Laiska koira

Taisto Terrieri on oppinut rauhoittumisen taidon pennusta alkaen. Kun koirani saa riittävästi tekemistä: haistella ojanpohjia, hyppiä kivillä ja kannoilla, pieninä annoksina älypelejä, paljon rakkautta ja kehua, sopivasti liikuntaa ja monipuolista ravintoa sujuu rauhoittuminenkin helpolla. Kaikkien osa-alueiden tulee olla suurinpiirtein tasapainossa ja elämä hymyilee niin koiralle, kuin omistajallekin.

Olen jo aiemmin kirjoittanut Taisto Terrierin omista lenkeistä.  Koiran lenkillä Taisto Terrieri saa myös päättää lenkin rytmin, ei vain suuntaa. Koirani on oppinut, että tietyt kalliot, puistot ja penkit ovat niitä, joilla voi pysähtyä kesken kävelyn ja jäädä seuraamaan ohikiitäviä ihmisiä, eläimiä ja vain haistella tuulta. Koiran lenkillä voimme pysähtyä Taisto Terrierin valitsemille taukopaikoille, kunhan ne ovat turvallisia ja jotensakin järkevässä paikassa. Yksi lempipaikoista on pieni puistonsiivu, josta näkee vilkkaalle pyörä-ja kävelyteiden risteykselle.

Taisto Terrieri asettuu nurmelle makuulle, seuraa tarkkaavaisesti muita ohikulkijoita nenän käydessä villisti. Välillä koira painaa pään ruohoon, huokaisee ja sulkee silmät. Koira kerää energiaa ja nauttii ulkona tekemättömyydestä.

Minä seison vieressä ja saatan selata puhelimen kautta somea. Tässä hetkessä se on sallittua, vaikka muuten vältän puhelimen käyttöä ulkoillessamme. Vastailen myös ahkeraan ihmisten kommenteille ’laiskasta koirasta’ . Koira, joka makaa nurmella ei ole kaikkien mielestä suotava, koirassa täytyy olla joku vika! Varsinkin, kun rotu on terrieri, niidenhän kuuluu pomppia, vetää ja räyhätä!

Minusta koirani ei ole laiska. Nurmikolla makoilu on jossain hetkessä jopa väsyttävämpää kuin juoksulenkki. Taisto Terrierin nenä löytää uusia tuoksuja, silmät ja korvat seuraavat kulkijoita, iho tuntee nurmen, auringon, tuulen. Kaikki aistit toimivat kiivaasti ja keräävät informaatiota, jota koira käy läpi vielä illallakin olohuoneen sohvalla. Usein puistopysähdystä seuraakin unet, joissa Taisto Terrieri haukkuu, juoksee ja ynisee sohvalla.

Koiran kanssa ulkoilu on niin paljon muutakin, kuin kävely lyhyellä hihnalla ihmisen rinnalla. Koiran kanssa maailman voi nähdä kokonaan toisin, lähiluonto avautuu aivan uudella tavalla, ennen huomaamattomista kivistä tulee kiipeilyrata, joutomaista viidakkoseikkailu ja pienet puistonsiivut ovat oivia ohikiitävien tarkkailuun. Pensaat ovat täynnä erilaisia mönkijöitä, rannat kalan perkeitä ja lintuja löytyy pienistäkin lätäköistä. Koira ei niinkään ole lenkkeilykaveri, vaan opas näkemään maailma toisin.

mari