille voi valita suunnan ja tutkia sitä kiinnostavia paikkoja, mutta samalla välillämme on yhteys ja koira myös seuraa minua iloiten, kun ehdotan sille suuntaa.
MEIDÄN MALTTIKONSTIT
Olen käyttänyt seuraavia konsteja kävelymaltin harjoittelussa:
Aloitin siitä, että kaikesta koiran minuun kohdistamasta huomiosta, katseesta, jopa sattumalta minuun päin kävelemisestä seuraa kehua ja palkkiota. (namien heittelyä) Kontakti alkoikin lisääntyä, mutta muuten Kille pyyhälsi eteenpäin yhtä intona kuin ennen. Nätisti kävelyn opettely muodostuukin useasta palasta. Siis lisää paloja peliin:
Seuraamisharjoituksia tein häiriöttömässä paikassa ja vähitellen huippukivoja seuraamispätkiä ulkona tilanteissa, joissa koira on levollinen.
Kun koira kiskoo, eli kun vauhti lisääntyy ja remmi kiristyy, pysäytän pehmeästi. (en kiellä) Liikkeelle läjdetään kun koira ottaa kontaktin. Silloin palkitsen sitä kiskomatta etenemisestä. Palkkioina käytän seuraavia:
- Pääsy eteenpäin koiralle tärkeään kohteeseen heti kun koira ottaa kontaktia.
- Herkkupalojen heittely palkkioksi, kun koira ottaa kontaktia koska herkun antaminen suoraan suuhun on Killestä epämotivoivaa. Herkkupalojen heittelystä kannattaa tehdä erikseen kiva peli tai leikki. Mm koirakoulu Dololla on impulssikontrollin opetteluun erikseen mainiota kursseja.
- Juoksupyrähdys yhdessä koiran kanssa, kun se lähtee toivottuun suuntaan (esim kun pyydän Killeä lähtemään toiseen suuntaan sen nähdessä vaikkapa koiran tai rusakon)
- Jollekin koiralle lelun kiskominen tai jahtaaminen voi olla mahtava palkkio myös ulkona. (meille ei vielä)
TUNTUMA KOIRAN MIELENTILAAN ON KOULUTUSTAITO!
Tällä hetkellä Kille kulkee enimmän osan aikaa todella hienosti. Muistan kehua ja yllätyspalkita sen silloin tällöin myös jo omaksutusta taidosta. Silti yhä toisinaan hajut vetävät ensin kuonon ja sitten koko koiran mukanaan. Ja monesti lenkin alkupää mennään kiihtyneemmässä mielentilassa. Tämä on aivan luonnollista, onhan minulla lenkkikaverina vahva, energinen, nopeasti kiihtyvä, päättäväinen, nuori, leikkaamaton uros.
Kun Kille ei nykyään enää erityisen paljoa turhaudu, pystyn rauhallisesti muistuttamaan joka kerran, kun vauhti kiihtyy. Johdonmukaisuuteni asiassa on nyt koiralle tärkeä tuki. Samalla on hauska huomata, miten koira itsekin saa koottua ja rauhoitettua itsensä ja miten se myös nauttii yhteistyöstä. Näin impulssien hallitseminen tuo myös koiralle rakennetta kaaoksen keskelle!
Olen ollut tilanteissa, joissa koira omaksuu remmissä kävelyn kerrasta! Silloin on todella kyse siitä, että sille ei ole vain opetettu asiaa. Osalle koirista kävelyn oppimiseen menee syystä tai toisesta enemmän aikaa. Silloin kärsivällisyys ja ymmärrys ja ”tuntu” koiran mielentilasta ovat tärkeimmät koulutusvälineet!
Reetta
Koiran Luonto 