Koira on kävelevä ekokatastrofi (2) – mutta myös oleellinen osa meitä.

 

Ihmisen omat valinnat

Kun koira tulee taloon, alkaa ihmisillekin yllättäen kertyä tavaraa.

Ulkoiluvaatteita kannattaa etsiä käytettynä tai ommella itse.

Perinteinen käsinkudottu villapaita ja kerrospukeutuminen ovat yhä nykyaikana käyttökelpoisia vaihtoehtoja.  Kotimaisella Ruskovillalla on sarja ekologisia ja eettisiä villa ja merinovillavaatteita.

Villasukka lämmittää saappaassa ja hyvä vuorellinen kumisaapas on syyskaudella lämmin ja pitää kosteuden. Vanha kunnon jalkarätti on muuten uskomattoman hyvä keksintö! Se on varmasti tulossa takaisin.  Saappaiden huono puoli on paljon kävelevälle saappaiden tasainen pohja. Muokatuilla pohjallisilla voi koettaa vaikuttaa jalan hyvinvointiin.

Minulla on tallilla käytössä villakangasmekko ja kaikkein kylmimpinä talvipäivinä olen myös kävellyt koiralenkkejä mekossa. Se on uskomattoman lämmin!

Itse olen käyttänyt jo kaksikymmentä vuotta samoja tallikenkiä kaikki talvet. Ne ovat nahkaa ja mehiläisvahalla ne ovat pysyneet uskomattoman lämpiminä vaikka näyttävät jo todella rähjääntyneiltä.  Mutta kukapa niitä katselisi kun tuolla pimeässä ja loskassa tarvon?

IMG_5701
Rakkaat, rähjäiset, ikilämpimät!

Vanha talliniksi on muuten pakkasella työntää kengän varvasosaan suodatinpaperi. Se eristää yllättävän hyvin kylmää.

Urheiluliikkeet ovat täynnä GoreTex- tai muulla tavoin pinnoitettuja vaatteita ja jalkineita. Niin kivoja kuin ne ovatkin, niiden vedenpitävä materiaali  sisältää kemiallisesti superpysyviä PFC-yhdisteitä, kuten PFOA:a. Myrkyt eivät siis häviä ympäristöstä, muutu tai hajoa, vaan kertyvät jatkuvasti ekosysteemiin, jossa me itsekin elämme. Nämä ympäristömyrkyt vaikuttavat mm eliöiden – meidänkin- hormonitasapainoon.

PVC yhdisteet ovat toinen kankaissa välteltävä kemikaaliryhmä. Niiden sisältämät ftalaatit vaikuttavat haitallisesti eliöiden lisääntymiseen ja hormonitoimintaan.

Monesti koiran tullessa perheenjäseneksi kotiin voi tulla tarpeita muuttaa vaikka lattiapintoja, suihkutiloja tai  hankkia koiran kestäviä sohvia ja mattoja. Näissä jokainen voi käyttää harkintaa ja pohtia kuinka paljon on mahdollista käyttää kierrätysmateriaaleja ja -huonekaluja.  Itsellänikin on ollut lattianvaihto mielessä – oma lattiani on laminaatin tapaista liukasta materiaalia, joka tuottaa jatkuvasti päänvaivaa. Tähän asti olen selvinnyt levittämällä lattialle käytettyjä kumipohjaisia mattoja.

IMG_5703.JPG
Lattian käytävämatot pelastin lastennäyttelyn purkutavaroista. 

Muut elämäntapavalinnat: Jos koiran olemassaolo jo koettelee hiilijalanjäljen kestävyyttä, voi kysyä itseltään voinko jättää väliin lentomatkan? Tai voisinko matkustaa vain junilla?

Voiko itse syödä kasvispainotteisempaa ruokaa?  Miten muuten voi karsia omaa kulutusta?

Tässä porisee herkullinen juureskeitto, jonka nokkoset olen kerännyt Killen kanssa:

Kun koiran kanssa voi ulkoilla ja vaikkapa poluttomassa metsässä ylämäkeä rämpiminen on aikamoista hikijumppaa, onko minun  sen lisäksi vielä pakko käydä autolla punttiksella?

Moni kokee huonoa omatuntoa siitä, että käy lämmitetyissä koirahalleissa tai koirauimaloissa. Koska minulla ei ole tietoa aiheesta en osaa arvioida hallien lämmitykseen kuluvaa energiaa. Toisaalta voi ehkä miettiä, että  Teneriffan-matka luultavasti on paljon epäekologisempi kuin harrastus hallilla. Hallit voisivat tulevaisuudessa lämmetä myös aurinkopaneelien avulla?

Auto?

Olen juuri itse myynyt autoni, ja lähden kokeilemaan autotonta koiranelämää. Huomaan, että arjen miettiminen on nyt yllättävän vaikeaa. Esimerkiksi koiran vieminen erilaisiin hoitoihin ja lääkäriin onnistuu parhaiten autolla. Minulla on ollut myös tapana käydä autolla suhteellisen usein yksityisessä laadukkaassa koirakaupassa, joka ei sijaitse kovinkaan lähellä yleisimpiä bussireittejä ja kantamukset kaupasta ovat raskaat. Olen myös oppinut siihen että voin käväistä hakemassa pikaisesti koirannameja isosta tavaratalosta. Lähikaupoissa kun valikoimat ovat todella ala-arvoiset. Tässä on siis minulle pohtimista. Moni koiraharrastus perustuu samaten autolla hallille tai luontoon ajamiseen.

Autosta on ollut iloa myös siinä, että olemme muutamaan kerran viikossa ajaneet jonnekin mukavaan paikkaan, jonne on ollut liian pitkä kävelymatka.

Joka tapauksessa yhteiskunnat ovat siirtymässä yksityisautottomaan aikaan hyvin piankin,  jolloin mahdollisesti muunlaiset liikkumisjärjestelyt tulevat lisääntymään. Ehkäpä lähitulevaisuudessa on mahdollista tilata sopivaksi katsomakseen ajaksi käyttöönsä sähköauto, jossa on tila koiralle.  Aivan yhtä itsestään selvästi kuin junassa on lemmikkipaikkoja.  Pääkaupunkiseudulla on jo yksityisautojen vuokraustakin. Kuinka pian tällaiset tuulet koskettavat haja-asutusalueita on oma kysymyksensä. Ja kuinka pian olemme siinä tilanteessa että vaikka autonomiset liikennevälineet ovat turvallisia ja käytössä? Voimme vain seurata tilannetta.

Kaupungissa autoton elämä on helppoa, erityisesti, jos koira on tottunut joukkoliikenteen käyttäjä.

Toisaalta maaseudulla voi autoilua rajoittaa siten että hoitaa mahdollisimman monta asiaa vaikka kerralla keskustassa asioidessaan.

 

Lemmikkinä kasvissyöjä?

Jyrsijä tai hevonen on kasvissyöjänä ekologisempi vaihtoehto kuin koira tai kissa. Toisaalta jyrsijöillekin on nykyään tarjolla paljon tavaraa. Ja näyttää yhä siltä, että ani harva perheelleen jyrsijän lemmikiksi ottava jaksaa kuitenkaan nähdä niin paljon vaivaa että jyrsijä saisi todella lajinmukaisia tarpeitaan vastaavat elinolot ja riittävästi virikkeitä.

Hevosenomistajan on ajettava tallille autolla monta kertaa viikossa ellei joka päivä, jos se ei sijaitse omalla kotipihalla.  Auton on myös oltava iso, sellainen, joka jaksaa vetää traileria. Tallit, joissa hevoset tarhaavat pienissä tarhoissa vuosikymmenestä toiseen myös saastuttavat maaperän virtsan typellä ja tallaavat talliympäristön kasvittomaksi. Tälle kehitykselle on toki olemassa vaihtoehtoja, kuten harkiten rakennetut pihattotalliratkaisut.

Hevosmaailmassa voi myös ympäröidä itsensä ja hevosensa tavaravuorella.

Toisaalta, jos ei halua omistaa hevosta, voi ratsastusharrastus olla hyvä vaihtoehto.  Turvallisella ja kivalla tallilla hevosiin voi luoda hyvin läheisiä suhteita.

Rescuekoira tai kodinvaihtaja?

Ekologisempaa kuin tuottaa uusia lihansyöjiä maailmaan olisi tietenkin ottaa koditon tai uutta kotia etsivä aikuinen koira.

IMG_0190
Rescue-koira Kille on Suuri Seikkailija! 

Ainakaan meidän ei pitäisi suosia sairaaksi jalostettujen koirien tuotantoa.

Itselläni ekologisuus oli tärkein syy ottaa löytökoira. Myöhemmin, koiran ongelmien edessä, olen miettinyt monta kertaa, että asiantunteva,  harkitseva kennelkasvatus ei ehkä olekaan niin huono vaihtoehto.

Rescuekoirien kohdalla kannattaa muistaa, että ne lentävät uuteen kotimaahan lentokoneella.

Rahalahjoituksen antaminen sterilisointiin on iso ekoteko. Vähemmän, mutta hyvinvoivia koiria on oikeanlainen suunta.

 

Ei lemmikkiä

Koirien ja tietysti myös kissojen määrä on tietenkin tekijä joka lisää myös niiden lihankulutusta.

Lemmikistä voikin myös kieltäytyä, vaikka se ensi kuulemalta kuulostaakin kurjalta.  Koiraystävän voi nimittäin saada myös tuttavan tai naapurin koirasta.

Tai entäpä jos harrastaisi jotakin mukavaa koiraharrastusta sellaisen henkilön koiran kanssa, joka itse ei ole kiinnostunut harrastamisesta? Tämä rikastaisi koiran elämää valtavasti.

Eläinkiinnostuksen voi suunnata myös luonnoneläinten tarkkailuun ja seuraamiseen.  Niistäkin voi tulla rakkaita ja tärkeitä!

Aineettomat palvelut koiralle

Tavaroiden sijaan koira voi hyötyä paljon aineettomista palveluista, kuten temppukurssista, nosework-koulutuksesta, sienikurssista hieronnasta, fysioterapiasta, ja vaikka Dobo-jumpasta. Tällaiset asiat tukevat koiran hyvinvointia henkisesti ja fyysisesti. Jostain syystä hierojalla koiraansa käyttäviä saatetaan parjata turhasta yleellisyydestä, mutta se on kyllä hölynpölyä. Säännöllinen kehonhoito auttaa koiraa rentoutumaan ja liikkumaan oikein ja ehkäisee myös tulevia ongelmia. Sanalla sanoen se pidentää koiran tervettä elämää, mikä on myös ekologisesti hyvä asia.  Samalla aineettomat palvelut tuovat tuloja ammattimaisesti eläimiä hoitaville pienyrittäjille.

Matokuuri ja punkkimyrkky

Näitä on hyvä sivuta lyhyesti, sillä kyseessä ovat aineet, jotka leviävät myös ympäristöön.  toisaalta on myös tärkeää, ettemme holtittomilla lääkeaineiden käytöllä lisää loisten vastustuskykyä. Matokuuria suositellaan nykyisin kaikille eläimille vain näytteenoton perusteella. Myös punkkipannoissa ja aineissa maltti on suositeltavaa.

Punkkeja voidaan koettaa vähentää myös ekologisin keinoin: suosimalla ympäristöjä, joissa ketut, pöllöt ja kyyt voivat saalistaa myyriä, jotka toimivat punkkien isäntinä. Samalla peurakannat tulisi pitää mahdollisimman pieninä, sillä niiden on myös mahdollisesti todettu lisäävän punkkien määrää alueellaan.

 

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: kakka ja pissa!

Koiran virtsa ja ulosteet lisäävät asutuiden alueiden maaperän typpeä runsain mitoin. Tämä muuttaa ympäristöä lajistoltaan vähemmän monipuoliseksi. Alhainen biodiversiteetti on todettu heikentävän ihmisen terveyttä. Lisäksi ulosteet lisäävät ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien loisten kuten giardian ja mahdollissti myös vastustuskykyisten bakteerien leviämisriskiä. Virtsa tuhoaa istutuksia ja ulosteet uhkaavat puistossa työskentelevien terveyttä.

Tässä kohtaa koiranomistajat eivät voi jäädä yksin vastuuseen vaan tarvitaan suurta suunnitelmaa yhdessä kaupunkien ja kuntien viheryksiköiden kanssa. Peräänkuulutan uudenlaista  ajattelua ulosteiden kunnolliseen keräämiseen ja kompostoimiseen sekä virtsan suuntaamiseen tiettyihin ehkä jopa poistettaviin ja lannoitteena käytettäviin elementteihin. Koirathan merkitsevät mielellään virtsalla samoja kohtia, ehkäpä jonkinlainen puunrunkoja peittävä kuitu tai maatuvat koirapylväät voisivat olla tulevaisuutta? Ja miksei puistoja ja katuja voisi rakentaa myös siten että niissä olisi koirakaistoja?

 

Loppusanat:

Minusta on tärkeä muistaa, että koirat itsessään eivät ole ilmastonmuutoksen aiheuttajia. Koira on kulkenut rinnallamme tuhansia vuosia.  Ilmastonmuutoksen ja ympäristön tuhoutumisen taustalla ovat rakenteet, jotka sallivat yritysten häikäilemättömän toiminnan, suosivat autoilua ja kuluttamista ja tukevat lihantuotantoon tähtäävää maataloustuotantoa. Koiriin liittyvä ruoka – ja tavarateollisuus on osa tätä suurta kokonaisuutta. Pienikin irtiotto tästä kokonaisuudesta on merkittävä ympäristöteko. Yritykset on myös saatava vastuuseen ympäristölle aiheuttamastaan haitasta.

Me ihmiset ja koirat olemme yhteen sidottuja, niin voimakkaasti, että osa tutkijoista pitää vuorovaikutustamme  symbioosina tai yhteisevoluutiona. Me emme olisi sellaisia ihmisiä jollaisiksi me itsemme nykypäivänä tunnemme ilman koiraa.  Itse toivon, että koirat voisivat taas olla enemmän osa yhteisöä, kuten ne olivat vielä omassa lapsuudessani. Nyt koirat on aika lailla eristetty omiin harrastuksiinsa ja koteihin ja jokaisella pitää olla oma koira.  Ennen vanhaan kaikki tunsivat ainakin maaseudulla koko kylän koirat. Minulla oli lapsena niin monta koiraystävää, että en muista edes kaivanneeni koiraa itselleni. Ravintolat ja kahvilat, jotka toivottavat koirat tervetulleeksi ovat minusta myös hyvä uusi suunta. Entäpä jos asuinalaueen seniorit kävisivät yhdessä kävelyllä leppisan ja rauhallisen koiran kanssa?

IMG_5692
Killestä on mukava istuskella kanssani kun laitan tulen takkaan. Kuvassa se meni hetkellisesti hiukan turhakin lähelle tulta. Usein se kuitenkin tulee suoraan istumaan tai makaamana viereeni. Kun yhdessä tuijotamme tulta, tuntuu, että meillä on suora yhteys muinaisiin ihmisiin tuhansia vuosia sitten.  

Lisäksi koirat auttavat vaikkapa lapsia lukemaan, ja epileptikkoa tunnistamaan alkavan kohtauksen, opastavat, terapioivat, etsivät huumeita, norsunluuta ja uhanalaisia hyönteisiä tai syöpäsoluja. Ja koirien geneettinen ja muu tutkimus auttaa meitä ymmärtämään mm. omia sairauksiamme ja omaa tietoisuuttamme.

Koirat tuovat valtavasti hyvinvointia ihmisyhteisöön. Ne vähentävät yksinäisyyttä ja turvattomuutta ja kasvattavat yhä uusia lapsisukupolvia käsittämättömillä sosiaalisilla taidoillaan.  Koirat muuten myös lisäävät ihmisten täysin ekologista ulkoilua – kävelyä!- tuhansia kilometrejä vuosittain!

Sitä paitsi: kenties tulevaisuudessa, piankin, keksitään tapa jolla tuotetaan koostumukseltaan juuri oikeanlaista keinotekoista proteiinia täysin eettisesti, vieläpä ekologista energiaa käyttäen.  Jos tällaisen tuotteen yhdistää vaikkapa läheltä kalastettuun ja metsästettyyn järvikalaan ja riistaan, voi meillä olla pian hyvinkin ekologinen koiranruoka käsissämme.  Olen itse loppujen lopuksi hyvin optimistinen.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s